Ero edessä, vaimo haluaa kolmannen lapsen ja minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroavatko ihmiset oikeasti tällaisten syiden takia? En ymmärrä miten tuo on teille noin erilleen repivä asia? Outoa, että vaimosi olisi valmis jättämään yhteiselon tämän takia... :(

Mutta teillä on jo kaksi lasta ja on selvää, että lasten tekoon ei aleta ilman yhteisymmärrystä ja sillä sipuli. Toivottavasti löydätte sovun!

Nyt luin väärin: siis SINÄ haluat erota? Miksi? Ettekö oikeasti voi saa asioita sovittua keskustelemalla?

Koska viime aikoina elämä on ollut yhtä tappelua. Koin loukkaavana että vaimoni lopetti ehkäisyn (poistatti kierukan) vaikka olin kertonut kantani kolmanteen lapseen.

Tämän myötä alkoi riitelyn lomassa tulla ”uhkauksia” että en saa tavata usein lapsiani yms.. jotenkin mennyt maku koko touhuun.

Se ehkäisee joka ei lasta halua. Eli siis tässä tapauksessa sinä. Piuhat poikki ja se on siinä. 

Vierailija kirjoitti:

N29 kirjoitti:

Jos näkemykset on hyvin erilaiset niin se ero voi tosiaan olla paras ratkaisu. Ja äiti ei yksin päätä asioista kun teillä oletettavasti on jo yhteishuoltajuus, joten turha provosoitua hänen puheistaan.

Lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos tuntuu siltä ettei missään nimessä halua.

Toisaalta jos joku pyytää sinua luopumaan omasta lapsihaaveesta, kannattaa sitäkin pohtia tarkkaan ennenkuin alkaa elää elämäänsä toisen määräämällä tavalla. Nämä on niitä asioita jotka voi kärjistyä siellä myöhemmällä iällä. Pintaan nousee katkeruus ja suru joka kaataa sen suhteen kuitenkin lopulta. Tai mitä jos hän, joka pyysi sinua luopumaan lapsihaaveesta teidän keskinäiseen rakkauteen vedoten, jättää sinut kuitenkin 10 vuoden päästä? Kun sinulta meni hedelmälliset vuodet ohi etkä voi enää saada lapsia? Aika kallis hinta sekin maksaa toisen rakkaudesta mielestäni.

Minun mielestäni niiden ihmisten, joille aina vaan uusi vauva on tärkeämpi kuin olemassaoleva perhe ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Jos päällimmäisenä on katkeruus lapsiluvusta eikä onni ja kiitollisuus niistä lapsista jotka jo on, niin on lisäännytty vääristä syistä.

Montako lasta sinulla itselläsi on? Ja  onko se uusi vauva aina ollut sinulle tärkeämpi, kun se jo olemassa oleva perhe?  Vai mistä ajatuksesi pulppuaa?. Itselläni on 4 lasta, nyt jo aikuisia, mutta en kyllä koskaan ajatellut, että se tuleva vauva olisi jotenkin tärkeämpi, kuin ne jo valmiina olevat. Yksi lapsi vain ei voi korvata toista. Jokainen on oma itsensä ja tärkeä omana itsenään. Jos ihminen haluua 3 lasta, ei se kolmas tietenkään ole sen tärkeämpi, kuin ne kaksi muutakaan, mutta se on silti ihan oma ihmisensä ja yhtä tärkeä, kuin ne  kaksi muutakin.

Älä hanki lasta jos et halua. Erohan siitä joka tapauksessa joku päivä tulee. Kolmen pienen lapsen isänä on todella vaikeaa rakentaa uutta parisuhdetta. Ei oikeasti kukaan nainen halua vaivoikseen semmoista lapsilaumaa. Ja exillä on tapana katkeroitua, kolmen lapsen avulla heittelee sua loppuelämäs seinille kuin märkää rättiä, tekee todennäköisesti kiusaa ja käyttää sitä valtaa minkä tuo kolmen lapsen uhriutuva äitiys hänelle suo. Eron tullen isä on edelleen todella heikoilla. Kahden lapsen kanssa voit vielä saada aikaan järjellisen parisuhteen joskus jonkun toisen kanssa, mutta se kolme ei vaan toimi. Minä seurustelin aikanaan kolmen lapsen isän kanssa, jota se entinen oli käyttänyt lähinnä siitossonnina, vaikka suhde oli ollut ihan kamala. Ei siitä mitään tullut, ex kiusasi minkä pystyi ja marttyyrina ulvoi joka käänteessä, kun hänellä on niin kamalaa ja raskasta kolmen lapsen kanssa.  Syytti isää kaikista oman elämänsä ongelmista. Eikä isällä riittänyt rahkeita niitä kolmea kasvattaa ja jaksaa ja maksaa. Että kokemuksen rintaäänellä, älä hanki enempää lapsia kuin itse haluat. Varsinkaan jos suhde ei ole hyvä, vaan juuri tuollainen missä vaimo painostaa ja käyttää valtaa. Kahden lapsen kanssa sulla on hyvä tulevaisuus vielä jossakin uudessa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki lasta jos et halua. Erohan siitä joka tapauksessa joku päivä tulee. Kolmen pienen lapsen isänä on todella vaikeaa rakentaa uutta parisuhdetta. Ei oikeasti kukaan nainen halua vaivoikseen semmoista lapsilaumaa. Ja exillä on tapana katkeroitua, kolmen lapsen avulla heittelee sua loppuelämäs seinille kuin märkää rättiä, tekee todennäköisesti kiusaa ja käyttää sitä valtaa minkä tuo kolmen lapsen uhriutuva äitiys hänelle suo. Eron tullen isä on edelleen todella heikoilla. Kahden lapsen kanssa voit vielä saada aikaan järjellisen parisuhteen joskus jonkun toisen kanssa, mutta se kolme ei vaan toimi. Minä seurustelin aikanaan kolmen lapsen isän kanssa, jota se entinen oli käyttänyt lähinnä siitossonnina, vaikka suhde oli ollut ihan kamala. Ei siitä mitään tullut, ex kiusasi minkä pystyi ja marttyyrina ulvoi joka käänteessä, kun hänellä on niin kamalaa ja raskasta kolmen lapsen kanssa.  Syytti isää kaikista oman elämänsä ongelmista. Eikä isällä riittänyt rahkeita niitä kolmea kasvattaa ja jaksaa ja maksaa. Että kokemuksen rintaäänellä, älä hanki enempää lapsia kuin itse haluat. Varsinkaan jos suhde ei ole hyvä, vaan juuri tuollainen missä vaimo painostaa ja käyttää valtaa. Kahden lapsen kanssa sulla on hyvä tulevaisuus vielä jossakin uudessa suhteessa. 

Luin vielä uudestaan tuon aloituksesi. Samanlainen uhkaileva ja kiristävä paskiainen oli sen ex-kumppaninikin lasten äiti. Ja sitten tuli "vahinkoja". MIes oli jäänyt siihen ensin nimenomaan syyllisyydestä, ettei olisi se huono lastenhylkääjä ja menettäisi yhteyttä lapsiinsa.  Kurjuus siitä vaan paheni eikä sen exän kiusanteko ja katkeruus helpottaneet. Kyllä sinä lapsiis yhteyden saat pidettyä- pidät vaan puoles.

Ja nämä jotka liputtaa kolmatta lasta periaatteella; vanhana sitten kaduttaa jos ei tullut tehtyä kahta enempää jne.

Elämä on tässä ja nyt.

Omassa työssäni näen, että mitä enemmän lapsia vanhoilla ihmisillä on sen enemmän myös sukuriitoja. Ja se on totuus.

Toisekseen ei se sitä tarkoita, että aikuisten sisarusten on pakko olla toistensa tai vanhempiensa kanssa missään tekemisissä.

Meidän lasten ykköstäti ja osallistuvin sukulainen on mieheni serkku. On tädin arvonimen ansainnut. :)

MINKÄ TAKIA annatte huomiota tuolle naiselle (ap) joka tehtailee näitä vaimosatujaan joka ikinen päivä tänne???

Vierailija kirjoitti:

ota vasektomia ja sitten yritätte niin pitkään kunnes vaimo kyllästyy.

Tässä todella järkevä ja vastuullinen idea. Ja pidä huolta myös toimenpiteen jälkeiset kolme kuukautta, että siittiöitä ei varmasti enää ole.  Toki voit vaimolle kertoa toimenpiteestä, ei tuollaista valhetta kannata harrastaa. Mutta siis teko on mitä vastuullisin, myös jo olemassa olevia lapsiasi kohtaan. Ja siinähän paljastuu myös, rakastaako ja kunnioittaako vaimo sua, vai oletko hänelle vain joku perheleikin välikappale ja siemenlinko.

Vierailija kirjoitti:

Tiiän miltä sun vaimosta tuntuu. Kompromissia tuossa asiassa ei ole, ja se on tosi kova paikka kun sen lopulliseen joutuu hyväksymään, ettei enää yhtään vauvaa ikinä. Miksi se on sulle niin ehdoton ei, kannattaa miettiä tarkkaan. Vaimosi voi päästä yli ja tyytyä siihen ettei saanut enää vauvaa, mutta mahdollista on myös vuosien haikeus ja kaipaus. Mieti vielä.

Kuules, perheessä on olemassa muidenkin tarpeet kuin äidin tarve vauvaleikkeihin. Kyllä sen äitiliininkin pitäis kasvaa aikuiseksi ja todeta, ettei elämässä saa aina mitä haluaa, vaikka kiukuttelisi,m eikä niitä omia tarpeita saa muiden kustannuksella toteuttaa. Lapsen hankkimiseen tarvitaan kaksi ja jos ei toinen halua, niin ei halua.  Ei se mikään äidin oma leikki ole.  Vastuu on niistä vanhemmistakin lapsista, miten ne jaksaa hoitaa, ja jos on tuollainen itsekäs minäminä-lähtökohta perheen perustamiseen- ero on todennäköinen. MIten sitten jaksat kantaa vastuun lapsistasi- varsinkin kun sen toisen osuutta ei voi mitenkään vaatia ja kontrolloida. Kannattaisi sunkin opetella ottamaan vastuu elämästäsi ja ymmärtää, ettei se sun napasi ole perheen ainoa. Ne lapset on olemassa lopun ikää, seuraukset menee seuraaviin sukupolviinkin. Vaimot sitten vaan kestää haikeutensa ja haikeutensa, sen sijaan että hyväksikäyttävät muita. Kasvaisit sinäkin aikuiseksi. 

Jos tämä olisi totta niin miksi sen naisen pitää hoitaa aina ja ikuisesti se ehkäisy?

Jos mies ei halua lasta niin käyttäköön kondomia tai nips piuhat poikki. 

Vai onko niin että jos ero tulee niin sitten kuitenkin pitää olla valmis lisääntymään uuden naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi vaimo haluaa kolmannen lapsen jos olette eroamassa? Miksi joku haluaisi tuollaiseen tilanteeseen vielä uuden lapsen?

Tiedän tapauksia. Narsistiset, toisia hyväksikäyttävät, manipuloivat ihmiset. Jokainen lapsi on yksi lisäkeino kontrolloida, syyllistää ja hyväksikäyttää toista vanhempaa.  Kun vauva saa alkunsa, siitä saa moneksi vuodeksi hyvän keinon hallita toista osapuolta, varsinkin jos toinen osapuoli on kiltti ja vastuuntuntoinen.  Että yllättävän monikin luonnehäiriöinen ihminen haluaa pakottaa toisen leikkimään sitä omaa kotileikkiään.  Naiselle uusi vauva on mitä parhain keino estää miestä päättämästä itse omasta elämästään ja esimerkiksi päästä eroon huonosta suhteesta. Näitä on ikävä kyllä nähty, ihan oikeassa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä pitänyt löysässä hirressä jos kerran olet sanonut että se on mahdollista ja nyt oletkin muuttanut mielesi ja haluat jopa erota.

Jäiköhän minulta jotain lukematta, mutta en kyllä huomaa missään, että aloittaja olisi sanonut kolmannen lapsen olevan mahdollista. Eikös hän kysellyt viikko-viikko-asumisen mahdollisuuksia, jos ero nyt tulee? 

Jos kerta sinä et halua, ei mun mielestä vaimo voi pakottaakaan... Jos lapsi on tärkeämpi kuin teidän liitto niin ottakaa ero ja vaimo voi tehdä toisen lapsen uuden kanssa. Ja en usko että vaimo voi itsestään keksiä että saisit nähdä vain joka toinen viikonloppu lapsiasi. Ellei ole jotain millä hän voi kiristää sinua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N29 kirjoitti:

Jos näkemykset on hyvin erilaiset niin se ero voi tosiaan olla paras ratkaisu. Ja äiti ei yksin päätä asioista kun teillä oletettavasti on jo yhteishuoltajuus, joten turha provosoitua hänen puheistaan.

Lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos tuntuu siltä ettei missään nimessä halua.

Toisaalta jos joku pyytää sinua luopumaan omasta lapsihaaveesta, kannattaa sitäkin pohtia tarkkaan ennenkuin alkaa elää elämäänsä toisen määräämällä tavalla. Nämä on niitä asioita jotka voi kärjistyä siellä myöhemmällä iällä. Pintaan nousee katkeruus ja suru joka kaataa sen suhteen kuitenkin lopulta. Tai mitä jos hän, joka pyysi sinua luopumaan lapsihaaveesta teidän keskinäiseen rakkauteen vedoten, jättää sinut kuitenkin 10 vuoden päästä? Kun sinulta meni hedelmälliset vuodet ohi etkä voi enää saada lapsia? Aika kallis hinta sekin maksaa toisen rakkaudesta mielestäni.

Minun mielestäni niiden ihmisten, joille aina vaan uusi vauva on tärkeämpi kuin olemassaoleva perhe ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Jos päällimmäisenä on katkeruus lapsiluvusta eikä onni ja kiitollisuus niistä lapsista jotka jo on, niin on lisäännytty vääristä syistä.

Montako lasta sinulla itselläsi on? Ja  onko se uusi vauva aina ollut sinulle tärkeämpi, kun se jo olemassa oleva perhe?  Vai mistä ajatuksesi pulppuaa?. Itselläni on 4 lasta, nyt jo aikuisia, mutta en kyllä koskaan ajatellut, että se tuleva vauva olisi jotenkin tärkeämpi, kuin ne jo valmiina olevat. Yksi lapsi vain ei voi korvata toista. Jokainen on oma itsensä ja tärkeä omana itsenään. Jos ihminen haluua 3 lasta, ei se kolmas tietenkään ole sen tärkeämpi, kuin ne kaksi muutakaan, mutta se on silti ihan oma ihmisensä ja yhtä tärkeä, kuin ne  kaksi muutakin.

Uskoisin että tuossa kommentissa mihin vastasit viitattiin siihen, että äiti on valmis rikkomaan perheen kahdelta lapselta jos ei kolmatta saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N29 kirjoitti:

Jos näkemykset on hyvin erilaiset niin se ero voi tosiaan olla paras ratkaisu. Ja äiti ei yksin päätä asioista kun teillä oletettavasti on jo yhteishuoltajuus, joten turha provosoitua hänen puheistaan.

Lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos tuntuu siltä ettei missään nimessä halua.

Toisaalta jos joku pyytää sinua luopumaan omasta lapsihaaveesta, kannattaa sitäkin pohtia tarkkaan ennenkuin alkaa elää elämäänsä toisen määräämällä tavalla. Nämä on niitä asioita jotka voi kärjistyä siellä myöhemmällä iällä. Pintaan nousee katkeruus ja suru joka kaataa sen suhteen kuitenkin lopulta. Tai mitä jos hän, joka pyysi sinua luopumaan lapsihaaveesta teidän keskinäiseen rakkauteen vedoten, jättää sinut kuitenkin 10 vuoden päästä? Kun sinulta meni hedelmälliset vuodet ohi etkä voi enää saada lapsia? Aika kallis hinta sekin maksaa toisen rakkaudesta mielestäni.

Minun mielestäni niiden ihmisten, joille aina vaan uusi vauva on tärkeämpi kuin olemassaoleva perhe ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Jos päällimmäisenä on katkeruus lapsiluvusta eikä onni ja kiitollisuus niistä lapsista jotka jo on, niin on lisäännytty vääristä syistä.

Montako lasta sinulla itselläsi on? Ja  onko se uusi vauva aina ollut sinulle tärkeämpi, kun se jo olemassa oleva perhe?  Vai mistä ajatuksesi pulppuaa?. Itselläni on 4 lasta, nyt jo aikuisia, mutta en kyllä koskaan ajatellut, että se tuleva vauva olisi jotenkin tärkeämpi, kuin ne jo valmiina olevat. Yksi lapsi vain ei voi korvata toista. Jokainen on oma itsensä ja tärkeä omana itsenään. Jos ihminen haluua 3 lasta, ei se kolmas tietenkään ole sen tärkeämpi, kuin ne kaksi muutakaan, mutta se on silti ihan oma ihmisensä ja yhtä tärkeä, kuin ne  kaksi muutakin.

Kyllä on monia äitejä, jotka nimenomaan tykkäävät siitä vauva-ajasta, mutteivät sitten vanhempien lasten kasvatuksesta. Uusi vauva syrjäyttää vanhemmat lapset. Huomio keskitetään täysin siihen suloiseen ja ihasteltavaan vauvaan ja monimutkaisempaa vuorovaikutusta vaativat isommat muksut jäävät omillleen.

Vierailija kirjoitti:

MINKÄ TAKIA annatte huomiota tuolle naiselle (ap) joka tehtailee näitä vaimosatujaan joka ikinen päivä tänne???

Eikös ap ollut mies.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on viimeisen puolen vuoden aikana ollut syy useisiin riitoihin. Olen selittänyt vaimolle miksi en halua ja yrittänyt keskustella asiasta järkevästi.

Seksi ei enää kiinosta kumpaakaan, koska en halua ottaa riskiä että vaino tulee raskaaksi, myönsi lopettaneensa pillerit.

Kun otin eron puheeksi alkoi painostus , kuinka lapset jäisi sitten hänelle jos minä hylkään perheeni..

Kysynkin nyt että onko viikko-viikko systeemi mahdollinen jos muuttaisin lähelle asumaan? Onko kenelläkään kokemuksia? Vaimo on uhonnut että tulisin näkemään lapsia vain joka 2. Viikonloppu mutta tähän en suostu, lapsetkin ovat sen verran isoja että saavat kohta päättää itse.

En näe vaimon puheiden jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin eron.

Käyt nipsaisemassa tiehyesi poikki , vaimolta salaa..

Sit yritätte sitä lasta ahkerasti, esim 3 kertaa päivässä:)

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä haluaisin kolmannen, mies ei. Alunperin olimme molemmat ehkä-linjoilla. Otimme muutaman vuoden lisäharkinta-ajan, jonka aikana mies meni eteenpäin, minulla taas vahvistui kaipaus yhdestä lapsesta lisää. Kyllä tämä on itselle surun ja menetyksen paikka, ja hiertää välejämme. Aika pahalta tuntuisi, jos oman suru- ja luopumisprosessin aikana toinen osapuoli alkaisi puhumaan erosta ja viikko-viikko-systeemistä. Itse haluaisin nimenomaan lisää sitä perhe-elämää, en elää sitä jatkossa 50 %.

Ja ihan töissä olemme molemmat, samalla palkkatasolla, lompakkoloinen-kommentoijalle tiedoksi.

No onko se kolmannen lapsen saaminen sinulle niin tärkeää, että haluat luopua tästä nykyisestä perheelämästä ja hankkia sen kolmannen lapsen jonkun toisen kanssa? Koska se on sinun ainut ratkaisusi tähän ongelmaan, jos et hyväksy sitä, että kaksi lastakin antaa jo tarpeeksi aihetta kiitollisuuteen. Tämän miehen kanssa et voi kolmatta lasta saada, mutta jonkun toisen kanssa voit. Eli haluatko luopua tästä elämästä, mitä elät tällä hetkellä miehesi ja lastesi kanssa ja vaihtaa sen eroon, uuden miehen etsintään ja kolmannen lapsen hankkimiseen hänen kanssaan?

Vaihtoehtoja kun ei ole olemassa aina siten kuin itse haluaisi, mutta löytyy kuitenkin aina jotain vaihtoehtoja. Tässä tilanteessa vaihtoehto ei ole kolmannen lapsen hankkiminen nykyisten lastesi isän kanssa. Mutta jos kolmas lapsi on sinulle edelleen tärkeämpi kuin elämä nykyisen perheen kanssa, niin voit toki tehdä tämän eroratkaisun ja hankkia sen kolmannen lapsen toisen miehen kanssa. Jos tämä vaihtoehto ehkäisee sinua katkeroitumista ja purkamasta sitä mieheesi ja nykyisiin lapsiisi, niin ero on luultavasti kaikkien kannalta paras ratkaisu. Mieskin voi sitten keskittää huomionsa näihin nykyisiin lapsiin ja uuteen parisuhteeseen, jossa vaimo ei tunne katkeruutta häntä kohtaan.

ERO TULEE JOKA TAPAUKSESSA!

vaimo tekee sen 3:nen lapsen jonkun nyhverön kanssa..

Juokse ja lujaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä pitänyt löysässä hirressä jos kerran olet sanonut että se on mahdollista ja nyt oletkin muuttanut mielesi ja haluat jopa erota.

Jäiköhän minulta jotain lukematta, mutta en kyllä huomaa missään, että aloittaja olisi sanonut kolmannen lapsen olevan mahdollista. Eikös hän kysellyt viikko-viikko-asumisen mahdollisuuksia, jos ero nyt tulee? 

En ole tuon kommentin kirjoittaja, mutta muistan kyllä myös eilen lukeneeni että mies oli alkuun pitänyt kolmannen tuloa mahdollisena. Nyt en enää löytänyt. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Mä menin sterilisaatioon, kun ajatuskin kolmannesta lapsesta oli ihan kauhistus. En halunnut missään nimessä. Ikää oli operaation aikaan 34v, joten ihan olisi kyllä aikaa ollut vielä lapsi tai parikin tehdä. Ja olen muutenkin hyvin hedelmällisestä suvusta; vaivatta on tullut äidille ja siskoillekin liuta lapsia.

Mietimme joka skenaarion läpi puolison kanssa. Omat ja lasten kuolemat, erot ja uudet. Minä en lapsia tahdo enää lisää, en nykyisen tai mahdollisen myöhemmän kumppanin kanssa. Mieheni sen sijaan saattaisi vielä haluta, jos nuorena leskeytyisi (on nyt 35v, joten ihan hyvin vielä ehtii vauvoja tehdä) tai jos erottaisiin ja löytäisi uuden. Asian pohtimiseen ei liittynyt mitään draamaa.

En ymmärrä miten tämmöinen asia voi olla totaalinen eron paikka? Mikä hinku sillä toisella (olkoon sitten mies tai nainen) on niitä lapsia lisää tehdä jos edellistenkin kanssa on jaksaminen tai talous tiukoilla, jos parisuhde ei voi hyvin tai jos pariskunnasta toinen on totaalisesti sitä mieltä, että ei lasta halua.

Mene vasektomiaan, jos et enää lapsia tahdo. Mutta älä mene selän takana puolisoltasi.

Siinä vaiheessa kun tuo meni vaimon puolelta kiristyksen ja uhkailun puolelle, lasten käyttämiseen aseina miestä vastaan, niin kyllä se on ihan ymmärrettävää, että eropohdinnat tulivat mukaan kuvioon.