Lue keskustelun säännöt.
Miten IHMEESSÄ sanoa työkaverille, etten halua ystävystyä, loukkaamatta!?
26.02.2018 |
Töissä on yksi tyyppi, joka vaikuttaa yksinäiseltä, ja vaikka minun käykin hitusen häntä sääliksi, en voi kyllä sanoa että syy olisi muissa. On aikatavalla rasittava ja itsekeskeinen minäminäminä-ihminen.
No, nyt hän kuitenkin on ryhtynyt pommittamaan minua, on kysellyt kahvilaan, leffaan, lenkille, ja yrittänyt järjestää suht samanikäisille lapsillemme leikkitreffejä että itse kahvittelisimme siinä samalla ym..
Minä olen vältellyt parhaani mukaan häntä töissä, ja yhtä kertaa lukuunottamatta (tämän kerran poikkesin töiden jälkeen kahvilassa kanssaan, kun tuppasi seuraani töistäpäästyämme) kieltäytynyt kaikista ehdottamistaan tapaamisista vedoten epämääräisesti kiireisiini, harrastuksiini ja muihin "ennaltasovittuihin menoihin". No, tämän huomattuaan hän onkin nyt siirtynyt toiseen taktiikkaan, kutsui että jos tulisin hänelle kahville 1,5 kk päästä, "merkkaa kalenteriis sinne joku päivä, ettei sulla vielä ole menoa? Eikö olisi mukavaa kahvitella ja vaikka istua iltaa?"
Mitä hittoa tällaiseen voi vastata ihmiselle, jonka kanssa jatkossakin pitäisi pysyä väleissä? Ei kai voi/pidä suoraan sanoa, että ei, todellakaan en halua viettää kanssasi aikaa vähällä vapaa-ajallani?!
Mä tyydyin vaivautuneena sopertelemaan jotain että "no niin, voishan se olla, katotaan lähempänä.."
APUA!! Miten hoitaa tilanne fiksusti? Mulla ei ihan oikeasti ole halua alkaa kaveeraamaan tämän ihmisen kanssa, eikä siihen aikaakaan.
Kommentit (254)
Lukuun ottamatta, töistä päästyämme, ennalta sovittuihin. Miten joku voi olla niin ääliö, että kirjoittaa nuo yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä vielä yksi hyvä syy lisää tehdä keikkatyötä. Muhun ihastuttiin jo ikihyviksi paikassa, jossa olin vähän pidempään. Itse vaan kun en ole NIIN sosiaalinen todellisuudessa.
Olen painiskellut saman ongelman kanssa jo jonkin aikaa. Alkuun käytin tylytystaktiikkaa, koetin ihan vältellä katsekontaktia ja juttelua, vastailin vähäsanaisesti keskusteluyrityksiin ja yritin aina livahtaa paikalta tekemään jotakin toiseen huoneeseen tai olemaan tosi kiireinen työtehtävieni kanssa. Tilanne jotenkin rauhoittui. Kunnes yhtenä päivänä mulla oli sitten harvinaisen hyvä päivä ja erehdyin kysymään, mitä kuuluu, ja ystävystymisyritykset alkoivat sen jälkeen uudestaan. Voimia.
Tsemppaan kyllä ap:tä. Normaalin ihmisen pitäisi ymmärtää jos tulee useamman kerran torjutuksi... Itselleni tällä hetkellä viestittelee ex-ystävämies, jonka kosinnat olen torjunut monta kertaa ja jolle olen ilmoittanut muuttaneeni luostariin, olevani homo sekä natsi. Ilmeisesti edelleenkin liian hienovaraista. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En halua tavata työkavereita vapaa-ajalla, koska minulla ei ole aikaa edes omille ystäville ja perheelle niin paljon kuin haluaisin. Vaihdellaan kuulumiset töissä, niin ei tule lisästressiä tapaamisten sopimisista ja aikataulujen järkkäämisestä."
"Mut jos haluat taas kerran tulla tekemään puolet mun töistä, niin se käy kyllä.... ja neuvomaan miten se toinen puolikas saadaan tehtyä! Mut muuten en halua olla sun kaveri"
Noin. Siinä sun vinkkis.
Luuletko sä oikeasti, että jos ihmiset ovat samassa työpaikassa, he ovat velkaa ystävyyden ja vapaa-aikansa työkavereilleen? Eivät ole. Työkaverit ovat työkavereita. Se riittää, että työt tehdään yhdessä. Työajan jälkeisen ajan saa viettää omien läheisten kanssa haluamallaan tavalla. Jos sä et suostu yhteistyöhön jonkun kanssa, koska hän ei hengaa sun kanssa vapaa-ajalla ja ole sun aina tavoitettavissa oleva besti, niin etköhän se ole sinä, joka ulostetaan jossain vaiheessa pois kun väkeä halutaan vähentää. Se henkilö, joka tekee työnsä, on asiallinen ja ystävällinen työkavereitaan kohtaan töissä ja viettää vapaa-aikansa miten tykkää, on se toivotumpi työkaveri kuin tuollainen katkera riippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
on sitä kaikenlaisia ongelmia, kun liikaa ystäviksi pyritään. ole kiitollinen hänestä joka tunkee lähellesi, voi tulla päivä jolloin on sitä ikävä! en sano pahalla ,vaan elämänkokemuksella.
useimmat haluavat enemmän ystäviä, joten olkaa tarkkana ennenkun alatte työntää ihmisiä pois luotanne.
Useimmat haluavat pitää yhteyttä ystäviinsä, soitella heille, kysyä kuulumisia, tavata, tehdä yhdessä jotain jne. Useimmat eivät halua vähentää yhteydenpitoa ystäviinsä sen vuoksi, että joku uusi ihminen tunkee lähelle. Me ymmärrämme ystävyyden näköjään eri tavoin, koska sinusta ilmeisesti ystävyys ei vaadi oikeastaan juuri mitään ja ystäviä voi olla vaikka kuinka paljon. Toki voi ollakin, jos ystävyydeksi riittää, että nähdään kerran vuodessa.
Todennäköisesti käytöksesi muuttuu takakireämmäksi ja vähän ahdistuneeksi tämän kollegan painostuksen myötä, ja homma ratkeaa kuin itsestään.
Minulla oli vastaava tilanne töissä. Korkeammassa asemassa ja 15 vuotta vanhempi naiskollega alkoi hanakasti frendailemaan ja hieman omituisella tavalla tulkitsemaan ystävyyttämme syvemmäksi kuin miten itse sen koin. Sitten kun yhtenä päivänä tuli tivaamaan minulta onko hän minulle yhtä tärkeä kuin minä hänelle, koska vaikutan tulevan kaikkien kanssa niin hyvin juttuun, niin omat karvat nousivat pystyyn. Vähän kuin ihailija, jota kohtaan ei tunne vastakaikua. Automaattisesti aloin välttelemään ja vetäydyin kuoreeni, kun aistin että hän halusi minulta enemmän kuin mitä olin halukas tarjoamaan.
Mielestäni on kiusallista, jos joku takertuu normaaliin ystävällisyyteen eikä osaa lukea että toinen ei ole kiinnostunut olemaan mikään sydänystävä. Riittää että ehdottaa kerran tapaamista töiden ulkopuolella. Jos vastapuoli ei tartu siihen hirveän innokkaasti, niin jättäisi asian siihen. En yhtään ihmettele että parinmuodostus on yhtä vaikeaa, jos ei ollenkaan osaa lukea ihmistä vaan sinnikkäästi jatkaa pommittamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä väheksy ihmistä joka haluaa tutustua sinuun ja näyttää pitävänsä sinusta. et ehkä välitä hänestä nyt, mutta voi tulla päivä jolloin tarvitset hänen ystävällisyyttään enemmän kuin mitään muuta.
En väheksy häntä ja kuten aloituksessa sanoin, en todellakaan halua loukata häntä mitenkään!
Mulla vaan ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille, en ehdi tavata edes vanhoja hyviä ystäviäni niin usein kun haluaisin ja oma aika on todellakin kortilla, en kertakaikkiaan aio uhrata vähää aikaani tyypille, josta en edes pidä! Hyvät välit työkaverina haluan häneen säilyttää ja olla ystävällinen, mutten halua hänestä itselleni ystävää!
Ap
Puhuit itsesi pussiin; kyse olikin siitä ettet pidä hänestä ja silti haluat esittää muuta. Miksi ihmeessä?!
Puhuin pussiin, miten..? Lue aloitukseni uudelleen. Sanoin jo siinä, että on rasittava ja itsekeskeinen tyyppi. Mutta totta kai työkavereita kohtaan tulee olla asiallisen ystävällinen ja kohtelias, ja välttää tahallista loukkaamista. Oletko eri mieltä? Missä sun käytöstavat on?
Ap
Siten, että esität kyseessä olevan ajanpuutteen. Tai ettet muka väheksy häntä. Kyllähän sä haukut ja väheksyt.
Minulla on kauniit käytöstavat. En esitä pitäväni ihmisestä, josta en pidä. Enkä sepittele menoja, joita minulla ei ole. Jotkut osaavat olla rehellisiä ja suorapuheisia ilman että ovat epäkohteliaita.Kiva sulle! Annahan sanasta sanaan esimerkki miten toimisit rehellisesti ja suorapuheisesti ilman, että olet epäkohtelias ja siten, että säilytät välit työkaveriin niin me arvostellaan! *hakee popcornia*
Siis mitä?! Täällähän on tullut jo moneen otteeseen ja ITSEKIN kehuit niitä. Ei jestas. Mihin sä poppareita tarvitset? Ja joo, todella ihanalta vaikutat! Just siltä mitä mainostit: kiltti ja empaattinen.
Älä sekoile, en ole ap. Silloin kommentissani olisi lopussa kirjaimet a ja p. Suotta ujostelet, anna tulla oma esimerkki täydellisestä vastauksesta, me arvostellaan sitte.
Sano suoraan, että: ”Elämässäni on tarpeeksi ihmissuhteita, joita haluan ylläpitää jakamalla vapaa-aikani heidän kanssaan. Minulla ei ole aikaa ja energiaa tutustua uusiin ihmisiin.”
Ei voi suuttua kun et osoita, että hänessä olisi jotain sellaista miksi et tahdo kaveerata ja eihän työkavereiden kanssa ole mitään velvoitetta olla kaveri/ystävä siviilielämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.
Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".
Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?
Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?
Ap
Muu susta ei ole moukkamaista valehdella toiselle? Tai ajatella hänestä pahaa, miten kamalaa olisi hänen kanssaan viettää seuraa? (Todennäköisesti vieläpä kauhistelet ja hohhoijaat tätä ongelmaa muillekin kuin anonyymina täällä)
Älä viitti. Olet jo epäkunnioittava.
Älä itse viitsi. Usko tai älä, mä olen empaattinen ja kiltti ihminen, en todellakaan hohhoijattele ongelmaa muille enkä käyttäydy epäkunnioittavasti häntä kohtaan. Ehkä juuri siksi minun kanssa haluaakin ystävystyä, olen kohtelias ja ystävällinen kaikille, myös niille joista en pidä.
Tänne palstalle uskalsin anonyymisti tulla pyytämään ongelmaan ratkaisua, koska EN halua loukata häntä, vaikken hänestä pidäkään (kai mielipide saa olla?) Enkä halua häntä ystäväkseni.
Ap
No mun mielestä valehtelu ja teeskentely on epäkunnioittavaa käytöstä, tietää toinen osapuoli siitä, tai ei.
Töissä on pakko tulla toimeen ihmisten kanssa joista ei henkilökohtaisesti pidä.
Se ei ole teeskentelyä, vaan pakollista työpaikalla.
Jos töissä ilmaiset suoraan, käytökselöäsi tai sanoin, ettet pidä työkaverista/kavereista, on esimiehellä oikeus puuttua asiaan ja vaatia asiallista ja kohteliasta käytöstä muita kohtaan.
Vapaa-ajalla voi ihmisten kanssa toimia niinkuin huvittaa, eikä työkavereiden kanssa tarvitse olla missään tekemisissä työajan ulkopuolella, mutta töissä on pakko käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostais mitä ap hyötyy tästä ihmisestä töissä. Selvästi jotain....
Siis häh? Ainakin meillä on pieni työpaikka, jossa joudun olemaan kaikkien kanssa tekemisissä säännöllisesti. Siitä, että työpaikalla ei ole riitoja ihmisten välillä hyötyy ihan jokainen. Jos rupean töykeilemään tälle ystäväksi pyrkivälle, saattaa se koko työyhteisömme ilmapiirin (joka nyt on oikein hyvä mielestäni) vaaraan. En siis halua loukata toista ihmistä, mutta en myöskään halua tavata häntä vapaa-aikanani. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
t. nro 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraa puhetta eikä mitään välttelyä ja teeskentelyä. Välttely ja teeskentely on työpaikkakiusaamista. Puhut asian ystävällisesti ja loukkaamatta suoraan. Jos et osaa niin mene johonkin sosiaalisten taitojen kurssille.
Ikävä kun ei ole ymmärtänyt vihjeistäsi että et ole kiinnostunut. Fiksu ihminen kyllä jättäisi rauhaan jos vältellään. Itse ainakin olen tosi varovainen ja heti jos tuntuu että joku ei kaipaa mun seuraa niin annan tilaa enkä painosta.
Vaikea tilanne, mutta jos todella et halua olla tekemisissä, niin kyllä se kannattaa sanoa suoraan, tosin mahdollisimman kauniilla tavalla. Jos et meinaa muuten pystyä, niin laita vaikka tekstiviesti tai sähköposti jossa kerrot että sulla ei ole aikaa uusille ystäville. Karuahan se on, mutta kyllä tämä työkaveri siitä yli pääsee varmasti. Ei ystävyyttä voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vaan, että sun vapaa-aikasi on jo nyt niin täynnä ihmissuhteita ja tekemistä, että uusille ei nyt ole tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kun ei ole ymmärtänyt vihjeistäsi että et ole kiinnostunut. Fiksu ihminen kyllä jättäisi rauhaan jos vältellään. Itse ainakin olen tosi varovainen ja heti jos tuntuu että joku ei kaipaa mun seuraa niin annan tilaa enkä painosta.
Vaikea tilanne, mutta jos todella et halua olla tekemisissä, niin kyllä se kannattaa sanoa suoraan, tosin mahdollisimman kauniilla tavalla. Jos et meinaa muuten pystyä, niin laita vaikka tekstiviesti tai sähköposti jossa kerrot että sulla ei ole aikaa uusille ystäville. Karuahan se on, mutta kyllä tämä työkaveri siitä yli pääsee varmasti. Ei ystävyyttä voi pakottaa.
Fiksu ihminen arvostaa suoraa puhetta. Vähemmän fiksu ihminen ei vaan kykene suoraan puheeseen.
Samankaltainen aloitus on ollut palstalla aiemminkin, ei kovin kauan sitten. Ihmettelin jo silloin, että oikeastiko joillain on jo elämässään liikaa ystäviä ja tuttavia. Itse olen tosi seurallinen ihminen ja tuntuu täysin vieraalta, että kaverimääräni olisi kerrassaan niin täynnä, etten yhtään lisää voisi ottaa.
Ap:n ongelmassa yrittäisin kuitenkin kai feidausta hiljalleen. Lisäksi aina törmätessä olisin mahdollisimman vakava ja vähäsanainen, enkä esittäisi mitään vastakysymyksiä mihinkään kuulumisten kyselyihin tms.
Hyi ap millainen luuseri olet :(
Se työkaveri on ehkä kysellyt jollain palstalla, miten saisi ystäviä? Ja koettaa nyt noudattaa neuvoja. Itselläni taas on ystävä, jolla on vaikeaa ja hän pitäisi yhteyttä enemmän kuin ehtisin. Koetan pitää välejä sopivan harvoina, mutta arvaan, että hän joskus pettyy kun viivyttelen. Ja onko se minulta sitten ystävyyttä, jos kovin säännöstelee?
Joo, ei työkavereiden kanssa "kahden kesken" mihinkään työajan ulkopuolella.
Voi todeta vain, ettei valitettavasti ehdi. Kahvitauon voi viettää yhdessä tai jopa ruokiksen, muttei vapaa-aikana. Siitä tulee ongelmia, ellei molemmat halua yksityiselämän tuttavuutta.
Voi menna esim. taidenäyttelyyn, mutta mieluummin useamman porukalla, jolloin reissusta tulee tavallaan työasia.
Nyt meni kyllä niin rytisten metsään, kuin mennä voi..
Tai joo, varmaan kuvittelee minun pitävän hänestä, kuten kaikista muistakin. olen aina työpaikallani kaikille työkavereille kohtelias ja ystävällinen. Pidin tai en pitänyt heistä. Ja näinhän se kuuluisikin käsittääkseni mennä, työmaalla pitäisi tulla toimeen ja ottaa se "ammatillinen rooli". Näkeehän tosin meilläkin näitä ihmisiä, jotka ovat epäasiallisia toisia kohtaan, äärimmäiset syyllistyvät pahaan työpaikkakiusaamiseen. On "pakko" tuoda esiin se, että ei tykkää jostakusta ihmisestä. Musta se on epäreilua ja lapsellista.
Lue vähän enemmän työyhteisössä toimimisesta.
Ap