En jaksa enää tätä yksinäisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi ystävä joka vinkuu myös yksinäisyyttään aika ajoin. Hän on sinkku eikä lapsiakaan halunnut. Siinä se sitten on, että ei ole ystäviä tarpeeksi. 

Olen huomannut täälläkin saman ongelman, että yksinäisille ei kelpaa toinen yksinäinen kaveriksi, vaan ne yksinäiset on sellaisia joita pitäisi jonkun mennä kotoa hakemaan ja houkutella mukaansa, ja silti voi olla että ei ne tuu, joten ei kaksi sellaista voi ystävystyä jotka odottaa molemmat toisen tekevän aloitteen.

Suomessa on nykyään niin paljon yksinäisiä, ja teknologia mahdollistaisi kaikkien ottaa yhteyttä toisiinsa, mutta ei... seksiseuraa kyllä osataan etsiä erilaisten nettisivujen kautta...

En vingu olostani kenellekään. Ja puhun vain omasta puolestani, mutta olen ihan rikki kaikesta mitä ihmisten kanssa olen saanut kokea, että kynnys lähteä yrittämään (aina vain uudelleen) on todella korkea. Mitä, jos siellä sähköposti-jutussa vastassa onkin joku huijari? Joku, joka saa päivän naurunsa siitä kun minä avaudun itsestäni?

Ihmisten vastauksetkin tällaisiin aloituksiin on joskus julmia. Ja silti odotetaan, että me yksinäiset sankoin joukoin uskalletaan omalla naamalla ja nimellä liittyä FB-ryhmiin? Ja sekin, että jokainen yksinäisyydestä kärsivä on oma persoonansa. Ei kahdella ihmisellä välttämättä ole muuta yhteistä kuin se yksinäisyys. Ja kun todistetusti on vielä niinkin, että ihmiset hylkivät sitä joukon erilaista - myös sellaiset, joilla itsellään on sama ongelma.

Minä neuvoisin, että jos noin meileitse lähdet kaveruutta ja ystävyyttä hakemaan, pidät keskustelun aluksi ihan tavallisissa, arkisissa asioissa. Kun vähitellen tutustuu, voi ajan kanssa kuulostella sitä, miltä ihminen tuntuu. Ihan niinkuin livenäkin: tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen on hidasta puuhaa.

Älä vielä sure ns avautumisia; niiden aika on sitten joskus, tai ei ollenkaan, jos ei siltä tunnu. Voit silti saada kivaa kahvittelu- tai meilailuseuraa, vaikkei mitään sen syvällisempää kehittyisikään. Se, että joku systemaattisesti huijaisi sinua viikko- ja kuukausitolkulla vain päästäkseen nauramaan on ajatuksena äärimmäisen epätodennäköinen!

Facesta minulla ei kaikenkaikkiaankaan ole juuri kokemusta; minulle tämmöinen aluksi anonyymi AV-viritys sopii hyvin. Tsemppiä sinulle ❤!

Ja siis 21 oli Char ☺

.

Miksi et huomaa, että sinulla on lapsi?

Pyydäppä joitain tuttuja mukaan kivoihin juttuihin itse, tiedä vaikka joskus onnistuisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi ystävä joka vinkuu myös yksinäisyyttään aika ajoin. Hän on sinkku eikä lapsiakaan halunnut. Siinä se sitten on, että ei ole ystäviä tarpeeksi. 

Olen huomannut täälläkin saman ongelman, että yksinäisille ei kelpaa toinen yksinäinen kaveriksi, vaan ne yksinäiset on sellaisia joita pitäisi jonkun mennä kotoa hakemaan ja houkutella mukaansa, ja silti voi olla että ei ne tuu, joten ei kaksi sellaista voi ystävystyä jotka odottaa molemmat toisen tekevän aloitteen.

Suomessa on nykyään niin paljon yksinäisiä, ja teknologia mahdollistaisi kaikkien ottaa yhteyttä toisiinsa, mutta ei... seksiseuraa kyllä osataan etsiä erilaisten nettisivujen kautta...

En vingu olostani kenellekään. Ja puhun vain omasta puolestani, mutta olen ihan rikki kaikesta mitä ihmisten kanssa olen saanut kokea, että kynnys lähteä yrittämään (aina vain uudelleen) on todella korkea. Mitä, jos siellä sähköposti-jutussa vastassa onkin joku huijari? Joku, joka saa päivän naurunsa siitä kun minä avaudun itsestäni?

Ihmisten vastauksetkin tällaisiin aloituksiin on joskus julmia. Ja silti odotetaan, että me yksinäiset sankoin joukoin uskalletaan omalla naamalla ja nimellä liittyä FB-ryhmiin? Ja sekin, että jokainen yksinäisyydestä kärsivä on oma persoonansa. Ei kahdella ihmisellä välttämättä ole muuta yhteistä kuin se yksinäisyys. Ja kun todistetusti on vielä niinkin, että ihmiset hylkivät sitä joukon erilaista - myös sellaiset, joilla itsellään on sama ongelma.

Tämä onkin monen yksinäisen ongelma. He odottavat muilta ihmisiltä sellaista, mihin eivät ole itsekään halukkaita. Miksi ne muutkaan olisivat?

Yksinäiset ottakaa yhteyttä osoitteeseen aaveenystavapalvalu@gmail.com koska sen kautta saatte uusia ystäviä ennemmin tai myöhemmin.

Avauksestasi saattaa selvitä miksi ihmiset eivät halua seuraasi. Vaikutat pahasti häiriintyneeltä.

Minäkin olin yksinäinen ennen; paljon ystäviä ja perhettä asuu toisella puolella Suomea, jonne en pysty kovin usein matkaamaan. Raskausaikana tuntuivat loputkin lähellä asuvat kaverit katoamaan erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Ystävystyin kuitenkin jonkin nettisaitin kautta ollessani raskaana, ja nykyisin tämä nettiystäväni on hyvin läheinen! Tapaamme jos ei nyt päivittäin, niin ainakin kerran, pari viikossa. Tutustuimme yli neljä vuotta sitten, ja toivon että tämä ystävä säilyy elämässäni vielä pitkään. Eli netin kautta hyvän ystävän löytäminen on tosiaan hyvinkin mahdollista!

Mitä ihmettä?? Häpeisit ite! Mulla on iso perhe mutta silti en jaksa enää ees käydä koulua kun siellä on niin hirveetä olla joo ajan yksin. Et näköjään tiiä yhtään yksinäisten elämästä yhtään mitään!