sateenkaariuskovaiset aamutv.ssä: Jos ei lapsi käyttäydy stereotyyppisesti, pitäisi sukupuoli voida vaihtaa jo ennen koulua
ja nämä ihmiset ovat olevinaan edistyksellisiä ja moderneja, mutta heidän mielestä tyttö ei ole tyttö ellei leiki nukeilla lapsena, ja siksi sukupuoli pitäisi voida vaihtaa jo ennen koulua, että "tietämättömät aikuiset" osaavat suhtautua lapseen oikein.
Huhhei, onneksi minun lapsuudessa ei ollut näitä ihmisiä paasaamassa missään, sain leikkiä mitä halusin "poikien leikkejä" myös, eikä tullut seta-väki väittämään minua trans-muusukupuoliseksi ja painostanut vanhempiani vaihtamaan sukupuoltani.
Miksei poika voisi leikkiä nukella tai tyttö kiipeillä puihin, näiden setalaisten mielestä?
Millä vuosituhannella ne elävät, jos mielenkiinnon kohteet ovat merkki "väärästä sukupuolesta".
Nämä ihmiset alkaa olemaan jo vaarallisia, jos saavat kaikki ajamansa asiat läpi.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen sitten varmaan mies enkä heteronainen, kun metsästän, roplaan autoja, remontoin ja harrastan aktiivisesti nyrkkeilyä, nuorempana myös painin. Paha kyllä minun tyttäreni on ottanut minusta mallia ja nyt teininä tykkää remonttihommista, korjailee mopoaan, metsästää ja talvella ajelee moottorikelkalla.
Pitäis varmaan mennä johonkin Setan keskukseen muuttamaan meidät molemmat miehiksi. Viis mun miehen ja tytön poikaystävän mielipiteistä.
Haistapa kuule pitkä vittu. Olet saanut elää koko ikäsi sellaisena kuin olet ja tehdä mitä haluat, miehisinäkin pidettyjä juttuja, eikä kukaan ole kyseenalaistanut naiseuttasi ja olet saanut perustaa perheen ja heterosuhteen kumppanisi kanssa, kykenet synnyttämään lapsia. Ei kiinnosta tuollaisen etuoikeutetun cisnaisen vinkunat paskan vertaa.
Haha. Miksi transnaiset ovat olevinaan niin "naisellisia" mutta ovat poikkeuksetta stereotyyppisen maskuliinisen aggressiivisia, itsekkäitä ja omaa etuaan katkerana ajavia? Toistuu jok ikisen kohtaamani transnaisen kohdalla, kuvittelevat naisellisuuden olevan korkokenkiä ja meikkiä, mutta käytökseltään ja ajatuksiltaan ovat todella isoegoisen maskuliinisia.
Jatkaisin tähän vielä että kun ne transnaiset, joita olen tavannut, on vielä todella miehen näköisiäkin? Miksi? Säälittää kun tulos jääkin sille tasolle ettei edes tule naisellista naista. Niin miksi lähteä siihen prosessiin? Riittikö että sai alapääleikkauksen mutta muutoin voi näyttää JA pukeutua kuin mies (ei nyt miesten puvussa, mutta lökähousut ja huppari/t-paita, ei mekkoja, villatakkeja, hameita tms). Niin en ymmärrä mitä sillä naiseksi haluamisella sitten tavoiteltiin jos ulkonäkö ei todellakaan viittaa naiseen? Vai jäikö vaan hormonit ottamatta?
Sinulla on aika vanhoillinen ja outo ajatusmaailma. Sukupuolenkorjausprosessin tarkoitus ei ole, todellakaan se että henkilö alkaisi sen vuoksi muuttamaan pukeutumistaan. Onko vaatteet sinun mielestäsi jotenkin ihmisen sukupuoleen liittyvä asia?
Tiedän paljon naisia jotka eivät pukeudu mekkoihin, villatakkeihin, hameisiin tms. Eivätkä he todellakaan ole mitään feministejä, eivätkä he kuulu mihinkään sukupuoli/seksuaalivähemmistöihin.
Katsokaapa youtubesta Trevor Moranin video "My Gender."
Kovasti nämä muunsukupuoliset ja muut uniikit lumihiutaleet väittävät että mitään painostusta transidentiteetin omaksumiselle ei ole, mutta kovasti siihen vaan rohkaistaan ajattelematta lainkaan seurauksia. YAAAS GIRL OISIT NIIN KUUMA NAINEN JOO KORJAA ITTES HETI :)))))) SLAY QUEEN. 💅🏻👑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin muistuttaa, että useat homot ja lesbot ovat jo hylänneet nämä sukupuoliuskovaiset, eivätkä halua tulla luetuksi samaan joukkioon. Tuo ryhmä on kasvava, koska T-osastolta tulee jo melkeinpä pahempaa homophobiaa kuin uskovaisilta, muunmuassa tappouhkauksia.
TÄMÄ. Mä tunnen lesbona oloni huomattavasti turvallisemmaksi vanhojen kunnon homofobisten jeesustelijoiden kanssa jotka sanoo etten pääse taivaaseen kun teen syntiä, kuin näiden transaktivistien kanssa joiden mielestä mut pitäis polttaa roviolla tai hakata puolikuoliaaksi koska olen lesbo joka ei halua kikkeliä elämäänsä vaikka kikkelin omistaja kuinka kokisi olevansa nainen. Jeesustelijoilta sentään osaa odottaa urpoa asennetta mutta ns. omalta yhteisöltä se tulee aina ihan puskista... tai tuli ainakin ennen, enää en jaksa edes yllättyä. Olen vain pettynyt. En oo moneen vuoteen edes käynyt Pride-kulkueessa tai -tapahtumissa koska en tunne enää kuuluvani porukkaan. En uskalla. Ja voi auta armias jos huomautat transihmisten homofobiasta, tappouhkauksia satelee ja anonyymiviestejä joissa toivotaan että "toivottavasti joku transu raiskaa sut niin opit säkin tavoille **tun cis lesboh***a ps. oot ruma läski tapa ittes".
Sama juttu täällä. Pride-hössötys keskittyy täysin transsukupuolisuuden ympärille ja LGBT-liike on nykyisin "musu"heteroiden kaappaama. Eli jotain mukasukupuolta leikkiviä tavallisia heteroita ja mielenvikaisia transsukupuolisia rähjäämässä ja ajamassa homoja/lesboja/biseksuaaleja pois. Varsinkin transnaiset osaavat olla todella vihamielisiä, etenkin jos lesbot eivät koe mekossa olevaa miestä kikkeleineen viehättäväksi. Transmiehet taas ovat usein sellaisia reppanoita lesbotyttöjä jotka eivät ole oikein sinut seksuaalisuudensa kanssa.
Eli sun mielestä olen jotenkin huono ihminen ja mua saa polkea alaspäin vain sen takia että olen trans? Sun mielestä transfobia ja viharikokset transihmisiä kohtaan ovat ihan yks hailee? En voi ymmärtää seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä joka ajattelee tuolla tavoin. Mä en ole ajamassa lgb ihmisiä pois mihinkään vaan toivon että jokaisella ihmisellä olisi samat oikeudet ja että kukaan ei kokisi syrjintää.
Toki meistä transihmisistä löytyy noita sekopäitä ihan samalla tavalla kuin homoista, lesboista tai ihan mistä ihmisryhmästä tahansa. Eikä mulle tullut mielenkään edes ennen leikkausta deittailla ketään.
Missä kohtaa tuota viestiä sanottiin että pitäisi polkea alas? Kyse oli nimenomaan siitä miten transihmiset polkevat muita alas ja ajavat ulos pride-liikkeestä. Olette kyllä maailman suurimpia uhriutujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tää tekopyhyys. Kauhistellaan kuinka hirveää olisi, jos joku menisi prosessiin ja sitten katuisikin ja joutuisi elämään väärässä kropassa loppuelämänsä. Mikä tragedia. Transihmisen kohdalla taas se ei olekaan tragedia ollenkaan ja eihän ihminen edes voi olla väärässä kropassa.
Se, että transihminen leikataan on tragedia. Se, että terve, toimiva keho silvotaan on aina hirvittävä tragedia.
Jos mieli on niin rikki että ei sopeudu ulkoiseen todellisuuteen kuuluu hoitaa mieltä, ei sitä ulkoista todellisuutta.
Jos skitsofreenikko uskoo olevansa piru, ei sitäkään hoideta istuttamalla sille häntää ja sarvia vaan sille annetaan niin paljon lääkkeitä että väärä uskomus poistuu. Miksi transihmisten sitten annetaan pitää nämä sairaat harhaluulot terveestä, toimivasta kehostaan?
Ihmisen keho ei ole koskaan väärä, paitsi ehkä intersukupuolisilla jotka ovat selkeä anomalia -syntyyhän sitä kuusivarpaisiakin ihmisiä. Tai kädettömiä.
Kieltäisitkö siis plastiikkakirurgian?
Voi voi näitä huutelijoita jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta mitään.
Ennenvanhaanhan transihmisiä juuri hoidettiinkin mielisairaaloissa, lääkkeillä, terapioilla jopa sähköshokeilla. No ei toiminut.. osalle vaan ja silloin kyseessä oli juuri skitsofrenia tai tai jokin personaalisuushäiriö. Nykyään transihmisä ei hoideta näin koska se ei toimi ja on viitteitä että transsukupuolisuus kehittyy jo kohdussa. Johtuu jostain hormonihäiröistä yms. Et sinäkään lääkityksellä/terapialla voi yhtäkkiä alkaa kokemaan olevasi vastakkaista sukupuolta. Sukupuoli koostuu niin monesta osasta että ei ole ihme että joskus kaikki palikat ei mene kohdalleen. Oikeasti ennen kuin kukaan huutelee jotain että transut terapiaan, niin perehtykää ensin aiheeseen ennen kuin avaatte suunne.Vanhanaikaiset mielisairauden hoidot eivät auttaneet kovin hyvin ketään mielisairasta. Siksi ne eivät auttaneet transsukupuolisiakaan. Aika moni mielisairaus on muuten geneettistä, tai ainakin alttius siihen. Sillä, että transsukupuolisuus alkaa jo kohdussa ei ole mitään merkitystä: kyse on siitä että ihmisen aivot eivät kykene hyväksymään vallitsevaa todellisuutta. Sama vamma kuin niillä ihmisillä jotka haluavat että heiltä amputoidaan raajoja koska kokevat ettei vaikkapa toinen jalka kuulu heihin.
Voi olla että sitä kokemusta väärästä ruumiista ei pystytä poistamaan mutta jos transihminen oikeasti haluaisi, terapia aivan varmasti auttaisi elämään tuon tosiasian kanssa ilman että ruumista joudutaan silpomaan. Ihmiset oppivat elämään vaikka neliraajahalvattuina vaikka heidän sisäinen kehonkokemuksensa varmasti olisi liikkuva keho! Jos ihminen kykenee elämään sellaisessa tilassa ja vielä olemaan onnellinen, on se aivan varmasti mahdollista transihmisillekin kunhan vaan luovutaan tästä silpomista ja hormoneja -hullutuksesta.
Nyky-yhteiskunnassa kun voi käyttäytyä miten lystää ja pukeutua miten lystää ja kutsua itseään kutakuinkin miksi lystää ei silpomisiin kerta kaikkiaan ole mitään syytä.
Kaikkein naurettavimpia ovat nämä synnyttävät transmiehet. Että ollaan niin miestä, niin miestä että mutta sitten kumminkin halutaan tehdä naisellisin kuviteltavissa oleva asia kun minäminäminä haluaa vavvvan. Siinä kohtaa se naisen ruumis ei sitten yhtäkkiä ällötäkään yhtään. Jokainen synnyttänyt transmies on todiste pieleen menneestä diagnoosista.
Ei sinne hormonihoitoihin ja leikkauksiin ihan kuka vaan heti pääse.
Itse olen transnainen ja olen aina kokenut olevani nainen. Sain lapsena leikkiä tyttöjen leluilla yms. Pukeuduin androgyynisti jo varhaisteinistä saakka en edes kokenut kovinkaan vakavaa kiusaamista. Mutta kun murrosikä alkoi niin ahdistus ja paha olo siitä että kehityn "väärään suuntaan" oli järjetön.. olin lähes täysin toimintakyvytön useita vuosia, kävin terapiassa olin osastolla siellä myös puhuin sukupuoliristiriidastani. Vasta kun hakeuduin transtutkimuksiin ja hoitoihin niin oloni helpottui. Hoidot ja leikkaus oli todella rankka kokemus, mutta kaikki meni hyvin loppupeleissä. Nykyään elän onnellisesti omana itsenäni ilman minkäänlaisia ahdistuksia masennuksia. Käyn töissä ja olen jopa parisuhteessa. On kyllä tragedia syntyä tälläiseksi.. ajattelen että olishan se helpompaa ollut jos olisin voinut miehen kehossa elää ja yritinkin terapian tukemana elää, mutta kuollut olisin jos olisin jatkanut. Olen monien ihmisten mielestä vinksahtanut mielenvikainen paha ihminen, mutta mua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. Nyt mulla on hyvä olla ja kaikki toi paska on takanapäin. Olen siitä samaa mieltä että hoitoihin ei pitäisi kannustaa ja lähteä kevyein perustein. Jos on mahdollista elää ilman hormoneja/leikkauksia niin parempi niin. Takeita ei ole että hoidot onnistuu ja sukuelinkirurgiaan liittyy suuri komplikaatioiden riski ja sitä neovaginaa tosissaan täytyy hoitaa ja dilatoida jatkuvasti paranemis ajan. (Noin 2 vuotta.)
Nykyisellä suomen tekniikalla ei tarvitse dilatoida jatkuvasti. Kerran päivässä noin vuoden ajan riittää. Sitä ei myöskään tarvitse hoitaa koko ajan vaan normi suihkuttelut.
Höpön löpön, dilatoimista tulee harrastaa koko loppuelämä. Alussa (ensimmäiset pari vuotta) aktiivisesti ja monta 30min sessiota päivässä, myöhemmin vähän harvemmin.
Rainbow kirjoitti:
Sukupuolta ei vaihdeta, sukupuoli korjataan siihen oikeaan. Ja voihan sen veivata taas takaisin myöhemmin, jos siltä tuntuu.
facepalm
Adriana kirjoitti:
Seta haluaa todellakin vain hämmentää lapsia ja nuoria, koska ovat itse niin täysin hukassa identiteettinsä kanssa. Nuoruus ja nykyään lapsuuskin ovat niin epävarmaa aikaa, että Setan vouhotus ja nuorten ohjailu kyseenalaistamaan oman sukupuoli- ja seksuaaliidentiteetistä sekottaa pakkaa valtavasti.
Muistan kun 15-vuotiaana meille koulussa opetettiin homoudesta ja lesboudesta, ja jäin heti pohtimaan että entäs jos olenkin lesbo, kun yksi tyttö koulussa oli minusta todella kaunis. Se meni kuitenkin pian ohi, koska siihen suuntaan ei vielä silloin 2000-luvun alussa niin voimakkaasti ohjailtu. Nämä ajatukset voivat jäädä tänä aikakautena helposti vääristämään identiteettiä, koska tätä homo-trans-rummutusta suunnataan niin paljon alaikäisille.
Ja miksi koskaan ei puhuta sukupuolenvaihdoksen jälkeisestä syvästä ahdistuksesta ja itsemurhista, koska onni ei löytynytkään biologiaansa muuttamalla?
Kauhistuttaa todella mihin suuntaan tämä yhteiskunta on menossa.
Mua kauhistuttaa se että vielä vuonna 2018 on ihmisiä jotka ajattelee että homoseksuaalisuus on epänormaalia ja siitä ei saa puhua. Voi vittu. Meidän luokanvalvoja ala-asteella toitotti sitä että homoseksuaalisuus on hyvin epänormaalia. Opettaja ei saisi noin puhua ja tämä tapahtui pienellä paikkakunnalla vuonna 2004. Itse olen hetero ja saanut avarakatseisen opetuksen ja muistan kuinka pahoin aloin voida tuon opettajan möläytyksen jälkeen. Olin tuolloin 10v homot,lesbot,transihmiset ei katoa mihinkään vaikka mitään ei puhuttaisi. Niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Onneksi nykyään saavat elää lähes tasavertaisina kuten muutkin. Valitettavasti edelleen on ahdasmielisiä ihmisiä jotka tekevät kaikkensa että joillakin ihmisillä ei olisi hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tää tekopyhyys. Kauhistellaan kuinka hirveää olisi, jos joku menisi prosessiin ja sitten katuisikin ja joutuisi elämään väärässä kropassa loppuelämänsä. Mikä tragedia. Transihmisen kohdalla taas se ei olekaan tragedia ollenkaan ja eihän ihminen edes voi olla väärässä kropassa.
Se, että transihminen leikataan on tragedia. Se, että terve, toimiva keho silvotaan on aina hirvittävä tragedia.
Jos mieli on niin rikki että ei sopeudu ulkoiseen todellisuuteen kuuluu hoitaa mieltä, ei sitä ulkoista todellisuutta.
Jos skitsofreenikko uskoo olevansa piru, ei sitäkään hoideta istuttamalla sille häntää ja sarvia vaan sille annetaan niin paljon lääkkeitä että väärä uskomus poistuu. Miksi transihmisten sitten annetaan pitää nämä sairaat harhaluulot terveestä, toimivasta kehostaan?
Ihmisen keho ei ole koskaan väärä, paitsi ehkä intersukupuolisilla jotka ovat selkeä anomalia -syntyyhän sitä kuusivarpaisiakin ihmisiä. Tai kädettömiä.
Kieltäisitkö siis plastiikkakirurgian?
Voi voi näitä huutelijoita jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta mitään.
Ennenvanhaanhan transihmisiä juuri hoidettiinkin mielisairaaloissa, lääkkeillä, terapioilla jopa sähköshokeilla. No ei toiminut.. osalle vaan ja silloin kyseessä oli juuri skitsofrenia tai tai jokin personaalisuushäiriö. Nykyään transihmisä ei hoideta näin koska se ei toimi ja on viitteitä että transsukupuolisuus kehittyy jo kohdussa. Johtuu jostain hormonihäiröistä yms. Et sinäkään lääkityksellä/terapialla voi yhtäkkiä alkaa kokemaan olevasi vastakkaista sukupuolta. Sukupuoli koostuu niin monesta osasta että ei ole ihme että joskus kaikki palikat ei mene kohdalleen. Oikeasti ennen kuin kukaan huutelee jotain että transut terapiaan, niin perehtykää ensin aiheeseen ennen kuin avaatte suunne.Vanhanaikaiset mielisairauden hoidot eivät auttaneet kovin hyvin ketään mielisairasta. Siksi ne eivät auttaneet transsukupuolisiakaan. Aika moni mielisairaus on muuten geneettistä, tai ainakin alttius siihen. Sillä, että transsukupuolisuus alkaa jo kohdussa ei ole mitään merkitystä: kyse on siitä että ihmisen aivot eivät kykene hyväksymään vallitsevaa todellisuutta. Sama vamma kuin niillä ihmisillä jotka haluavat että heiltä amputoidaan raajoja koska kokevat ettei vaikkapa toinen jalka kuulu heihin.
Voi olla että sitä kokemusta väärästä ruumiista ei pystytä poistamaan mutta jos transihminen oikeasti haluaisi, terapia aivan varmasti auttaisi elämään tuon tosiasian kanssa ilman että ruumista joudutaan silpomaan. Ihmiset oppivat elämään vaikka neliraajahalvattuina vaikka heidän sisäinen kehonkokemuksensa varmasti olisi liikkuva keho! Jos ihminen kykenee elämään sellaisessa tilassa ja vielä olemaan onnellinen, on se aivan varmasti mahdollista transihmisillekin kunhan vaan luovutaan tästä silpomista ja hormoneja -hullutuksesta.
Nyky-yhteiskunnassa kun voi käyttäytyä miten lystää ja pukeutua miten lystää ja kutsua itseään kutakuinkin miksi lystää ei silpomisiin kerta kaikkiaan ole mitään syytä.
Kaikkein naurettavimpia ovat nämä synnyttävät transmiehet. Että ollaan niin miestä, niin miestä että mutta sitten kumminkin halutaan tehdä naisellisin kuviteltavissa oleva asia kun minäminäminä haluaa vavvvan. Siinä kohtaa se naisen ruumis ei sitten yhtäkkiä ällötäkään yhtään. Jokainen synnyttänyt transmies on todiste pieleen menneestä diagnoosista.
Ei sinne hormonihoitoihin ja leikkauksiin ihan kuka vaan heti pääse.
Itse olen transnainen ja olen aina kokenut olevani nainen. Sain lapsena leikkiä tyttöjen leluilla yms. Pukeuduin androgyynisti jo varhaisteinistä saakka en edes kokenut kovinkaan vakavaa kiusaamista. Mutta kun murrosikä alkoi niin ahdistus ja paha olo siitä että kehityn "väärään suuntaan" oli järjetön.. olin lähes täysin toimintakyvytön useita vuosia, kävin terapiassa olin osastolla siellä myös puhuin sukupuoliristiriidastani. Vasta kun hakeuduin transtutkimuksiin ja hoitoihin niin oloni helpottui. Hoidot ja leikkaus oli todella rankka kokemus, mutta kaikki meni hyvin loppupeleissä. Nykyään elän onnellisesti omana itsenäni ilman minkäänlaisia ahdistuksia masennuksia. Käyn töissä ja olen jopa parisuhteessa. On kyllä tragedia syntyä tälläiseksi.. ajattelen että olishan se helpompaa ollut jos olisin voinut miehen kehossa elää ja yritinkin terapian tukemana elää, mutta kuollut olisin jos olisin jatkanut. Olen monien ihmisten mielestä vinksahtanut mielenvikainen paha ihminen, mutta mua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. Nyt mulla on hyvä olla ja kaikki toi paska on takanapäin. Olen siitä samaa mieltä että hoitoihin ei pitäisi kannustaa ja lähteä kevyein perustein. Jos on mahdollista elää ilman hormoneja/leikkauksia niin parempi niin. Takeita ei ole että hoidot onnistuu ja sukuelinkirurgiaan liittyy suuri komplikaatioiden riski ja sitä neovaginaa tosissaan täytyy hoitaa ja dilatoida jatkuvasti paranemis ajan. (Noin 2 vuotta.)
Nykyisellä suomen tekniikalla ei tarvitse dilatoida jatkuvasti. Kerran päivässä noin vuoden ajan riittää. Sitä ei myöskään tarvitse hoitaa koko ajan vaan normi suihkuttelut.
Höpön löpön, dilatoimista tulee harrastaa koko loppuelämä. Alussa (ensimmäiset pari vuotta) aktiivisesti ja monta 30min sessiota päivässä, myöhemmin vähän harvemmin.
Hyi hitto, ja tämäkö sitten on jonkun mielestä se mikä hän on "oikeasti".
Ihmisparat, tarvitsisivat ainoostaan psykiatrista hoitoa, eikä tollasta puoskarien silpomista.
Ja mitä kauempana pysyy ihmiset transhöpöjutuista, sen vähemmän tällasia "identiteettiongelmia" löytyy. Kumma juttu.
Täällä näkyvissä perinteinen kiusattu kääntyy kiusaajaksi (lgbt). Omat oikeudet saatu kuntoon niin voi kääntää vihan muihin.
Nuo vaatimukset että homoseksuaalille tulisi kelvata trans kannattaa jättää samaan arvoon kuin että värillisen homon täytyisi kelvata valkoiselle. Jokainen päättäkön itse mistä viehättyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen sitten varmaan mies enkä heteronainen, kun metsästän, roplaan autoja, remontoin ja harrastan aktiivisesti nyrkkeilyä, nuorempana myös painin. Paha kyllä minun tyttäreni on ottanut minusta mallia ja nyt teininä tykkää remonttihommista, korjailee mopoaan, metsästää ja talvella ajelee moottorikelkalla.
Pitäis varmaan mennä johonkin Setan keskukseen muuttamaan meidät molemmat miehiksi. Viis mun miehen ja tytön poikaystävän mielipiteistä.
Haistapa kuule pitkä vittu. Olet saanut elää koko ikäsi sellaisena kuin olet ja tehdä mitä haluat, miehisinäkin pidettyjä juttuja, eikä kukaan ole kyseenalaistanut naiseuttasi ja olet saanut perustaa perheen ja heterosuhteen kumppanisi kanssa, kykenet synnyttämään lapsia. Ei kiinnosta tuollaisen etuoikeutetun cisnaisen vinkunat paskan vertaa.
Haha. Miksi transnaiset ovat olevinaan niin "naisellisia" mutta ovat poikkeuksetta stereotyyppisen maskuliinisen aggressiivisia, itsekkäitä ja omaa etuaan katkerana ajavia? Toistuu jok ikisen kohtaamani transnaisen kohdalla, kuvittelevat naisellisuuden olevan korkokenkiä ja meikkiä, mutta käytökseltään ja ajatuksiltaan ovat todella isoegoisen maskuliinisia.
Jatkaisin tähän vielä että kun ne transnaiset, joita olen tavannut, on vielä todella miehen näköisiäkin? Miksi? Säälittää kun tulos jääkin sille tasolle ettei edes tule naisellista naista. Niin miksi lähteä siihen prosessiin? Riittikö että sai alapääleikkauksen mutta muutoin voi näyttää JA pukeutua kuin mies (ei nyt miesten puvussa, mutta lökähousut ja huppari/t-paita, ei mekkoja, villatakkeja, hameita tms). Niin en ymmärrä mitä sillä naiseksi haluamisella sitten tavoiteltiin jos ulkonäkö ei todellakaan viittaa naiseen? Vai jäikö vaan hormonit ottamatta?
Siksi koska se että olet nainen ei tarkoita että pitäisi pukeutua tietyllä lailla. Ei kaikki transnaiset tykkää stereotyyppisistä naisten jutuista. Mitä tuohon miehekkääseen ulkonäköön tulee niin hormonit ei tehoa luustoon. Jos on vahvat miehiset kasvojen piirteet niin ei hormonit siihen paljon auta. Jotku kellä on varaa menevät ffs leikkauksiin ulkomaille. (Suomessa ei ole kirurgia joka on tekee näitä) hintaa ffs-leikkaukselle voi tulla yli 30 000€ joten ei kaikilla ole varaa. Oikeasti anna muiden elää ja elä itekkin. Älä vaivaa päätäsi sillä miksi joku trans ei sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Adriana kirjoitti:
Seta haluaa todellakin vain hämmentää lapsia ja nuoria, koska ovat itse niin täysin hukassa identiteettinsä kanssa. Nuoruus ja nykyään lapsuuskin ovat niin epävarmaa aikaa, että Setan vouhotus ja nuorten ohjailu kyseenalaistamaan oman sukupuoli- ja seksuaaliidentiteetistä sekottaa pakkaa valtavasti.
Muistan kun 15-vuotiaana meille koulussa opetettiin homoudesta ja lesboudesta, ja jäin heti pohtimaan että entäs jos olenkin lesbo, kun yksi tyttö koulussa oli minusta todella kaunis. Se meni kuitenkin pian ohi, koska siihen suuntaan ei vielä silloin 2000-luvun alussa niin voimakkaasti ohjailtu. Nämä ajatukset voivat jäädä tänä aikakautena helposti vääristämään identiteettiä, koska tätä homo-trans-rummutusta suunnataan niin paljon alaikäisille.
Ja miksi koskaan ei puhuta sukupuolenvaihdoksen jälkeisestä syvästä ahdistuksesta ja itsemurhista, koska onni ei löytynytkään biologiaansa muuttamalla?
Kauhistuttaa todella mihin suuntaan tämä yhteiskunta on menossa.
Mua kauhistuttaa se että vielä vuonna 2018 on ihmisiä jotka ajattelee että homoseksuaalisuus on epänormaalia ja siitä ei saa puhua. Voi vittu. Meidän luokanvalvoja ala-asteella toitotti sitä että homoseksuaalisuus on hyvin epänormaalia. Opettaja ei saisi noin puhua ja tämä tapahtui pienellä paikkakunnalla vuonna 2004. Itse olen hetero ja saanut avarakatseisen opetuksen ja muistan kuinka pahoin aloin voida tuon opettajan möläytyksen jälkeen. Olin tuolloin 10v homot,lesbot,transihmiset ei katoa mihinkään vaikka mitään ei puhuttaisi. Niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Onneksi nykyään saavat elää lähes tasavertaisina kuten muutkin. Valitettavasti edelleen on ahdasmielisiä ihmisiä jotka tekevät kaikkensa että joillakin ihmisillä ei olisi hyvä olla.
Homoseksuaalisuus onkin ihan normaali juttu.
Mutta nää höpinät useista sukupuolista ja että sukupuoli on identiteetti jonka voi itse päättää... kunpa sitä voisikin päättää kaiken itse, mutta kun ihminen syntyy siksi miksi se syntyy ja sinne minne se syntyy, ei voi aina kaikkea saada mitä haluaa. Tämä nyt on se elämän perusoppi mikä pitäisi jo lapsena oppia.. mutta miten käy sellasen lapsen jonka vanhemmat sanoo "voit itse päättää oletko tyttö vai poika".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmöä kutsua ihmisia transuiksi, jos ne vain pukeutuvat erilailla kuin stereotyyppiset sukupuolensa edustajat. Eihän sukupuoli miksikään vaatteiden mukana muutu. Kyllä meikkaava ja heametta käyttävä mies on ihan vain mies, ei mikään trans.
Kauhean takapajusta ajattelua. Luulis että 2010 ois naisilla ja miehillä oikeus olla rohkeasti mitä ovat ja pukeutua miten pukeutuvat, ILMAN että joku yhteisö alkaa syöttää ihmisille omia teorioitaan miksi ihminen ei käyttäydy stereotyyppisesti ja vääristellä ihmisten ajatuksia.
Juu, ihan joka tapauksessa on hölmöä kutsua ihmisiä "transuiksi", koska se on loukkaava termi.
Miksi kaikki sitten ovat trans-sitä ja trans-tätä sateenkaariväen mielestä, jotka eivät istu stereotyyppisiin sukupuolirooleihin.
Eivät ole, enkä tajua mistä olet saanut tämän käsityksen.
Netistä, esim tästä ketjustakin.
No, näin ei kuitenkaan ole. Sanotaan vielä auki varmuuden vuoksi: kukaan ei pidä lasta transsukupuolisena sen takia, että lapsi leikkii stereotyyppisiä vastakkaisen sukupuolen leikkejä, tykkää käyttää vastakkaisen sukupuolen vaatteita tai hiustyyliä.
Sen sijaan jos lapsen pysyvä, vakaa kokemus on, että hän on toista sukupuolta, ja hän kokee negatiivisena kun häneen viitataan fyysisen sukupuolensa termeillä, hän kokee ahdistusta ajatuksesta, että aikuisena hänestä tulee fyysisen sukupuolensa mukainen, niin silloin voidaan epäillä, että lapsi on transsukupuolinen. Silti kukaan ei ehdota lasten leikkelemistä miksikään.
Oikeasti, ottaen huomioon miten transvihainen meidän kulttuuri on, mikä tästäkin ketjusta näkyy, on ihan naurettava ajatus että vanhemmat kovin herkästi hyppäisivät havainnosta "Siiri haluaa poikien kampauksen" johtopäätökseen "Siiri on translapsi!". Kaikissa kuvauksissa mitä minä olen lukenut translapsien kasvusta, vanhemmille on ollut pitkä prosessi edes tajuta, saati hyväksyä asia ja pikemminkin translapsia yritetään yleensä väkisin kasvattaa sen fyysisen sukupuolen mukaan.
Nythän täällä monet huutavat että eihän sukupuolella ole väliä, kaikki saavat tehdä ja elää miten haluavat, mutta transihmisten (myös lasten) kokemus on se, että sillä on heille väliä. Ei cis-ihmiset voi mennä sanomaan, että koet väärin, sinun pitää vain elää kuten haluat. Kun heille se on tärkeää, että he saavat avoimesti olla oikean sukupuolensa mukaisia. Toisekseen maailma ei ole niin sukupuolineutraali kuin täällä väitetään.
Taas tätä outoa transhöpinää. Huomaatko itsekään mitä puhut. Ensin kysyt multa missä oon nähnyt kenenkään väittävän ketään trans-joksikin, sanon että täällä esim, sinä vastaat ettei näin ole.
Eli näen muka taas harhoja kun selvästi kirjotat tossa translapsista.Jättäkää lapset rauhaan tolta humpuukilta, ja pitäkää noi hömelöt etuliitteet siellä aikuisten ringeissänne, jos sellasilla on pakko pelleillä. Miksi lapsia pitää kutsua "trans"eiksi. Ei tuo palvele ketään, vähiten lapsia.
Väitit, että joku pitää ei-stereotyyppisiä leikkejä leikkivää lasta translapsena. Minä vastasin, että näin ei ole (=näin ei kukaan oikeasti ajattele).
No haloo. Sellaisiakin ihmisiä on joiden mielestä pinkit kalat ja flamingot EIVÄT VOI olla uroksia koska yyh ne on pinkkejä ja se on tyttöjen väri!!1 Joten kyllä "väärillä" leluilla leikkiviä lapsiakin usein pidetään transsukupuolisina. Näin todellakin monet ihmiset ajattelevat. Ihan oikeasti. Muakin pidettäisiin jonakin identiteettiongelmaisena jos olisin lapsi 2010-luvulla. Luojan kiitos en ole.
No, todellakaan kukaan SETAssa ei pidä, ei ainakaan kukaan setan psykologi tai lääkäri. Jos olet kuullut joltan setan edustajalta lausunnon jonka mukaan ei-stereotyyppisten leikkien leikkiminen=transsukupuolisuus, niin todella mielelläni näkisin siitä mustaa valkoisella.
Adriana kirjoitti:
Seta haluaa todellakin vain hämmentää lapsia ja nuoria, koska ovat itse niin täysin hukassa identiteettinsä kanssa. Nuoruus ja nykyään lapsuuskin ovat niin epävarmaa aikaa, että Setan vouhotus ja nuorten ohjailu kyseenalaistamaan oman sukupuoli- ja seksuaaliidentiteetistä sekottaa pakkaa valtavasti.
Muistan kun 15-vuotiaana meille koulussa opetettiin homoudesta ja lesboudesta, ja jäin heti pohtimaan että entäs jos olenkin lesbo, kun yksi tyttö koulussa oli minusta todella kaunis. Se meni kuitenkin pian ohi, koska siihen suuntaan ei vielä silloin 2000-luvun alussa niin voimakkaasti ohjailtu. Nämä ajatukset voivat jäädä tänä aikakautena helposti vääristämään identiteettiä, koska tätä homo-trans-rummutusta suunnataan niin paljon alaikäisille.
Ja miksi koskaan ei puhuta sukupuolenvaihdoksen jälkeisestä syvästä ahdistuksesta ja itsemurhista, koska onni ei löytynytkään biologiaansa muuttamalla?
Kauhistuttaa todella mihin suuntaan tämä yhteiskunta on menossa.
Suomessa on hyvin tiukat tutkimukset ennen kuin sukupuoltaan pääsee korjauttamaan onneksi. Näitä ns katujia suomessa ei ole lähes laisinkaan. Ulkomailla näitä katujia ja prosessin jälkeen itsemurhia tehneitä löytyykin paljon enemmän koska sielä kuka vaan kenellä on tilillä tarpeeksi pätäkkää voi aloittaa hoidot. Sielä ei paljon mielenterveyttä tutkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin muistuttaa, että useat homot ja lesbot ovat jo hylänneet nämä sukupuoliuskovaiset, eivätkä halua tulla luetuksi samaan joukkioon. Tuo ryhmä on kasvava, koska T-osastolta tulee jo melkeinpä pahempaa homophobiaa kuin uskovaisilta, muunmuassa tappouhkauksia.
TÄMÄ. Mä tunnen lesbona oloni huomattavasti turvallisemmaksi vanhojen kunnon homofobisten jeesustelijoiden kanssa jotka sanoo etten pääse taivaaseen kun teen syntiä, kuin näiden transaktivistien kanssa joiden mielestä mut pitäis polttaa roviolla tai hakata puolikuoliaaksi koska olen lesbo joka ei halua kikkeliä elämäänsä vaikka kikkelin omistaja kuinka kokisi olevansa nainen. Jeesustelijoilta sentään osaa odottaa urpoa asennetta mutta ns. omalta yhteisöltä se tulee aina ihan puskista... tai tuli ainakin ennen, enää en jaksa edes yllättyä. Olen vain pettynyt. En oo moneen vuoteen edes käynyt Pride-kulkueessa tai -tapahtumissa koska en tunne enää kuuluvani porukkaan. En uskalla. Ja voi auta armias jos huomautat transihmisten homofobiasta, tappouhkauksia satelee ja anonyymiviestejä joissa toivotaan että "toivottavasti joku transu raiskaa sut niin opit säkin tavoille **tun cis lesboh***a ps. oot ruma läski tapa ittes".
Tää onkin sitten eri asia ja todella väärin.
Mutta ei tällä ole sen kanssa tekemistä että onko transihmisiä olemassa vai ei.
T. Se, joka on yrittänyt ketjussa puolustaa transihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi koskaan ei puhuta sukupuolenvaihdoksen jälkeisestä syvästä ahdistuksesta ja itsemurhista, koska onni ei löytynytkään biologiaansa muuttamalla?
Koska se rikkoo idyllin. Sukupuolenkorjauksen pitäisi olla se taikakeino, jonka avulla kaikki ongelmat ratkaisevat itse itsensä, ja kun näin ei olekaan niin siitä syntyvät ongelmat lakaistaan maton alle. Jos joku uskaltaakin sanoa ettei ole sataprosenttisen tyytyväinen ja elämä ei olekaan yhtäkkiä ruusuista kuin prinsessasadut niin ketään ei kiinnosta. Vain onnistumiset ja ryysyistä ruusuihin -tarinat kiinnostavat ja saavat palstatilaa.
Siitäkään ei saa puhua, jos katuu sukupuolenkorjausleikkaustaan ja muuttaakin mieltään ja haluaa palata elämään sen sukupuolen edustajana mikä olikin ennen korjausta. Fakta on se, että kaikille transihmisille ei sukupuolenkorjaus ole se oikea vaihtoehto, mutta silti sitä tarjotaan lähes aina sinä ainoana oikeana toimenpiteenä. Terapia ja se että yrittää tulla sinuiksi kroppansa kanssa ilman että muuttaa sitä fyysisesti nähdään käännyttämisenä ja pray the gay away -tyylisenä aivopesuna ja jos joku kokeekin niistä olevan apua niin todetaan että et sä mikään trans oikeesti ollutkaan, esitit vaan. Jos joku sanoo ettei edes halua korjata itseään, vaan suhtautumistaan omaan itseensä, saa kuulla ettei ole oikeasti transsukupuolinen vaan joku feikki jolla on muuten vaan ongelmia.
Musta on ainakin ihan hirveetä että ensimmäisenä rohkaistaan muuttamaan omaa fyysistä kehoaan eikä ajatuksiaan omasta kehostaan. Ehkä vähän ontuva vertaus mutta musta toi "korjaus mulle heti nyt" -mentaliteetti tuntuu vähän samalta kuin jos anorektikko vietäisiin rasvaimuun koska on omasta mielestään hirveä läski, sen sijaan että autettaisiin häntä näkemään itsensä sellaisena kuin on ja tuettaisiin parantumista.
Helvetin hyvin sanottu!
anoreksiavertauskin kuvaa hyvin juuri sitä nykyajan transpuoskarointia, joka on käsittämätöntä.
Minusta sellasilta lääkäreiltä yms "asiantuntijoilta" pitäisi viedä oikeudet toimia ammatissaan samantien, jotka ohjaavat ihmisiä "korjaus"leikkauksiin, vaikkei heissä ole mitään fyysistä vikaa.
Sairasta touhua, ei yhtään sen vähempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin muistuttaa, että useat homot ja lesbot ovat jo hylänneet nämä sukupuoliuskovaiset, eivätkä halua tulla luetuksi samaan joukkioon. Tuo ryhmä on kasvava, koska T-osastolta tulee jo melkeinpä pahempaa homophobiaa kuin uskovaisilta, muunmuassa tappouhkauksia.
TÄMÄ. Mä tunnen lesbona oloni huomattavasti turvallisemmaksi vanhojen kunnon homofobisten jeesustelijoiden kanssa jotka sanoo etten pääse taivaaseen kun teen syntiä, kuin näiden transaktivistien kanssa joiden mielestä mut pitäis polttaa roviolla tai hakata puolikuoliaaksi koska olen lesbo joka ei halua kikkeliä elämäänsä vaikka kikkelin omistaja kuinka kokisi olevansa nainen. Jeesustelijoilta sentään osaa odottaa urpoa asennetta mutta ns. omalta yhteisöltä se tulee aina ihan puskista... tai tuli ainakin ennen, enää en jaksa edes yllättyä. Olen vain pettynyt. En oo moneen vuoteen edes käynyt Pride-kulkueessa tai -tapahtumissa koska en tunne enää kuuluvani porukkaan. En uskalla. Ja voi auta armias jos huomautat transihmisten homofobiasta, tappouhkauksia satelee ja anonyymiviestejä joissa toivotaan että "toivottavasti joku transu raiskaa sut niin opit säkin tavoille **tun cis lesboh***a ps. oot ruma läski tapa ittes".
Sama juttu täällä. Pride-hössötys keskittyy täysin transsukupuolisuuden ympärille ja LGBT-liike on nykyisin "musu"heteroiden kaappaama. Eli jotain mukasukupuolta leikkiviä tavallisia heteroita ja mielenvikaisia transsukupuolisia rähjäämässä ja ajamassa homoja/lesboja/biseksuaaleja pois. Varsinkin transnaiset osaavat olla todella vihamielisiä, etenkin jos lesbot eivät koe mekossa olevaa miestä kikkeleineen viehättäväksi. Transmiehet taas ovat usein sellaisia reppanoita lesbotyttöjä jotka eivät ole oikein sinut seksuaalisuudensa kanssa.
Eli sun mielestä olen jotenkin huono ihminen ja mua saa polkea alaspäin vain sen takia että olen trans? Sun mielestä transfobia ja viharikokset transihmisiä kohtaan ovat ihan yks hailee? En voi ymmärtää seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä joka ajattelee tuolla tavoin. Mä en ole ajamassa lgb ihmisiä pois mihinkään vaan toivon että jokaisella ihmisellä olisi samat oikeudet ja että kukaan ei kokisi syrjintää.
Toki meistä transihmisistä löytyy noita sekopäitä ihan samalla tavalla kuin homoista, lesboista tai ihan mistä ihmisryhmästä tahansa. Eikä mulle tullut mielenkään edes ennen leikkausta deittailla ketään.
Missä kohtaa tuota viestiä sanottiin että pitäisi polkea alas? Kyse oli nimenomaan siitä miten transihmiset polkevat muita alas ja ajavat ulos pride-liikkeestä. Olette kyllä maailman suurimpia uhriutujia.
Viestistä sai vain sellaisen kuvan että haluat transihmiset pois pride liikkeestä. Tiesitkö että värilliset transnaiset ovat olleet vahvasti mukana perustamassa pride liikettä joten mua ihmetyttää että jotkin ihmiset ovat sitä mieltä että transsukupuoliset eivät ole tervetulleita prideen. Niin ja ihmettelen myös ihan yhtälailla tosiaan noita transuja ketkä polkee ihmisiä ja koittaa potkia ulos lesboja jne. Pride kuuluu kaikille PISTE!
Tällaisten asioiden takia vaihdoin vihreistä äärioikeistoon.
Kannattaisi kokkareidenkin avata silmänsä äärivasemmiston metkuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tää tekopyhyys. Kauhistellaan kuinka hirveää olisi, jos joku menisi prosessiin ja sitten katuisikin ja joutuisi elämään väärässä kropassa loppuelämänsä. Mikä tragedia. Transihmisen kohdalla taas se ei olekaan tragedia ollenkaan ja eihän ihminen edes voi olla väärässä kropassa.
Se, että transihminen leikataan on tragedia. Se, että terve, toimiva keho silvotaan on aina hirvittävä tragedia.
Jos mieli on niin rikki että ei sopeudu ulkoiseen todellisuuteen kuuluu hoitaa mieltä, ei sitä ulkoista todellisuutta.
Jos skitsofreenikko uskoo olevansa piru, ei sitäkään hoideta istuttamalla sille häntää ja sarvia vaan sille annetaan niin paljon lääkkeitä että väärä uskomus poistuu. Miksi transihmisten sitten annetaan pitää nämä sairaat harhaluulot terveestä, toimivasta kehostaan?
Ihmisen keho ei ole koskaan väärä, paitsi ehkä intersukupuolisilla jotka ovat selkeä anomalia -syntyyhän sitä kuusivarpaisiakin ihmisiä. Tai kädettömiä.
Kieltäisitkö siis plastiikkakirurgian?
Voi voi näitä huutelijoita jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta mitään.
Ennenvanhaanhan transihmisiä juuri hoidettiinkin mielisairaaloissa, lääkkeillä, terapioilla jopa sähköshokeilla. No ei toiminut.. osalle vaan ja silloin kyseessä oli juuri skitsofrenia tai tai jokin personaalisuushäiriö. Nykyään transihmisä ei hoideta näin koska se ei toimi ja on viitteitä että transsukupuolisuus kehittyy jo kohdussa. Johtuu jostain hormonihäiröistä yms. Et sinäkään lääkityksellä/terapialla voi yhtäkkiä alkaa kokemaan olevasi vastakkaista sukupuolta. Sukupuoli koostuu niin monesta osasta että ei ole ihme että joskus kaikki palikat ei mene kohdalleen. Oikeasti ennen kuin kukaan huutelee jotain että transut terapiaan, niin perehtykää ensin aiheeseen ennen kuin avaatte suunne.Vanhanaikaiset mielisairauden hoidot eivät auttaneet kovin hyvin ketään mielisairasta. Siksi ne eivät auttaneet transsukupuolisiakaan. Aika moni mielisairaus on muuten geneettistä, tai ainakin alttius siihen. Sillä, että transsukupuolisuus alkaa jo kohdussa ei ole mitään merkitystä: kyse on siitä että ihmisen aivot eivät kykene hyväksymään vallitsevaa todellisuutta. Sama vamma kuin niillä ihmisillä jotka haluavat että heiltä amputoidaan raajoja koska kokevat ettei vaikkapa toinen jalka kuulu heihin.
Voi olla että sitä kokemusta väärästä ruumiista ei pystytä poistamaan mutta jos transihminen oikeasti haluaisi, terapia aivan varmasti auttaisi elämään tuon tosiasian kanssa ilman että ruumista joudutaan silpomaan. Ihmiset oppivat elämään vaikka neliraajahalvattuina vaikka heidän sisäinen kehonkokemuksensa varmasti olisi liikkuva keho! Jos ihminen kykenee elämään sellaisessa tilassa ja vielä olemaan onnellinen, on se aivan varmasti mahdollista transihmisillekin kunhan vaan luovutaan tästä silpomista ja hormoneja -hullutuksesta.
Nyky-yhteiskunnassa kun voi käyttäytyä miten lystää ja pukeutua miten lystää ja kutsua itseään kutakuinkin miksi lystää ei silpomisiin kerta kaikkiaan ole mitään syytä.
Kaikkein naurettavimpia ovat nämä synnyttävät transmiehet. Että ollaan niin miestä, niin miestä että mutta sitten kumminkin halutaan tehdä naisellisin kuviteltavissa oleva asia kun minäminäminä haluaa vavvvan. Siinä kohtaa se naisen ruumis ei sitten yhtäkkiä ällötäkään yhtään. Jokainen synnyttänyt transmies on todiste pieleen menneestä diagnoosista.
Ei sinne hormonihoitoihin ja leikkauksiin ihan kuka vaan heti pääse.
Itse olen transnainen ja olen aina kokenut olevani nainen. Sain lapsena leikkiä tyttöjen leluilla yms. Pukeuduin androgyynisti jo varhaisteinistä saakka en edes kokenut kovinkaan vakavaa kiusaamista. Mutta kun murrosikä alkoi niin ahdistus ja paha olo siitä että kehityn "väärään suuntaan" oli järjetön.. olin lähes täysin toimintakyvytön useita vuosia, kävin terapiassa olin osastolla siellä myös puhuin sukupuoliristiriidastani. Vasta kun hakeuduin transtutkimuksiin ja hoitoihin niin oloni helpottui. Hoidot ja leikkaus oli todella rankka kokemus, mutta kaikki meni hyvin loppupeleissä. Nykyään elän onnellisesti omana itsenäni ilman minkäänlaisia ahdistuksia masennuksia. Käyn töissä ja olen jopa parisuhteessa. On kyllä tragedia syntyä tälläiseksi.. ajattelen että olishan se helpompaa ollut jos olisin voinut miehen kehossa elää ja yritinkin terapian tukemana elää, mutta kuollut olisin jos olisin jatkanut. Olen monien ihmisten mielestä vinksahtanut mielenvikainen paha ihminen, mutta mua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. Nyt mulla on hyvä olla ja kaikki toi paska on takanapäin. Olen siitä samaa mieltä että hoitoihin ei pitäisi kannustaa ja lähteä kevyein perustein. Jos on mahdollista elää ilman hormoneja/leikkauksia niin parempi niin. Takeita ei ole että hoidot onnistuu ja sukuelinkirurgiaan liittyy suuri komplikaatioiden riski ja sitä neovaginaa tosissaan täytyy hoitaa ja dilatoida jatkuvasti paranemis ajan. (Noin 2 vuotta.)
Nykyisellä suomen tekniikalla ei tarvitse dilatoida jatkuvasti. Kerran päivässä noin vuoden ajan riittää. Sitä ei myöskään tarvitse hoitaa koko ajan vaan normi suihkuttelut.
Höpön löpön, dilatoimista tulee harrastaa koko loppuelämä. Alussa (ensimmäiset pari vuotta) aktiivisesti ja monta 30min sessiota päivässä, myöhemmin vähän harvemmin.
Normi yhdyntä on riittävä dilatointi kun on parantunut. Jos ei ole yhdyntöjä niin esim hieromasauvan käyttö esim masturboidessa riittää. Tuosta dilatoinnista annetaan niin kauhukuva :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin monta asiaa mitä mä en ymmärrä.
Millä hitolla se sukupuoli määritellään? Jos se ei ole fyysistä, ei psyykkistä, ei henkistä? Jos pukeutuminen/leikit eivät vaikuta, miksi niin monet transihmiset kertovat esimerkkeinä leikkineensä aina sen korjatun?/oikean? sukupuolen leikkejä tai käyttäneensä em. tyylisiä vaatteita jne.
Jos lapselle ei koskaan puhu sukupuolesta mitään ja jos ympäristökään ei pääsisi vaikuttamaan asiaan, mitä sukupuolta lapsi kokisi olevansa - ei mitään? Vai kokisiko lapsi olevansa jotain?
Miltä tuntuu se, kun "tuntee olevansa jompaakumpaa sukupuolta"? Entä jos ei tunne olevansa nainen tai mies, vaikka tietää sen? Ts. alkaako asiaa kyseenalaistaa (turhaankin?) jos sitä alkaa lapsena/nuorena miettiä?
Ja millä hitolla sen tietää, onko lapsen osalta kyseessä vaihe (ja pitääkö tätä vahvistaa/tukea/jättää huomiotta) vai onko kyseessä pysyvä olotila?Hyviä kysymyksiä! Mikset koita etsiä niihin vastauksia?
Olen koettanut, mutta vastaukset siltä osin kun niitä löytyvät tuntuvat olevan vaihtelevia ja ristiriitaisia. Osaan ei varmaan varmoja vastauksia ole ja osaan kysymyksistä taas vastauksetkin ovat yksilöllisiä/henkilökohtaisia. :)
Niinhän se on, että kun ryhtyy etsimään ihmiselämää koskevia sääntöjä ja lainalaisuuksia yksilöiden kokemuksia kuuntelemalla, lopputulos on sekava. Tässä asiassa käsitteet ja mallit ovat parhaimmillaankin vielä keskeneräisiä, koska ollaan aika mutkikkaiden ja syvään menevien ilmiöiden äärellä ja keskustelu on uutta. En tiedä, saatko tästä irti mitään, mutta koitan kuitenkin vastata kysymyksiisi.
Vähän erikoista, että vaikka olet koittanut ottaa selvää asiasta, olet silti saanut käsityksen, että sukupuoli ei olisi fyysistä eikä psyykkistä. Se ei ole yksinomaan kumpaakaan noista, vaan biopsykososiaalinen, monta ihmiselämän aspektia läpileikkaava ilmiö. Jos sinulle on ihan suoraan sanottu, ettei sukupuoli ole fyysistä tai psyykkistä, luulisi että kontekstista olisi käynyt ilmi että tarkoitetaan, ettei sukupuoli ole ilmiö joka rajoittuisi fyysiseen/psyykkiseen kenttään tai määräytyisi yksinomaan jommassakummassa kentässä.
Tämän hetken paras ymmärrys asiasta on, että ihmisen itsensä on syytä antaa määritellä oma sukupuolensa. Sukupuoli laajempana ilmiönä on nyt ainakin jonkun aikaa murroksessa, eikä siitä oikein saa näpsäköitä tyydyttäviä määritelmiä aikaan. Tulevaisuus näyttää, millaiseksi kehittyy.
Ei ole tieteellistä tietoa siitä, miten lapsen sukupuoli-identiteetti muovautuisi jos hänet kasvatettaisiin sukupuoliroolittomassa ympäristössä. Eikä voikaan olla. Ihmisillä voi olla asiasta erilaisia henkilökohtaisia uskomuksia, mutta ne eivät voi olla perustellusti kovin vahvoja. Minä uskon, että tuolloin sukupuoli ei olisi osa aikuiseksi kasvaneen lapsen identiteettiä, niinkuin oikeakätisyys tai silmienkään väri ei ole. Tai niinkuin ihonvärikään ei olisi, yhteiskunnassa jossa sitä ei käytettäisi ihmisten erotteluun ja määrittelyyn. Hänellä olisi silti täysin terve ja riittävä identiteetti.
Pukeutuminen ja leikit ovat osa sukupuoliroolien opettelua ja kuuluvat sukupuolen performatiiviseen ulottuvuuteen, joka puolestaan on osa sukupuolen sosiaalista ulottuvuutta mutta ulottuu vahvasti myös psykologiseen, ja vaikuttaa biologiseen puoleen. Ne eivät voi määritellä ketään miksikään, mutta voivat kertoa yksilöstä jotakin. Joskus ne eivät kerro oikein mitään. Olen kuullut niitäkin transsukupuolisten tarinoita, joissa on leikitty ja pukeuduttu niinkuin on odotettukin ja kokemus omasta sukupuolesta on kehittynyt oletuksen kanssa ristiriitaiseksi vasta myöhemmällä iällä. Mutta näitä ei ole nostettu samalla tavalla esiin, koska eiväthän ne kerro oikein mitään. Leikki- ja vaatejuttujen noustua liian keskeisiksi tarinat ovat tulleet kiinnostavammiksi muistutuksena, ettei niiden liika korostaminenkaan kuitenkaan ole perusteltua.
Sillä ei ole väliä, onko lapsella vaihe vai ei. Lasta voi silti kuunnella ja rohkaista toimimaan miten tahtoo. Sukupuolen korjaus lapsen iässä ei tarkoita käytännössä mitään muuta kuin sitä, että lapsen annetaan käyttää toivomansa sukupuolen mukaisia vaatteita ja nimeä, ja muut hänen ympärillään kunnioittavat hänen identiteettiään. Jos se on vaihe, se menee ohi ja korjaus korjataan. Mitään pahaa ei ole käynyt. Tilanne käy mutkikkaammaksi kun edelleen transsukupuolinen lapsi lähestyy puberteettia eikä vaiheelle näy loppua. Keskustelu iästä, puberteetista ja sukupuolenkorjaukseen monelle kuuluvista hormonilääkkeistä on vielä auki, ja minä en ainakaan tiedä mikä paras tai oikea toimintatapa on, jos selkeästi perusteltu suositus on olemassa. Ihmiset tekevät henkilökohtaisia, tilanteensa mahdollistamia ratkaisuja parhaansa mukaan. Epäilen, että suuri osa tämänkin tilanteen mutkikkuutta katoaisi ihan sillä, jos asenteet transsukupuolisuutta kohtaan muuttuisivat suvaitsevammiksi.
Kiitos pitkästä ja hyvin muotoillusta vastauksesta! Sain paljon uutta pohdittavaa, vaikka ihmistyypiltäni olenkin sellainen jota häiritsee kun asiat eivät ole yksiselitteisiä tai konkreettisia. Siksi tämä aihe varmaan herättääkin mussa niin paljon kysymyksiä. :)
Ehkä päällimmäisenä jäin pohtimaan sitä, missä vaiheessa evoluutiota kehittyi ajatus siitä, että tuo on mies ja tuo on nainen ja ne määritellään näin (ts. mun vanhempien nuoruudessa oli tasan naisia tai miehiä) ja mietin miksi jako on alunperin mennyt näin kun olettaisin että transsukupuolisia ym. on aina ollut?
Ja ehkä vähän takerrun tähän "lapsen annetaan käyttää toivomansa sukupuolen mukaisia vaatteita". Mitä nämä ovat? Tai mä ajattelen niin, että en mä omilta lapsiltani ole mitään vaatteita rajannut pois muutenkaan - mulle riittää kunhan ovat säänmukaiset ja lapsi itse pitää niistä.
Jos sillä lapsella on siis itsellään toiveita, että miten haluaa pukeutua, niin niitä voi kuunnella järjen rajoissa. Jos ei lasta kiinnosta mitä päälleen laittaa, niin tuskinpa hänellä sitten on vaatetukseen liittyviä psykologisia tarpeitakaan.
Itse en pidä sukupuolirooleja lainkaan evoluution tuloksena, joten jos minulta kysytään eivät ole lainkaan kehittyneet biologisessa evoluutiossa vaan kulttuurin kehityksessä. On näyttöä siitä, että "perinteiset" sukupuoliroolit alkoivat kehittyä maanviljelyksen alkuaikoina noin kymmenen tuhatta vuotta sitten esi-isien siirtyessä meille luontaisesta vaeltavasta metsästys- ja keräilyelintavasta paikallaan pysyviin hierarkkisiin suuriin yhteiskuntiin. Tuolloin ihmiset olivat jo olennaisilta osin nykyisen kaltaisia. Mutta tämä ei siis ole mikään laaja, syvä konsensus josta olisi vahva tieteellinen näyttö vaan tiedot esihistoriallisista ajoista ovat vähäisiä. Antropologiassa ja arkeologiassa on näihin vuosiin asti jatkuneet ihan samat seksistiset oletukset kuin kaikkialla muuallakin. Sille mahdollisuudelle, etteivät sukupuoliroolit olisikaan olleet aina samanlaiset ja luonnon sanelemat ei ole vielä kovin pitkään annettu tieteessä hirveästi tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tää tekopyhyys. Kauhistellaan kuinka hirveää olisi, jos joku menisi prosessiin ja sitten katuisikin ja joutuisi elämään väärässä kropassa loppuelämänsä. Mikä tragedia. Transihmisen kohdalla taas se ei olekaan tragedia ollenkaan ja eihän ihminen edes voi olla väärässä kropassa.
Se, että transihminen leikataan on tragedia. Se, että terve, toimiva keho silvotaan on aina hirvittävä tragedia.
Jos mieli on niin rikki että ei sopeudu ulkoiseen todellisuuteen kuuluu hoitaa mieltä, ei sitä ulkoista todellisuutta.
Jos skitsofreenikko uskoo olevansa piru, ei sitäkään hoideta istuttamalla sille häntää ja sarvia vaan sille annetaan niin paljon lääkkeitä että väärä uskomus poistuu. Miksi transihmisten sitten annetaan pitää nämä sairaat harhaluulot terveestä, toimivasta kehostaan?
Ihmisen keho ei ole koskaan väärä, paitsi ehkä intersukupuolisilla jotka ovat selkeä anomalia -syntyyhän sitä kuusivarpaisiakin ihmisiä. Tai kädettömiä.
Kieltäisitkö siis plastiikkakirurgian?
Voi voi näitä huutelijoita jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta mitään.
Ennenvanhaanhan transihmisiä juuri hoidettiinkin mielisairaaloissa, lääkkeillä, terapioilla jopa sähköshokeilla. No ei toiminut.. osalle vaan ja silloin kyseessä oli juuri skitsofrenia tai tai jokin personaalisuushäiriö. Nykyään transihmisä ei hoideta näin koska se ei toimi ja on viitteitä että transsukupuolisuus kehittyy jo kohdussa. Johtuu jostain hormonihäiröistä yms. Et sinäkään lääkityksellä/terapialla voi yhtäkkiä alkaa kokemaan olevasi vastakkaista sukupuolta. Sukupuoli koostuu niin monesta osasta että ei ole ihme että joskus kaikki palikat ei mene kohdalleen. Oikeasti ennen kuin kukaan huutelee jotain että transut terapiaan, niin perehtykää ensin aiheeseen ennen kuin avaatte suunne.Vanhanaikaiset mielisairauden hoidot eivät auttaneet kovin hyvin ketään mielisairasta. Siksi ne eivät auttaneet transsukupuolisiakaan. Aika moni mielisairaus on muuten geneettistä, tai ainakin alttius siihen. Sillä, että transsukupuolisuus alkaa jo kohdussa ei ole mitään merkitystä: kyse on siitä että ihmisen aivot eivät kykene hyväksymään vallitsevaa todellisuutta. Sama vamma kuin niillä ihmisillä jotka haluavat että heiltä amputoidaan raajoja koska kokevat ettei vaikkapa toinen jalka kuulu heihin.
Voi olla että sitä kokemusta väärästä ruumiista ei pystytä poistamaan mutta jos transihminen oikeasti haluaisi, terapia aivan varmasti auttaisi elämään tuon tosiasian kanssa ilman että ruumista joudutaan silpomaan. Ihmiset oppivat elämään vaikka neliraajahalvattuina vaikka heidän sisäinen kehonkokemuksensa varmasti olisi liikkuva keho! Jos ihminen kykenee elämään sellaisessa tilassa ja vielä olemaan onnellinen, on se aivan varmasti mahdollista transihmisillekin kunhan vaan luovutaan tästä silpomista ja hormoneja -hullutuksesta.
Nyky-yhteiskunnassa kun voi käyttäytyä miten lystää ja pukeutua miten lystää ja kutsua itseään kutakuinkin miksi lystää ei silpomisiin kerta kaikkiaan ole mitään syytä.
Kaikkein naurettavimpia ovat nämä synnyttävät transmiehet. Että ollaan niin miestä, niin miestä että mutta sitten kumminkin halutaan tehdä naisellisin kuviteltavissa oleva asia kun minäminäminä haluaa vavvvan. Siinä kohtaa se naisen ruumis ei sitten yhtäkkiä ällötäkään yhtään. Jokainen synnyttänyt transmies on todiste pieleen menneestä diagnoosista.
Ei sinne hormonihoitoihin ja leikkauksiin ihan kuka vaan heti pääse.
Itse olen transnainen ja olen aina kokenut olevani nainen. Sain lapsena leikkiä tyttöjen leluilla yms. Pukeuduin androgyynisti jo varhaisteinistä saakka en edes kokenut kovinkaan vakavaa kiusaamista. Mutta kun murrosikä alkoi niin ahdistus ja paha olo siitä että kehityn "väärään suuntaan" oli järjetön.. olin lähes täysin toimintakyvytön useita vuosia, kävin terapiassa olin osastolla siellä myös puhuin sukupuoliristiriidastani. Vasta kun hakeuduin transtutkimuksiin ja hoitoihin niin oloni helpottui. Hoidot ja leikkaus oli todella rankka kokemus, mutta kaikki meni hyvin loppupeleissä. Nykyään elän onnellisesti omana itsenäni ilman minkäänlaisia ahdistuksia masennuksia. Käyn töissä ja olen jopa parisuhteessa. On kyllä tragedia syntyä tälläiseksi.. ajattelen että olishan se helpompaa ollut jos olisin voinut miehen kehossa elää ja yritinkin terapian tukemana elää, mutta kuollut olisin jos olisin jatkanut. Olen monien ihmisten mielestä vinksahtanut mielenvikainen paha ihminen, mutta mua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. Nyt mulla on hyvä olla ja kaikki toi paska on takanapäin. Olen siitä samaa mieltä että hoitoihin ei pitäisi kannustaa ja lähteä kevyein perustein. Jos on mahdollista elää ilman hormoneja/leikkauksia niin parempi niin. Takeita ei ole että hoidot onnistuu ja sukuelinkirurgiaan liittyy suuri komplikaatioiden riski ja sitä neovaginaa tosissaan täytyy hoitaa ja dilatoida jatkuvasti paranemis ajan. (Noin 2 vuotta.)
Nykyisellä suomen tekniikalla ei tarvitse dilatoida jatkuvasti. Kerran päivässä noin vuoden ajan riittää. Sitä ei myöskään tarvitse hoitaa koko ajan vaan normi suihkuttelut.
Höpön löpön, dilatoimista tulee harrastaa koko loppuelämä. Alussa (ensimmäiset pari vuotta) aktiivisesti ja monta 30min sessiota päivässä, myöhemmin vähän harvemmin.
Hyi hitto, ja tämäkö sitten on jonkun mielestä se mikä hän on "oikeasti".
Ihmisparat, tarvitsisivat ainoostaan psykiatrista hoitoa, eikä tollasta puoskarien silpomista.Ja mitä kauempana pysyy ihmiset transhöpöjutuista, sen vähemmän tällasia "identiteettiongelmia" löytyy. Kumma juttu.
Hyi hitto? Onko sun mielestä hieromasauvvan käyttö naisella hyi hitto? Ennen kuin noihin leikkauksiin pääsee niin käydäänkin psykiatrilla tiuhaan tahtiin. Jos osaat itse eheyttää transsukupuolisia niin perusta nyt äkkiä se klinikka. Voitat nobelin ja rikastut.
Puoskareita? Suomen parhaat kirurgit tekee näitä leikkauksia töölössä. Tiesitkö että ihan tavallinenkin nainen voi joutua dilatoimaan emätintään jonkun sairauden takia tai alueelle tehdyn leikkauksen takia. Muistaakseni esim vulvodynia on yksi sairaus cis-naisilla joka joissakin tapauksissa vaatii dilatointia useasti, onko sekin hyi hitto?
Koska se rikkoo idyllin. Sukupuolenkorjauksen pitäisi olla se taikakeino, jonka avulla kaikki ongelmat ratkaisevat itse itsensä, ja kun näin ei olekaan niin siitä syntyvät ongelmat lakaistaan maton alle. Jos joku uskaltaakin sanoa ettei ole sataprosenttisen tyytyväinen ja elämä ei olekaan yhtäkkiä ruusuista kuin prinsessasadut niin ketään ei kiinnosta. Vain onnistumiset ja ryysyistä ruusuihin -tarinat kiinnostavat ja saavat palstatilaa.
Siitäkään ei saa puhua, jos katuu sukupuolenkorjausleikkaustaan ja muuttaakin mieltään ja haluaa palata elämään sen sukupuolen edustajana mikä olikin ennen korjausta. Fakta on se, että kaikille transihmisille ei sukupuolenkorjaus ole se oikea vaihtoehto, mutta silti sitä tarjotaan lähes aina sinä ainoana oikeana toimenpiteenä. Terapia ja se että yrittää tulla sinuiksi kroppansa kanssa ilman että muuttaa sitä fyysisesti nähdään käännyttämisenä ja pray the gay away -tyylisenä aivopesuna ja jos joku kokeekin niistä olevan apua niin todetaan että et sä mikään trans oikeesti ollutkaan, esitit vaan. Jos joku sanoo ettei edes halua korjata itseään, vaan suhtautumistaan omaan itseensä, saa kuulla ettei ole oikeasti transsukupuolinen vaan joku feikki jolla on muuten vaan ongelmia.
Musta on ainakin ihan hirveetä että ensimmäisenä rohkaistaan muuttamaan omaa fyysistä kehoaan eikä ajatuksiaan omasta kehostaan. Ehkä vähän ontuva vertaus mutta musta toi "korjaus mulle heti nyt" -mentaliteetti tuntuu vähän samalta kuin jos anorektikko vietäisiin rasvaimuun koska on omasta mielestään hirveä läski, sen sijaan että autettaisiin häntä näkemään itsensä sellaisena kuin on ja tuettaisiin parantumista.