Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!
27.02.2018 |
Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.
Kommentit (369)
Vierailija kirjoitti:
Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä.
Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta.
Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.
Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!
Aika huono selitys. Mietipäs tilanne, jossa sinkkukaverisi kertoo naapurilleen sinun asioitasi, koska hänen on pakko päästä käsittelemään niitä tunnereaktioitaan jonkun kanssa ja puolisoa ei ole ja naapuri nyt sattui tulemaan siinä postilaatikolla vastaan. Vai eikö tullut mieleen, että niitä tunnereaktioita voi käsitellä ihan itsekseenkin, jos niistä ei voi kenellekään puhua? Tuskin kaikki kaverit nyt kuitenkaan itsemurhaa tai joukkomurhaa on suunnittelemassa, vaan ne yksityisasiat ovat yleensä vähän kevyempiä, jolloin sinun tunnereaktiosi eivät ole muuta kuin juoruilua ja taivastelua.
Vierailija kirjoitti:
Minä kerron erään ystäväni yksityisiä asioita miehelleni kuten mielenterveyden oirehdintaan ja väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyviä juttuja. En pystyisi yksin kantamaan sitä taakkaa, minkä tämä rakas ystäväni vuodatuksillaan minulle kaataa, enkä halua valehdella miehelleni esim. menoistani jos ne liittyvät ystävän auttamiseen tms.
Ystäväni ei tietenkään tiedä että jaan hänen asioitaan miehelleni, ja olisi varmasti järkyttynyt ja pettynyt jos saisi tietää tästä, mutta tiedän tekeväni oman hyvinvointini kannalta oikein. Mieheni on tarpeeksi kaukana ystävästäni niin ettei hän kuormitu näistä jutuista, eikä hänellä ole mitään intressiä lähteä kertomaan asioista eteenpäin (kelle edes kertoisi?). Mutta siltikin pitäisin vääränä sitä että mieheni lukisi ystäväni lähettämät viestit.
Teet yksiselitteisesti väärin, jos ystäväsi ei tiedä asiasta. Itse en koskaan toimi näin. Terveisin minä, joka jaan asioita vapaasti puolisoni kanssa ja jonka ystäväpiirissä muutkin toimivat samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?
ApSä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.
Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.
Millä perusteella ei kestäisi?
No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan.
Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.
No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä.
Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD
Silleen Tuija Erosmaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Öö miten niin se on epäilyttävää jos ei saa tutkia toisen puhelinta?
Eikös se nimenomaan ole toistepäin. Kun luottaa toiseen ja ei ole mitään salattavaa niin ei ole mitään tarvetta katsoa toisen viestejä.
Jos mies pyytäisi mua näyttämään mun kännykän sisällön niin tulis kyllä aika paska fiilis koska se tarkoittaa sitä että se ei luota muhun.
Tämä on niin totta. Jos luottaa toiseen niin ne viestit ei edes kiinnosta. Hyvässä parisuhteessa siihen ei ole tarvetta.
Ehkä nämä jotka kattelevat toisten viestejä ei luota kumppaniinsa täysin? Miksi toisen viestien kattominen kiinnostaisi muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tiedämme toistemme puhelinten salasanat joten viestien lukeminen olisi helppoa, mutta eipä ole kummallakaan tarvetta sellaiselle. Käytämme kyllä toistemme puhelimia esim. netin selailuun ja joskus luen miehelle ääneen hänen facebook- tai instagram-tiliensä feediä, joten jos juuri sillä hetkellä ruutuun ilmestyy jokin viesti, niin väistämättähän sen näkee. Myös yhteiskäytössä olevan iPadin Mailissa on miehen sähköpostitilit, joten nekin viestit pomppaavat joskus näkyville ilman varsinaista urkintaa.
Ehkä minussa on jotain vikaa, kun ei ole tullut mieleenikään, että lukisin jonkun toisen facebook-feediä. Miksi kukaan niin tekisi? Eikö mies itse osaa lukea?
Haha, juu kyllä mies osaa lukea :D Hän on laiska seuraamaan somea ja saattaa esim. autoa ajaessaan tai ruokaa laittaessaan pyytää, että luen mitä fbssä/igssä on tapahtunut. Sitten kerron, että "Heikki on laskettelemassa, Minna on ollut kahvilla kaverin kanssa, Ville on vatsataudissa" jne. Mies vastailee "jaaha, aijaa, mm-m, hei tykkää siitä".
Kyllä ihmisitä on tullut somen orjia. Siis ei voi edes ajaa autoa tai kokata rauhassa, ettei siinä samalla tsekata mitä facebookissa tapahtuu. Ei tulisi mielenkään pyytää puolisoa lukemaan facebookin feedejä puolestani. Ne kyllä ehtii lukea myöhemminkin. Mieluummin keskustelen puolison kanssa autoa ajaessa, kuin pyydän häntä katsomaan facebook ilmoituksia.
Eih. Kyllä tuo mies voi ajaa autoa tai kokata tai elää vaikka kuukauden ilman somea. Joskus pyytää minua lukemaan ja jos en lukisi, niin eipä mies niitä sitten itsekään katsoisi. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja tällaisen muutaman minuutin satunnaisen somehetken lisäksi (tai oikeastaan niiden ansiosta) ehdimme myös keskustella ja puuhastella kaikenlaista. Samalla tavoin "ajan säästämiseksi" luemme toisillemme päivän lehteä, netistä uutisia, pörssikursseja jne.
Ihan perusopetuksena: äärimmäisen arkaluontoisia asioita ei koskaan kannata lähettää viestimuodossa esim. Facessa. Sometileille hakkeroidutaan tuon tuosta.
Toisekseen: kannattaa opetella päästämään irti tollasesta ison vauvan egosta ja kasvamaan henkisesti vähän ylemmille tasoille. Meillä kaikilla on peräpukamia, seksuaalineurooseja, alkoholisoitunut isä, vittumainen esimies, ainutlaatuisia liikeideoita, salaisia ihastuksia, humalaisia erehdyksiä ja niin edelleen, eikä kenellekään tee hyvää kuvitella että on maailman ensimmäinen ihminen jolle näin käy.
Minulle on ihan päivänselvää että jos ystäväni on hyvässä parisuhteessa, hän jakaa kumppaninsa kanssa erilaisia asioita, sekä juoruja että vähän arkaluonteisempiakin juttuja, myös minuun liittyen. Yllättävän monet perustallaaja-äijätkin on kiinnostuneita spekuloimaan "erookohan ne vai ei"-tyyppisillä jutuilla kotisohvalla vaimonsa kanssa, eikä sellainen kaada kenenkään maailmaa. Ja ystäväni puhuvat aivan varmasti minusta joskus pahaa selkäni takana, aivan kuten minä teen heistä jos on ollut erimielisyyksiä jne. Tämä kaikki kuuluu elämään kun kerta sosiaalisia eläimiä olemme.
Minusta on älytöntä tehdä jotain käyttäytymissääntöjä liittyen puhelimeen, kun jokainen täyspäinen aikuinen tajuaa että puolisolle tuleva viesti on hänelle tarkoitettu, eikä sitä pidä avata jollei tieten tahtoen halua rikkoa lakia. Sen sijaan sen huomaaminen vaikka lukitulla näytöllä ja siitä mainitseminen puolisolle ei ole erityisen epälojaalia käytöstä tätä viestin lähettänyttä ystävää kohtaan. Sellainen suhde jossa täytyy tsekata toisen kaikki viestiliikenne, on lähtökohtaisesti ihan pimeä ja kertoo joko sairaalloisesta symbioottisuudesta tai hirvittävästä kontrollipakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä.
Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?
Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?
ApSä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.
Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.
Millä perusteella ei kestäisi?
No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan.
Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.
No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä.
Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD
Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä.
Sä et selkeästi vain tajua.
Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.
Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti.
Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.
Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.
Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska
1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.
2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.
Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta.
Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.
Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!
Aika huono selitys. Mietipäs tilanne, jossa sinkkukaverisi kertoo naapurilleen sinun asioitasi, koska hänen on pakko päästä käsittelemään niitä tunnereaktioitaan jonkun kanssa ja puolisoa ei ole ja naapuri nyt sattui tulemaan siinä postilaatikolla vastaan. Vai eikö tullut mieleen, että niitä tunnereaktioita voi käsitellä ihan itsekseenkin, jos niistä ei voi kenellekään puhua? Tuskin kaikki kaverit nyt kuitenkaan itsemurhaa tai joukkomurhaa on suunnittelemassa, vaan ne yksityisasiat ovat yleensä vähän kevyempiä, jolloin sinun tunnereaktiosi eivät ole muuta kuin juoruilua ja taivastelua.
Ystäväni eivät kerro asioitani ihmisille, joihin heillä ei ole ehdotonta luottamusta. Kuten en minäkään heidän asioitaan. Meillä nyt vain puoliso kuuluu niihin luotettaviin ihmisiin (tästä osoituksena vuosikymmenien kokemus siitä, että kenenkään asioita ei ole käytetty väärin yhtään kertaa, kenenkään osapuolen taholta), kun osalla ihmisistä ei kuulu. Juoruilua ja taivastelua en harrasta; kaikesta on mahdollista puhua rakentavasti ja asiallisesti.
Toisen viestien kyttäämistä luottamuksen varjolla oikeuttavien kannattaa miettiä, mitä uskollisuus todella on. Jos kumppani pysyy uskollisena vain siitä syystä, että hän tietää jäävänsä viestittelyistä helposti kiinni, niin mitä hemmetin virkaa sellaisella "uskollisuudella" on? Sehän on uskollisuuden ja luottamuksen irvikuva: toinen jo lähtökohtaisesti epäilee toista pettäjäksi ja toinen haaveilee pettämisestä muttei vain uskalla toteuttaa sitä. Uskollisuutta on se, että ei tee sopimattomia asioita, vaikka niihin olisi mahdollisuus ja vaikka tietäisi, ettei todennäköisesti jää kiinni. Tämä pätee muihinkin asioihin kuin viesteihin. En esimerkiksi ymmärrä sitä, että jotkut naiset vihaisesti kieltävät miehiään vaikkapa olemasta myöhään viihteellä, jotta voisivat mahdollisimman hyvin varmistaa, ettei mies vain pääse pettämään. Sitten nämä naiset ovat tyytyväisiä. Mitä !"##¤? Jos on oikeasti syytä epäillä, että mies parhaansa mukaan yrittää pokata baarista jonkun naisen ja päästä äkkiä panemaan ennen kuin kello lyö kaksi, niin ei sitä korjata estämällä baarireissut vaan vapauttamalla mies luontoon lopullisesti. Tai sitten pariterapialla, jos siihen joku haluaa lähteä.
Minun miestäni petettiin pari kertaa edellisessä suhteessa. Minulle hän sanoi suhteen alussa, että PIN-koodi on XXXX, voin vapaasti katsoa puhelimen, jos tulee tarvetta. Ajatteli siis niin, että hän ei ainakaan itse halua tuottaa toiselle epävarmaa oloa, koska hän on itse kokenut, miltä petetyksi tuleminen ja epävarmuus tuntuvat. Sanoin heti, että en halua tietää salasanojasi enkä todellakaan aio katsoa puhelintasi. No, tiedän PIN-koodin nykyään, jotta voin selata hänen kännykästään Spotifyta ajaessamme yhdessä, mutta ei tulisi mieleenkään ruveta tonkimaan hänen viestejään. Ensinnäkin siksi, että pidän häntä luotettavana enkä epäile mistään, ja toiseksi siksi, että jos epäilisin, puhelimen ratsaaminen ei olisi ensimmäinen asia, miten alkaisin asiaa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta.
Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.
Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!
Aika huono selitys. Mietipäs tilanne, jossa sinkkukaverisi kertoo naapurilleen sinun asioitasi, koska hänen on pakko päästä käsittelemään niitä tunnereaktioitaan jonkun kanssa ja puolisoa ei ole ja naapuri nyt sattui tulemaan siinä postilaatikolla vastaan. Vai eikö tullut mieleen, että niitä tunnereaktioita voi käsitellä ihan itsekseenkin, jos niistä ei voi kenellekään puhua? Tuskin kaikki kaverit nyt kuitenkaan itsemurhaa tai joukkomurhaa on suunnittelemassa, vaan ne yksityisasiat ovat yleensä vähän kevyempiä, jolloin sinun tunnereaktiosi eivät ole muuta kuin juoruilua ja taivastelua.
Ystäväni eivät kerro asioitani ihmisille, joihin heillä ei ole ehdotonta luottamusta. Kuten en minäkään heidän asioitaan. Meillä nyt vain puoliso kuuluu niihin luotettaviin ihmisiin (tästä osoituksena vuosikymmenien kokemus siitä, että kenenkään asioita ei ole käytetty väärin yhtään kertaa, kenenkään osapuolen taholta), kun osalla ihmisistä ei kuulu. Juoruilua ja taivastelua en harrasta; kaikesta on mahdollista puhua rakentavasti ja asiallisesti.
Ihan uteliaisuudesta: entä, jos jonkun ystäväsi luottoihmisiin kuuluu ihminen, johon sinä et luota, tai josta et pidä? Miltä tuntuisi, jos hän kertoisi tällaiselle ihmiselle sinun henkilökohtaisia asioitasi? Koska joku ystävistäsi ei välttämättä koe miestäsi ihan niin luotettavaksi, kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.
Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.
Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.
Kuullostaa melko sairaalta suhteelta, jos lojaalius tarkoittaa sitä, ettei yksityisyyttä ole eikä muidenkaan ihmisten yksityisyyttä kunnioiteta. Mies, joka vaatisi pääsyn puhelimeeni, saisi välittömästi lähteä. En tee mitään ihmisellä elämässäni, joka ei luota minuun vaan kyttää puhelinta ja tarkistaa sitä kuin olisin lapsi. Sitäpaitsi minullakin on yksityisyys ja minun keskustelut ja asiat, joista puhun ystävilleni, ei kuulu pätkääkään miehelleni. Vaikkei niissä ole mitään salaista niin se on silti yksitystä. Eikä se ole pettämistä.
Meillä lojaalius on sitä, ettei petä eikä toimi selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?
ApSä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.
Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.
Millä perusteella ei kestäisi?
No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan.
Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.
No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä.
Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD
Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä.
Sä et selkeästi vain tajua.
Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.
Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti.
Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.
Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.
Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska
1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.
2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.
En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.
Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta.
Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.
Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!
Aika huono selitys. Mietipäs tilanne, jossa sinkkukaverisi kertoo naapurilleen sinun asioitasi, koska hänen on pakko päästä käsittelemään niitä tunnereaktioitaan jonkun kanssa ja puolisoa ei ole ja naapuri nyt sattui tulemaan siinä postilaatikolla vastaan. Vai eikö tullut mieleen, että niitä tunnereaktioita voi käsitellä ihan itsekseenkin, jos niistä ei voi kenellekään puhua? Tuskin kaikki kaverit nyt kuitenkaan itsemurhaa tai joukkomurhaa on suunnittelemassa, vaan ne yksityisasiat ovat yleensä vähän kevyempiä, jolloin sinun tunnereaktiosi eivät ole muuta kuin juoruilua ja taivastelua.
Ystäväni eivät kerro asioitani ihmisille, joihin heillä ei ole ehdotonta luottamusta. Kuten en minäkään heidän asioitaan. Meillä nyt vain puoliso kuuluu niihin luotettaviin ihmisiin (tästä osoituksena vuosikymmenien kokemus siitä, että kenenkään asioita ei ole käytetty väärin yhtään kertaa, kenenkään osapuolen taholta), kun osalla ihmisistä ei kuulu. Juoruilua ja taivastelua en harrasta; kaikesta on mahdollista puhua rakentavasti ja asiallisesti.
Mikäs sinä olet määrittelemään kaverin puolesta, mikä on ehdoton luottamus ja mikä ei? Miksi sinun luottamus sinun mieheesi tarkoittaa samaa kuin kaverisi luottamus sinun mieheesi? Ja se, että miehesi ei kerro asiaa eteenpäin, ei tee silti asiasta ongelmatonta. Se saattaa olla silti sille kaverille kiusallista, että kerrot hänen asioistaan henkilölle, joka ei ole hänelle erityisen läheinen. Mikä järki yksityisyydessä on, jos et itse pysty määrittelemään, kuka niistä asioista tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä.
Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?
Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin.
Minulle ei tulisi pieneen mieleenikään kertoa miehelleni sähköpostini salasanoja tai kysyä hänen salasanojaan. Se olisi tilanteena vielä käsittämättömämpi kuin että tulisi tilanne, jossa pyytäisin häntä esimerkiksi katsomaan tuliko näytölle merkki sähköpostista vai mikä kilahti. Jos on asiakirjoja, jotka koskevat yhteisiä menojamme (esim. lentoliput) niin forwardoin ne aina myös hänen sähköpostiinsa.
Pitää varmaan olla kiitollinen ja hyvillään siitä, että on löytänyt elämänkumppanin, jolle nämä asiat ovat yhtä lailla itsestäänselvyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?
ApSä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.
Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.
Millä perusteella ei kestäisi?
No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan.
Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.
No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä.
Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD
Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä.
Sä et selkeästi vain tajua.
Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.
Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti.
Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.
Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.
Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska
1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.
2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.
En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.
Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä.
Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.
Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa?
Vierailija kirjoitti:
Oho onpas kummallinen ilmapiiri täällä. Miten joku puhelin on monelle niin pyhä asia, ettei puolisokaan saa siihen edes hipaista? Meillä puhelimet nyt lojuu ympäri kämppää ilman sen suurempia salasanoja, mutta eipä me käytännössä niitä tongita. Joskus saatamme jopa hyödyntää esim. googlettamiseen sitä toisen puhelinta jos oma on jossain toisessa huoneessa. Aika järkkyä.
Mitä mieltä olet itse aloituksen ongelmasta? Onko sinusta ok että puolisolla on oikeus lukea puhelimen viestitkin ilman että kysyy lupaa tai että viestin lähettäjä tietää että hänen viestinsä voi joku toinenkin kuin lähettäjä lukea?
Ymmärrän kyllä tuollaisenkin puhelimenkäyttökulttuurin mitä teillä on, jos siihen kuitenkin liittyy myös se, ettei puolisolle tulleita viestejä saa omin luvin lukea. (Eri asia katsoa jotakin googlesta kuin lukea puolison ystävän viesti.)Teillä ei taida olla kyse mistään luottamuspulasta tai mustasukkaisesta kyttäämisestä, vaan on vain tavallisesti avoin kulttuuri puhelimen suhteen. Onhan tuo puhelin tosiaan monelle nykyään niin paljon muutakin kuin vain puhelin ja viestit, kun on netti ja kartat ja kalenteri jne. mitä kaikkea.
Mulle itselleni on kuitenkin täysin päivänselvä lähtökohta että puhelin on henkilökohtainen ja siihen ei ilman lupaa kosketa eikä henk.koht. viestejä näytetä lähettäjältä lupaa kysymättä. Vähän sama kun ei toisen kirjeitäkään luvatta avata.
Oletuslähtökohta on myös että jos lähetän ystävälleni Meijulle viestin, niin vain Meiju sen lukee. Meiju sitten kysyy luvan viestini näyttämiseen tai ilmoittaa etukäteen että viesti Meijulle on myös viesti puolisonkin silmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.
Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.
Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.
Kuullostaa melko sairaalta suhteelta, jos lojaalius tarkoittaa sitä, ettei yksityisyyttä ole eikä muidenkaan ihmisten yksityisyyttä kunnioiteta. Mies, joka vaatisi pääsyn puhelimeeni, saisi välittömästi lähteä. En tee mitään ihmisellä elämässäni, joka ei luota minuun vaan kyttää puhelinta ja tarkistaa sitä kuin olisin lapsi. Sitäpaitsi minullakin on yksityisyys ja minun keskustelut ja asiat, joista puhun ystävilleni, ei kuulu pätkääkään miehelleni. Vaikkei niissä ole mitään salaista niin se on silti yksitystä. Eikä se ole pettämistä.
Meillä lojaalius on sitä, ettei petä eikä toimi selän takana.
Muuten täysin samaa mieltä, mutta se on kuulostaa, ei kuullostaa ;-)
Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.
Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.