Lue keskustelun säännöt.
Millainen mies oikeasti jättää naisen, jos tämä lihoo vaikka 25 kg?
22.02.2018 |
Eikö ihminen silloin rakasta pelkkää ulkokuorta vai voiko puhua edes rakkaudesta?
Kommentit (172)
Minkä minä sille voin, että ylipainoiset ihmiset ällöttävät fyysisessä mielessä. Ja jos vaimo lihoaisi merkittävästi, niin tuskin pystyisin petihommiin hänen kanssaan. Ja siihen se liitto varmaan päättyisi jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin voisin jättää kumppanini jos hän lihoisi 25kg. Jos lihominen tapahtuisi sairauden tai lääkityksen takia niin en tietenkään jättäisi. Mutta jos nykyinen kumppanini, joka on urheilullinen ja välittää itsestään, antaisi itsensä ihan laiskuuttaan lihota niin silloin laittaisin mietintämyssyn päähän. Lihominen kertoisi itsensä ja oman terveytensä laiminlyömisestä ja henkisestä laiskuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin voisin jättää kumppanini jos hän lihoisi 25kg. Jos lihominen tapahtuisi sairauden tai lääkityksen takia niin en tietenkään jättäisi. Mutta jos nykyinen kumppanini, joka on urheilullinen ja välittää itsestään, antaisi itsensä ihan laiskuuttaan lihota niin silloin laittaisin mietintämyssyn päähän. Lihominen kertoisi itsensä ja oman terveytensä laiminlyömisestä ja henkisestä laiskuudesta.
Jos puolisosi on urheilullinen, niin mistä voit tietää syyn hänen lihomiselleen? Aika harvasta aktiivisesta ihmisestä vaan yhtäkkiä kuoriutuu laiskamato monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Onko hyväksyttävä sairaus esimerkiksi syöpä tai jotain muuta näkyvää? Mistä tiedät, ettei puolisollasi olisikin vain lievä masennus tai joku muu pääsairaus? Sitähän on hieman vaikeampi huomata, koska oireethan voi laittaa laiskuuden piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin voisin jättää kumppanini jos hän lihoisi 25kg. Jos lihominen tapahtuisi sairauden tai lääkityksen takia niin en tietenkään jättäisi. Mutta jos nykyinen kumppanini, joka on urheilullinen ja välittää itsestään, antaisi itsensä ihan laiskuuttaan lihota niin silloin laittaisin mietintämyssyn päähän. Lihominen kertoisi itsensä ja oman terveytensä laiminlyömisestä ja henkisestä laiskuudesta.
Jos puolisosi on urheilullinen, niin mistä voit tietää syyn hänen lihomiselleen? Aika harvasta aktiivisesta ihmisestä vaan yhtäkkiä kuoriutuu laiskamato monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Onko hyväksyttävä sairaus esimerkiksi syöpä tai jotain muuta näkyvää? Mistä tiedät, ettei puolisollasi olisikin vain lievä masennus tai joku muu pääsairaus? Sitähän on hieman vaikeampi huomata, koska oireethan voi laittaa laiskuuden piikkiin.
Tai voihan masennus olla sinulle vaan henkistä laiskuutta, josta pääsee eroon vaan olemalla iloisempi.
Vierailija kirjoitti:
Nää kommentit kuulostaa ihan kauhealta, onko ihmiset todellakin näin pinnallisia? Rakkaudessa ja seksuaalisessa haluttavuudessa on kyse niin paljon muustakin kuin ulkonäöstä.
Ovat ne. Ja nykyaikana yhä kiihtyvässä määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25kg on aika paljon. Joten muuttaa ihmistäkin aika paljon, eli en yhtään ihmettele.
Ei kaikki liitot vaan kestä. Ihmiset muuttuu ja se on vähän tuuriakin varmaan onko itse valmis jättämään toisen ja onko se toinen valmis jättämään sinut. Toisille suhteen päättäminen on varmaan helpompaa, joku taas lähtökohtaisesti tahtoo pariutua kuolemaansa saakka ja on valmis elämään vaikka hakattuna. Itse ajattelen että jos toisella on pahasti elämä hukassa, miten pitkälle kumppanin kuuluu jättää oma elämä katkolle ja elää elämää joka ei enää miellytä: se on todella suuri uhraus!
Minkä sille voi, jos toinen vaan tahtoo lähteä suhteesta? Jättää sinut? Sehän on suhteen suola ettei liitto ole itsestäänselvyys vaan pitää uskoa ja toivoa että kestää.
Minusta pitää muistaa että parisuhde ei saisi olla itsestäänselvyys, eikä toisen kanssa "kuulu" olla vaikka toinen alkaisi olla jo sellainen, jonka kanssa ei alkaisi olla jos hänet vasta tapaisi. Kyllä monien kymmenien kilojen saaminen on jo kuin eri ihminen eikä kaikkia viehätä/kiihota sellainen ihminen joka on joko omasta mielestään pullea tai superhoikka.
Miksi sitten eletään pitkäänkin yhdessä, vaikkei enää olla tyytyväisiä? Jos kumppanisi pitää sinua epäviehättävänä, et kiihoita häntä niin miten silloin sinäkään olisit suhteessa tyytyväinen?
Jotain on pahasti vialla jos lihoaa todella paljon. Eikä kumppani voi määräänsä enempää kannatella lihonnutta, koska saako silloin itse enää tarvitsemaansa? Jokaisen kuuluu elää pääsääntöisesti omaa elämäänsä että voisi elää toisen kanssa ja suhde olla molemmille hyväksi.
Jos pari voi huonosti, niin puhutaan varmaan kahdesta ihmisestä, jotka tahtovat elää pitkässä liitossa eikä erota "helposti", mitä jos menisitte yhdessä tai yksin puhumaan jollekin liitostanne?
Kyllä sinä saat ap elää haluttuna ja haluta taas kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ketään jätetä lihomisen takia, jos rakastetaan. Tuollainen lihominen on kyllä outoa, onko raskauden seurausta? Jos taustalla sairaus, ei kai kukaan sairasta jätä.
Oltiin avokista erossa muutama kuukausi ja hän oli pyöristynyt 8 kiloa. Pelkästään positiivista. Ilmeisesti säännösteli syömistään takiani ja halusi pysyä timminä. Pieni pyöreys on vain naisellista.
Tosin ei tuo kumppani ole vielä ylipainoinen. Itse olen urheilu-treenihullu ja kai annoin hänelle väärää signaalia olemalla itse mieluummin laiha.
Nyt ei puhuta painoista, vaan syödään hyvää ruokaa ja viikonloppuisin pikkusen herkutellaankin.
Ja rakkaus on syvempää, mitä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kilot saa aina pois ja voi vaihtaa parempaan sitten kun se jättänyt exä jo kuolaa perään turhaan! :D
Eli paskamaiselle luonteelle ei voi mitään, mutta 25 kg voi laihduttaa nopeastikin niin halutessaan.
Varmaan tällasten mammojen miehet :D Ollaan valmiita laihduttaa muitten miesten takia, muttei sen oman "rakkaan" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, tän keskustelun pohjalta voin todeta, että mulla on ihana mies.
Lihoin juuri tuon 25kg kuudessa vuodessa, vajaa 5 kiloa kerralla. Syynä oli työnkuvan muutos plus opiskelujen alkaminen = erittäin paljon istumista päivässä.
Olin aina ollut hoikka, joten ilmeisesti mieli ei edes tajunnut peilikuvan muutosta, vaikka vaaka kyllä kertoi totuuden. Mies kertoi edelleen 6 vuoden kohdalla, että olen kaunis (ja haluttava), mutta kun ilmaisin oman tyytymättömyyteni, ei hän hetkeäkään epäillyt lähteä tueksi laihdutusprojektiin. Nyt, ollaan puolivälissä matkalla entiseen painoon ja molemmat ollaan tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele rakkaus, ap.
Minulle se on aitoa rakkautta ja sitä että tekee mitä tahansa toisen puolesta. Olin 20 vuotta lasteni isän kanssa ja hän jätti lihomiseni takia. Rakastin häntä aidosti ja olisin rakastanut hänen puutteistaan huolimatta. Mutta hänpä vaihtoi minut hoikkaan, luurankomaiseen minua vanhempaan naiseen. ap
Eli et jaksanut pitää itseäsi hyvässä kunnossa jota miehesi olisi arvostanut. Itsekästä lihottaminen on itsekästä, se tarkoittaa että pistät oman ”mukavuutesi” edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä jaksa ymmärtää teitä, mulle on ihan yks ja sama mitä mun mies painaa, se ei vaikuttaisi tunteisiini tai hänen haluttavuuteensa silmissäni tipan vertaa. Toki jos ihan huimiin lukemiin päätyisi, olisin terveydestä huolissani, mutta painon takia ei tulisi mieleenkään jättää häntä.
Vierailija kirjoitti:
Okei, tän keskustelun pohjalta voin todeta, että mulla on ihana mies.
Lihoin juuri tuon 25kg kuudessa vuodessa, vajaa 5 kiloa kerralla. Syynä oli työnkuvan muutos plus opiskelujen alkaminen = erittäin paljon istumista päivässä.
Olin aina ollut hoikka, joten ilmeisesti mieli ei edes tajunnut peilikuvan muutosta, vaikka vaaka kyllä kertoi totuuden. Mies kertoi edelleen 6 vuoden kohdalla, että olen kaunis (ja haluttava), mutta kun ilmaisin oman tyytymättömyyteni, ei hän hetkeäkään epäillyt lähteä tueksi laihdutusprojektiin. Nyt, ollaan puolivälissä matkalla entiseen painoon ja molemmat ollaan tyytyväisiä.
Mutta jokaisella meistä on se piste, kun joku ihminen ei enää kiihota.
Itse pidän kun mies on miehisen näköinen ja vähän pyöreä. Siinä on melkoinen haitari kun mieheni on ollut 80-100 kiloinen ja silloin pidän häntä kuumana. Joskus oli vaihe kun urheili paljon ja painoi 70 kiloa (todella lihaksikas) ja silloin alkoi olla minusta epäviehättävä, niinkin voi käydä! Liian erilainen arki pidemmän päälle alkaa olla suuri rasite ja kun kehonkuva muuttuu niin ei sitä voi mitenkään jos ei kiihoitu enää toisesta.
Ei se tarkoita rakkautta että panee vaikkei enää pidäkään ja kiihoittuisi jostain toisesta (sinustakin jos olisit taas kokoa josta kiihoittuu) sinun ongelma ei ole se että olet lihonut -koska miehesi kiihoittuu yhä sinusta ja saatat olla yhä normaalinpainoinen (ehkä miehesi jopa pitää sinun kehostasi näin enemmän kun olet "naisellinen" etkä hoikka.
Moni nainen ajattelee että kelpaa vain hoikkana mutta 50 kiloinen nainen turvottuaan 70 kiloiseksi ei ole vielä edes lihava. Entä jos pariutuessaan painaa 70 kiloa ja turpoaa 100 kiloiseksi tai yli? Jos kumppani on sairaalloisen lihava?
Kyllä meistä jokaisella on se piste jolloin joku ei enää kiihoita fyysisesti. Eikä se ole kenenkään "vikaa" eikä suurta rakkautta jos jää liittoon jossa ei enää tahdo kumppania. Se on surullista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranen aika mitä kommentteja.. ettäkö lihominen johtuisi aina elämänhallinnan puutteesta tai mielenterveyden ongelmista.. Olen ollut kohta 25 vuotta saman miehen kanssa ja meillä on 3 lasta. Olemme ERITTÄIN onnellisia mutta silti molemmat lihonneet seurustelun alkuajoista varmaankin tuon 20-25 kiloa tasaisesti ja pikkuhiljaa. Emme silti ole sohvaperunoita vaan harrastamme liikuntaa ja ruokavaliokin on pääsääntöisesti terveellinen - määrät ovat vai liian suuret, sen tiedän. Harmittaahan se meitä molempia mutta hyvin vaikea on laihduttaa ja varsinkaan pysyä siinä tavoitepainossa sitten. Joten ei ole jaksettu ottaa stressiä kun olemme vielä terveitäkin :)
Olin 20-vuotiaana todella hoikka/mallinmitoissa ja tapasin silloin mieheni. Nyt 40v painoa tullut 20kg tuohon lisää. Tosin kolme lastakin synnyttänyt. Mieskin tuossa rinnalla on vanhentunut ja muuttunut siitä 20-vuotiaasta. Rakastan häntä edelleen ja hän minua, vaikkei enää kiiltokuvapari ollakkaan. Elämässä on niin paljon muuta tärkeämpää kuin vain ulkonäkö!
Mun mies ei kyllä haluaisi olla läskin kanssa, enkä minäkään.... Eli meille molemmille on ihan selvää että omaa laiskuuttaan ei lihota.
Suomessa miehistä 65% on ylipainoisia, naisista 46% .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, tän keskustelun pohjalta voin todeta, että mulla on ihana mies.
Lihoin juuri tuon 25kg kuudessa vuodessa, vajaa 5 kiloa kerralla. Syynä oli työnkuvan muutos plus opiskelujen alkaminen = erittäin paljon istumista päivässä.
Olin aina ollut hoikka, joten ilmeisesti mieli ei edes tajunnut peilikuvan muutosta, vaikka vaaka kyllä kertoi totuuden. Mies kertoi edelleen 6 vuoden kohdalla, että olen kaunis (ja haluttava), mutta kun ilmaisin oman tyytymättömyyteni, ei hän hetkeäkään epäillyt lähteä tueksi laihdutusprojektiin. Nyt, ollaan puolivälissä matkalla entiseen painoon ja molemmat ollaan tyytyväisiä.
Mutta jokaisella meistä on se piste, kun joku ihminen ei enää kiihota.
Itse pidän kun mies on miehisen näköinen ja vähän pyöreä. Siinä on melkoinen haitari kun mieheni on ollut 80-100 kiloinen ja silloin pidän häntä kuumana. Joskus oli vaihe kun urheili paljon ja painoi 70 kiloa (todella lihaksikas) ja silloin alkoi olla minusta epäviehättävä, niinkin voi käydä! Liian erilainen arki pidemmän päälle alkaa olla suuri rasite ja kun kehonkuva muuttuu niin ei sitä voi mitenkään jos ei kiihoitu enää toisesta.
Ei se tarkoita rakkautta että panee vaikkei enää pidäkään ja kiihoittuisi jostain toisesta (sinustakin jos olisit taas kokoa josta kiihoittuu) sinun ongelma ei ole se että olet lihonut -koska miehesi kiihoittuu yhä sinusta ja saatat olla yhä normaalinpainoinen (ehkä miehesi jopa pitää sinun kehostasi näin enemmän kun olet "naisellinen" etkä hoikka.
Moni nainen ajattelee että kelpaa vain hoikkana mutta 50 kiloinen nainen turvottuaan 70 kiloiseksi ei ole vielä edes lihava. Entä jos pariutuessaan painaa 70 kiloa ja turpoaa 100 kiloiseksi tai yli? Jos kumppani on sairaalloisen lihava?
Kyllä meistä jokaisella on se piste jolloin joku ei enää kiihoita fyysisesti. Eikä se ole kenenkään "vikaa" eikä suurta rakkautta jos jää liittoon jossa ei enää tahdo kumppania. Se on surullista!
Olet ihan oikeassa. Omassa kommentissa olikin kyse ehkä enemmän omasta heräämisestä siihen, että tilanteeni olisi voinut olla aivan toinen.
Normaalipainoinen en todellakaan ollut - enkä ole edelleen, olen niin lyhyt. Totta myös on , että lihoin pitkään erittäin edukkaasti itselleni ja miehen silmille. Nyt vaakakupissa painaa enemmän terveys.
"Kyllä meistä jokaisella on se piste jolloin joku ei enää kiihoita fyysisesti. Eikä se ole kenenkään "vikaa" eikä suurta rakkautta jos jää liittoon jossa ei enää tahdo kumppania. Se on surullista" - Tästä nyt ei voi olla kuin samaa mieltä.
Kyllä iän myötä voi näitä kiloja kertyä, toisille kymmenen toisille parikymmentäkin, se on nääs perinnöllistä. Vaatii kovaa kuria joiltakin pysyä hoikkana. Ap tapauksessa hänen miehensä toiminta on joka tapauksessa sikamaista, koska hän on vastuuttomasti jättänyt perheensä sen sijaan että olisi tukenut vaimonsa hänen taistelussa painonnousua tai masennusta vastaan
Olenko tosi huono ihminen, kun en voi läskiä pitää haluttavana. Ulkonäön lisäksi mielessä vaan pyörii, että ihminen ei joko tajua pitää itseään kunnossa eli on tyhmä tai sitten on elämänhallintaongelma. Olenko muka ainoa näin ajatteleva?