Miksi armeijan käymätöntä miestä pidetään neitinä?

Ei kait kukaan ole sairauden/vamman takia vapautuksen saanutta pitänyt neitinä, vaan noita "terveitä", jotka vaan ovat niin "neitejä" etteivät pääse äidin helmoista irti. Eihän armeija ole "pakollinen" neideille. 

Sellaisena pidetään millaiseksi koetaan. Armeijan käyminen todistaa kyvystä toimia ryhmän jäsenenä ohjeiden mukaisesti. Työnantaja osaa arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisena pidetään millaiseksi koetaan. Armeijan käyminen todistaa kyvystä toimia ryhmän jäsenenä ohjeiden mukaisesti. Työnantaja osaa arvostaa.

Miten se todistaa? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Se, että on käynyt armeijan, todistaa, että on käynyt armeijan. Ei sitä, miten siellä on sujunut.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajan näkökulma: Armeijassa oppii elämän perustaitoja ja voi todistaa, että osaa noudattaa käskyjä, toimia ryhmässä, selviytyy haastavissa oloissa, on säntillinen. Armeija oli mielestäni hieman inhottava rippileiri ilman tyttöjä ja jeesustelua, mutta siitä tuli myös hyvin tärkeä olo, minä täytin velvollisuuteni ja tulen niin tekemään myös kriisin tullen. En pidä armeijaa käymätöntä neitinä, mutta valitsen työhön aina mieluummin armeijan käyneen, ihan pelkästään sen takia, että hän on täyttänyt velvollisuutensa isänmaata kohtaan, kun taas armeijan käymätön on sitä vältellyt ja armeijan käynyt on osoittanut ensimmäisenä mainitut asiat jotka soveltuu myös hyvin työelämään.

Entäs jos mieheen sairaus, jolle hän ei itse voi mitään estää häntä pääsemästä armeijaan, vaikka kuinka tahtoisi ja yrittäisi? Sen sijaan töitä hän voi tehdä jotkut alat pois lukien. Onko hänkin neiti sitte etkä ottais töihin?

Kkdiiddkdkdk kirjoitti:

Propagandaa joka iskostunut kansanmieleen. Varsinkin sodan nähneet sukupolvet ja heidän lapsensa uskovat tähän.

Propagandasta pitää kyllä vastapuoli huolen. Näiden aseistakieltäytyjien ja tuomiojien taustalla on synkän tumma punaväri. Onneksi Suomessa on vankka asevelvollisuuden kannatus.

Mun tuttavapiirissä on paljon sivareita ja jokunen reservin sivari, eikä heillä ole ollut mitään ongelmaa saada töitä tai menestyä työelämässä. Onpa sellainenkin tuttu, joka on saanut niin kauan lykkäystä, että täytti 28. Hän on erikoislääkäri. Ei ole ollut lainkaan vaikeuksia saada töitä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisena pidetään millaiseksi koetaan. Armeijan käyminen todistaa kyvystä toimia ryhmän jäsenenä ohjeiden mukaisesti. Työnantaja osaa arvostaa.

Miten se todistaa? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Se, että on käynyt armeijan, todistaa, että on käynyt armeijan. Ei sitä, miten siellä on sujunut.

Onneksi järjestelmä tunnistaa kaltaistesi erikoisherkkyyden ja saat jäädä rauhassa kotiisi. Olisit vain miesten tiellä armeijassa.

Vierailija kirjoitti:

Kkdiiddkdkdk kirjoitti:

Propagandaa joka iskostunut kansanmieleen. Varsinkin sodan nähneet sukupolvet ja heidän lapsensa uskovat tähän.

Propagandasta pitää kyllä vastapuoli huolen. Näiden aseistakieltäytyjien ja tuomiojien taustalla on synkän tumma punaväri. Onneksi Suomessa on vankka asevelvollisuuden kannatus.

Ja aivan syyttä. Asevelvollisuusarmeija ei todellakaan ole se järkevin vaihtoehto, eikä siitä tulisi mitään, jos koko ikäluokka suorittaisi asepalveluksen, varsinkaan, jos vielä naisetkin olisivat asevelvollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisena pidetään millaiseksi koetaan. Armeijan käyminen todistaa kyvystä toimia ryhmän jäsenenä ohjeiden mukaisesti. Työnantaja osaa arvostaa.

Miten se todistaa? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Se, että on käynyt armeijan, todistaa, että on käynyt armeijan. Ei sitä, miten siellä on sujunut.

Onneksi järjestelmä tunnistaa kaltaistesi erikoisherkkyyden ja saat jäädä rauhassa kotiisi. Olisit vain miesten tiellä armeijassa.

Tiedätkö, se, että hyökkäät minun persoonaani (josta et tiedä mitään, et edes sukupuolta) vastaan sen sijaan, että vastaisit kysymykseeni, kertoo siitä, että et oikeasti pysty pohtimaan vastausta kysymykseeni. Kokeilepa uudestaan, unohda minut ja yritä miettiä, josko siihen kysymykseen löytyisi vastaus. Jos nimittäin sinulla on oikeasti vahva argumentti mielipiteesi tukena, sinun ei todellakaan tarvitse sanoa minulle yhtään mitään henkilökohtaista. 

Jokaisen kaatuneen sotilaan puoliso on vailla olkapäätä ja arvatkaa kuka niitä panee kun te makaatte mullassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisena pidetään millaiseksi koetaan. Armeijan käyminen todistaa kyvystä toimia ryhmän jäsenenä ohjeiden mukaisesti. Työnantaja osaa arvostaa.

Miten se todistaa? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Se, että on käynyt armeijan, todistaa, että on käynyt armeijan. Ei sitä, miten siellä on sujunut.

Onneksi järjestelmä tunnistaa kaltaistesi erikoisherkkyyden ja saat jäädä rauhassa kotiisi. Olisit vain miesten tiellä armeijassa.

LOL miesten tiellä. Nehän on vielä poikia siellä intissä.

Minä en ainakaan ole sitä mieltä, tai en ainakaan ollut, kun aikoinaan kutsuntoihin menin. Minä siis kävin armeijan siihen aikaan, kun se vielä oli edes jossain määrin armeija, eli lomille pääsi vain reiluksi vuorokaudeksi joka toinen viikko, eli lauantaina iltapäivällä lomille ja sunnuntai iltana takasin ja sitten taas kaksi viikkoa kiinni. Nykyäänhän ne ramppaa joka viikko lomilla ja lomille lähdetään jo perjantaina, usein jo torstaina. Tämän tiedän, koska oma poikani kävi armeijan muutama vuosi sitten.

Siihen aikaan, kun itse armeijan kävin, niin simputus oli vielä sallittua ja ihan normaali osa palvelusta. Silti sen aikaistakin armeijaa pidin lähinnä leikkikouluna, jossa ei todellakaan miehistä tehty miehiä, vaan lähinnä aivopestiin olemaan ajattelematta itse.

Palataan omiin kutsuntoihini: Siihen aikaan siis siviilipalvelus ei kuulunut normaaleihin vaihtehtoihin, vaan jos ilmoitit kutsunnoissa haluavasi siviilipalvelukseen, niin jouduit välittömästi armottomiin ristikuulusteluihin, jossa sinua painostettiin herkeämättä ja jos et osannut tuoda vakaumustasi kyllin vahvasti esille, oli kohtalonasi joutua palvelemaan kauimmaiseen varuskuntaan, joka täällä etelä-suomessa asuville tarkoitti Rovaniemeä.

Minä itse vastustan tappamista sen kaikissa muodoissa ja kyllä salaa haaveilin myös siviilipalveluksesta. Olin kuitenkin ihan tavallinen jamppa, enkä edes mikään muusikko, tai muu taiteilija, joilla oli enemmän uskottavuutta ristikuulusteluissa, joten en yksinkertaisesti uskaltanut edes yrittää siviilipalvelusta, koska pelkäsin joutuvani vuodeksi Rovaniemelle paskimpaan tehtävään ja lomat olisivat taatusti olleet kortilla, koska minulla olisi ollut leima otsassa. Näin siis valitsin sen helpomman tien ja menin Parolaan 11 kuukaudeksi, mikä siis siihen aikaan oli pisin palvelusaika, ei aukkiinhan minä jouduin.

Mutta siis arvoastaen katselin ylöspäin niitä kaikkein rohkeimpia, jotka uskalsivat kertoa eettisen vakaumuksensa silläkin uhalla, että heitä siitä rankaistaisiin. 

Nykyäänhän siviilipalvelus on vaihtehto, johon jokaisella on oikeus ja hyvä niin siitäkin huolimatta, että joku saattaa valita sen vain siksi, että kokee sen helpompana, kun armeijan. 

M56

Pääsääntöisesti arvistan miehiä, jotka ovat armeijan käyneet, joillekin se on kunnia asia.

Erikseen ne, joilla on fyysinen vamma, sen ymmärrän, aseista kieltäytyjiä en.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ole sitä mieltä, tai en ainakaan ollut, kun aikoinaan kutsuntoihin menin. Minä siis kävin armeijan siihen aikaan, kun se vielä oli edes jossain määrin armeija, eli lomille pääsi vain reiluksi vuorokaudeksi joka toinen viikko, eli lauantaina iltapäivällä lomille ja sunnuntai iltana takasin ja sitten taas kaksi viikkoa kiinni. Nykyäänhän ne ramppaa joka viikko lomilla ja lomille lähdetään jo perjantaina, usein jo torstaina. Tämän tiedän, koska oma poikani kävi armeijan muutama vuosi sitten.

Siihen aikaan, kun itse armeijan kävin, niin simputus oli vielä sallittua ja ihan normaali osa palvelusta. Silti sen aikaistakin armeijaa pidin lähinnä leikkikouluna, jossa ei todellakaan miehistä tehty miehiä, vaan lähinnä aivopestiin olemaan ajattelematta itse.

Palataan omiin kutsuntoihini: Siihen aikaan siis siviilipalvelus ei kuulunut normaaleihin vaihtehtoihin, vaan jos ilmoitit kutsunnoissa haluavasi siviilipalvelukseen, niin jouduit välittömästi armottomiin ristikuulusteluihin, jossa sinua painostettiin herkeämättä ja jos et osannut tuoda vakaumustasi kyllin vahvasti esille, oli kohtalonasi joutua palvelemaan kauimmaiseen varuskuntaan, joka täällä etelä-suomessa asuville tarkoitti Rovaniemeä.

Minä itse vastustan tappamista sen kaikissa muodoissa ja kyllä salaa haaveilin myös siviilipalveluksesta. Olin kuitenkin ihan tavallinen jamppa, enkä edes mikään muusikko, tai muu taiteilija, joilla oli enemmän uskottavuutta ristikuulusteluissa, joten en yksinkertaisesti uskaltanut edes yrittää siviilipalvelusta, koska pelkäsin joutuvani vuodeksi Rovaniemelle paskimpaan tehtävään ja lomat olisivat taatusti olleet kortilla, koska minulla olisi ollut leima otsassa. Näin siis valitsin sen helpomman tien ja menin Parolaan 11 kuukaudeksi, mikä siis siihen aikaan oli pisin palvelusaika, ei aukkiinhan minä jouduin.

Mutta siis arvoastaen katselin ylöspäin niitä kaikkein rohkeimpia, jotka uskalsivat kertoa eettisen vakaumuksensa silläkin uhalla, että heitä siitä rankaistaisiin. 

Nykyäänhän siviilipalvelus on vaihtehto, johon jokaisella on oikeus ja hyvä niin siitäkin huolimatta, että joku saattaa valita sen vain siksi, että kokee sen helpompana, kun armeijan. 

M56

Virkistävää, että joku viitsii haukkumisen ja poteroitumisen sijaan pohtia asiaa eri näkökulmista. Kiitos siitä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisena pidetään millaiseksi koetaan. Armeijan käyminen todistaa kyvystä toimia ryhmän jäsenenä ohjeiden mukaisesti. Työnantaja osaa arvostaa.

Miten se todistaa? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Se, että on käynyt armeijan, todistaa, että on käynyt armeijan. Ei sitä, miten siellä on sujunut.

Kyllä se sillä tavalla todistaa sujumisestakin, että armeijasta pistetään lapselliset pois kotiin kasvamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ole sitä mieltä, tai en ainakaan ollut, kun aikoinaan kutsuntoihin menin. Minä siis kävin armeijan siihen aikaan, kun se vielä oli edes jossain määrin armeija, eli lomille pääsi vain reiluksi vuorokaudeksi joka toinen viikko, eli lauantaina iltapäivällä lomille ja sunnuntai iltana takasin ja sitten taas kaksi viikkoa kiinni. Nykyäänhän ne ramppaa joka viikko lomilla ja lomille lähdetään jo perjantaina, usein jo torstaina. Tämän tiedän, koska oma poikani kävi armeijan muutama vuosi sitten.

Mitähän minä oikein sekoilin. Siis loimillehan ei siihen aikaan todellakaan päässyt joka toinen viikko, kuin äärimmäisen harvoissa yksiköissä ja niissäkin vasta palveluksen loppupuolella. 

Meillä siis lomat pyöri 2/1 ihan loppuun saakka, eli kaksi kiinni, yksi auki, eli siis vain joka kolmas viikko pääsi reilun vuorokauden lomalle! Tämä ei luonnollisestikaan koskenut alokasaikaa, jona päästiin vasta kuudennella viikolla ensimmäistä kertaa lomalle, eikä ns loppusotaa, joka kesti 5 viikkoa, eli tuo aika oltiin putkeen metsässä teltoissa ja kyseessä oli marras-joulukuu. 

Minulle tuli koko inttiaikana yli 100 yöpymistä teltassa, joista suurin osa joko syksyllä ja talvella.

M56

Vierailija kirjoitti:

Työnantajan näkökulma: Armeijassa oppii elämän perustaitoja ja voi todistaa, että osaa noudattaa käskyjä, toimia ryhmässä, selviytyy haastavissa oloissa, on säntillinen. Armeija oli mielestäni hieman inhottava rippileiri ilman tyttöjä ja jeesustelua, mutta siitä tuli myös hyvin tärkeä olo, minä täytin velvollisuuteni ja tulen niin tekemään myös kriisin tullen. En pidä armeijaa käymätöntä neitinä, mutta valitsen työhön aina mieluummin armeijan käyneen, ihan pelkästään sen takia, että hän on täyttänyt velvollisuutensa isänmaata kohtaan, kun taas armeijan käymätön on sitä vältellyt ja armeijan käynyt on osoittanut ensimmäisenä mainitut asiat jotka soveltuu myös hyvin työelämään.

Tämä, tietysti on aivan eri asia jos on terveydellisistä syistä saanut vapautuksen esim. yksi nuoruuden kaveri oli selkäongelmainen jolloin oli epävarmaa annetaanko hänen mennä. Sai luvan ja meni koska halusi sitä muutenkin.

Kyllä se minusta ihmisestä jotain kertoo jos ei armeijaa käy siksi ettei halua kun armeija on kamalaa. Tietysti tässä on naurettavaa se että naisilla ei ole tällaista maanpuolustusvelvollisuutta, eilen ainakin oli ketju jossa oli hyviä vastauksia tähän liittyen. Maanpuolustusvelvollisuus kaikille ja ne jotka eivät pääse armeijaan syystä X tai Y tai Z menisivät Lotta-järjestön kaltaiseen koulutukseen. Jos on terve saisi valita jomman kumman.

Terveen miehen armeijasta kieltäytyminen herättää seuraavia mielikuvia: Huonokuntoisuus. Mukavuudenhaluisuus. Ei halua haastaa itseään. Ei kykene toimimaan porukassa. Itsekeskeisyys: 1. Laitetaan omat aatteet maanpuolustuksen edelle. 2. Ollaan valmiita ottamaan suomalaisuuteen liittyvät oikeudet vastaan, mutta ei vastavuoroisesti täytetä velvollisuuksia. 3. On ok että kaverit tappavat ihmisiä, mutta olen niin kiltti ja hieno ihminen että minähän en siihen suostu (Joo sun kaverit varmasti nauttivat siitä mutta ovat valmiita tekemään sen puolustaaksesi myös sinua).

Korostan etteivät nämä ole mitään totuuksia, mutta mielikuvia. Olen itse armeijan käymätön nainen, tosin olen ollut mukana harrastuksessa, ammatissa ja järjestötehtävissä joissa pitää tehdä yhteistyötä ja joustaa omissa tehtävissä ja aikatauluissa yhteisen hyvän vuoksi. Itsekkäät ihmiset, jotka eivät näe kokonaiskuvaa nostavat aina karvat pystyyn. "Voitasko siirtää 100 henkilön tapahtumaa ajankohtaan x, kun mulla on just tolloin hieroja niin en haluis siirtää sitä". "En mä jaksa herätä ryhmätapaamiseen klo 8". "Jaa että vuoden kiireisin päivystyspäivä, seuraavana päivänä on vuosijuhlat niin jätänpä työkaverin yksin hoitamaan sen vuoron." Nuo kaikki lainaukset koskevat tosin naisia, mutta tuollaiset ajatusmallit tulevat mieleen armeijan käymättömistä.

Mieluummin omilla avoilla ajatteleva yksilö, joka ei käy koirakoulua eli armeijaa kuin massaihminen, joka on robotti ilman omia aitoja mielipiteitä. Älykkäimmät jättävät tämän koirakoulun väliin. Onneksi suuntaus on nyt siihen, että ei joudu enää vankilaan edes totaalikieltäytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajan näkökulma: Armeijassa oppii elämän perustaitoja ja voi todistaa, että osaa noudattaa käskyjä, toimia ryhmässä, selviytyy haastavissa oloissa, on säntillinen. Armeija oli mielestäni hieman inhottava rippileiri ilman tyttöjä ja jeesustelua, mutta siitä tuli myös hyvin tärkeä olo, minä täytin velvollisuuteni ja tulen niin tekemään myös kriisin tullen. En pidä armeijaa käymätöntä neitinä, mutta valitsen työhön aina mieluummin armeijan käyneen, ihan pelkästään sen takia, että hän on täyttänyt velvollisuutensa isänmaata kohtaan, kun taas armeijan käymätön on sitä vältellyt ja armeijan käynyt on osoittanut ensimmäisenä mainitut asiat jotka soveltuu myös hyvin työelämään.

Millä perusteella siviilipalveluksen suorittanut ei ole täyttänyt velvollisuuttaan isänmaataan kohtaan? Siviilipalvelus on täysin laillinen vaihtehto jokaiselle Suomen kansalaiselle ja siviilipalveluksen aikana palvellaan isänmaata ihan yhtälailla kuin armeijassakin, paitsi että sen kesto on aina maksimi, kun taas armeijan voit luovia jopa puolessa siviilipalveluksen ajasta.

Myös sodan aikana siviilipalvelusmiehet joutuvat palvelukseen siinä missä armeijan käyneetkin.

Tovottavasti et työhönottotilanteessa riko lakia ja kysele työnhakijoiden armeijastatusta, se kun ei ole laillista, ellet ole alalla, johon vaaditaan jotain tiettyä armeijan koulutusta.

M56 alik (res)