Lue keskustelun säännöt.
Emmi 20:s taitoluistelun olympiafinaalissa - Viveca lähtee MM-kisoihin
23.02.2018 |
Niin siinä kävi kuin arvelin. Takana olleet kokeneemmat, vahvat vapaaluistelijat paransivat finaalissa ja kiilasivat Emmin ohi olympialaisissa. Emmin suoritus oli hänen omalle tasolleen hyvä perussuoritus.
Jos ajattelee Emmin uraa tähän asti ja tästä eteenpäin, olympialaiset jäivät ehdottomasti plussan puolelle. Hän oli viime keväänä Helsingin MM-kisoissa 29. ja karsiutui vapaaohjelmasta yhden ison virheen myötä. Nyt tuli finaalipaikka ja 20. sija, joten nousua tulosluettelossa on tapahtunut, vaikka Emmille tyypillinen nousu vapaaohjelmassa ei tällä kertaa toteutunut. Luulenpa, että tämä olympiatulos ei olisi ollut Emmille mahdollinen ilman ensimmäistä MM-kokemusta. Nämä olympialaiset taas olivat erittäin arvokasta pääomaa tulevia kausia ja seuraavaa olympiadia ajatellen. Kokemus ei kerry muuten kuin isoja kisoja kiertämällä.
Tämän jälkeen näyttää siltä, että Viveca lähtee MM-kisoihin Milanoon. Se on hyvä. Vivecalla on kilpailunälkää jäljellä tälle kaudelle varmaan enemmän kuin Emmillä, ja on tärkeää, että myös Viveca saa kierrettyä isoja kisoja säännöllisesti, jotta kokemusta niistä kertyy.
Olympiakävijöille MM-kisat keväällä ovat kolmannet arvokisat saman kauden aikana, joten moni lähtee sinne väsyneenä. Jos Emmin kilpailukausi nyt tähän päättyy, se lienee palkinto aikaisessa vaiheessa hyvin tehdystä työstä. Hän ehti jo sanoa, että treenimotivaatiota tämän jälkeen on, ja valmentaja antoi ymmärtää, että Emmi olisi vielä keväällä lähdössä harjoittelemaan Kaliforniaan. Vastapainoksi isolle kilpailulle voi olla ihan vapauttavaa, inspiroivaa ja stressitöntä, kun pääsee aikaisessa vaiheessa valmistautumaan seuraavaan kauteen, ehkä vähän pitämään lomaakin ja tekemään uusia ohjelmia.
Emmi on itsekin sanonut, että hänen tähtäimensä on Pekingin kisoissa 2022. Aika näyttää, mitä Emmille, Vivecalle ja suomalaiselle taitoluistelulle seuraavien neljän vuoden aikana tapahtuu, mutta olkaamme armollisia. Tämä oli Emmille välietappi, jonka hän käytti hyvin.
Kommentit (95)
Valintakisoista näki sen, että jo viime vuonna kovasti hehkutetut Sofia Sula ja Vera Stolt ei todennäköisesti vielä tänä kaudella pääse edustamaan aikuisten arvokisoihin. Kaikki vaikeat temput ja voltit on hallussa, mutta kakkospisteissä ovat molemmat vielä ihan junioreja ja kaukana Peltonen ja Lindforsin tasosta. Nyt näistä kärkinimistä näkee, että pari vuotta senioripuolella hankittu kokemus on eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SM-kisat takana. Puhutaan niistä!
Kausi on on ollut mielenkiintoinen tähän asti. Viveca on loistanut ja Emmi on sairastellut. Viveca on vihdoin päässyt eroon siitä, että miettisi, mitä Emmi tai muut tekee. Kun Viveca keskittyy omaan suorittamiseen ja muutenkin oikeisiin asioihin, tulos on ollut tosi hyvää. Viveca on myös saanut treenata terveenä viimeiset 1,5 vuotta.
Emmi on joutunut valmistautumaan tähän kauteen rikkonaisesti. Jo kesällä selkävamma, jonka vuoksi joutui jäämään pois aiotusta Oberstdorfin kisasta syyskuun lopussa. Kauden avaus Finlandia Trophyssa oli ihan mainio avaukseksi. Helsingin GP:ssä Emmi myös jäi varsinkin lyhytohjelmassa vahvasti plussan puolelle. Molemmille suomalaisille oli ylipäänsä hyvä päästä tässä vaiheessa uraa GP-kilpailuun, vaikka menivätkin sinne "vain" host pick -statuksella. Voi olla, että ensi kaudella heidät jo muistetaan paremmin ja saavat henkilökohtaisia kutsuja. GP:n jälkeen Emmi sitten sairastui niin, ettei voinut kilpailla täysipainoisesti Innsbruckissa.
SM-kisoissa oli jännittävää nähdä taas Emmin ja Vivecan kohtaaminen. Jokainen niistä on tällä kaudella päättynyt Vivecan voittoon. Jo oli aikakin, sillä Emmi ehti voittaa Vivecan kaikissa kisoissa joulukuusta 2016 tammikuuhun 2018. Viveca on tällä hetkellä paremmassa kunnossa, taitavampi hyppääjä ja piruetin tekijä. Näillä tekijöillä kisat ratkaistaan, vaikka Emmi onkin parempi taitoluistelija ja tulkitsija.
Mielenkiintoista oli myös se, että pronssia voitti maajoukkueesta tippunut Jenni Saarinen, joka voitti myös Emmin vapaaohjelmassa. Alkukauden perusteella EM-kisoihin ovat kuitenkin lähdössä Emmi ja Viveca. Jenni on itse asiassa hämmentävän samantasoinen. Maajoukkueen ulkopuolelta ilman arvokisakokemusta edustusjoukkueeseen on kuitenkin vaikeaa nousta. Maajoukkueen ulkopuolisille luistelijoille kansainvälisiä kisapaikkoja annetaan muutenkin vähemmän.
On jännittävää nähdä, miten Emmin luisteluun vaikuttaa uusi valmennuskuvio Stephane Lambielin kanssa Sveitsissä. Se oli mielenkiintoinen ja oikeastaan aika ihana uutinen. Siinä yhteistyössä on paljon potenttiaalia. Tuntuikin, että jotain muutosta Emmi ehkä kaipaa.
Tässä vaiheessa pidän melko todennäköisenä, että Viveca voittaa Emmin EM-kisoissa tammikuussa ja lähtee myös Japaniin MM-kilpailuihin. Vivecan tekemä SB-tulos Finlandia Trophysta on niin kova. Jos MM-edustus tulee Vivecalle, odottaisin alkukauden perusteella hyvää luistelua ja sitä kautta sijoittumista 10 parhaan joukkoon. Vivecalla olisi siihen hyvinkin edellytyksiä. Se toisi Suomelle kaksi maapaikkaa vuoden 2020 MM-kisoihin. Kahdella luistelijalla kahden maapaikan säilyttäminen olisi sitten helpompaa. Yhden edustajan pitää sijoittua vähintään 10:nneksi, jotta kaksi maapaikkaa heltiää, mutta kahdella edustajalla on sikäli helpompaa, että molempien pitää luistella vapaaohjelmaan ja paremman pitää olla vähintään 12:s. Sitä odotan.
Ihana minikokoinen "Nancy Kerrigan/Tonya Harding" -draamamme!
Vierailija kirjoitti:
Ihana minikokoinen "Nancy Kerrigan/Tonya Harding" -draamamme!
Kaukana siitä! Hardingin aviomies tilasi pahoinpitelyn Kerriganille Yhdysvaltain mestaruuskisoissa, jotta Hardingilla olisi ollut mahdollisuudet voittaa Yhdysvaltain mestaruus ja menestyä paremmin Lillehammerin 1994 olympialaisissa. Siitä jaettiin lopulta vankeustuomioita ja Harding sai elinikäisen kilpailukiellon.
Lindforsin ja Peltosen välinen "draama" on ennen kaikkea median luoma asetelma, jossa todellisuuspohjaa ei ole edes nimeksi. Peltonen ja Lindfors eivät tunne toisiaan erityisen hyvin eikä heillä ole keskinäistä kanssakäymistä. Lindforsin kommentit, jotka nostivat kohun olympiavalinnasta, alkoivat elää mediassa ihan omaa elämäänsä. Se oli sellainen myrsky vesilasissa, jonka yläpuolella tai ulkopuolella urheilijat olivat. Vaikka on täyttä totta, että Lindfors antoi kommenttinsa Ylen haastattelussa, ei sekään liittynyt Peltoseen henkilönä. Kysymys oli vain nuoren, kokemattoman, äärimmäisen pettyneen urheilijan tottumattomuudesta toimintaan median kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihana minikokoinen "Nancy Kerrigan/Tonya Harding" -draamamme!
Ei siitä draamasta kukaan enää jaksa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ne Emmi ja Viveca ole luistelleet samassa seurassa samalla valmentajalla? Emmin entiseksi valmentajaksi mainitaan Virpi Horttana, joka valmentaa nykyisin Vivecaa. Onko silloin jo menneet sukset ristiin...
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne Emmi ja Viveca ole luistelleet samassa seurassa samalla valmentajalla? Emmin entiseksi valmentajaksi mainitaan Virpi Horttana, joka valmentaa nykyisin Vivecaa. Onko silloin jo menneet sukset ristiin...
Ilmeisesti ei. Viveca Lindfors on aloittanut yhteistyön Horttanan kanssa nykyisessä seurassaan vuonna 2014, mutta silloin Emmillä on kaiketi ollut valmentajana jo Sirkka Kaipio.
Minusta on hienoa, että nämä tytöt menestyvät vuorotellen. Tässä keskinäisessä kilpailuasetelmassa, jossa tähdätään kansainväliselle tasolle on mahdollista saavuttaa vuosien mittaan sama taso kuin Suomen taitoluistelussa oli 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmi on ihan Marilyn Monroen kopio naamasta, tosi kaunis.
No niin, nyt se tasoero sitten paljastui. Vive EM-finaalissa pronssia, Suomen eka arvomitali sitten Kiira Korven. Emmi sijalla 8.
lopputulokset: rus, rus, fin, rus, fra, sui, fra, fin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on vain tervettä, etteivät suomalaiset ole tämän korkeammalla. Huippujen taso on jotenkin nyt epäinhimillinen. Kun niin nuorena ollaan huipulla, miettii onko noilla maailman parhailla ollut lapsuutta lainkaan ja käyvätkö he koulua lainkaan. Toinen vastaava laji on voimistelu.
Venäjällä on hirmuinen taso ja nyt puhutaan, että junioreissa varttuu tyttöjä, jotka hyppivät neloshyppyjä.
Kilpaurheilu on jo suomalaisten tasolla valitettavasti tietyllä tapaa hyvin raadollista ja yksinäistä.
Joissakin asioissa suomalaiset voisivat ottaa mallia venäläisestä taitoluisteluharjoittelusta ja -valmennuksesta, mutta onhan se totta, että esim. Venäjän 15-vuotias olympiavoittaja Zagitova on elänyt aivan "sairaan" ja traagisen lapsuuden, joka edelleen on kesken. Tai eihän hänellä ole lapsuutta oikein ollutkaan.
HS teki jutun, jonka mukaan Zagitova on harjoitellut ammattimaisesti 7-vuotiaasta lähtien, asuu erossa perheestään ja tapaa heitä vain muutaman kerran vuodessa. Oikeita ystäviä Zagitovalla ei oikein ole. Painoa tarkkaillaan sadan gramman tarkkuudella ja valmentajat luovat jatkuvasti valtavaa painetta. Liekö ehtinyt kouluja käymään. Isä on kuulemma jääkiekkovalmentaja, ja vanhemmat ovat päättäneet muovata hänestä olympiavoittajaa aivan pikkutytöstä lähtien. Kun Zagitova puhuu elämästään haastatteluissa, hän itkee.
HS:n tekemän voittojutun mukaan (ja tv-ruudusta päättelin samaa) Zagitova oli voiton jälkeen turta ja olo oli tyhjä. Analysoisin, että jos on koko elämänsä tavoitellut voittoa, jonka saavuttaa ensimmäisellä arvokisakaudellaan kokematta urallaan yhtäkään tappiota, voitosta ei varmaankaan osaa nauttia. Ja jos on heti kättelyssä saavuttanut sen, mihin on koko lyhyen elämänsä tähdännyt, jättäähän se tyhjäksi. Sen jälkeen ei ole tavallaan mitään voitettavaa. Ja saattaa jopa tuntua, ettei ole joutunut kunnolla kilvoittelemaankaan, kun on osallistunut n. kuukauden sisällä EM-kisoihin ja olympialaisiin ja voittanut molemmat.
Kun kyseessä on venäläinen urheilija, mieleeni kieltämättä tulee, miten 15-vuotias voi tehdä sellaisen suorituksen. Miten kestävyys- ja voimaominaisuudet riittävät tekemään kaikki hypyt ohjelman loppupuolella, kun kukaan muu ei siihen pysty? En yllättyisi ollenkaan, jos tämän ylivoiman takaa jonain päivänä paljastuisi sairaalloisen millintarkan valmentautumisen lisäksi doping.
Vaikka Zagitova sanookin, että hän rakastaa luistelua ja haluaa jatkaa sitä, voi olla, että tämä oli hänen ensimmäinen ja viimeinen suuri voittonsa ja esiintymisensä arvokisoissa. Voihan Zagitova toki lähteä vielä kuukauden kuluttua MM-kisoihin, mutta ei olisi sekään ensimmäinen kerta, jos olympiavoittaja jättäisi MM-kisat käymättä.
Nuorista olympiavoittajista useimmat ovat voittonsa jälkeen kadonneet kilpajäiltä. Niin kävi ainakin heille:
Lillehammer 1994, 16-vuotias Ukrainan Oksana Bajul voitti ja siirtyi ammattilaiseksi.
Nagano 1998, 15-vuotias USA:n Tara Lipinski voitti kaikkien aikojen nuorimpana ja siirtyi ammattilaiseksi.
Salt Lake City 2002: 16-vuotias USA:n Sarah Hughes voitti, jätti MM-kisat väliin ja kilpaili heikommalla menestyksellä vielä seuraavan vuoden (2003) MM-kilpailuissa, minkä jälkeen jatkoi yliopistoon ja luisteluammattilaiseksi.
Torino 2006: aikuiseen 24 vuoden ikään ehtinyt Japanin Shizuka Arakawa voitti ja lopetti kilpailemisen.
Sotchi 2014: Venäjän 17-vuotias Adelina Sotnikova voitti ja menetti pahimman kilpailunälkänsä. Kaksi vuotta myöhemmin sijoittui Venäjän mestaruuskisoissa kuudenneksi. Sen jälkeen ei ole tainnut kilpailla.
Yksi syy nuorten voittajien lopettamiseen on varmasti sekin, että jos teini-ikäisenä on saavuttanut fyysisestikin oman maksiminsa, kropan rajat tulevat vastaan nuorempana. Uran jälkeen moni huippu-urheilija on fyysisesti rikki. Osa kyllä henkisestikin. Ja tämän perusteella pidän pienenä ihmeenä, jos Zagitova tämän kauden jälkeen vielä kilpailee ja menestyy siinä.
Mielenkiintoinen viesti.
Nyt tiedetään, että kevään 2018 MM-kisat menivät Zagitovalta hänen mittapuullaan aivan penkin alle. Hän romahti vapaaohjelmassa täysin ja oli lopputuloksissa viides.
Ehkä se motivoi Zagitovaa jatkamaan vielä yhden kauden. 2018-2019 kaudella hän oli Tutberidzen valmennustiimin ja Venäjän maajoukkueen kirkkain tähti, kun Medvedeva oli lähtenyt Kanadaan eivätkä uudet nuoret ihmelapset olleet vielä riittävän vanhoja kilpailemaan seniorisarjassa. Ehkä vähän yllättäen Zagitova jäi vuoden 2019 EM-kisoissa hopealle, mutta se antoi vielä kerran tahtoa lähteä MM-kilpailuihin voittamaan puuttuva maailmanmestaruus.
Nyt rullaavalle 2019-2020 kaudelle Zagitova tuli jo altavastaajana, kun samalta valmentajalta tuli 3 uutta teinitähteä, jotka tekivät entistä vaikeampia temppuja. Heidän rinnallaan syksyn kilpailuissa Zagitova alkoi näyttää jo aikusemmalta, mutta samalla lyödyltä. En ihmetellyt yhtään, kun hän loppusyksystä 2019 ilmoitti kärsivänsä motivaatio-ongelmista ja vetäytyvänsä kilpailuista.
Loppusaldoksi Zagitovan uralla jäi Euroopan mestaruus ja olympiavoitto 2018 sekä maailmanmestaruus 2019. Kolme arvokisavoittoa 15-16-vuotiaana. Menetetty lapsuus ja hukattu identiteetti, jos nyt vähän saan kärjistää. Nuorten mestarien urat eivät voi jatkua pitkään. Zagitova ei ollut mikään poikkeus.
MM-kisat tulevat pian. Ennustan jo nyt, että Tutberidzen kolmikko ottaa kolmoisvoiton. Samassa järjestyksessä kuin EM-kilpailussa. He eivät ehkä pääse Pekingiin asti. Valmentajan tyyliin kuuluu, että kukin lapsitähti kestää kaksi kautta ja sitten on seuraavan vuoro. Sairas maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MM-kisat tulevat pian. Ennustan jo nyt, että Tutberidzen kolmikko ottaa kolmoisvoiton. Samassa järjestyksessä kuin EM-kilpailussa. He eivät ehkä pääse Pekingiin asti. Valmentajan tyyliin kuuluu, että kukin lapsitähti kestää kaksi kautta ja sitten on seuraavan vuoro. Sairas maailma.
Kisat saatetaan myös perua koronan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MM-kisat tulevat pian. Ennustan jo nyt, että Tutberidzen kolmikko ottaa kolmoisvoiton. Samassa järjestyksessä kuin EM-kilpailussa. He eivät ehkä pääse Pekingiin asti. Valmentajan tyyliin kuuluu, että kukin lapsitähti kestää kaksi kautta ja sitten on seuraavan vuoro. Sairas maailma.
Kisat saatetaan myös perua koronan vuoksi.
Joo, mahdollista se on. Ei toisaalta hirveän todennäköistä, koska kisapaikka on Montreal. Se ei ole mitään koronan erityistä riskialuetta. ISU seuraa tilannetta kyllä koko ajan. Henk.koht. en edes pidä koronaa kovin suurena riskinä. Influenssa jyllää joka vuosi tähän aikaan eikä sekään ole koskaan urheilukisoja perunut. Sen kyllä ymmärrän, että tiettyihin Aasian maihin ei nyt mennä kilpailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt se tasoero sitten paljastui. Vive EM-finaalissa pronssia, Suomen eka arvomitali sitten Kiira Korven. Emmi sijalla 8.
lopputulokset: rus, rus, fin, rus, fra, sui, fra, fin
Kyllä, kyllä
Viime kaudella Viveca oli paremmassa kunnossa kuin Emmi. Paljon paremmassa. Viveca oli saanut treenata terveenä pitkään ja tekeminen oli laadukasta ja ehjää. Emmi sen sijaan kärsi loukkaantumisista ja sairasteluista. Uusi valmentajakuviokin vaati totuttelua.
Viveca kilpaili EM-kisoissa loukkaantuneena. Hyvinhän se meni, mutta en voi olla miettimättä, olisiko se kisa pitänyt jättää välistä. Sen jälkeen Viveca ei ole pystynyt hyppäämään eikä ole kilpaillut koko tällä kaudella kertaakaan. Oliko EM-pronssi sen arvoinen?
Emmi on kärsinyt myös loukkaantumisesta viime kesänä, mutta päässyt loppusyksystä ja joulun aikaan hyvään harjoitusvauhtiin. Emmin kausi on ollut melko ehjä, ja nyt kokemus on alkanut näkyä. Arvokisakokemus on se, mikä on erottanut Emmin esim. Jenni Saarisesta niin, että Emmi voitti SM-kultaa, oli EM:n 5. ja lähtee nyt myös MM-kisoihin. EM-kisoissa Emmin edellä oli vain Sveitsin Paganini ja venäläiset sirkuslapset.
Mikä on Emmin ja Vivecan tasoero? Tällä hetkellä se, että Viveca on kuntouttanut itseään vuoden eikä ole vieläkään kilpailukunnossa, mutta Emmi on tämän kauden kotimainen kärkinimi ja kivunnut EM-kisassa taas ylemmäs kuin viime vuonna, nyt jo viiden kärkeen.
:D
Kyllä SM-valintakilpailut ovat turhat Emmin ja Vivecan tasolla. Heidän ei tarvitse karsia SM-kilpailuihin, koska saavat kilpailupaikan automaattisesti viimevuotisina mitalisteina. Ja miksi kilpailisi kotimaassa huonompiaan vastaan, kun todellinen vertailu käy Euroopan kärjessä ja kärjen tuntumassa kilpaileviin luistelijoihin? Emmillä ja Vivecalla on ohjelmassa kansainvälisiä CS-kilpailuja ja tällä kaudella myös GP-kisa ennen joulukuun SM-kisoja ja tammikuun EM-kisoja. Ei kilpailukalenteria kannata kotimaassa aivan tukkoon tunkea.