Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!
27.02.2018 |
Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.
Kommentit (369)
Kyllä meillä saadaan toistemme viestit lukea, mutta emme koe siihen tarvetta. Jos esim. mieheni kysyisi lukea viestini, kokisin että hän ei luota minuun. Sama toisin päin.
Joskus, jos joku on sanonut jotain hauskaa, niin mies pyytää lukemaan koko viestiketjun, tai joskus jos tulee joku viesti, mikä tarvitsee toisen henkilön näkökulman, niin luen sen ja kerron mielipiteeni. (esim. pomolta tullut viesti jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.
Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.
Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.
Ilmeisesti sinullakaan ei sitten ole työpuhelinta. Kuulostaa kovin teinimeiningiltä nämä puhelimien kyyläämiset ja kumppanin asettaminen parisuhteen edelle. Itse olen sitä mieltä, että jos parisuhde ei perustu luottamukseen, niin silloin ei kannata yhdessä ollakaan. Ja työsuhteeni on ainakin minulle sen verran tärkeä, että vaikka tulisi mieheltä millainen ultimatum, niin enpä alkaisi työpuhelimen sisältöä hänelle esitellä - se kun voisi olla irtisanomisen paikka, jos tulisi ilmi.
En ole kumpikaan lainaamistani mutta osui lähelle meidän käytäntöä. Eli meillä kumpikin saa vapaasti katsoa toistensa viestit ym puhelimista. Yksi kaverini suuttui kun kuuli asiasta eikä enää lähetä viestejä. Muutaman muun perheellisen kanssa on ollut juttua ja heillä kanssa molemmat perheen aikuiset voi käyttää kummankin puhelinta. Ihan hyvin tiedän että jos laitan aamulla tekstarin lasten koulujutuista Tiinalle niin voi olla että vastauksen minulle kirjoittaaakin hänen miehensä.
Tuo lainaamani heitto ettei työpuhelin olisi tuttu huvittaa. Olen nimittäin vastannut aika monesti miehen työpuhelimeen jos se soi keittiössä ja mies jossain muualla. Erityisesti jos miehen pomo soittaa niin vastaan, jos tuntematon numero tai asiakas niin en vastaa. Eikä tuo miehen pomo tunnu olevan pahoillaan koska tarvittaessa toimitan hänen viestin heti miehelle tai kerron milloin mies on taas puhelimen äärellä. Toki ymmärrän että kaikkien työpuhelinten kanssa tämä ei toimisi. Mutta meillä toimii.
Miksi ihmeessä vastaa miehesi työpuhelimeen? Mitä hyötyä siitä on, jos et ole hänen sihteerinsä? Mies varmaan näkee kuka on soitattanut ja soittaa takaisin tarvittaessa. Eipä tulisi mieleenkään vastata mieheni työpuhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Mies syvensi ystävyyttään naistyökaveriin, ja oli valmis kertomaan kaiken ja näyttämään viestit. Kieltäydyin, koska ajattelin että se on väärin tuota naista kohtaan.
Kas, kelataan puoli vuotta eteenpäin ja satun olemaan vieressä kun viesti kilahtaa. Se sisältö. Löi tyhjää. Mies totesi, että ei tiennyt miten olisi viestittelyä jarruttanut ilman että nainen loukkaantuu. Homma oli lähtenyt täysin käsistä.
Tästä oppineena sanoisin, että jos mies ehdottaa että hän voi näyttää viestinpitoaan, niin se voi olla hätähuuto: tuo nainen on täysillä tulossa päälle ja kaipaa siihen ulkopuolista neuvoa.
En olisi enää yhtä "reilu".
No huh huh, mennään jo aika pitkälle, jos uskollisuus on puolison vastuulla :D
"Tämä nainen lähettää kiihkeitä viestejä ja minä vastaan samalla tavalla, kun sinä et auttanut minua lopettamaan"
Oletan kyllä, että aikuinen puolisoni osaa itse kyllä kontrolloida viestittelyjään ja itseään. Jos ei osaa niin en silti siihen kyllä ryhtyisi mistään hinnasta. Jos mies kysyy, että mitähän tähän nyt voisi sanoa, niin voin neuvoa, mutta en todellakaan ala tonkimaan kenenkään viestejä. Hirveää, jos luottamus perustuu sellaiseen eikä sitä olisi muutoin.
Onneksi minulla on oma yksityisyyteni, omat asiani ja juttuni, joista saatan puhua ystävilleni, mutta en miehelleni. Ei mun mies ole mikään roskakori emmekä elä symbioosissa, vaikka olemmekin hyvin hyvin rakastuneita (alkuhuuma vielä menossa). Saatan esimerkiksi ystävilleni puhua joistain ongelmistani, joista en puhu miehelle, koska en halua miestäni kuormittaa nyt ihan jokaisella asialla eikä hän ole terapeuttini myöskään. Ei viesteissä ole mitään salaista, mutta ne ovat minun omia asioistani. En voisi ikinä olla niin tylsässä ja persoonattomassa suhteessa, ettei ole enää edes omia ajatuksia ja omia asioita. Se, jos mikä tappaa suhteesta intohimon hyvin äkkiä. Olen ollut myös 8 vuoden suhteessa tätä ennen emmekä todellakaan kytänneet toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.
Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.
Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.
Ilmeisesti sinullakaan ei sitten ole työpuhelinta. Kuulostaa kovin teinimeiningiltä nämä puhelimien kyyläämiset ja kumppanin asettaminen parisuhteen edelle. Itse olen sitä mieltä, että jos parisuhde ei perustu luottamukseen, niin silloin ei kannata yhdessä ollakaan. Ja työsuhteeni on ainakin minulle sen verran tärkeä, että vaikka tulisi mieheltä millainen ultimatum, niin enpä alkaisi työpuhelimen sisältöä hänelle esitellä - se kun voisi olla irtisanomisen paikka, jos tulisi ilmi.
En ole kumpikaan lainaamistani mutta osui lähelle meidän käytäntöä. Eli meillä kumpikin saa vapaasti katsoa toistensa viestit ym puhelimista. Yksi kaverini suuttui kun kuuli asiasta eikä enää lähetä viestejä. Muutaman muun perheellisen kanssa on ollut juttua ja heillä kanssa molemmat perheen aikuiset voi käyttää kummankin puhelinta. Ihan hyvin tiedän että jos laitan aamulla tekstarin lasten koulujutuista Tiinalle niin voi olla että vastauksen minulle kirjoittaaakin hänen miehensä.
Tuo lainaamani heitto ettei työpuhelin olisi tuttu huvittaa. Olen nimittäin vastannut aika monesti miehen työpuhelimeen jos se soi keittiössä ja mies jossain muualla. Erityisesti jos miehen pomo soittaa niin vastaan, jos tuntematon numero tai asiakas niin en vastaa. Eikä tuo miehen pomo tunnu olevan pahoillaan koska tarvittaessa toimitan hänen viestin heti miehelle tai kerron milloin mies on taas puhelimen äärellä. Toki ymmärrän että kaikkien työpuhelinten kanssa tämä ei toimisi. Mutta meillä toimii.
Miksi ihmeessä vastaa miehesi työpuhelimeen? Mitä hyötyä siitä on, jos et ole hänen sihteerinsä? Mies varmaan näkee kuka on soitattanut ja soittaa takaisin tarvittaessa. Eipä tulisi mieleenkään vastata mieheni työpuhelimeen.
Meillä tulisi todennäköisesti ensimmäisestä vastaamisesta varoitus ja pitkä keskustelu siitä, ymmärränkö miten ja millä ehdoilla työsuhdepuhelinta (ja -läppäriä) saa käyttää. Toisesta potkut.
Jossain kahden miehen peltifirmassa se on tietysti eri asia...
Vierailija kirjoitti:
Mies syvensi ystävyyttään naistyökaveriin, ja oli valmis kertomaan kaiken ja näyttämään viestit. Kieltäydyin, koska ajattelin että se on väärin tuota naista kohtaan.
Kas, kelataan puoli vuotta eteenpäin ja satun olemaan vieressä kun viesti kilahtaa. Se sisältö. Löi tyhjää. Mies totesi, että ei tiennyt miten olisi viestittelyä jarruttanut ilman että nainen loukkaantuu. Homma oli lähtenyt täysin käsistä.
Tästä oppineena sanoisin, että jos mies ehdottaa että hän voi näyttää viestinpitoaan, niin se voi olla hätähuuto: tuo nainen on täysillä tulossa päälle ja kaipaa siihen ulkopuolista neuvoa.
En olisi enää yhtä "reilu".
Voi miesparkaa, kun ei osaa sanoa ei. Hätää oli kärsimässä ja apua pyytämässä, ettei pettäisi ja sinä et tajunnut auttaa. Kaikenlaisia tyhmiä naisia sitä onkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä keskustelen itse yleensä luottamukselliset asiat kasvotusten. Siitä huolimatta ei ole kyllä käynyt mielessäkään, että mies ylipäätänsä haluaisi lukea mun viestit tai että mä haluaisin lukea sen viestejä.
Toki jos mulla on kädet täynnä tm. voin pyytää miestä etsimään esim. postin saapumisilmoituksen mun tekstareista valmiiksi tai vastaamaan soivaan puhelimeen.
Ei mua silti haittaa, jos jonkun kaverin mies lukee mun lähettämia viestejä. :D
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaisesta vinkkelistä, etten mä edes kirjoittele mitään niin henk-koht viestejä kavereille, etteikö niiden puolisotkin sais nähdä.
Lähinnä tapaamisia ja jotain tarkisteluita: "oliko sen tyypin nimi Kaiffari Möhlöö, joka nähtiin siellä leirillä vuonna 2008?"
Tärkeät asiat jutellaan kasvotusten. Eli ei mua haittaa, jos vaikka koko perhe lukis mun lähettämät viestit.
Se vain on niin, että monet ystävyyssuhteet painottuvat pakostakin nykyään someiluun, jos ei aina ole aikaa nähdä kasvotusten. Sen takia olisi hyvä, että nämä kaiken jakajat kertoisivat suoraan, etteivät kunnioita kaverin yksityisyyttä vaan kertovat kaiken heidän jakaman tiedon eteenpäin. Mäkin olen tyhmänä luullut, että useimmat ihmiset kunnioittavat edelleen kirjesalaisuutta ja yleensäkin ystäviensä yksityisyyttä. Mutta paskanmarjat näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?
ApSä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.
Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.
Millä perusteella ei kestäisi?
No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan.
Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.
No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä.
Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD
Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä.
Sä et selkeästi vain tajua.
Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.
Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti.
Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.
Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.
Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska
1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.
2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.
En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.
Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä.
Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.
Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa?
Olen eri vastaaja ja kyllä, irtisanoisin suhteen.
Silloin tuskin voi puhua enää mistään ehdottomasta luottamuksesta.
Neljä kymmenestä suomalaisesta on pettänyt kumppaniaan. Miehet ovat hieman pahempia pettämään, heidän lukunsa oli 43 prosenttia.
http://www.terve.fi/seksuaalisuus-ja-seksi/73018-seksikysely-nain-moni-…Puolet miehistä pettää, miehiin ei tule luottaa.
Lukuisissa tutkimuksissa on kyllä todettu, että ihan samalla tavalla naiset pettävät. Lisäksi luvut ovat huomattavasti korkeammat kuin 43%.
Silti sellainen suhde, jossa pääsy toisen puhelimeen liittyy mitenkään luottamukseen, ei vaikuta erityisen terveeltä. Luotan mieheeni, koska parisuhde ei voi onnistua ilman luottoa. Jos mieheni minua pettäisi niin sitten pettäisi, yksikään käytetty minuutti tai tunti puhelimen tonkimista ei sitä tilannetta silloin muuta eikä hyödytä. Kaduttaa vaan sekin hukkaan heitetty aika.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ihan tosissanne että puoliso ei saa katsoa puhelintanne? Meillä saa tarpeen vaatiessa katsoa ja ihan ilman lupaa. No eipä niitä tilanteita kovin usein tule, mutta joskus kuitenkin. Esim.synttärikutsut tulee mieheni puhelimeen aina hänen sukulaisiltaan, pakko niitä päiviä ja aikoja on sieltä tarkistella.
Juuri näin. Minä ja mieheni ainakin käytämme puhelimia "ristiin" jos täytyy vaikka katsoa joku juttu netistä tai ottaa kuva, otetaan se puhelin mikä lähempänä on. Tai jos toinen laittaa ruokaa ja toiselle tulee viesti, se jonka kädet on vapaana voi ottaa puhelimen ja sanoa "Sait viestin Markolta", ja lähettäjästä riippuen sitten lukea sen ääneen.
Kyse ei ole siitä että syynättäisiin toisen viestejä vaan siitä että mieleenkään ei ole tullut että puhelin olisi NIIN henkilökohtainen väline.
Viesteihin muuten taitaa päteä kirjesalaisuus. Kirje on vastaanottajan omaisuutta ja vastaanottaja saa näyttää sen kenelle lystää. Kirjesalaisus koskee vaan ilman lupaa lukemista. Lähettäjältä sitä ei kysytä, lähettäjän siis kannattaisi hieman miettiä mitä viestittelee jos ei tahdo että ystävän kumppani näkee asian.
Itse en ainakaan ikinä viestittele asiaa jota ystävän kumppani ei saisi nähdä. Jos asia on erityisen intiimi, puhun siitä kasvokkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö tämä kuitenkin ole niiden oma asia, miten toimivat. Tiedätpä olla laittamatta kaverillesi mitään kovin arkaluontoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ihan tosissanne että puoliso ei saa katsoa puhelintanne? Meillä saa tarpeen vaatiessa katsoa ja ihan ilman lupaa. No eipä niitä tilanteita kovin usein tule, mutta joskus kuitenkin. Esim.synttärikutsut tulee mieheni puhelimeen aina hänen sukulaisiltaan, pakko niitä päiviä ja aikoja on sieltä tarkistella.
Juuri näin. Minä ja mieheni ainakin käytämme puhelimia "ristiin" jos täytyy vaikka katsoa joku juttu netistä tai ottaa kuva, otetaan se puhelin mikä lähempänä on. Tai jos toinen laittaa ruokaa ja toiselle tulee viesti, se jonka kädet on vapaana voi ottaa puhelimen ja sanoa "Sait viestin Markolta", ja lähettäjästä riippuen sitten lukea sen ääneen.
Kyse ei ole siitä että syynättäisiin toisen viestejä vaan siitä että mieleenkään ei ole tullut että puhelin olisi NIIN henkilökohtainen väline.
Viesteihin muuten taitaa päteä kirjesalaisuus. Kirje on vastaanottajan omaisuutta ja vastaanottaja saa näyttää sen kenelle lystää. Kirjesalaisus koskee vaan ilman lupaa lukemista. Lähettäjältä sitä ei kysytä, lähettäjän siis kannattaisi hieman miettiä mitä viestittelee jos ei tahdo että ystävän kumppani näkee asian.
Itse en ainakaan ikinä viestittele asiaa jota ystävän kumppani ei saisi nähdä. Jos asia on erityisen intiimi, puhun siitä kasvokkain.
Ettekö osaa olla puhelimista erossa hetkeäkään, kun pitää jopa toisen katsoa viestit puolestanne. Luotan läheisiin ystäväviini enkä usko, että he näyttäisivät viestejä puolisolleen. Se on sitä tosi ystävyyttä eikä tarvitse miettiä näkeekö ystävän kumppani. Onneksi ei ole sinunlaisia ystäviä vaan niitä tosiystäviä, joihin voi luottaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ihan tosissanne että puoliso ei saa katsoa puhelintanne? Meillä saa tarpeen vaatiessa katsoa ja ihan ilman lupaa. No eipä niitä tilanteita kovin usein tule, mutta joskus kuitenkin. Esim.synttärikutsut tulee mieheni puhelimeen aina hänen sukulaisiltaan, pakko niitä päiviä ja aikoja on sieltä tarkistella.
Juuri näin. Minä ja mieheni ainakin käytämme puhelimia "ristiin" jos täytyy vaikka katsoa joku juttu netistä tai ottaa kuva, otetaan se puhelin mikä lähempänä on. Tai jos toinen laittaa ruokaa ja toiselle tulee viesti, se jonka kädet on vapaana voi ottaa puhelimen ja sanoa "Sait viestin Markolta", ja lähettäjästä riippuen sitten lukea sen ääneen.
Kyse ei ole siitä että syynättäisiin toisen viestejä vaan siitä että mieleenkään ei ole tullut että puhelin olisi NIIN henkilökohtainen väline.
Viesteihin muuten taitaa päteä kirjesalaisuus. Kirje on vastaanottajan omaisuutta ja vastaanottaja saa näyttää sen kenelle lystää. Kirjesalaisus koskee vaan ilman lupaa lukemista. Lähettäjältä sitä ei kysytä, lähettäjän siis kannattaisi hieman miettiä mitä viestittelee jos ei tahdo että ystävän kumppani näkee asian.
Itse en ainakaan ikinä viestittele asiaa jota ystävän kumppani ei saisi nähdä. Jos asia on erityisen intiimi, puhun siitä kasvokkain.
Tätä en oikein ymmärrä perusteena. Joo, kuulostaa huolettomalta ja viattomalta, mutta minusta on jotenkin itsestäänselvää, että puhelin on henkilökohtainen väline kuten hammasharja tai alushousut. Ei tulisi mieleenikään ottaa niitä ilman erityisen pakottavaa syytä, pelkästään siksi, että olivat lähempänä.
Tämä naurettava "yksikkö" sitten saa ihmetellä miksi ei ole enää kuin pintapuolisia kavereita kun saavat yksi toisensa jälkeen tietää, että heidän kaikki asiansa saa tietää myös puoliso. Ystävä on SINUN ystäväsi eikä sinun puolisosi ystävä. Tämä ystävä ei välttämättä edes tunne puolisoasi ja kaikista vähiten haluaa, että sinä jota hän pitää ystävänä juoruat hänen juttunsa eteenpäin puolisosi mässäiltäväksi. Sinulle se tietenkin on ok kun tunnet puolisosi, mutta ystävällesi joka kaipaa tukea ja ymmärrystä VAIN sinulta ei ole tod. ok. Ettekö millään osaa asettua ystävän asemaan? Toivon, että sitten pystytte kertomaan ystävillenne päin naamaan, että kerron puolisolle myös. Koska sehän on iha ok vai onko se oikeesti ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kerron erään ystäväni yksityisiä asioita miehelleni kuten mielenterveyden oirehdintaan ja väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyviä juttuja. En pystyisi yksin kantamaan sitä taakkaa, minkä tämä rakas ystäväni vuodatuksillaan minulle kaataa, enkä halua valehdella miehelleni esim. menoistani jos ne liittyvät ystävän auttamiseen tms.
Ystäväni ei tietenkään tiedä että jaan hänen asioitaan miehelleni, ja olisi varmasti järkyttynyt ja pettynyt jos saisi tietää tästä, mutta tiedän tekeväni oman hyvinvointini kannalta oikein. Mieheni on tarpeeksi kaukana ystävästäni niin ettei hän kuormitu näistä jutuista, eikä hänellä ole mitään intressiä lähteä kertomaan asioista eteenpäin (kelle edes kertoisi?). Mutta siltikin pitäisin vääränä sitä että mieheni lukisi ystäväni lähettämät viestit.
Teet yksiselitteisesti väärin, jos ystäväsi ei tiedä asiasta. Itse en koskaan toimi näin. Terveisin minä, joka jaan asioita vapaasti puolisoni kanssa ja jonka ystäväpiirissä muutkin toimivat samoin.
En todellakaan tee. Minä en ole velvoitettu ylläpitämään ystäväni fasadia hänen puolestaan, vaikka hän itse taudinkuvaan sopien tätä yrittää. Jos saan soiton aamuyöstä että voinko tulla hakemaan kun ystäväni on heitetty pakkaseen, en todellakaan valehtele miehelleni että lähdenkin tästä ABC:lle ostamaan donitseja. Tai esitä ahdistuneena miehelleni että juttelin niitä näitä kaksi tuntia jos toimin terapeutin sijaisena kun ystäväni vuodattaa harhaisia kuvitelmiaan.
Mielisairas tai päihdeongelmainen ihminen harvoin käsittää kuinka paljon kuormittaa läheisiään oireilullaan, ja moni yrittää myös viimeiseen asti piilotella ja salata ongelmiaan. Ainahan sitä voi sanoa että musta silmä tuli ovenkarmista ja ainahan sitä voi esittää että kaikki on ok vaikka mania paistaa kilometrin päähän, mutta se että puhun tällaisista asioista miehelleni totuudellisesti ja yritämme yhdessä miettiä miten ystävääni voisi tilanteessa auttaa, ei ole mielestäni millään tapaa epäeettistä.
Minusta kaikenlaisten ihmissuhteiden luottamus perustuu ensisijaisesti siihen että on toisen puolella, ja auttaa hädän hetkellä, eikä johonkin pyhään vaikenemisen artiklaan joka pahimmillaan vain kasvattaa salaisuuksia liian isoihin mittasuhteisiin. Sellainen käyttäytymismalli on pesiytynyt meidän kulttuuriimme enkä pidä lainkaan hyvänä että "tästä ei sitten puhuta muille" on ensisijainen toimintamalli.
Tuossa sinun tilanteessa ystäväsi ongelmat tuntuvat olevan niin suuria, että on ymmärrettävää, että kerrot niistä miehellesi ihan vain oman jaksamisesi ja ehkä turvallisuutesikin vuoksi. Tilanne on eri silloin, kun ystävän ongelmat ovat laatua "keskivaikea masennus", "Pekka oli uskoton" tai "Mirkku on raskaana" eli ns. liikutaan "normaalien" ongelmien alueella.
Ihmeellistä vainoharhaisuutta osalla. Ainakin mun mielestä jotain on pielessä, jos henkilökohtainen puhelin pitää suojata salasanalla kumppaniltaan ja ei pysty käyttämään tarvittaessa kumppaninsa puhelinta. Toisaalta silloinkin jotain on pielessä, jos toisella pitää olla pääsy "avoimuuden ja luottamuksen" tähden.
Ihme lörppöjä tuntuu olevan osa vastaajista. Minua nolottaisi jos olisi noin lapsellinen hölösuu puoliso, joka ei osaisi mitään asiaa pitää omana tietonaan vaan "ihanan luonnollisesti jakaisi yksikkönä" ihan kaiken kanssani - sellaisetkin asiat, jotka hänen itsensäkin mielestä eivät minua edes suuremmin kiinnosta.
Luulisi että aikuinen ihminen osaisi olla edes hiukan itsenäisempi ja seistä omilla jaloillaan. Entisaikaan pidettiin hyveenä sellaista, ettei lörpöttele jonninjoutavia ja erityisesti ettei petä ystävän luottamusta lavertelemalla hänen yksityisasioitaan kenellekään. Ihan sama onko asia arkaluontoinen vai ei. Sivistynyt ihminen ei lörpöttele toisten asioista edes puolisolleen. Pikkulapsi saattaa ahdistua, jos on jokin asia mitä ei saa paljastaa. Aikuisen pitäisi olla jo hiukan kypsempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.
ApLähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.
Tässä ei ole mitään eturistiriitaa puolison ja ystävän välillä! Ei ole sun puolisolta pois mitenkään, jos hän ei tiedä kaikkia ystäväsi henk.koht. asioita. Vai onko muka?
..ystävää voi sen sijaan harmittaa kun et ole luotettava, vaikkei asian eteenpäin kertominen sinänsä mitään "helvetillistä katastrofia" aiheuttaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.
ApLähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.
Juuri näin. Minä tiedän että paras ystäväni puhuu asioistani miehensä kanssa (ihan kuten minäkin juttelen hänen asioistaan miehelleni) mutta se ei haittaa mitään koska tiedän että hänen miehensä on myös luotettava kunnon ihminen. 90 % ihmisistä kertoo puolisoilleen joka tapauksessa jos parhaalla ystävällä syöpä tai sukupuolitauti. Se että kertoo luotettavalle puolisolleen EI tarkoita että juoruilisi koko maailmalle.
Kun ystävä on avautunut sinulle ongelmistaan, on hoitoalan työntekijöiden työnohjaukseen verrattavissa olevaa tilanteen purkua kertoa siitä puolisolleen -kukaan ei jaksa toisen ongelmia jos joutuu pitämään ne aina vaan sisällään. Puolison kanssa voi käydä asian neutraalisti läpi ja päästä siitä ystävästä tarttuneesta emotionaalisesta taakasta. Tiedän että ystäväni toimivat samoin. Kielteiset tunteet tarttuvat helposti mutta kun asiasta puhuu neutraalin ihmisen kanssa ilma ikään kuin puhdistuu.
Ne ystävät, joiden miesten en soisi asioitani tietävän -no, ne ovat aika pian muuttuneet entisiksi koska en viitsi pitää ystävinäni ihmisiä joilla on huono miesmaku. Kertoo muutenkin arvostelukyvyn puutteesta.
P.S. Mieheni ei lue puhelintani koska sitä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ihme lörppöjä tuntuu olevan osa vastaajista. Minua nolottaisi jos olisi noin lapsellinen hölösuu puoliso, joka ei osaisi mitään asiaa pitää omana tietonaan vaan "ihanan luonnollisesti jakaisi yksikkönä" ihan kaiken kanssani - sellaisetkin asiat, jotka hänen itsensäkin mielestä eivät minua edes suuremmin kiinnosta.
Luulisi että aikuinen ihminen osaisi olla edes hiukan itsenäisempi ja seistä omilla jaloillaan. Entisaikaan pidettiin hyveenä sellaista, ettei lörpöttele jonninjoutavia ja erityisesti ettei petä ystävän luottamusta lavertelemalla hänen yksityisasioitaan kenellekään. Ihan sama onko asia arkaluontoinen vai ei. Sivistynyt ihminen ei lörpöttele toisten asioista edes puolisolleen. Pikkulapsi saattaa ahdistua, jos on jokin asia mitä ei saa paljastaa. Aikuisen pitäisi olla jo hiukan kypsempi.
Entisaikaan myöskin pidettiin suotavana että pidetään stiff upper lip eikä raskauteta ystäviä omilla murheilla. Ja vaikka juoruilua katsottiin pahalla, oli myös selvää että puolisoiden välillä ei ole salaisuuksia.
Jos ei halua maailman tietävän asioitaan, se jonka ne asiat on voi pitää suunsa ihan itse napissa. Niin minä teen. On aika älytöntä että itse ensin avautuu ystävälle, ei siis saa oltua hiljaa, mutta ystävän pitäisi sitten pitää se kaikki oksennus sisällään ja olla "luotettava kuin kallio"?
Eiköhän se ole jokaisen oma asia pitää suunsa kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Miten tämä liittyy aiheeseen? Vain tutkimalla mieheni viestimet saan selville, jos hän on pettänyt minua? Mutta kun se, ettei todisteita pettämisestä löydy, ei kerro vielä yhtään mitään. Hänellä voi olla sp-osoitteita joita en tiedä, sim-kortteja joista en tiedä, puhelimia joista en tiedä.. Ja kaiken huipuksi, hänellä on lukemattomia tilaisuuksia pettämiseen joka ikinen viikko!