Millainen mies oikeasti jättää naisen, jos tämä lihoo vaikka 25 kg?

Viisas.

25kg kahdessakymmenessä vuodessa ei hirveää mässäilyä vaadi. Jos ei missään vaiheessa ole ollut erityisen liikunnallinen lasten myötä sekin vähä häviää, jos ennen on arjessa kävellyt reippaasti 2-3v jääräpään vauhti ei hirvittävän nopeaa ole kun tarkoitus on mennä paikasta a paikkaan b. Kotona useimmiten syödään myös säännöllisemmin lasten myötä.

Kaiken lisäksi tunnen voivani 70kg paljon paremmin kuin 45kg kiloisena.

Olen kyllä paljon parempi ihminen sisältä vähän lihavana kuin 45kg, joka tuijotteli peiliä, omaa naamaa ja napaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iän myötä voi näitä kiloja kertyä, toisille kymmenen toisille parikymmentäkin, se on nääs perinnöllistä. Vaatii kovaa kuria joiltakin pysyä hoikkana. Ap tapauksessa hänen miehensä toiminta on joka tapauksessa sikamaista, koska hän on vastuuttomasti jättänyt perheensä sen sijaan että olisi tukenut vaimonsa hänen taistelussa painonnousua tai masennusta vastaan

Kai sinä käsität ettei avioliitto tarkoita että roikutaan toisessa roikkumisen takia? 

Eikä kumppani ole ihminen johon toinen aikuinen pelkästään nojaa? 

Kumppanuus on tukea ja yhdessä koettuja asioita, muttei niin että toinen olisi aina saaja ja toinen ottaa. Ei kumppani ole aina terapeuttina vaan pitää hakea itselleen apua. Eikä silloinkaan aina pidä olettaa että suhde kestää hautaan saakka -koska elämä on! 

Kumppanuus ei saa olla itsestäänselvyys vaan kumppania kuuluu haluta ja kaivata. Pitää kokea että on haluttu, aivan yhtä paljon kuin itse tuntee halua olla toisen kanssa. 

Meillä on ollut rankka vaihe suhteessa, ei silloin kumppani saa olla hoitaja, pelkästään. Silloin parisuhde alkaa muuttaa muotoaan. Ja jokainen saa vapaasti päättää milloin oma jaksaminen loppuu tälläisessä suhteessa. Niin se vaan on. 

Parisuhteessa on ylämäkiä, mutta kuuluu olla myös vaiheita kun on puhdasta halua ja intoa siitä kumppanista. Ne syttyy välillä ja taas jää säästöliekille. On ymmärrettäviä aikoja kun ollaan masentuneita tai on rahallisesti tiukkaa, mutta jos parisuhdetta ei enää hoideta, unohdetaan tulevaisuuden haaveet niin mitä jää? Hoitosuhde lihonneeseen kumppaniin? Arjen hoitaminen, jota yhdistää lapsi? 

Pitää haluta kumppania ja tuntea olevansa haluttu. 

Tukeminen ei ole roikkumista toisessa tai nojaamista toiseen, eikä tarkoita hoitosuhdetta. Se on kannustusta ja uskoa rakkaaseen ihmiseen ja parempaan tulevaisuuteen, silloinkin kun kumppani on vaikeuksissa jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se +25kg voi persoonaakin muuttaa. 

Mutta ei kukaan ole ihmisenä koskaan valmis! 

Kaikki me muututaan, joskus innostutaan täysin eri asioista mitä ollaan joskus nuorempana oltu. Ei ihmisen tarvitse näyttää raadolta että kumppani menettää kiinnostuksen. Harva ajattelee että kumppanin kuuluu olla kotonaan puunattu ja tuunattu vaan aito kiinnostus ja kiihottuminen nyt vaan tulee jostain. Jos sitä ei ole, ei sitä ole. 

Kun parisuhteessa loppuu intohimo, enkä puhu vain seksihimosta vaan halusta olla pari ja kiinnostua siitä jonka kanssa elää. Niin miksi pitäisi olla yhdessä? Vain yhdessä olemisen takia, eikö sitten voisi olla samantien kenen tahansa kanssa?

Mies, joka pitää hoikista naisista. Minut vaihdettiin lennossa isompaan ja ei huoliteltuun naiseen. En ole itsekään tiptop, mutta tämä nainen oli kuin peikko metsästä. Mutta ilmeisesti miehen mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se +25kg voi persoonaakin muuttaa. 

Useimmiten parempaan suuntaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla parasta pysytellä sinkkuna, jos ihmisten ajattelu on noin pinnallista. Mä oon normaalipainoinen ja nyt tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että olisin joskus lihava, mutta en voi mitenkään mennä vannomaan, etten jossain vaiheessa elämääni voisi lihoa vaikka sitä 25 kiloa ja olisi yrityksistä huolimatta kyvytön laihduttamaan sitä pois.

Kukaan ei ole kyvytön laihduttamaan. Kertoo ihan helvetin paljon ihmisen arvoista, asenteesta, itsehillinnästä ja elämäntavoista jos ei ”””pysty””” pitämään kroppaansa normaalipainossa. Se kun vaatii vain ja ainoastaan sitä, ettei syö yli kulutuksensa.

Kyllä tuntuu aika moni olevan kyvytön laihduttamaan, ainakin pysyvästi :D

Juu samoilla linjoilla. Jos aidosti rakastaa ja asiat muuten kunnossa. Niin en jättäis, mutta saattaa 25kg kyllä seksuaaliseen vetovoimaan jo vaikuttaa. Ei se seksi kuitenkaan ole se tärkein asia. Mut ehkä tässä voi olla kyse tavallaan siitäkin, että moni pitää tärkeänä kumppanissa sitä että hän pitää itsestään huolta. +25kg on sen verran paljon, varsinkin jos synnyttämisestä on jo aikaa, et toivoisin ainakin itse että toista osapuolta kiinnostaa oma hyvinvointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se +25kg voi persoonaakin muuttaa. 

Useimmiten parempaan suuntaan

Ite en kyllä ole samaa mieltä, että useimmiten parempaan suuntaan.

Usein merkittävä lihominen vaikuttaa kyllä ihmisen itsetuntoon hyvinkin usein ja hyvinkin paljon. Toki mahdollista aikaisempaa pinnallisuutta voi vähentää. Ja varsinkin se että pulleat on lepposia. On täyttä paskaa. Ihminen joko on leppoinen tai ei ole. Painolla ei merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tällasten mammojen miehet :D Ollaan valmiita laihduttaa muitten miesten takia, muttei sen oman "rakkaan" :D

Mitä väliä siinä vaiheessa kun ex on jo jättänyt? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se +25kg voi persoonaakin muuttaa. 

Useimmiten parempaan suuntaan

Ja millähän logiikalla? :D

Vaikka kuinka koittaa muuta väittää, niin seksuaaliset tunteet on olennainen osa parisuhdetta. Se on kuitenkin ainoa asia, jota ei voi tehdä kenenkään muun kanssa ollessaan parisuhteessa. Jos toinen ei fyysisesti enää viehätä ja siten seksistä tulee vastenmielistä, niin kyllä siinä romanttinen rakkaus karisee myös vauhdilla. Toki ihminen voi olla tärkeä edelleen, mutta samalla tavoin kuin kaveri. Miksi haluaisi olla parisuhteessa kaverin kanssa kun jonkun toisen kanssa saisi enemmän? 

Ihan itseään saa syyttää jos päästää itsensä siihen kuntoon, että toisen kiinnostus lakkaa. Jos nyt ylipäänsä pitää lähteä ketään syyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kilot saa aina pois ja voi vaihtaa parempaan sitten kun se jättänyt exä jo kuolaa perään turhaan! :D

Eli paskamaiselle luonteelle ei voi mitään, mutta 25 kg voi laihduttaa nopeastikin niin halutessaan.

Tollasen jojolaihduttajan perään kukaan kuolaa, dream on..

Hei sun heiluvilles

Jos nainen ei kiinnosta seksuaalisesti, niin mitä sillä tekee vaikka olisi kuinka mukava. Sehän olisi sitten sama jos miespuolista ystävää panisi kun on niin mukava, vaikka ei kiihota pätkääkään.

Taidan olla jotenkin todella poikkeuksellinen ihminen, kun ei kumppanin ulkonäkö vaikuta seksuaaliseen haluttavuuteen mitenkään, jos olen kyseiseen ihmiseen oikeasti rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää kommentit kuulostaa ihan kauhealta, onko ihmiset todellakin näin pinnallisia? Rakkaudessa ja seksuaalisessa haluttavuudessa on kyse niin paljon muustakin kuin ulkonäöstä.

Ovat ne. Ja nykyaikana yhä kiihtyvässä määrin.

Ja se taas johtuu ainoastaan ihmisten kiihtyvästä lihomisesta. Pari kiloa sinne tänne, mutta parikymmentä kiloa extraa tuntuu olevan uusi normaali. 

Onhan se ihan perverssiä jos pitää läskiä kiihottavana. Todella sairasta!

24v naimisissa. Tuona aikana lihonut 50kg. Kyllä! Viisikymmentä kiloa!!! Silti mieheni edelleen haluaa minua. Ja on hänellekin tullut lisää painoa. Ei tosin niin paljon kuin minulle. En laihduttaisi jos minua kiristettäisiin että "muuten otan eron". Sitten ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kilot saa aina pois ja voi vaihtaa parempaan sitten kun se jättänyt exä jo kuolaa perään turhaan! :D

Eli paskamaiselle luonteelle ei voi mitään, mutta 25 kg voi laihduttaa nopeastikin niin halutessaan.

Niinhän lihavat aina sanovat, mutta harva sitten kuitenkaan laihduttaa kun "ei se ole niin helppoa!"

Minä olen lihava koska olen laiska enkä pidä liikkumisesta enkä siitä epämielyttävästä tunteesta jonka liikunta minulle tuo. Olen myös lihava siksi että pidän monista sellaisista ruuista jotka ovat lihottavia. 

Sisimmässäni olen kuitenkin se ihan sama ihminen kun olin 50-kiloisena. Nyt olen vanha ja sairaanloinen ja sillä on seuraukset.

Mielestäni on melkoisen pinnallista sanoa että ihmisen lihavuus kertoo muustakin elämänhallinnan puutteestä. Kaikki osa-alueet elämässäni ovat kunnossa. Aivan kuin kysymys olisi jostain sairaudesta kuten vaikka alkoholismista. Lihavuus ei ole sairaus, se on seurausta tietyntyyppisen ihmisen elämäntyylistä.  En jättäisi sellaistakaan kumppania joka sairastuisi vaikka syöpään. Millainen ihminen olisisin jos tekisin niin rakkaalleni?

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, pieniä.