Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!
27.02.2018 |
Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.
Kommentit (369)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.
ApLähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.
Oletpas mustavalkoinen. Ihmiset ovat eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa erilaisia. En nyt edes puutu tuohon ystävänvalintaaiheeseen. Olisin voinut mainita, että myös nainen voi muuttua paskaksi idiootiksi. Aloitusviestissänikin oli kyse mieskaverista.
ApOk, ymmärsin väärin sen, että ajattelusi liittyisi jotenkin sukupuoliin (monella tavallasi ajattelevalla se liittyy). Minun läheiset ystäväni eivät ole näissä asioissa muuttuneet olennaisesti, sama koskee heidän kumppaneitaan. Sama koskee itseäni ja miestäni, sekä ex-miestäni. Aivan, olemme eronneet mutta siitä huolimatta luottamus toisiimme on edelleen tallella.
Varmasti olen mustavalkoinen ja pelottava ihminen sellaisen tyypin mielestä, jolle olisi kauhistus että mieheni saa tietää jonkin asian, josta hän on lähettänyt minulle viestin puhelimeeni. On ihan hyvä, että sen tyyliset ihmiset pyörivät omissa porukoissaan ja minun tyyliseni omissamme.
On kyllä hyvä. Muista kertoa aina uusille tuttavuuksille, että heidän asiansa saattavat vuotaa kulloisellekin miesystävällesi, niin kaverit saavat itse valita ystävyytenne tason.
Ap
Totta kai olen avoin siitä, minkälainen ihminen olen ja miten suhtaudun mm. tällaisiin asioihin ihmissuhteissani. Tiedän, etteivät kaikki ihmiset tykkää tyylistäni enkä halua ystävikseni ihmisiä, joita elämäntapani voisi loukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ilmiselvää, että arkaluontoiset viestit poistetaan. Kavereitten asiat ei kuulu puolisolle ja jos lähettäjänä näkyy 5 vuotta kaverina ollut Raunon kaveri Pekka niin tuskin heillä suhdetta on. Jos sen sijaan lähettäjälistaan ilmestyy uusia nimiä niin on ok lukea viesti.Monelta olisi jäänyt pettämättä aviovuoteessa jos puhelin olisi toisen luettavissa. Puolison saa aina vaihtaa, mutta joku raja pettämisessä...
Ei muuten ole ok lukea. Sinä teet yksiselitteisesti rikoksen, jos luet puolisosi viestit ilman hänen lupaansa, siitäkin huolimatta, että kokisit motiivisi oikeina (epäilys pettämisestä).
Ja tähän haluaisin muuten sanoa, että lupa tutkia toisen viestit ylläpitää vain illuusiota luottamuksesta. Itse asiassa: eihän kyse edes ole alun alkaenkaan luottamuksesta, jos sitä pitää puhelinta tutkimalla varmistella. Vaikka puhelimesta ei löytyisikään mitään, epäilys tuskin siltikään hälvenisi, vaan seuraavaksi etsitään jotakin muuta "raskauttavaa", joka todistaisi pettämisen. Ja ratsattaisiin puhelin yhä uudelleen ja entistä tiheämmällä haravalla. Jos tilanne on jo tällainen, mitä se puhelimen tutkiminen enää korjaa, kun suhteessa on jo iso ongelma?
Oletuksena on, että viestien lukemisesta on sovittu. Oletuksena on myös, että puhelin on omistajansa hallussa ja hän näyttää sitä kuten sovittu on. Oletuksena ei ole, että puhelinta luetaan salaa. Esim. osa tutuistani ja sukulaisistani pyytävät lukemaan tulleen viestin jos itsellään on kädet taikinassa tms. Osa pyytää katsomaan vain keneltä viesti tuli ja arvioivat sitten onko syytä keskeyttää meneillään olevat toimensa. Kaikki ihmiset eivät ole niin vauhkoja siitä, mitä viestejä heidän puhelimiinsa tulee. Koska heillä ei ole mitään salattavaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.
ApLähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta tartunpa tähän silti.
Minäkin luotan mieheeni ehdottomasti, mutta toisaalta minulla on myös niin läheisiä ystäviä, että he voivat jakaa kanssani erittäin yksityisiä ja vaikeita asioita. Tällainen uskoutuminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, ja sen pettäminen näitä asioita eteenpäin kertomalla olisi ystävänä alhaista. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on mieheni, johon itse luotan. Mutta kun ei ystävilläni mieheeni ole sellaista suhdetta, enkä voi velvoittaa, että minuun luottavat ystäväni luottaisivat samalla kapasiteetilla kaikkiin heihin, joihin minä itse luotan.
Minun ystävilläni taas on minun sellainen luottamus, että osaan valita ehdottoman luotettavan miehen, ja että miestäni eivät heidän yksityisasiansa a) kovinkaan paljon kiinnosta, ja b) heillä ei ole eikä tule olemaan mitään tarvetta käyttää saamiaan tietoja väärin. Samoin minulla heihin. Koska kenelläkään meistä ei ole tässä asiassa mitään ongelmaa, saanko kysyä, miksi sinä teet asiasta itsellesi ongelman? Kun ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole minun kaltaistani ihmistä ystäväpiirissäsi, niin miksi emme voi vain kaikki olla tyytyväisiä siihen, että elämämme on sellaista kuin haluammekin sen olevan?
Pari kuukautta sitten kävi mm. niin, että mainitsin ystävälleni jutelleeni hänen eräästä tilanteestaan ohimennen mieheni kanssa (kyllä, ystävältäni erikseen lupaa kysymättä, koska tiedän ettei tällainen ole hänelle ongelma). Hieman myöhemmin ystäväni kysyi, mahtaisiko miehelleni sopia että hän juttelisi suoraan mieheni kanssa asiasta. Miehelle sopi, ja ystäväni sai tarvitsemiaan neuvoja ja tukea. Ne olisivat jääneet saamatta, jos en alentunut olemaan "alhainen" ja jutellut ystäväni huolista (pintapuolisesti) miehelleni.
Minulle ei ole mikään ongelma, miten sinä hoidat ihmissuhteesi. Mutta koska tuot tilanteesi esiin yleisessä keskustelussa, tartun viestiisi ja käsittelen niin kuin mitä tahansa muutakin viestiä ajatustenvaihdon kannalta.
Minusta kuvailevasi toimintatapa ei ole ystävyyden kannalta kovinkaan luotettavaa. Tuossahan riistetään ystävältä oikeus päättää, keneen hän luottaa tarpeeksi voidakseen uskoutua ehkä arkaluontoisestakin asiasta. Sinun mielestäsi ystävät luottavat automaattisesti ihmisiin, joihin sinä luotat (koska ovat ystäviäsi). Entä, jos joku ystävistäsi ei luotakaan mieheesi niin paljon, että haluaisi sinun uskoutuvan hänelle hänen asioistaan? Kun nyt kertomastasi saa sellaisen kuvan, että ystävyyssuhde ei merkitsisi sinulle niin paljon, että välittäisit oikeasti pitää välisestänne luottamuksesta kiinni.
Ei riistetä. Olen erittäin avoin tästä asiasta, joten yhdellekään ystävälleni se ei tule yllätyksenä. Ne, joille asia on ongelma, ovat jääneet etäisemmiksi ystäviksi, eli en varmastikaan tiedä heidän sellaisia asioitaan joita he eivät haluaisi mieheni tietävän. Palauttaakseni keskustelun alkuperäiseen aiheeseen, niin puhelimessani ei siis ole sellaisia tekstiviestejä, joiden sisällön näkyminen miehelleni olisi katastrofi.
Öö miten niin se on epäilyttävää jos ei saa tutkia toisen puhelinta?
Eikös se nimenomaan ole toistepäin. Kun luottaa toiseen ja ei ole mitään salattavaa niin ei ole mitään tarvetta katsoa toisen viestejä.
Jos mies pyytäisi mua näyttämään mun kännykän sisällön niin tulis kyllä aika paska fiilis koska se tarkoittaa sitä että se ei luota muhun.
Minä kerron erään ystäväni yksityisiä asioita miehelleni kuten mielenterveyden oirehdintaan ja väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyviä juttuja. En pystyisi yksin kantamaan sitä taakkaa, minkä tämä rakas ystäväni vuodatuksillaan minulle kaataa, enkä halua valehdella miehelleni esim. menoistani jos ne liittyvät ystävän auttamiseen tms.
Ystäväni ei tietenkään tiedä että jaan hänen asioitaan miehelleni, ja olisi varmasti järkyttynyt ja pettynyt jos saisi tietää tästä, mutta tiedän tekeväni oman hyvinvointini kannalta oikein. Mieheni on tarpeeksi kaukana ystävästäni niin ettei hän kuormitu näistä jutuista, eikä hänellä ole mitään intressiä lähteä kertomaan asioista eteenpäin (kelle edes kertoisi?). Mutta siltikin pitäisin vääränä sitä että mieheni lukisi ystäväni lähettämät viestit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.
ApLähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta tartunpa tähän silti.
Minäkin luotan mieheeni ehdottomasti, mutta toisaalta minulla on myös niin läheisiä ystäviä, että he voivat jakaa kanssani erittäin yksityisiä ja vaikeita asioita. Tällainen uskoutuminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, ja sen pettäminen näitä asioita eteenpäin kertomalla olisi ystävänä alhaista. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on mieheni, johon itse luotan. Mutta kun ei ystävilläni mieheeni ole sellaista suhdetta, enkä voi velvoittaa, että minuun luottavat ystäväni luottaisivat samalla kapasiteetilla kaikkiin heihin, joihin minä itse luotan.
Minun ystävilläni taas on minun sellainen luottamus, että osaan valita ehdottoman luotettavan miehen, ja että miestäni eivät heidän yksityisasiansa a) kovinkaan paljon kiinnosta, ja b) heillä ei ole eikä tule olemaan mitään tarvetta käyttää saamiaan tietoja väärin. Samoin minulla heihin. Koska kenelläkään meistä ei ole tässä asiassa mitään ongelmaa, saanko kysyä, miksi sinä teet asiasta itsellesi ongelman? Kun ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole minun kaltaistani ihmistä ystäväpiirissäsi, niin miksi emme voi vain kaikki olla tyytyväisiä siihen, että elämämme on sellaista kuin haluammekin sen olevan?
Pari kuukautta sitten kävi mm. niin, että mainitsin ystävälleni jutelleeni hänen eräästä tilanteestaan ohimennen mieheni kanssa (kyllä, ystävältäni erikseen lupaa kysymättä, koska tiedän ettei tällainen ole hänelle ongelma). Hieman myöhemmin ystäväni kysyi, mahtaisiko miehelleni sopia että hän juttelisi suoraan mieheni kanssa asiasta. Miehelle sopi, ja ystäväni sai tarvitsemiaan neuvoja ja tukea. Ne olisivat jääneet saamatta, jos en alentunut olemaan "alhainen" ja jutellut ystäväni huolista (pintapuolisesti) miehelleni.
Minulle ei ole mikään ongelma, miten sinä hoidat ihmissuhteesi. Mutta koska tuot tilanteesi esiin yleisessä keskustelussa, tartun viestiisi ja käsittelen niin kuin mitä tahansa muutakin viestiä ajatustenvaihdon kannalta.
Minusta kuvailevasi toimintatapa ei ole ystävyyden kannalta kovinkaan luotettavaa. Tuossahan riistetään ystävältä oikeus päättää, keneen hän luottaa tarpeeksi voidakseen uskoutua ehkä arkaluontoisestakin asiasta. Sinun mielestäsi ystävät luottavat automaattisesti ihmisiin, joihin sinä luotat (koska ovat ystäviäsi). Entä, jos joku ystävistäsi ei luotakaan mieheesi niin paljon, että haluaisi sinun uskoutuvan hänelle hänen asioistaan? Kun nyt kertomastasi saa sellaisen kuvan, että ystävyyssuhde ei merkitsisi sinulle niin paljon, että välittäisit oikeasti pitää välisestänne luottamuksesta kiinni.
Ei riistetä. Olen erittäin avoin tästä asiasta, joten yhdellekään ystävälleni se ei tule yllätyksenä. Ne, joille asia on ongelma, ovat jääneet etäisemmiksi ystäviksi, eli en varmastikaan tiedä heidän sellaisia asioitaan joita he eivät haluaisi mieheni tietävän. Palauttaakseni keskustelun alkuperäiseen aiheeseen, niin puhelimessani ei siis ole sellaisia tekstiviestejä, joiden sisällön näkyminen miehelleni olisi katastrofi.
Jos miesystäväni alkaisi kertoa ystäviensä henkilökohtaisia asioita minulle, niin en kyllä siitä pitäisi. Menisi jotenkin luotto tuollaiseen lörppöhuuleen enkä uskaltaisi edes omia asioitani hänelle enää kertoa.
Kyllä minä ja miehenikin saamme käyttää toistemme puhelimia, mutta eipä juuri koskaan ole tarpeen. Eikä meitä voisi vähempää kiinnostaa mitä kumpikin tekstailee kavereiden kanssa. Joskus olen hänen puhelimeen kirjoittanut kauppalistan ja hän minun puhelimella käyttänyt selainta tai olemme ottaneet kuvia toistemme puhelimilla. Me emme siis ole millään tavalla kieltäneet toisiltamme toistemme puhelinten käyttöä, mutta hyvin harvoin tulee toisen puhelimeen koskettua. Luotamme toisiimme, jonka takia ei ole tarvetta lukea toisten viestejä eikä meitä kumpaakaan kiinnosta meille kuulumattomat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?
ApSä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.
Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.
Millä perusteella ei kestäisi?
No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan.
Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.
No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä.
Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD
Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä.
Sä et selkeästi vain tajua.
Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.
Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avoimet puhelimet puolin ja toisin. Myös kumpikin kertoo toisilleen kaverinsa asioita. Tiedän esim kaikki pettämiset ja muut ihmissuhdekuviot miehen kavereista ja hänen työkavereistaan.
Kuka idiootti juttelee työpaikalla noin henkilökohtaisia juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen puhelimen jne. penkomisen suhteen asia on harvinaisen yksiselitteinen: se on väärin. Tässä keskustelussa kuitenkin käsitellään nähtävästi enemmän sitä, onko ystävien asioita sinällään ok kertoa eteenpäin puolisolle, jota ei nyt ehkä samalla tavalla mitata lain kirjaimella.
Minä kokisin ystävänä ikäväksi sen, että uskottuni laulaisi hänelle kertomani asiat keille nyt haluaakin laulaa, ihan riippumatta siitä, kokeeko uskottuni nämä henkilöt omalta kannaltaan luotettaviksi. Se söisi luottamusta, enkä yksinkertaisesti enää kertoisi hänelle asioitani. Jos jokin kertomani asia aivan ehdottomasti vaatisi toisetkin korvat, minulta voi erikseen kysyä, voiko tämän asian kertoa henkilölle X, mutta se ei tarkoita sitä, että antaisin siihen automaattisesti suostumustani. Mieluummin kerron ne asiat itse.
Toki ihmisillä on näiden asioiden suhteen vaihtelevia rajanvetoja, mutta erittäin hyvä nyrkkisääntö on, että jos on mahdollisuus valita, toisten asioita ei kerrota eteenpäin, tai ne kerrotaan siten, ettei henkilö ole tunnistettavissa. Itse asiassa, jos kovin kokee tarpeen kertoa toisten asioista, kannattaa pohtia omia motiivejaan, että miksi juuri tämä asia täytyy saada kertoa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ilmiselvää, että arkaluontoiset viestit poistetaan. Kavereitten asiat ei kuulu puolisolle ja jos lähettäjänä näkyy 5 vuotta kaverina ollut Raunon kaveri Pekka niin tuskin heillä suhdetta on. Jos sen sijaan lähettäjälistaan ilmestyy uusia nimiä niin on ok lukea viesti.Monelta olisi jäänyt pettämättä aviovuoteessa jos puhelin olisi toisen luettavissa. Puolison saa aina vaihtaa, mutta joku raja pettämisessä...
Ei muuten ole ok lukea. Sinä teet yksiselitteisesti rikoksen, jos luet puolisosi viestit ilman hänen lupaansa, siitäkin huolimatta, että kokisit motiivisi oikeina (epäilys pettämisestä).
Ja tähän haluaisin muuten sanoa, että lupa tutkia toisen viestit ylläpitää vain illuusiota luottamuksesta. Itse asiassa: eihän kyse edes ole alun alkaenkaan luottamuksesta, jos sitä pitää puhelinta tutkimalla varmistella. Vaikka puhelimesta ei löytyisikään mitään, epäilys tuskin siltikään hälvenisi, vaan seuraavaksi etsitään jotakin muuta "raskauttavaa", joka todistaisi pettämisen. Ja ratsattaisiin puhelin yhä uudelleen ja entistä tiheämmällä haravalla. Jos tilanne on jo tällainen, mitä se puhelimen tutkiminen enää korjaa, kun suhteessa on jo iso ongelma?
Oletuksena on, että viestien lukemisesta on sovittu. Oletuksena on myös, että puhelin on omistajansa hallussa ja hän näyttää sitä kuten sovittu on. Oletuksena ei ole, että puhelinta luetaan salaa. Esim. osa tutuistani ja sukulaisistani pyytävät lukemaan tulleen viestin jos itsellään on kädet taikinassa tms. Osa pyytää katsomaan vain keneltä viesti tuli ja arvioivat sitten onko syytä keskeyttää meneillään olevat toimensa. Kaikki ihmiset eivät ole niin vauhkoja siitä, mitä viestejä heidän puhelimiinsa tulee. Koska heillä ei ole mitään salattavaa :)
Ahh näitä "heillä ei ole mitään salattavaa" + hymiö -argumentteja. Mikä ihana tapa ilmaista, että kaikki muut ovat pettureita, koska eivät anna selata kännykkäänsä.
No, en ole näissä keskusteluissa saanut koskaan vastausta kysymykseeni, pitäisikö siis työsuhdepuhelimenkin sisältö esitellä puolisolle, joten oletan itse keskustelevani vain kotiäitien, työttömien ja suorittavan tason työntekijöiden kanssa. Korostanpa sitä vielä hymiöllä :)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta.
Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.
Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!
Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.
Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.
Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.
Miten se ilmentää lojaliteettia miestäsi kohtaan, että annat hänen lukea muiden sinulle lähettämät viestit?
Miten se, että esim. minä en anna mieheni lukea ystävieni viestejä tarkoittaa, että ystäväni ovat minulle tärkeämpiä kuin mieheni (eivät ole, päinvastoin)?
Pitääkö esim. psykoterapeutinkin kertoa puolisolleen asiakkaidensa asioista, jos puoliso on erittäin luotettava ja haluaa niistä kuulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ilmiselvää, että arkaluontoiset viestit poistetaan. Kavereitten asiat ei kuulu puolisolle ja jos lähettäjänä näkyy 5 vuotta kaverina ollut Raunon kaveri Pekka niin tuskin heillä suhdetta on. Jos sen sijaan lähettäjälistaan ilmestyy uusia nimiä niin on ok lukea viesti.Monelta olisi jäänyt pettämättä aviovuoteessa jos puhelin olisi toisen luettavissa. Puolison saa aina vaihtaa, mutta joku raja pettämisessä...
Ei muuten ole ok lukea. Sinä teet yksiselitteisesti rikoksen, jos luet puolisosi viestit ilman hänen lupaansa, siitäkin huolimatta, että kokisit motiivisi oikeina (epäilys pettämisestä).
Ja tähän haluaisin muuten sanoa, että lupa tutkia toisen viestit ylläpitää vain illuusiota luottamuksesta. Itse asiassa: eihän kyse edes ole alun alkaenkaan luottamuksesta, jos sitä pitää puhelinta tutkimalla varmistella. Vaikka puhelimesta ei löytyisikään mitään, epäilys tuskin siltikään hälvenisi, vaan seuraavaksi etsitään jotakin muuta "raskauttavaa", joka todistaisi pettämisen. Ja ratsattaisiin puhelin yhä uudelleen ja entistä tiheämmällä haravalla. Jos tilanne on jo tällainen, mitä se puhelimen tutkiminen enää korjaa, kun suhteessa on jo iso ongelma?
Oletuksena on, että viestien lukemisesta on sovittu. Oletuksena on myös, että puhelin on omistajansa hallussa ja hän näyttää sitä kuten sovittu on. Oletuksena ei ole, että puhelinta luetaan salaa. Esim. osa tutuistani ja sukulaisistani pyytävät lukemaan tulleen viestin jos itsellään on kädet taikinassa tms. Osa pyytää katsomaan vain keneltä viesti tuli ja arvioivat sitten onko syytä keskeyttää meneillään olevat toimensa. Kaikki ihmiset eivät ole niin vauhkoja siitä, mitä viestejä heidän puhelimiinsa tulee. Koska heillä ei ole mitään salattavaa :)
Entäs, jos tilanne on niin, että henkilö X vaikkapa pyytää saada tarkastaa puolisonsa puhelimen? Näissä kaikissa esimerkeissähän oletus on niin, että puhelimen haltija itse pyytää jotakuta toista tutkimaan sitä. On nimittäin hyvin paljon tilanteita, joissa asetelma on nimenomaan niin päin, että lupaa tutkia puhelinta kärtetään (ehkäpä juuri kyseenalaistamalla puolison moraali ja luotettavuus).
... Tähän muuten haluaisin myös tarttua: onko omasta yksityisyydestä huolehtiminen sinun mielestäsi osoitus siitä, että olisi jotakin salattavaa?
Vierailija kirjoitti:
Öö miten niin se on epäilyttävää jos ei saa tutkia toisen puhelinta?
Eikös se nimenomaan ole toistepäin. Kun luottaa toiseen ja ei ole mitään salattavaa niin ei ole mitään tarvetta katsoa toisen viestejä.
Jos mies pyytäisi mua näyttämään mun kännykän sisällön niin tulis kyllä aika paska fiilis koska se tarkoittaa sitä että se ei luota muhun.
Juuri näin. Tai että pitäisi kertoa toiselle, keneltä tuli tekstari tai kuka soitti. Tottakai ne tulee usein jaettua, jos toinen on samassa tilassa, ja useimmiten se soittaja on yhteinen tuttava, joka lähettää terveisiä toiselle, mutta ei meillä ikinä kysytä, että kuka viestitti tai soitti, ja jos soittajalla on kovin henkilökohtaista asiaa niin usein siirrytään toiseen tilaan puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te opetatte kumminkin lapsillenne, että puhelinta ei anneta kavereitten käyttöön, eikä sitä pidetä ilman pin-koodia?
Totta kai opetan. Enhän anna sitä itsekään kavereideni käyttöön. Puoliso on se henkilö elämässäni, johon luotan kuin kallioon - kavereita tulee ja menee.
OT: https://youtu.be/rxGPvbH6Pp8
:D
Veljeni oli minulle hyvin läheinen kunnes alkoi seurustelemaan liki 40-vuotiaana.
Jonkun aikaa pidimme yhteyttä entiseen malliin, toki vähenihän se sitten aikaa myöden.
Kunnes sitten loppui melkein kokonaan kun hän kerran minulle jossakin sivulauseessa kertoi että hän lukee iltaisin kaikki päivän aikana tulleet viestit avokilleen tai sitten hän lukee ne itse.
Pysyy selvillä kuulumisista ja voivat keskustella sitten kaikesta.
Se voi voi, mutta kun minulla ei ole mitään asiaa hänen tyttöystävälleen.
Tai jos olisi, laittaisin viestin hänelle itselleen.
Lisäksi koen hyvin ahdistavaksi että kirjoittaisin viestin niin että ottaisin kaiken aikaa huomioon että se menee ns. julkiseen jakeluun. Tilanne on nyt hyvin tylsä, laitan viestin tai soitan jos on välttämätöntä asiaa.
Ennen keskustelimme laajasti asioista, tuntemuksista ja kaikesta hyvinkin yksityisestä. Harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta.
Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.
Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!
Omaa mieltäänhän voi purkaa myös siten, että pitää huolen siitä, ettei eteenpäin kertomansa asian henkilö ole tunnistettavissa.
Minulle ei ole mikään ongelma, miten sinä hoidat ihmissuhteesi. Mutta koska tuot tilanteesi esiin yleisessä keskustelussa, tartun viestiisi ja käsittelen niin kuin mitä tahansa muutakin viestiä ajatustenvaihdon kannalta.
Minusta kuvailevasi toimintatapa ei ole ystävyyden kannalta kovinkaan luotettavaa. Tuossahan riistetään ystävältä oikeus päättää, keneen hän luottaa tarpeeksi voidakseen uskoutua ehkä arkaluontoisestakin asiasta. Sinun mielestäsi ystävät luottavat automaattisesti ihmisiin, joihin sinä luotat (koska ovat ystäviäsi). Entä, jos joku ystävistäsi ei luotakaan mieheesi niin paljon, että haluaisi sinun uskoutuvan hänelle hänen asioistaan? Kun nyt kertomastasi saa sellaisen kuvan, että ystävyyssuhde ei merkitsisi sinulle niin paljon, että välittäisit oikeasti pitää välisestänne luottamuksesta kiinni.