Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!

Ei mun kaverit kyllä viestittele mistään gyneasioistaan tai muutenkaan mistään parisuhdeasioista. Sinänsä sama vaikka mies viestejä katsoisikin. Ei mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.

Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.

Luotettavuus ei ole priorisointia. Luotettava on aina luotettava, kaikille. Mitään valintaa ei tarvitse tehdä. Olethan kertonut ihmisille, että puolisosi saa halutessaan tutkia viestejä? Minulle se olisi ratkaiseva tieto. Laittaisin ystävän eri luotettavuusluokkaan, jos hän niin tekisi, enkä kertoisi hänelle mitään yksityisiä asioitani.

Ap

Nimenomaan näin. Minun ystäväni kertoi raskaudestani miehelleen, koska "he kertovat kaikesta toisilleen". Ei sillä että uskoisin raskauteni hänen miestään kiinnostavan, mutta ikävältä tuntui kun minulle puolituttu ihminen tiesi asiasta, josta en ollut kertonut vielä edes vanhemmilleni. Todellakin siirsin tuon jälkeen ystäväni eri luotettavuusluokkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman yllättynyt että joku ajattelee että jos kertoo ystävälle jotain niin se ei kuulu hänen puolisolleen. Puolisojen välillä ei päde mikään salausvelvollisuus, puolisot ovat yksikkö. Näin olen itse aina toiminut ja oletan että jos kerron ystävälle jotain niin mahdollinen puoliso voi sen kuulla myös. Samoin en pidä salaisuuksia omalle puolisolle, vaikka ei häntä sillä tavalla toki kiinnosta ystävieni jutut.

Ainoastaan siskoni voi joskus mennä tässä puolisoni edelle jos hän erikseen pyytää pitämään jonkun asian vain itselläni.

Omassa tuttavapiirissäni tämä on ihan normaali ja itsestäänselvä juttu.

Ällöttävää! Olethan kertonut tästä kaikille ystävillesi, myös uudemmille? Olisi inhottavaa ajatella jonkun "kaverini" olevan niin epälojaali, että levittelisi luottamuksella kertomani asiat miehelleen. Tällaisen ihmisen kanssa en halua paljon säätä kummemmista asioista keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta. 

Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.

Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!

Aika huono selitys. Mietipäs tilanne, jossa sinkkukaverisi kertoo naapurilleen sinun asioitasi, koska hänen on pakko päästä käsittelemään niitä tunnereaktioitaan jonkun kanssa ja puolisoa ei ole ja naapuri nyt sattui tulemaan siinä postilaatikolla vastaan. Vai eikö tullut mieleen, että niitä tunnereaktioita voi käsitellä ihan itsekseenkin, jos niistä ei voi kenellekään puhua? Tuskin kaikki kaverit nyt kuitenkaan itsemurhaa tai joukkomurhaa on suunnittelemassa, vaan ne yksityisasiat ovat yleensä vähän kevyempiä, jolloin sinun tunnereaktiosi eivät ole muuta kuin juoruilua ja taivastelua. 

Ystäväni eivät kerro asioitani ihmisille, joihin heillä ei ole ehdotonta luottamusta. Kuten en minäkään heidän asioitaan. Meillä nyt vain puoliso kuuluu niihin luotettaviin ihmisiin (tästä osoituksena vuosikymmenien kokemus siitä, että kenenkään asioita ei ole käytetty väärin yhtään kertaa, kenenkään osapuolen taholta), kun osalla ihmisistä ei kuulu. Juoruilua ja taivastelua en harrasta; kaikesta on mahdollista puhua rakentavasti ja asiallisesti.

Ihan uteliaisuudesta: entä, jos jonkun ystäväsi luottoihmisiin kuuluu ihminen, johon sinä et luota, tai josta et pidä? Miltä tuntuisi, jos hän kertoisi tällaiselle ihmiselle sinun henkilökohtaisia asioitasi? Koska joku ystävistäsi ei välttämättä koe miestäsi ihan niin luotettavaksi, kuin sinä itse. 

Ystävyyssuhteeni ovat muodostuneet hitaasti ajan kuluessa, ja läheisimmät niistä ovat sellaisten ihmisten kanssa, joilla tuollaista tilannetta ei ole - enkä usko että tuleekaan, koska tunnen heidät niin hyvin (tunteminen on syvää juuri siksi että asioita on avoimesti jaettu pitkään). Yhden ystävän kanssa kävi niin, että tämä alkoi seurustelemaan miehen kanssa, jota en pitänyt luotettavana ystäväni kertomusten perusteella. Siitä suhteesta olisi ehkä voinut tulla tällainen tosi läheinen, mutta ajan myötä se hiipui, koska koin että en voinut olla täysin rehellinen miestä koskevista ajatuksistani. Oman yksityisyyteni varjelu ei niinkään ollut mielessä, vaan se, minkälainen elämä ystävälläni tulisi tuon miehen kanssa olemaan. En kuitenkaan halunnut liikaa kritisoida hänen valintaansa, koska kyseessä on hänen oma elämänsä ja hän tietää itse parhaiten, kenen kanssa sen haluaa jakaa. Tuosta ystävyydestämme tuli kuitenkin sellainen etäisempi, jossa ei jaeta hyvääpäivää kummempia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusopetuksena: äärimmäisen arkaluontoisia asioita ei koskaan kannata lähettää viestimuodossa esim. Facessa. Sometileille hakkeroidutaan tuon tuosta.

Toisekseen: kannattaa opetella päästämään irti tollasesta ison vauvan egosta ja kasvamaan henkisesti vähän ylemmille tasoille. Meillä kaikilla on peräpukamia, seksuaalineurooseja, alkoholisoitunut isä, vittumainen esimies, ainutlaatuisia liikeideoita, salaisia ihastuksia, humalaisia erehdyksiä ja niin edelleen, eikä kenellekään tee hyvää kuvitella että on maailman ensimmäinen ihminen jolle näin käy.

Minulle on ihan päivänselvää että jos ystäväni on hyvässä parisuhteessa, hän jakaa kumppaninsa kanssa erilaisia asioita, sekä juoruja että vähän arkaluonteisempiakin juttuja, myös minuun liittyen. Yllättävän monet perustallaaja-äijätkin on kiinnostuneita spekuloimaan "erookohan ne vai ei"-tyyppisillä jutuilla kotisohvalla vaimonsa kanssa, eikä sellainen kaada kenenkään maailmaa. Ja ystäväni puhuvat aivan varmasti minusta joskus pahaa selkäni takana, aivan kuten minä teen heistä jos on ollut erimielisyyksiä jne. Tämä kaikki kuuluu elämään kun kerta sosiaalisia eläimiä olemme.

Minusta on älytöntä tehdä jotain käyttäytymissääntöjä liittyen puhelimeen, kun jokainen täyspäinen aikuinen tajuaa että puolisolle tuleva viesti on hänelle tarkoitettu, eikä sitä pidä avata jollei tieten tahtoen halua rikkoa lakia. Sen sijaan sen huomaaminen vaikka lukitulla näytöllä ja siitä mainitseminen puolisolle ei ole erityisen epälojaalia käytöstä tätä viestin lähettänyttä ystävää kohtaan. Sellainen suhde jossa täytyy tsekata toisen kaikki viestiliikenne, on lähtökohtaisesti ihan pimeä ja kertoo joko sairaalloisesta symbioottisuudesta tai hirvittävästä kontrollipakosta.

Kasvua on, että ymmärtää mitä sanotaan ja missä, eikä vaikka huudeta ihmisten edessä "kakka tuli!" niin kuin pienet lapset tekevät. Ihan sama jos omista asioistasi huutelet vaikka bussipysäkillä, mutta puolesta et voi päättää, että eihän tämä ole noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minulle ei tulisi pieneen mieleenikään kertoa miehelleni sähköpostini salasanoja tai kysyä hänen salasanojaan. Se olisi tilanteena vielä käsittämättömämpi kuin että tulisi tilanne, jossa pyytäisin häntä esimerkiksi katsomaan tuliko näytölle merkki sähköpostista vai mikä kilahti. Jos on asiakirjoja, jotka koskevat yhteisiä menojamme (esim. lentoliput) niin forwardoin ne aina myös hänen sähköpostiinsa.

Pitää varmaan olla kiitollinen ja hyvillään siitä, että on löytänyt elämänkumppanin, jolle nämä asiat ovat yhtä lailla itsestäänselvyyksiä.

Pointtini oli siis se, että siellä sähköpostissa voi oikeasti olla jotain tärkeää toisin kuin puhelimessa. En siis ymmärrä, mitä ovat nämä pikkuasiat, joita nämä jotkut jatkuvasti tarkastelevat kumppaninsa puhelimesta, kun minulle ne tärkeät asiat ovat jossain muualla, esim siellä sähköpostissa. 

Lähinnä tarkoitin tilannetta, että minulla on sähköpostissa jotain, mikä pitää tulostaa ja koska minun koneessani ei ole printteriä, pyydän miehen tulostamaan sen sieltä minun sähköpostistani. En nyt tarkoittanutkaan tilannetta, että toisen pitäisi säännöllisesti käydä siellä minun sähköpostissani. 

Meillä on koko elämä yhteistä, puhelimet, rahat, lapset, kaikki.

Mietin samaisesta vinkkelistä, etten mä edes kirjoittele mitään niin henk-koht viestejä kavereille, etteikö niiden puolisotkin sais nähdä.

Lähinnä tapaamisia ja jotain tarkisteluita: "oliko sen tyypin nimi Kaiffari Möhlöö, joka nähtiin siellä leirillä vuonna 2008?"

Tärkeät asiat jutellaan kasvotusten. Eli ei mua haittaa, jos vaikka koko perhe lukis mun lähettämät viestit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

"Luotettavat" ystäväsi ovat kertoneet asioita epäluotettavalla -sinulle. Koko kuvio on siis mahdoton!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kerron erään ystäväni yksityisiä asioita miehelleni kuten mielenterveyden oirehdintaan ja väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyviä juttuja. En pystyisi yksin kantamaan sitä taakkaa, minkä tämä rakas ystäväni vuodatuksillaan minulle kaataa, enkä halua valehdella miehelleni esim. menoistani jos ne liittyvät ystävän auttamiseen tms.

Ystäväni ei tietenkään tiedä että jaan hänen asioitaan miehelleni, ja olisi varmasti järkyttynyt ja pettynyt jos saisi tietää tästä, mutta tiedän tekeväni oman hyvinvointini kannalta oikein. Mieheni on tarpeeksi kaukana ystävästäni niin ettei hän kuormitu näistä jutuista, eikä hänellä ole mitään intressiä lähteä kertomaan asioista eteenpäin (kelle edes kertoisi?). Mutta siltikin pitäisin vääränä sitä että mieheni lukisi ystäväni lähettämät viestit.

Teet yksiselitteisesti väärin, jos ystäväsi ei tiedä asiasta. Itse en koskaan toimi näin. Terveisin minä, joka jaan asioita vapaasti puolisoni kanssa ja jonka ystäväpiirissä muutkin toimivat samoin.

En todellakaan tee. Minä en ole velvoitettu ylläpitämään ystäväni fasadia hänen puolestaan, vaikka hän itse taudinkuvaan sopien tätä yrittää. Jos saan soiton aamuyöstä että voinko tulla hakemaan kun ystäväni on heitetty pakkaseen, en todellakaan valehtele miehelleni että lähdenkin tästä ABC:lle ostamaan donitseja. Tai esitä ahdistuneena miehelleni että juttelin niitä näitä kaksi tuntia jos toimin terapeutin sijaisena kun ystäväni vuodattaa harhaisia kuvitelmiaan.

Mielisairas tai päihdeongelmainen ihminen harvoin käsittää kuinka paljon kuormittaa läheisiään oireilullaan, ja moni yrittää myös viimeiseen asti piilotella ja salata ongelmiaan. Ainahan sitä voi sanoa että musta silmä tuli ovenkarmista ja ainahan sitä voi esittää että kaikki on ok vaikka mania paistaa kilometrin päähän, mutta se että puhun tällaisista asioista miehelleni totuudellisesti ja yritämme yhdessä miettiä miten ystävääni voisi tilanteessa auttaa, ei ole mielestäni millään tapaa epäeettistä.

Minusta kaikenlaisten ihmissuhteiden luottamus perustuu ensisijaisesti siihen että on toisen puolella, ja auttaa hädän hetkellä, eikä johonkin pyhään vaikenemisen artiklaan joka pahimmillaan vain kasvattaa salaisuuksia liian isoihin mittasuhteisiin. Sellainen käyttäytymismalli on pesiytynyt meidän kulttuuriimme enkä pidä lainkaan hyvänä että "tästä ei sitten puhuta muille" on ensisijainen toimintamalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Mua ei tässä kuviossa häiritse edes se, että mies tonkii puhelinta vaan se, ettet koe MITÄÄN tarvetta yksityisyydelle! Oikeastiko, teillä ei ole ystävien kanssa mitään yhteisiä juttuja vaan kaikki on miehen luettavissa? Ei ole mitään omaa elämää tai omaa - tuntuu, ettei sinulla ole omaa persoonaa vaan kaikki on miehen silmien alla. Surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaisesta vinkkelistä, etten mä edes kirjoittele mitään niin henk-koht viestejä kavereille, etteikö niiden puolisotkin sais nähdä.

Lähinnä tapaamisia ja jotain tarkisteluita: "oliko sen tyypin nimi Kaiffari Möhlöö, joka nähtiin siellä leirillä vuonna 2008?"

Tärkeät asiat jutellaan kasvotusten. Eli ei mua haittaa, jos vaikka koko perhe lukis mun lähettämät viestit.

Eli mielestäsi on suurikin ero siinä, näyttääkö ystäväsi viestisi miehelleen vai kertooko arkaluontoiset juttusi suulliseti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minulle ei tulisi pieneen mieleenikään kertoa miehelleni sähköpostini salasanoja tai kysyä hänen salasanojaan. Se olisi tilanteena vielä käsittämättömämpi kuin että tulisi tilanne, jossa pyytäisin häntä esimerkiksi katsomaan tuliko näytölle merkki sähköpostista vai mikä kilahti. Jos on asiakirjoja, jotka koskevat yhteisiä menojamme (esim. lentoliput) niin forwardoin ne aina myös hänen sähköpostiinsa.

Pitää varmaan olla kiitollinen ja hyvillään siitä, että on löytänyt elämänkumppanin, jolle nämä asiat ovat yhtä lailla itsestäänselvyyksiä.

Pointtini oli siis se, että siellä sähköpostissa voi oikeasti olla jotain tärkeää toisin kuin puhelimessa. En siis ymmärrä, mitä ovat nämä pikkuasiat, joita nämä jotkut jatkuvasti tarkastelevat kumppaninsa puhelimesta, kun minulle ne tärkeät asiat ovat jossain muualla, esim siellä sähköpostissa. 

Lähinnä tarkoitin tilannetta, että minulla on sähköpostissa jotain, mikä pitää tulostaa ja koska minun koneessani ei ole printteriä, pyydän miehen tulostamaan sen sieltä minun sähköpostistani. En nyt tarkoittanutkaan tilannetta, että toisen pitäisi säännöllisesti käydä siellä minun sähköpostissani. 

Edelleen: Jos se jokin on sähköpostissani niin silloin se on myös puhelimellani. Minä siis kirjaudun puhelimeni sähköpostiin ja forwardoin kyseisen dokumentin miehen sähköpostiin. Jos tulisi jokin käsittämätön syy päästää joku toinen sähköpostiini (mies tai esim. aikuinen lapseni tai lähin ystäväni), niin sanelisin hänelle tunnukseni ja salasanani puhelimessa, ja vaihtaisin salasanan sen jälkeen mahdollisimman pian.

Eikä tarkoita, että siellä olisi mitään sellaista, mitä nimenomaan mieheni ei saisi nähdä. Jos haluaisin pettää häntä, hoitaisin yhteydenpidon työpuhelimesta ja anonyymista sp-osoitteesta, jota käyttäisin verkkoselaimella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.

Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa? 

Luottaisin edelleen mieheeni ehdottomasti. Olettaisin että hänellä on jokin tilanne päällä, jossa on tarpeen pitää puhelimessa minulle tuntematonta salasanaa, ja että hän kyllä kertoo minulle asiasta tarkemmin sitten, kun tilanne on ohi. Minun ei tarvitsisi ymmärtää tai tietää, mikä ja minkälainen tilanne tarkalleen ottaen. Jos osoittautuisi että olenkin väärässä tuossa olettamuksessani ja tilanne jäisi pysyväksi, niin edelleen silti luottaisin mieheen jos ei olisi ilmennyt mitään syytä olla luottamatta. Todennäköisempänä kuitenkin pidän, että tuollaisessa tilanteessa mieheni oma-aloitteisesti kertoisi, mistä syystä hän vaihtaa puhelimensa salasanan eikä enää kerro sitä minulle. Se olisi minun miehelleni tunnusomaisempaa käytöstä.

Meidän tilanteemme on se, että luottamus välillemme on jo rakentunut ja sitä on testattu useaan kertaan. Olen siis (suhteen alussa) ottanut riskin ja luottanut mieheen oletusarvoisesti, ja (suhteen edetessä) käytännössä oppinut että hän myös on luottamukseni arvoinen. Luulisin, että tuollaiset kiristystilanteet tapahtuvat niissä tilanteissa, kun luottamusta ei enää (tai vielä) ole kummallakaan osapuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Ohiksena: Mun miehellä ei edes ole sähköpostia, ei tarvitse sitä mihinkään, ei edes työssä. Joten ne pääsyliput, tilausvahvistukset, kalenterit, pankkiasiat ja wilmat on minun läppärillä ja puhelimessa (miehenkin käytettävissä), minä kun käytän nettiä pääasiassa kaikkeen.  Perheen yhteisellä tabletilla  niitä ei ole helposti saatavilla, sitä käyttää lapsikin ja taidot on vielä lapsen, lisäksi joskus pelavaat tabeltilla kaverin kanssa.

Mies syvensi ystävyyttään naistyökaveriin, ja oli valmis kertomaan kaiken ja näyttämään viestit. Kieltäydyin, koska ajattelin että se on väärin tuota naista kohtaan.

Kas, kelataan puoli vuotta eteenpäin ja satun olemaan vieressä kun viesti kilahtaa. Se sisältö. Löi tyhjää. Mies totesi, että ei tiennyt miten olisi viestittelyä jarruttanut ilman että nainen loukkaantuu. Homma oli lähtenyt täysin käsistä.

Tästä oppineena sanoisin, että jos mies ehdottaa että hän voi näyttää viestinpitoaan, niin se voi olla hätähuuto: tuo nainen on täysillä tulossa päälle ja kaipaa siihen ulkopuolista neuvoa.

En olisi enää yhtä "reilu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Ohiksena: Mun miehellä ei edes ole sähköpostia, ei tarvitse sitä mihinkään, ei edes työssä. Joten ne pääsyliput, tilausvahvistukset, kalenterit, pankkiasiat ja wilmat on minun läppärillä ja puhelimessa (miehenkin käytettävissä), minä kun käytän nettiä pääasiassa kaikkeen.  Perheen yhteisellä tabletilla  niitä ei ole helposti saatavilla, sitä käyttää lapsikin ja taidot on vielä lapsen, lisäksi joskus pelavaat tabeltilla kaverin kanssa.

Ok. Tämä alkaa vahvistaa käsitystäni siitä, että nämä kaiken jakavat perheet ovat niitä, joissa vanhemmat ovat kotona, työttömänä tai suorittavan tason ammateissa. Siksi esimerkiksi työsuhdepuhelinten suojaus ja asioiden salassapitäminen ovat heille täyttä hepreaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaisesta vinkkelistä, etten mä edes kirjoittele mitään niin henk-koht viestejä kavereille, etteikö niiden puolisotkin sais nähdä.

Lähinnä tapaamisia ja jotain tarkisteluita: "oliko sen tyypin nimi Kaiffari Möhlöö, joka nähtiin siellä leirillä vuonna 2008?"

Tärkeät asiat jutellaan kasvotusten. Eli ei mua haittaa, jos vaikka koko perhe lukis mun lähettämät viestit.

Eli mielestäsi on suurikin ero siinä, näyttääkö ystäväsi viestisi miehelleen vai kertooko arkaluontoiset juttusi suulliseti?

Nämähän ovat kaksi eriasiaa. Sellainen juoruämmä saa potkut persiilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusopetuksena: äärimmäisen arkaluontoisia asioita ei koskaan kannata lähettää viestimuodossa esim. Facessa. Sometileille hakkeroidutaan tuon tuosta.

Toisekseen: kannattaa opetella päästämään irti tollasesta ison vauvan egosta ja kasvamaan henkisesti vähän ylemmille tasoille. Meillä kaikilla on peräpukamia, seksuaalineurooseja, alkoholisoitunut isä, vittumainen esimies, ainutlaatuisia liikeideoita, salaisia ihastuksia, humalaisia erehdyksiä ja niin edelleen, eikä kenellekään tee hyvää kuvitella että on maailman ensimmäinen ihminen jolle näin käy.

Minulle on ihan päivänselvää että jos ystäväni on hyvässä parisuhteessa, hän jakaa kumppaninsa kanssa erilaisia asioita, sekä juoruja että vähän arkaluonteisempiakin juttuja, myös minuun liittyen. Yllättävän monet perustallaaja-äijätkin on kiinnostuneita spekuloimaan "erookohan ne vai ei"-tyyppisillä jutuilla kotisohvalla vaimonsa kanssa, eikä sellainen kaada kenenkään maailmaa. Ja ystäväni puhuvat aivan varmasti minusta joskus pahaa selkäni takana, aivan kuten minä teen heistä jos on ollut erimielisyyksiä jne. Tämä kaikki kuuluu elämään kun kerta sosiaalisia eläimiä olemme.

Minusta on älytöntä tehdä jotain käyttäytymissääntöjä liittyen puhelimeen, kun jokainen täyspäinen aikuinen tajuaa että puolisolle tuleva viesti on hänelle tarkoitettu, eikä sitä pidä avata jollei tieten tahtoen halua rikkoa lakia. Sen sijaan sen huomaaminen vaikka lukitulla näytöllä ja siitä mainitseminen puolisolle ei ole erityisen epälojaalia käytöstä tätä viestin lähettänyttä ystävää kohtaan. Sellainen suhde jossa täytyy tsekata toisen kaikki viestiliikenne, on lähtökohtaisesti ihan pimeä ja kertoo joko sairaalloisesta symbioottisuudesta tai hirvittävästä kontrollipakosta.

Todella älykästä tekstiä! En tiennyt sinunkaltaisia ihmisiä enää olevan olemassakaan. Ihan kuin minun kirjoittamaa, jos osaisin. Ihmettelen sitä, miksi ihmiset ovat niin täynnä itseään, että kuvittelevat tosiaan olevansa niin erikoisia että heidän tavalliset asiansa kiinnostaisi ketään sen enempää. Nostakaa hyvät ihmiset itsenne tällaisen turhuuden yläpuolelle, niin teidän ei tarvitse enää koskaan turhaan salailla säälittävän tavallista elämäänne.