Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin vanhemmat peruu ja välttelee tapaamisia
Löytyisikö täältä neuvoja tai kokemuksia, miten ootte saaneet välit toimimaan lapsen kaverien vanhempien kanssa? Meillä on tilanne, että lapsen parhaan kaverin vanhempien kanssa on todella vaikea sopia leikkitapaamisia tai yhteistä tekemistä. Lapsi ei tietenkään ymmärrä tätä vaan kaipaa kaveriaan ja haluaisi puuhata yhdessä. Tapaavat toki hoitopaikassa, mutta lomilla tai muutenkin vapaa-ajalla olisi mukava tehdä asioita yhdessä. Vanhemmat vaan ovat niin kiireisiä, että tapaamisia ei saada sovittua tai jos joku on sovittu pari viikkoa aiemmin, se saatetaan perutaan viime tingassa. Lapsi on tietysti pettynyt jos on ehditty jo puhua että pääsisi kaverin kanssa puuhaamaan. Olemme fasessa kavereita ja sieltä näen että tällä lapsen kaverilla on serkkuja ja joitain muita leikkikavereita, joiden kanssa tapaavat. Voiko olla niin että satumme aina ehdottamaan huonoon aikaan tekemistä/tapaamista vai vältteleeköhän perhe meitä jostain syystä? Lapsemme on ainoa lapsi (toinen on ollut toiveissa mutta eipä ole onnistunut), ja samanikäisiä serkkuja ei ole ja kavereitakin vähänlaisesti. Surettaa lapsen puolesta, kun haluaisi niin kovasti nähdä useammin tätä kaveria vapaa-ajallakin, mutta tapaamisten sopiminen on kovan työn takana. Lapset ovat vielä niin pieniä, että keskenään eivät voi sopia tapaamisista.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on päivähoidossa montako tuntia päivässä?
Jos lapsi on niin pieni, ettei itse pääse kaverille, niin meillä on kyllä aika selkeää, että sitten ei kaveria tavata ja lomia yhdessä vietetä. En ryhdy kalenteroimaan vapaa-aikaani jonkun toisen perheen vaatimusten mukaan.
Joku ehdottaa leikkitreffejä lasten kanssa = toisten vaatimus "kalenteroida" oma vapaa-aika heidän mukaan?
Kyllä. Minulla ei ole mitään halua olla yhteydessä lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin vapaa-ajallani ja pidä tuollaisia ehdotuksia vähintäänkin typerinä. Eri asia, jos vanhemmat tuntevat toisensa ennestään, mutta en todellakaan halua lähteä viikonloppuna jonkun vieraan ihmisen kanssa kahvittelemaan tai kentän laidalle siksi, että lapsemme joka tapauksessa ovat yhdessä jo noin 8 h/arkipäivä. En koe, että lapseni tarvitsee mitään leikkitreffejä, kavereita on naapurustossa ja sitten todellakin on serkut, joiden vanhempienkin kanssa viihdyn mainiosti.
Lapseni eivät ole minulle tapa saada uusia ystäviä.
Niin siis kyse olikin nyt lapsista, ei vanhemmista. Toteutatko muutenkin vanhemmuutta se edellä, mikä itsellesi tuntuu paremmalta vaihtoehdolta? Kokeilepa kokeilla katsoa asioita lapsesi näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden tunnin leikkiteffit on sille tuovalle ja ehkä hakevallekin vanhemmalle lähinnä kiusantekoa. Mitä rentoutumista tuossa ajassa ehtii muka tehdä? Riippuen etäisyyksistä, puolikin kilsaa voi olla liikaa, vanhemman pitää miettiä mitä sillä ajalla tekisi järkevästi. Kauppareissu tai pikainen kotona ruoan laitto ehkä yleisin valinta, jos ei lähde kuntoilemaan. Tuommoisten 2 tunnin treffit tuomisine ja hakemisineen tarkoittaa vanhemmalle ainakin arkipäivinä tosi tiukkaa aikatauluttamista. Hoitoajat saattavat olla erilaiset ja joudut ehkä keksimään puolesta tunnista tuntiin jotain odottelutekemistä ennen kuin lapsen kaverille voi mennä. Ei tajuta sitä, että kaikille leikkitreffit ei voi jatkua esim. kello 18 jälkeen. Toiset perheet valvottavat niitä pk-lapsiaan iltaysiin kymppiinkin mutta toisten pitää laittaa nukkumaan viimeistään kello 20 että jaksaa herätä taas aamulla viiden jälkeen jos lapsi menee päiväkotiin heti kuuden jälkeen kun laki sallii. Lapset tulevat ehkä keskenään toimeen mutta vanhemmat karsastavat toisiaan ihan jo mielipideasioiden takia. Aina ne mielipiteet ei näy suoraan habituksesta. Olisi niin paljon helpompaa, jos nykypäivänäkin vanhemmat uskaltaisivat lähettää lapsensa vaan pihoille leikkimään keskenään. Pakkoko vanhempien on pakko kuskailla lapsia. Ravatkoot lapset itse pihalla jos haluavat. Voi muutaman kerran katsoa ikkunasta ulos ja vaikka kokata rauhassa sillä aikaa. No eihän tämä näille Helsingin ylisuojeleville äideille käy. Jotkut ovat vielä kouluikäistenkin henkisenä tukena puistoissa kun lapset niin vässyköitä. En tiedä kehtaako tässä edes tulevan koululaisen vanhempana ehdotella naapureille kesällä että voisiko teidän lapset vaan tulla pihalle ja puistoon tiettyyn aikaan. Leikkikööt keskenään. Mikä pakko vanhempien on olla koko ajan kyljessä kiinni.
Onko oikeasti olemassa vaikka jotain sovellusta, jonka avulla lapsilleen seuraa etsivät löytäisivät toisensa?
Ei tuota tulosta mitkään tämän alueen puistot, kun päiväsaikaan lähipuistossa käyvät vain perhepäivähoitajat ja muutama isovanhempi. Mammakerhoissa taas ei ole helppoa käydä neljän pienen kanssa. Siellä aika menee lasten kaitsemiseen kuten kotonakin, enkä itse pysty keskittymään kenellekään puhumiseen.
Joten mistä löytää niitä perheitä tai yksinhuoltajia jotka kaipaavat seuraa lapsilleen? Oletteko jättäneet neuvolaan yhteystietoja tai laittaneet lehteen ilmoitusta? :D
kaikki sosiaalisuus tapahtuu niin, että molemmat osa puolet sitä haluaa!
jos toinen ihminen / lapsi / perhe ei halua, niin suotakoon se heille.
ihan samat sosiaaliset säännöt on lapsille, ei niiden elämä mene niin että jokaiselle pitää järjestyä seuraa. täällä toistunut se että tietyt lapset on tosi kivoja ja niiden päälle kaatuu sitten se muiden lasten huomioiminen.
ihan yhtä lailla kun aikuiset saa valita omat ystävänsä ja treffikumppaninsa ilman selittelyj. siitä voi tulla paha mieli mutta et kai sinä nyt mene lupaamaan tai kertomaan pienelle lapselle suoraan tätä pohdintaasi. ei lapsen tartte tietää muuta kuin ettei homma onnistu. ei siis elää läpi tätä "kutsutaan ja petytään " juttua.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti olemassa vaikka jotain sovellusta, jonka avulla lapsilleen seuraa etsivät löytäisivät toisensa?
Ei tuota tulosta mitkään tämän alueen puistot, kun päiväsaikaan lähipuistossa käyvät vain perhepäivähoitajat ja muutama isovanhempi. Mammakerhoissa taas ei ole helppoa käydä neljän pienen kanssa. Siellä aika menee lasten kaitsemiseen kuten kotonakin, enkä itse pysty keskittymään kenellekään puhumiseen.
Joten mistä löytää niitä perheitä tai yksinhuoltajia jotka kaipaavat seuraa lapsilleen? Oletteko jättäneet neuvolaan yhteystietoja tai laittaneet lehteen ilmoitusta? :D
Mikä olisi sellainen paikka, että aikasi ei menisi lastesi kaitsemiseen? Kannattaa siis miettiä, millaisessa paikassa haluaisit jonkun toisen lapsiperheen kanssa viettää aikaa ja sen perusteella miettiä, mistä voisi löytyä ihmisiä, jotka haluavat viettää lastensa kanssa aikaa niissä paikoissa. Jos tuollainen paikka on esim Hoplop, läheskään kaikilla yksinhuoltajilla ei ole varaa käydä lastensa kanssa siellä, ainakaan kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän lapsi vain ei ole vanhempien mielestä tarpeeksi hyvää seuraa heidän lapselleen. Siinähän totuttelet lapsen kanssa elämän lainalaisuuksiin. Ei kaikkien anneta leikkiä kaikkien kanssa, vaan ohjataan menestykseppään seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Ap - olet suomalaisuuden ytimessä. Suomalaisten kanssa on vaikea keskimäärin sopia mitään.
Ollaan oltu tuossa tilanteessa monta kertaa. Kurjinta lapsen kannalta, jos bestiksen perhe on metsäläisiä.
Ei auta kuin sanoa lapselle, sori ei onnaa - etsi ”parempi” kaveri. Yleensä yksinhuoltajaperheet, uusperheet ja monikulttuuriset on avoimempia ja kykenevämpiä verkostoitumaan - he tarvitsevat sitä.
Jostain syystä omilla lapsilla ei enää bestiksinä olekaan peruskantasuomalaisia ydinperhelapsia... ei se vaan suju. Perusperhe ei tarvitse ketään muut kuin itsensä ja vanhat tuttunsa.
Olette siis köyhiä ja elätte jossakin vuokraghetossa? Kukaan normaalin perheen lapsi ei leiki enää teidän lapsen kanssa, kun ei anneta johtuen "seurasta" ympärillä.
Ne meillä jotka antoivat, saivat myöhemmin karvaasti katua. Ei ne kulttuurit ja käytöstavat muutu. Tsuvackia niistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahden tunnin leikkiteffit on sille tuovalle ja ehkä hakevallekin vanhemmalle lähinnä kiusantekoa. Mitä rentoutumista tuossa ajassa ehtii muka tehdä? Riippuen etäisyyksistä, puolikin kilsaa voi olla liikaa, vanhemman pitää miettiä mitä sillä ajalla tekisi järkevästi. Kauppareissu tai pikainen kotona ruoan laitto ehkä yleisin valinta, jos ei lähde kuntoilemaan. Tuommoisten 2 tunnin treffit tuomisine ja hakemisineen tarkoittaa vanhemmalle ainakin arkipäivinä tosi tiukkaa aikatauluttamista. Hoitoajat saattavat olla erilaiset ja joudut ehkä keksimään puolesta tunnista tuntiin jotain odottelutekemistä ennen kuin lapsen kaverille voi mennä. Ei tajuta sitä, että kaikille leikkitreffit ei voi jatkua esim. kello 18 jälkeen. Toiset perheet valvottavat niitä pk-lapsiaan iltaysiin kymppiinkin mutta toisten pitää laittaa nukkumaan viimeistään kello 20 että jaksaa herätä taas aamulla viiden jälkeen jos lapsi menee päiväkotiin heti kuuden jälkeen kun laki sallii. Lapset tulevat ehkä keskenään toimeen mutta vanhemmat karsastavat toisiaan ihan jo mielipideasioiden takia. Aina ne mielipiteet ei näy suoraan habituksesta. Olisi niin paljon helpompaa, jos nykypäivänäkin vanhemmat uskaltaisivat lähettää lapsensa vaan pihoille leikkimään keskenään. Pakkoko vanhempien on pakko kuskailla lapsia. "
Niin että kerran-pari kuussa ei millään onnistu/jaksa. Miten sä ylipäätään selviät perusarjesta jos kaikki on niin raskasta..? Ja mitkä mielipide-erot? Mun lapsen kavereilla on ihan tavallisia, työssäkäyviä vanhempia. En edes tiedä heidän poliittista kantaansa, vai mitä mielipiteitä sä haet takaa. Lasten iloa kaverikyläilyistä tässä ollaan hakemassa.
No kun ei kaikki ajattele sitä lasta, vaan itseään. Turha heiltä on pyytää mitään toisen asemaan asettumista. Nää on niitä, joille kaikki on vaikeaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahden tunnin leikkiteffit on sille tuovalle ja ehkä hakevallekin vanhemmalle lähinnä kiusantekoa. Mitä rentoutumista tuossa ajassa ehtii muka tehdä? Riippuen etäisyyksistä, puolikin kilsaa voi olla liikaa, vanhemman pitää miettiä mitä sillä ajalla tekisi järkevästi. Kauppareissu tai pikainen kotona ruoan laitto ehkä yleisin valinta, jos ei lähde kuntoilemaan. Tuommoisten 2 tunnin treffit tuomisine ja hakemisineen tarkoittaa vanhemmalle ainakin arkipäivinä tosi tiukkaa aikatauluttamista. Hoitoajat saattavat olla erilaiset ja joudut ehkä keksimään puolesta tunnista tuntiin jotain odottelutekemistä ennen kuin lapsen kaverille voi mennä. Ei tajuta sitä, että kaikille leikkitreffit ei voi jatkua esim. kello 18 jälkeen. Toiset perheet valvottavat niitä pk-lapsiaan iltaysiin kymppiinkin mutta toisten pitää laittaa nukkumaan viimeistään kello 20 että jaksaa herätä taas aamulla viiden jälkeen jos lapsi menee päiväkotiin heti kuuden jälkeen kun laki sallii. Lapset tulevat ehkä keskenään toimeen mutta vanhemmat karsastavat toisiaan ihan jo mielipideasioiden takia. Aina ne mielipiteet ei näy suoraan habituksesta. Olisi niin paljon helpompaa, jos nykypäivänäkin vanhemmat uskaltaisivat lähettää lapsensa vaan pihoille leikkimään keskenään. Pakkoko vanhempien on pakko kuskailla lapsia. Ravatkoot lapset itse pihalla jos haluavat. Voi muutaman kerran katsoa ikkunasta ulos ja vaikka kokata rauhassa sillä aikaa. No eihän tämä näille Helsingin ylisuojeleville äideille käy. Jotkut ovat vielä kouluikäistenkin henkisenä tukena puistoissa kun lapset niin vässyköitä. En tiedä kehtaako tässä edes tulevan koululaisen vanhempana ehdotella naapureille kesällä että voisiko teidän lapset vaan tulla pihalle ja puistoon tiettyyn aikaan. Leikkikööt keskenään. Mikä pakko vanhempien on olla koko ajan kyljessä kiinni.
Apua mikä suhtautuminen! :D Vai on se suorastaan jo kiusantekoa, et joku haluaa ottaa sun lapsen luokseen leikkimään ja pitämään hauskaa... Apua miten kieroutunut asenne! Lasten sosiaaliset kontaktit ja ystävyyssuhteet ovat todella tärkeitä, hyvä että edes joku jaksaa tuolla tavalla muita vanhempia "kiusata".
P.s. Ajattele edes joskus lapsesi näkökulmasta asioita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on päivähoidossa montako tuntia päivässä?
Jos lapsi on niin pieni, ettei itse pääse kaverille, niin meillä on kyllä aika selkeää, että sitten ei kaveria tavata ja lomia yhdessä vietetä. En ryhdy kalenteroimaan vapaa-aikaani jonkun toisen perheen vaatimusten mukaan.
Joku ehdottaa leikkitreffejä lasten kanssa = toisten vaatimus "kalenteroida" oma vapaa-aika heidän mukaan?
Kyllä. Minulla ei ole mitään halua olla yhteydessä lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin vapaa-ajallani ja pidä tuollaisia ehdotuksia vähintäänkin typerinä. Eri asia, jos vanhemmat tuntevat toisensa ennestään, mutta en todellakaan halua lähteä viikonloppuna jonkun vieraan ihmisen kanssa kahvittelemaan tai kentän laidalle siksi, että lapsemme joka tapauksessa ovat yhdessä jo noin 8 h/arkipäivä. En koe, että lapseni tarvitsee mitään leikkitreffejä, kavereita on naapurustossa ja sitten todellakin on serkut, joiden vanhempienkin kanssa viihdyn mainiosti.
Lapseni eivät ole minulle tapa saada uusia ystäviä.
Niin siis kyse olikin nyt lapsista, ei vanhemmista. Toteutatko muutenkin vanhemmuutta se edellä, mikä itsellesi tuntuu paremmalta vaihtoehdolta? Kokeilepa kokeilla katsoa asioita lapsesi näkökulmasta.
Lapsen näkökulmasta on kiva leikkiä erilaisten lasten kanssa erilaisia leikkejä eikä aina olla vain sen yhden bestiksen kanssa. Olen onnistunut kasvattamaan lapsestani sosiaalisen ja uteliaan tapauksen (toki geeniperimälläkin on osuutensa), joten hän ei jalua jumiutua olemaan 24/7 kaveri yhdelle ainoalle, vaan päiväkodissa on yhdet kaverit, naapurstossa toiset, harrastuksissa kolmannet ja vielä lisäksi serkut ja sisarukset siihen päälle. Ainoa lapsi, joka ei harrasta mitään ja joka vanhemmilla on pikkuruinen elämä, ovat kärkkäitä varaamaan yhden ainoan lapsen omansa ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden tunnin leikkiteffit on sille tuovalle ja ehkä hakevallekin vanhemmalle lähinnä kiusantekoa. Mitä rentoutumista tuossa ajassa ehtii muka tehdä? Riippuen etäisyyksistä, puolikin kilsaa voi olla liikaa, vanhemman pitää miettiä mitä sillä ajalla tekisi järkevästi. Kauppareissu tai pikainen kotona ruoan laitto ehkä yleisin valinta, jos ei lähde kuntoilemaan. Tuommoisten 2 tunnin treffit tuomisine ja hakemisineen tarkoittaa vanhemmalle ainakin arkipäivinä tosi tiukkaa aikatauluttamista. Hoitoajat saattavat olla erilaiset ja joudut ehkä keksimään puolesta tunnista tuntiin jotain odottelutekemistä ennen kuin lapsen kaverille voi mennä. Ei tajuta sitä, että kaikille leikkitreffit ei voi jatkua esim. kello 18 jälkeen. Toiset perheet valvottavat niitä pk-lapsiaan iltaysiin kymppiinkin mutta toisten pitää laittaa nukkumaan viimeistään kello 20 että jaksaa herätä taas aamulla viiden jälkeen jos lapsi menee päiväkotiin heti kuuden jälkeen kun laki sallii. Lapset tulevat ehkä keskenään toimeen mutta vanhemmat karsastavat toisiaan ihan jo mielipideasioiden takia. Aina ne mielipiteet ei näy suoraan habituksesta. Olisi niin paljon helpompaa, jos nykypäivänäkin vanhemmat uskaltaisivat lähettää lapsensa vaan pihoille leikkimään keskenään. Pakkoko vanhempien on pakko kuskailla lapsia. Ravatkoot lapset itse pihalla jos haluavat. Voi muutaman kerran katsoa ikkunasta ulos ja vaikka kokata rauhassa sillä aikaa. No eihän tämä näille Helsingin ylisuojeleville äideille käy. Jotkut ovat vielä kouluikäistenkin henkisenä tukena puistoissa kun lapset niin vässyköitä. En tiedä kehtaako tässä edes tulevan koululaisen vanhempana ehdotella naapureille kesällä että voisiko teidän lapset vaan tulla pihalle ja puistoon tiettyyn aikaan. Leikkikööt keskenään. Mikä pakko vanhempien on olla koko ajan kyljessä kiinni.
Apua mikä suhtautuminen! :D Vai on se suorastaan jo kiusantekoa, et joku haluaa ottaa sun lapsen luokseen leikkimään ja pitämään hauskaa... Apua miten kieroutunut asenne! Lasten sosiaaliset kontaktit ja ystävyyssuhteet ovat todella tärkeitä, hyvä että edes joku jaksaa tuolla tavalla muita vanhempia "kiusata".
P.s. Ajattele edes joskus lapsesi näkökulmasta asioita
Et näyttänyt ymmärtävän tuon edellisen kirjoittajan pointtia. Kahden tunnin leikkitreffit kun tarkoittavat, että sen kaksi tuntia lapsen vanhemman on oltava jossain passissa odottamassa, että lasta pitää lähteä taas hakemaan. Jos perheessä on muitakin lapsia ja näillä omat kaverinsa, omat harrastuksensa ja kuten nykyisin on tapana kutsua lähes kaikki lapsen tuntemat ihmiset synttäreillekin, niin jo kaverisynttäreitä saattaa olla perheen jollain lapsella joka toinen viikonloppu. Tällainen vajaan kahden tunnin varallaolo on siis pois jostain muusta, mitä silloin olisi voinut tai pitänyt tehdä. Eivät vanhemmat halua täyttää kalenteriaan lastensa menoilla yhtään enempää kuin on pakko. Jos lapselle löytyy kavereita naapurustostakin, on paljon järkevämpää, että lapset kavereineen leikkivät kotipihalla kuin että lapsia lähdettäisiin kuskaamaan jonnekin kauemmas leikkitreffeille. Näin voi ihan vaan ikkunasta huutaa, kun lapsen pitää tulla sisälle.
Ap,
ei voi vääntää väkisin tuttavuutta ja ystävyyttä. Kaverin vanhemmilla on omat elämänsä ja voi olla paljon omaa ystävä/tuttavapiiriä ja sukua, joiden kanssa myös lapset ovat. Ette voi tuppautua mukaan siihen vain, koska olette samassa päiväkodissa ja teillä ei ole paljon muita ystäviä. Voi olla, että teidän lapsi on mukava ja kiva kaveri heidän lapselleen, mutta hänellä on jo vaikkapa viisitoista läheisempää ystävää, sosiaaline kiintiö on ikäänkuin täynnä.
Voit ehdottaa jotain, mutta jos toiset vaivautuneesti peruvat yms, se tarkoittaa, etteivät koe teitä niin läheisiksi. Kaikki eivät koe kaikkia yhtä läheisiksi eikä sellaiseen voi pakottaa. Suhtaudun lapseni päiväkotikavereihin suurlela ystävällisyydellä ja kunnioituksella, mutta meillä on paljon läheisiä lapsiperheitä ja perheessä vammaisuutta, joka luo aikatauluhaasteita. En koe päiväkotivareiden vanhempia mitenkään läheisiksi, olemme aivan eri "kulttuureista", meillä ei ole yhteistä. Lapset voivat joskus käydä kyläilemässä toistensa luona, mutta sen mukaan, miten muut aikataulut sallivat.
Tulen siis hyvin toimeen näiden ihmisten kanssa, mutta minulla ei ole yhtään mitään yhteistä heidän kanssaan, yhdessäolo leikkideittien ajan on tavallaan piinallista, yhteisiä puheenaiheita ei ole. Minusta muutenkaan ei aloiteta tuttVuutta kutsumalla itseä tai toisia kotiin, koti on hyvin yksityinen ainakin meille kaupunkilaisille. Ekaksi tutustutaan päiväkodin liepeillä, jos niin sattuu käymään. Jos synkkaa, niin se tapahtuu aika heti. Jos pitää väkisin vääntää tapaamisia ja ne aina peruuntuvat, toisilla ei ole halua siihen, vaikkei sinussa ja lapsessasi sinänsä olisi mitään vikaa. Jos olette esim todella eri ikäisiä, tosi eri koulutustaustaisia, eri kulutustottumukset, eri yhteiskuntaluokat, ylipäänsä eri harrasukset ja intressit, niin ei sitä yhteisät välttämättä ole. Silti voidaan kohteliaasti joskus tavata ja aina päiväkodilla törmätessämystävällisesti vaihtaa pikaiset kuulumiset. Kyläily on jotain, mitä tehdään löheisten kanssa. Tuttavien kanssa tavataan leikkipuistossa, jos tavataan.
Sosiaalisten kontaktien määrä on helposti ihmisillä hirmu erlainen. Jos toisella on vaikka neljä siskoa ja näiden lapset ja tiivis ystäväporukka ja kollegat päälle ja toislela ei sisaruksia eikä työkavereita ja ystävä toisella paikkakunalla, siinä on suuri epätasapaino, kuinka paljon aikaa olisi tapailla. Mutta ei se ole toisten vastuulla, että on itse vähän yksinäisempi. Valitettavasti ei voi päättää itse, että tuon kanssa ystävystyn.
Päivkotikaveruus ei ole mikään velvoite automaattisesti ystävystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella on ihan mukava päiväkotikaveri, mutta en halua erikseen tukea ja tsempata tätä kaveruutta, koska todennäköisesti muutamme vuoden kuluessa pois, mutta vielä enemmän siksi, että en pidä toisen perhene kasvatustyylistä. Heillä on paljon muovikrääsää, kaupallista lelua, riehumisleikkejä, taitseluleikkejä, isonveljen pelien aggressiivinen maalma. Meidän poika haaveilee eläinlääkäriksi tulemisesta tai palomieheksi tulemisesta, emme harrasta jotain raivokkaita tappamisleikkejä tai seuraa lätkää tai osta disneykamaa. Meillä akateeminen tausta, heillä ei. Ei ole yhteistä.
Meidän seura kovin haluttua heille, kun meidän poika kuulemma rauhoittaa heidän poikaa. Aivan, toisin päin seura ei ole niin kivaa. Minun lapseni ei tarvitse olla mikään kasvatusväline. Meillä myös kovasti omaa seuraa päiväkotiskenen ulkopuolelta. Kiemurtelen tapaamisista tai myös oikeasti totta ihmeessä tapaan mieluummin pitkäaikaisia ihania ystäviäni ja heidän lapsiaan, kun kiireet sallivat. Kai nyt jokaisella on oikeus priprisoida omia ystäviään ja sukuaan,
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut tuon aikoinani niin, että olen kysynyt "tulisko Maija meille leikkimään seuraavalla viikolla jonakin iltana? Saa tulla yksin, olen kotona vahtimassa tai saat tulla mukaan kahville jos haluat"
Osa vanhemmista ei halua kaveerata muiden vanhempien kanssa, osa taas haluaa olla itse vahtimassa.
Näin minäkin teen. En itse välitä tutustua jonkun äitiin välttämät. Mut on toki tervetullut meil jos haluaa.
Ap - olet suomalaisuuden ytimessä. Suomalaisten kanssa on vaikea keskimäärin sopia mitään.
Ollaan oltu tuossa tilanteessa monta kertaa. Kurjinta lapsen kannalta, jos bestiksen perhe on metsäläisiä.
Ei auta kuin sanoa lapselle, sori ei onnaa - etsi ”parempi” kaveri. Yleensä yksinhuoltajaperheet, uusperheet ja monikulttuuriset on avoimempia ja kykenevämpiä verkostoitumaan - he tarvitsevat sitä.
Jostain syystä omilla lapsilla ei enää bestiksinä olekaan peruskantasuomalaisia ydinperhelapsia... ei se vaan suju. Perusperhe ei tarvitse ketään muut kuin itsensä ja vanhat tuttunsa.