Lue keskustelun säännöt.
Emmi 20:s taitoluistelun olympiafinaalissa - Viveca lähtee MM-kisoihin
23.02.2018 |
Niin siinä kävi kuin arvelin. Takana olleet kokeneemmat, vahvat vapaaluistelijat paransivat finaalissa ja kiilasivat Emmin ohi olympialaisissa. Emmin suoritus oli hänen omalle tasolleen hyvä perussuoritus.
Jos ajattelee Emmin uraa tähän asti ja tästä eteenpäin, olympialaiset jäivät ehdottomasti plussan puolelle. Hän oli viime keväänä Helsingin MM-kisoissa 29. ja karsiutui vapaaohjelmasta yhden ison virheen myötä. Nyt tuli finaalipaikka ja 20. sija, joten nousua tulosluettelossa on tapahtunut, vaikka Emmille tyypillinen nousu vapaaohjelmassa ei tällä kertaa toteutunut. Luulenpa, että tämä olympiatulos ei olisi ollut Emmille mahdollinen ilman ensimmäistä MM-kokemusta. Nämä olympialaiset taas olivat erittäin arvokasta pääomaa tulevia kausia ja seuraavaa olympiadia ajatellen. Kokemus ei kerry muuten kuin isoja kisoja kiertämällä.
Tämän jälkeen näyttää siltä, että Viveca lähtee MM-kisoihin Milanoon. Se on hyvä. Vivecalla on kilpailunälkää jäljellä tälle kaudelle varmaan enemmän kuin Emmillä, ja on tärkeää, että myös Viveca saa kierrettyä isoja kisoja säännöllisesti, jotta kokemusta niistä kertyy.
Olympiakävijöille MM-kisat keväällä ovat kolmannet arvokisat saman kauden aikana, joten moni lähtee sinne väsyneenä. Jos Emmin kilpailukausi nyt tähän päättyy, se lienee palkinto aikaisessa vaiheessa hyvin tehdystä työstä. Hän ehti jo sanoa, että treenimotivaatiota tämän jälkeen on, ja valmentaja antoi ymmärtää, että Emmi olisi vielä keväällä lähdössä harjoittelemaan Kaliforniaan. Vastapainoksi isolle kilpailulle voi olla ihan vapauttavaa, inspiroivaa ja stressitöntä, kun pääsee aikaisessa vaiheessa valmistautumaan seuraavaan kauteen, ehkä vähän pitämään lomaakin ja tekemään uusia ohjelmia.
Emmi on itsekin sanonut, että hänen tähtäimensä on Pekingin kisoissa 2022. Aika näyttää, mitä Emmille, Vivecalle ja suomalaiselle taitoluistelulle seuraavien neljän vuoden aikana tapahtuu, mutta olkaamme armollisia. Tämä oli Emmille välietappi, jonka hän käytti hyvin.
Kommentit (95)
Emmi ja viveca on molemmat keskinkertaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä nähdä, ketkä olympiamitalisteista lähtee MM-kisoihin. Jos esim. venäläiset vetäytyvät, Kanadan Osmondilla on saumat voittaa kultaa. Seuraavina jonossa podiumille ehkä japanilaiset, yhdysvaltalaiset, Venäjän Sotskova ja Italian Kostner.
Carolina ehkä päättää uran MM-kisoihin. Ne on hänelle kotikisat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla tasolla oli, mutta suomalaisten taso oli korkeammalla Laura Lepistön, Kiira Korven ja Susanna Pöykiön aikaan. Nyt kun Venäjä on mennyt menojaan ja tekninen kehitys ottaa uusia harppauksia, on todella vaikeaa saada luistelijoita yhtä korkealle tasolle.
Venäjä on valtava maa, jossa taitoluisteluvalmennus on siinä määrin tavoitteellista ja järjestelmällistä, että 5-6-vuotiaat lapset harjoittelevat jo hyvin organisoidusti ja useita kertoja viikossa.
Suomessa vanhemmat miettivät, pitäisikö meidän 5-, 6- tai 7-vuotias lapsi laittaa luistelukouluun.
Taitoluistelu on ns. lapsilaji, jossa treenaaminen pitäisi aloittaa viimeistään n. 4-5-vuotiaana, jotta kansainväliselle huipulle voi kehittyä. Ja sitten se lahjakkuus. Pitää olla taitoluistelijalle sopivat ominaisuudet, joista keskeisin on rotaatio-ominaisuus. Viveca Lindforsin, Laura Lepistön ja Jenni Vähämaan valmentaja Virpi Horttana (valmensi juniorivuosina myös Emmi Peltosta) on sanonut, että lapsen kimmoisuudella ja elastisuudella ei ole oikein väliä, jos lapsi ei pyöri. Rotaatio-ominaisuutta on myös vaikea kehittää. Notkeutta, ponnistusvoimaa ja muita luistelijalle tärkeitä ominaisuuksia kyllä voi kehittää, mutta se rotaatio.
Fyysisten ominaisuuksien lisäksi pitää olla lapsi, joka rakastaa haasteita ja on tavoitteellinen jo pienestä lähtien. Pikkutytöstä, joka rakastuu paljettimekkoihin, ei koskaan tule huippuluistelijaa. Pitää rakastaa aamuherätyksiä viikonloppuisin, jäähallin tuoksua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kaatumiset korkealta ja kovasta vauhdista kuuluvat taitoluisteluun. Se ei ole mikään hienohelmojen laji.
Sitten tarvitaan ne vanhempien resurssit ja vanhempien tahto tukea. Oikeanlainen valmennus ja hyvät olosuhteet. Ja lopulta on kiinni paljon myös oikeasta tähtien asennosta ja onnesta. Moni lupaava ura katkeaa teinivuosina ihan vain motivaatiopulaan. Joillekin tulee fysiikka vastaan jo nuorena ja se pettymys, että ei minusta ollutkaan huippu-urheilijaksi.
Ja Suomi on pieni maa, jossa luistelukouluun tuleva massa on pieni. Siitä massasta ei vain mitenkään löydy huippuluistelijaa jokaiselle olympiadille. Venäjän, Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin ja Etelä-Koreankin eduksi toimii se, että vanhojen tähtien lisäksi heillä on suuri väestö ja suuri massa, josta karsia maajoukkuevalmennukseen ne ihan kaikkein parhaat. Jokainen sukupolvi saa omat roolimallinsa ja lajikulttuuri vahvistuu.
Emmillä on Suomen ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuus, joten hän voisi edustaa olympiatasolla asti myös Yhdysvaltoja. Se taso, joka Suomessa tällä hetkellä on, ei kuitenkaan riittäisi edes Yhdysvaltain edustusjoukkueeseen. Toisaalta, jos Emmi harjoittelisi Kalifornian olosuhteissa täyspäiväisesti ympäri vuoden, hän voisi kehittyä nopeammin korkeammalle tasolle. Suomesta on vaikea ponnistaa huipulle, kun huippu on jo Lepistön ja Korven ajoista mennyt niin huikeasti eteenpäin.
Tää on totta, paitsi että se luistelukouluikä on nykyisin n. 3 vuotta jos huipulle haluaa. Noin keskimäärin. Ja rotaation ohessa rohkeus on keskeinen asia. Kipuherkkä ei saa olla myöskään.
Mulla on kaksi tyttöä, joista vanhempi meni luistelukouluun n. 5-vuotiaana. Pikkusisko ei ollut suostunut edes laittamaan luistimia jalkaan, oli silloin 3 v. Joutui sitten usein notkumaan hallilla isosiskon luistelukoulun aikaan. Yhtenä päivänä siellä hallilla sanoi, että haluaa mukaan. Halusi ja pääsi ja oli sitten jo 5-vuotiaana kilparyhmässä, kun isosiskon into oli jo aikaa sitten sammunut.
Valmentaja sanoi, että näki jo heti kun tämä tyttö tuli jäälle sätkien ja kaatuillen, että tässä on taitoluistelijatyyppi. Ja niin oli. Ei toki sitten into, meidän vanhempien rahkeet tai täällä ei pk-seudulla jääaika ja valmennuksen taso riittäneet mihinkään huipulle, mutta SM-noviiseissa kuitenkin kilpaili ihan kärjen tuntumassa.
Edelleen jää on se elementti mitä rakastaa, pyörii olohuoneessa piruetteja huomaamattaan, tekee hyppyjä kulkiessaan jne... On jotenkin luotu pyörimään oman akselinsa ympäri :) :)
Mutta Zagitova -jutun lukeneena. Ei, en haluaisi todellakaan sellaista lapsuutta omilleni, en vaikka palkkiona olisi MM-kulta. Tänään aika tasapainoisen oloisesta perheestä tuleva Iivo Niskanen voitti hiihdossa Olympiakultaa. Koko perhe Katria lukuunottamatta oli mukana. . Zagitova tapaa perhettään kerran kahdessa kuukaudessa. Tuskin kukaan edes haluaa Suomeen tuollaista järjestelmää.
Samalla kun pahakielet taivastelevat sitä, kuinka heikosti Emmi pärjäsi ja kuinka Viveca on yhtä surkea ja ei sinne olympialaisiin olisi pitänyt ketään lähettää, keskittyisivät vain miettimään uranjälkeistä elämää, niin oletteko miettineet, miksi urheilijat urheilevat?
Miksi kilpaurheilu maailman 20 parhaan joukossa ei olisi sallittua? Urheilija tekee työtä itsensä vuoksi ja koska itse nauttii siitä. Suurin osa kaikista taitoluistelijoista ei nouse koskaan mitaleille saakka. Onko sellainen ura ihan turha? Ja miksi?
Vaikka yleisö liittää kilpailuun suuren kansallisen ylpeyden ja toisaalta häpeän, kun menestystä ei tule, olen ihan varma, että yhdellekään suomalaiselle urheilijalle kilpaileminen ei ole niin nationalistista enää 2010-luvulla, jos se joskus Antwerpenin kisojen aikaan niin on ollutkin. Liekö ollut edes silloin.
Kyllä urheilijat nousevat uuteen päivään ja lähtevät aamuharjoituksiin itsensä ja urheilun, ei niinkään isänmaan ja yleisön vuoksi.
Ja kun moni sitä nyt jo mietti, että Emmistä ei koskaan tule mitään, kun on tähän olympiasijoitukseen tyytyväinen. Olisihan se hulluutta sanoa tavoittelevansa mitalia kisoista, joissa ei kerta kaikkiaan taidot vielä riitä siihen. Ei Emmi ole missään sanonut, että tämä on hyvä, tämä riittää. Hän tietää, mikä olympialaisissa onnistui, mikä meni pieleen ja mitä pitää tehdä seuraavaksi. Kovaa työtä ja realismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Viveca voi vielä menestyä mutta Emmin epäilen jäävän aina muiden taakse. Se on se fiilis joka kilpailijoista tulee kun näkee heidän kilpailevan. Jostakin näkee jo siinä vaiheessa kun ei vielä luista että tuosta tulee hyvä, toisista näkee ettei koskaan yletä sinne ykköspallille.
Viime syksyllä Finlandia Trophyssa pystyi näkemään, että Emmi on Vivecan niskan päällä henkisesti. Pystyi näkemään, että Emmi sen olympiapaikan lopulta nappaa, ja niin kävi. Viveca näytti niissä kisoissa väsyneeltä ja varmasti olikin sitä. Silloin näytti siltä, että Vivecasta ei koskaan tule mitään, ja Emmi taas näytti siltä, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.
SM-kisojen lyhytohjelmassa joulukuussa oli silmiin pistävä ero siinä, millä presenssillä Emmi ja Viveca tulivat jäälle. Viveca näytti pieneltä sen rinnalla, että Emmi oli henkisesti niin vahva. Hän tuli jäälle ihan voittajana ja kaikesta näki jo lyhytohjelmapäivänä, että Emmi voittaa SM-kultaa. Vaikka SM-kisojen arviointi ei olekaan objektiivisesti vertailukelpoista kansainvälisten kisojen kanssa, Emmin lyhytohjelma oli SM-kisoissa hänen kauden parhaansa ja hän sai siitä myös kauden parhaat pisteet.
EM-kisoissa molemmat näyttivät kantavan paineita olympiapaikan ratkeamisesta, mutta Vivecasta näki, että hän luhistui niiden paineiden alla. Olympialaisissa Emmi taas näytti vielä pieneltä niin isoihin kisoihin, mutta yhtä pieneltä olisi näyttänyt myös Viveca. Kummallakaan ei ole ollut sitä kokemusta, joka isoissa kisoissa itsensä ylittämiseen vaaditaan.
Kastsotaan, millä presenssillä Viveca sinne Milanon MM-jäälle luistelee, mutta ei yhteen kisan tai yhden kokonaisen kaudenkaan perusteella voi naulata kenenkään luistelijan koko loppuelämän kohtaloa. Onhan jokainen nähnyt, kuinka Carolina Kosnter, Michelle Kwan ja Irina Slutskaya ja monet muut käyneet allon pohjissa ja nousseet sieltä taas huipulle ihan kultamitaleille saakka. Uskon, että niin käy myös Evgenia Medvedevalle. Niin käy Emmille. Niin käy Vivecalle ja monelle muulle. Ei tämä olympiakisa ollut 18-vuotiaan Emmin uran sinetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmi olisi kauden parhaalla tuloksellaan ollut 19:s, nyt hän oli 20:s. Eli aika tarkasti piti oman tasonsa. Viveca olisi ollut kauden parhaallaan 20:s.
Itse asiassa molempien - sekä Emmin että Vivecan - loppusijoitus omilla SB-pisteillä olisi ollut 19.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa molempien - sekä Emmin että Vivecan - loppusijoitus omilla SB-pisteillä olisi ollut 19.
Ei olisi.
Olipahan kilpailut viikonloppuna. :) Finlandia Trophy on kiva kauden aloitus, ja onneksi tätä herkkua on tiedossa lisää jo marraskuun alussa, kun Helsingissä luistellaan Grand Prix -kisa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Viveca pystyi voittamaan Emmin lokakuun 2016 jälkeen.
Täytyy myöntää, että vaikka minulle on tullut Vivecasta varsin ikävä julkisuuskuva, hän luisteli Finladia Trophyssa todella hyvin varsinkin vapaaohjelmassa ja ansaitsi saamansa pisteet ja sijoituksen kolmen parhaan joukossa. Viveca on aloittanut kauden hyvin vahvasti tehtyään uudet ennätyspisteensä jo Italiassa syyskuussa ja vielä 20 pistettä kovemmat pisteet nyt Espoossa. Edellisiin kausiin (tekniset) pisteet eivät ole verrattavissa, koska arvostelu ja pisteytys on muuttunut tälle kaudelle aiempaan verrattuna niin paljon. Viveca on kuitenkin selvästi saanut varmuutta ja ohjelmat ovat komponenteiltaan mielestäni laadukkaammat kuin viime kaudella.
Emmi on uusinut sekä lyhyt- että vapaaohjelmansa. Molemmat uudet ohjelmat oli jännittävää nähdä. On uskomatonta, kuinka Emmin luistellessa liike jatkuu suoraan sydämestä sormenpäihin asti. Samanlaista liikkeen, musiikin ja tunteen saumatonta yhteyttä ei ollut kilpailussa mielestäni kellään muulla. Emmi on ollut näillä osa-alueilla aina vahva, mutta viimeisen puolen vuoden aikana olympiakokemuksen jälkeen ja uusien ohjelmien myötä Emmin tulkinnallinen syvyys ja liikekieli on kehittynyt aivan uudelle tasolle. Emmi oli Espoossa myös teknisesti varmempi kuin viime kaudella.
Lyhytohjelmassa Emmille sattui dramaattinen virhe ritissä, joka jäi nollille, mutta kaikessa muussa Emmi loisti. Pirueteista, muista hyppyelementeistä ja varsinkin askelsarjasta hän sai todella korkeat laatupisteet ja erittäin korkeat komponenttipisteet, joilla hän paransi virallista lyhytohjelmaennätystään n. 5 pisteellä ja voitti Vivecan lyhytohjelmassa.
Vapaaohjelmassa näkyi lyhyohjelmaa vielä selvemmin alkukausi. Ohjelma ei näyttänyt ehkä aivan täysin valmiilta tai varmalta. Loppupuolella tuli kenties pientä hyytymistä ja kaksi kaksoishyppyä, mutta koreografia oli aivan järjettömän upea. Parasta oli varmaankin ns. coreo-sarjan Ina Bauer -liuku, joka oli upeasti aksentoitu musiikkiin. Coreo-sarjasta Emmi sai myös vapaaohjelmansa korkeimmat laatupisteet. Tulkinta oli jo nyt vahvaa, mutta se varmasti edelleen syvenee kauden aikana.
Viveca luisteli hyppyelementeiltään aivan täydellisesti onnistuneen vapaaohjelman ja voitti Emmin vapaaohjelmassa n. 18 pisteellä. Toisaalta Emmikin luisteli kaikkien aikojen parhaat vapaaohjelmapisteensä, ja Emmin uusi kokonaispiste-ennätys nousi korkeammalle kuin Vivecan edellinen Italiassa syyskuussa tehty ennätys.
Voiko tämän herkullisempaa lähtötilannetta Helsingin gp-kisaan olla? Molemmat luistelijat ovat vahvassa kunnossa ja aivan uudella tasolla. Molemmat ovat kypsyneet viime kaudesta. Parhaat vahvuudet ovat entisensä: Vivecalla on vahvat hypyt ja piruetit. Emmillä on vahva perusluistelutaito, koreografia, kokonaistulkinta ja kaunis, viimeistelty liikekieli. Ei ole salaisuus, että Emmi on näistä kahdesta minun suosikkini. Vivecan suoritukselta ei voi kuitenkaan ottaa arvoa pois, se oli upea ja näissä kisoissa parempi kuin Emmin. Varmasti ihana kausi tulossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EVVK!
Tämäpä oli mielenkiintoista! Sen verran kiinnosti, että päätit kommentoida. Aika paljon siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luistelun ei tarvitse kiinnostaa ketään, mutta jos sattuu kiinnostamaan, niin olipa mielenkiintoinen kisa ja kommentti, ja onneksi on taas kausi edessä. :)
Emmi on aivan ihana! Sellainen jäällä elämisen taito puuttuu useimmilta taitoluistelijoilta. Hypätkööt miten vaikeita hyppyjä tahansa, mutta luontaista jäällä olemisen taitoa ei pysty opettelemaan. Emmillä se on, ja se näyttää kauniilta.
Carolina Kostner on ihan omaa luokkaansa jäällä. Ei varmaan ole eikä tule toista samanlaista koskaan. Katarina Wittkin jää kauas jälkeen. Carolina jatkaa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Carolina Kostner on ihan omaa luokkaansa jäällä. Ei varmaan ole eikä tule toista samanlaista koskaan. Katarina Wittkin jää kauas jälkeen. Carolina jatkaa vielä.
Carolina on uskomaton lajilegenda. On käsittämätöntä, että yli 30-vuotias nainen kilpailee maailman huipulla. Hän on taiteilija jäällä.
Emmissä on paljon samaa kuin nuoressa Carolinassa aikoinaan. On huikeaa ajatella, että Carolina luisteli arvokisoissa jo silloin, kun hänen nykyiset nuorimmat kilpakumppaninsa vasta syntyivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Carolina Kostner on ihan omaa luokkaansa jäällä. Ei varmaan ole eikä tule toista samanlaista koskaan. Katarina Wittkin jää kauas jälkeen. Carolina jatkaa vielä.
Carolina on uskomaton lajilegenda. On käsittämätöntä, että yli 30-vuotias nainen kilpailee maailman huipulla. Hän on taiteilija jäällä.
Emmissä on paljon samaa kuin nuoressa Carolinassa aikoinaan. On huikeaa ajatella, että Carolina luisteli arvokisoissa jo silloin, kun hänen nykyiset nuorimmat kilpakumppaninsa vasta syntyivät.
Tavallaan onkin samaa Emmissä ja Carolinassa. Kahta taiteilijaa on kuitenkin melkein mahdoton verrata. Tosi samankaltaiset vahvuudet heillä on, mutta samalla molemmilla on aivan omanlaisensa uniikki kädenjälki. Tai pitäisikö sanoa luistimen jälki. Ei sellaista pysty matkimaan toiselta, vaikka Emmi on nimennyt Carolinan yhdeksi esikuvakseen. On kyllä epätodennäköistä, että Emmi jatkaa kilpauraansa vielä 31-vuotiaana. Tai vielä epätodennäköisempää on, että Emmi kantaisi joskus kotiin samanlaisen määrän EM-, MM- ja olympiamitaleja. En näe kuitenkaan mitään estettä sille, että jos Emmi 31-vuotiaana vielä kilpailee, hän voisi olla Carolinan tasoinen tulkitsija. Kaukana ei ole nytkään.
Eka SM-valintakilpailu on tänä viikonloppuna. Mikä näitä luistelijoita vaivaa? Mikseivät ole mukana vai onko kotimaan kilpailut liian vähäpätöisiä näille tähtösille?
Venäjä on valtava maa, jossa taitoluisteluvalmennus on siinä määrin tavoitteellista ja järjestelmällistä, että 5-6-vuotiaat lapset harjoittelevat jo hyvin organisoidusti ja useita kertoja viikossa.
Suomessa vanhemmat miettivät, pitäisikö meidän 5-, 6- tai 7-vuotias lapsi laittaa luistelukouluun.
Taitoluistelu on ns. lapsilaji, jossa treenaaminen pitäisi aloittaa viimeistään n. 4-5-vuotiaana, jotta kansainväliselle huipulle voi kehittyä. Ja sitten se lahjakkuus. Pitää olla taitoluistelijalle sopivat ominaisuudet, joista keskeisin on rotaatio-ominaisuus. Viveca Lindforsin, Laura Lepistön ja Jenni Vähämaan valmentaja Virpi Horttana (valmensi juniorivuosina myös Emmi Peltosta) on sanonut, että lapsen kimmoisuudella ja elastisuudella ei ole oikein väliä, jos lapsi ei pyöri. Rotaatio-ominaisuutta on myös vaikea kehittää. Notkeutta, ponnistusvoimaa ja muita luistelijalle tärkeitä ominaisuuksia kyllä voi kehittää, mutta se rotaatio.
Fyysisten ominaisuuksien lisäksi pitää olla lapsi, joka rakastaa haasteita ja on tavoitteellinen jo pienestä lähtien. Pikkutytöstä, joka rakastuu paljettimekkoihin, ei koskaan tule huippuluistelijaa. Pitää rakastaa aamuherätyksiä viikonloppuisin, jäähallin tuoksua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kaatumiset korkealta ja kovasta vauhdista kuuluvat taitoluisteluun. Se ei ole mikään hienohelmojen laji.
Sitten tarvitaan ne vanhempien resurssit ja vanhempien tahto tukea. Oikeanlainen valmennus ja hyvät olosuhteet. Ja lopulta on kiinni paljon myös oikeasta tähtien asennosta ja onnesta. Moni lupaava ura katkeaa teinivuosina ihan vain motivaatiopulaan. Joillekin tulee fysiikka vastaan jo nuorena ja se pettymys, että ei minusta ollutkaan huippu-urheilijaksi.
Ja Suomi on pieni maa, jossa luistelukouluun tuleva massa on pieni. Siitä massasta ei vain mitenkään löydy huippuluistelijaa jokaiselle olympiadille. Venäjän, Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin ja Etelä-Koreankin eduksi toimii se, että vanhojen tähtien lisäksi heillä on suuri väestö ja suuri massa, josta karsia maajoukkuevalmennukseen ne ihan kaikkein parhaat. Jokainen sukupolvi saa omat roolimallinsa ja lajikulttuuri vahvistuu.
Emmillä on Suomen ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuus, joten hän voisi edustaa olympiatasolla asti myös Yhdysvaltoja. Se taso, joka Suomessa tällä hetkellä on, ei kuitenkaan riittäisi edes Yhdysvaltain edustusjoukkueeseen. Toisaalta, jos Emmi harjoittelisi Kalifornian olosuhteissa täyspäiväisesti ympäri vuoden, hän voisi kehittyä nopeammin korkeammalle tasolle. Suomesta on vaikea ponnistaa huipulle, kun huippu on jo Lepistön ja Korven ajoista mennyt niin huikeasti eteenpäin.