Lapsen kaverin vanhemmat peruu ja välttelee tapaamisia

Meillä on varmaan näin että joku voisi ajatella että me vältellään tapaamisia. Toain meillä tyttö jo ekalla koulussa mutta sama tilanne on ollut jo pitkään.

Meillä on tytöllä ollut aina paljon kavereita ja naapurissa asuu tytön paras ystävä ja muutama muukin jonka kanssa leikkii. Tyttö viihtyy myös kotona isoveljien kanssa.

Tytöllä on ollut muutama kaveri joilla ei oikein muita kavereita ollut ja nämä ehdotteli sein näitä leikkitreffejä. Minun olisi pitänyt viedä ja hakea tai ainakin toiseen suuntaan. Lisäksi tyttöni ei välttämättä itsekään halunnut lähteä kun olisi halunnut olla tämän parhaan kaverinsa kanssa.

Tuli sellainen olo että tyttöni joutuu leikkimään kaikkien kanssa ja toimimaan näiden yksinäisten ohjelmatoimistona. Ja he pitivät tyttöäni parhaana kaverinaan. Lisäksi osa äideistä halusi kahvitella myös minun kanssa.

Nyt onneksi tilanne on helpottanut kun ovat jo koulussa ja ilmeisesti kavereita on löytynyt muualta. Meillä taas niin päin että mieluummin kaverit meille. Ei tarvitse kyyditellä, pääsen helpommalla. Meillä onkin joka päivä kavereita eikä haittaa pätkääkään.

Kannattaa kysyä että kumpi on helpompi, että teille käy kumpi vaan. Tai sitten antaa olla ja odottaa että lapset kasvaa ja sopivat itse.

Meillä ei vaan ole yksinkertasesti tarvetta millekkään leikkitreffeille. Itsellä on 2 tytärtä ikäeroa 2 vuotta leikit sujuu todella kivasti sisaruksilla keskenään. Arki-illalla ollaan perheenkesken. Viikonloppusin on paljon muuta touhua lapset on juuri serkkujen ja naapurin lasten kanssa ja muutenkin touhutaan perheenä kaikkea kivaa. Ei meillä lapset koskaan kysy päiväkotikaveria kylään tyytyväisiä on näinkin. Kouluiässä varmaan rupee oleen sitten niitä omia kavereita muttei vielä kun lapset on 5v ja 3v

Selvästikään lapsen kaverin vanhemmat eivät koe näitä leikkitreffejä ja muita tapaamisia kovin tärkeinä koska niitä siirretään ja perutaan. Sille et ap voi mitään, hyväksy asia ja sovi tapaamisia muiden kanssa. Syitä siihen miksi noita ei koeta tärkeinä emme voi tietää, vaihtoehtoja on vaikka kuinka monia mutta oleellista on että he eivät ole millään lailla huonoja ihmisiä vaikka eivät toteuta näitä ap:n lapsen leikkitreffitoiveita. Ihmiset ovat kovin erilaisia ja samoin elämäntilanteet, toisilla on aikaa ja halua järkkäillä tapaamisia ja leikkitreffejä ja toisilla ei. 

Työskentelen päiväkodissa ja me pidämme pikkuisen ongelmallisenakin sitä kun kolmevuotiaiden vanhemmat jo alkavat selvittämään että Pirkko ja Mirkku ovat niiiin bestikset, niin bestikset että! Meitä pyydetään varmistamaan että leikkivät yhdessä ja pahastutaan kun kerromme että välillä leikitään muidenkin kanssa tai isommissa ryhmissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?

Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.

Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.

Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.

Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.

Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.

Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'

Mutta kun se luistelu tai hoplopkäynti edellyttävät vastavuoroisuutta! Sinulla voi olla vain 1 lapsi, meillä 3, joten jos lähtisin tuolle "ilman vanhempien vaivannäköä ei ole kavereita" -linjalle, niin meillä ei olisi koskaan aikaa omalle perheelle tai lasten harrastuksille. Pitäisi muistaa, kuka viimeksi pyysi ketä lasta Leon leikkimaahan eli kenen perheessä odotellaan tuohtuneina vastakutsua ja tietenkin niin, että meidän perheen muut lapset eivät saa tulla mukaan. Tai kenen luona esikoinen oli viimeksi kylässä, oliko siellä pienempiä sisaruksia, joten kun tehdään vastakutsu, niin saako meidän kuopus olla kotona vai huutaako vieras, että hänen ei tarvitse leikkiä vauvojen kanssa.

Kylläpä teet asioista todella vaikeita. Miksi se tarkoittaisi vastavuoroisuutta, että menet lapsesi kanssa leikkipuistoon ja sinne kiikutetaan lapsellesi leikkikaveri, ja katsot näitä molempia lapsia pari tuntia? Minä en ole koskaan odottanut minkäänlaista vastakutsua sille, että olen kysynyt lapsen kaveria mukaamme eläintarhaan/uimaan/Leon leikkimaahan/puistoon. En myöskään odota, että kaveriperhe järjestää muut perheenjäsenet pois kotoansa, jos meidän lapsi on mennyt sinne leikkimään niinä kahtena kertana, kun on vastakutsu tullut.

Kaverisynttäreitä täälläpäin ei järjestetä juuri ollenkaan.

Tässä ketjussa on muutenkin sekoitettu se, pyydetäänkö tavallisena arki-iltana leikkimään vaiko lomilla/viikonloppuina, jolloin ei ole moneen päivään ollut mitään seuraa.

Ja sinä sekoitat tässä ketjussa ne lapset, joilla on lomilla/viikonloppuina riittävästi seuraa niihin lapsiin, joilla ei ole. Aloittajan lapsen tarhakaverilla mitä ilmeisimmin on lomilla/viikonloppuina seuraa, aloittajan lapsella taas ei. 

Tässä ketjussa kiihkoilevat vastaajat puhuvat koko ajan tarhapäivien jälkeisistä illoista, ap ei.

Todella töykeitä vastauksia on ap saanut. Hyökätään suoraan ap:n ja hänen lapsensa kimppuun ja haukutaan ties miksi. Varmaan ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat joskus jotain seuraa - tässä tapauksessa siis ap:n lapsi.

Meidän lapsemme on kesäisin kaksi kuukautta pois päiväkodista. Kyllä siinä aika tulee pitkäksi, kun ainoa leikkikaveri on isä tai äiti. Ei tällä asuma-alueella ole muita lapsiperheitä, ketään ei näe edes leikkipuistoissa, ja lapsen omat serkut ovat 10-15 vuotta vanhempia. Mekin olemme lomilla tehneet sen suuren synnin, että olemme soittaneet lapsen päiväkotikaverien vanhemmille ja kysyneet, josko heidän lapsensa tulisi meille pariksi tunniksi leikkimään. Hyvin on onnistunut. Emme ole koskaan odottaneet mitään vastavuoroisuutta.

Lapseni on rauhaa rakastava mutta iloinen ja seurallinen tyttö, joka leikkii mielellään barbien tai nukkejen tai Duplojen kanssa paikoillaan. Hän inhoaa villejä poikia, jotka hyppäävät päälle, riehuvat ja rääkyvät, ja toisaalta isompien ja vauhdikkaampien tyttöjen kiljuminen ja tavaroiden paiskominen on hänestä myös pelottavaa. Onneksi päiväkodissa on pari samankaltaista rauhallista tyttöä, joiden kanssa lapseni viihtyy ja saa leikkiä itselleen ominaisimpia leikkejä. Heitä olemme sitten pyrkineet tapaamaan myös lomilla.

Jos lapsi on noin yksinäinen, niin miksi ihmeessä hän on 2 kk pois päivähoidossa ilman, että vanhemmat miettivät asiaa lapsen kannalta? Kyllä lapsi voi mennä hoitoon, vaikka vanhemmat ovat kotona, jos lapsella on ongelmia olla muiden kanssa.

Huomaan eläväni melkoisessa kuplassa. 😄 Meillä lapsen päiväkotikaverit asuvat noin parin kilometrin säteellä, eli lähellä. On ihan tavallista, että lapsille järkätään leikkitreffejä arki-iltoinakin. Meillä pyörii säännöllisen epäsäännöllisesti viisi tyttöä (siis yksitellen) ja meidän tyttö käy vastavuoroisesti leikkimässä heidän kotonaan. Olen kahvittanut kahta vanhempaa, aina pyysin hetkeksi, kun lapsi oli ekaa kertaa meillä kylässä, osa tuli osa ei. Ja molemmat ihan fine. Pikaiset kuulumiset vaihdetaan yleensä lasta tuodessa, mutta ei sinne leikkitreffeille muuten vanhempien tarvitse tulla. Ja tämä siis kaikille ihan normaalia, ei olla mitään sääntöjä sovittu.

Lapsi kaipaa kavereita ja on hieno kokemus käydä tosiaan harjoittelemassa myös kylässä oloa. Olen aina sanonut, että lastani saa kyllä ohjeistaa ja jos tilanne menisi hankalaksi, minulle voi soittaa, tulen hakemaan. Onneksi toisaalta meillä on temperamentiltaan helppo lapsi, ei ole mitään häikkää ollut. Ja onhan se lapsille myös tärkeää näyttää kotiaan ja nähdä muiden lasten koteja, se on erilaista kanssakäymistä kuin päiväkodissa.

Mutta jännä, että yleinen mielipide täällä näyttää olevan erilainen! Ap, ehkä juuri tuo perhe ei halua leikkitreffejä, ei kannata painostaa ja kysellä jatkuvasti, jos ei vastakaikua tule. Kysyisin jotain muuta lasta, vaikka tämä yksi lapsesi paras ystävä onkin. Mutta olet ihan oikeassa, kun tuet lapsesi ystävyyssuhteita myös näin!

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos kyseisellä perheellä on esim kaksi lasta, joista toinen nuorempi jolla ei vielä omia kavereita, he eivät välttämättä koe tarvetta leikkitreffeille ja varsinkin jos muutenkin sidosryhmiin kuuluu muita lapsiperheitä kuten ne serkut jne.

Se voi jopa hankaloittaa heillä dynamiikkaa jos normaalisti lapset leikkivät keskenään ja vanhemmat saavat tehdä kotitöitä jne ja yhtäkkiä toinen (nuorempi) onkin yksinäinen / vaihtoehtoisesti vaatii päästä isosisaruksen ja vieraan leikkeihin ja riitahan siitä vain tulee. Meillä on välillä vieläkin ongelmallista, jos vain toisella sisaruksella on kaveri käymässä, ja mun lapseni ovat jo koululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 3-vuotias (melkein 4), ja koen, että kun hän on päivät päiväkodissa, niin leikkitreffit arki-iltana ovat liikaa. Lapsi itsekin tuntuu haluavan olla rauhassa kotona ja leikkiä minun tai isänsä kanssa. Sitten valitettavasti olen sillä lailla laiska, että pidän viikonlopun ilman aikatauluja jos vain mitenkään voin. Ei tiedetä kuinka pitkään halutaan nukkua eikä haluta herätä aikaisin jos lapset nukkuvat ja syödä rauhassa aamiaista pitkään jne. Mulla ei siis periaatteessa ole yhtään mitään leikkitreffejä vastaan, mutta käytännössä toivoisin, että niitä ei vielä mun lapsella olisi.

Lisään tähän vielä, että mulla on myös 9-vuotias, joka ei tarvitse tietenkään enää meitä sopimaan leikkitreffejä, ja hänen kaverinsa saavat käytännössä aina tulla meille (no, eivät onneksi ole koskaan olleet tulossa aikaisin viikonloppuaamuna) eli en pyri eristäytymään oman perheen sisään. Mulla on hieman huono omatunto kun pk-kaverin äiti on kysellyt useamman kerran nuorempaa leikkitreffeille ja olen vain kerran saanut aikaiseksi mennä just ton takia, että haluan vapaalla itse leikkiä nuoremman kanssa koska hän tuntuu sitä kaipaavan (on tällä hetkellä todella kiinni minussa), ja lisäksi en oikein jaksa aikatauluja. Lisäksi leikkitreffeillä jostain syystä minulle käy usein niin, että molemmat/kaikki lapset liimautuvat minuun ja haluavat että minä jotenkin organisoin leikkiä (tämä on siis varmasti oma syyni, menen tuohon mukaan herkästi), ja vaikka tykkään leikkiä omani kanssa niin vieraampien lasten ja ison lapsijoukon kanssa se on mulle tosi raskasta. Tämänkin takia nämä treffit joilla vanhemmat mukana on mulle rasittavia ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?

Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.

Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.

Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.

Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.

Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.

Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'

Mutta kun se luistelu tai hoplopkäynti edellyttävät vastavuoroisuutta! Sinulla voi olla vain 1 lapsi, meillä 3, joten jos lähtisin tuolle "ilman vanhempien vaivannäköä ei ole kavereita" -linjalle, niin meillä ei olisi koskaan aikaa omalle perheelle tai lasten harrastuksille. Pitäisi muistaa, kuka viimeksi pyysi ketä lasta Leon leikkimaahan eli kenen perheessä odotellaan tuohtuneina vastakutsua ja tietenkin niin, että meidän perheen muut lapset eivät saa tulla mukaan. Tai kenen luona esikoinen oli viimeksi kylässä, oliko siellä pienempiä sisaruksia, joten kun tehdään vastakutsu, niin saako meidän kuopus olla kotona vai huutaako vieras, että hänen ei tarvitse leikkiä vauvojen kanssa.

Kylläpä teet asioista todella vaikeita. Miksi se tarkoittaisi vastavuoroisuutta, että menet lapsesi kanssa leikkipuistoon ja sinne kiikutetaan lapsellesi leikkikaveri, ja katsot näitä molempia lapsia pari tuntia? Minä en ole koskaan odottanut minkäänlaista vastakutsua sille, että olen kysynyt lapsen kaveria mukaamme eläintarhaan/uimaan/Leon leikkimaahan/puistoon. En myöskään odota, että kaveriperhe järjestää muut perheenjäsenet pois kotoansa, jos meidän lapsi on mennyt sinne leikkimään niinä kahtena kertana, kun on vastakutsu tullut.

Kaverisynttäreitä täälläpäin ei järjestetä juuri ollenkaan.

Tässä ketjussa on muutenkin sekoitettu se, pyydetäänkö tavallisena arki-iltana leikkimään vaiko lomilla/viikonloppuina, jolloin ei ole moneen päivään ollut mitään seuraa.

Ja sinä sekoitat tässä ketjussa ne lapset, joilla on lomilla/viikonloppuina riittävästi seuraa niihin lapsiin, joilla ei ole. Aloittajan lapsen tarhakaverilla mitä ilmeisimmin on lomilla/viikonloppuina seuraa, aloittajan lapsella taas ei. 

Tässä ketjussa kiihkoilevat vastaajat puhuvat koko ajan tarhapäivien jälkeisistä illoista, ap ei.

Todella töykeitä vastauksia on ap saanut. Hyökätään suoraan ap:n ja hänen lapsensa kimppuun ja haukutaan ties miksi. Varmaan ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat joskus jotain seuraa - tässä tapauksessa siis ap:n lapsi.

Meidän lapsemme on kesäisin kaksi kuukautta pois päiväkodista. Kyllä siinä aika tulee pitkäksi, kun ainoa leikkikaveri on isä tai äiti. Ei tällä asuma-alueella ole muita lapsiperheitä, ketään ei näe edes leikkipuistoissa, ja lapsen omat serkut ovat 10-15 vuotta vanhempia. Mekin olemme lomilla tehneet sen suuren synnin, että olemme soittaneet lapsen päiväkotikaverien vanhemmille ja kysyneet, josko heidän lapsensa tulisi meille pariksi tunniksi leikkimään. Hyvin on onnistunut. Emme ole koskaan odottaneet mitään vastavuoroisuutta.

Lapseni on rauhaa rakastava mutta iloinen ja seurallinen tyttö, joka leikkii mielellään barbien tai nukkejen tai Duplojen kanssa paikoillaan. Hän inhoaa villejä poikia, jotka hyppäävät päälle, riehuvat ja rääkyvät, ja toisaalta isompien ja vauhdikkaampien tyttöjen kiljuminen ja tavaroiden paiskominen on hänestä myös pelottavaa. Onneksi päiväkodissa on pari samankaltaista rauhallista tyttöä, joiden kanssa lapseni viihtyy ja saa leikkiä itselleen ominaisimpia leikkejä. Heitä olemme sitten pyrkineet tapaamaan myös lomilla.

Jos lapsi on noin yksinäinen, niin miksi ihmeessä hän on 2 kk pois päivähoidossa ilman, että vanhemmat miettivät asiaa lapsen kannalta? Kyllä lapsi voi mennä hoitoon, vaikka vanhemmat ovat kotona, jos lapsella on ongelmia olla muiden kanssa.

😄 Kyllä nyt on luetun ymmärtäminen vaikeaa ja tulkitaan ihan mikä itseä sattuu huvittamaan! En ole tuo, jolle kommentoit, mutta meidän lapsemme on myös kesällä reilut pari kuukautta pois hoidosta (kyllä, olen opettaja, voit kivittää siitäkin). Ja ei, lapsellemme ei ole ongelmia, perheellämme ei ole ongelmia, vaikka lapsi välillä tämän kahden kuukauden aikana leikkii jonkun kanssa. Sitä kutsutaan normaaliksi kanssakäymiseksi. Oletko itse täysin yksin koko lomasi? Et näe ystäviä? Kannattaisiko olla töissä, jos sinulla on ongelmia olla muiden kanssa? Valot päälle nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?

Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.

Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.

Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.

Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.

Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.

Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'

Mutta kun se luistelu tai hoplopkäynti edellyttävät vastavuoroisuutta! Sinulla voi olla vain 1 lapsi, meillä 3, joten jos lähtisin tuolle "ilman vanhempien vaivannäköä ei ole kavereita" -linjalle, niin meillä ei olisi koskaan aikaa omalle perheelle tai lasten harrastuksille. Pitäisi muistaa, kuka viimeksi pyysi ketä lasta Leon leikkimaahan eli kenen perheessä odotellaan tuohtuneina vastakutsua ja tietenkin niin, että meidän perheen muut lapset eivät saa tulla mukaan. Tai kenen luona esikoinen oli viimeksi kylässä, oliko siellä pienempiä sisaruksia, joten kun tehdään vastakutsu, niin saako meidän kuopus olla kotona vai huutaako vieras, että hänen ei tarvitse leikkiä vauvojen kanssa.

Kylläpä teet asioista todella vaikeita. Miksi se tarkoittaisi vastavuoroisuutta, että menet lapsesi kanssa leikkipuistoon ja sinne kiikutetaan lapsellesi leikkikaveri, ja katsot näitä molempia lapsia pari tuntia? Minä en ole koskaan odottanut minkäänlaista vastakutsua sille, että olen kysynyt lapsen kaveria mukaamme eläintarhaan/uimaan/Leon leikkimaahan/puistoon. En myöskään odota, että kaveriperhe järjestää muut perheenjäsenet pois kotoansa, jos meidän lapsi on mennyt sinne leikkimään niinä kahtena kertana, kun on vastakutsu tullut.

Kaverisynttäreitä täälläpäin ei järjestetä juuri ollenkaan.

Tässä ketjussa on muutenkin sekoitettu se, pyydetäänkö tavallisena arki-iltana leikkimään vaiko lomilla/viikonloppuina, jolloin ei ole moneen päivään ollut mitään seuraa.

Ja sinä sekoitat tässä ketjussa ne lapset, joilla on lomilla/viikonloppuina riittävästi seuraa niihin lapsiin, joilla ei ole. Aloittajan lapsen tarhakaverilla mitä ilmeisimmin on lomilla/viikonloppuina seuraa, aloittajan lapsella taas ei. 

Tässä ketjussa kiihkoilevat vastaajat puhuvat koko ajan tarhapäivien jälkeisistä illoista, ap ei.

Todella töykeitä vastauksia on ap saanut. Hyökätään suoraan ap:n ja hänen lapsensa kimppuun ja haukutaan ties miksi. Varmaan ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat joskus jotain seuraa - tässä tapauksessa siis ap:n lapsi.

Meidän lapsemme on kesäisin kaksi kuukautta pois päiväkodista. Kyllä siinä aika tulee pitkäksi, kun ainoa leikkikaveri on isä tai äiti. Ei tällä asuma-alueella ole muita lapsiperheitä, ketään ei näe edes leikkipuistoissa, ja lapsen omat serkut ovat 10-15 vuotta vanhempia. Mekin olemme lomilla tehneet sen suuren synnin, että olemme soittaneet lapsen päiväkotikaverien vanhemmille ja kysyneet, josko heidän lapsensa tulisi meille pariksi tunniksi leikkimään. Hyvin on onnistunut. Emme ole koskaan odottaneet mitään vastavuoroisuutta.

Lapseni on rauhaa rakastava mutta iloinen ja seurallinen tyttö, joka leikkii mielellään barbien tai nukkejen tai Duplojen kanssa paikoillaan. Hän inhoaa villejä poikia, jotka hyppäävät päälle, riehuvat ja rääkyvät, ja toisaalta isompien ja vauhdikkaampien tyttöjen kiljuminen ja tavaroiden paiskominen on hänestä myös pelottavaa. Onneksi päiväkodissa on pari samankaltaista rauhallista tyttöä, joiden kanssa lapseni viihtyy ja saa leikkiä itselleen ominaisimpia leikkejä. Heitä olemme sitten pyrkineet tapaamaan myös lomilla.

Jos lapsi on noin yksinäinen, niin miksi ihmeessä hän on 2 kk pois päivähoidossa ilman, että vanhemmat miettivät asiaa lapsen kannalta? Kyllä lapsi voi mennä hoitoon, vaikka vanhemmat ovat kotona, jos lapsella on ongelmia olla muiden kanssa.

Ei lapsella ole ongelmia olla muiden kanssa. Jos olisi, en kai minä silloin pyytäisi meille kavereita leikkimään. Meidän lapsemme käy päivähoidossa sen takia, että me olemme töissä. Kun meillä on lomaa, lapsellakin on lomaa. Kesällä kierrämme kaikki mahdolliset kesäpuuhat, markkinat, ilmaistapahtumat sun muut, ettei aika tule pitkäksi, mutta kuka tahansa kaipaa oman ikäistä seuraa aina välillä. Niin lapsi kuin aikuinen.

Hei Ap , yritä nyt jo vihdoinkin ymmärtää,ettei tämän perheen intresseissä järjestää leikkituokioita päiväkotiajan ulkopuolella. Tämä pitäisi mahtua normaali-ihmisen kaaliin.

En itse ainakaan haluaisi moista.Hanki oma elämä ja anna lapsellesi itse aikaa tai mene johonkin " ella ryhmään" ,joka on perustettu kaverittomille lapsille, jos sun lapselle ei päiväkoti riitä.Perusta itse ryhmä.jos ei siellä ole,missä asutte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?

Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.

Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.

Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.

Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.

Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.

Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'

Mutta kun se luistelu tai hoplopkäynti edellyttävät vastavuoroisuutta! Sinulla voi olla vain 1 lapsi, meillä 3, joten jos lähtisin tuolle "ilman vanhempien vaivannäköä ei ole kavereita" -linjalle, niin meillä ei olisi koskaan aikaa omalle perheelle tai lasten harrastuksille. Pitäisi muistaa, kuka viimeksi pyysi ketä lasta Leon leikkimaahan eli kenen perheessä odotellaan tuohtuneina vastakutsua ja tietenkin niin, että meidän perheen muut lapset eivät saa tulla mukaan. Tai kenen luona esikoinen oli viimeksi kylässä, oliko siellä pienempiä sisaruksia, joten kun tehdään vastakutsu, niin saako meidän kuopus olla kotona vai huutaako vieras, että hänen ei tarvitse leikkiä vauvojen kanssa.

Kylläpä teet asioista todella vaikeita. Miksi se tarkoittaisi vastavuoroisuutta, että menet lapsesi kanssa leikkipuistoon ja sinne kiikutetaan lapsellesi leikkikaveri, ja katsot näitä molempia lapsia pari tuntia? Minä en ole koskaan odottanut minkäänlaista vastakutsua sille, että olen kysynyt lapsen kaveria mukaamme eläintarhaan/uimaan/Leon leikkimaahan/puistoon. En myöskään odota, että kaveriperhe järjestää muut perheenjäsenet pois kotoansa, jos meidän lapsi on mennyt sinne leikkimään niinä kahtena kertana, kun on vastakutsu tullut.

Kaverisynttäreitä täälläpäin ei järjestetä juuri ollenkaan.

Tässä ketjussa on muutenkin sekoitettu se, pyydetäänkö tavallisena arki-iltana leikkimään vaiko lomilla/viikonloppuina, jolloin ei ole moneen päivään ollut mitään seuraa.

Ja sinä sekoitat tässä ketjussa ne lapset, joilla on lomilla/viikonloppuina riittävästi seuraa niihin lapsiin, joilla ei ole. Aloittajan lapsen tarhakaverilla mitä ilmeisimmin on lomilla/viikonloppuina seuraa, aloittajan lapsella taas ei. 

Tässä ketjussa kiihkoilevat vastaajat puhuvat koko ajan tarhapäivien jälkeisistä illoista, ap ei.

Todella töykeitä vastauksia on ap saanut. Hyökätään suoraan ap:n ja hänen lapsensa kimppuun ja haukutaan ties miksi. Varmaan ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat joskus jotain seuraa - tässä tapauksessa siis ap:n lapsi.

Meidän lapsemme on kesäisin kaksi kuukautta pois päiväkodista. Kyllä siinä aika tulee pitkäksi, kun ainoa leikkikaveri on isä tai äiti. Ei tällä asuma-alueella ole muita lapsiperheitä, ketään ei näe edes leikkipuistoissa, ja lapsen omat serkut ovat 10-15 vuotta vanhempia. Mekin olemme lomilla tehneet sen suuren synnin, että olemme soittaneet lapsen päiväkotikaverien vanhemmille ja kysyneet, josko heidän lapsensa tulisi meille pariksi tunniksi leikkimään. Hyvin on onnistunut. Emme ole koskaan odottaneet mitään vastavuoroisuutta.

Lapseni on rauhaa rakastava mutta iloinen ja seurallinen tyttö, joka leikkii mielellään barbien tai nukkejen tai Duplojen kanssa paikoillaan. Hän inhoaa villejä poikia, jotka hyppäävät päälle, riehuvat ja rääkyvät, ja toisaalta isompien ja vauhdikkaampien tyttöjen kiljuminen ja tavaroiden paiskominen on hänestä myös pelottavaa. Onneksi päiväkodissa on pari samankaltaista rauhallista tyttöä, joiden kanssa lapseni viihtyy ja saa leikkiä itselleen ominaisimpia leikkejä. Heitä olemme sitten pyrkineet tapaamaan myös lomilla.

Jos lapsi on noin yksinäinen, niin miksi ihmeessä hän on 2 kk pois päivähoidossa ilman, että vanhemmat miettivät asiaa lapsen kannalta? Kyllä lapsi voi mennä hoitoon, vaikka vanhemmat ovat kotona, jos lapsella on ongelmia olla muiden kanssa.

😄 Kyllä nyt on luetun ymmärtäminen vaikeaa ja tulkitaan ihan mikä itseä sattuu huvittamaan! En ole tuo, jolle kommentoit, mutta meidän lapsemme on myös kesällä reilut pari kuukautta pois hoidosta (kyllä, olen opettaja, voit kivittää siitäkin). Ja ei, lapsellemme ei ole ongelmia, perheellämme ei ole ongelmia, vaikka lapsi välillä tämän kahden kuukauden aikana leikkii jonkun kanssa. Sitä kutsutaan normaaliksi kanssakäymiseksi. Oletko itse täysin yksin koko lomasi? Et näe ystäviä? Kannattaisiko olla töissä, jos sinulla on ongelmia olla muiden kanssa? Valot päälle nyt!

Kommentoin nimenomaan tätä "Meidän lapsemme on kesäisin kaksi kuukautta pois päiväkodista. Kyllä siinä aika tulee pitkäksi, kun ainoa leikkikaveri on isä tai äiti."

Jos kokee ongelmaksi sen, että lapsella tulee aika pitkäksi isän ja äidin seurassa, niin oikeastiko ainoa keino saada leikkikavereita on pyytää joku paikalle? Me muut kuin opettajat pyrimme toimimaan lasten kanssa niin, että syntyy spontaaneja kohtaamisia vaikka leikkipuistossa, rannalla tms. , jolloin lapsi oppii, että on olemassa muutakin kuin vanhempien sponsoroimaa seuraa. Ja jos kokee ongelmaksi sen, että sitä seuraa ei lapselle mistään löydy, niin onko silloin lapsen kannalta oikein, että hän ei ole päivähoidossa, jossa ne ainoat hänen kanssaan viihtyvät lapset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?

Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.

Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.

Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.

Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.

Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.

Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'

Mutta kun se luistelu tai hoplopkäynti edellyttävät vastavuoroisuutta! Sinulla voi olla vain 1 lapsi, meillä 3, joten jos lähtisin tuolle "ilman vanhempien vaivannäköä ei ole kavereita" -linjalle, niin meillä ei olisi koskaan aikaa omalle perheelle tai lasten harrastuksille. Pitäisi muistaa, kuka viimeksi pyysi ketä lasta Leon leikkimaahan eli kenen perheessä odotellaan tuohtuneina vastakutsua ja tietenkin niin, että meidän perheen muut lapset eivät saa tulla mukaan. Tai kenen luona esikoinen oli viimeksi kylässä, oliko siellä pienempiä sisaruksia, joten kun tehdään vastakutsu, niin saako meidän kuopus olla kotona vai huutaako vieras, että hänen ei tarvitse leikkiä vauvojen kanssa.

Kylläpä teet asioista todella vaikeita. Miksi se tarkoittaisi vastavuoroisuutta, että menet lapsesi kanssa leikkipuistoon ja sinne kiikutetaan lapsellesi leikkikaveri, ja katsot näitä molempia lapsia pari tuntia? Minä en ole koskaan odottanut minkäänlaista vastakutsua sille, että olen kysynyt lapsen kaveria mukaamme eläintarhaan/uimaan/Leon leikkimaahan/puistoon. En myöskään odota, että kaveriperhe järjestää muut perheenjäsenet pois kotoansa, jos meidän lapsi on mennyt sinne leikkimään niinä kahtena kertana, kun on vastakutsu tullut.

Kaverisynttäreitä täälläpäin ei järjestetä juuri ollenkaan.

Tässä ketjussa on muutenkin sekoitettu se, pyydetäänkö tavallisena arki-iltana leikkimään vaiko lomilla/viikonloppuina, jolloin ei ole moneen päivään ollut mitään seuraa.

Ja sinä sekoitat tässä ketjussa ne lapset, joilla on lomilla/viikonloppuina riittävästi seuraa niihin lapsiin, joilla ei ole. Aloittajan lapsen tarhakaverilla mitä ilmeisimmin on lomilla/viikonloppuina seuraa, aloittajan lapsella taas ei. 

Tässä ketjussa kiihkoilevat vastaajat puhuvat koko ajan tarhapäivien jälkeisistä illoista, ap ei.

Todella töykeitä vastauksia on ap saanut. Hyökätään suoraan ap:n ja hänen lapsensa kimppuun ja haukutaan ties miksi. Varmaan ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat joskus jotain seuraa - tässä tapauksessa siis ap:n lapsi.

Meidän lapsemme on kesäisin kaksi kuukautta pois päiväkodista. Kyllä siinä aika tulee pitkäksi, kun ainoa leikkikaveri on isä tai äiti. Ei tällä asuma-alueella ole muita lapsiperheitä, ketään ei näe edes leikkipuistoissa, ja lapsen omat serkut ovat 10-15 vuotta vanhempia. Mekin olemme lomilla tehneet sen suuren synnin, että olemme soittaneet lapsen päiväkotikaverien vanhemmille ja kysyneet, josko heidän lapsensa tulisi meille pariksi tunniksi leikkimään. Hyvin on onnistunut. Emme ole koskaan odottaneet mitään vastavuoroisuutta.

Lapseni on rauhaa rakastava mutta iloinen ja seurallinen tyttö, joka leikkii mielellään barbien tai nukkejen tai Duplojen kanssa paikoillaan. Hän inhoaa villejä poikia, jotka hyppäävät päälle, riehuvat ja rääkyvät, ja toisaalta isompien ja vauhdikkaampien tyttöjen kiljuminen ja tavaroiden paiskominen on hänestä myös pelottavaa. Onneksi päiväkodissa on pari samankaltaista rauhallista tyttöä, joiden kanssa lapseni viihtyy ja saa leikkiä itselleen ominaisimpia leikkejä. Heitä olemme sitten pyrkineet tapaamaan myös lomilla.

Jos lapsi on noin yksinäinen, niin miksi ihmeessä hän on 2 kk pois päivähoidossa ilman, että vanhemmat miettivät asiaa lapsen kannalta? Kyllä lapsi voi mennä hoitoon, vaikka vanhemmat ovat kotona, jos lapsella on ongelmia olla muiden kanssa.

Ei lapsella ole ongelmia olla muiden kanssa. Jos olisi, en kai minä silloin pyytäisi meille kavereita leikkimään. Meidän lapsemme käy päivähoidossa sen takia, että me olemme töissä. Kun meillä on lomaa, lapsellakin on lomaa. Kesällä kierrämme kaikki mahdolliset kesäpuuhat, markkinat, ilmaistapahtumat sun muut, ettei aika tule pitkäksi, mutta kuka tahansa kaipaa oman ikäistä seuraa aina välillä. Niin lapsi kuin aikuinen.

Onhan lapsella ongelmia olla muiden kanssa, jos niitä pitää erikseen kutsua lapsen kanssa leikkimään eikä vanhemmilla ole pelisilmää sille, että omanikäistä seuraa löytyisi ilmaistapahtumista jne. Aika jännää, että pystytte kiertelemään vaikka missä, mutta kukaan lapsen päiväkotikavereista ei osu samaan aikaan paikalle ja pääse lapsen kanssa vaikka possujunaan. Meillä maalla lasten urheilukoulu (yli 3v ikäisille) tarjoaa loma-aikanakin omanikäistä seuraa, mutta kaupungissa ei taida olla lapsille harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on päivähoidossa montako tuntia päivässä?

Jos lapsi on niin pieni, ettei itse pääse kaverille, niin meillä on kyllä aika selkeää, että sitten ei kaveria tavata ja lomia yhdessä vietetä. En ryhdy kalenteroimaan vapaa-aikaani jonkun toisen perheen vaatimusten mukaan.

Joku ehdottaa leikkitreffejä lasten kanssa = toisten vaatimus "kalenteroida" oma vapaa-aika heidän mukaan?

Kyllä. Minulla ei ole mitään halua olla yhteydessä lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin vapaa-ajallani ja pidä tuollaisia ehdotuksia vähintäänkin typerinä. Eri asia, jos vanhemmat tuntevat  toisensa ennestään, mutta en todellakaan halua lähteä viikonloppuna jonkun vieraan ihmisen kanssa kahvittelemaan tai kentän laidalle siksi, että lapsemme joka tapauksessa ovat yhdessä jo noin 8 h/arkipäivä. En koe, että lapseni tarvitsee mitään leikkitreffejä, kavereita on naapurustossa ja sitten todellakin on serkut, joiden vanhempienkin kanssa viihdyn mainiosti.

Lapseni eivät ole minulle tapa saada uusia ystäviä.

Vain Suomessa :´D

Ihmeen tylyjä vastauksia tyyliin "kyllä meidän lapsella riittää kavereita". Jotku saattavat asua hieman syrjemmässä eikä naapurissa ole lapsia, eikä ole niitä serkkuja ja muuta samassa kaupungissa. Ei ap tässä ole tunkemassa väkisin kylään vaan yrittää vain saada kavereita kokoon.

Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin täällä kerran ketjun melko samanalaisesta aiheesta:

https://www.vauva.fi/keskustelu/2974686/vanhempi-miksi-ette-kutsu-lasta…

Ymmärrän täysin ap:ta ja edelleen ihmettelen, miten voi olla niin vaivalloista pari kertaa kuussa viedä oma lapsi jonnekin leikkimään tai ottaa toisen lapsi kylään. Itselläni on paljon "muutakin elämää", kotona tehtäviä töitä, isohko talo hoidettavana ym, mutta kerran viikossakin jaksan ihan hyvin viedä tai ottaa. Meidän alueella se on tosin helppoa, koska välimatkat lapsen kavereiden koteihin ovat max. kilometri, ja usein toinen lapsi lähtee jo tarhasta mukaan, mikä säästää edestakas kuljetuksilta. Oletteko te negailijat kysyneet lastenne mielipidettä? AInakin oman lapseni kaveripiirissä on tärkeää esitellä omaa huonetta ja leikkiä leluilla rauhassa, mikä ei siellä päiväkodissa ole mahdollista.

Jos nyt puhutaan aloittajan tilanteesta, niin juuri noinhan tarhakaverin vanhemmat toimivatkin. He vievät oman lapsensa tapaamaan serkkujaan ja lapsen muutamaa muuta kaveria ja melko varmasti ottavat myös lapsensa serkkuja ja näitä muutamaa kaveria myös omaan kotiinsa  leikkimään lapsensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen tylyjä vastauksia tyyliin "kyllä meidän lapsella riittää kavereita". Jotku saattavat asua hieman syrjemmässä eikä naapurissa ole lapsia, eikä ole niitä serkkuja ja muuta samassa kaupungissa. Ei ap tässä ole tunkemassa väkisin kylään vaan yrittää vain saada kavereita kokoon.

Tsemppiä ap!

Yhtä kaveria. Hoitopaikassa on aloittajan mukaan parikymmentä muutakin lasta, mutta nämä eivät kelpaa ap:n lapselle kavereiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen tylyjä vastauksia tyyliin "kyllä meidän lapsella riittää kavereita". Jotku saattavat asua hieman syrjemmässä eikä naapurissa ole lapsia, eikä ole niitä serkkuja ja muuta samassa kaupungissa. Ei ap tässä ole tunkemassa väkisin kylään vaan yrittää vain saada kavereita kokoon.

Tsemppiä ap!

Tuo pitää ottaa huomioon, kun päättää muuttaa syrjemmälle. Ja silloin on syytä etsiä lapselle kavereita toisista samassa tilanteessa olevista. Tai niistä lapsista, jotka eivät ole kovin suosittuja. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin et näköjään ymmärrä. että serkut, jotka ovat kasvaneet yhdessä ovat esim. sisarusten lapsia, ovat syntymästä asti sisaruksen asemassa. Heillä on myös yhteinen mummola ja yhteiset kesäpaikat ja ehkä matkustavat pikälle ulkomaille yhdessä. Kun itse olen kasvanut isossa serkkuparvessa olisi siihen vaikeaa sovittaa aivan taustaltaan vieraita aikuisia tai lapsia. Nytkin me olemme hyvin liikkuvia on ennestään paljon sukulaisia, joiden kanssa haluaisi olla enemmänkin.

Meille taas tungetaan sitä serkkua innokkaasti kylään, mutta meidän lapsia ei kiinnosta olla villin serkkunsa kanssa. Eikä meitä vanhempia nappaa vahtia häntä.

Voi se olla näinkin päin.

Meillä on 4 lasta, x kertaa 4 lapsen kaverit. Kuopus on päiväkodissa jossa on päiväkodin kaverit, vapaa-ajalla leikki eniten naapurin lapsen kanssa joka on hoidossa eri päiväkodissa. Minulle kätevää enkä ole jaksanut lähteä mukaan leikkitreffeihin koska lapseni kaveriasiat ovat järjestyksessä enkä kaipaa yhtään uutta perhettä elämääni. 

Anna ap anteeksi mutta vaikutat liian innokkaalta ja sellaiselta joka haluaa määrätä treffien laadun, ajan ja paikan. Oletko aina mukana "roikkumassa"? Saako lapsesi jäädä kaverille ilman sinua? Miten kannustat muihin ystävyyssuhteisiin?

Meillä on kuus lasta ja jokaisella niistä kuus kaveria ja kuus serkkua, ja tähän piiriin ei mahdu yhtään uutta kaveria eikä serkkua, älkää vaan ees kysykö, paiskaan oven teidän yksilapsisten luusereiden naamalle. Olisitte miettineet jo vuosia aikaisemmin mihin syrjäkylään muutatte ja miksi teillä on vaan se yksi yksinäinen onneton lapsi.

T. minä se osasin suunnitella elämäni