Ero edessä, vaimo haluaa kolmannen lapsen ja minä en.

Martina täällä..hei vaan moi!

Mul on rikas mies...elämääni tuovat SISÄLTÖÄ uudet laukut..ulkomaanmatkat..kodin sisustaminen..

Sinulle sisältöä tuovat tapaamiset neuvolassa, sosiaalihuollossa...hiekkalaatikolla

Respect

Ju....... millaisia ihmisiä? 

Vierailija kirjoitti:

ota vasektomia ja sitten yritätte niin pitkään kunnes vaimo kyllästyy.

Tiedän miehen, joka on saanut kaksi lasta vasektomiansa jälkeen ;) Ei ole 100% varma ehkäisy sekään.

PISTÄ EUKKO VAIHTOON.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on viimeisen puolen vuoden aikana ollut syy useisiin riitoihin. Olen selittänyt vaimolle miksi en halua ja yrittänyt keskustella asiasta järkevästi.

Seksi ei enää kiinosta kumpaakaan, koska en halua ottaa riskiä että vaino tulee raskaaksi, myönsi lopettaneensa pillerit.

Kun otin eron puheeksi alkoi painostus , kuinka lapset jäisi sitten hänelle jos minä hylkään perheeni..

Kysynkin nyt että onko viikko-viikko systeemi mahdollinen jos muuttaisin lähelle asumaan? Onko kenelläkään kokemuksia? Vaimo on uhonnut että tulisin näkemään lapsia vain joka 2. Viikonloppu mutta tähän en suostu, lapsetkin ovat sen verran isoja että saavat kohta päättää itse.

En näe vaimon puheiden jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin eron.

Nauhoita vaimosi uhoamiset nauhalle, ja esitä ne todisteena huoltajuuskiistan aikana.

Tuttava teki sen kolmannen. Vanhemmat lapset yli 10-vuotiaita. Kyllä sitä mietti, että hullujako ovat.

Tuttavapiirissä kaikki nämä "tahdon vielä yhden lapsen" -vonkumiset ovat johtaneet tavalla tai toisella perheen hajoamiseen. Yhdessä erossa lasten huoltajuus meni vieläpä lopulta kokonaan miehelle... Ironista suorastaan.

AP:lle osanottoni, AP:n vaimolle ja vastaaville: järki käteen.

Ap:lla on itsekäs ja mielenvikainen vaimo. Kyllä minäkin eroaisin vastaavassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta ei vielä kuormita maapalloa, olettehan tehneet ihmiset itsesi ja vaimosi tilalle. Kolmas on jo ylikansoittamista. On siis vain ekoteko jättää lapsiluku kahteen. Lapsilisien sijaan suurperheille pitäisi lätkäistä hiilijalanjälkivero.

Tämä. Tämä sääntö maailmanlaajuiseen käyttöön niin alkaisi ylikansoittaminen loppua. Ihmisiä on jo nyt 2 miljardia liikaa! Ei, tämä,maailma ei tarvitse juuri sinun geenejäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä haluaisin kolmannen, mies ei. Alunperin olimme molemmat ehkä-linjoilla. Otimme muutaman vuoden lisäharkinta-ajan, jonka aikana mies meni eteenpäin, minulla taas vahvistui kaipaus yhdestä lapsesta lisää. Kyllä tämä on itselle surun ja menetyksen paikka, ja hiertää välejämme. Aika pahalta tuntuisi, jos oman suru- ja luopumisprosessin aikana toinen osapuoli alkaisi puhumaan erosta ja viikko-viikko-systeemistä. Itse haluaisin nimenomaan lisää sitä perhe-elämää, en elää sitä jatkossa 50 %.

Ja ihan töissä olemme molemmat, samalla palkkatasolla, lompakkoloinen-kommentoijalle tiedoksi.

No onko se kolmannen lapsen saaminen sinulle niin tärkeää, että haluat luopua tästä nykyisestä perheelämästä ja hankkia sen kolmannen lapsen jonkun toisen kanssa? Koska se on sinun ainut ratkaisusi tähän ongelmaan, jos et hyväksy sitä, että kaksi lastakin antaa jo tarpeeksi aihetta kiitollisuuteen. Tämän miehen kanssa et voi kolmatta lasta saada, mutta jonkun toisen kanssa voit. Eli haluatko luopua tästä elämästä, mitä elät tällä hetkellä miehesi ja lastesi kanssa ja vaihtaa sen eroon, uuden miehen etsintään ja kolmannen lapsen hankkimiseen hänen kanssaan?

Vaihtoehtoja kun ei ole olemassa aina siten kuin itse haluaisi, mutta löytyy kuitenkin aina jotain vaihtoehtoja. Tässä tilanteessa vaihtoehto ei ole kolmannen lapsen hankkiminen nykyisten lastesi isän kanssa. Mutta jos kolmas lapsi on sinulle edelleen tärkeämpi kuin elämä nykyisen perheen kanssa, niin voit toki tehdä tämän eroratkaisun ja hankkia sen kolmannen lapsen toisen miehen kanssa. Jos tämä vaihtoehto ehkäisee sinua katkeroitumista ja purkamasta sitä mieheesi ja nykyisiin lapsiisi, niin ero on luultavasti kaikkien kannalta paras ratkaisu. Mieskin voi sitten keskittää huomionsa näihin nykyisiin lapsiin ja uuteen parisuhteeseen, jossa vaimo ei tunne katkeruutta häntä kohtaan.

Kysyt oikeita kysymyksiä, mutta minulla ei ole näihin vastauksia. Parisuhteen ja perheen rikkominen ja uuden suhteen aloittaminen yksin tavoitteena saada uusi lapsi, ei oikein luo kuvaa hyvästä kasvuympäristöstä potentiaaliselle lapselle, nykyisistä puhumattakaan.

Sitähän minä tässä nimenomaan suren: että nykyinen hyvä perhe-elämämme on hetkessä ohi. Mies on hyvä isä, meillä olisi niin sosiaalista kuin taloudellista kykyä suurentaa perhettämme. On sääli, että meidän kaltaisemme perheet jättävät sen kolmannen tekemättä. Kolmatta emme tehneet suinpäin vauvakuumeessa, vaan otimme mietintätauon, laitoimme elämäämme eteenpäin. Nyt koen että resurssimme riittäisivät uuteen lapseen, mutta mies haluaakin käyttää vapautuneet resurssit muuhun. Ymmärrän, kunnioitan, mutta suren. En tiedä onko tämä sitä kuuluisaa erilleen kasvamista tau mitä: haaveet erytyvät. Eri asioista tulee parille tärkeitä. Minä olisin valmis alkamaan esimerkiksi tukiperheeksi, mies ei.

Ei kannata pitää toista"resurssina"

Tee vain ne asiat mitkä tekisit yksinhuoltajana..sillä

Elämä yllättää aina, sano Minkkinen kun lapsensa jätti

Minusta tässä on harvinaisen fiksu mies, on yrittänyt keskustella asiasta vainonsa kanssa ja kun kummatkin haluaa elämältään eriasioita on ero sillon ratkaisu, kumpikaan ei katkeroidu vaan voi lähteä haluamaansa suuntaan.

Niille jotka sanovat että ehkäisy kuuluu sille joka ei lasta halua niin olen erimieltä. Yhdessä se kuuluu sopia eikä niin että toinen vaan yhtäkkiä lopettaa ehkäisyn keskustelematta asiasta ensin. Ymmärrän täysin että tässä tilanteessa on seksielämä loppunut, en itsekkään ottaisi riskiä.

Voi hele....! Täällä ollaan niin surullisia kun ei saada sitä kolmatta lasta. Ja toiset kun ei saa sitä ensimmäistäkään! Ottakaa nyt aikuiset ihmiset järki käteen ja olkaa onnellisia siitä mitä teillä on.

Meillä vähän sama tilanne, mutta minä aikuisena ihmisenä luovuin unelmastani kahden jo olemassa olevan lapsen takia. Huomattavasti tärkeämpää oli mulle se, että he saavat mahdollisimman hyvän lapsuuden kuin se, että mun unelma kolmannesta toteutuu. Mies totesi, että hänellä ei ole voimavaroja uuteen vauvaan, minusta se oli aikuisuuden merkki. Hän tunnisti rajansa.

Rakastan perhettäni.

Eroa heti.

Vierailija kirjoitti:

Ju....... millaisia ihmisiä? 

Niin ketkä? Täällä on melko erilaisia näkökulmia asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on harvinaisen fiksu mies, on yrittänyt keskustella asiasta vainonsa kanssa ja kun kummatkin haluaa elämältään eriasioita on ero sillon ratkaisu, kumpikaan ei katkeroidu vaan voi lähteä haluamaansa suuntaan.

Niille jotka sanovat että ehkäisy kuuluu sille joka ei lasta halua niin olen erimieltä. Yhdessä se kuuluu sopia eikä niin että toinen vaan yhtäkkiä lopettaa ehkäisyn keskustelematta asiasta ensin. Ymmärrän täysin että tässä tilanteessa on seksielämä loppunut, en itsekkään ottaisi riskiä.

Kyllä nainen saa ihan itse päättää syökö pillereitä tai pitääkö kierukkaa. Niiden käyttämiseen tai käytön lopettamiseen ei tarvita mitään lupakeskusteluja. Informointi kumppanille asiasta riittää.

No, onhan niitä kaikenlaisia kynnysmattoja naisissakin.

Minulle yksi lapsi on riittänyt vallan mainiosti enkä voi ymmärtää pentutehtailua tässäkään asiassa :D

Jos oma elämä on jotekin pielessä, täytynee yrittää elää toisten elämää koko elämäsä loppuun....

Miten tuollaista eukkoa enää voi edes kuvitella panevansa? Lerpahtaa jo ajatuksesta varmaan. Vasektomia on sun ainoa vaihtoehto ap, jäit sitten nykyiseen suhteeseesi tai et.

Vierailija kirjoitti:

Minulle yksi lapsi on riittänyt vallan mainiosti enkä voi ymmärtää pentutehtailua tässäkään asiassa :D

Jos oma elämä on jotekin pielessä, täytynee yrittää elää toisten elämää koko elämäsä loppuun....

Ja koska sulle riitti yksi pentu, niin kaikkien muiden pitäisi elää niinkuin sinä ja haluta samaa?

Aina yhtä hämmästyttävää, miten aikuinen ihminen voi olla noin omanapainen. Aikuinen oletettavasti olet, kun kerta penikoinut olet.

Vähän tuntuu siltä että tässä ap.n tapauksessa on raja jo ylitetty eikä paluuta ole. Kun luottamus on mennyt, suhteessa on kiristystä ja painostamista niin töitä saa tehdä että vanha rakkaus enää sieltä löytyisi. Harmi vaan niiden kahden lapsen puolesta että vanhemmat ovat tässä tilanteessa. Nyt viimeistään vanhempien tulisi olla aikuisia että lapset saavat pitää molemmat vanhemmat.