Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut äidit kestätte, joiden mies on paljon töissä?
Miten teidän arkenne sujuu? Miten olette tottuneet siihen, mitä harrastatte tai ehditte nähdä muita ihmisiä?
Itselläni on hieman alle kaksi vuotias lapsi ja mies tekee käytännössä kaiken aikaa töitä tai on palautumassa töistä. Olen tällä hetkellä aivan rikki. Teoriassa yhden lapsen kanssa ei pitäisi olla niin haastavaa, mutta tällä hetkellä uuvuttaa ja rankasti. Mies on aamusta iltaan töissä, eli käytännössä lapsen valveillaoloajan ja näkee lasta vain viedessään häntä virikehoitoon ja illalla ennen nukkumaanmenoa.
Minun piti vuoden alussa aloittaa harrastus, mutta ryhmä ehti aloittaa ennen kuin ehdin mukaan. Jos haluaisin säännöllisesti harrastaa jotain, niin se katkeaa aina miehen työaikojen tai satunnaisesti tulevien reissujen takia. Viimeksi kun lapsi oli sairaalassa ja minulla olisi ollut työkeikka, jouduin perumaan sen totta kai siksi, että mies oli työreissussa. Sen vielä jotenkin kestän, että asiat menevät lapsen rytmien mukaan, mutta että joudun vielä rytmittämään elämääni vielä miehen menemisten ja tulemisten mukaan, niin alkaa pinna kiristyä. Luulisi, että kahden aikuisen taloudessa ei pitäisi olla haasteita hoitaa yksi lapsi ja pitää yllä omaa elämää, mutta nyt tuntuu siltä. :(
Mies on lisäksi vaatimassa, että pitäisi hakea töitä ja tehdä sitä ja tätä, mutta missä ihmeen välissä. Haluaisin opiskelemaan, mutten tiedä miten aikatauluttaa mitään, kun ei koskaan tiedä milloin on vastassa taas viikon työreissu tai kahden päivän messumaraton.
Ja joo. Mies oli osallistuva isä ennen uutta työtä.
Kommentit (140)
Hyvä että teilläkin joku tienaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan se on. Itse olen alkanut elää yh:n elämää, koska se on helpompaa. En enää edes oleta, että mies on kotona hoitamassa niin ei tule niitä pettymyksiä, että taas se lähti vapaapäivänä toimistolle. Ennemmin soitan äidilleni, että mies onkin kotona kuin, että voitko hoitaa parin tunnin varoajalla kiva kiitti moi. Lapsen hoitoajat päiväkodissa on järjestetty minun töitteni mukaan ja minä vastaan muutenkin lapsista täysin.
Ei tämän tätä pitänyt olla kummankaan suunnitelmissa, mutta aina ei voi valita. Mies perusti yrityksen kun odotin kuopusta ja nyt tämä on sitten tätä määrittelemättömään tulevaisuuteen asti. Joskus tämä helpottaa, kun joko lapset kasvaa tai miehen yritys alkaa tuottaa sen verran, että hänellä on varaa palkata lisää porukkaa. Mies tekee ihan käsittämättömän määrän töitä, että ei ylikuormita alaisiaan, pitää huolen, että heidän ei tarvisi tehdä kuin sitä 8-16 työpäivää. Hän välillä jopa nukkuu toimistolla, että voi tehdä töitä niin pitkään kuin tarvii ja aamulla aloittaa heti.
Ja ennen ku joku huutelee provoa, koska kirjoitin, että lapsen hoitoaika ja vastaan lapsista niin esikoinen on ekalla eikä täten tarvi enää hoitoa.
-84
No eipä oo sitä miestä. Ja jaksettava vaan on yksikseen lasten kanssa. En oikein ymmärrä mitä kitiset ap.
Jos haluaa töihin, lapselle on haettava päivähoitopaikkaa ja itselle töitä. Ap: lla on siitä hyvä tilanne, että työ ja harrastus on käytännössä sama. Tai vaikka olisit työttömänä niin hae silti sitä päivähoitopaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo olisi paras malli ikinä. Mies on aina töissä ja tuo hirvittävästi rahaa kotiin mutta ei kuitenkaan ole juurikaan kotona haittoina.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi paras malli ikinä. Mies on aina töissä ja tuo hirvittävästi rahaa kotiin mutta ei kuitenkaan ole juurikaan kotona haittoina.
Meillä mies on koko päivän poissa mutta tuo kotiin rahaa 1100e kuukaudessa. Palkka ei ole häävi ja olen pyytänyt että jos jäätäisiin koko perhe tukien varaan, kun ei rahaa jää juurikaan mihinkään sen jälkeen kun työmatkat ja eväät on otettu. Laskin että jäämme tappiolle rahallisesti hänen työnsä takia. Mies on myös aivan väsynyt loppupäivän kun tulee klo 19 jälkeen kotiin ja lähtee aamulla kuudelta.
Eihän Suomessa työnteko kannata ainakaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi osa on niin tuomitsevia äitejä kohtaan? Yksinolo ja yksinäisyys on ihan oikea ongelma ja jaksaminen usein kortilla varsinkin jos tukea ei löydy. Onkohan tuomitsevat juuri näitä joilla on mummot ja vaarit ja ystävät jonossa hoitamassa ja miehet päivähommissa? Aika surullista on että harvoin löytyy empatiaa toisia kohtaan jollei itse ole kokenut vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt kenellekin on vaikeaa.. jotkut joutuu jaksamaan kokonaan yksinhuoltajana äärimmäisen pienillä tuloilla, usean lapsen kanssa ilman tukiverkostoa. Kyllä lapsiperheessä täytyy hyväksyä että asiat menevät erilailla verrattuna aikaan ennen lapsia. Jostain on luovuttava ja hyvä sopeutumiskyky ja positiivinen asenne auttaa.
Mitä tämä kommentti hyödyttää minua? :/ Tiedän mitä yh:n arki on, mutta nyt rehellisesti ei kiinnosta kuunnella voivotteluita miten toisilla on rankempaa kuin minulla. Olen yh:n lapsi ja tiedän mitä se on, koska olin kaikenlisäksi esikoinen joka otti aika paljon äidiltä kannettavakseen. Tuntuu siis ihan lapsuuden jatkumolta ja sen takia varmaan olenkin ihan poikki tähän. Olen lisäksi luopunut jo paljosta ellen kaikesta. Jouduin lopettamaan opinnot lapsen saamisen takia, en näe enää ystäviä ja ihmisiin yhteydenpito on äärimmäisen raskasta väsymyksen takia. Tässä ei ole enää kyse sopeutumiskyvystä tai positiivisesta asenteesta, koska ne eivät kanna yksinään kovinkaan pitkälle. ap
Eipä varmaan hyödytä mitään, tarkoitus olikin realisoida että et ole mitenkään poikkeus vaan rankkaa se on kaikilla pienten lasten äideillä ja joillain vielä paljon rankempaa kuin sinulla. Minkälaiseksi sitten kuvittelit perhe-elämän jos nykytilanne tuli jotenkin yllätyksenä? Miksi halusit lapsen jos kerran nyt harmittelet opintojen päättämistä ym? Kyllähän sinun on täytynyt jo siinä vaiheessa asiaa ajatella. Tietysti jokaisella on oma sietokykynsä minkä verran jaksaa, siksi en sanokaan että sinun nyt vaan kuuluisi jaksaa eikä valittaa mutta totuus nyt kuitenkin on ettei tilannetta enää voi muuttaa kun se lapsi jo on olemassa joten ei kai sinun muu auta kuin hyväksyä tilanne. Kyllä se lapsi kasvaa ja tulee erilaisia elämänvaiheita mutta tämä on nyt tän hetkinen tilanne eikä sille ehkä kauheasti ole tehtävissä.
Tää on aivan tuskaista kuunneltavaa ja jeesustelua. Kuvittelin tilanteen todellakin sellaiseksi, että molemmat hoitavat hommansa tasapuolisesti, pääsen opiskelemaan ja rakentamaan myös omaa uraani. Jostain syystä mies on nyt ihan helvetisti poissa, ja tähän ei auta lässytys siitä miten lapsen on tehnyt ja blabla. Yhtä lailla se mieskin on vastuussa eikä voi olettaa, että voi lähteä ihan mihin tahansa ihan koska tahansa välittämättä yhtään mikä on meininki..
Valitettavasti kaikista vastauksistasi kuultaa läpi asennevamma. Ei millään pahalla. Itsellä on vastaava tilanne ja kaksi lasta, toinen kolme kuukautta. Ennen kävin kerran viikossa tanssitunnilla, nyt jumppaan päivittäin Youtuben kautta lapsen ollessa päikkäreillä. Aamusta iltaan olen lapsen/lasten kanssa ja pääasiassa kotona ja pihalla. Nyt vaun ob tämä vaihe menossa.Töihin palatessa asiat muuttuu, toisaalta on muuta tekemistä ja seuraa, toisaalta taas kaikesta tulee hektisempää. Laita lapsi päivähoitoon, jos haluat opiskelemaan. Itse opiskelin ollessani esikoisen yksinhuoltaja ja tein samalla kahta työtä. Työssä seitsemän päivää viikossa aamuisin ja kolmena iltana koulussa, etäopiskelu päälle. Ei siinä lapsen kanssa juuri ehtinyt olla, vein päiväkotiin ja papoa hoiti illat, kunnes tulin kotiin. Nyt yritän muistaa aina nauttia, vaikka välillä tuntuukin siltä, kuin aivosolut olisivat sulamassa. Vielä sinullekin tulee aika, kun muistat tätä aikaa kaipauksella. Koita nyt sopeutua ja nauttia, onhan sinulla koko loppuelämä aikaa harrastaa ja tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen totaali yh ja lapseni on jo koululainen. Myös kannatan ajatusta, että joko puhut miehen kans osallistuuko se enemmän tai sitten tosiaan otat asenteen, että teet muksun kans kaikkea itsekseen ja oman aikataulunne mukaan ja on vain iloinen yllätys, jos mies ehtii joskus paikalle.
Ton ikäisen kans voi tehdä melkein mitä vaan. Siitä vaan muksu mukaan minne itse vaan haluat mennä. Yritä totuuttaa muksua esim kantoliinaan tai rattaisiin, jotka mukana voitte kyläillä, shoppailla, matkustella tutuilla, perhekerhossa jne. Ainakin itsellä se suurin ahdistus välillä muksun kans vain kahdestaan ollessa oli just seuranpuute. Älä jää odottamaan milloin ukko tulee kotiin, vaan menkää mummolaan, kylpylään, päiväreissuille esim omalla autolla tai junalla.
Meillä meni muksun kans yleensä oikein hyvin, mutta yksi itseä arjessa välillä rassaava asia oli, että hän nukahti pikkuisenakin öisin vasta 22.30-23.30 välillä, joten omaa aikaa ei oikeastaan ollut. Jos vain lapsesi nukahtaa aikaisemmin niin siitä saat omaa aikaa. Samoin päikkärit. Niin ja kyllä 2 v kanssa voi hyvin tehdä yhtäaikaa kotihommia ja muita hommia. Järjestä muksulle mieluista pengottavaa viereen. Vaikka muoviastiakaappi jne ja annat hämmentää sitä sillä välin kun itse kokkaat, soitat virastoihin ym.
Minun mies on arkena aina poissa ja välillä menee kolmekin viikkoa siten että ääni puhelimessa on ainoa mitä hänestä kuulluu.
Itselleni helpotus oli se että aloin opiskelemaan ja lapsi meni päiväkotiin. Myös "yh-asenne" auttoi pärjäämään. Nykyään olen töissä ja lapsi menee jo eskariin.
Olen aika onnellisessa asemassa kun saan molempien maailman parhaat puolet.
Minulla on rakastava puoliso joka on hyvä isä silloin kun on paikalla ja jakaa kuluja joita elämässä tulee. Samaan aikaan saan olla perheen pomo joka huolehtii aikataulut, viikon ruuat ja muut ihan oman mieleen mukaan. Saan myös viettää lapsen kipeät päivät hänelle kirjoja lukien ja jäätelöä syöden, kiitos ymmärtävän työnantajan.
En vaihtaisi päivääkään elämästäni vaikka aina ei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä kokopäivätyössä saa palkkaa 1100 eur kuukaudessa?
'tuo kotiin rahaa 1100e kuukaudessa'
Missä kokopäivätyössä saa tuon verran palkkaa?
NM
p.s. toki yrittäjät, jotka tekee töitä jollakin kutsumusalalla (kuten oma mieheni). Mutta palkkatyöstä tuo kuulostaa matalalta palkalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies oli paljon pitkillä ulkomaan työreissuilla kun lapset (2) olivat vauvoja ja taaperoita - ja sen jälkeenkin. Hyvin niistä selvittiin, pahimpaan univajeaikaan palkkasin Mannerheimin kautta hoitajan kotiin, että sain nukkua päivällä univajetta pois. Sen jälkeen olemmekin asuneet suurimman osan lasten lapsuutta kahdella paikkakunnalla, ies lähinnä viikonloppuisin kotona. Järjestelykysymys, kyllä arjen sai rullaamaan ja omankun työuran etenemään vaikkei tukiverkkoja ollut omasta takaa, ne pystyi ostamaan tarvittaessa. Osittain mentaalijuttu: jos jää märehtimään ja säälimään itseään niin varmasti tuntuu kehnolta, jos vaan ajattelee, että näin tässä elämänvaiheessa, tehdään tästäkin paras mahdollinen, niin hyvin menee. Eikö omien lasten seura ole aika palkitsevaa? Kun sen negatiivisen sijaan keskittyy positiiviseen, miettii mitä kivaa voitaisiin nyt tehdä ja järjestää myös itselle aikaa niin tilanne näyttää paljon positiivisemmalta. Itsellä työ oli myös intohimo, töihinpaluu oli raskasta taaperoiden äitinä, mutta palkitsevaa: oli se oma aika töissä ja mukavaa perheaikaa lasten kanssa.
En aina jaksakaan. Mies on pois kotoa pitkiä pätkiä kerrallaan. Nytkin näemme seuraavan kerran vasta pääsiäisenä. Välillä on töissä paikoissa, joissa edes puhelin ei toimi, joten ei ole edes henkisesti jakamassa arkea aina. Minulla on haastavat opinnot kesken. Lähimmät tukiverkot on satojen kilometrien päässä. Elämä on välillä pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Viimeeksi tänään purskahdin itkuun autossa vietyäni lapsen päiväkotiin.
Joskus olisi kiva olla vaan miehen kanssa kahdestaan, mutta aikaa ei oikein ole. Kaikki miehen kotona viettämä aika mene perheen kesken, koska lapsi kaipaa isäänsä kamalasti. Pahinta on se, että on yksin eikä koskaan ehdi olla miehen kanssa kunnolla. Lapsen kanssa yksin olemiseen tottuu. Varsinkin, kun meillä lapsi on helppo ja kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae töitä, on aivan eri asia olla päivä aikuisten, kuin lapsen seurassa.
Nautit lapsen kanssa olemisesta enemmän, kun ette ole jatkuvasti yhdessä.
Myös lapsen kehityksen kannalta hyvä vaihtoehto.
Sitä ennen osallistukaa perhekahviloihin yms. Näin tapaat muita aikuisia ja lapsi saa kavereita.Ongelma on siinä, että tällä koulutuksella ei pysty hakemaan töitä, josta olisi hyötyä suuntaan tai toiseen tai palkka olisi niin naurettava, että se menisi pelkkiin hoitomaksuihin. Sen takia seuraava suunta on opiskelupaikka ja toi sivutoiminen ura mitä yritän tehdä - jos siis olisi aikaa miehen työltä. lapsi onkin nyt virikehoidossa, että saa kavereita ja olla hetken pois kotoa. Perhekahviloita voisin tutkia tarkemmin. ap
Sinun palkka menisi hoitomaksuihin? Jos sun mies tekee koko ajan töitä niin tienaa luultavasti sen verran että saatte asian hoitumaan? Eikö se ole kahden kauppa yhteisestä lapsesta maksaa se hoitomaksu? Taloudenpito normaaliperheellä yleensä jakautuu oikeudenmukaisesti tai sitten joutuu miettimään parisuhdetta eri kantilta.
Perhekahviloita suosittelen itsekin. Monella on samoja haasteita ja tuntemuksia. Lisäksi äitiyslomalaiset/hoitovapaalla olevat ovat yleisesti ottaen ystävien ja ihan tuttavuuksien suhteen avoimia ja vastaanottavaisia just tuon pikkulapsiarjen sietämiseksi - et ole yksin ajatustesi kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on arkena aina poissa ja välillä menee kolmekin viikkoa siten että ääni puhelimessa on ainoa mitä hänestä kuulluu.
Itselleni helpotus oli se että aloin opiskelemaan ja lapsi meni päiväkotiin. Myös "yh-asenne" auttoi pärjäämään. Nykyään olen töissä ja lapsi menee jo eskariin.
Olen aika onnellisessa asemassa kun saan molempien maailman parhaat puolet.
Minulla on rakastava puoliso joka on hyvä isä silloin kun on paikalla ja jakaa kuluja joita elämässä tulee. Samaan aikaan saan olla perheen pomo joka huolehtii aikataulut, viikon ruuat ja muut ihan oman mieleen mukaan. Saan myös viettää lapsen kipeät päivät hänelle kirjoja lukien ja jäätelöä syöden, kiitos ymmärtävän työnantajan.
En vaihtaisi päivääkään elämästäni vaikka aina ei ole kivaa.
Sinä olet hyvä esikuva naisille ns täydellinen vaimo
Meillä mies on merellä töissä eli karkeasti ottaen kuukauden kotona ja kuukauden poissa. Meillä on kaksivuotias lapsi joka on päiväkodissa ja itse käyn töissä. En mä nyt tiedä onko tämä erityisen raskasta, mutta toki välillä olisi kiva jakaa vastuuta ja tuon ikäinen kuitenkin sairastaa aika paljon niin yöt menevät joskus köhiessä. Kuukausi on kuitenkin aika pitkä aika kaksin lapsen kanssa. Mutta sitten kun mies on kotona niin hän hoitaa kodin, käy kaupassa ja toki hoitaa siis lastakin. Eli tavallaan se raskaampi aika sitten tasoittuu, kun mies on kotona.
Alue: Aihe vapaa
Elämä ei aina ole oikeudenmukaista. Jonkunhan siitä lapsesta on huolehdittava, usein se on äiti. Esimieheni venytti päivät n 20 asti töissä, meni sitten vasta kotiin kun jo lapset oli nukkumassa / menossa nukkumaan. Mitään oikeaa työtä ei ollut enää klo 18 jälkeen, mutta hänelle helpompaa kuin kotona iltaisin. En tiedä tajusiko vaimo asian oikeaa laitaa.