Ihanaa, syksyllä aletaan yrittämään lasta!

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää massiivinen määrä alapeukutuksia nyt on? Ajattelin keskustella iloisesta ja innostavasta aiheesta,  ja siitä kuinka pääsen toteuttamaan elämääni haluamallani tavalla. Se on monesta sitten ilmeisesti huono juttu? Vai onko kyse siitä ettei elämänvalinnat ole samat kuin teillä? En mä nyt teitä ole kehoittanut elämään mun kanssa mitenkään samoin! Turha nyt toisten teidän omistanne poikkeavista unelmista on hiiltyä. Vai tarkoittavatko noilla alapeukuillansa vaan sitä että itse eivät olisi tehneet samoin? En ihan vielä tunne tämän palstan toimintatapoja.

ap

Tällä palstalla on a) yleisesti ottaen paljon ilkeitä ihmisiä, tai ihmisiä, jotka tulevat tänne olemaan ilkeitä anonyymisti ja b) aika paljon ihmisiä, jotka inhoavat lapsia ja/tai pitävät lisääntymistä huonona juttuna. Heijastuu peukutuksissa.

Minä ainakin otan osaa iloosi, paljon tsemppiä yritykseen! Äitiys on ihanaa ja hauskaa ja palkitsevaa. Me yritetään nyt kolmatta :)

Vierailija kirjoitti:

Olisit vaan käyny koulut loppuun ja hankkinu vakityöpaikan nii ois tulevaisuus paremmin turvattu.

Vakityöpaikkaa odotellessa ehtii haudata pari muutakin haavetta :D :D : D

Aika negatiivinen ketju, ikävä kyllä. Ap varmaan toivoi keskustelua muilta samassa elämäntilanteessa olevilta, mutta täällä tuntuu olevan vain lähinnä ihmisiä, joiden mielestä lastenhankinta ja perhe-elämä ylipäätään on typerää. En ymmärrä miksi pitää vain levittää omaa pahaa oloa ja negatiivisuutta ympärilleen.

Itse hankin koulutuksen ja uran ensin ja minua taas arvostellaan siitä, että aloin hankkia lapsia vasta kypsemmällä iällä.. Eli jonkun mielestä olet aina väärän ikäinen ja väärässä elämäntilanteessa.

Itse nautin elämästä pienten lasten kanssa ja toivon ap:lle onnea yritykseen. En ymmärrä miksi kaikkien pitäisi haluta samoja asioita ja samaan aikaan. Miksi ylipäätään velat tai omaan lapsiperhe-elämäänsä pettyneet vaivautuvat lukemaan näitä ketjuja. Useimpia ei kiinnosta jos joku ei halua tehdä lapsia (vaikka monet velat näin luulevat), mutta ilmeisesti siis kukaan muukan ei saisi lapsia haluta tai tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Osaako muuten kukaan antaa jotain omakohtasta kokemusta että kuinka pitkään mahtuu vielä hyvin asumaan lapsen kanssa 52 neliöisessä kaksiossa? On niin älyttömän hyvä asunto tämä ja halvalla vuokralla niin ei tee mieli vielä vähään aikaan alkaa uutta etsimään.

Ap

Hyvin mahtuu vaikka kuinka pitkään. Meillä hyväpohjainen kaksio johon mahdutaan hyvin. Miehen kanssa meillä on sänky olkkarissa ja lapsella makuhuone omana huoneenaan vielä hetken, kohta lasten huoneeseen muuttaa myös pikkusisarus. Huoneiden vaan tarvii olla tarpeeksi isoja, että asumismukavuus säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää massiivinen määrä alapeukutuksia nyt on? Ajattelin keskustella iloisesta ja innostavasta aiheesta,  ja siitä kuinka pääsen toteuttamaan elämääni haluamallani tavalla. Se on monesta sitten ilmeisesti huono juttu? Vai onko kyse siitä ettei elämänvalinnat ole samat kuin teillä? En mä nyt teitä ole kehoittanut elämään mun kanssa mitenkään samoin! Turha nyt toisten teidän omistanne poikkeavista unelmista on hiiltyä. Vai tarkoittavatko noilla alapeukuillansa vaan sitä että itse eivät olisi tehneet samoin? En ihan vielä tunne tämän palstan toimintatapoja.

ap

Tän palstan toimintapa on musertaa ihmisten ihanat ajatukset ja haaveet.

Hieno homma että olette innoissanne!!! 

Kuulostaa siltä että olette järkevästi pohtineet asian ja molemmat on sitä mieltä. Toivon nopeaa raskautumista ja että kaikki menisi hyvin!!

Itselläni on neljä lasta, sitten sain vakituisen paikan alaltani, mutta nyt menee töissä niin huonosti, eräs ihminen kiusaa minua niin sairaasti, ja esimiehet ei saa muutosta asiaan, että haluan jäädä pois siksi aikaa kunnes tämä nainen jää eläkkeelle.

Olemme miehen kanssa päättäneet että yksi lapsi saa vielä tulla, ja sitten piuhat poikki multa.

Olen niin onnellinen, että jos luoja suo! minä saan vielä kerran kokea raskauden ja oman lapsen saamisen ihmeen! tää on ihan uskomatonta!!! :) :) :)

Vierailija kirjoitti:

Osaako muuten kukaan antaa jotain omakohtasta kokemusta että kuinka pitkään mahtuu vielä hyvin asumaan lapsen kanssa 52 neliöisessä kaksiossa? On niin älyttömän hyvä asunto tämä ja halvalla vuokralla niin ei tee mieli vielä vähään aikaan alkaa uutta etsimään.

Ap

Tähän on varmaan jo vastattu, mutta yhden lapsen kanssa asutte kaksiossa monta vuotta. Vauva ei juuri tilaa tarvitse. Nukkuu vieressä, vaipat vaihtuu sängyn päällä/sohvalla/lattialla jne. Oma sänky menee vaikka sivuvaununa sinne kouluikään asti tai myöhempäänkin. Makuuhuone kun on nukkumista varten.

Kahden lapsen myötä lapsille voi antaa makuuhuoneen ja muuttaa itse olohuoneeseen.

:) Toivottavasti syksyllä sitten pian tärppää.

Itse juuri ihmettelen, että olenkohan tullut raskaaksi. En voi sitä uskoa, koska 12 vuotta on mennyt suojaamatonta seksiä ilman tulosta ja nyt yhtäkkiä ovulaation jälkeen ei menkat alakaan.

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnessani jo nyt ja odotan innolla. Mun suurimpia unelmiani on koko mun elämäni ajan ollut saada oma lapsi, ja miehen kanssa ollaan nyt puhuttu että syksyllä aletaan yrittämään! :) Olin jo aikalailla aiemmin luopunut ajatuksesta saada lapsi nuorena kaikkien opiskelujen ym. takia, mutta tällä hetkellä ajoitus tuntuukin ihan sopivalta vaikka opiskellaan molemmat. Onneksi korkeakouluopinnot on sen verran joustavia, niin ne ei estä tätä unelmaa.

Onko muita keillä lähitulevaisuudessa olis perheenlisäys kiikarissa?

Miten jollain voi olla aikaa miettiä sitä tuolla tavalla etukäteen, tai intoilla? Eikö sinulla ole kiire muiden asioiden kanssa? Tietenkin pitää suunnitella, milloin lapsen hankkii, mutta että kirjoittaa palstalle ja miettii...

Parempi elämä olisi edessä ilman lasta, kai sen tiedät? Vielä voit valita helpomman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana juttu, ap! :) Mekin mieheni kanssa alamme yrittämään kesällä, kun valmistun opinnoistani. Mielenkiinnosta kysyisin, miksi alatte "vasta" syksyllä yrittämään lasta?

No just. Ensin opiskellaan kalliit opinnot ja sitten aletaan porsimaan. Kyllä ne haarat olisi varmaan osannut avata ilman opiskeluakin.

Mielenkiintoinen näkökanta. Tiedossa on kylläkin jo työpaikka valmistumisen jälkeen, ja ehkäpä ajattelin vielä lapsen saamisen jälkeen seuraavan yli 30 vuoden aikana palata työelämään - koulutustani vastaaviin töihin.

Ap on provo

Vierailija kirjoitti:

Ap on provo

Ei tää nyt niin eksoottinen provo ollut kuin toivottiin, mutta aika hyvä. Kerrankin jotain tosi sairasta ainaisen mies-nainen väännön sijaan.

Onnea ap! Voi olla pitkä ja vaikee prosessi, mutta on sen arvosta. Itellä on reilu 2vk ikänen vauveli. Tsemppiä matkaan!

No siis, toiset ovat toista mieltä asioista kuin toiset! Toiset tykkää pikkulapsista, toiset ei, eli ongelma on????!!! Siksi kai nuo peukkunappulat ovat olemassa että saa peukuttaa sen mukaan että tykkääkö vai eikö tykkää, vai mitä? Tämä aihe nyt vain herätti vähemmän ihastusta kuin vihastusta, eletään asian kanssa eikä ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnessani jo nyt ja odotan innolla. Mun suurimpia unelmiani on koko mun elämäni ajan ollut saada oma lapsi, ja miehen kanssa ollaan nyt puhuttu että syksyllä aletaan yrittämään! :) Olin jo aikalailla aiemmin luopunut ajatuksesta saada lapsi nuorena kaikkien opiskelujen ym. takia, mutta tällä hetkellä ajoitus tuntuukin ihan sopivalta vaikka opiskellaan molemmat. Onneksi korkeakouluopinnot on sen verran joustavia, niin ne ei estä tätä unelmaa.

Onko muita keillä lähitulevaisuudessa olis perheenlisäys kiikarissa?

Voi miten ihana ❤! Onnea teille, ja yrittäminenkin on hauskaa... ☺

Ketjua en ole lukenut, mutta minusta olette fiksuja, kun aloitatte nuorena. Jos alkaa ns. oikeaa aikaa odottelemaan, löytää itsensä keski-ikäisenä, ilman lasta tai realistista mahdollisuutta saada oma.

Myös adoptiomahdollisuus tulee monelle lapsettomalle mieleen liian myöhään, sanovat asiantuntijat. Viiskymppiselle pariskunnalle kukaan ei lykkää tuhisevaa nyyttiä kainaloon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako muuten kukaan antaa jotain omakohtasta kokemusta että kuinka pitkään mahtuu vielä hyvin asumaan lapsen kanssa 52 neliöisessä kaksiossa? On niin älyttömän hyvä asunto tämä ja halvalla vuokralla niin ei tee mieli vielä vähään aikaan alkaa uutta etsimään.

Ap

Tähän on varmaan jo vastattu, mutta yhden lapsen kanssa asutte kaksiossa monta vuotta. Vauva ei juuri tilaa tarvitse. Nukkuu vieressä, vaipat vaihtuu sängyn päällä/sohvalla/lattialla jne. Oma sänky menee vaikka sivuvaununa sinne kouluikään asti tai myöhempäänkin. Makuuhuone kun on nukkumista varten.

Kahden lapsen myötä lapsille voi antaa makuuhuoneen ja muuttaa itse olohuoneeseen.

:) Toivottavasti syksyllä sitten pian tärppää.

Itse juuri ihmettelen, että olenkohan tullut raskaaksi. En voi sitä uskoa, koska 12 vuotta on mennyt suojaamatonta seksiä ilman tulosta ja nyt yhtäkkiä ovulaation jälkeen ei menkat alakaan.

Toivottavasti olisi tärpännyt 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnessani jo nyt ja odotan innolla. Mun suurimpia unelmiani on koko mun elämäni ajan ollut saada oma lapsi, ja miehen kanssa ollaan nyt puhuttu että syksyllä aletaan yrittämään! :) Olin jo aikalailla aiemmin luopunut ajatuksesta saada lapsi nuorena kaikkien opiskelujen ym. takia, mutta tällä hetkellä ajoitus tuntuukin ihan sopivalta vaikka opiskellaan molemmat. Onneksi korkeakouluopinnot on sen verran joustavia, niin ne ei estä tätä unelmaa.

Onko muita keillä lähitulevaisuudessa olis perheenlisäys kiikarissa?

Miten jollain voi olla aikaa miettiä sitä tuolla tavalla etukäteen, tai intoilla? Eikö sinulla ole kiire muiden asioiden kanssa? Tietenkin pitää suunnitella, milloin lapsen hankkii, mutta että kirjoittaa palstalle ja miettii...

Parempi elämä olisi edessä ilman lasta, kai sen tiedät? Vielä voit valita helpomman tien.

Ei se helpoin elämä kaikkien mielestä ole se paras ja antoisin. Enkä minä ainakaan koe että lapset elämääni vaikeaksi olisi tehnyt, toki omat haasteensa siinäkin, mutta eikös kaikessa uudessa mikä vie elämää eteenpäin.

Hei tää aloitus olis kantsinu laittaa tuonne vauvakuume -osioon, siellä on teitä hörhöjä muitakin, täällä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

No siis, toiset ovat toista mieltä asioista kuin toiset! Toiset tykkää pikkulapsista, toiset ei, eli ongelma on????!!! Siksi kai nuo peukkunappulat ovat olemassa että saa peukuttaa sen mukaan että tykkääkö vai eikö tykkää, vai mitä? Tämä aihe nyt vain herätti vähemmän ihastusta kuin vihastusta, eletään asian kanssa eikä ihmetellä.

Jos ap olisi kysynyt että kannattaako lapsia hankkia, tykkäättekö pikkulapsista tai olisi tuputtanut kaikille että hankkikaa lapsia niin ymmärtäisin negatiivisuuden. Tässä tilanteessa kuitenkin hän oli iloinen jo tehdystä päätöksestä ja kysyi onko muita samassa tilanteessa. Tässä tilanteessa en siis ymmärrä alapeukkuja ja negatiivisia kommentteja, joiden pointti ei voi olla mikään muu kun ap:n mielen pahoittaminen.

Onnea yritykseen, AP! :)

Kyllä kaksioon mahtuu mukavasti muutaman vuoden. Itse en olisi kovin innoissani mihinkään olkkariin muuttamisesta, niinkuin jotkut tässä ovat tuoneet esille, mutta kukin tietenkin taaplaa tyylillään. 

Meillä on 4kk ikäinen vauva ja asumme kaksiossa ja varmaan asumme tässä vielä ainakin vuoden verran, mutta kyllä lapsen puolesta voisi olla kauemminkin. Ei hän tarvitse omaa tilaa, päin vastoin. Pieni vauva tarvitsee läheisyyden turvaa. Tämän vuoksi muuten pidän tuota teidän vauvan pinnasänky olohuoneesen ideaa hieman huonona, aika homma juoksennella edestakaisin yöllä ja herääkö pikkuisen itkuun edes jos toinen on olohuoneessa? Entä mitä jos haluatte viettää iltaa olohuoneessa kaksistaan ja vauvan sänky on siellä...? 

Mutta, kyllä siis hyvin mahtuu. Vähän vaati kyllä uudelleen järjestelyitä. Veimme mm. tietokonepöydän makuuhuoneesta pois, jotta sinne saatiin mahtumaan pinnasänky ja hoitopöytä/vaatelipasto-yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Hei tää aloitus olis kantsinu laittaa tuonne vauvakuume -osioon, siellä on teitä hörhöjä muitakin, täällä vähemmän.

Se on vaan ikävä kun noihin muihin tarvitsee kirjautua. Tänne aihe vapaa- osioon saa kirjoittaa kuka vaan heti. Ja tarvitseeko sellaisten tätä tulla edes lukemaan joita ei kiinnosta? En minä ainakaan lue kun ne aloitukset mitkä kiinnostavat.

Vierailija kirjoitti:

Onnea yritykseen, AP! :)

Kyllä kaksioon mahtuu mukavasti muutaman vuoden. Itse en olisi kovin innoissani mihinkään olkkariin muuttamisesta, niinkuin jotkut tässä ovat tuoneet esille, mutta kukin tietenkin taaplaa tyylillään. 

Meillä on 4kk ikäinen vauva ja asumme kaksiossa ja varmaan asumme tässä vielä ainakin vuoden verran, mutta kyllä lapsen puolesta voisi olla kauemminkin. Ei hän tarvitse omaa tilaa, päin vastoin. Pieni vauva tarvitsee läheisyyden turvaa. Tämän vuoksi muuten pidän tuota teidän vauvan pinnasänky olohuoneesen ideaa hieman huonona, aika homma juoksennella edestakaisin yöllä ja herääkö pikkuisen itkuun edes jos toinen on olohuoneessa? Entä mitä jos haluatte viettää iltaa olohuoneessa kaksistaan ja vauvan sänky on siellä...? 

Mutta, kyllä siis hyvin mahtuu. Vähän vaati kyllä uudelleen järjestelyitä. Veimme mm. tietokonepöydän makuuhuoneesta pois, jotta sinne saatiin mahtumaan pinnasänky ja hoitopöytä/vaatelipasto-yhdistelmä.

Niin kun kirjoitin aiemmin, en siis ole ap, niin meillä ainakin vauva oli niin herkkäuninen ettei samassa huoneessa nukkuminen oikein onnistunut. Onhan itkuhälyttimet keksitty, joten eri huoneessa nukkuminen onnistuu. Ja alkuunhan ap olikin suunnitellut että vauva nukkuu samassa huoneessa, eli varmasti tiheimpien yösyömisten ajan.

Siinä olen kyllä samaa mieltä että olohuone ei ehkä ole paras vauvalle, koska luultavasti vauva menee nukkumaan aikaisemmin ja jos päiväunia nukkuu omassa pedissä niin sekin on hankalaa olohuoneessa. Parempi ratkaisu mielestäni olisi jos vain mahtuu että vauvalle oma makuuhuone ja vanhemmat nukkuu olohuoneessa.