Lapsen kaverin vanhemmat peruu ja välttelee tapaamisia

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa sinänsä että useimmat äipät täällä vaikuttaa itse olevan estyneitä ystävystymään aikuisiällä. Pientä lasta ja vanhempia syyllistetään siitä että isosta ryhmästä yhden lapsista kanssa kemiat tuntuu täsmäävän paremmin kuin muiden ja kavereita pitäisi kaivaa mistä vaan muualta kun sieltä päiväkodista, ettei vaan opi että jonkun kanssa voisi luoda pitkäaikaisen ystävyyssuhteen??? Siis mitä helvettiä? Ei kai ole kyse siitä ettei muitakin kaverisuhteita ole mutta on ikävää jos sen mieluisen kaverin kanssa ei voi vapaa-ajalla touhuta kun vanhemmat ovat estyneitä ystävystymään tai edes olemaan väleissä lapsensa kavereiden vanhempien kanssa.

Mä en kyllä mistään tästä ketjusta saanut käsitystä, että ap:n lapsi olisi mieluuisimman kaverinsa mieluisin kaveri. Minusta pikemminkin vaikuttaa siltä, että tuon kaverin mieluisimmat kaverit ovat juuri serkut ja ne muut kaverit, joiden kanssa tämä lapsi leikkii. 

Ei koska perheen elämä on täynnä menoa ja ruuhkavuodet vie

Täällä on aika kummallisia vanhempia kun eivät kunnioita lapsen ystävyyssuhteita lainkaan. Oma aikataulutettu arki näyttää menevän kaiken edelle. Kyllä meillä käy kaveri leikkimässä keskimäärin kerran kahdessa viikossa ja tämä sovitaan aina kunkin lapsen vanhempien kanssa. Ymmärrän ajatuksesi ihan täysin, ap, etkä vaadi kohtuuttomia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika kummallisia vanhempia kun eivät kunnioita lapsen ystävyyssuhteita lainkaan. Oma aikataulutettu arki näyttää menevän kaiken edelle. Kyllä meillä käy kaveri leikkimässä keskimäärin kerran kahdessa viikossa ja tämä sovitaan aina kunkin lapsen vanhempien kanssa. Ymmärrän ajatuksesi ihan täysin, ap, etkä vaadi kohtuuttomia.

Fiksu vanhempi toimii niin, että lapsella on mahdollisuus olla tekemisissä mahdollisimman monenlaisten ihmisten kanssa. Jos lapsi on jo päiväkodissa paljon tekemisissä yhden ainoan ystävän kanssa, niin vapaa-ajalla kannattaa pyrkiä toimimaan niin, että lapsella on muita leikkikavereita kuin tuo yksi ja ainoa. Aikataulutettu arki on monella sama asia kuin lasten harrastukset ja kyläilyt isovanhemmilla tms., joten lapsi pääsee turvallisessa ympäristössä toimimaan muiden kanssa. Jos hän on jo päiväkodissa vain yhden kanssa ja vielä viikonloppuna tämän kanssa yhdessä, niin tuikitärkeä sosiaalistumisen harjoittelu jää kovin suppeaksi. Ystävyys ei ole sitä, että ollaan aina yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?

Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.

Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.

Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.

Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.

Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.

Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'

Mutta kun se luistelu tai hoplopkäynti edellyttävät vastavuoroisuutta! Sinulla voi olla vain 1 lapsi, meillä 3, joten jos lähtisin tuolle "ilman vanhempien vaivannäköä ei ole kavereita" -linjalle, niin meillä ei olisi koskaan aikaa omalle perheelle tai lasten harrastuksille. Pitäisi muistaa, kuka viimeksi pyysi ketä lasta Leon leikkimaahan eli kenen perheessä odotellaan tuohtuneina vastakutsua ja tietenkin niin, että meidän perheen muut lapset eivät saa tulla mukaan. Tai kenen luona esikoinen oli viimeksi kylässä, oliko siellä pienempiä sisaruksia, joten kun tehdään vastakutsu, niin saako meidän kuopus olla kotona vai huutaako vieras, että hänen ei tarvitse leikkiä vauvojen kanssa.

Kylläpä teet asioista todella vaikeita. Miksi se tarkoittaisi vastavuoroisuutta, että menet lapsesi kanssa leikkipuistoon ja sinne kiikutetaan lapsellesi leikkikaveri, ja katsot näitä molempia lapsia pari tuntia? Minä en ole koskaan odottanut minkäänlaista vastakutsua sille, että olen kysynyt lapsen kaveria mukaamme eläintarhaan/uimaan/Leon leikkimaahan/puistoon. En myöskään odota, että kaveriperhe järjestää muut perheenjäsenet pois kotoansa, jos meidän lapsi on mennyt sinne leikkimään niinä kahtena kertana, kun on vastakutsu tullut.

Kaverisynttäreitä täälläpäin ei järjestetä juuri ollenkaan.

Tässä ketjussa on muutenkin sekoitettu se, pyydetäänkö tavallisena arki-iltana leikkimään vaiko lomilla/viikonloppuina, jolloin ei ole moneen päivään ollut mitään seuraa.

Onpa naurettava ketju, en edes jaksanut lukea. Mutta järki käteen nyt ap, ei tarhaikäinen lapsi tarvitse välttämättä kaveriseuraa vapaa-ajallaan. Silloin ollaan perheen kanssa! Tottakai lapsen on hyvä esim leikkiä puistoissa muiden lasten kanssa myös vapaa-ajallaan, ja sellaista voit tehdä ihan itse sen lapsen kanssa. Mutta se, että ollaan koko ajan jankkaamassa jostain leikkitreffeistä, kävisi ainakin mun hermoille tosi pahasti. Todennäköisesti näin on käynyt myös sinun kanssasi, he eivät halua sopia mitään, koska ovat kiireisiä, ja perheellä on omia tuttuja. Kannattaa etsiä joku toinen kaveri, jonka äiti jaksaa sopia ylimääräisiä juttuja iltaisin tai viikonloppuisin. Oletko yh, tai muuten vaan yksinäinen? Tee asioita lapsesi kanssa, ulkoile tai keksi harrastuksia, mutta älä ole riippakivi lapsesi tarhatutuille, pilaat vaan itse sillä lapsesi tulevaisuuden kaverisuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että leikkitreffit = toisen lapsen vanhemmille vapaapäivä. Sovitaan, että se 4v tulee klo 10 ja haetaan klo 13, mutta sitten tuleekin viesti, että sorry, voidaanko hakea vasta klo 15 kun onkin jotain esteitä (auto hajosi, mies katosi, kauppa olikin kiinni ja piti lähteä mökille jne.) ja uusi viesti tulee klo 15.15, että sorry ja voi kamala sentään, kun nähtiin tuttavapariskunta, ja ne pyysi kahville, me kyllä tullaan ihan kohta. Lopulta noin klo 18 tullaan hakemaan lapsi, ei kysellä, että oliko teillä tänään jotain muutakin tarkoitus tehdä kuin vahtia meidän lasta, mutta todella suurieleisesti ojennetaan joku luomuteepaketti ja sanotaan, että eihän meidän Miri-Marista mitään vaivaa ollut, saitte tekin omaa aikaa, kun lapset leikki keskenään.

Tosiasiassa olen klo 10 lähtien joutunut setvimään lasten välejä,keksimään leikkejä,estänyt rikkomasta meidän lapsen leluja, yrittänyt keksiä sopivaa syötävää (kun kaikki on vieraalle lapselle yäk) ja siivonnut uudestaan ja uudestaan sotkuja, joita syntyy järjettömästä riehumisesta.

Joten kiitos ei, ei leikkitreffejä!

Joo, tuossa kohtaa tehdään tiukasti rajat. Ilmoitat, että lapsi on haettava tai muuten sosiaalihuolto hakee, teillä on menoa ja lapsi jää kyydistä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika kummallisia vanhempia kun eivät kunnioita lapsen ystävyyssuhteita lainkaan. Oma aikataulutettu arki näyttää menevän kaiken edelle. Kyllä meillä käy kaveri leikkimässä keskimäärin kerran kahdessa viikossa ja tämä sovitaan aina kunkin lapsen vanhempien kanssa. Ymmärrän ajatuksesi ihan täysin, ap, etkä vaadi kohtuuttomia.

Minusta taas ap vaatii. Päiväkodissa on 19 muutakin lasta, mutta vain tämän yhden pitäisi viihdyttää ap:n lasta. Miksi muut 19 eivät kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kauheita vastauksia ketjussa. Että on ylivoimaisen työlästä silloin tällöin viedä lasta kaverille tai ottaa lapsen kaveri kylään pariksi tunniksi. Mihin teillä se aika menee, jos oman lapsen kaverisuhteet on tuollainen riesa?

Meillä minä tein epäsäännöllistä vuorotyötä, mies säännöllistä. Kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla. Molemmilla pari harrastusta viikossa. Ja silti oli hyvin aikaa pitää suhteita yllä omiin perhetuttuihin, sukulaisiin - sekä lasten kavereihin.

Totta kai niitä tapaamisia välillä peruttiin puolin ja toisin, koska lapset sairastelevat, tai tulee yllätysmenoja. Mutta semmoinen evvk asenne mitä monella tässä ketjussa on lastensa ystävyyssuhteisiin tuntuu aika hemmetin oudolta.

Oletteko jostain lestadiolaissuvusta, kun siinä naapurissa asuu jokaisella samanikäisiä lapsia ja serkkujakin tusinoittain? Vai onko niin, että teille se kotona möllöttäminen on hengissäpysymisen ehto?

Ei päiväkoti ikäinen lapsi tarvitse esimerkiksi pitkän päiväkotipäivän jälkeen vielä leikkitreffejä, meillä lapsi on 9,5h päikyssä per päivä koska molemmat vanhemmat tekee 8h päivätyötä ja työmatkoihin menee aikaa, jonka jälkeen käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, ulkoilutetaan koiraa ja hoidetaan kotia, sitten onkin jo nukkumaanmenon aika.

Viikonloput pyhitetään kaikkien harrastuksille, yhdessä ololle ja omien sukulaisten ja ystävien näkemiselle, lapset ei edes kaipaa silloin ystäviä kun ovat iloisia vanhempien kanssa vietetystä ajasta.

Juurikin näin. Ap;n katkerat vastaukset kuulostavat siltä, että hänellä ei ole omaa elämää. Ja myös siltä, että yrittää AIVAN liikaa tuppautua tämän tarhakaverin seuraan. Ehkä  a) He ovat kiireisiä b) He eivät pidä sinusta c) He eivät pidä lapsestasi, tai hänen käytöksestään d) Ehkä he ovat uskonnollisia, ja pysyvät pienessä piirissään e) Ehkä he elävät OMAA elämäänsä, eivätkä piittaa muista f) Ehkä he tiedostavat, että tarha-ajan kaverit saattaa muuttua vielä moneen otteeseen. g) Heille oma perhe merkitsee enemmän, kun lasten tarhakaverit.  

Ap:n kannattaa nyt vaan relata, ja antaa tämän perheen olla. Muita ystäviä löytyy kyllä, sitä paitsi minkä ikäinen lapsi on? Jos lapsi on vasta 3 tai 4, niin olet suorittajaäiti, yrität suorittaa lapsesi elämää. 5- vuotias ehkä saattaisikin jo kaivata seuraa, mutta sitä kannattaa etsiä sieltä missä ollaan innoissaan lapsesi seurasta, eikä yrittää tuppautua muiden elämään mukaan.

Me ollaan varmaan just tällainen välttelevä perhe. Tai siis ei oikeasti vältellä, mutta omasta takaa löytyy niin paljon ystäväperheitä, joissa lapsia, serkkuja ja sukulaisia, ettei keretä oikein koskaan tapoamaan mitään puolituttuja päiväkotikavereiden perheitä. Monesti on sovittu treffit ja sitten huomataankin, että lapsi on aivan poikki aamuisesta kyläilystä sukulaisissa tms, että joudutaan perumaan. Ja usein ei tekisi sitä pientä aikaa, joka jää ystäviltä ja sukulaislta omalle perheelle käyttää vieriden ihmisten tapaamiseen. Ei kyse ole välttelystä, vaan aivan liian täydestä arjesta ja isosta ystäväpiiristä. 

Ehkä sitten, kun lapset voivat hoidella kaveruussuhteet omin päin on aika näille koulukaveritapaamisille. - niin kun on käynytkin isompien lastemme kohdalla. Siihen asti meidän perheessä päiväkoti-ikäiset tapaavat vapaa-ajalla lähinnä meidän kavereiden lapsia ja sukulaisia, se riittää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?

Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.

Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.

Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.

Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.

Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.

Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'

Mutta kun se luistelu tai hoplopkäynti edellyttävät vastavuoroisuutta! Sinulla voi olla vain 1 lapsi, meillä 3, joten jos lähtisin tuolle "ilman vanhempien vaivannäköä ei ole kavereita" -linjalle, niin meillä ei olisi koskaan aikaa omalle perheelle tai lasten harrastuksille. Pitäisi muistaa, kuka viimeksi pyysi ketä lasta Leon leikkimaahan eli kenen perheessä odotellaan tuohtuneina vastakutsua ja tietenkin niin, että meidän perheen muut lapset eivät saa tulla mukaan. Tai kenen luona esikoinen oli viimeksi kylässä, oliko siellä pienempiä sisaruksia, joten kun tehdään vastakutsu, niin saako meidän kuopus olla kotona vai huutaako vieras, että hänen ei tarvitse leikkiä vauvojen kanssa.

Kylläpä teet asioista todella vaikeita. Miksi se tarkoittaisi vastavuoroisuutta, että menet lapsesi kanssa leikkipuistoon ja sinne kiikutetaan lapsellesi leikkikaveri, ja katsot näitä molempia lapsia pari tuntia? Minä en ole koskaan odottanut minkäänlaista vastakutsua sille, että olen kysynyt lapsen kaveria mukaamme eläintarhaan/uimaan/Leon leikkimaahan/puistoon. En myöskään odota, että kaveriperhe järjestää muut perheenjäsenet pois kotoansa, jos meidän lapsi on mennyt sinne leikkimään niinä kahtena kertana, kun on vastakutsu tullut.

Kaverisynttäreitä täälläpäin ei järjestetä juuri ollenkaan.

Tässä ketjussa on muutenkin sekoitettu se, pyydetäänkö tavallisena arki-iltana leikkimään vaiko lomilla/viikonloppuina, jolloin ei ole moneen päivään ollut mitään seuraa.

En tee asioista vaikeita, vaan kerron sen valitettavan faktan, joka on nykyvanhemmille muodostunut käytännöksi. Jos perhe A kutsuu lapsen kaverin omalle seuraksi uimahalliin, niin siitä seuraa automaattisesti, että pitää tulla vastakutsu. Jos sitä ei tule, niin koetaan kaverin perheen pyrkivän hyötymään, vaikka lapsesta ei koituisi euronkaan kuluja kutsujaperheelle. Alkaa loputon vihjailujen sarja, jonka mukaan "meidän Anttu-My odottaa kovasti, koska teidän Lilia pyytää seuraksi uimahalliin".

Toinen vanhempien korostama asia on se, että pikkusisarusten ei saa antaa pilata kaverusten leikkejä, koska isompi ei ole mikään lapsenvahti. Siksi jos perheessä on 5v ja 2v, niin se 2v ei saa koko kyläilyn aikana olla näkyvissä tai kuuluvissa, koska leikkitreffeille tullut ainokainen kokee tilanteen raastavaksi: hänen kaverinsa ei keskity 100% häneen vaan saattaa jopa halata pikkusisarusta.

Joskus toivoisi, että vanhemmat eivät aina miettisi kaikkea oman lapsensa kautta. Jos teillä lapsi pitkästyy lomalla ilman seuraa, niin meillä voi olla samaan aikaan kavereita enemmän kuin muulloin, joten se kutsu (aika usein melkein vaatimus) tulla leikkimään ei yksinkertaisesti kutsuttua miellytä.

Me tehtiin tietoisesti neljä lasta pienellä ikäerolla. Vaikka se on raskasta ja monesta pitää luopua, lapsilla on ainakin seuraa toisista. Se helpottaa kun aina on hyvät leikit omasta takaa. Miksi meidän pitäisi ottaa vielä lisä taakkaa siitä että joku on halunnut päästä helpommalla ja jättänyt sisarukset tekemättä? Miksi pitäisi jaksaa kantaa jonkun vieraan perhen valintojen seurauksia kun omassa elämässä on riittävästi ohjelmaa? Meillä lapsille riittää päikyn lisäksi sisarusten leikkiseura.

Et voi varmistaa lapsellesi koulukaveria lapsesi ollessa vielä päiväkodissa. Monta asiaa voi vielä tapahtua. Kaveri ehkä muuttaakin pois alueelta. Kaveri ei tulekaan samaan kouluun. Kaveri tulee samaan kouluun, mutta ei samalle luokalle. Kaveri tulee samalle luokalle, mutta luokalla onkin joku toinen lapsi, josta tulee kaverin paras kaveri. Otat melkoisen riskin, jos keskityt lapsesi kaverisuhteissa vain yhteen ainoaan lapseen.

Eikö teillä ole pihapiiriä, jossa lapsi voi mennä ulos leikkimään naapureiden kanssa? Tuon ikäiselle lapselle naapuruston kaverit ovat tärkeimpiä, ei tarvitse sopia mitään helkutin leikkitreffejä, vaan lapset tulevat soittelemaan ovikelloa, ja liikkuvat vapaasti pihalla. Kouluikäiset osaavat sitten jo käyttää kännykkäänsä, ja löytävät itse omat ystävät.

Tämä aloitus on oiva esimerkki siitä, kun kaupungissa asuva tekee yhden lapsen, ja valittaa sitten siitä kun muut perheet eivät halua viihdyttää hänen lastaan. Keksi lapsellesi harrastus, josta löydät uusia kavereita. Aivan lapsellista ja naurettavaa tarrautua yhteen tarhakaveriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?

Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.

Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.

Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.

Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.

Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.

Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'

Mutta kun se luistelu tai hoplopkäynti edellyttävät vastavuoroisuutta! Sinulla voi olla vain 1 lapsi, meillä 3, joten jos lähtisin tuolle "ilman vanhempien vaivannäköä ei ole kavereita" -linjalle, niin meillä ei olisi koskaan aikaa omalle perheelle tai lasten harrastuksille. Pitäisi muistaa, kuka viimeksi pyysi ketä lasta Leon leikkimaahan eli kenen perheessä odotellaan tuohtuneina vastakutsua ja tietenkin niin, että meidän perheen muut lapset eivät saa tulla mukaan. Tai kenen luona esikoinen oli viimeksi kylässä, oliko siellä pienempiä sisaruksia, joten kun tehdään vastakutsu, niin saako meidän kuopus olla kotona vai huutaako vieras, että hänen ei tarvitse leikkiä vauvojen kanssa.

Kylläpä teet asioista todella vaikeita. Miksi se tarkoittaisi vastavuoroisuutta, että menet lapsesi kanssa leikkipuistoon ja sinne kiikutetaan lapsellesi leikkikaveri, ja katsot näitä molempia lapsia pari tuntia? Minä en ole koskaan odottanut minkäänlaista vastakutsua sille, että olen kysynyt lapsen kaveria mukaamme eläintarhaan/uimaan/Leon leikkimaahan/puistoon. En myöskään odota, että kaveriperhe järjestää muut perheenjäsenet pois kotoansa, jos meidän lapsi on mennyt sinne leikkimään niinä kahtena kertana, kun on vastakutsu tullut.

Kaverisynttäreitä täälläpäin ei järjestetä juuri ollenkaan.

Tässä ketjussa on muutenkin sekoitettu se, pyydetäänkö tavallisena arki-iltana leikkimään vaiko lomilla/viikonloppuina, jolloin ei ole moneen päivään ollut mitään seuraa.

Ja sinä sekoitat tässä ketjussa ne lapset, joilla on lomilla/viikonloppuina riittävästi seuraa niihin lapsiin, joilla ei ole. Aloittajan lapsen tarhakaverilla mitä ilmeisimmin on lomilla/viikonloppuina seuraa, aloittajan lapsella taas ei. 

Minusta tämä on hyvä keskustelunaihe. Ajatuksia herättävä ja antoi itselleni aihetta katsoa peiliin. Tajusin asioita, joita en ole aiemmin ymmärtänyt. Minäkin olen halunnut tukea lapsiani ystävyyssuhteiden luomisessa, koska olin itse yksinäinen kiusattu lapsi. Nyt ymmärrän paremmin, että ihmiset ovat erilaisia, arvostavat erilaisia juttuja ja elävät erilaisissa olosuhteissa. En tiedä, miten voisin tukea lastani tutustumaan muihin lapsiin ja varsinkin juuri niin, että tutustuminen olisi luontevaa ja vaivatonta ja että hän tutustuisi useisiin lapsiin, ettei hän jää yhden bestiksen varaan. Ei saisi olla liian ohjaileva mutta ei täysin passiivinenkaan. Olen itse pyytänyt meille päiväkotikavereita välilä leikkimään (lapset 3 ja 5), mutta en liian usein. Aina on joku tullut muta vastakutsuja ei juuri ole tullut. Lapset ovat välillä murheellisia, kun eivät pääse muille kylään muuten kuin syttäreillä. Ymmärrän ruuhkavuodet ja kiireen, toisaalta en oikein ymmärrä. Näin kuolemansairaana perheenäitinä sosiaaliset suhteet ja porukkaan kuuluminen tuntuu jotenkin tärkeämmältä kuin silloin, kun olin vielä terve. Nyt lähinnä katselen muiden hetkistä ja eristäytynyttä elämää kuin näytelmää. Ihanaa tietysti, että monilla on sukulaiset ja naapurit omasta takaa, ettei seuraa tarvitse varsinaisesti järjestää. Kaikilla ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on hyvä keskustelunaihe. Ajatuksia herättävä ja antoi itselleni aihetta katsoa peiliin. Tajusin asioita, joita en ole aiemmin ymmärtänyt. Minäkin olen halunnut tukea lapsiani ystävyyssuhteiden luomisessa, koska olin itse yksinäinen kiusattu lapsi. Nyt ymmärrän paremmin, että ihmiset ovat erilaisia, arvostavat erilaisia juttuja ja elävät erilaisissa olosuhteissa. En tiedä, miten voisin tukea lastani tutustumaan muihin lapsiin ja varsinkin juuri niin, että tutustuminen olisi luontevaa ja vaivatonta ja että hän tutustuisi useisiin lapsiin, ettei hän jää yhden bestiksen varaan. Ei saisi olla liian ohjaileva mutta ei täysin passiivinenkaan. Olen itse pyytänyt meille päiväkotikavereita välilä leikkimään (lapset 3 ja 5), mutta en liian usein. Aina on joku tullut muta vastakutsuja ei juuri ole tullut. Lapset ovat välillä murheellisia, kun eivät pääse muille kylään muuten kuin syttäreillä. Ymmärrän ruuhkavuodet ja kiireen, toisaalta en oikein ymmärrä. Näin kuolemansairaana perheenäitinä sosiaaliset suhteet ja porukkaan kuuluminen tuntuu jotenkin tärkeämmältä kuin silloin, kun olin vielä terve. Nyt lähinnä katselen muiden hetkistä ja eristäytynyttä elämää kuin näytelmää. Ihanaa tietysti, että monilla on sukulaiset ja naapurit omasta takaa, ettei seuraa tarvitse varsinaisesti järjestää. Kaikilla ei kuitenkaan ole.

Mun lapsellani on hyvä ystävä, jonka luokse ei oikeastaan koskaan pääse kylään. Tämä kaveri on sisaruksista vanhin ja pienempiä sisaruksia on neljä. Perheessä isä tekee vuorotyötä, äiti on kotona. 9-vuotias poika jakaa huoneensa 2-vuotiaan pikkuveljensä kanssa. Muut kolme lasta ovat tyttöjä ja jakavat yhden huoneen. Poikien huoneessa ei voi leikkiä silloin, kun pikkuveljen on tarkoitus nukkua. Pikkuveli pitää myös ottaa leikkeihin mukaan, koska ei tätä voi heittää ulos huoneestakaan. Jos isä nukkuu, ei saa olla kylässä vieraita lapsia. Ruoka-aikaan ei saa olla lapsia kylässä. Yökylään ei pääse koskaan, koska ei ole tilaa. 

Tämä ystävyys säilyy, kun pojat ovat lähes aina meillä. Joskus lomilla kaveri on useita päiviäkin meillä käyden vain kotona vaihtamassa vaatteet. Ei siis aina tarvita vastavuoroisuutta, jotta voisi olla ystävä.

Mulla on 3-vuotias (melkein 4), ja koen, että kun hän on päivät päiväkodissa, niin leikkitreffit arki-iltana ovat liikaa. Lapsi itsekin tuntuu haluavan olla rauhassa kotona ja leikkiä minun tai isänsä kanssa. Sitten valitettavasti olen sillä lailla laiska, että pidän viikonlopun ilman aikatauluja jos vain mitenkään voin. Ei tiedetä kuinka pitkään halutaan nukkua eikä haluta herätä aikaisin jos lapset nukkuvat ja syödä rauhassa aamiaista pitkään jne. Mulla ei siis periaatteessa ole yhtään mitään leikkitreffejä vastaan, mutta käytännössä toivoisin, että niitä ei vielä mun lapsella olisi.

Ovat vain kiireisiä. En usko, että jotenkin aktiivisesti välttelisivät teitä. Meillä on ollut vähän samantapaisia tilanteita niin, että lapsen kaverin perhe kysyy ja ehdottaa jotain monta kertaa peräkkäin ja meillä on aina sattunut jotain muuta menoa, on mummolareissuja ja kaverisynttäreitä ja arki-iltoina harrastuksia. Joskus mietinkin, että kaverin vanhemmat saavat meistä varmaan tympeen kuvan, kun ikinä ei sovi, vaikka ei siitä ole kyse. Meillä vaan sattuu jo olemaan aika paljon kavereita ja sukulaisia ja harrastuksia.

Omalla kohdalla kyse tokaluokkalaisista. Lapsen luokkakaverin äiti haluaisi poikani heille leikkimään useamman kerran viikossa. Soittelee ja tekstailee.Poikaani ei tuo toinen poika kiinnosta on kuulemma " ihan kiva" mutta omin silmin nähden villi ja agressiivinen. Hänelle ei kuulema muut kelpaa kaveriksi kuin poikani eikä mene jakeluun ettei poikani halua toimia nurkkeilysäkkinä..