Peruskielioppia av-palstalaisille. Saa jatkaa
Jos sana loppuu -inen tai -ias, se on yhdyssana. Siis Etelä-Korea ja eteläkorealainen. Jos on kaksi perusmuodossa olevaa esinettä tai asiaa tarkoittavat sanaa, ne kirjoitetaan yhteen. Olympiamitali, palkintokoroke.
Kommentit (344)
Selittäkää joku pliis, yksinkertaisia esimerkkejä käyttäen, milloin ja -sanan eteen tulee pilkku.
Vierailija kirjoitti:
Myös ja-rinnastuskonjuktion eteen kuuluu laittaa pilkku, jos sillä erotetaan kaksi itsenäistä päälausetta, joissa on oma subjekti ja predikaatti. Jos taas ei ole (vaan niillä on jokin yhteinen lauseenjäsen), ei tule pilkkuakaan.
Eli: Olimme viime kesänä Saksassa, ja lapsemme oli mummolassa hoidossa.
Mutta: Olimme viime kesänä Saksassa ja sitä edellisenä kesänä Ranskassa. Yhteinen subjekti ja predikaatti.
Olet väärässä: ei tarvitse olla yhteistä subjektia ja predikaattia, riittää, että on yksi yhteinen lauseenjäsen. Esim:
Äiti imuroi, ja isä tiskaa. (pilkku)
Tänään äiti imuroi ja isä tiskaa. (yhteinen lauseenjäsen "tänään")
Vierailija kirjoitti:
Myös ja-rinnastuskonjuktion eteen kuuluu laittaa pilkku, jos sillä erotetaan kaksi itsenäistä päälausetta, joissa on oma subjekti ja predikaatti. Jos taas ei ole (vaan niillä on jokin yhteinen lauseenjäsen), ei tule pilkkuakaan.
Eli: Olimme viime kesänä Saksassa, ja lapsemme oli mummolassa hoidossa.
Mutta: Olimme viime kesänä Saksassa ja sitä edellisenä kesänä Ranskassa. Yhteinen subjekti ja predikaatti.
Lapsemme olivat!
Ärsytää myös kun verbit väärässä muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Lukujen taivutuspäätteet pitäis laittaa näkyviin, jos muoto ei ilmene seuraavasta sanasta. Usein näkee jotain tyyliin "painoni oli 120, mutta se laski 95", vaikka tarkoittaa painon laskeneen 95:een.
Nykyisin ollaan hyvin kehopositiivisuuskielteisiä ja sanavapausmyönteisiä joten uskon että paino laski 95 ja on nyt 25.
Passiivimuotoja ei tunnisteta ja olla-verbi laitetaan monikkomuotoon. Se on varmaan yksi suurimpia kompastuskiviä.
Kadut ovat aurattu vs. kadut on aurattu. Suomalaisen kielikorva kyllä lopulta tunnistaa kumpi on oikein, mutta virheitä tehdään. Toisaalta, sattuuhan noita.
Vierailija kirjoitti:
Lauseessa ennen KUIN sanaa ei tule pilkkua.
Paitsi jos kuin-sana aloittaa sivulauseen.
Hän käveli kuin kuningas.
Tämä on paljon helpompaa kuin luulisi.
Syön ennemmin kanaa kuin muuta lihaa.
Hän käveli röyhkeästi maanomistajan elkein, kuin kuningas.
Mies huomasi ilman muuttuneen. Se oli uhkaava, synkkä ja musta, kuin myrskyä ennustaen.
Taivas oli punainen, kuin liekeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ja-rinnastuskonjuktion eteen kuuluu laittaa pilkku, jos sillä erotetaan kaksi itsenäistä päälausetta, joissa on oma subjekti ja predikaatti. Jos taas ei ole (vaan niillä on jokin yhteinen lauseenjäsen), ei tule pilkkuakaan.
Eli: Olimme viime kesänä Saksassa, ja lapsemme oli mummolassa hoidossa.
Mutta: Olimme viime kesänä Saksassa ja sitä edellisenä kesänä Ranskassa. Yhteinen subjekti ja predikaatti.
Lapsemme olivat!
Ärsytää myös kun verbit väärässä muodossa.
Väärin. Kyseessä oli yksi lapsi. Lapsemme. Ei useat lapsemme.
Olen äikän ope, koulussa monet jättävät pisteet nykyään lauseen lopusta pois. On kuulema epäkohteliasta lukijaa kohtaan laittaa sellainen. Koskee varmaan nuorten someviestittelyä.
Pieni testi kielitaitajille: psyyke-sanan taivutusmuodot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ja-rinnastuskonjuktion eteen kuuluu laittaa pilkku, jos sillä erotetaan kaksi itsenäistä päälausetta, joissa on oma subjekti ja predikaatti. Jos taas ei ole (vaan niillä on jokin yhteinen lauseenjäsen), ei tule pilkkuakaan.
Eli: Olimme viime kesänä Saksassa, ja lapsemme oli mummolassa hoidossa.
Mutta: Olimme viime kesänä Saksassa ja sitä edellisenä kesänä Ranskassa. Yhteinen subjekti ja predikaatti.
Lapsemme olivat!
Ärsytää myös kun verbit väärässä muodossa.
Meillä on kyllä vain yksi lapsi, meidän lapsemme oli mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Passiivimuotoja ei tunnisteta ja olla-verbi laitetaan monikkomuotoon. Se on varmaan yksi suurimpia kompastuskiviä.
Kadut ovat aurattu vs. kadut on aurattu. Suomalaisen kielikorva kyllä lopulta tunnistaa kumpi on oikein, mutta virheitä tehdään. Toisaalta, sattuuhan noita.
Kadut on aurattu jo varhain aamulla ja nyt auratut kadut ovat turvallisia ajella... Suomen kieli ei ole niin helppoa kuin väitetään.
Vierailija kirjoitti:
Kielen huolto voidaan kirjoittaa joko yhteen tai erikseen, koska "kielen" on genetiivi, ja silloin yleensä voi kirjoittaa kummallakin tavalla.
Vrt auton huolto.
T. tampio
Ei, koska "kielenhuolto" on vakiintunut käsite. Kielen huolto tarkoittaisi varmaan kielen harjaamista, Vrt. talonpoika perkasi maataan. Tuon talon poika on kovaääninen.
Eri-sanan kummallinen käyttö. Täältä olen lukenut lauseen: Lääkäri vaihtoi lääkket ereiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kunnolette keksineet hyviä vinkkejä. Lisään vielä sellaisen, että kun miettii, onko joku sana yhdyssana, niin voi kokeilla , sopiiko väliin -kin tai joku adjektiivi. Jos sopivat, niin on erikseen kirjoitettava sana.
Ap
Kunnolette... 🤣
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisuudet kirjoitetaan pienellä. On ihan käsittämätöntä, kuinka yleistä on niiden kirjoittaminen isolla alkukirjaimella. Edes yhdyssanavirheet ei sieppaa niin paljon kuin se, että kirjoitetaan Suomalaiset. Miksi?! Miten niin simppeli asia ei voi mennä kalloon?
Erisnimet kirjotetaan isolla eli jos kirjoitat Suomalainen niin sitten tarkoitat jotain, kenen sukunimi on Suomalainen. Sen sijaan suomalainen on Suomen kansalainen. Sama koskee myös kaupunkeja yms. esim. helsinkiläinen.
Siis "helsinkiläismies" kirjoitetaan pienellä.
Olen melko kielioppikriittinen. Voi olla että olen lukenut liikaa muun kielisiä tekstejä, mutta olen paljolti eri mieltä vaikkapa suomen pilkkusäännöistä jotka ovat monasti typeriä ja epäluontevia.
Vierailija kirjoitti:
Parhain johdannaisineen on väärä muoto. Hyvän superlatiivi on paras.
Pieleen meni taas, vaikka tarkoituksesi oli mitä parhain.
Kyllä tuo edellinen lause kelpaa laadukkaimpaankin tyyliin.
Lauseessa ennen KUIN sanaa ei tule pilkkua.