Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

Oletpas mustavalkoinen. Ihmiset ovat eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa erilaisia. En nyt edes puutu tuohon ystävänvalintaaiheeseen. Olisin voinut mainita, että myös nainen voi muuttua paskaksi idiootiksi. Aloitusviestissänikin oli kyse mieskaverista.

Ap

Ok, ymmärsin väärin sen, että ajattelusi liittyisi jotenkin sukupuoliin (monella tavallasi ajattelevalla se liittyy). Minun läheiset ystäväni eivät ole näissä asioissa muuttuneet olennaisesti, sama koskee heidän kumppaneitaan. Sama koskee itseäni ja miestäni, sekä ex-miestäni. Aivan, olemme eronneet mutta siitä huolimatta luottamus toisiimme on edelleen tallella. 

Varmasti olen mustavalkoinen ja pelottava ihminen sellaisen tyypin mielestä, jolle olisi kauhistus että mieheni saa tietää jonkin asian, josta hän on lähettänyt minulle viestin puhelimeeni. On ihan hyvä, että sen tyyliset ihmiset pyörivät omissa porukoissaan ja minun tyyliseni omissamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta tartunpa tähän silti. 

Minäkin luotan mieheeni ehdottomasti, mutta toisaalta minulla on myös niin läheisiä ystäviä, että he voivat jakaa kanssani erittäin yksityisiä ja vaikeita asioita. Tällainen uskoutuminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, ja sen pettäminen näitä asioita eteenpäin kertomalla olisi ystävänä alhaista. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on mieheni, johon itse luotan. Mutta kun ei ystävilläni mieheeni ole sellaista suhdetta, enkä voi velvoittaa, että minuun luottavat ystäväni luottaisivat samalla kapasiteetilla kaikkiin heihin, joihin minä itse luotan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avoimet puhelimet puolin ja toisin. Myös kumpikin kertoo toisilleen kaverinsa asioita. Tiedän esim kaikki pettämiset ja muut ihmissuhdekuviot miehen kavereista ja hänen työkavereistaan.

/quote] Kaverinne varmaan siis tietävät tämän ja se on heidän puolestaan ok?

Kaverimme tietävät vastaavasti meidän parisuhdejuttumme. Avoimuus puolin ja toisin. En itse vastaavasti tajua sellaista salailumentaliteettiä, missä jotkut näyttävät elävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tiedämme toistemme puhelinten salasanat joten viestien lukeminen olisi helppoa, mutta eipä ole kummallakaan tarvetta sellaiselle. Käytämme kyllä toistemme puhelimia esim. netin selailuun ja joskus luen miehelle ääneen hänen facebook- tai instagram-tiliensä feediä, joten jos juuri sillä hetkellä ruutuun ilmestyy jokin viesti, niin väistämättähän sen näkee. Myös yhteiskäytössä olevan iPadin Mailissa on miehen sähköpostitilit, joten nekin viestit pomppaavat joskus näkyville ilman varsinaista urkintaa.

Ehkä minussa on jotain vikaa, kun ei ole tullut mieleenikään, että lukisin jonkun toisen facebook-feediä. Miksi kukaan niin tekisi? Eikö mies itse osaa lukea? 

Haha, juu kyllä mies osaa lukea :D Hän on laiska seuraamaan somea ja saattaa esim. autoa ajaessaan tai ruokaa laittaessaan pyytää, että luen mitä fbssä/igssä on tapahtunut. Sitten kerron, että "Heikki on laskettelemassa, Minna on ollut kahvilla kaverin kanssa, Ville on vatsataudissa" jne. Mies vastailee "jaaha, aijaa, mm-m, hei tykkää siitä".

Ei luoja teidän kanssanne. On laiska seuraamaan, mutta pyytää sinua lukemaan niitä hänelle ääneen ja tykkäilemään niistä? Onpas kivaa tietää, että kavereiden sometykkäyksetkään eivät välttämättä ole heidän omiaan. 

Joo meillä on varmaan paljon muitakin muiden mielestä outoja tapoja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tiedämme toistemme puhelinten salasanat joten viestien lukeminen olisi helppoa, mutta eipä ole kummallakaan tarvetta sellaiselle. Käytämme kyllä toistemme puhelimia esim. netin selailuun ja joskus luen miehelle ääneen hänen facebook- tai instagram-tiliensä feediä, joten jos juuri sillä hetkellä ruutuun ilmestyy jokin viesti, niin väistämättähän sen näkee. Myös yhteiskäytössä olevan iPadin Mailissa on miehen sähköpostitilit, joten nekin viestit pomppaavat joskus näkyville ilman varsinaista urkintaa.

Ehkä minussa on jotain vikaa, kun ei ole tullut mieleenikään, että lukisin jonkun toisen facebook-feediä. Miksi kukaan niin tekisi? Eikö mies itse osaa lukea? 

Haha, juu kyllä mies osaa lukea :D Hän on laiska seuraamaan somea ja saattaa esim. autoa ajaessaan tai ruokaa laittaessaan pyytää, että luen mitä fbssä/igssä on tapahtunut. Sitten kerron, että "Heikki on laskettelemassa, Minna on ollut kahvilla kaverin kanssa, Ville on vatsataudissa" jne. Mies vastailee "jaaha, aijaa, mm-m, hei tykkää siitä".

Kyllä ihmisitä on tullut somen orjia. Siis ei voi edes ajaa autoa tai kokata rauhassa, ettei siinä samalla tsekata mitä facebookissa tapahtuu. Ei tulisi mielenkään pyytää puolisoa lukemaan facebookin feedejä puolestani. Ne kyllä ehtii lukea myöhemminkin. Mieluummin keskustelen puolison kanssa autoa ajaessa, kuin pyydän häntä katsomaan facebook ilmoituksia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta tartunpa tähän silti. 

Minäkin luotan mieheeni ehdottomasti, mutta toisaalta minulla on myös niin läheisiä ystäviä, että he voivat jakaa kanssani erittäin yksityisiä ja vaikeita asioita. Tällainen uskoutuminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, ja sen pettäminen näitä asioita eteenpäin kertomalla olisi ystävänä alhaista. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on mieheni, johon itse luotan. Mutta kun ei ystävilläni mieheeni ole sellaista suhdetta, enkä voi velvoittaa, että minuun luottavat ystäväni luottaisivat samalla kapasiteetilla kaikkiin heihin, joihin minä itse luotan. 

Näin. Jotenkin kummallinen ajatusmaailma, että todistaakseni, että luotan puolisooni, minun pitää pettää kaverini luottamus. Ikään kuin pitäisi valita näiden kahden välillä, eikä molempiin voi olla luottamuksellista suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

Oletpas mustavalkoinen. Ihmiset ovat eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa erilaisia. En nyt edes puutu tuohon ystävänvalintaaiheeseen. Olisin voinut mainita, että myös nainen voi muuttua paskaksi idiootiksi. Aloitusviestissänikin oli kyse mieskaverista.

Ap

Ok, ymmärsin väärin sen, että ajattelusi liittyisi jotenkin sukupuoliin (monella tavallasi ajattelevalla se liittyy). Minun läheiset ystäväni eivät ole näissä asioissa muuttuneet olennaisesti, sama koskee heidän kumppaneitaan. Sama koskee itseäni ja miestäni, sekä ex-miestäni. Aivan, olemme eronneet mutta siitä huolimatta luottamus toisiimme on edelleen tallella. 

Varmasti olen mustavalkoinen ja pelottava ihminen sellaisen tyypin mielestä, jolle olisi kauhistus että mieheni saa tietää jonkin asian, josta hän on lähettänyt minulle viestin puhelimeeni. On ihan hyvä, että sen tyyliset ihmiset pyörivät omissa porukoissaan ja minun tyyliseni omissamme.

On kyllä hyvä. Muista kertoa aina uusille tuttavuuksille, että heidän asiansa saattavat vuotaa kulloisellekin miesystävällesi, niin kaverit saavat itse valita ystävyytenne tason.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta tartunpa tähän silti. 

Minäkin luotan mieheeni ehdottomasti, mutta toisaalta minulla on myös niin läheisiä ystäviä, että he voivat jakaa kanssani erittäin yksityisiä ja vaikeita asioita. Tällainen uskoutuminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, ja sen pettäminen näitä asioita eteenpäin kertomalla olisi ystävänä alhaista. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on mieheni, johon itse luotan. Mutta kun ei ystävilläni mieheeni ole sellaista suhdetta, enkä voi velvoittaa, että minuun luottavat ystäväni luottaisivat samalla kapasiteetilla kaikkiin heihin, joihin minä itse luotan. 

Minun ystävilläni taas on minun sellainen luottamus, että osaan valita ehdottoman luotettavan miehen, ja että miestäni eivät heidän yksityisasiansa a) kovinkaan paljon kiinnosta, ja b) heillä ei ole eikä tule olemaan mitään tarvetta käyttää saamiaan tietoja väärin. Samoin minulla heihin. Koska kenelläkään meistä ei ole tässä asiassa mitään ongelmaa, saanko kysyä, miksi sinä teet asiasta itsellesi ongelman? Kun ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole minun kaltaistani ihmistä ystäväpiirissäsi, niin miksi emme voi vain kaikki olla tyytyväisiä siihen, että elämämme on sellaista kuin haluammekin sen olevan?

Pari kuukautta sitten kävi mm. niin, että mainitsin ystävälleni jutelleeni hänen eräästä tilanteestaan ohimennen mieheni kanssa (kyllä, ystävältäni erikseen lupaa kysymättä, koska tiedän ettei tällainen ole hänelle ongelma). Hieman myöhemmin ystäväni kysyi, mahtaisiko miehelleni sopia että hän juttelisi suoraan mieheni kanssa asiasta. Miehelle sopi, ja ystäväni sai tarvitsemiaan neuvoja ja tukea. Ne olisivat jääneet saamatta, jos en alentunut olemaan "alhainen" ja jutellut ystäväni huolista (pintapuolisesti) miehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.

Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.

Sinä ja sun miehes olette molemmat sairaita. Toivottavasti olet infonnut ystäviäsi, etteivät viestittele sulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asioiden pitää olla todella huonosti, jos parisuhteen luottamus perustuu siihen, että toisen puhelinta tai tietokonetta saa lukea.

Ei minun suhteessani ainakaan luottamus PERUSTU siihen lukuoikeuteen, vaan oikeus on mahdollinen siitä syystä, että luotan mieheeni hyvin paljon.

Sun kaverien ei kannattaisi luottaa suhun. Olet paska ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

Oletpas mustavalkoinen. Ihmiset ovat eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa erilaisia. En nyt edes puutu tuohon ystävänvalintaaiheeseen. Olisin voinut mainita, että myös nainen voi muuttua paskaksi idiootiksi. Aloitusviestissänikin oli kyse mieskaverista.

Ap

Ok, ymmärsin väärin sen, että ajattelusi liittyisi jotenkin sukupuoliin (monella tavallasi ajattelevalla se liittyy). Minun läheiset ystäväni eivät ole näissä asioissa muuttuneet olennaisesti, sama koskee heidän kumppaneitaan. Sama koskee itseäni ja miestäni, sekä ex-miestäni. Aivan, olemme eronneet mutta siitä huolimatta luottamus toisiimme on edelleen tallella. 

Varmasti olen mustavalkoinen ja pelottava ihminen sellaisen tyypin mielestä, jolle olisi kauhistus että mieheni saa tietää jonkin asian, josta hän on lähettänyt minulle viestin puhelimeeni. On ihan hyvä, että sen tyyliset ihmiset pyörivät omissa porukoissaan ja minun tyyliseni omissamme.

Niinpä. Sun tyylisellä ihmisellä ei pitäisi olla yhtään ystäviä. Linnoittaudu vain neljän seinän sisälle miehesi kanssa äläkä kommunikoi muiden ihmisten kanssa. Sekopää.

Vierailija kirjoitti:

On ilmiselvää, että arkaluontoiset viestit poistetaan.  Kavereitten asiat ei kuulu puolisolle ja jos lähettäjänä näkyy 5 vuotta kaverina ollut Raunon kaveri Pekka niin tuskin heillä suhdetta on. Jos sen sijaan lähettäjälistaan ilmestyy uusia nimiä niin on ok lukea viesti.Monelta olisi jäänyt pettämättä aviovuoteessa jos puhelin olisi toisen luettavissa. Puolison saa aina vaihtaa, mutta joku raja pettämisessä...

Ei muuten ole ok lukea. Sinä teet yksiselitteisesti rikoksen, jos luet puolisosi viestit ilman hänen lupaansa, siitäkin huolimatta, että kokisit motiivisi oikeina (epäilys pettämisestä). 

Ja tähän haluaisin muuten sanoa, että lupa tutkia toisen viestit ylläpitää vain illuusiota luottamuksesta. Itse asiassa: eihän kyse edes ole alun alkaenkaan luottamuksesta, jos sitä pitää puhelinta tutkimalla varmistella. Vaikka puhelimesta ei löytyisikään mitään, epäilys tuskin siltikään hälvenisi, vaan seuraavaksi etsitään jotakin muuta "raskauttavaa", joka todistaisi pettämisen. Ja ratsattaisiin puhelin yhä uudelleen ja entistä tiheämmällä haravalla. Jos tilanne on jo tällainen, mitä se puhelimen tutkiminen enää korjaa, kun suhteessa on jo iso ongelma? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta tartunpa tähän silti. 

Minäkin luotan mieheeni ehdottomasti, mutta toisaalta minulla on myös niin läheisiä ystäviä, että he voivat jakaa kanssani erittäin yksityisiä ja vaikeita asioita. Tällainen uskoutuminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, ja sen pettäminen näitä asioita eteenpäin kertomalla olisi ystävänä alhaista. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on mieheni, johon itse luotan. Mutta kun ei ystävilläni mieheeni ole sellaista suhdetta, enkä voi velvoittaa, että minuun luottavat ystäväni luottaisivat samalla kapasiteetilla kaikkiin heihin, joihin minä itse luotan. 

Minun ystävilläni taas on minun sellainen luottamus, että osaan valita ehdottoman luotettavan miehen, ja että miestäni eivät heidän yksityisasiansa a) kovinkaan paljon kiinnosta, ja b) heillä ei ole eikä tule olemaan mitään tarvetta käyttää saamiaan tietoja väärin. Samoin minulla heihin. Koska kenelläkään meistä ei ole tässä asiassa mitään ongelmaa, saanko kysyä, miksi sinä teet asiasta itsellesi ongelman? Kun ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole minun kaltaistani ihmistä ystäväpiirissäsi, niin miksi emme voi vain kaikki olla tyytyväisiä siihen, että elämämme on sellaista kuin haluammekin sen olevan?

Pari kuukautta sitten kävi mm. niin, että mainitsin ystävälleni jutelleeni hänen eräästä tilanteestaan ohimennen mieheni kanssa (kyllä, ystävältäni erikseen lupaa kysymättä, koska tiedän ettei tällainen ole hänelle ongelma). Hieman myöhemmin ystäväni kysyi, mahtaisiko miehelleni sopia että hän juttelisi suoraan mieheni kanssa asiasta. Miehelle sopi, ja ystäväni sai tarvitsemiaan neuvoja ja tukea. Ne olisivat jääneet saamatta, jos en alentunut olemaan "alhainen" ja jutellut ystäväni huolista (pintapuolisesti) miehelleni.

Niin oletko kertonut kaikille ystävillesi, että kerrot eteenpäin miehellesi kaikki hiedän jakamansa asiat, jos miehesi sitä haluaa? Jos et kerro ja tee tätä asiaa selväksi, niin ole hiljaa. Olet törkeä ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

Oletpas mustavalkoinen. Ihmiset ovat eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa erilaisia. En nyt edes puutu tuohon ystävänvalintaaiheeseen. Olisin voinut mainita, että myös nainen voi muuttua paskaksi idiootiksi. Aloitusviestissänikin oli kyse mieskaverista.

Ap

Ok, ymmärsin väärin sen, että ajattelusi liittyisi jotenkin sukupuoliin (monella tavallasi ajattelevalla se liittyy). Minun läheiset ystäväni eivät ole näissä asioissa muuttuneet olennaisesti, sama koskee heidän kumppaneitaan. Sama koskee itseäni ja miestäni, sekä ex-miestäni. Aivan, olemme eronneet mutta siitä huolimatta luottamus toisiimme on edelleen tallella. 

Varmasti olen mustavalkoinen ja pelottava ihminen sellaisen tyypin mielestä, jolle olisi kauhistus että mieheni saa tietää jonkin asian, josta hän on lähettänyt minulle viestin puhelimeeni. On ihan hyvä, että sen tyyliset ihmiset pyörivät omissa porukoissaan ja minun tyyliseni omissamme.

Niinpä. Sun tyylisellä ihmisellä ei pitäisi olla yhtään ystäviä. Linnoittaudu vain neljän seinän sisälle miehesi kanssa äläkä kommunikoi muiden ihmisten kanssa. Sekopää.

Olipa jyrkkä reaktio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta tartunpa tähän silti. 

Minäkin luotan mieheeni ehdottomasti, mutta toisaalta minulla on myös niin läheisiä ystäviä, että he voivat jakaa kanssani erittäin yksityisiä ja vaikeita asioita. Tällainen uskoutuminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, ja sen pettäminen näitä asioita eteenpäin kertomalla olisi ystävänä alhaista. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on mieheni, johon itse luotan. Mutta kun ei ystävilläni mieheeni ole sellaista suhdetta, enkä voi velvoittaa, että minuun luottavat ystäväni luottaisivat samalla kapasiteetilla kaikkiin heihin, joihin minä itse luotan. 

Minun ystävilläni taas on minun sellainen luottamus, että osaan valita ehdottoman luotettavan miehen, ja että miestäni eivät heidän yksityisasiansa a) kovinkaan paljon kiinnosta, ja b) heillä ei ole eikä tule olemaan mitään tarvetta käyttää saamiaan tietoja väärin. Samoin minulla heihin. Koska kenelläkään meistä ei ole tässä asiassa mitään ongelmaa, saanko kysyä, miksi sinä teet asiasta itsellesi ongelman? Kun ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole minun kaltaistani ihmistä ystäväpiirissäsi, niin miksi emme voi vain kaikki olla tyytyväisiä siihen, että elämämme on sellaista kuin haluammekin sen olevan?

Pari kuukautta sitten kävi mm. niin, että mainitsin ystävälleni jutelleeni hänen eräästä tilanteestaan ohimennen mieheni kanssa (kyllä, ystävältäni erikseen lupaa kysymättä, koska tiedän ettei tällainen ole hänelle ongelma). Hieman myöhemmin ystäväni kysyi, mahtaisiko miehelleni sopia että hän juttelisi suoraan mieheni kanssa asiasta. Miehelle sopi, ja ystäväni sai tarvitsemiaan neuvoja ja tukea. Ne olisivat jääneet saamatta, jos en alentunut olemaan "alhainen" ja jutellut ystäväni huolista (pintapuolisesti) miehelleni.

Niin oletko kertonut kaikille ystävillesi, että kerrot eteenpäin miehellesi kaikki hiedän jakamansa asiat, jos miehesi sitä haluaa? Jos et kerro ja tee tätä asiaa selväksi, niin ole hiljaa. Olet törkeä ystävä.

En, koska en toimi tuolla tavoin. Sen sijaan kaikki läheiset ystäväni tietävät, että juttelen mieheni kanssa kaikista mieltäni painavista asioista silloin kun itse haluan. Ja että jos on jokin asia, jota he eivät halua missään tapauksessa mieheni tietävän, siitä kannattaa erikseen mainita asiasta keskusteltaessa. Yhdellä ystävälläni on yksi tällainen asia, ja siitä en sitten olekaan miehelleni puhunut. Mutta eipä ystävälleni tulisi mieleenkään lähettää minulle tekstiviestiä tästä nimenomaisesta asiasta, vaan siitä on puhuttu kasvokkain.

Myös minulle on ok, että ystäväni puhuvat omien miestensä kanssa asioista, joista haluavat, silloin kun haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta tartunpa tähän silti. 

Minäkin luotan mieheeni ehdottomasti, mutta toisaalta minulla on myös niin läheisiä ystäviä, että he voivat jakaa kanssani erittäin yksityisiä ja vaikeita asioita. Tällainen uskoutuminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, ja sen pettäminen näitä asioita eteenpäin kertomalla olisi ystävänä alhaista. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on mieheni, johon itse luotan. Mutta kun ei ystävilläni mieheeni ole sellaista suhdetta, enkä voi velvoittaa, että minuun luottavat ystäväni luottaisivat samalla kapasiteetilla kaikkiin heihin, joihin minä itse luotan. 

Minun ystävilläni taas on minun sellainen luottamus, että osaan valita ehdottoman luotettavan miehen, ja että miestäni eivät heidän yksityisasiansa a) kovinkaan paljon kiinnosta, ja b) heillä ei ole eikä tule olemaan mitään tarvetta käyttää saamiaan tietoja väärin. Samoin minulla heihin. Koska kenelläkään meistä ei ole tässä asiassa mitään ongelmaa, saanko kysyä, miksi sinä teet asiasta itsellesi ongelman? Kun ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole minun kaltaistani ihmistä ystäväpiirissäsi, niin miksi emme voi vain kaikki olla tyytyväisiä siihen, että elämämme on sellaista kuin haluammekin sen olevan?

Pari kuukautta sitten kävi mm. niin, että mainitsin ystävälleni jutelleeni hänen eräästä tilanteestaan ohimennen mieheni kanssa (kyllä, ystävältäni erikseen lupaa kysymättä, koska tiedän ettei tällainen ole hänelle ongelma). Hieman myöhemmin ystäväni kysyi, mahtaisiko miehelleni sopia että hän juttelisi suoraan mieheni kanssa asiasta. Miehelle sopi, ja ystäväni sai tarvitsemiaan neuvoja ja tukea. Ne olisivat jääneet saamatta, jos en alentunut olemaan "alhainen" ja jutellut ystäväni huolista (pintapuolisesti) miehelleni.

Niin oletko kertonut kaikille ystävillesi, että kerrot eteenpäin miehellesi kaikki hiedän jakamansa asiat, jos miehesi sitä haluaa? Jos et kerro ja tee tätä asiaa selväksi, niin ole hiljaa. Olet törkeä ystävä.

Niin, että vastuuta ei ole lähettäjällä? Yleinen oletusko on, että tällä nyt vallitsevalla sometus-aikakaudella vastuu on viestin vastaanottajalla? Kannattaa ihan itse harkita, minne ja mitä viestejä lähettää, niitä kun ei välttämättä pysty peruuttamaan. Oletteko miettineet että monissa puhelimissa on ns. viestin esikatselu, joka tarkoittaa sitä, että sitä arkaluontoista tietoa saattaa näkyä vastaanottajan näytöllä, halusit sitä itse tai et. Oletko tarkistanut miten ystäviesi puhelinten näytöt toimivat? Huomaathan kysyä asiaa uudelleen, kun hän vaihtaa puhelintaan?

Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta.