Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut äidit kestätte, joiden mies on paljon töissä?
Miten teidän arkenne sujuu? Miten olette tottuneet siihen, mitä harrastatte tai ehditte nähdä muita ihmisiä?
Itselläni on hieman alle kaksi vuotias lapsi ja mies tekee käytännössä kaiken aikaa töitä tai on palautumassa töistä. Olen tällä hetkellä aivan rikki. Teoriassa yhden lapsen kanssa ei pitäisi olla niin haastavaa, mutta tällä hetkellä uuvuttaa ja rankasti. Mies on aamusta iltaan töissä, eli käytännössä lapsen valveillaoloajan ja näkee lasta vain viedessään häntä virikehoitoon ja illalla ennen nukkumaanmenoa.
Minun piti vuoden alussa aloittaa harrastus, mutta ryhmä ehti aloittaa ennen kuin ehdin mukaan. Jos haluaisin säännöllisesti harrastaa jotain, niin se katkeaa aina miehen työaikojen tai satunnaisesti tulevien reissujen takia. Viimeksi kun lapsi oli sairaalassa ja minulla olisi ollut työkeikka, jouduin perumaan sen totta kai siksi, että mies oli työreissussa. Sen vielä jotenkin kestän, että asiat menevät lapsen rytmien mukaan, mutta että joudun vielä rytmittämään elämääni vielä miehen menemisten ja tulemisten mukaan, niin alkaa pinna kiristyä. Luulisi, että kahden aikuisen taloudessa ei pitäisi olla haasteita hoitaa yksi lapsi ja pitää yllä omaa elämää, mutta nyt tuntuu siltä. :(
Mies on lisäksi vaatimassa, että pitäisi hakea töitä ja tehdä sitä ja tätä, mutta missä ihmeen välissä. Haluaisin opiskelemaan, mutten tiedä miten aikatauluttaa mitään, kun ei koskaan tiedä milloin on vastassa taas viikon työreissu tai kahden päivän messumaraton.
Ja joo. Mies oli osallistuva isä ennen uutta työtä.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tavallinen tarina: nuorena äitinä sitä miestä kaipaa siihen vierelle, olemaan läsnä ja auttamaan lasten kanssa yms. Rakastuminen on vielä melko tuoreena muistissa ja kaipaa sitä että ollaan "me". Nuori mies taas on voimiensa tunnossa, testosteronitasot on vielä kunnossa ja miehellä on miehen vietit, parisuhteessa miestä kiinnostaa eniten seksi tässä vaiheessa ja muuten miestä kiinnostaa oma työ(ura) ja kenties omat harrasteet. Mies ei ymmärrä takertuvaa naista, eikö se nyt saa niitä penskoja hoidettua ja nainen ei ymmärrä poissaolevaa miestä kun on juuri perustettu yhdessä the Perhe.
ten years later: Lapset ovat isompia ja "helpompia", äiti vapautuu elämään omaa elämää, ja aah, kuinka nautinnollista se onkaan: töissä luistaa, ystävien kanssa on ihana käydä jumpissa ja konserteissa, lasten kanssa on kivaa (kivempaa) ilman sitä miestäkin, ja ylipäätään ei enää edes muista, miksi sitä miestä joskus niin rukoili ja parkui olemaan enemmän yhdessä, koska nyt sen v-mäinen naama kyllästyttää. Samaan aikaan mies yleensä rauhoittuu, ne testotasot laskee, työ(ura) on sitä yhtä ja samaa puuroa ja jotenkin sitä kaipaisi enemmän yhteyttä omiin lapsiin ja omaan vaimoon, jotka juoksevatkin nyt omissa menoissaan ja elävät yht'äkkiä omaa elämäänsä. Ne pirulaiset ei enää odotakaan himassa, että koska isi tulee töistä, kukaan ei juokse ovelle halaamaan. Ne on kavereillaan ja harrastuksissaan ja tottuneet pärjäämään oikein mainiosti ilman iskää, vuodet ovat opettaneet.
-> siinä sitten muuttuneessa dynamiikassa eläminen tai ero, tämä tapahtuu noin 40-v molemmin puolin, riippuen missä iässä perhe on alunperin perustettu. Nainen hakee useammin eroa, yllä kuvattu syyt miksi. Mieskin saattaa hakea, jos löytää uuden kumppanin jolta saa läheisyyttä. Ilman uutta suhdetta mies lähtee harvemmin, koska totaaliyksinäisyys pelottaa sitä vielä enemmän kuin henkinen yksinäisyys tässä "yht'äkkiä" muuttuneessa vanhassa liitossa.
Tätä tarinaa on vaikea paeta, koska sillä on melko vankka biologinen perusta meissä.
Tsemppiä ap:lle!
Tästä syystä n 10v vanhempi mies on hyvä perheen perustamiseen.
Itse perustin perheen melkein nelikymppisenä. Juoksut juostu ja urahaaveita ei enää ole koska työ on hyvä. Vaimon kanssa sovitaa puoliksi menot ja työmatkat pystytään sovittamaan yhdessä ja kumpikin joustaa. Lapset menee ykkösenä ja kaikki muu vasta sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt kenellekin on vaikeaa.. jotkut joutuu jaksamaan kokonaan yksinhuoltajana äärimmäisen pienillä tuloilla, usean lapsen kanssa ilman tukiverkostoa. Kyllä lapsiperheessä täytyy hyväksyä että asiat menevät erilailla verrattuna aikaan ennen lapsia. Jostain on luovuttava ja hyvä sopeutumiskyky ja positiivinen asenne auttaa.
Mitä tämä kommentti hyödyttää minua? :/ Tiedän mitä yh:n arki on, mutta nyt rehellisesti ei kiinnosta kuunnella voivotteluita miten toisilla on rankempaa kuin minulla. Olen yh:n lapsi ja tiedän mitä se on, koska olin kaikenlisäksi esikoinen joka otti aika paljon äidiltä kannettavakseen. Tuntuu siis ihan lapsuuden jatkumolta ja sen takia varmaan olenkin ihan poikki tähän. Olen lisäksi luopunut jo paljosta ellen kaikesta. Jouduin lopettamaan opinnot lapsen saamisen takia, en näe enää ystäviä ja ihmisiin yhteydenpito on äärimmäisen raskasta väsymyksen takia. Tässä ei ole enää kyse sopeutumiskyvystä tai positiivisesta asenteesta, koska ne eivät kanna yksinään kovinkaan pitkälle. ap
Eipä varmaan hyödytä mitään, tarkoitus olikin realisoida että et ole mitenkään poikkeus vaan rankkaa se on kaikilla pienten lasten äideillä ja joillain vielä paljon rankempaa kuin sinulla. Minkälaiseksi sitten kuvittelit perhe-elämän jos nykytilanne tuli jotenkin yllätyksenä? Miksi halusit lapsen jos kerran nyt harmittelet opintojen päättämistä ym? Kyllähän sinun on täytynyt jo siinä vaiheessa asiaa ajatella. Tietysti jokaisella on oma sietokykynsä minkä verran jaksaa, siksi en sanokaan että sinun nyt vaan kuuluisi jaksaa eikä valittaa mutta totuus nyt kuitenkin on ettei tilannetta enää voi muuttaa kun se lapsi jo on olemassa joten ei kai sinun muu auta kuin hyväksyä tilanne. Kyllä se lapsi kasvaa ja tulee erilaisia elämänvaiheita mutta tämä on nyt tän hetkinen tilanne eikä sille ehkä kauheasti ole tehtävissä.
Eihän ap:n ongelma ole lapsi, vaan poissa oleva mies..
Vierailija kirjoitti:
Sinun tehtävä on elää niillä rahoilla, mitä mies työstään saa.
No maksaako joku toisen menoja? Eikö riitä enää sekään että nainen hoitaa kodin ja lapsen kun mies kiihdyttää uraa ja saavutuksia? Ja mies ei silti voi suurella palkallaan kustantaa perheen elatusta jos kerran on aina töissä niin palkkakin on luultavasti suuri.
Ja ei naisen tarkoitus ole vain kotona puuhastella vaan välillä on kiva käydä kahvilassa tai ulkona lounaalla. Se 10 e miehen palkasta ole tuskin kovin suuri menetys perheen hyvinvointiin.
Millainen mies ei maksa naisen menoja jos nainen on pienellä tuella kotona lasten kanssa. PIHI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies voi olla niin paljon töissä, jos ei siis ole yrittäjä?
Se vain on..
No ei se voi olla vai niin. Työaikaa määrittää työaikalaki , jos et tiennyt. Monella työpaikalla on liukumat. Onko miehesi työaika mainittu ei työaikaa työn virallisessa kuvauksessa? Mitä on sovittu sopimuksessa? Korvataanko ylitöitä vapaana? Jos korvataan, kysy pitääkö mies niitä. Hyödyntääkö liukumia jos ne köytössä?
Sanot että otat yhteyttä miehesi työnantajaan ja tiedustelet nämä käytännöt jos mies ei kerro. Se voisi olla hyväkin koska jos vastaa puuta heinää.
Jos mies pakenee töihin totta kai sanoo että paljon töitä. Selvitä miten asia oikeasti on äläkä usko kaikkea mitä sanotaan.
Hehe, luin aloitusta luottavaisin mielin, että pääsen lynkkaamaan AP:n miehen, mutta vasta kirjoituksen lopussa AP tiputtaa pommin ja paljastaa, että on lapsen kanssa kotona, eikä käy edes töissä. :-D Voi jeesus. On se rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hehe, luin aloitusta luottavaisin mielin, että pääsen lynkkaamaan AP:n miehen, mutta vasta kirjoituksen lopussa AP tiputtaa pommin ja paljastaa, että on lapsen kanssa kotona, eikä käy edes töissä. :-D Voi jeesus. On se rankkaa.
Niin ja kun virastoistakin soittelevat virastoaikaan ihan myötäänsä.
Ei helvatti! Vanhemmuus on todella joillekin liikaa. Jopa yhden lapsen kanssa. Kotiäitinä. Miehen vastatessa elannosta työnteollaan ja tuloillaan. Mutta se on vaan kestettävä, ap! Annat vain kaikkesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei helvatti! Vanhemmuus on todella joillekin liikaa. Jopa yhden lapsen kanssa. Kotiäitinä. Miehen vastatessa elannosta työnteollaan ja tuloillaan. Mutta se on vaan kestettävä, ap! Annat vain kaikkesi.
Mikä ihmeen oletus tämä on että paljon töitä tekevä myös tienaa paljon? Palkka voi olla sen verran että joutuu hakemaan myös yhteiskunnan tukia pärjätäkseen,vaikka tekisi 8-12h työpäivää esim.hoitoalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt kenellekin on vaikeaa.. jotkut joutuu jaksamaan kokonaan yksinhuoltajana äärimmäisen pienillä tuloilla, usean lapsen kanssa ilman tukiverkostoa. Kyllä lapsiperheessä täytyy hyväksyä että asiat menevät erilailla verrattuna aikaan ennen lapsia. Jostain on luovuttava ja hyvä sopeutumiskyky ja positiivinen asenne auttaa.
Mitä tämä kommentti hyödyttää minua? :/ Tiedän mitä yh:n arki on, mutta nyt rehellisesti ei kiinnosta kuunnella voivotteluita miten toisilla on rankempaa kuin minulla. Olen yh:n lapsi ja tiedän mitä se on, koska olin kaikenlisäksi esikoinen joka otti aika paljon äidiltä kannettavakseen. Tuntuu siis ihan lapsuuden jatkumolta ja sen takia varmaan olenkin ihan poikki tähän. Olen lisäksi luopunut jo paljosta ellen kaikesta. Jouduin lopettamaan opinnot lapsen saamisen takia, en näe enää ystäviä ja ihmisiin yhteydenpito on äärimmäisen raskasta väsymyksen takia. Tässä ei ole enää kyse sopeutumiskyvystä tai positiivisesta asenteesta, koska ne eivät kanna yksinään kovinkaan pitkälle. ap
No vaihtoehtojahan ei sitten montaa ole, jos et tilannetta hyväksy.
A) mene sinne opiskelemaan ja lapsi täysipäiväisesti päiväkotiin
B) näe niitä kavereita? Jos ei lapsen kanssa, niin silloin kun hän on hoidossa?
C) anna lapsi pois (äärimmäinen keino kyllä)
D) hae kotiapua, siivoaja kotiin tms
E) käske miestä lopettamaan työnsä
F) jätä lapsi miehelle ja lähde
G) lähde perhekerhoon lapsen kanssa
H) jotain, mitä? Mitä itse haluaisit?
Jos ei nykyinen tilanne siis ole mahdollista jatkaa, niin jotainhan se vain on tehtävä.
T. Meillä myös miehen uuden työn myötä lapset näkevät isäänsä vain viikonloppuisin.
Mies "on palautumassa" töistä? Milloin sulla on aikaa palautua töistä? Lapsenhoito on se sun duuni tällä hetkellä, ja työpäivän jälkeen molemmat vanhemmat tarvitsevat hetken aikaa palautua, myös sinä.
Ja eikö mieskin voi työpäivän aikana soitella jotain puheluita, jos ne on lasta koskevia?
Tässä näkyy taas ällöttävästi tämä miesten "no minä luon uraa, mua ei saa häiritä"-asenne. Vituttavaa.
Olisi ehkä parasta sulle että lapsi menisi tarhaan ja hommaisit työpaikan. Mun mielestä kaksi ekaa lapsivuotta oli jotain ihan hirveetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on yrittäjä ja tutulta kuulostaa. Yrittäjällä on usein työ ykkösenä prioriteeteissa ja mun oli sovittava hoito muuta kautta jos halusin olla varma että pääsen. Kerran viikossa varattiin mulle aika mennä, pari tuntia yleensä. Hanki harrastus äläkä jousta siitä, mies hoitaa lapsille hoitajan jossei itse kerkeä. Itse olin todella yksinäinen äitiyslomalla kun olin porukan ensimmäinen joka lisääntyi ja rilluttelu jäi. Mies tuli kotiin 19-21 välillä ja teki usein viikonloppuisinkin töitä. Mitäs läksit ja iteppä oot lapses halunnut MUTTA on ok sanoa että väsyttää ja ahdistaa. En minä ainakaan arvannut että yksin joudun kaiken hoitamaan, ei siitä sovittu etukäteen. Hanki jotain sisältöä elämään, vain itsellesi. Pyydä jeesiä isovanhemmilta ja kummeilta jos mahdollista. Kyläile, käy lapsen kanssa kirjastossa ja jämälounaalla kaupungilla. Tee elämästä mukavaa lapsen kanssa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mies "on palautumassa" töistä? Milloin sulla on aikaa palautua töistä? Lapsenhoito on se sun duuni tällä hetkellä, ja työpäivän jälkeen molemmat vanhemmat tarvitsevat hetken aikaa palautua, myös sinä.
Ja eikö mieskin voi työpäivän aikana soitella jotain puheluita, jos ne on lasta koskevia?
Tässä näkyy taas ällöttävästi tämä miesten "no minä luon uraa, mua ei saa häiritä"-asenne. Vituttavaa.
Olisi ehkä parasta sulle että lapsi menisi tarhaan ja hommaisit työpaikan. Mun mielestä kaksi ekaa lapsivuotta oli jotain ihan hirveetä.
Sen olen huomannut että miehet tarvii sitä palautumista jatkuvasti.
Meille iski miesflunssa. Ei auta sitten minkään vertaa kotihommissa. Makaa vaan. Ei mulla ole sairauslomaa, mitään lomaa. Ei palautumisaikoja. Ei omaa aikaa.
En ole ap.
Ja yksinäinen, väsähtänyt äiti. Kun ei vain jaksa kiinnostua ja innostua oikein mistään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hakisi ap nä nyt sen opiskelupaikan ja sitten kun tieto tulee niin lapselle päikkypaikan. Sitten se arki rytmittyisi siihen. Tehkööt mies mitä lystää!
Nukkuuko lapsi päiväunia vielä? Jos sen hetken hengähtäisit etkä tekisikään mitään kotitöitä ym. Jos haluat tosissasi palata opintojen pariin tai työelämään, miksei lapsi menisi kokopäiväiseksi päiväkotiin?
Muistan kyllä itsekin ajan kun esikoinen oli taapero ja mies jatkuvasti töissä tai työmatkoilla. Nyt meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja vaikka mies tekee yhtä paljon töitä kuin aiemminkin, jaksan jotenkin tosi paljon paremmin kuin yhden lapsen kanssa. Ehkä sitä on vuosien saatossa oppinut löytämään jonkunlaisen hyväksynnän sille, että nämä pikkulapsivuodet menevät omien menojen kannalta vähän niinkuin ohi, mutta ”oma elämä jatkuu” sitten taas kun lapset ovat isompia. Ja onhan lapsista myös todella paljon seuraa toisilleen.
Mitäs teit lapsen kun et jaksa sitä hoitaa.
Etkö sen vertaa tiedä ettei äidit saa väsyä ollenkaan saati sanoa niin, koskaan, missään, kenellekään?
Jos mies kyllästyttää, niin ota ero.
Sekin on eräänlainen ratkaisu.
Se tavallinen ja eka neuvo.
Meillä lapset 1v., 3v. ja 5v. Isommat on aamupäivän päiväkodissa ja sillä aikaa ehdin käydä salilla kun 1v on salilla lapsiparkissa. Ja tiedoksi kaikille kauhistelijoille, että meillä lapset rakastaa olla päiväkodissa/lapsiparkissa, ovat erittäin sosiaalisia ja hyppivät seinille jos eivät pääse joka päivä kavereitten kanssa leikkimään/purkamaan energiaa.
Loppupäivä puuhastellaan yhdessä, lapset tykkää auttaa kotiaskareissa. Lapset menevät ajoissa nukkumaan ja mulle jää illalla pari tuntia ”omaa aikaa” jolloin yleensä luen kirjaa.
Isä kun palaa työmatkoilta niin hänellä menee aika kauan päästä ”sisälle” lapsiperhearkeen ja sitten hän jo lähteekin taas uudelle työmatkalle. Mutta meille tää kuvio sopii aika hyvin 😄
Vie lapsi kokopäiväisesti tarhaan ja aloita osa-aikatyö. Sit lopuilla vapaa ajalla teet rauhassa juttuja ja harrastat. Sun pitää nyt ryhdistäytyä.
Ei mitään hätää vaikka mies tekeekin yrittäjänä pitkää päivää ja pitkää viikkoa kun tulee kuitenkin iltaisin aina kotiin ja on yöt kotona. Suukkoja, halauksia, seksiä ja pientä jutustelua ennen nukahtamista. Joskus vielä aamulla pienet. Hyvin jaksaa, ilman ei jaksaisi.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole. Itse olin 20 ja mies oli 30, kun tavattiin ja alettiin perhettä perustamaan. Aivan samanlainen kehityskaari on havaittavissa.