Jos on kovin ihastunut työkaveriin, pitääkö vaihtaa työpaikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Lihaksesi jännittyvät jo pelkästä ajatuksesta, että nussisit tyypin kanssa, johon ihastuminen on kääntymässä jo rakkaudeksi. Tunnette toisenne hyvin, teillä on paljon yhteistä, hyvää keskinäistä huumoria ja erinomainen kommunikaatio välillänne. Pidät tätä miestä fyysisesti vetävänä ja haluttavana, tunnet hänestä mustasukkaisuutta ja riipivää ikävää silloin kun olette erossa. Suhteesi tähän mieheen on vienyt sinut kauemmaksi pitkäaikaisesta aviopuolisostasi.

Kerro tämä kaikki miehellesi, voi olla, että saat ratkaisuusi apuja sieltä päin.

Eiku sen mies pitää viehättäviä naisia viehättävinä eli ne on ihan tasois.

Onko AP mies vai nainen?

Mitä ite tykkäisit jos sinun aviopuolisosi olisi selkäsi takana samanlainen kuin sinä? Mieti omalle kohdallesi jos sinut petetään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Mieti.

Vierailija kirjoitti:

Lihaksesi jännittyvät jo pelkästä ajatuksesta, että nussisit tyypin kanssa, johon ihastuminen on kääntymässä jo rakkaudeksi. Tunnette toisenne hyvin, teillä on paljon yhteistä, hyvää keskinäistä huumoria ja erinomainen kommunikaatio välillänne. Pidät tätä miestä fyysisesti vetävänä ja haluttavana, tunnet hänestä mustasukkaisuutta ja riipivää ikävää silloin kun olette erossa. Suhteesi tähän mieheen on vienyt sinut kauemmaksi pitkäaikaisesta aviopuolisostasi.

Kerro tämä kaikki miehellesi, voi olla, että saat ratkaisuusi apuja sieltä päin.

tarkoitatko kenties, että on aika erota lasteni isästä melko hyvästä mutta väljähtäneestä suhteesta ja alkaa kahden talouden perheeksi? Vai että on suotavaa satuttaa puolisoa kertomalla tunteista, jotka eivät ole johtaneet mihinkään eivätkä ole johtamassa mihinkään? Vai aivotreeniä peliin vain?

Toki jos jonkun tilanne on kertomisesta parantunut, kuulen sen mielelläni.

Mulla on niin paljon töitä, että olen "ihastunut" kaikkiin työtovereihin, joiden kanssa työasiat luistaa sujuvasti.

En kyllä niiden kanssa enää saänkyynkin haluaisi, vapaa-aikanaan sitä yrittää rentoutua ja unohtaa työasiat ja kaiken niihin liittyvän mahdollisimman hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihastumiset tulee ja ihastumiset menee. Sen takia ei työtä vaihdeta, on vaan osattava elää kuin aikuinen ihminen, kantaa vastuunsa. Jos oma liitto on pielessä eikä siitä saa sitä mitä tarvitsee, on käytävä sen asian kimppuun ja ratkaistava se -tavalla tai toisella. Mutta se täytyy pitää ihan erillisenä asiana ihastumisista. Sitten vasta, kun oma parisuhde on selvä, jos se eroon päätyy, voi katsella muita ihan tosissaan.

Tämä.

Ihastumisessa ei ole mitään väärää, tunteilleen ihminen ei voi mitään. Teot ratkaisevat. Itse ihastuin mutta en flirttaillut, kosketellut, puhuin vain ja ainoastaan minimin ja sekin aina työhön liittyvää asiaa, en mennyt koskaan viereen istumaan jne.

Ihastus laantuu ajanmittaan kun sitä ei ruoki. Itselleni ihastuminen oli vastentahtoista; en olisi halunut olla ihastunut. Sydänhän siinä hommassa kärsii, ja syyllisyys painaa vaikka mitään ei tekisikään, itselle helpotti anonyymina asiasta ilman tunnisteita tmv tänne palstalle avautuminen. Päiväkirjankin pito olisi helpottanut mutta itse en uskaltanut kirjoittaa mitään ylös, halusin salata asian. Lopulta kerroin miehelleni kaiken, toki pidin ihastukseni identiteetin salassa (esim en kertonut nimeä tai kehen ja missä olen ihastunut). Halusin suojella ihastuksen kohdetta, hänhän oli viaton kaikkeen.

Ihastuminen särki sydämeni mutta laantui, kuten kuuluikin.

Toisesta ihmisestä paljastui epämiellyttäviä piirteitä mm ei ole mikään ns, mukava ihminen noin ylipäätään (mukavalla tarkoitan sydämen lämmintä, empaattista ihmistä, hän on tosiasiassa kylmä tai käyttäytyy kylmästi) ei ole töissä toisia huomioiva, auttavainen ihminen (kieltäytyy pääsääntöisesti auttamasta muita vaikka muut auttavat aina töissä toisiaan), tuntuu ärsyyntyvän helposti (mm minä ärsytän häntä vaikka jätän rauhaan, ei tykkää ulospäinsuuntautuneisuudestani pitää minua varmaan omiin silmiin huomionhakuisena ) ihastuneena luulin että tämä ihminen on ihmisrakas, empaattinen, sydämeltään lämmin ihminen, koinkin,että on ilkeä, helposti aina negatiivinen, hyvin rajoittunut sosiaalisesti, ei ole kiinnostinut koskaan muista ihmisistä (enkä tarkoita nyt että pitäisi kaikkien kanssa kaveerata tällä, mutta sekin kertoo karua kieltään että ihminen ei kiinnostu kenestäkään ihmisestä ympärillään) ei koskaan naura tai tunnu iloiselta, ei mene kenenkään juttuihin mukaan pilke silmäkulmassa (aina vakava vaikka muut remahtaisivat nauruun), eikä tunnu kiinnostuneen töistäkään toki tekee juuri sen pakolluisen hyvin ja huolella, on kyllä fiksu työntekijä. Ehkä ihastuminen kääntyy siis ärsyyntymiseksi, en tiedä. Itsellä on kyllä juuri se laantumisvaihe, ja on onni että itsellä on se paras kumppani! Mieheni tekinpari korjausliikettä elämässään kun kuuli ihastuksestani, parisuhde voi paremmin kuin koskaan ja seksikin ihan mahtavaa! Oma kumppani tuntuu rakastuneen uudelleen kun puoliso ei olekaan itsestäänselvyys, mies ainakin meillä näin. Joten asian voi kääntää myös hyväksi omassa parisuhteessaan. Anna ap vain ajan kulua, äläkä tee mitään väärää. Voimia, olemme vain ihmisiä, yritetään parhaamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihaksesi jännittyvät jo pelkästä ajatuksesta, että nussisit tyypin kanssa, johon ihastuminen on kääntymässä jo rakkaudeksi. Tunnette toisenne hyvin, teillä on paljon yhteistä, hyvää keskinäistä huumoria ja erinomainen kommunikaatio välillänne. Pidät tätä miestä fyysisesti vetävänä ja haluttavana, tunnet hänestä mustasukkaisuutta ja riipivää ikävää silloin kun olette erossa. Suhteesi tähän mieheen on vienyt sinut kauemmaksi pitkäaikaisesta aviopuolisostasi.

Kerro tämä kaikki miehellesi, voi olla, että saat ratkaisuusi apuja sieltä päin.

tarkoitatko kenties, että on aika erota lasteni isästä melko hyvästä mutta väljähtäneestä suhteesta ja alkaa kahden talouden perheeksi? Vai että on suotavaa satuttaa puolisoa kertomalla tunteista, jotka eivät ole johtaneet mihinkään eivätkä ole johtamassa mihinkään? Vai aivotreeniä peliin vain?

Toki jos jonkun tilanne on kertomisesta parantunut, kuulen sen mielelläni.

Vai voisitko lakata ruokkimasta omaa ihastustasi? Se ei selvästikään tee hyvää oikealle parisuhteellesi. Et ole osannut pitää sitä hallinnassa, jos se on mennyt tuollaiseksi. Varmasti vaikeaa sinulle ja muille.

Vierailija kirjoitti:

Ap linjoilla taas. Nainen olen, joku kysyi. Kiitos kaikille nevoista ja vinkeistä!

Alkuun tunne tuntui vain positiiviselta ja piristävän omaakin liittoa, koin oloni naisellisemmaksi ja mieheni ehkä aisti jotain jahtaamisen tarvetta, mistä tietysti pidin. Ajattelin et ok, saan muualta huomiointia, joka kotoa hieman puuttuu. Ymmärrän et tämä on pitkän suhteen tuomaa mut myös osin persoonakysymys, mieheni on hieno ihminen mut juuri niitä, jotka voivat pokalla kysyä, eikös hän juuri viime vuonna kertonut rakastavansa minua.

Vaara on kuitenkin se, että tunne on syntynyt vasta ajan kuluessa, tutustuessani tiimikaveriin paremmin. Meillä on paljon yhteistä, hyvää huumoria ja erinomainen kommunikaatio. (Toki hän on myös vetävä.) Ihastus alkaa kääntyä lähes rakkaudeksi, ja ilo siihen että tunnen riipivää ikävää ja mustasukkaisuutta.

Ihastus ei ole naimisissa vaan melko uudessa suhteessa, ei lapsia. Luulen et kiinnostus/viehätys on molemminpuolista, mut hän varmaan valitsisi nykyisen kumppaninsa jos valita pitäisi. Järjen valossa pidän molempien meidän nykyisiä parisuhteita toisillemme parhaina. Tunne vaan on ihan laukalla.

Ehkä saan puserrettua tunteen puhtaaksi ystävyydeksi vielä, epäilen kyllä. On vaan ikävöinnin lisäksi vaikeaa se, että haluaisin lähentyä mieluummin puolisoani, ja tämä on vienyt kyllä kauemmas.

Oletteko molemmat siivoojia, sinä ja tämä mies?

Mä vaihdoin. Oli määräaikainen soppari jolle olis tullu jatko, mutta lähdin silti toiseen paikkaan. Olin jo aika lähellä nolata itseni työyhteisön silmissä eräissä juhlissa (onneksi, onneksi tupakkapaikalle tuli meidän kahden lisäksi muitakin ja tajusin lähteä siitä kotiin). Oltiin siis molemmat varattuja ja mies mun pomo. Tästä on jo vissiin 6 vuotta, mutta aina välillä nään miehestä unia edelleen.

Vierailija kirjoitti:

jotka eivät ole johtaneet mihinkään

Ovat johtaneet jo todella pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

tarkoitatko kenties, että on aika erota lasteni isästä melko hyvästä mutta väljähtäneestä suhteesta ja alkaa kahden talouden perheeksi? Vai että on suotavaa satuttaa puolisoa kertomalla tunteista, jotka eivät ole johtaneet mihinkään eivätkä ole johtamassa mihinkään? Vai aivotreeniä peliin vain?

Toki jos jonkun tilanne on kertomisesta parantunut, kuulen sen mielelläni.

Voin kertoa omasta puolestani, siitä kotona olevasta vaimosta:

Mies kertoi ihastumisestaan avoimesti ja puhuminen kyllä elvytti parisuhdetta paljon. Minä oletin, että asiat ovat kunnossa. Oli kuin ihan uusi kuherruskuukausi, tai sellainen, jota ei koskaan aiemmin vietettykään.

Tilanne rikkoutui kuitenkin, kun myöhemmin sain tietää, että töissä oli tapahtunut paljon enemmänkin kuin vain puhetta ja kaipaavia katseita.

Minulle henkisesti petetyksi tulemisen pelko oli jo suuri ja sen mies tiesi. Silti ei kertonut, kun tilanne eteni. Sitä en tiedä voinko koskaan antaa anteeksi, salailua.

Viimeksi viime yönä unessa sanoin naiselle että vaihtaisi työpaikkaa. Hän ei ole lähdössä mihinkään. On myöntänyt minulle, että on rakastunut, tämä nainen. Mies sanoo että hän itse ei ole. Mutta miten siihen voi uskoa kun uskoin siihenkin, kun sanoi että kertoo kyllä jos koskaan mitään enempää tapahtuu.

En tiedä tajuatteko flirttailevat naiset, millaista painajaista on herätä joka yö ajatukseen että mitä jos sittenkin? Kun siinä on tarjolla jokainen päivä toinen ihminen, mitä jos en huomenna riitäkään ja tuo toinen siitä poimitaan?

Ap, jos tämä ihastuksesi kohteena oleva mies on se, jota epäilen, niin pidä vaan hyvänäs.. Mies on oikeesti aivan erilainen mitä alkuun antaa ymmärtää, mustasukkainen, tyhmä kuin vasemman jalan saapas ja vielä mammanpoika... Lisäksi hänellä on ongelmia tunteiden käsittelyssä, vaikka vaikuttaa kiltiltä, hän saattaa räjähtää niin että melkein käy kimppuun tai uhkailee. Lapsikin pian tulossa ja en tiedä mitä tuo mies vielä saa päähänsä. Parisuhteen olen unohtanut jo ajat sitten, kun tämä hänen todellinen luonteensa paljastui, ihan oman ja lapsen turvallisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos tämä ihastuksesi kohteena oleva mies on se, jota epäilen, niin pidä vaan hyvänäs.. Mies on oikeesti aivan erilainen mitä alkuun antaa ymmärtää, mustasukkainen, tyhmä kuin vasemman jalan saapas ja vielä mammanpoika... Lisäksi hänellä on ongelmia tunteiden käsittelyssä, vaikka vaikuttaa kiltiltä, hän saattaa räjähtää niin että melkein käy kimppuun tai uhkailee. Lapsikin pian tulossa ja en tiedä mitä tuo mies vielä saa päähänsä. Parisuhteen olen unohtanut jo ajat sitten, kun tämä hänen todellinen luonteensa paljastui, ihan oman ja lapsen turvallisuuden takia.

No nyt ne meni mutkat suoriksi oikein huolella. Todellisuudentajusi on hämärtynyt ja pahasti, jos kuvittelet näistä viesteistä pystyväsi päättelemään jonkun miehen henkilöllisyyden. Tai tämän avauksen tekijän.

En jaksanut kaikkea lukea, mutta...

Onnistuin viimein ties kuinka monella yrittämällä vaihtamaan työpaikaa hyvin suurelta osin ihastumisen vuoksi. En sitä ole myöntänyt kuin itselleni. Mitään ei koskaan tapahtunut, mutta sähköä oli ilmassa kyllä sitäkin enemmän. Kärsin vieläkin, kun ei ne tunteet tahdo mennä pois, vaikka työpaikan vaihto tapahtui jo 2016. Pidimme muutaman kerran asiallisesti yhteyttä ja yritin tapella tunteista eroon. Ei onnistunut kohdallani, joten emme ole enää tekemisissä millään tavalla. Parempi minulle ja uskon myös, että erityisesti hänelle. Elämäntilanteet vaikeita (parisuhteet jne.) ja tiedän, että hänelläkin on ainakin jotain tunteita minua kohtaan ollut. Siksipä täälläkin ajoittain roikun. Pakko vain unohtaa tuo elämäni nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos tämä ihastuksesi kohteena oleva mies on se, jota epäilen, niin pidä vaan hyvänäs.. Mies on oikeesti aivan erilainen mitä alkuun antaa ymmärtää, mustasukkainen, tyhmä kuin vasemman jalan saapas ja vielä mammanpoika... Lisäksi hänellä on ongelmia tunteiden käsittelyssä, vaikka vaikuttaa kiltiltä, hän saattaa räjähtää niin että melkein käy kimppuun tai uhkailee. Lapsikin pian tulossa ja en tiedä mitä tuo mies vielä saa päähänsä. Parisuhteen olen unohtanut jo ajat sitten, kun tämä hänen todellinen luonteensa paljastui, ihan oman ja lapsen turvallisuuden takia.

No nyt ne meni mutkat suoriksi oikein huolella. Todellisuudentajusi on hämärtynyt ja pahasti, jos kuvittelet näistä viesteistä pystyväsi päättelemään jonkun miehen henkilöllisyyden. Tai tämän avauksen tekijän.

En pystykään varmaksi sanoa, mutta monet asiat täsmää mitä ap kertoi työpaikastaan.. Mies on puhunut naispuolisesta työparistaan jonkun verran kotona ja kerran sanoi vievänsä tälle leivoksia töihin. En ole niin tyhmä ettenkö tajuais, että mies on jollain tavalla tähän työpariinsa ihastunut... Mutta edelleenkään tämä nainen ei oikeasti tiedä mihin paskaan sormensa laittaa.

Nauti ihastuksen tunteesta ja kanavoi siitä tuleva hyvä energia ja fiilis sinun normaaliin arkeen. Mutta älä tee mitään muuta. Ihastuminen kyllä laantuu aikanaan ja huomaat, että työkaveri on hyvä tyyppi, mutta ei sen enempää.

Ap vielä. Keskustelu oli lopulta hyödyllisempi kuin ajattelinkaan. Laitan kesäloman aikarajaksi, jos ei tilanne normalisoidu niin alan hakea uutta työtä.

En ole siivooja, mulle ei oo tuotu leivoksia eikä miehelle ole lasta tulossa, toki nämä olivat varmaan useimmille selvää. Mies on huippupersoona joten siihen en valitettavasti voi epäihastua - kohtelee hyvin kaikkia muitakin- mut ehkä saan oman suhteeni paremmaksi ja vähennettyä yhdessä tehtyä työtä.

Ja kiitos sekä ymmärtävistä että napakammista kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tarkoitatko kenties, että on aika erota lasteni isästä melko hyvästä mutta väljähtäneestä suhteesta ja alkaa kahden talouden perheeksi? Vai että on suotavaa satuttaa puolisoa kertomalla tunteista, jotka eivät ole johtaneet mihinkään eivätkä ole johtamassa mihinkään? Vai aivotreeniä peliin vain?

Toki jos jonkun tilanne on kertomisesta parantunut, kuulen sen mielelläni.

Voin kertoa omasta puolestani, siitä kotona olevasta vaimosta:

Mies kertoi ihastumisestaan avoimesti ja puhuminen kyllä elvytti parisuhdetta paljon. Minä oletin, että asiat ovat kunnossa. Oli kuin ihan uusi kuherruskuukausi, tai sellainen, jota ei koskaan aiemmin vietettykään.

Tilanne rikkoutui kuitenkin, kun myöhemmin sain tietää, että töissä oli tapahtunut paljon enemmänkin kuin vain puhetta ja kaipaavia katseita.

Minulle henkisesti petetyksi tulemisen pelko oli jo suuri ja sen mies tiesi. Silti ei kertonut, kun tilanne eteni. Sitä en tiedä voinko koskaan antaa anteeksi, salailua.

Viimeksi viime yönä unessa sanoin naiselle että vaihtaisi työpaikkaa. Hän ei ole lähdössä mihinkään. On myöntänyt minulle, että on rakastunut, tämä nainen. Mies sanoo että hän itse ei ole. Mutta miten siihen voi uskoa kun uskoin siihenkin, kun sanoi että kertoo kyllä jos koskaan mitään enempää tapahtuu.

En tiedä tajuatteko flirttailevat naiset, millaista painajaista on herätä joka yö ajatukseen että mitä jos sittenkin? Kun siinä on tarjolla jokainen päivä toinen ihminen, mitä jos en huomenna riitäkään ja tuo toinen siitä poimitaan?

Kannattaisko teidän mennä pariterapiaan? Ja sun vaikka yksilöterapiaankin, jos painajaisia joka yö näät? Ongelma tässä on kyllä miehesi, miksi hän menee niin pitkälle?

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä. Keskustelu oli lopulta hyödyllisempi kuin ajattelinkaan. Laitan kesäloman aikarajaksi, jos ei tilanne normalisoidu niin alan hakea uutta työtä.

En ole siivooja, mulle ei oo tuotu leivoksia eikä miehelle ole lasta tulossa, toki nämä olivat varmaan useimmille selvää. Mies on huippupersoona joten siihen en valitettavasti voi epäihastua - kohtelee hyvin kaikkia muitakin- mut ehkä saan oman suhteeni paremmaksi ja vähennettyä yhdessä tehtyä työtä.

Ja kiitos sekä ymmärtävistä että napakammista kommenteista.

Niin oliko tää molemminpuolista ihastumista? Oletteko puhuneet tunteistanne vai mistä tiedät miehen tunteet?

Vaikutat viisaalta ja järkevältä naiselta. Uskon että osa tässä keskustelussa kärkkäästi kirjoittaneista on joko pettämisen uhreja tai sitten itse pettäjiä. Omalta puolelta voin sanoa, että nämä jotka kehoittavat nauttimaan ihastuksen tunteesta, mutta neuvovat sen energian kanavoimaan omaan parisuhteeseen, ovat myöskin riittävän järkeviä ymmärtämään, että tunne on tunne, joka tulee ja toivottavasti menee ajallaan pois. Ja ellei mitään tapahdu (muuta kuin korkeintaan normaalia ystävällisyyttä), niin se ei ole pettämistä. Ihan kuka tahansa voi ihastua ihan keneen tahansa, mutta ellei asiaa vie pidemmälle, tilanne on aivan hyväksyttävä ja normaali. On eri asia koskea reiteen, kuin hymyillä ystävällisesti samalla kun toivottaa hyvää huomenta. Itse olen yhtä ystävällinen jokaiselle työkaverille, oli kyseessä nainen tai mies. Katson silmiin ja hymyilen, jos jutellaan tai tavataan, en kosketa ketään, koska se ei ole minulle luontevaa. Sen sijaan työkaverini kyllä koskee, olkapäähän yms sekä halaa kaikkia työkavereita, koska se on hänelle luontevaa ja ominaista. Niistä on kenenkään turha vetää yhtään mitään johtopäätöksiä.

Nuo hypoteettuset oletukset siitä, että jokainen ihastunut pari haluaisi sänkyyn, on täyttä puppua. Ei todellakaan halua! Itse en halua sänkyyn työkaverini kanssa ja olen varma ettei hänkään halua! Saatika yhtään mitään muuta normi ystävällisyyttä enempää!

Tärkeintä on huomioida se, että toimii samalla tavalla, oli paikalla sitten kuka tahansa katsomassa, vaikkapa se oma puoliso.

Anna olla, ihastuksia tulee ja menee.

Kaverini on ihastunut jo pariin työkaveriinsa.. Tekevät siis työtä kosketusetäisyydellä ja kuulemma hormoonit siinä alkaa hyrrätä. 

Vierailija kirjoitti:

Nauti ihastuksen tunteesta ja kanavoi siitä tuleva hyvä energia ja fiilis sinun normaaliin arkeen. Mutta älä tee mitään muuta. Ihastuminen kyllä laantuu aikanaan ja huomaat, että työkaveri on hyvä tyyppi, mutta ei sen enempää.

Jaaha. Vaimo tuli linjalle?

Miksi hän ei olisi parempi kumppani kuin sinä? Ei sellaista ole kuin parempi, on erilaisia ihmissuhteita ja monen kanssa voi olla hyvä parisuhde.

Itse en tahtoisi elää liitossa, joka pohjautuu vuosia sitten tehtyyn lupaukseen olla yhdessä hampaat irvessä. Ehkä jonkun mielestä se on oikeaa moraalia ja rakastuminen toiseen on väärin.

Sen jälkeen kun sinä olet se joka jättää, niin kumppanisi vasta ymmärtää mitä menetti siinä naisessa johon ihastui ja yritti tehdä oikein..

Ei ole oikein muu kuin elää tehden valinnan jonka itse haluaa.

Parisuhde on valintaa, sinä kokoajan.

Jos ihastuu, ei voi hänelle flirtata koska sillä satuttaa itseään ja rohkaisee sitä toista. Flirttailu ei ole paikka ihastuneelle, vaan yleistä mukavaa kenelle tahansa. Jos kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa ja flirttailu alkaa niin he lähestyy toisiaan!

Jos oma mieheni lämpenee johonkin naiseen niin miten se on minulta pois? Silloin mieheni alkaa elää jonkun toisen kanssa. Tottakai se on surullista ja vaatii tilaa parantua mutta en todellakaan halua olla miehen kanssa "koska niin lupasi nuorena". Me ollaan kaksi eri ihmistä ja ollaan yhdessä koska niin halutaan. Säälin jokaista joka elää elämäänsä koska niin joskus päätti alkaa. Kyllä tuollainen suhde on oikeasti räjähdysarka ja ihmettelen miksi kukaan itseään arvostava olisi tuollaisessa suhteessa.