Lue keskustelun säännöt.
Ero edessä, vaimo haluaa kolmannen lapsen ja minä en.
21.02.2018 |
Tämä on viimeisen puolen vuoden aikana ollut syy useisiin riitoihin. Olen selittänyt vaimolle miksi en halua ja yrittänyt keskustella asiasta järkevästi.
Seksi ei enää kiinosta kumpaakaan, koska en halua ottaa riskiä että vaino tulee raskaaksi, myönsi lopettaneensa pillerit.
Kun otin eron puheeksi alkoi painostus , kuinka lapset jäisi sitten hänelle jos minä hylkään perheeni..
Kysynkin nyt että onko viikko-viikko systeemi mahdollinen jos muuttaisin lähelle asumaan? Onko kenelläkään kokemuksia? Vaimo on uhonnut että tulisin näkemään lapsia vain joka 2. Viikonloppu mutta tähän en suostu, lapsetkin ovat sen verran isoja että saavat kohta päättää itse.
En näe vaimon puheiden jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin eron.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eroa heti. ei lisää lapsia. maailma tuhoutuu liialliseen ihmismäärään.
Ylikansoitushan on juurikin Suomen kaltaisten teollisuusmaiden ongelma (vinkki: ei ole)... LOL miten joku voi olla noin pihalla maailman tilasta.
Kyllä tässä tapauksessa olisi parempi kasvaa isänsä kanssa jos äiti kiristää ja uhkailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä pitänyt löysässä hirressä jos kerran olet sanonut että se on mahdollista ja nyt oletkin muuttanut mielesi ja haluat jopa erota.
Onneksi itse sain kolmanteni vaikkei mies alkuun innostunutkaan. Nythän ei voisi kuvitella ettei tätä kolmatta olisi olemassa.
Lapsiluku on osa identiteettiä ja voimakas mielikuva omasta perheestä ja itsestä voi olla vaikea muuttaa.
Ihan hyvä että eroatte, olet niin itsekäs.
Kun olet kiikkustuolissa niin kiroatko " Voi perkele kun tuli tehtyä vielä kolmas lapsi"
Vai olisiko se kuitenkin realistisempaa että vaimosi yhä kiikkustuolissakin harmittelisi että elämä on ohi eikä kolmas koskaan toteutunut...Toivottavasti vaimo löytää miehen joka tahtoo lisää lapsia. Ja eronneesta perheestä itse olevana voin kertoa että viikko viikko on paskin keksintö ikinä. Toivottavasti tyydyt etävanhemmuuteen lasten hyvinvoinnin edessä.
Tässä aloittaja vastaa itselleen. Samanlainen kirjoiutustyyli ja pilkkuvirheet.
Jos näkemykset on hyvin erilaiset niin se ero voi tosiaan olla paras ratkaisu. Ja äiti ei yksin päätä asioista kun teillä oletettavasti on jo yhteishuoltajuus, joten turha provosoitua hänen puheistaan.
Lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos tuntuu siltä ettei missään nimessä halua.
Toisaalta jos joku pyytää sinua luopumaan omasta lapsihaaveesta, kannattaa sitäkin pohtia tarkkaan ennenkuin alkaa elää elämäänsä toisen määräämällä tavalla. Nämä on niitä asioita jotka voi kärjistyä siellä myöhemmällä iällä. Pintaan nousee katkeruus ja suru joka kaataa sen suhteen kuitenkin lopulta. Tai mitä jos hän, joka pyysi sinua luopumaan lapsihaaveesta teidän keskinäiseen rakkauteen vedoten, jättää sinut kuitenkin 10 vuoden päästä? Kun sinulta meni hedelmälliset vuodet ohi etkä voi enää saada lapsia? Aika kallis hinta sekin maksaa toisen rakkaudesta mielestäni.
Minä olin pari vuotta sitten vähän samassa tilanteessa kuin AP. Vaimo toivoi kovasti kolmatta, minusta kaksi tuntui hyvältä. Lopulta sitten käännyin itsekin kolmannen kannalle, ja nyt meillä on kolme lasta, kaikki yhtä rakkaita. Meillä on vaimon kanssa molemmilla hyvät ja vakituiset työt, ja kodissamme oli yksi "ylimääräinen" huone, joten puitteet olivat kolmannelle hyvät.
Neljättä ei kyllä enää tule - ihan siitäkään syystä, että en ole valmis siirtymään farkkuvolvosta 7-paikkaiseen tila-autoon. :)
N29 kirjoitti:
Jos näkemykset on hyvin erilaiset niin se ero voi tosiaan olla paras ratkaisu. Ja äiti ei yksin päätä asioista kun teillä oletettavasti on jo yhteishuoltajuus, joten turha provosoitua hänen puheistaan.
Lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos tuntuu siltä ettei missään nimessä halua.
Toisaalta jos joku pyytää sinua luopumaan omasta lapsihaaveesta, kannattaa sitäkin pohtia tarkkaan ennenkuin alkaa elää elämäänsä toisen määräämällä tavalla. Nämä on niitä asioita jotka voi kärjistyä siellä myöhemmällä iällä. Pintaan nousee katkeruus ja suru joka kaataa sen suhteen kuitenkin lopulta. Tai mitä jos hän, joka pyysi sinua luopumaan lapsihaaveesta teidän keskinäiseen rakkauteen vedoten, jättää sinut kuitenkin 10 vuoden päästä? Kun sinulta meni hedelmälliset vuodet ohi etkä voi enää saada lapsia? Aika kallis hinta sekin maksaa toisen rakkaudesta mielestäni.
Tämä on luultavasti ainoa järkevä ja molemmat näkökannat huomioiva kommentti tässä räyhääjien ja öykkäreitten ketjussa. Kannattaa lukea tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä pitänyt löysässä hirressä jos kerran olet sanonut että se on mahdollista ja nyt oletkin muuttanut mielesi ja haluat jopa erota.
Onneksi itse sain kolmanteni vaikkei mies alkuun innostunutkaan. Nythän ei voisi kuvitella ettei tätä kolmatta olisi olemassa.
Lapsiluku on osa identiteettiä ja voimakas mielikuva omasta perheestä ja itsestä voi olla vaikea muuttaa.
Ihan hyvä että eroatte, olet niin itsekäs.
Kun olet kiikkustuolissa niin kiroatko " Voi perkele kun tuli tehtyä vielä kolmas lapsi"
Vai olisiko se kuitenkin realistisempaa että vaimosi yhä kiikkustuolissakin harmittelisi että elämä on ohi eikä kolmas koskaan toteutunut...Toivottavasti vaimo löytää miehen joka tahtoo lisää lapsia. Ja eronneesta perheestä itse olevana voin kertoa että viikko viikko on paskin keksintö ikinä. Toivottavasti tyydyt etävanhemmuuteen lasten hyvinvoinnin edessä.
Tässä aloittaja vastaa itselleen. Samanlainen kirjoiutustyyli ja pilkkuvirheet.
Niinpä. Mikäs trolli se on, joka ei itselleen vastaa? Ja kuten huomaamme, provo upposi: tämän ketjun nutcaset haukkuvat kuorossa vaimorukkaa. :D Ihmisen mieli on mielenkiintoinen.
Meillä minä haluaisin kolmannen, mies ei. Alunperin olimme molemmat ehkä-linjoilla. Otimme muutaman vuoden lisäharkinta-ajan, jonka aikana mies meni eteenpäin, minulla taas vahvistui kaipaus yhdestä lapsesta lisää. Kyllä tämä on itselle surun ja menetyksen paikka, ja hiertää välejämme. Aika pahalta tuntuisi, jos oman suru- ja luopumisprosessin aikana toinen osapuoli alkaisi puhumaan erosta ja viikko-viikko-systeemistä. Itse haluaisin nimenomaan lisää sitä perhe-elämää, en elää sitä jatkossa 50 %.
Ja ihan töissä olemme molemmat, samalla palkkatasolla, lompakkoloinen-kommentoijalle tiedoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piuhat poikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ota vasektomia ja sitten yritätte niin pitkään kunnes vaimo kyllästyy.
Noin minäkin tekisin.
Minusta epärehellisyys on aina moraalitonta.
Kaikista kurjimpia on nämä jotka vedättävät puolisoa vuosi kaupalla, että joo kyllä mäkin haluan lapsia, mutta en nyt. Odotetaan ja odotetaan. Toiselta menee synnytysikä vuodet ohi ja jää yksin kun mies lopulta vaihtaa kymmenen vuotta nuorempaan joka voi vielä synnyttää.
Ero on hyvä vaihtoehto teille. Teillä on perustavan laatuisesti erilaiset tulevaisuuden ja elämän toiveet. Ripeä ero ja ex ehtii vielä löytää uuden puolison ja saada toivotun lapsen / lapset.
N29 kirjoitti:
Jos näkemykset on hyvin erilaiset niin se ero voi tosiaan olla paras ratkaisu. Ja äiti ei yksin päätä asioista kun teillä oletettavasti on jo yhteishuoltajuus, joten turha provosoitua hänen puheistaan.
Lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos tuntuu siltä ettei missään nimessä halua.
Toisaalta jos joku pyytää sinua luopumaan omasta lapsihaaveesta, kannattaa sitäkin pohtia tarkkaan ennenkuin alkaa elää elämäänsä toisen määräämällä tavalla. Nämä on niitä asioita jotka voi kärjistyä siellä myöhemmällä iällä. Pintaan nousee katkeruus ja suru joka kaataa sen suhteen kuitenkin lopulta. Tai mitä jos hän, joka pyysi sinua luopumaan lapsihaaveesta teidän keskinäiseen rakkauteen vedoten, jättää sinut kuitenkin 10 vuoden päästä? Kun sinulta meni hedelmälliset vuodet ohi etkä voi enää saada lapsia? Aika kallis hinta sekin maksaa toisen rakkaudesta mielestäni.
Minun mielestäni niiden ihmisten, joille aina vaan uusi vauva on tärkeämpi kuin olemassaoleva perhe ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Jos päällimmäisenä on katkeruus lapsiluvusta eikä onni ja kiitollisuus niistä lapsista jotka jo on, niin on lisäännytty vääristä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ehdottomasti se vasektomia. Etpähän ainakaan sitä katkeruutta aiheuta nykyiselle puolisolle että muutaman vuoden kuluttua teet lapsen /lapsia uuden kumppanin kanssa.
Ja jokaiselle naiselle tiedoksi. Se ei ole paha juttu että hankkiudut raskaaksi vielä kun olet hedelmällinen vaikka mies ei haluaisi. Tulevaisuudesta kun ei tiedä. Mies voi tosiaan tehdä lapsia myöhemmin toisen kanssa vaikka sinulta kieltäisikin. Olisitko silloin iloinen että tottelit miestäsi ja luovuit omista haaveistasi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä haluaisin kolmannen, mies ei. Alunperin olimme molemmat ehkä-linjoilla. Otimme muutaman vuoden lisäharkinta-ajan, jonka aikana mies meni eteenpäin, minulla taas vahvistui kaipaus yhdestä lapsesta lisää. Kyllä tämä on itselle surun ja menetyksen paikka, ja hiertää välejämme. Aika pahalta tuntuisi, jos oman suru- ja luopumisprosessin aikana toinen osapuoli alkaisi puhumaan erosta ja viikko-viikko-systeemistä. Itse haluaisin nimenomaan lisää sitä perhe-elämää, en elää sitä jatkossa 50 %.
Ja ihan töissä olemme molemmat, samalla palkkatasolla, lompakkoloinen-kommentoijalle tiedoksi.
Vaikka kuinka olisi surua ja huono olo niin silti jo olemassa olevia lapsia ei saisi sekottaa riitelyyn ja uhata ettei mies saa nähdä heitä.
Tässä vaimo niin sanotusti kiristää miestä tai niin mä sen kokisin jos tuolla tavalla uhkailtaisiin.
Jos puhuminen ei auta niin mielestäni ero on ainut ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N29 kirjoitti:
Jos näkemykset on hyvin erilaiset niin se ero voi tosiaan olla paras ratkaisu. Ja äiti ei yksin päätä asioista kun teillä oletettavasti on jo yhteishuoltajuus, joten turha provosoitua hänen puheistaan.
Lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos tuntuu siltä ettei missään nimessä halua.
Toisaalta jos joku pyytää sinua luopumaan omasta lapsihaaveesta, kannattaa sitäkin pohtia tarkkaan ennenkuin alkaa elää elämäänsä toisen määräämällä tavalla. Nämä on niitä asioita jotka voi kärjistyä siellä myöhemmällä iällä. Pintaan nousee katkeruus ja suru joka kaataa sen suhteen kuitenkin lopulta. Tai mitä jos hän, joka pyysi sinua luopumaan lapsihaaveesta teidän keskinäiseen rakkauteen vedoten, jättää sinut kuitenkin 10 vuoden päästä? Kun sinulta meni hedelmälliset vuodet ohi etkä voi enää saada lapsia? Aika kallis hinta sekin maksaa toisen rakkaudesta mielestäni.
Minun mielestäni niiden ihmisten, joille aina vaan uusi vauva on tärkeämpi kuin olemassaoleva perhe ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Jos päällimmäisenä on katkeruus lapsiluvusta eikä onni ja kiitollisuus niistä lapsista jotka jo on, niin on lisäännytty vääristä syistä.
Moni ei saa sitä ensimmäistäkään lasta kun odottaa liian kauan että koska se mies on valmis. Mieskin pitää yllä toivon kipinää, joo kyllä me lapsia saadaan kun sen aika on. No naisilta se aika loppuu usein kesken. Mies voi tehdä Niinistöt.
Nöyrryt vaan kolmannenkin kerran hiljaa sieltä tossun alta.
Sun oma tahto ja elämähän on ollut förbi jo eka pennusta lähtien.
Sammuta valot ja mene taas itkien nukkumaan.
Hyvää yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikitään että tämä ei ole trolli. Mietippä kumman luulet olevan vahvoilla saamaan lasten lähivanhemmuuden. Sen joka osoittaa olevansa niin lapsirakas että haluaisi kolmannen? Vai sen joka sanoo ettei siedä enää yhtään lasta lisää?
Sillä, joka osaa kohdistaa voimavaransa olemassa oleviin lapsiin ja osaa arvioida, etteivät ne riitä kolmanteen. On tervettä ja viisasta tunnistaa rajansa.
Niin... kysymys taisi olla nyt, että jos ero tulee, niin toimiiko viikko-viikko systeemi. Itselläni on toiminut. Erosin miehestäni, kun lapsemme oli 1,5 vuotta ja siitä lähtien on ollut viikko-viikko. Asun 1,5 km:n päässä ex-miehestäni. Tämä oli ainoa ratkaisu tilanteeseemme, vaikka lapsi olikin vielä pieni. Viikko-viikko on osaltamme toiminut hyvin, varmaankin myös sen vuoksi, että välimatka on lyhyt. Myös entisellä työkaverillani oli sama järjestely ja sekin toimi heillä hyvin.
Tällainen puoliso jolla on pakonomainen tarve lisääntyä ymmärtämättä onko siihen oikeasti edes varaa tai henkisiä resursseja ei vaan ole terve päästään.
Mä menin sterilisaatioon, kun ajatuskin kolmannesta lapsesta oli ihan kauhistus. En halunnut missään nimessä. Ikää oli operaation aikaan 34v, joten ihan olisi kyllä aikaa ollut vielä lapsi tai parikin tehdä. Ja olen muutenkin hyvin hedelmällisestä suvusta; vaivatta on tullut äidille ja siskoillekin liuta lapsia.
Mietimme joka skenaarion läpi puolison kanssa. Omat ja lasten kuolemat, erot ja uudet. Minä en lapsia tahdo enää lisää, en nykyisen tai mahdollisen myöhemmän kumppanin kanssa. Mieheni sen sijaan saattaisi vielä haluta, jos nuorena leskeytyisi (on nyt 35v, joten ihan hyvin vielä ehtii vauvoja tehdä) tai jos erottaisiin ja löytäisi uuden. Asian pohtimiseen ei liittynyt mitään draamaa.
En ymmärrä miten tämmöinen asia voi olla totaalinen eron paikka? Mikä hinku sillä toisella (olkoon sitten mies tai nainen) on niitä lapsia lisää tehdä jos edellistenkin kanssa on jaksaminen tai talous tiukoilla, jos parisuhde ei voi hyvin tai jos pariskunnasta toinen on totaalisesti sitä mieltä, että ei lasta halua.
Mene vasektomiaan, jos et enää lapsia tahdo. Mutta älä mene selän takana puolisoltasi.
Vierailija kirjoitti:
Pistä kova kovaa vasten ja älä enää rahoita lompakkoloisen elämää.
Olen työtön ja vaimo kirurgi ja saa palkkaa kuusi numeroisen luvun kuukaudessa.
Jännää miten naisten ehkäisyhuijaukset tuomitaan rutiinilla, mutta tuollaiset ap:n kaltaiset huijaukset ei. Eli mies valehdellut haluavansa tietyn määrän lapsia.
Pahimkat valehtelevat haluavansa lapsia, muttei "vielä". Sitten odotellaan kunnes naisella tulee ikä vastaan.
Ei ole yhtään sen kunniallisempaa huijausta kuin ehkäisyhuijauskaan.
Ahaa että huijaaminen onkin ihan OK? Kunhan ei huijata isäksi?
Juu en hyväksy minkäänlaista huijaamista enkä valehtelua.
Sanot vaimollesi selkeästi ja lopullisesti ettet halua lisää lapsia ja nyt varaat ajan vasektomiaan.
Tai että nyt otat eron ja tulet vaatimaan viikko- viikko systeemiä.
Mutta ei kannata uhkailla vaan toimia niin että vaimo näkee että nyt ollaan tosissaan.
Ehtii hänkin perääntyä vielä . Jos muuten on mennyt hyvin niin harmihan se on erota vain tämän takia kun kaksi lasta kuitenkin on.