En jaksa enää tätä yksinäisyyttä
Alan olla katkera ja vihainen. Joskus tekee mieli kirkua päiväkodin pihalla lasta viedessä, että olette kusipäitä kaikki, kun kävelette vain ohi, ette tervehdi, pidätte näkymättömänä.
Tekisi mieli huutaa ja itkeä, kun ei aikuisena onnistu saamaan opinnoista tai harrastuksista edes Facebook-kavereita. Tekisi mieli heittäytyä lattialle vaikertamaan, kun on pikkujoulukausi tai ystävänpäivä. Tai omat synttärit. Kun ei ole ketään, kenen kanssa juhlia. Ei kaveria elokuviin tai lenkille, ei ulkomaanmatkoille.
Tekisi mieli olla ilkeä kaikille, vaikka se ei mitään auttaisikaan.
Kommentit (30)
Voi ei ☹. - Kuule, täällä on sellainen ketju, jossa autetaan kaverin löytämisessä. En osaa linkittää sitä tabletilla, mutta selaamalla taaksepäin löydät sen kyllä. Voit keksiä gmail-osoitteen erikseen sitä varten.
Se on siis nimenomaan kavereiden löytämistä varten, ei mikään seuranhakujuttu "siinä" mielessä.
Olen jo mukana, tule sinäkin - ties vaikka juuri meistä tulisi ystäviä! ☺
Vierailija kirjoitti:
Sulla on perhe ja silti valitat yksinäisyyttä??
En ole ap, mutta minäkin olen perheellinen yksinäinen. Nimenomaan kaipaisin ystävää jonka kanssa päästä kodin ulkopuolisiin juttuihin, kuten elokuviin, teatteriin, kirppiksiä kiertämään. Miehen kanssa meillä on aika erilaiset kiinnostuksen kohteet ja kaipaisin naispuolusta kaveria. Ymmärrän ap:n fiilikset 100%:sesti.
Aivan järjetöntä valittaa yksinäisyyttä, jos on perheellinen ihminen!!
Vierailija kirjoitti:
Aivan järjetöntä valittaa yksinäisyyttä, jos on perheellinen ihminen!!
Sinäpä et sitten elämästä mitään vielä tiedä.
Facessa ryhmä yksinäiset yhteen. Sinne vain mukaan ja kirjoitteleen oman paikkakunnan ihmisille. Useita paikkakunta -ketjuja ja haulla löytää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Facessa ryhmä yksinäiset yhteen. Sinne vain mukaan ja kirjoitteleen oman paikkakunnan ihmisille. Useita paikkakunta -ketjuja ja haulla löytää hyvin.
Millainen ryhmä tämä on?
Voi jumankauta, taas perheelliset vinkuu yksinäisyyttä!! Hävetkää edes!
Vierailija kirjoitti:
Voi ei ☹. - Kuule, täällä on sellainen ketju, jossa autetaan kaverin löytämisessä. En osaa linkittää sitä tabletilla, mutta selaamalla taaksepäin löydät sen kyllä. Voit keksiä gmail-osoitteen erikseen sitä varten.
Se on siis nimenomaan kavereiden löytämistä varten, ei mikään seuranhakujuttu "siinä" mielessä.
Olen jo mukana, tule sinäkin - ties vaikka juuri meistä tulisi ystäviä! ☺
Minulta katosi se keskutelu välilehdestä. Onko ap saanut aikaiseksi ystäväpareja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on perhe ja silti valitat yksinäisyyttä??
En ole ap, mutta minäkin olen perheellinen yksinäinen. Nimenomaan kaipaisin ystävää jonka kanssa päästä kodin ulkopuolisiin juttuihin, kuten elokuviin, teatteriin, kirppiksiä kiertämään. Miehen kanssa meillä on aika erilaiset kiinnostuksen kohteet ja kaipaisin naispuolusta kaveria. Ymmärrän ap:n fiilikset 100%:sesti.
Täällä myös yksinäinen perheellinen. Miehen kanssa halusimme olla enemmän toistemme kanssa mutta töiden takia ei onnistu.
Kaipaan että olisi edes joku jonka kanssa keskutella kasvotusten. Nyt on vain yksin omien ajatusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei ☹. - Kuule, täällä on sellainen ketju, jossa autetaan kaverin löytämisessä. En osaa linkittää sitä tabletilla, mutta selaamalla taaksepäin löydät sen kyllä. Voit keksiä gmail-osoitteen erikseen sitä varten.
Se on siis nimenomaan kavereiden löytämistä varten, ei mikään seuranhakujuttu "siinä" mielessä.
Olen jo mukana, tule sinäkin - ties vaikka juuri meistä tulisi ystäviä! ☺
Minulta katosi se keskutelu välilehdestä. Onko ap saanut aikaiseksi ystäväpareja?
Minä olen saanut jo yhden tosi kivan meilin, johon vastasin, sekä yhden osoitteen, johon kirjoitin juuri äsken. Koko hommahan alkoi vasta lauantaina, muistaakseni - vai oliko se perjantai? Poden ärhäkkää keuhkoputkentulehdusta, päivätkin menee jo sekaisin... 😀
Että sikäli on ainakin minusta lähtenyt hienosti käyntiin! Olisi kiva, jos ihmiset uskaltaisivat lähteä kokeilemaan! ☺
Ap muuten kirjoittaa tosi mukavia meilejä, ja kysyy, jos ei jotain itse muista kertoa - omista toiveista, siis. Eli ihan sellainen lyhyt viesti hänelle aluksi riittää, ei tarvitse kirjoittaa romaanisarjaa... 😊
En ole nyt lähdössä mukaan mihinkään ystäväyritykseen. En kestä enää pettymyksiä joten en yritäkään. Kunhan purin pahaa mieltä jonnekin. Ap
No voi harmi, ap. Ymmärrän kyllä. Tsemppiä jaksamiseen! ❤
En nyt löytänyt sitä ketjua, mitä kaipailtiin, mutta meiliosoite, typoineen päivineen ☺, on
aaveenystavapalvalu@gmail.com Tuonne siis vaan lyhyttä meiliä omista toiveista, ja jotain pientä itsestäkin.
Ystäväketjun ap lupasi nostaa ketjua päivittäin, eli kyllä se varmaan pian taas on kehissä.
Aurinkoista päivää kaikille! 🌞
Ystävystyminen on vähän niinkuin rakastuminenkin: pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa oikean ihmisen kanssa. Uudelle ihmissuhteelle täytyy olla tilaa ja aikaa. Monesti tällainen hetki on, kun elämäntilanne syystä tai toisesta muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facessa ryhmä yksinäiset yhteen. Sinne vain mukaan ja kirjoitteleen oman paikkakunnan ihmisille. Useita paikkakunta -ketjuja ja haulla löytää hyvin.
Millainen ryhmä tämä on?
Surkea ryhmä. Ihmiset vinkuu yksinäisyyttään ja laittaa hyvää huomenta -viestejä. Ei toimi. Suosittelisin ennemmin jotain fb:n harrastus-tai paikallisryhmiä joista vois kysellä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Alan olla katkera ja vihainen. Joskus tekee mieli kirkua päiväkodin pihalla lasta viedessä, että olette kusipäitä kaikki, kun kävelette vain ohi, ette tervehdi, pidätte näkymättömänä.
Tekisi mieli huutaa ja itkeä, kun ei aikuisena onnistu saamaan opinnoista tai harrastuksista edes Facebook-kavereita. Tekisi mieli heittäytyä lattialle vaikertamaan, kun on pikkujoulukausi tai ystävänpäivä. Tai omat synttärit. Kun ei ole ketään, kenen kanssa juhlia. Ei kaveria elokuviin tai lenkille, ei ulkomaanmatkoille.
Tekisi mieli olla ilkeä kaikille, vaikka se ei mitään auttaisikaan.
Hyi mikä akka olet! Ei ihme ettei sinulla ole ketään, peilistä löytyy syypää. Jos sanot muita ihmisiä kusipäiksi, niin sinun pitää pärjätä ihan yksinäsi, yks ikään ihminen ei ole sinulle tarpeeksi hyvä. Toivottavasti et puhu lapsellesi yhtä kamalalla tavalla. Missä on muuten lapsen isä? Pystyisikö hän huolehtimaan lapsesta kokonaan, sinun seurasi kun ei varmasti ole lapselle hyväksi.
Kyllä perheellinen voi olla ihan yhtälailla yksinäinen kuin sinkku.
Esimerkiksi jos miehen kanssa on erilaiset kiinnostuksen kohteet, ja lapsen kanssa ei paljon syvällisistä asioista keskustella, tai välttämättä pidäkään keskustella.
Mulla on yksi ystävä joka vinkuu myös yksinäisyyttään aika ajoin. Hän on sinkku eikä lapsiakaan halunnut. Siinä se sitten on, että ei ole ystäviä tarpeeksi.
Olen huomannut täälläkin saman ongelman, että yksinäisille ei kelpaa toinen yksinäinen kaveriksi, vaan ne yksinäiset on sellaisia joita pitäisi jonkun mennä kotoa hakemaan ja houkutella mukaansa, ja silti voi olla että ei ne tuu, joten ei kaksi sellaista voi ystävystyä jotka odottaa molemmat toisen tekevän aloitteen.
Suomessa on nykyään niin paljon yksinäisiä, ja teknologia mahdollistaisi kaikkien ottaa yhteyttä toisiinsa, mutta ei... seksiseuraa kyllä osataan etsiä erilaisten nettisivujen kautta...
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi ystävä joka vinkuu myös yksinäisyyttään aika ajoin. Hän on sinkku eikä lapsiakaan halunnut. Siinä se sitten on, että ei ole ystäviä tarpeeksi.
Olen huomannut täälläkin saman ongelman, että yksinäisille ei kelpaa toinen yksinäinen kaveriksi, vaan ne yksinäiset on sellaisia joita pitäisi jonkun mennä kotoa hakemaan ja houkutella mukaansa, ja silti voi olla että ei ne tuu, joten ei kaksi sellaista voi ystävystyä jotka odottaa molemmat toisen tekevän aloitteen.
Suomessa on nykyään niin paljon yksinäisiä, ja teknologia mahdollistaisi kaikkien ottaa yhteyttä toisiinsa, mutta ei... seksiseuraa kyllä osataan etsiä erilaisten nettisivujen kautta...
En vingu olostani kenellekään. Ja puhun vain omasta puolestani, mutta olen ihan rikki kaikesta mitä ihmisten kanssa olen saanut kokea, että kynnys lähteä yrittämään (aina vain uudelleen) on todella korkea. Mitä, jos siellä sähköposti-jutussa vastassa onkin joku huijari? Joku, joka saa päivän naurunsa siitä kun minä avaudun itsestäni?
Ihmisten vastauksetkin tällaisiin aloituksiin on joskus julmia. Ja silti odotetaan, että me yksinäiset sankoin joukoin uskalletaan omalla naamalla ja nimellä liittyä FB-ryhmiin? Ja sekin, että jokainen yksinäisyydestä kärsivä on oma persoonansa. Ei kahdella ihmisellä välttämättä ole muuta yhteistä kuin se yksinäisyys. Ja kun todistetusti on vielä niinkin, että ihmiset hylkivät sitä joukon erilaista - myös sellaiset, joilla itsellään on sama ongelma.
Sulla on perhe ja silti valitat yksinäisyyttä??