Millainen mies oikeasti jättää naisen, jos tämä lihoo vaikka 25 kg?

-Joo mulla on näitä raskauskiloja vielä jäljellä

-Ai minkä ikänen sun lapsi on?

-Yhdeksän

Onko Apple:n mies sanonut, että AP on itse niin arvellut? Voisiko miehellä olla ihan muut syyt?

Kolmesta kilosta varoitus ja viidestä kilosta kannattaa jo erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

+25kg nainen ei ole enää välttämättä se johon mies ihastu aluksi.

Seksuaalinen vetovoima voi olla laimentunut hyvinkin paljon.

Mutta jos tässä välissä on esim. 25 vuoden suhde?

Harvoin se miehenkään kroppa ja muu enää vastaa sitä, mihin nainen ihastui aluksi.

Onko täällä vain todella nuorta porukkaa, jolle seksuaalinen vetovoima ja ulkonäkö on kaikki mitä parisuhteessa on?

Meistä ei kumpikaan ole lihonut 25 kiloa, mutta muuten on ulkoinen olemus aikalailla erilainen nyt 45-vuotiaana kuin 20-vuotiaana kun tavattiin. Kyllä meitä ihan muut asiat pitää yhdessä kuin toisen osapuolen perseen kiinteys tai six-pack - tosin suhteemme ei missään vaiheessa perustunutkaan noihin.

Mietin kyllä näistä ihmisistä, jotka jättää kumppanin ihan vaan lihomisen vuoksi, mitä he tekisivät todellisessa vastoinkäymisessä? Urheilugaalassa palkittu pariskunta Jari ja Sanna Mönkkönen hyvänä esimerkkinä: Jari - entinen MM-mitalisti, palomies, superhyväkuntoinen ja timmi urheilija neliraajahalvaantui. Ei hänkään varmaan ole ulkoisesti enää se, mihin Sanna ihastui. Mutta onko se syy jättää pitkäaikainen kumppani? Ei, ei normaaleilla ihmisillä ole. 

Musta tuo on aivan eri asia kuin se, että toinen muuttaa vapaaehtoisesti elämäntapansa - aktiivisesti toimivasta ylensyöväksi pullukaksi

Lähinnä ajattelen omaa elämääni, jossa on menty yhdessä 25 vuotta. Oli sitten kyseessä puolison onnettomuus, sairaus tai ihan vaan lihominen, niin ei mulla ainakaan rakkaus siihen kuolisi. Parisuhteen arvot on ihan muualla kuin ulkonäössä. Myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten joskus vannottiin. 

Mutta tää varmaan riippuu hirmuisen paljon siitä, millaisista lähtökohdista suhde on alkanut. Jos molemmat on himokuntoilijoita, joilla fokus on siinä perseen muodossa ja ulkonäössä, niin ehkä se kantaa yhdistävänä tekijänä viisikymmpiseksi saakka. Että jos toinen viisikymppisenä ei jonkun vaivan vuoksi enää voi tai jaksa tai halua painaa sata lasissa liikuntaa ja pohjalla ei ole kertakaikkiaan mitään muuta yhteistä kuin se liikunta ja aktiivisuus, niin kai se suhdekin sitten kariutuu siihen Jotenkin hirmu surullista.

Me ollaan aika tavallisia, molemmat on aina liikkuneet jonkin verran, itselläni huippu-urheilutausta nuoruudessa jonka jälkeen moneksi vuodeksi totaalinen inho urheilua kohtaan ja siitä sitten pikkuhiljaa terve suhtautuminen asiaan. Molemmilla on ollut vientiä ja suhteita enenn toistemme tapaamista ja alkuaikoina toki paljonkin epäröintiä että onko tää nyt oikea vai eikö ole.

Mutta 25 vuotta myöhemmin meillä on kyllä arvot ihan muissa asioissa - kolmessa yhteisessä lapsessa, kodissa jne. Ei meitä kilot erottaisi. Kumpikin on muuttunut monessa mielessä vuosien varrella. 

Mutta ihmisiä on erilaisia. Tuskin muuten olisi Danny & Eerika -tyyppisiä pareja.

Vierailija kirjoitti:

Onko Apple:n mies sanonut, että AP on itse niin arvellut? Voisiko miehellä olla ihan muut syyt?

Oho. Tulipa sekoboltsi- viesti. Pointti oli siis, onko AP:n mies oikeasti jättänyt lihomisen vuoksi? Vai onko AP itse näin päättänyt, kun ex-miehen uusi nainen sattuu olemaan laiha.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kilot saa aina pois ja voi vaihtaa parempaan sitten kun se jättänyt exä jo kuolaa perään turhaan! :D

Eli paskamaiselle luonteelle ei voi mitään, mutta 25 kg voi laihduttaa nopeastikin niin halutessaan.

Nyt herää kysymys, että kumpi se olikaan paskamaisella luonteella varustettu? Mies, joka antoi kenkää naiselle, johon rakastui tämän ollessa normaalipainoinen, vai nainen, joka selvästi kusettaa myös seuraavaa mahdollista miestä laihduttamalla hetkeksi, mutta lihoo aivan varmasti taas siihen kuntoon, että seuraavakin mies lähtee lätkimään.

Meillä on kymmeniä tuhansia tuollaisia huijareita, jotka lopulta väsyvät kusettamaan ja elävät lopulta yksin lihavina, vaikka jonkinlainen parisuhde muka olisikin olemassa.

TOSIMIES!!!!

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä asiaa aika pitkään.

Olen tullut siihen tulokseen että ilmeisesti on 2 eri ihmistyyppiä:

1) ulkonäkö on erittäin tärkeää (sekä oma että kumppanin), muita "kriteerejä" kuten huumorintaju, älykkyys, kiltteys, luotettavuus yms eivät ole kovin tärkeitä. Tämä ihmist

2) Kumppanien välinen suhde on tärkeämpi kuin osapuolten ulkonäkö. Eli mielenkiintoiset keskustelut, matkat, harrastukset jne tarkoittavat enemmän kuin jonkun ulkonäkö. Osapuolet ajattelevat ehkä että yhteys toiseen ajatusmaailmaan on sen verran harvinaista, että sitä kannata vaalia.

Miksi näitä pitää ajatella toisensa poissulkevina vaihtoehtoina?

Minusta molemmat on tärkeitä asioita. Se joka sanoo, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä valehtelee. Se juuri erottaa romanttisen parisuhteen kaverista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, onko tossa takana muutakin, olet jättänyt huolehtimatta itsestäsi, olet kenties masentunut..? Ei tuollainen määrä kiloja tyhjästä tule. Ikävä tilanne silti.

Pitkässä parisuhteessa esim. 30v tuo 25kg tulee ihan huomaamatta, eikä siihen tarvita kuin vajaa kilon vuodessa lisää painoa, joka voi tulla niin monesta syystä, vaikka olisi kuinka hyvinvoipa ja onnellinen.

No ei tule ellei sulje silmiä siltä.

Käynti vaa'assa näyttää kyllä kilonkin lihomisen jolloin sille voi heti tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä asiaa aika pitkään.

Olen tullut siihen tulokseen että ilmeisesti on 2 eri ihmistyyppiä:

1) ulkonäkö on erittäin tärkeää (sekä oma että kumppanin), muita "kriteerejä" kuten huumorintaju, älykkyys, kiltteys, luotettavuus yms eivät ole kovin tärkeitä. Tämä ihmist

2) Kumppanien välinen suhde on tärkeämpi kuin osapuolten ulkonäkö. Eli mielenkiintoiset keskustelut, matkat, harrastukset jne tarkoittavat enemmän kuin jonkun ulkonäkö. Osapuolet ajattelevat ehkä että yhteys toiseen ajatusmaailmaan on sen verran harvinaista, että sitä kannata vaalia.

Näin minäkin olen ajatellut. Yksi tärkeä pointti on tosin ikä. Nuoret eivät tasan tuhlaa aikaansa lihoneeseen kumppaniin, kun vieressä keekoilee upeavartaloisia mahdollisuuksia. Seksi on tärkeää. (En yleistä, meitä on monen sorttista joka ikäluokassa.)

Vanhemmilla ihmisillä on jo kaipuu eri kulttuureihin, hienoihin keskusteluihin, yhteisiin matkoihin jne. eli intressit ovat pääosin muualla, kuin makkarissa. Saatetaan olla sellaisella miellyttävällä ja rauhaisalla, mutta erittäin tyydyttävällä kumppanisuhteella yhdessä, jolloin se ulkonäkö jää kakkoseksi, kun on muuten niin hyvä olla. Tietenkin se on iso etu kumppania valitessa, jos on kaksi tasaväkistä ja kiinnostavaa ihmistä.

Aivan höpö höpö väitteitä molemmilta ed kirjoittajilta:)

Eli koska meistä molemmat pitää hyväkuntoisesta normaalipainoisesta vartalosta emme voi olla älykkäitä/harrastavia/matkustavia/yhteiskunnallisista asioista/kulttuurista kiinnostuneita. Tai sitten täytyy jättää seksi pois parisuhteesta kun tuota ikääkin on jo 50+.

Siis ihan oikeasti......?

Olemme molemmat vaativissa työtehtävissä, ihan älykkäitä (mieheni erityisesti), sosiaalisesti kyvykkäitä (viihdymme ihmisten ilmoilla, myös tapaamisissa joissa emme tunne ketään entuudestaan). Matkustamme paljon sekä työn että huvin vuoksi, pidämme vieraista kulttuureista, rakastamme erityisesti hyvää ruokaa ja viinejä (mies keräilee myös viskejä ja grappoja) vaikka ystävien seurassa. Seuraamme politiikkaa, pidämme historiasta ( nykyään löytyy upeita dokumentteja) ja olemme muutenkin suht valveutuneita. Teatterissa/oopperassa tms  käydään kun siltä tuntuu, vaikka Veronassa. Keskusteluihin saamme vielä yli 20v jälkeenkin uppoamaan tunteja.

Olemme toisiamme kohtaan kilttejä, huomaavaisia ja arvostavia joka suhteessa. Nauramme paljon joka päivä. Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit. Ja parhaat seksipartnerit.

Mä en vaan ymmärrä miksi vain lihavat olisivat jotenkin älyllisesti korkeammalla tasolla ja pystyisivät tuohon "kun heillä ei tuhraannu aikaa ulkonäön tai painon ajattelemiseen" ??

LOL

Eihän nyt kukaan voi lihoa "ihan huomaamatta" 25 kiloa edes sadassa vuodessa, jos katsoo kerran viikossa peiliin ja käy joskus vaa'alla. Paitsi tietty jos antaa itsensä lihoa, mutta se on sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

[

Mä en vaan ymmärrä miksi vain lihavat olisivat jotenkin älyllisesti korkeammalla tasolla ja pystyisivät tuohon "kun heillä ei tuhraannu aikaa ulkonäön tai painon ajattelemiseen" ??

LOL

En ole lihava, mutta en myöskään ole ilkeä. Ei tutuille enkä tuntemattomille. Vaikka olet älykäs, voisit vielä oppia olla vaiti ellet sinulla ole mitään kilttiä sanottavaa.

Ihmisen arvo ei mitata kiloissa tai ulkonäössä.

Minulle, ihan normaalipainoiselle ihmiselle siis, ihmisten luonteet ovat tärkeämpiä kuin heidän ulkonäölliset seikat. Ulkonäkö ei vaan kiinnosta minua. Tämä on ilmeisesti liikaa joillekin.

On mielenkiintoista huomata miten joku heti olettaa että toinen on lihava ja huonossa kunnossa siksi että tämä ei kyttää toisten painoa/vaatteita/hiustyylejä yms