Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kerron erään ystäväni yksityisiä asioita miehelleni kuten mielenterveyden oirehdintaan ja väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyviä juttuja. En pystyisi yksin kantamaan sitä taakkaa, minkä tämä rakas ystäväni vuodatuksillaan minulle kaataa, enkä halua valehdella miehelleni esim. menoistani jos ne liittyvät ystävän auttamiseen tms.

Ystäväni ei tietenkään tiedä että jaan hänen asioitaan miehelleni, ja olisi varmasti järkyttynyt ja pettynyt jos saisi tietää tästä, mutta tiedän tekeväni oman hyvinvointini kannalta oikein. Mieheni on tarpeeksi kaukana ystävästäni niin ettei hän kuormitu näistä jutuista, eikä hänellä ole mitään intressiä lähteä kertomaan asioista eteenpäin (kelle edes kertoisi?). Mutta siltikin pitäisin vääränä sitä että mieheni lukisi ystäväni lähettämät viestit.

Teet yksiselitteisesti väärin, jos ystäväsi ei tiedä asiasta. Itse en koskaan toimi näin. Terveisin minä, joka jaan asioita vapaasti puolisoni kanssa ja jonka ystäväpiirissä muutkin toimivat samoin.

En todellakaan tee. Minä en ole velvoitettu ylläpitämään ystäväni fasadia hänen puolestaan, vaikka hän itse taudinkuvaan sopien tätä yrittää. Jos saan soiton aamuyöstä että voinko tulla hakemaan kun ystäväni on heitetty pakkaseen, en todellakaan valehtele miehelleni että lähdenkin tästä ABC:lle ostamaan donitseja. Tai esitä ahdistuneena miehelleni että juttelin niitä näitä kaksi tuntia jos toimin terapeutin sijaisena kun ystäväni vuodattaa harhaisia kuvitelmiaan.

Mielisairas tai päihdeongelmainen ihminen harvoin käsittää kuinka paljon kuormittaa läheisiään oireilullaan, ja moni yrittää myös viimeiseen asti piilotella ja salata ongelmiaan. Ainahan sitä voi sanoa että musta silmä tuli ovenkarmista ja ainahan sitä voi esittää että kaikki on ok vaikka mania paistaa kilometrin päähän, mutta se että puhun tällaisista asioista miehelleni totuudellisesti ja yritämme yhdessä miettiä miten ystävääni voisi tilanteessa auttaa, ei ole mielestäni millään tapaa epäeettistä.

Minusta kaikenlaisten ihmissuhteiden luottamus perustuu ensisijaisesti siihen että on toisen puolella, ja auttaa hädän hetkellä, eikä johonkin pyhään vaikenemisen artiklaan joka pahimmillaan vain kasvattaa salaisuuksia liian isoihin mittasuhteisiin. Sellainen käyttäytymismalli on pesiytynyt meidän kulttuuriimme enkä pidä lainkaan hyvänä että "tästä ei sitten puhuta muille" on ensisijainen toimintamalli.

Anteeksi, luin viestisi huolimattomasti. Olet vaikeassa tilanteessa mutta teet mielestäni ihan oikein. Tässä ei kuitenkaan ole nyt kysymys sellaisesta ystävyydestä, jota olen itse viesteissäni kuvannut, jossa kaksi keskenään tasavertaista ihmistä jakaa asioita toisilleen vapaaehtoisesti, hyvin tietäen että ystävä saattaa keskustella jostain jutusta myös puolisonsa kanssa. Olet eräänlainen mt-ongelmaisen ihmisen vapaaehtoinen tukihenkilö, joten on tosiaankin hyvä että huolehdit omasta jaksamisestasi vaikka ko. ihmisen selänkin takana. Huonompi vaihtoehto olisi, ettei hänellä olisi elämässään kaltaistasi ihmistä tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Ohiksena: Mun miehellä ei edes ole sähköpostia, ei tarvitse sitä mihinkään, ei edes työssä. Joten ne pääsyliput, tilausvahvistukset, kalenterit, pankkiasiat ja wilmat on minun läppärillä ja puhelimessa (miehenkin käytettävissä), minä kun käytän nettiä pääasiassa kaikkeen.  Perheen yhteisellä tabletilla  niitä ei ole helposti saatavilla, sitä käyttää lapsikin ja taidot on vielä lapsen, lisäksi joskus pelavaat tabeltilla kaverin kanssa.

No voihan miehellä myös olla sähköposti juuri tuollaisia asioita varten. Eikö hän osaa tehdä mitään ilman sinua, edes hoitaa pankkiasioita? Aika vässykkä mies sanoisin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Jos olisin sinä, sanoisin ystävälleni: "Voitko tuoda sen puhelimen nyt tähän ja poistaa kaiken, mitä olen sinulle lähettänyt. Nämä olivat yksityisiä viestejä ja tarkoitettu vain sinulle. Jos olisin tiennyt että ne menevät muillekin kuin sinulle, olisin saattanut kirjoittaa jotakin toisin. Petät luottamukseni esittelemällä henkilökohtaisia viestejäni muille ihmisille. Ole ystävällinen ja deletoi sieltä kaikki mitä olet minulta saanut - jutellaan jatkossa puhelimessa jos on asiaa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusopetuksena: äärimmäisen arkaluontoisia asioita ei koskaan kannata lähettää viestimuodossa esim. Facessa. Sometileille hakkeroidutaan tuon tuosta.

Toisekseen: kannattaa opetella päästämään irti tollasesta ison vauvan egosta ja kasvamaan henkisesti vähän ylemmille tasoille. Meillä kaikilla on peräpukamia, seksuaalineurooseja, alkoholisoitunut isä, vittumainen esimies, ainutlaatuisia liikeideoita, salaisia ihastuksia, humalaisia erehdyksiä ja niin edelleen, eikä kenellekään tee hyvää kuvitella että on maailman ensimmäinen ihminen jolle näin käy.

Minulle on ihan päivänselvää että jos ystäväni on hyvässä parisuhteessa, hän jakaa kumppaninsa kanssa erilaisia asioita, sekä juoruja että vähän arkaluonteisempiakin juttuja, myös minuun liittyen. Yllättävän monet perustallaaja-äijätkin on kiinnostuneita spekuloimaan "erookohan ne vai ei"-tyyppisillä jutuilla kotisohvalla vaimonsa kanssa, eikä sellainen kaada kenenkään maailmaa. Ja ystäväni puhuvat aivan varmasti minusta joskus pahaa selkäni takana, aivan kuten minä teen heistä jos on ollut erimielisyyksiä jne. Tämä kaikki kuuluu elämään kun kerta sosiaalisia eläimiä olemme.

Minusta on älytöntä tehdä jotain käyttäytymissääntöjä liittyen puhelimeen, kun jokainen täyspäinen aikuinen tajuaa että puolisolle tuleva viesti on hänelle tarkoitettu, eikä sitä pidä avata jollei tieten tahtoen halua rikkoa lakia. Sen sijaan sen huomaaminen vaikka lukitulla näytöllä ja siitä mainitseminen puolisolle ei ole erityisen epälojaalia käytöstä tätä viestin lähettänyttä ystävää kohtaan. Sellainen suhde jossa täytyy tsekata toisen kaikki viestiliikenne, on lähtökohtaisesti ihan pimeä ja kertoo joko sairaalloisesta symbioottisuudesta tai hirvittävästä kontrollipakosta.

Todella älykästä tekstiä! En tiennyt sinunkaltaisia ihmisiä enää olevan olemassakaan. Ihan kuin minun kirjoittamaa, jos osaisin. Ihmettelen sitä, miksi ihmiset ovat niin täynnä itseään, että kuvittelevat tosiaan olevansa niin erikoisia että heidän tavalliset asiansa kiinnostaisi ketään sen enempää. Nostakaa hyvät ihmiset itsenne tällaisen turhuuden yläpuolelle, niin teidän ei tarvitse enää koskaan turhaan salailla säälittävän tavallista elämäänne.

Vaikuttaa kiinnostavan, pitäähän päästä kumppanin kanssa keskustelemaan toisten henkilökohtaisista asioista. Ole hyvä ja kerro myös ystävillesi miten vähäpätöisinä pidät heidän asioitaan ja että kerrot heidän asiansa myös kumppanillesi, ystävät osaavat valita sanansa paremmin vastaisuudessa.

Tiedän tunteen.

Yksi kaverini seurusteli muutama vuosi sitten naisen kanssa, jonka kanssa hän oli sopinut, että he saavat katsoa toistensa tekstiviestit. Itselläni on yksi neurologinen sairaus (Tourette), josta laitoin kerran jotain juttua tälle kaverilleni tekstiviestillä. Hänen naisystävänsä sitten luki tämän viestin, ja sitten kun tapasimme (ensimmäsistä kertaa tämän naisen), tämä kaverini naisystävä sanoi minulle näsäviisaasti jotain tyyliin "Jaa ooksä niitä ihmisä, jotka huutelee kadulla kirosanoja?". 

Se, että tämä kaverini naisystävä sai tietää, että minulla on Tourette on ihan ok asia, koska ei minulla periaatteessa ole tarvetta salata sitä tuttavapiirissäni. Mutta se, mikä minua tuossa loukkasi, oli se että tämän naisen ensimmäinen käsitys minusta oli se että minä jotain kiroilisin kovaan ääneen julkisilla paikoilla, (minulla Tourette ei ilmene sillä tavalla, vaan siten, että yksinollessa saattaa tulla jotain pakko-liikkeitä). 

SIksi olisi ollut parempi, että hän olisi saanut tietää asian muuta kautta kuin toisten teksitiviestiä lukemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaisesta vinkkelistä, etten mä edes kirjoittele mitään niin henk-koht viestejä kavereille, etteikö niiden puolisotkin sais nähdä.

Lähinnä tapaamisia ja jotain tarkisteluita: "oliko sen tyypin nimi Kaiffari Möhlöö, joka nähtiin siellä leirillä vuonna 2008?"

Tärkeät asiat jutellaan kasvotusten. Eli ei mua haittaa, jos vaikka koko perhe lukis mun lähettämät viestit.

Eli mielestäsi on suurikin ero siinä, näyttääkö ystäväsi viestisi miehelleen vai kertooko arkaluontoiset juttusi suulliseti?

Nämähän ovat kaksi eriasiaa. Sellainen juoruämmä saa potkut persiilleen.

Mitä väliä sillä on, miten tieto leviää? Luuletko että nämä "yksikkö"-pariskunnat eivät kekustele ystäviensä asioista keskenään? Tuommoiset jakajat kannattaa tosiaan poistaa elämästään, on viestitkin paremmassa tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.

Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa? 

Olen eri vastaaja ja kyllä, irtisanoisin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minulle ei tulisi pieneen mieleenikään kertoa miehelleni sähköpostini salasanoja tai kysyä hänen salasanojaan. Se olisi tilanteena vielä käsittämättömämpi kuin että tulisi tilanne, jossa pyytäisin häntä esimerkiksi katsomaan tuliko näytölle merkki sähköpostista vai mikä kilahti. Jos on asiakirjoja, jotka koskevat yhteisiä menojamme (esim. lentoliput) niin forwardoin ne aina myös hänen sähköpostiinsa.

Pitää varmaan olla kiitollinen ja hyvillään siitä, että on löytänyt elämänkumppanin, jolle nämä asiat ovat yhtä lailla itsestäänselvyyksiä.

Pointtini oli siis se, että siellä sähköpostissa voi oikeasti olla jotain tärkeää toisin kuin puhelimessa. En siis ymmärrä, mitä ovat nämä pikkuasiat, joita nämä jotkut jatkuvasti tarkastelevat kumppaninsa puhelimesta, kun minulle ne tärkeät asiat ovat jossain muualla, esim siellä sähköpostissa. 

Lähinnä tarkoitin tilannetta, että minulla on sähköpostissa jotain, mikä pitää tulostaa ja koska minun koneessani ei ole printteriä, pyydän miehen tulostamaan sen sieltä minun sähköpostistani. En nyt tarkoittanutkaan tilannetta, että toisen pitäisi säännöllisesti käydä siellä minun sähköpostissani. 

Edelleen: Jos se jokin on sähköpostissani niin silloin se on myös puhelimellani. Minä siis kirjaudun puhelimeni sähköpostiin ja forwardoin kyseisen dokumentin miehen sähköpostiin. Jos tulisi jokin käsittämätön syy päästää joku toinen sähköpostiini (mies tai esim. aikuinen lapseni tai lähin ystäväni), niin sanelisin hänelle tunnukseni ja salasanani puhelimessa, ja vaihtaisin salasanan sen jälkeen mahdollisimman pian.

Eikä tarkoita, että siellä olisi mitään sellaista, mitä nimenomaan mieheni ei saisi nähdä. Jos haluaisin pettää häntä, hoitaisin yhteydenpidon työpuhelimesta ja anonyymista sp-osoitteesta, jota käyttäisin verkkoselaimella.

Niin homman voi toki hoitaa noinkin, en sitä sano. Mutta tämä oli vain vertailukohta tuohon puhelimen räpläämiseen, koska niissä yksityisviestissä tai fb-profiilissa tuskin on mitään niin tärkeää ja on ihan sama, millä laitteella niitä omia tietojasi selaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusopetuksena: äärimmäisen arkaluontoisia asioita ei koskaan kannata lähettää viestimuodossa esim. Facessa. Sometileille hakkeroidutaan tuon tuosta.

Toisekseen: kannattaa opetella päästämään irti tollasesta ison vauvan egosta ja kasvamaan henkisesti vähän ylemmille tasoille. Meillä kaikilla on peräpukamia, seksuaalineurooseja, alkoholisoitunut isä, vittumainen esimies, ainutlaatuisia liikeideoita, salaisia ihastuksia, humalaisia erehdyksiä ja niin edelleen, eikä kenellekään tee hyvää kuvitella että on maailman ensimmäinen ihminen jolle näin käy.

Minulle on ihan päivänselvää että jos ystäväni on hyvässä parisuhteessa, hän jakaa kumppaninsa kanssa erilaisia asioita, sekä juoruja että vähän arkaluonteisempiakin juttuja, myös minuun liittyen. Yllättävän monet perustallaaja-äijätkin on kiinnostuneita spekuloimaan "erookohan ne vai ei"-tyyppisillä jutuilla kotisohvalla vaimonsa kanssa, eikä sellainen kaada kenenkään maailmaa. Ja ystäväni puhuvat aivan varmasti minusta joskus pahaa selkäni takana, aivan kuten minä teen heistä jos on ollut erimielisyyksiä jne. Tämä kaikki kuuluu elämään kun kerta sosiaalisia eläimiä olemme.

Minusta on älytöntä tehdä jotain käyttäytymissääntöjä liittyen puhelimeen, kun jokainen täyspäinen aikuinen tajuaa että puolisolle tuleva viesti on hänelle tarkoitettu, eikä sitä pidä avata jollei tieten tahtoen halua rikkoa lakia. Sen sijaan sen huomaaminen vaikka lukitulla näytöllä ja siitä mainitseminen puolisolle ei ole erityisen epälojaalia käytöstä tätä viestin lähettänyttä ystävää kohtaan. Sellainen suhde jossa täytyy tsekata toisen kaikki viestiliikenne, on lähtökohtaisesti ihan pimeä ja kertoo joko sairaalloisesta symbioottisuudesta tai hirvittävästä kontrollipakosta.

Todella älykästä tekstiä! En tiennyt sinunkaltaisia ihmisiä enää olevan olemassakaan. Ihan kuin minun kirjoittamaa, jos osaisin. Ihmettelen sitä, miksi ihmiset ovat niin täynnä itseään, että kuvittelevat tosiaan olevansa niin erikoisia että heidän tavalliset asiansa kiinnostaisi ketään sen enempää. Nostakaa hyvät ihmiset itsenne tällaisen turhuuden yläpuolelle, niin teidän ei tarvitse enää koskaan turhaan salailla säälittävän tavallista elämäänne.

Hetkonen nyt. En koe olevani uutiskynnyksen ylittävä persoona, tai että elämäni sen kummemmin kiinnostaisi ketään. Silti minulla on täysi oikeus omaan puhelimeeni ja muihin viestimiin, enkä koskaan ole niin turha ihminen, että kenelläkään olisi tuota oikeutta lupa ylittää. En myöskään koe olevani niin turha ihminen ja elämäni niin säälittävää, ettei minulla olisi mitään oikeutta hallita sitä, kenelle voin uskoutua, ja kuka saa levittää minun asioitani eteenpäin. Hassua itse asiassa, että tällaista oikeutta ja yksityisyydenhalua pidetään jotenkin "lapsellisena".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.

Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa? 

Olen eri vastaaja ja kyllä, irtisanoisin suhteen.

Silloin tuskin voi puhua enää mistään ehdottomasta luottamuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Mua ei tässä kuviossa häiritse edes se, että mies tonkii puhelinta vaan se, ettet koe MITÄÄN tarvetta yksityisyydelle! Oikeastiko, teillä ei ole ystävien kanssa mitään yhteisiä juttuja vaan kaikki on miehen luettavissa? Ei ole mitään omaa elämää tai omaa - tuntuu, ettei sinulla ole omaa persoonaa vaan kaikki on miehen silmien alla. Surullista. 

Minulla on oma, miehestäni erillinen persoona, joka ei vaurioidu siitä että kerron asioitani miehelleni. Sinunko persoonasi rajoittuu ainoastaan niihin asioihin, joita miehesi ei tiedä? Tuskinpa.

Minulla on ystävieni kanssa yhteisiä juttuja, siis sellaisia jotka miestäni eivät niin kiinnosta. Nekään eivät silti ole mitään salaisuuksia. Voisimme ihan hyvin jutella niistä miehen kuullen.

Sitten on se yhden ystäväni yksi salaisuus, joka oikeasti on salaisuus. Eli asia, jota en kerro miehelle koska ystävä pyysi että en kertoisi. Olen iloinen, ettei näitä ole enempää, koska tuon asian lisäksi joudun salaamaan mieheltä muitakin asioita, joiden mainitseminen johtaisi salaisuuden paljastumiseen. En tykkää sellaisesta, koska salailu on vaivalloista, kun pitää muistaa pelata mielessään, mitä mistäkin asiasta pitää jättää kertomatta tai kertoa jotenkin totuutta muuntelemalla. Osaan sen kyllä tarvittaessa hyvinkin, mutta en vain tykkää elää niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Ohiksena: Mun miehellä ei edes ole sähköpostia, ei tarvitse sitä mihinkään, ei edes työssä. Joten ne pääsyliput, tilausvahvistukset, kalenterit, pankkiasiat ja wilmat on minun läppärillä ja puhelimessa (miehenkin käytettävissä), minä kun käytän nettiä pääasiassa kaikkeen.  Perheen yhteisellä tabletilla  niitä ei ole helposti saatavilla, sitä käyttää lapsikin ja taidot on vielä lapsen, lisäksi joskus pelavaat tabeltilla kaverin kanssa.

Ok. Tämä alkaa vahvistaa käsitystäni siitä, että nämä kaiken jakavat perheet ovat niitä, joissa vanhemmat ovat kotona, työttömänä tai suorittavan tason ammateissa. Siksi esimerkiksi työsuhdepuhelinten suojaus ja asioiden salassapitäminen ovat heille täyttä hepreaa.

No eihän tässä nyt mistään työsähköposteista puhuttukaan. Eikö sinulle ole yksityistä sähköpostia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.

Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.

Ilmeisesti sinullakaan ei sitten ole työpuhelinta. Kuulostaa kovin teinimeiningiltä nämä puhelimien kyyläämiset ja kumppanin asettaminen parisuhteen edelle. Itse olen sitä mieltä, että jos parisuhde ei perustu luottamukseen, niin silloin ei kannata yhdessä ollakaan. Ja työsuhteeni on ainakin minulle sen verran tärkeä, että vaikka tulisi mieheltä millainen ultimatum, niin enpä alkaisi työpuhelimen sisältöä hänelle esitellä - se kun voisi olla irtisanomisen paikka, jos tulisi ilmi.

En ole kumpikaan lainaamistani mutta osui lähelle meidän käytäntöä. Eli meillä kumpikin saa vapaasti katsoa toistensa viestit ym puhelimista. Yksi kaverini suuttui kun kuuli asiasta eikä enää lähetä viestejä. Muutaman muun perheellisen kanssa on ollut juttua ja heillä kanssa molemmat perheen aikuiset voi käyttää kummankin puhelinta. Ihan hyvin tiedän että jos laitan aamulla tekstarin lasten koulujutuista Tiinalle niin voi olla että vastauksen minulle kirjoittaaakin hänen miehensä.

Tuo lainaamani heitto ettei työpuhelin olisi tuttu huvittaa. Olen nimittäin vastannut aika monesti miehen työpuhelimeen jos se soi keittiössä ja mies jossain muualla. Erityisesti jos miehen pomo soittaa niin vastaan, jos tuntematon numero tai asiakas niin en vastaa. Eikä tuo miehen pomo tunnu olevan pahoillaan koska tarvittaessa toimitan hänen viestin heti miehelle tai kerron milloin mies on taas puhelimen äärellä. Toki ymmärrän että kaikkien työpuhelinten kanssa tämä ei toimisi. Mutta meillä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusopetuksena: äärimmäisen arkaluontoisia asioita ei koskaan kannata lähettää viestimuodossa esim. Facessa. Sometileille hakkeroidutaan tuon tuosta.

Toisekseen: kannattaa opetella päästämään irti tollasesta ison vauvan egosta ja kasvamaan henkisesti vähän ylemmille tasoille. Meillä kaikilla on peräpukamia, seksuaalineurooseja, alkoholisoitunut isä, vittumainen esimies, ainutlaatuisia liikeideoita, salaisia ihastuksia, humalaisia erehdyksiä ja niin edelleen, eikä kenellekään tee hyvää kuvitella että on maailman ensimmäinen ihminen jolle näin käy.

Minulle on ihan päivänselvää että jos ystäväni on hyvässä parisuhteessa, hän jakaa kumppaninsa kanssa erilaisia asioita, sekä juoruja että vähän arkaluonteisempiakin juttuja, myös minuun liittyen. Yllättävän monet perustallaaja-äijätkin on kiinnostuneita spekuloimaan "erookohan ne vai ei"-tyyppisillä jutuilla kotisohvalla vaimonsa kanssa, eikä sellainen kaada kenenkään maailmaa. Ja ystäväni puhuvat aivan varmasti minusta joskus pahaa selkäni takana, aivan kuten minä teen heistä jos on ollut erimielisyyksiä jne. Tämä kaikki kuuluu elämään kun kerta sosiaalisia eläimiä olemme.

Minusta on älytöntä tehdä jotain käyttäytymissääntöjä liittyen puhelimeen, kun jokainen täyspäinen aikuinen tajuaa että puolisolle tuleva viesti on hänelle tarkoitettu, eikä sitä pidä avata jollei tieten tahtoen halua rikkoa lakia. Sen sijaan sen huomaaminen vaikka lukitulla näytöllä ja siitä mainitseminen puolisolle ei ole erityisen epälojaalia käytöstä tätä viestin lähettänyttä ystävää kohtaan. Sellainen suhde jossa täytyy tsekata toisen kaikki viestiliikenne, on lähtökohtaisesti ihan pimeä ja kertoo joko sairaalloisesta symbioottisuudesta tai hirvittävästä kontrollipakosta.

Todella älykästä tekstiä! En tiennyt sinunkaltaisia ihmisiä enää olevan olemassakaan. Ihan kuin minun kirjoittamaa, jos osaisin. Ihmettelen sitä, miksi ihmiset ovat niin täynnä itseään, että kuvittelevat tosiaan olevansa niin erikoisia että heidän tavalliset asiansa kiinnostaisi ketään sen enempää. Nostakaa hyvät ihmiset itsenne tällaisen turhuuden yläpuolelle, niin teidän ei tarvitse enää koskaan turhaan salailla säälittävän tavallista elämäänne.

Todella itseriittoista kehua tekstiä älykkääksi, koska se tukee kantaasi. Vähän kuin sanoisi, jestas että olet hyvännäköinen, näytät aivan minulta! :D

Lainaamasi kommentoija alkaisi huutamaan ykityisyytensä perään heti, kun hänestä alettaisiin levittää jotain todenmukaista mutta noloa materiaalia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Ohiksena: Mun miehellä ei edes ole sähköpostia, ei tarvitse sitä mihinkään, ei edes työssä. Joten ne pääsyliput, tilausvahvistukset, kalenterit, pankkiasiat ja wilmat on minun läppärillä ja puhelimessa (miehenkin käytettävissä), minä kun käytän nettiä pääasiassa kaikkeen.  Perheen yhteisellä tabletilla  niitä ei ole helposti saatavilla, sitä käyttää lapsikin ja taidot on vielä lapsen, lisäksi joskus pelavaat tabeltilla kaverin kanssa.

Ok. Tämä alkaa vahvistaa käsitystäni siitä, että nämä kaiken jakavat perheet ovat niitä, joissa vanhemmat ovat kotona, työttömänä tai suorittavan tason ammateissa. Siksi esimerkiksi työsuhdepuhelinten suojaus ja asioiden salassapitäminen ovat heille täyttä hepreaa.

No eihän tässä nyt mistään työsähköposteista puhuttukaan. Eikö sinulle ole yksityistä sähköpostia? 

On, ja on privapuhelinkin, ja molemmat on yhtä hyvin suojattu kuin työpuhelin ja työsähköposti. En vaan koskaan saa näissä keskusteluissa vastausta kysymykseeni, pitääkö puolison näyttää myös työviestimet tai antaa niihin salasanat, joten ilmeisesti olen näissä keskusteluissa ainoa jolla on työsuhdelaitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.

Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa? 

Olen eri vastaaja ja kyllä, irtisanoisin suhteen.

Silloin tuskin voi puhua enää mistään ehdottomasta luottamuksesta.

Neljä kymmenestä suomalaisesta on pettänyt kumppaniaan. Miehet ovat hieman pahempia pettämään, heidän lukunsa oli 43 prosenttia.

http://www.terve.fi/seksuaalisuus-ja-seksi/73018-seksikysely-nain-moni-…

Puolet miehistä pettää, miehiin ei tule luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Ohiksena: Mun miehellä ei edes ole sähköpostia, ei tarvitse sitä mihinkään, ei edes työssä. Joten ne pääsyliput, tilausvahvistukset, kalenterit, pankkiasiat ja wilmat on minun läppärillä ja puhelimessa (miehenkin käytettävissä), minä kun käytän nettiä pääasiassa kaikkeen.  Perheen yhteisellä tabletilla  niitä ei ole helposti saatavilla, sitä käyttää lapsikin ja taidot on vielä lapsen, lisäksi joskus pelavaat tabeltilla kaverin kanssa.

Ok. Tämä alkaa vahvistaa käsitystäni siitä, että nämä kaiken jakavat perheet ovat niitä, joissa vanhemmat ovat kotona, työttömänä tai suorittavan tason ammateissa. Siksi esimerkiksi työsuhdepuhelinten suojaus ja asioiden salassapitäminen ovat heille täyttä hepreaa.

No eihän tässä nyt mistään työsähköposteista puhuttukaan. Eikö sinulle ole yksityistä sähköpostia? 

On, ja on privapuhelinkin, ja molemmat on yhtä hyvin suojattu kuin työpuhelin ja työsähköposti. En vaan koskaan saa näissä keskusteluissa vastausta kysymykseeni, pitääkö puolison näyttää myös työviestimet tai antaa niihin salasanat, joten ilmeisesti olen näissä keskusteluissa ainoa jolla on työsuhdelaitteet.

Minä aloitin tämän sähköpostikeskustelun, eli tämän lainausketjun ensimmäinen viesti oli minun. Pariin kertaan olen nyt tässä sanonut, että nimenomaan niitä puhelimia ei ole mitään syytä tutkia, mutta jotenkin voisi ymmärtää, että sinne sähköpostiin joskus voi puolison päästää näiden yhteisten hoidettavien asioiden takia. En ymmärrä, miten nyt käänsit asian niin, että minusta kaikki sähköpostit ja puhelimet ja työ- ja yksityisviestit pitäisi päästä lukemaan. Minä olen koko ajan puhunut pelkästään sähköpostista ja niistä hoidettavista tärkeistä asioista ja ajattelin, että tyhmäkin ymmärtää, että puolison ollessa kyseessä ne hoidettavat asiat eivät ole työasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta. 

Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.

Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!

Aika huono selitys. Mietipäs tilanne, jossa sinkkukaverisi kertoo naapurilleen sinun asioitasi, koska hänen on pakko päästä käsittelemään niitä tunnereaktioitaan jonkun kanssa ja puolisoa ei ole ja naapuri nyt sattui tulemaan siinä postilaatikolla vastaan. Vai eikö tullut mieleen, että niitä tunnereaktioita voi käsitellä ihan itsekseenkin, jos niistä ei voi kenellekään puhua? Tuskin kaikki kaverit nyt kuitenkaan itsemurhaa tai joukkomurhaa on suunnittelemassa, vaan ne yksityisasiat ovat yleensä vähän kevyempiä, jolloin sinun tunnereaktiosi eivät ole muuta kuin juoruilua ja taivastelua. 

Ystäväni eivät kerro asioitani ihmisille, joihin heillä ei ole ehdotonta luottamusta. Kuten en minäkään heidän asioitaan. Meillä nyt vain puoliso kuuluu niihin luotettaviin ihmisiin (tästä osoituksena vuosikymmenien kokemus siitä, että kenenkään asioita ei ole käytetty väärin yhtään kertaa, kenenkään osapuolen taholta), kun osalla ihmisistä ei kuulu. Juoruilua ja taivastelua en harrasta; kaikesta on mahdollista puhua rakentavasti ja asiallisesti.

Mikäs sinä olet määrittelemään kaverin puolesta, mikä on ehdoton luottamus ja mikä ei? Miksi sinun luottamus sinun mieheesi tarkoittaa samaa kuin kaverisi luottamus sinun mieheesi? Ja se, että miehesi ei kerro asiaa eteenpäin, ei tee silti asiasta ongelmatonta. Se saattaa olla silti sille kaverille kiusallista, että kerrot hänen asioistaan henkilölle, joka ei ole hänelle erityisen läheinen. Mikä järki yksityisyydessä on, jos et itse pysty määrittelemään, kuka niistä asioista tietää? 

Ystäväni määrittelee itse, mitä luottamus hänelle merkitsee. Minä määrittelen saman asian omalla kohdallani, ja "valitsen" (tyhmä sana, en nyt keksi parempaa) lähimmiksi ystävikseni vain sellaisia, joihin koen voivani luottaa ehdottomasti. Tämä luottamuksen taso riittää minulle, vaikka tuo määritelmien ketjuuntuminen totta kai vaikuttaa jonkin verran siihen, että en voi siinä enää täysin, sataprosenttisen ehdottomasti luottaa ystäväni kumppaniin. Riittävällä tasolla kuitenkin luotan. Ja kun en ole mikään valtion salaisen palvelun agentti, vaan elämäni ja asiani ovat ihan tavallisen ihmisen jokapäiväisiä asioita, niin rajansa on siinäkin, kuinka fanaattinen kannattaa olla tässä asiassa.

Läheiset ystäväni tietävät, että jaan kumppanini kanssa kaiken sellaisen, jonka salaamisesta ei ole erikseen sovittu. Ei ole kiusallista eikä vaikeaa heille, vaan he toimivat itse samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.

Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa? 

Olen eri vastaaja ja kyllä, irtisanoisin suhteen.

Silloin tuskin voi puhua enää mistään ehdottomasta luottamuksesta.

Neljä kymmenestä suomalaisesta on pettänyt kumppaniaan. Miehet ovat hieman pahempia pettämään, heidän lukunsa oli 43 prosenttia.

http://www.terve.fi/seksuaalisuus-ja-seksi/73018-seksikysely-nain-moni-…

Puolet miehistä pettää, miehiin ei tule luottaa.

Mikä riemu on olla parisuhteessa ihmisen kanssa, johon ei lähtökohtaisesti voi luottaa? :D Eihän silloin kannata parisuhteessa edes olla. 

Sähköposti, tekstiviestit, WhatsApp jne. kuuluvat kirjesalaisuuden piiriin, joka turvataan jo Suomen perustuslaissa. Myöskään tietoa siitä, mitä on esimerkiksi selaimella hakenut, ei monikaan halua toisten tietävän. Henkilökohtaisuus ja yksityisyys ovat erittäin tärkeitä säilyttää myös parisuhteessa ja perhe-elämässä yleensäkin. Kun niiden paljastumisen puolesta ei tarvitse pelätä, puhutaan vasta luottamuksesta. Meillä on perheessä vanhemmat ja lähellä aikuisuutta olevia lapsia. Jokaisella kännykkä ja tietokone, myös tabletteja. Laitteet ovat ehdottomasti yksityisiä ja salasanalla suojattuja eikä toisen laitteisiin tulevia soittajia katsota eikä laitteisiin kosketa. Asioista, joista voidaan ja halutaan puhua, puhutaan. Muut asiat ja henkilökohtaisuudet, ja erityisesti ystävien ja seurustelukumppanien intiimit asiat, pidetään ehdottoman luottamuksellisina. Samoin kuin perheen sisäiset vastaavat asiat ulospäin.