Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen äiti.
Kommentit (517)
Exä hoitaa uudessa suhteessa aiemman liiton lapsensa. Nyxä hellii yhteistä vauvaa. Ongelmatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvät välit on aina olleet. Miehen tytär ja poika asuivat meillä, tutustuin heihin lasten ollessa 3 ja 5. Nyt on jo pari vuotta nuorempikin asunut omassa kodissaan.
Pienimuotoinen kriisi tässä on kyllä käsillä. Miehen poika sairastui pahasti eikä pysty asumaan omillaan. Nyt mietitään, kuka sukulainen ehtisi olla "omaishoitajan" roolissa, kun pääsee sairaalasta. Kyseessä on väliaikainen ratkaisu, ennuste on että toipuu noin puolessa vuodessa entiselleen. Poika haluaisi isälleen, mutta isä ei aio jäädä pois töistä. Itse olen yrittäjä, ja teen paljon kotoa käsin töitä ja koko suku painostaa, että kyllähän siinä samalla ehtii huolehtia pojasta. Huoh. Pojan äiti taas on työttömänä ja ehtisi huolehtia hänestä, mutta siellä ei ole niin hyvät tilat kuin meillä olisi.
Koen että minulle yritetään kaataa roolia, joka ei minulle kuulu ja hankaloittaa töitäni liikaa. Varsinkin aluksi poika olisi käytännössä täysin autettava, toki ajan mittaa pitäisi helpottaa. Tylsä tilanne, tulla leimatuksi ilkeäksi äitipuoleksi näin, vaikka aina olen vilpittömästi miehen lapsista pitänyt. Jos mies jäisi kotiin töistä, tai hankkisi tälle avustajan alkukuukausiksi, poika olisi enemmän kuin tervetullut...
Äiti hoitaisi häntä teillä isän työpäivien ajan?
Tuskin onnistuisi. Ensinnäkin melko pitkä välimatka ja äidillä ei ole autoa. Toiseksi mies ei varmasti exää meille halua (en sen puoleen minäkään).
Teet mitä haluat. Laitat rajat. Omistuista ettei oma äiti ilman muuta halua huolehtia. Jos sulla on yrittäjän vaativa työelämä, et voi. Pidä oikeasti huolta omista rajoistasi!
Ei ne uusperheen ’isätkään’ siedä kuin omia lapsiaan. Enemmän olen nähnyt naisten yrittävän kuin miesten, jonkun toisten lapsia kun tarvitsee jaksaa.
Voi kun olisi joku laitos minne nämä aiempien liittojen lapset voisi sijoittaa. Tuottoisaa bisnestä olisi varmasti.
Vierailija kirjoitti:
No enpä voi sanoa nauttivani uusperhearjesta. Miehellä edellisestä suhteesta 3 lasta ja ensimmäinen yhteinen on tulossa.
Edellisen suhteen lapset ovat 2, 4 ja 6v, eli aivan saakelin raivostuttavassa iässä. Pitäisi olla ostelemassa kaikenmaailman Frozen-koulureppuja ja mies vaan kyselemättä ostaa mitä pikkuprinsessa pyytää. Miehen ex osallistuu lastensa menoihin silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan, eli maksattaa kaiken miehelläni eikä maksa edes elatusmaksuja. Ollaan hankittu koulutarvikkeet, vaatteet ja makseltu puhelinlaskua. Olisi maksattanut miehellä myös melkein 100e harrastusmaksun, jos en olisi avannut suutani. Mieheni ja hänen ex ovat hyysänneet lapset aivan riippuvaisiksi heistä ja minua ärsyttää, että niille lapsille pitää soitella joka päivä, vaikka olisivat poissa vaan yhden viikonlopun, eli ei siis yhtäkään päivää niin, että lapsista ei tarvitsisi puhua tai nähdä.
Oma lapsi syntyy kesällä, enkä jaksaisi koko äitiyslomaa olla vastaanottamassa miehen lapsia koulusta kotiin ja pitämässä heille mitään ip-kerhoa. Haluaisin olla rauhassa oman perheeni kanssa, useammin kuin joka toinen viikonloppu. Mies ei suostu viikko-viikko-systeemiin, koska lapset ovat muka liian pieniä. Mitenköhän kaikkien muiden eroperheiden lapset sitten ovat ihan täyspäisiksi kasvaneet?
Lisäksi raivostuttaa, että hankintojen lisäksi kaikki muukin kaatuu meidän harteillemme. Lasten harrastuksiin vieminen, meidän vastuulla. Vanhempainilta, meidän vastuulla. Neuvolat, meidän vastuulla. Passikuvat, meidän vastuulla. Miehen entisellä on auto mutta silti minä siirsin aamusta töitäni ja lähdin viemään lasta lääkäriin?
Hoida sinä vaan vauvaa. Mies ja ex hoitakoot yhteiset lapsensa. Miksi veisit vierasta lasta esim. Neuvolaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvät välit on aina olleet. Miehen tytär ja poika asuivat meillä, tutustuin heihin lasten ollessa 3 ja 5. Nyt on jo pari vuotta nuorempikin asunut omassa kodissaan.
Pienimuotoinen kriisi tässä on kyllä käsillä. Miehen poika sairastui pahasti eikä pysty asumaan omillaan. Nyt mietitään, kuka sukulainen ehtisi olla "omaishoitajan" roolissa, kun pääsee sairaalasta. Kyseessä on väliaikainen ratkaisu, ennuste on että toipuu noin puolessa vuodessa entiselleen. Poika haluaisi isälleen, mutta isä ei aio jäädä pois töistä. Itse olen yrittäjä, ja teen paljon kotoa käsin töitä ja koko suku painostaa, että kyllähän siinä samalla ehtii huolehtia pojasta. Huoh. Pojan äiti taas on työttömänä ja ehtisi huolehtia hänestä, mutta siellä ei ole niin hyvät tilat kuin meillä olisi.
Koen että minulle yritetään kaataa roolia, joka ei minulle kuulu ja hankaloittaa töitäni liikaa. Varsinkin aluksi poika olisi käytännössä täysin autettava, toki ajan mittaa pitäisi helpottaa. Tylsä tilanne, tulla leimatuksi ilkeäksi äitipuoleksi näin, vaikka aina olen vilpittömästi miehen lapsista pitänyt. Jos mies jäisi kotiin töistä, tai hankkisi tälle avustajan alkukuukausiksi, poika olisi enemmän kuin tervetullut...
Äiti hoitaisi häntä teillä isän työpäivien ajan?
Tuskin onnistuisi. Ensinnäkin melko pitkä välimatka ja äidillä ei ole autoa. Toiseksi mies ei varmasti exää meille halua (en sen puoleen minäkään).
Teet mitä haluat. Laitat rajat. Omistuista ettei oma äiti ilman muuta halua huolehtia. Jos sulla on yrittäjän vaativa työelämä, et voi. Pidä oikeasti huolta omista rajoistasi!
Äidille asia tuntuu olevan aivan sama, varmaan ottaisi pojan kyllä, mutta koska poika itse haluaa meille mieluummin, myös painostaa minua :(
Mutta joo, olen miehelle sanonut, että hänen työnsä joustakoot ja minä voin avustaa satunnaisesti, jos poika meille tulee.. Saa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne uusperheen ’isätkään’ siedä kuin omia lapsiaan. Enemmän olen nähnyt naisten yrittävän kuin miesten, jonkun toisten lapsia kun tarvitsee jaksaa.
Me emme siedä ja jaksa kumpikaan. Mutta, joka toisen viikonlopun seisoo vaikka päällään. Lapsi on paljon kavereillaa ja harrastuksiin, joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen molemmat lapset asuvat jo omillaan. Toiseen välit ovat hyvät ja lämpimät, olleet aina. Ennemmin minuun tukeutuu kuin äitiinsä. Toista en jaksaisi ollenkaan, inhottaa ajatuskin jos on tulossa käymään. Pidän yhteyden minimissä.
Parhaani yritin mielestäni, mutta tämän kanssa homma ei koskaan alkanut sujua. Liian erilainen persoona, äidin myötävaikutus jne...
Minulla sama. Toiseen mieheni lapseen olen hyvin kiintynyt. Hän on aina ollut avoin, ja ottanut minut elämäänsä vilpittömästi. Toinen taas on hyvin kriittinen ja vaikka yritän hänestä välittää, tuntuu kuin jatkuvasti törmäisi vain halveksuntaan ja ilkeilyyn. Lapset ovat nyt 9 ja 11, ja viitisen vuotta on perheenä eletty (viikko-viikko). Vaikeaa on pysyä rauhallisena aikuisena ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nämä ovat vaikeita juttuja, joissa isän pitäisi aktiivisesti auttaa lapsen ja äitipuolen suhdetta. Sekä tukemalla lapsen pettymystä erosta jne mutta myös tekemällä selväksi, että ilkeä käytös ei käy. Pahinta on antaa lapsen oireilla pahaa oloa huonolla käytöksellä ja hyvitellä sillä eroa. Lempeää huomiota, rakkautta ja tukea mutta myös vaatimus kohteliaasta käytöksestä.
Minulla ei mitään suurta tunnesidettä miehen lapsiin, vähän pilalle hemmoteltuja prinsessoja, tottuneet saamaan mitä haluavat ja pitävät vanhempiaan varpaillaan kokoajan. Mutta ei ne minua niinkään ärsytä, enemmän ärsyttää niiden äiti joka on kokoajan yhteydessä sopimassa milloin mitäkin ja suunnittelemassa meidänkin puolesta miten asiat hoidetaan. Hänen pillinsä mukaan taiteilu on siis se mikä tässä kuviossa ärsyttää, sekä minua että miestä. Mies ei uskalla kampoihin laittaa, vaan jos exä ilmoittaa että lapset haluaa sitten kalapuikkoja ruuaksi niin niitä tehdään. Parhaimmillaan antaa ohjeenkin miten moiset kuuluu prinsessoille paistaa. Lapsia viedään milloin minnekin terapiaan ja kokoajan joku ongelma käsillä, mistä ilmoittaa meille. No joo, toki ne on hyvä olla tiedossa mutta toisinaan kummastelen miksi pitää jokainen huoneen siivoamatta jättäminen informoida, näitä tämänkaltaisia väliaikatietoja siis tulee päivittäin.
Toivoisin että lapset olisi meillä kun ovat ja exällään kun ovat ja molemmissa elettäisiin omilla tavoillamme. Että exä voisi ottaa vastuun lapsista itselleen silloin kun ne ovat siellä eikä tarvitsisi montaa kertaa päivässä olla yhteydessä. Ei vaan onnistu. Exä nuohoaa kiinni kokoajan ja välillä tuntuu että on miehen ja lasten lisäksi parisuhteessa miehen exänkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan on ihan normaalia, että puolison entisen liiton jälkikasvu enemmän tai vähemmän korpeaa uutta puolisoa. Se on ihmisluonto nääs.
Olin itse naimisissa miehen kanssa, jonka lapset kasvoivat tarhaikäisistä aikuisiksi avioliittomme aikana.
Lapset kävivät onneksi vain joka toinen viikonloppu ja kesäisin muutaman viikon (se oli yhtä helvettiä). Jos olisi ollut esim viikko-viikko systeemi, olisi se avioliitto jäänyt väliin.
Olen kyllä erittäin onnellinen, että nykyisellä miehelläni ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvät välit on aina olleet. Miehen tytär ja poika asuivat meillä, tutustuin heihin lasten ollessa 3 ja 5. Nyt on jo pari vuotta nuorempikin asunut omassa kodissaan.
Pienimuotoinen kriisi tässä on kyllä käsillä. Miehen poika sairastui pahasti eikä pysty asumaan omillaan. Nyt mietitään, kuka sukulainen ehtisi olla "omaishoitajan" roolissa, kun pääsee sairaalasta. Kyseessä on väliaikainen ratkaisu, ennuste on että toipuu noin puolessa vuodessa entiselleen. Poika haluaisi isälleen, mutta isä ei aio jäädä pois töistä. Itse olen yrittäjä, ja teen paljon kotoa käsin töitä ja koko suku painostaa, että kyllähän siinä samalla ehtii huolehtia pojasta. Huoh. Pojan äiti taas on työttömänä ja ehtisi huolehtia hänestä, mutta siellä ei ole niin hyvät tilat kuin meillä olisi.
Koen että minulle yritetään kaataa roolia, joka ei minulle kuulu ja hankaloittaa töitäni liikaa. Varsinkin aluksi poika olisi käytännössä täysin autettava, toki ajan mittaa pitäisi helpottaa. Tylsä tilanne, tulla leimatuksi ilkeäksi äitipuoleksi näin, vaikka aina olen vilpittömästi miehen lapsista pitänyt. Jos mies jäisi kotiin töistä, tai hankkisi tälle avustajan alkukuukausiksi, poika olisi enemmän kuin tervetullut...
Äiti hoitaisi häntä teillä isän työpäivien ajan?
Tuskin onnistuisi. Ensinnäkin melko pitkä välimatka ja äidillä ei ole autoa. Toiseksi mies ei varmasti exää meille halua (en sen puoleen minäkään).
Teet mitä haluat. Laitat rajat. Omistuista ettei oma äiti ilman muuta halua huolehtia. Jos sulla on yrittäjän vaativa työelämä, et voi. Pidä oikeasti huolta omista rajoistasi!
Äidille asia tuntuu olevan aivan sama, varmaan ottaisi pojan kyllä, mutta koska poika itse haluaa meille mieluummin, myös painostaa minua :(
Mutta joo, olen miehelle sanonut, että hänen työnsä joustakoot ja minä voin avustaa satunnaisesti, jos poika meille tulee.. Saa nähdä.
Mitenkään ottamatta kantaa siihen onko uus/ydin/kirahviperhe, niin hoidettavan tahto painaa tuossa vähemmän kuin se, kenellä on aikaa sitoutua. Oma tyttäreni oli myös aikuisena lyhyehkön ajan sairaana siten, että tarvitsi ympärivuorokautista apua. Olisi halunnut meille, mutta sekä isällään että minulla olisi ollut hyvin hankalaa järjestää asiaa. Toki äärimmäisessä hädässä olisimme varmaan palkattoman loman avulla pystyneet vuorotellen hoitamaan. Sen sijaan eläkkeellä oleva äitini mielellään otti vastuun. Tytär kiukutteli aikansa ja oli hankala, mutta näin homma nyt vaan ratkaistiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurraa kaikille uusperheille! Olette suostuneet järjestelyyn joka on äärihaitallinen kaikille niissä vaikuttaville lapsille. Menkää hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei mitään suurta tunnesidettä miehen lapsiin, vähän pilalle hemmoteltuja prinsessoja, tottuneet saamaan mitä haluavat ja pitävät vanhempiaan varpaillaan kokoajan. Mutta ei ne minua niinkään ärsytä, enemmän ärsyttää niiden äiti joka on kokoajan yhteydessä sopimassa milloin mitäkin ja suunnittelemassa meidänkin puolesta miten asiat hoidetaan. Hänen pillinsä mukaan taiteilu on siis se mikä tässä kuviossa ärsyttää, sekä minua että miestä. Mies ei uskalla kampoihin laittaa, vaan jos exä ilmoittaa että lapset haluaa sitten kalapuikkoja ruuaksi niin niitä tehdään. Parhaimmillaan antaa ohjeenkin miten moiset kuuluu prinsessoille paistaa. Lapsia viedään milloin minnekin terapiaan ja kokoajan joku ongelma käsillä, mistä ilmoittaa meille. No joo, toki ne on hyvä olla tiedossa mutta toisinaan kummastelen miksi pitää jokainen huoneen siivoamatta jättäminen informoida, näitä tämänkaltaisia väliaikatietoja siis tulee päivittäin.
Toivoisin että lapset olisi meillä kun ovat ja exällään kun ovat ja molemmissa elettäisiin omilla tavoillamme. Että exä voisi ottaa vastuun lapsista itselleen silloin kun ne ovat siellä eikä tarvitsisi montaa kertaa päivässä olla yhteydessä. Ei vaan onnistu. Exä nuohoaa kiinni kokoajan ja välillä tuntuu että on miehen ja lasten lisäksi parisuhteessa miehen exänkin kanssa.
En katsois tuollaista touhua päivääkään. Enkä miestä joka ei laita exälle rajoja. Teidän elämä ei hänelle kuulu, eikä hänen kuulu kontrolloida mitään. Vika on miehessä joka ei uskalla erota exästään ihan oikeasti. Mun miehen ex alkoi myös määräilemään. Hänelle tehtiin kyllä heti selväksi ettei hän voi päättää, ohjeistaa ja kontrolloida meidän elämää. Toiveita voi toki esittää. Kun lapset on meillä pidempään, hänellä on lupa soittaa kaks kertaa viikossa. Lapsilla tietysti aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös lapsipuolet voi olla oikeasti huonokäytöksisiä ja epäkohteliaita. Meillä 21 v tytärpuoli makaa sohvalla meillä käydessään, eikä edes tervehdi. Yritä siinä sitten😂 mutta toisen äidin kasvattamaan ”lapseen” ei pidä lähteä puuttumaan millään tavoin-muuten saat ilkeän äitipuolen leiman (toisaalta, mitä se nyt oikeastaan haittaisi). Mutta rehellisesti sanottuna, minulla ei riitä kiinnostusta tuon ikäiselle optettaa käytöstapoja. On oman äidin ja isän tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei mitään suurta tunnesidettä miehen lapsiin, vähän pilalle hemmoteltuja prinsessoja, tottuneet saamaan mitä haluavat ja pitävät vanhempiaan varpaillaan kokoajan. Mutta ei ne minua niinkään ärsytä, enemmän ärsyttää niiden äiti joka on kokoajan yhteydessä sopimassa milloin mitäkin ja suunnittelemassa meidänkin puolesta miten asiat hoidetaan. Hänen pillinsä mukaan taiteilu on siis se mikä tässä kuviossa ärsyttää, sekä minua että miestä. Mies ei uskalla kampoihin laittaa, vaan jos exä ilmoittaa että lapset haluaa sitten kalapuikkoja ruuaksi niin niitä tehdään. Parhaimmillaan antaa ohjeenkin miten moiset kuuluu prinsessoille paistaa. Lapsia viedään milloin minnekin terapiaan ja kokoajan joku ongelma käsillä, mistä ilmoittaa meille. No joo, toki ne on hyvä olla tiedossa mutta toisinaan kummastelen miksi pitää jokainen huoneen siivoamatta jättäminen informoida, näitä tämänkaltaisia väliaikatietoja siis tulee päivittäin.
Toivoisin että lapset olisi meillä kun ovat ja exällään kun ovat ja molemmissa elettäisiin omilla tavoillamme. Että exä voisi ottaa vastuun lapsista itselleen silloin kun ne ovat siellä eikä tarvitsisi montaa kertaa päivässä olla yhteydessä. Ei vaan onnistu. Exä nuohoaa kiinni kokoajan ja välillä tuntuu että on miehen ja lasten lisäksi parisuhteessa miehen exänkin kanssa.En katsois tuollaista touhua päivääkään. Enkä miestä joka ei laita exälle rajoja. Teidän elämä ei hänelle kuulu, eikä hänen kuulu kontrolloida mitään. Vika on miehessä joka ei uskalla erota exästään ihan oikeasti. Mun miehen ex alkoi myös määräilemään. Hänelle tehtiin kyllä heti selväksi ettei hän voi päättää, ohjeistaa ja kontrolloida meidän elämää. Toiveita voi toki esittää. Kun lapset on meillä pidempään, hänellä on lupa soittaa kaks kertaa viikossa. Lapsilla tietysti aina.
Ja piti vielä sanomani että sitäpä hän sitten kostaakin, aina kun mahdollisuus on. Kun on tottunut määräilemään, ei ole tarvinnut opetella mitä toisten kunnioitus tai asiallinen vuorovaikutus on.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin olen toistaiseksi pystynyt sen inhon peittämää mitä tunnen lasta kohtaan. Ärsyttää ihan kaikki hengittämisestä maiskuttavaan syömiseen. Laskemme miehen kanssa päiviä, kun rupeaa olemaan sen ikäinen, että ei enää käyt. Onneksi nytkin käy vaan joka toinen viikonloppu.
Siis ei helvetti kuinka oksettavaa tekstiä! Vai laskee lapsen isäkin päiviä ja oikein odottaa että oma lapsi ei enää käy. Mikä luuseri! Ansaitsette toisenne!
Pidän kyllä miehen lapsista, silloin kun ovat hyvällä tuulella (eli useimmiten). Ongelma on ennemminkin siinä, että heiltä on vaikeaa sietää periaatteessa ihan normaalia lasten kiukuttelua ja vaatimista. En ole oppinut luontevasti suhtautumaan sellaiseen, toisin kuin oman lapsen kanssa, vaan joko suutun tai pahoitan mieleni riippuen asiasta. Ja siksi on välillä vaikeaa suhteuttaa onko kyse tosiaan normaalista kiukuttelusta, väsymyksestä, pahasta mielestä vai huonosta käytöksestä ja puuttua rakentavalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei mitään suurta tunnesidettä miehen lapsiin, vähän pilalle hemmoteltuja prinsessoja, tottuneet saamaan mitä haluavat ja pitävät vanhempiaan varpaillaan kokoajan. Mutta ei ne minua niinkään ärsytä, enemmän ärsyttää niiden äiti joka on kokoajan yhteydessä sopimassa milloin mitäkin ja suunnittelemassa meidänkin puolesta miten asiat hoidetaan. Hänen pillinsä mukaan taiteilu on siis se mikä tässä kuviossa ärsyttää, sekä minua että miestä. Mies ei uskalla kampoihin laittaa, vaan jos exä ilmoittaa että lapset haluaa sitten kalapuikkoja ruuaksi niin niitä tehdään. Parhaimmillaan antaa ohjeenkin miten moiset kuuluu prinsessoille paistaa. Lapsia viedään milloin minnekin terapiaan ja kokoajan joku ongelma käsillä, mistä ilmoittaa meille. No joo, toki ne on hyvä olla tiedossa mutta toisinaan kummastelen miksi pitää jokainen huoneen siivoamatta jättäminen informoida, näitä tämänkaltaisia väliaikatietoja siis tulee päivittäin.
Toivoisin että lapset olisi meillä kun ovat ja exällään kun ovat ja molemmissa elettäisiin omilla tavoillamme. Että exä voisi ottaa vastuun lapsista itselleen silloin kun ne ovat siellä eikä tarvitsisi montaa kertaa päivässä olla yhteydessä. Ei vaan onnistu. Exä nuohoaa kiinni kokoajan ja välillä tuntuu että on miehen ja lasten lisäksi parisuhteessa miehen exänkin kanssa.
Nyt ex ojennukseen. On osa teidän perhettä nykyään. Hallitsee ja alistaa miestäsi.
Et ikinä saa mun miestä itsellesi. Soitan ja pomotan joka päivä. Lasten edun nimissä. Hähhää!
Fiksu jätetty nainen kostaa ex:lle. Ex saa lapsilauman niskoilleen. Ei pääse nyxä nauttimaan yhden lapsen onnesta. Paras kosto.