Ihanaa, syksyllä aletaan yrittämään lasta!

Suurin unelmasi on siis perhe nuorena? Ok.

Varmista nyt vielä kuitenkin, että tykkäät miehestäsikin...

Juu'u... Johan on kommentteja. Toivottavasti ap et välitä näistä. Kyllä se niin on että ne vakityöpaikat ei mitään takaa, omani meni yrityksen konkurssin myötä kun olin 5 kuulla raskaana. Vähemmän ap:n lapsen hankinta tulee maksamaan kun minun, siksi että minulla oli paremmat tulot ennen äitiyslomaa.

Ja ihan oikeasti jos ystävät hylkää kun toinen saa lapsen niin on aika turhia ystäviä. Omani ovat niin vapaaehtoisesti lapsettomia kun perheellisiä ja kaikki ovat pysyneet. Tottakai sitä ystävänsä tuntee ja toisille kertoo enemmän vauva jutuista kun toisille sen mukaan onko molemmilla sama kiinnostus asiaan. Ja myös nämä vela-ystävät ihan jopa kyselevät lapsista ja haluavat heitä nähdä koska olen heille rakas jolloin minulle rakkaat asiat kiinnostavat heitä.

Iloitse vaan rauhassa suunnitelmista ap, minua kyllä myös kiinnostaa miksi vasta syksyllä? 😊

Ja tuosta pienestä asunnosta, niin riippuu aika paljon myös lapsesta, meillä poika kaipasi rauhallista nukkumapaikkaa jo ennen 6kk ikää, koska oli niin herkkäuninen että havahtui kaikkiin ääniin ja isän herätyskello oli pahin klo 5 aamulla, kun siihen heräsi ei enää nukahtanut. Olohuone oli niin pieni että sinne ei oikein sänkyä mahtunut. Monet kuitenkin nukkuvat pitkäänkin perhepedissä ja mitään vaipanvaihtopöytiä ei välttämättä tarvitse. Sekin kuinka paljon vauvatavaraa kokee tarvitsevansa on aika henkilöistä kiinni. Näette sitten miten teillä menee, mutta ei siis kannata kamalalla paniikilla muuttaa.

Meilläkin alkaa yritys kesällä. Ikää tosin 35 ja tiukasti työelämässä. Onnea sinullekin yritykseen!

Kerrankin positiivinen alotus ja sit tulee näin paljon negaa :/ Minun puolesta oikein paljon onnea yritykseen! Mahtavaa! Itsekin olen saanut lapseni juuri ja juuri parikymppisenä ennen valmistumista, nyt olen siis 30-vuotias kahden koululaisen äiti ja olen nähnyt pelkästään hyvänä asiana sen, että sain lapset noin nuorena :) 

Vierailija kirjoitti:

Suurin unelmasi on siis perhe nuorena? Ok.

Varmista nyt vielä kuitenkin, että tykkäät miehestäsikin...

Tiäkkö muuten, yksi mun ystävä oli sinkkuna ollessaan tosi pahan vauvakuumeen kourissa ja otti sitten ensimmäisen vähänkään varteenotettavan miehen itselleen että saisi mahdollisimman nopeasti vain niitä lapsia. No, niitä tulikin HETI ja useita perätysten. Mies ei juurikaan naiselle merkitse ja lähinnä inhoaa häntä ja hänen tapojaan. Eivät ehtineet tutustua kunnolla ennen lasten hankkimista ja nainenhan ottikin miehen pelkästään siittokoneeksi. Kohta tulee ero.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan järkyttynyt miten negatiivista porukkaa täällä on. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?!

Tsemppiä ihan hirveästi ap! Ihana asiahan tämä on. Toivottavasti tärppää nopeasti että saat pian oman pikku käärösi kainaloon. Olen varma, että tulette pärjäämään loistavasti, paras kaverini tuli raskaaksi kun molemmat opiskelivat ja hyvin heillä menee.

Biologisesti on viisainta hankkia lapset 20-34-vuotiaana, silloin on kaikista pienimmät riskit. 30 vuoden jälkeen riskit alkavat kasvaa kovaa vauhtia. En tiedä, miksi nykyään nuoria äitejä paheksutaan vaikka silloin ihminen on parhaassa lisääntymisiässä. Jos haluaa monta lasta, on varsin järkevää alkaa yrittämään niitä jo parikymppisenä, koska kai sitä nyt vähän ikäeroakin haluaa.

https://mynaturalbabybirth.com/wp-content/uploads/2015/04/Pregnancy-Ris…

Näin itsekin viime yönä unta että sain vauvan, kamala vauvakuume päällä muuta minun elämäntilanteeni ei sovi perheen perustamiseen vielä lainkaan :(

Jep. Mä en näe opiskelua esteenä lapselle. Tai riippuu varmasti myös vähän että missä opiskelee, mutta yliopistossakin suuri osa kursseista ei ole läsnäolopakollisia —> tarvittaessa ei ole pakko edes lähteä yliopistolle vaan voi olla kotona.

Mutta toivottavasti saat sinäkin toiveesi tpteutumaan sitten kun koet ajan olevan oikea! :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin unelmasi on siis perhe nuorena? Ok.

Varmista nyt vielä kuitenkin, että tykkäät miehestäsikin...

Tiäkkö muuten, yksi mun ystävä oli sinkkuna ollessaan tosi pahan vauvakuumeen kourissa ja otti sitten ensimmäisen vähänkään varteenotettavan miehen itselleen että saisi mahdollisimman nopeasti vain niitä lapsia. No, niitä tulikin HETI ja useita perätysten. Mies ei juurikaan naiselle merkitse ja lähinnä inhoaa häntä ja hänen tapojaan. Eivät ehtineet tutustua kunnolla ennen lasten hankkimista ja nainenhan ottikin miehen pelkästään siittokoneeksi. Kohta tulee ero.

No ap:han on miehensä kanssa jo naimisissa ja lapsen tekoa suunniteltu yhdessä, joten en ymmärrä miksi tätä pitää tuoda edes esiin tässä keskustelussa..?

Vierailija kirjoitti:

Juu'u... Johan on kommentteja. Toivottavasti ap et välitä näistä. Kyllä se niin on että ne vakityöpaikat ei mitään takaa, omani meni yrityksen konkurssin myötä kun olin 5 kuulla raskaana. Vähemmän ap:n lapsen hankinta tulee maksamaan kun minun, siksi että minulla oli paremmat tulot ennen äitiyslomaa.

Ja ihan oikeasti jos ystävät hylkää kun toinen saa lapsen niin on aika turhia ystäviä. Omani ovat niin vapaaehtoisesti lapsettomia kun perheellisiä ja kaikki ovat pysyneet. Tottakai sitä ystävänsä tuntee ja toisille kertoo enemmän vauva jutuista kun toisille sen mukaan onko molemmilla sama kiinnostus asiaan. Ja myös nämä vela-ystävät ihan jopa kyselevät lapsista ja haluavat heitä nähdä koska olen heille rakas jolloin minulle rakkaat asiat kiinnostavat heitä.

Iloitse vaan rauhassa suunnitelmista ap, minua kyllä myös kiinnostaa miksi vasta syksyllä? 😊

Ja tuosta pienestä asunnosta, niin riippuu aika paljon myös lapsesta, meillä poika kaipasi rauhallista nukkumapaikkaa jo ennen 6kk ikää, koska oli niin herkkäuninen että havahtui kaikkiin ääniin ja isän herätyskello oli pahin klo 5 aamulla, kun siihen heräsi ei enää nukahtanut. Olohuone oli niin pieni että sinne ei oikein sänkyä mahtunut. Monet kuitenkin nukkuvat pitkäänkin perhepedissä ja mitään vaipanvaihtopöytiä ei välttämättä tarvitse. Sekin kuinka paljon vauvatavaraa kokee tarvitsevansa on aika henkilöistä kiinni. Näette sitten miten teillä menee, mutta ei siis kannata kamalalla paniikilla muuttaa.

Kiitos pitkästä ja (vaihteeksi) positiivisesta kommentista! :) meillä olohuoneessa tuntuisi olevan tilaa sängylle ja olen miettinyt sitä lapsen nukkumapaikaksi. Alussa tosin otetaan kyllä vauva meidän sängyn viereen nukkumaan jotta helpompi sitten yöllä herätä hoitamaan.

Ap

Onnea ap! Mutta miksi vasta syksyllä? Aloittakaa jo kesällä niin voitte saada kevätvauvan!

"Syksyllä aletaan yrittämään"

Kauhea kontrollifriikki. En haluaisi elää tuollaisen nysvääjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako muuten kukaan antaa jotain omakohtasta kokemusta että kuinka pitkään mahtuu vielä hyvin asumaan lapsen kanssa 52 neliöisessä kaksiossa? On niin älyttömän hyvä asunto tämä ja halvalla vuokralla niin ei tee mieli vielä vähään aikaan alkaa uutta etsimään.

Ap

Kun lapsen päiväunet alkavat jäädä vähiin. Muista yksi juttu - pitäkää parisuhteestannekin huolta läheisyyden ja seksin merkeissä. Antakaa toisillenne myös tilaa tulla ja mennä järkevyyden rajoissa. Löytäkää näille asioilla aikaa vaikka väkisinkin, vaikka lapsi on lahja teille ja tulee aina ensin. Hyvän ja onnellisen parisuhteen palkinto on tyytyvänäinen ja onnellinen lapsi. Ja anna miehellesi aikaa tottua. Hän tutustuu vauvaan vasta synnytyksen jälkeen, kun sinulla on ollut aikaa tottua vauva liikkeisiin  ym. pidemmän aikaa ja olet luultavimmiin valmiimpi.

Me oltiin kyllä alkuun molemmat ihan yhtä hukassa kun kummallakaan ei kokemuksia vauvoista, hyvin meni silti. Mies jopa kesti koliikki-itkua paremmin kun minä. Minulla oli myös synnytyksen jälkeistä masennusta, eikä rakkauden tunteet lapseen jostain syystä herännyt kun vasta pari kuukautta synnytyksestä, ehkä osaksi tuon masennuksen takia. Mies sitä vastoin kyynelehti heti kun näki vauvan ja hehkutti kuinka ylpeä on meidän pojasta. Eli tämäkään asia ei ole kaikilla samanlainen.

Tärkeintä on että puhalletaan yhteen hiileen ja huolehditaan niin vauvasta kun molempien jaksamisesta niin hyvä tulee.

Itsekin suunnittelin noin, kun "yliopiston kurssejahan voi tehdä etänä". No, ei mennyt ihan kuten Strömsössä.

Meni vähän huti sekä vauva-ajasta nauttiminen että opiskelut. En tekisi noin nyt. Mut ei tietenkään tarkoita etteikö sulla vois onnistua, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Olisit vaan käyny koulut loppuun ja hankkinu vakityöpaikan nii ois tulevaisuus paremmin turvattu.

Ei niitä vakityöpaikkoja nykyään ole. Työmarkkinoilla on eduksi, kun voi sanoa, että lapset on jo.

Ihana juttu, ap! :) Mekin mieheni kanssa alamme yrittämään kesällä, kun valmistun opinnoistani. Mielenkiinnosta kysyisin, miksi alatte "vasta" syksyllä yrittämään lasta?

Erikoista, ettei ap vastaa kysymykseen, miksi syksyllä vasta... 🤔

Minä tein kaksi lasta opintojen aikana, elämäni paras päätös! Lapset saivat olla kotona ja miehellä oli joustava työ niin pystyin opiskelemaan. Ihan todella oli elämäni parasta aikaa tuo, ja alani oli työllistävä niin ei murehdittanut tulevaisuuskaan. Nyt lapset koulu- ja päiväkotirumbassa ja minä työelämässä :)

Kannattaa nyt alkaa tehokkaasti suorittamaan pahimpia ja läsnäolovelvotteisia kursseja, ja jättää ns. itsenäisiä opiskeluja siihen kun lapsi syntyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä kannustavaa porukkaa tänään.

Hyvä huudella että hoida koulusi ja hanki vakityö, sitten vasta lapsia. Vakityön saanti on todella työn takana monella alalla, itse sain ensimmäisen vakipaikkani vasta yli kolmekymppisenä. (Sitten täällä huudettaisi vanhasta iästä jos tuolle iälle odottaisi lapsentekoa. :D ) Asiaa ei varmasti auta se että on vastavalmistunut nuori nainen, siinähän on se äitiyslomariski.

Musta on jopa ihan järkevää saada lapsi tuossa vaiheessa. Voi sitten valmistumisen jälkeen keskittyä työelämään.

Niin, onnea yritykseen ap! :) 

Kiitos:) Ajattelen noista monista asioista hyvin samoin. Ja jos olisin työelämässä niin kyllä mä silloin ottaisin hoitovapaata siihen että lapsi täyttää kolme. En pidä opiskelua syynä jättää suurinta unelmaani toteuttamatta aikaisin. Mitä aiemmin lapsi syntyy, sitä suuremman osan elämästäni ehdin olla äiti, ja tehdä ja olla sitä minkä olen asettanut itselleni elämäni tarkoitukseksi (oma perhe). Kaikki muu mitä tapahtuu on mulle vain toissijaista, en siksi aio laittaa toissijaista asiaa (työpaikka) ensisijaisen unelmani edelle (oma perhe nuorena). Sitä voi miettiä myös sitten kun unelma on täytetty. Vaikka moni tuntuukin kovasti moista paheksuvan nykyisten normien vuoksi. Tosiasiassahan opiskeleva äiti ei edes todellakaan käytä valtion verorahoja sen enempää kuin äiti joka saa lapset vanhempana ja jää töistä pois lapsen saannin jälkeen.

Ap

Unelma vai pakkomielle.. hmmm..kallistun pakkomielteeseen. Se ei ole kovin tervettä lastakaan ajatellen.

Onpa tylsiä kommentteja. Itse sain opiskellessa (yliopisto) lapsen ja se oli varmasti yhteiskunnan kannalta tehokkain ja edullisin vaihtoehto. Lyhyt tauko opiskeluista, opinnot jousti eli vaikka palasin pian opintojen pariin, emme tarvinneet päivähoitopaikkaa, minimituet eikä isoja ansiosidonnaisia, ei työnantajaa, jolle tästä olisi aiheutunut kuluja tai vaivaa. Toki mies oli työelämässä, joten mitään muitakaan tukia ei tullut. Opinnot venyivät itsellä vuoden eli saman verran kuin muilla, jotka viettivät vuoden vaihdossa. Ja julkisia lapsettomuushoitojakaan emme tarvinneet, oma osansa silläkin.

Mutta sellainen vinkki aloittajalle: älä ihmeessä ole "vain" kotona kolmea vuotta, vaan vie opintoja eteenpäin ja muista tehdä myös oman alan harjoitteluita tai tuntitöitä välillä. Muuten on korkeastikoulutettuna vastavalmistuneena lapsellisena naisena tosi vaikea päästä oman alan töihin. Tällä hetkellä työllistyvät ne vastavalmistuneet, joilla on valmiiksi jo jotain oman alan töitä ja suhteita luotu opiskellessa. Ne suhteet ei valitettavasti kehity hiekkalaatikolla. Työelämän aloittaminen voi olla myös aika raskasta nollasta, kun on pieniä lapsia. Joten jakakaa ihmeessä kotona oloa ja hoitovastuuta miehen kanssa. Vaikka lasten saaminen onkin the juttu, niin loppujen lopuksi iso osa perhe-elämän sujuvuutta on se, että molemmilla on hyvät ja joustavat työt. Eli sitä kohti!

Paljon onnea tulevaan!

Vierailija kirjoitti:

Osaako muuten kukaan antaa jotain omakohtasta kokemusta että kuinka pitkään mahtuu vielä hyvin asumaan lapsen kanssa 52 neliöisessä kaksiossa? On niin älyttömän hyvä asunto tämä ja halvalla vuokralla niin ei tee mieli vielä vähään aikaan alkaa uutta etsimään.

Ap

Riippuu pohjaratkaisusta. Viimeistään silloin kun lapsi alkaa tarvita omaa huonetta on hyvä muuttaa isompaan, Meillä makuualkovista kirjahyllyllä tehty huoneentapainen jäi pieneksi kun tyttö oli viisivuotias. Nyt kaksi lasta ja 97 neliötä. Asunto jopa hieman liian isokin.

Onnea vauvan yrittämiseen. Meillä kesti ehkäisyn poisjättämisestä puolisen vuotta, ja nuorempi on nyt yksivuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä kannustavaa porukkaa tänään.

Hyvä huudella että hoida koulusi ja hanki vakityö, sitten vasta lapsia. Vakityön saanti on todella työn takana monella alalla, itse sain ensimmäisen vakipaikkani vasta yli kolmekymppisenä. (Sitten täällä huudettaisi vanhasta iästä jos tuolle iälle odottaisi lapsentekoa. :D ) Asiaa ei varmasti auta se että on vastavalmistunut nuori nainen, siinähän on se äitiyslomariski.

Musta on jopa ihan järkevää saada lapsi tuossa vaiheessa. Voi sitten valmistumisen jälkeen keskittyä työelämään.

Niin, onnea yritykseen ap! :) 

Kiitos:) Ajattelen noista monista asioista hyvin samoin. Ja jos olisin työelämässä niin kyllä mä silloin ottaisin hoitovapaata siihen että lapsi täyttää kolme. En pidä opiskelua syynä jättää suurinta unelmaani toteuttamatta aikaisin. Mitä aiemmin lapsi syntyy, sitä suuremman osan elämästäni ehdin olla äiti, ja tehdä ja olla sitä minkä olen asettanut itselleni elämäni tarkoitukseksi (oma perhe). Kaikki muu mitä tapahtuu on mulle vain toissijaista, en siksi aio laittaa toissijaista asiaa (työpaikka) ensisijaisen unelmani edelle (oma perhe nuorena). Sitä voi miettiä myös sitten kun unelma on täytetty. Vaikka moni tuntuukin kovasti moista paheksuvan nykyisten normien vuoksi. Tosiasiassahan opiskeleva äiti ei edes todellakaan käytä valtion verorahoja sen enempää kuin äiti joka saa lapset vanhempana ja jää töistä pois lapsen saannin jälkeen.

Ap

Unelma vai pakkomielle.. hmmm..kallistun pakkomielteeseen. Se ei ole kovin tervettä lastakaan ajatellen.

Mitkähän on nämä perustelut sille että kallistut pakkomielteeseen kun kysymyksessä on vielä sinulle täysin vieraan ihmisen elämän ratkaisut?