Onko pöljempää kuin vastata musiikkimakuun "laidasta laitaan"

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo olevansa musiikin suhteen kaikkiruokainen, se tarkoittaa ettei oikeasti ole makuaistia. Musiikki on silloin jotain mikä soi taustalla, ei sellaista mitä kuunnellaan kuulokkeilla silmät kiinni.

Oikeasti musiikista pitävä on intohimoinen asian suhteen ja tietää mistä pitää ja varsinkin mistä ei pidä.

Tietää tietää mutta lista voi olla tuskastuttavan pitkä johonkin small talkiin. Mieti esimerkiksi sellaista musiikinrakastajaa joka on jo lapsena säästänyt viikkorahat uuteen levyyn. Siitä tulee aika mittava kokoelma musiikkia jota rakastaa sydämensä pohjasta, plus määrittelemätön määrä kausittaisia innostuksia tai yhden hitin ihmeitä.

Itse ainakin kuuntelen jokaista genreä aloitusviestissä olleista, ja lisäksi vielä montaa muutakin. Eikö muka ole laidasta laitaan? Tosin en ikinä vastaa noin jos musiikkimakua kysytään, mutta onhan se nyt laidasta laitaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi metallin kuuntelijat kuvittelevat sen olevan jotenkin monimutkaista ja siten itsekin olevansa jotenkin monimutkaisia? Metalliin makunsa rajanneet on yleensä umpimielisintä ja snobeinta sakkia mitä vastaan tulee. Ja tämän tiedän koska olen itse lukioikäisenä ollut "metallipiireissä". Oli siellä joku ihan älykäskin ihminen, mutta eivät keskimäärin mitään ruudinkeksijöitä tai edes syvällisiä.

Ja juu, joku mainitsikin tuosta ettei klassisen musiikin tarvitse olla kovinkaan monimutkaista.

Se on nyt muotia, metalli ja rokki.

Vastaan itse noin, koska en jaksa luetella. Musamaku on laaja klassisesta musiikista poppiin, rockista kansanmusiikkiin, jazzista industrialiin jne. Eli ainoa, mitä en varmasti nautinnolla kuuntele on muutama teinipoppiartisti ja muuten valikoiden ja fiiliksen mukaan. Olisi vähän työlästä luetella kaikki kuukauden aikana kuuntelemat, kun en erityisesti edes harrasta musagenren tarkkaa nimeämistä (ambient dark, triphop jne. on toki kuvaavia, mutta monelle ei soita minkäänlaisia kelloja).

Ihmiset jotka tekee musiikista elämää suuremman asian on naurettavia pellejä,kuten esim ap.

Jotta en kuulosta pöljältä, lupaan vastata jatkossa näin:

Kuuntelen monipuolisesti musiikkia aina Dimmu Borgirista Jari Sillanpäähään. Tuohon väliin mahtuvat niin Nicki Minaj, Bob Dylan ja Laila Kinnunen, kuin myös Vivaldi, Turbonegro ja Popeda. Queen on kuitenkin kaikista parhain. Oikeastaan ainoa mitä en kuuntele, on rap-musiikki, poislukien 2pac ja Chamillionair.

Kuulostaako paremmalta ja fiksummalta?

Terveisiä tutuille, jos musiikkimausta tunnistivat?

Vierailija kirjoitti:

90 %:sesti ihmiset (eli pöljät) vastaavat musiikkimakuun "laidasta laitaan". Eli 3-kymppiset taukit kuuntelevat siis jokainen tangoja, euroviisuja, räppiä, abbaa, hard rockia, metallia, death gruntiä, iskelmää, pelimannimusiikkia, oopperaa, jazzia, soulia.

Itse kuuntelen noista kaikkea muuta paitsi pelimannimusiikkia ja jazzia. Eikös ole ihmeellistä? Miksi kuvittelet, että kaikki kuuntelevat vain Chisua ja Jenni Vartiaista? 

Vierailija kirjoitti:

Mullekin on sanottu (tiuskaistu) ettei mulla oo ollenkaan musiikkimakua, koska en kuuntele musiikkia jatkuvasti vaan kausittain ja tykkään nimenomaan aina tietyistä biiseistä enkä artisteista, ja musiikin laji voi olla melkein mikä vaan.

Näin minullakin. Minulle tärkeintä on melodia ja fiilis, ei niinkään tyylilaji ja esittäjä. 

Ymmärrän ap:tä. Jos joku sanoo kuuntelevansa musiikkia laidasta laitaa, niin itselleni ainakin tulee tunne, että henkilö ei varmaan tiedä kovin montaa musiikkilajia tai kuuntelee sitten vain sitä, mitä soitetaan mainstream biisejä soittavilta radiokanavilta (kuten tuo aiempi kommentoija, joka kuunteli ainakin Eminemiä ja Avicii:tä). Ehkä nämä "laidasta laitaan" ihmiset haluavat yrittää antaa itsestään avarakatseisein vaikutelman. Jos joku nyt todella kuuntelisi aivan kaikenlaista musiikkia, kokisi aivan kaikki tyylilajit yhtä hyviksi ja sydäntä lähellään oleviksi, niin ehkä tällaisen henkilön kannattaa musiikkimausta kysellessä sitten vaikka kertoa, mikä musiikki on erityisesti sykähdyttänyt viime aikoina. Ne, jotka väittävät kuuntelevat musiikkia laidasta laitaan ja vieläpä saman päivän aikana hirveän montaa täysin eri musiikin suuntausta ovat jollain tapaa tärähtäneitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuuntelen tammikuussa Eminemiä, helmikuussa Avicii:ta ja maaliskuussa Lady Gagaa, niin eikö se muka silloin ole "laidasta laitaan"? Mulla ainakin musiikin kuuntelu on just semmoista mielialaan liittyvää, että sen kuuntelu vaihtelee paljon.

Ei, vaan silloin vastauksesi on "kuuntelen pop-musiikkia". Kaikki nuo kun kuuluvat sen kategorian alle.

Vielä typerämpi vastaus on se "olen kaikkiruokainen musiikin suhteen". 

Vierailija kirjoitti:

Se on semmoinen ei vastaava vastaus. Jonkin syyn takia ei halua paljastaa omaa makuaan. Usein pelko tai ujous, ajattelee ettet pidä hänestä jos kerrot totuuden mukaisen vastauksen. 

Mun miehelläkin oli vastaus "ihan kaikkea", itse olen hard rock, metal ja miedoimmiltaan joku pop rock billy talentti tyypin kuuntelija..

Noh...nyt ku ollaan oltu yhessä jo jonkun aikaa se hänen makunsa onkin counrty, pop ja rap. Metalli ollen se pienin kiinnostus, enkä ole koskaan kuullut tyypin sitä vapaa ehtoisesti kuuntelevan.

Kyllä musiikkimaku kertoo paljon ihmisestä. Monimutkainen musiikki kuten klassinen ja metalli usein viittaa monimutkaiseen persoonaan...pop yms viittaa enemmän sosiaaliseen persoonaan. Samoin koska suuri osa pop musasta on autotunea se kertoo paljon josko kuuntelija välittää panostuksesta ja laadusta musiikkinsa suhteen. Metalli ihmiset on tosi ranttuja musiikkinsa suhteen. Country kuuntelija ei halua kuunnella maailman ongelmista vaan miellummin asioista joita itse kokee. 

Koska tietty musiikki kiinnostaa tiettyjä ihmisiä, se joka sanoo että kuuntelee kaikkea ei halua joutua mihinkään ryhmään ja täten menettää mahdollisuutta treffeihin/kaveriin.

Tuo siis esimerkkinä minun käsityksestäni ihmisistä musiikin suhteen. Se ei ole ehkä täydellinen mutta se on helppo tapa ruotia pois kumppani ehdokkaita.

Ihan mielenkiinnosta kysyn: mitähän musiikkimakuni kertoo minusta? Lapsena soitin pianolla lähinnä klassista. Nykyään pidän erityisesti kotimaisesta tanssimusiikista ja musikaaleista. Pidän kyllä monenlaisesta muustakin.

Musiikkisnobbailu on musta käsittämätöntä, en vaan saa siitä kiinni.

Mä yhdistän kappaleet tapahtumiin ja aikakausiin. Lady Gagan Bad Romance kuuluu kuuluu opiskeluaikojen yökerhoiltoihin ja Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta lukioon ja kunnan kirjastoon, Ultra Bra yläasteelle ja siihen Mäkelänkadun rivitalokaksioon, Kaija Koon kotikunnan karaokebaariin jne.

Tykkään yleensä kappaleista, en artistin koko tuotannosta. Kuuntelen mainstreamia, sitä mitä esim. baareissa soi. Joku maku mullakin tosin on, kasarihevin löysin aikanaan Onnelasta 2000-luvulla ja sitrenmin on vingutettu Hanoi Rocksia ja Mötley Crueta, tietyllä tavalla aggressiivisesta pop-punkahtavasta musiikista, kuten Apulanta, Green Day ja Linkin Park olen aina tykännyt, nykymuodin mukaista pillukalja"räppiä" inhoan jne.

Levyjä en jaksa kuunnella. Levyillä yleensä 1-2 hyvää biisiä ja muut eivät kosketa millään tavalla. En myöskään halua taustamusiikkia, mulla ei kotona soi mikään. Koska kun teen jotain, en kuule sitä musiikkia. Jossain kohtaa vain havahtuu siihen, että on hiljaista, jaa aha se musa tais loppua jossain vaiheessa, ei hajuakaan mitä sieltä tuli. Ja mieluummin kuin tunnelmoin musaa, luen kirjaa tai katson vaikka youtube-videoita. Nautin ärsykkeeni visuaalisessa muodossa. Käyn toki keikoilla ja festareilla, mutta enemmän biletunnelman vuoksi.

Minä kuuntelen musiikkia laidasta laitaan ja olen kaikkiruokainen. Kun musiikkia on pienestä asti opiskellut ja tehnyt, eri genreistä osaa kyllä poimia tietyt samat lainalaisuudet ja jokaisesta genrestä yleensä löytää niitä omaa korvaa miellyttäviä juttuja. Itse lähinnä säälin ihmisiä, jotka jämähtävät yhteen genreen. Kuten myös näitä kaikkitietäviä "musiikkifanaatikkoja", jotka itse eivät osaa tuottaa minkään valtakunnan musiikkia... 

Huvittavinta varmaan jonkun mielestä on se, etten itse edes varsinaisesti kuuntelemalla kuuntele musiikkia erityisen paljon. Huomattavasti tärkeämpää on sen tekeminen itse. Ja kyllä, musiikki on minulle koko elämä ja olen erittäin musikaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on semmoinen ei vastaava vastaus. Jonkin syyn takia ei halua paljastaa omaa makuaan. Usein pelko tai ujous, ajattelee ettet pidä hänestä jos kerrot totuuden mukaisen vastauksen. 

Mun miehelläkin oli vastaus "ihan kaikkea", itse olen hard rock, metal ja miedoimmiltaan joku pop rock billy talentti tyypin kuuntelija..

Noh...nyt ku ollaan oltu yhessä jo jonkun aikaa se hänen makunsa onkin counrty, pop ja rap. Metalli ollen se pienin kiinnostus, enkä ole koskaan kuullut tyypin sitä vapaa ehtoisesti kuuntelevan.

Kyllä musiikkimaku kertoo paljon ihmisestä. Monimutkainen musiikki kuten klassinen ja metalli usein viittaa monimutkaiseen persoonaan...pop yms viittaa enemmän sosiaaliseen persoonaan. Samoin koska suuri osa pop musasta on autotunea se kertoo paljon josko kuuntelija välittää panostuksesta ja laadusta musiikkinsa suhteen. Metalli ihmiset on tosi ranttuja musiikkinsa suhteen. Country kuuntelija ei halua kuunnella maailman ongelmista vaan miellummin asioista joita itse kokee. 

Koska tietty musiikki kiinnostaa tiettyjä ihmisiä, se joka sanoo että kuuntelee kaikkea ei halua joutua mihinkään ryhmään ja täten menettää mahdollisuutta treffeihin/kaveriin.

Tuo siis esimerkkinä minun käsityksestäni ihmisistä musiikin suhteen. Se ei ole ehkä täydellinen mutta se on helppo tapa ruotia pois kumppani ehdokkaita.

Ihan mielenkiinnosta kysyn: mitähän musiikkimakuni kertoo minusta? Lapsena soitin pianolla lähinnä klassista. Nykyään pidän erityisesti kotimaisesta tanssimusiikista ja musikaaleista. Pidän kyllä monenlaisesta muustakin.

Hmm, aika vähän annat taustatietoa. Mutta mulle tulee mieleen semmonen aika geneerinen, rento kohtuullisen sivistynyt (muttei liikaa) ja ehkä elämän intoinen ihminen. 

se siis jolle vastasit, kerro toki miten meni ;D

Vierailija kirjoitti:

Miksi metallin kuuntelijat kuvittelevat sen olevan jotenkin monimutkaista ja siten itsekin olevansa jotenkin monimutkaisia? Metalliin makunsa rajanneet on yleensä umpimielisintä ja snobeinta sakkia mitä vastaan tulee. Ja tämän tiedän koska olen itse lukioikäisenä ollut "metallipiireissä". Oli siellä joku ihan älykäskin ihminen, mutta eivät keskimäärin mitään ruudinkeksijöitä tai edes syvällisiä.

Ja juu, joku mainitsikin tuosta ettei klassisen musiikin tarvitse olla kovinkaan monimutkaista.

Tais olla sulle vaan vaihe, kun  et ole sen enempää perehtynyt. Metalli on teknisesti monimutkaista, ei siis kuunneltavasti monimutkaista. Siitä on monen monta ala lajia ja monen monta eri tyyliä. Esim folk metalli on tosi kaunista. Tällainen metalli on instrumentaalisesti paljon tunteikkaampaa kuin death metalli tai black metalli. Yleensä ne joilla metalli on vain vaihe "kuuntelee" jotain tosi yleistä bändiä. Nightwish, metallica, iron maiden, cob, soad, in flames, mcr, slipknot, rammstein, turmion kätilöt jne. Kun metalliin lisää herkkyyttä, nämä jotka kuuntelee metallia koska se on kova juttu kaikkoaa. Herkkyyttä kuten; ensiferum, avantasia, epica, (kansainvälisesti myös) amorphis, jne. 

Vai että koitan näyttäytyä avarakatseisena, koska vastaan kysyttäessä laidasta laitaan. Toki olen avarakatseinen, mutta toisten ihmisten mielipiteet minusta ei hetkauta suuntaan tai toiseen, joten minulla ei ole mitään erityistä tarvetta olla tietynlainen ihminen muiden ihmisten silmissä.

Huoh. Eniten tulee kuunneltua kyllä nopeatempoista ja agressiivista punkia ja metallia (saan parhaimmat kiksit)

Mutta koska saan kiksejä myös: Klassisesta, jazz-, industrial-, ebm-, country-, techno-, folk-metalli-, intia-, pop- ja iskelmä-musiikista, niin mitä se muuten olisi kun laidasta laitaan? Jos haluan kysyjälle tehdä selväksi, että en ole rajoittunut pelkästään punk musiikkiin, koska se ei pidä alkuunkaan paikkansa, niin kertokaa jo hyvät ihmiset, että mitä tilanteessani pitäisi vastata? Vai oletteko te näitä, jotka ovat genre uskovaisia ja mitään muuta genreä ei saa olla kun se yks? (ehkä max kaks alagenreä?)

Pukeudun punk-henkisesti, mutta rakastan myös pinkkiä, vituttaako?

Taitaa olla nyt ihan joku muu väki sitä tärähtänyttä. :'D

Ja pieni pyyntö vielä, saisitteko vielä keksittyä lisää argumentteja millaisia ihmisiä me olemmekaan, tiedän sitten profiloida teidän ihmisryhmää paremmin :D

Vierailija kirjoitti:

Jos kuuntelen tammikuussa Eminemiä, helmikuussa Avicii:ta ja maaliskuussa Lady Gagaa, niin eikö se muka silloin ole "laidasta laitaan"? Mulla ainakin musiikin kuuntelu on just semmoista mielialaan liittyvää, että sen kuuntelu vaihtelee paljon.

Ei todellakaan listamusiikin kuuntelu ole laidasta laitaan. Enemmänkin tuossa esimerkissäsi populäärimusiikin eri laidoilla käydään, jos jossain.

itse sanon noin koska en ala luettelemaan kaikkea yksitiskohtaisesti. kuuntelen tosi paljon monenlaista. en pelkkää radiota vaan ihan kunnolla

Kyllä, on pöljempää. Pöljempää on kysyä toisen ihmisen musiikkimakua.

Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus.