Pitääkö kaikkien olla empaattisia?

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyvytön ihminen on sosiopaatti. Ei empatia sulje pois järkeä, päin vastoin.

Empatiakyvyn myötä ihmiseltä puuttuu sekä oma persoonallisuus että normaali tunne-elämä. Hän on sisältä tyhjä ihmisen kuori, joka täyttää ikuista tyhjyyttään manipuloimalla ja hyväksikäyttämällä muita.

Empatiaa kykenee oppimaan, mutta sosiopaatista ei koskaan tule normaalia ihmistä.

Anteeksiantamattomuus johtuu empatiakyvyn puutteesta. Yhdestä virheestä aletaan suunnittelemaan eroa. Ei jousteta toisen virheiden suhteen.

Jos koira puree minua ja alan sitten ymmärtämään muita purtuja, niin en sanoisi että kyseessä on empatia, ja että olisin oppinut empatiaa. Päinvastoin on esimerkki siitä miten epäempaattinen toimii.

Edelleen änkyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin sama änkyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sama intj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:

Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.

Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.

Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?

 Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa. 

Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.

Empaattisuus on määritelmä ja hieman tulkinnanvarainen sellainen, joten en menisi niin pitkälle, että väittäisin olevan vain joko tai. Millä sitä edes mittaisi ja mikä tällainen tarkka määritelmä olisi?

Empaattisuus on tulkinnavarainen vain ei empaattiselle. Hänellä ei ole kokemusta empaattisuudesta ja sen takia sotkeutuu määritelmiin. Lisäksi asiaa sotkee se että empatiamääritelmässä tahallaan tehdään "myönnytyksiä" ei empaattisille. Tämä tehdään sen takia että ihmisen kehumisella päästään parempiin tuloksiin kuin ihmisen moittimisella. Näin ei empaattiselle on annettu mahdollisuus myönteiseen tekemiseen laventamalla empaattisuus hyviksi teoiksi. Ei emppattiselle on annettu mahdollisuus päästä emppaattisen kirjoihin, kun hän tekee jonkun hyvän teon. Tämä on kannustavaa.

Empaattisuus on tunne. Joka ei tätä tunnetta koe, yrittää korvata asian hyvillä teoilla ja häntä kannustetaan siihen.

Eli olemme näemmä uskon asioiden parissa jälleen :( Varmasti jokaisen tunnemailma on hieman erilainen, niin kuka määrittää "oikean" empatian.

Mikä sitten on tuo tunne, jota tunnen läheisteni murheita ja vaikeuksia kohtaan?

Empatia tarkoittaa kykyä eläytyä toisen tunteeseen. Ei kyse ole uskosta, vaan sitä, että aivoista löytyy toimivat peilisolut ja sen verran kognitiivista kapasiteettia, että huomaa, milloin omassa kehossa ja mielessä tuntuva suru on toisen ihmisen tunne ja milloin oma.

"Peilisoluista" en ole kuullutkaan ennen. Muttei tuo vastaa vieläkään olennaisesti siihen mitä se on jota tunnen läheisteni ongelmien takia on, jos ei kerran ole "oikeaa empatiaa"?

Eläimetkin puolustaa laumaansa ja jälkeläisiään. Äidinvaisto sun muuta. Keskinäinen kiintymys. Jälkipolvi teloo itseään niin sännätään auttamaan ja hakemaan laastaria koska niin kuuluu tehdä.

Kun empaattinen ihminen haluaa muuttaa empatiansa teoiksi niin hän menee ja auttaa itse. Jos hän haluaa antaa rahaa niin hän antaa omia rahojaan.

Empatiaa teeskentelevä ei itse luovu mistään. Ei anna omia rahojaan, vaan jakaa mieluusti lähimmäisensä varat niille joita haluaa auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

sama intj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:

Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.

Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.

Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?

 Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa. 

Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.

Empaattisuus on määritelmä ja hieman tulkinnanvarainen sellainen, joten en menisi niin pitkälle, että väittäisin olevan vain joko tai. Millä sitä edes mittaisi ja mikä tällainen tarkka määritelmä olisi?

Empaattisuus on tulkinnavarainen vain ei empaattiselle. Hänellä ei ole kokemusta empaattisuudesta ja sen takia sotkeutuu määritelmiin. Lisäksi asiaa sotkee se että empatiamääritelmässä tahallaan tehdään "myönnytyksiä" ei empaattisille. Tämä tehdään sen takia että ihmisen kehumisella päästään parempiin tuloksiin kuin ihmisen moittimisella. Näin ei empaattiselle on annettu mahdollisuus myönteiseen tekemiseen laventamalla empaattisuus hyviksi teoiksi. Ei emppattiselle on annettu mahdollisuus päästä emppaattisen kirjoihin, kun hän tekee jonkun hyvän teon. Tämä on kannustavaa.

Empaattisuus on tunne. Joka ei tätä tunnetta koe, yrittää korvata asian hyvillä teoilla ja häntä kannustetaan siihen.

Empatia ei ole tunne. Empatia on kyky asettaa itsensä toisen asemaan ts. ymmärtää toisen näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Itse en kaipaa empatiaa esim. lääkäriltä tai asianajajalta, haluan vain saada asiani hoidettua tehokkaasti. Epäempaattiset ihmiset ovat sellaisia asiassa pysyviä, mikä usein on mielestäni plussaa.

Kuitenkin myös epäempaattisten tulee noudattaa sosiaalisia normeja eikä epäempaattisella ole oikeutta tietenkään mihinkään heitteillejättöön tai velvollisuuksien laiminlyöntiin vain siksi, että tunnetasolla ei kiinnosta.

Hyvä kommentti! Ajattelen samoin noista velvollisuuksista, en epäempaattisella tarkoita mitään ääripäätä. Mutta huomaan ajattelevani, että saisipa siltä sanalta sen negatiivisen kaiun pois, "epäempaattinen" on varmaankin 99% ihmisille negatiivinen kuvaus. Sanalle pitäisi keksiä uusi termi, ei mikään "epä"-alkuinen.

Ap

Pragmaattinen on ehkä lähellä hakemaasi. Mutta sama ihminen voi olla empaattinen ja pragmaattinen. Empatiaan ei väistämättä sisälly ongelma heikosta asiassa pysymisen kyvystä.

Sosiaalinen normisto perustuu siinä määrin normaalin emoatiatasoon, että epäempaattisten ihmisten yhteiskunta olisi kaikille hyvin, hyvin epämiellyttävä paikka elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos epäempaattisuudella tarkoitetaan empatiakyvyttömyyttä, niin onhan se huono juttu. Myös henkilölle itselleen, koska hän joutuu opettelemaan pitkän listan asioita, joista muut ihmiset selviävät ihan luonnostaan eli ymmärtävät empatiansa perusteella, millaisia asioita voi toista kohtaan tehdä ja millaisia ei. Empaattisuudessa on kuitenkin eri asteita ja erittäin empaattisen voi olla vaikeaa työskennellä joissakin tehtävissä, koska - vaikka ajattelisikin järjellä ja toimisi työssään sen mukaan - työstä voi seurata tarpeetonta stressiä (esim, kun joutuu irtisanomaan alaisiaan tai tekemään muita päätöksiä, jotka eivät ole toisille ihmisille hyvä asia). 

Ihmistä joutuu kasvattamaan aika rankasti että toimiin sääntöjen puitteissä. Jopa on kuritettu ruumiillisesti että on saatu noudattamaan sääntöjä. En sanoisi että sääntöjen noudattaminen pohjautuu empatiaan vaan on kantapään kautta opittua. Myöhemmin sitten maallinen laki ohjaa toiminnan rajoja.

Aidosti empaattinen ihminen voi irtisanoa ihmisiä ja toimia johtotehtävissä ja saneerata firmaa. Ei hän ketään kaasukammioon ole lähettämässä. Tämmöinen ihminen on ihan yhtä empaattinen kuin se irtisanottukin. Eikä hänen myöskään tarvitse kokea mitään ylimääräistä stressiä vaikka irtisanookin.

Höpö höpö. Ihminen on laumaeläin ja haluaa luontaisesti toimia niin, että lauma hänet hyväksyy. Taito sopeutua sosiaalisiin normeihin kehittyy erittäin hyvin empatiakyvyn kautta.

Jos olisit oikeassa niin ei olisi niin paljon esim. työpaikkakiusaamista. Pelko kiusatuksi joutumisesta ohjaa toimimaan tietyllä tavalla. Oppii hörähtämään hyväksytyllä tavalla oikeissa kohdissa ettei itselle aiheutuisi harmia. Pelko ohjaa toimintaa. Pelko ja valta ja vallankäyttö eikä mikään empaattisuus.

Monet empaattiset ihmiset kärsivät siitä, että toimivat väärin toisia kohtaa, esim. sortuvat kiusaamiseen. Jos kiusaamisesta EI tule itselle pahaa oloa, niin silloin ei ole kovin empaattinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos epäempaattisuudella tarkoitetaan empatiakyvyttömyyttä, niin onhan se huono juttu. Myös henkilölle itselleen, koska hän joutuu opettelemaan pitkän listan asioita, joista muut ihmiset selviävät ihan luonnostaan eli ymmärtävät empatiansa perusteella, millaisia asioita voi toista kohtaan tehdä ja millaisia ei. Empaattisuudessa on kuitenkin eri asteita ja erittäin empaattisen voi olla vaikeaa työskennellä joissakin tehtävissä, koska - vaikka ajattelisikin järjellä ja toimisi työssään sen mukaan - työstä voi seurata tarpeetonta stressiä (esim, kun joutuu irtisanomaan alaisiaan tai tekemään muita päätöksiä, jotka eivät ole toisille ihmisille hyvä asia). 

Ihmistä joutuu kasvattamaan aika rankasti että toimiin sääntöjen puitteissä. Jopa on kuritettu ruumiillisesti että on saatu noudattamaan sääntöjä. En sanoisi että sääntöjen noudattaminen pohjautuu empatiaan vaan on kantapään kautta opittua. Myöhemmin sitten maallinen laki ohjaa toiminnan rajoja.

Aidosti empaattinen ihminen voi irtisanoa ihmisiä ja toimia johtotehtävissä ja saneerata firmaa. Ei hän ketään kaasukammioon ole lähettämässä. Tämmöinen ihminen on ihan yhtä empaattinen kuin se irtisanottukin. Eikä hänen myöskään tarvitse kokea mitään ylimääräistä stressiä vaikka irtisanookin.

Höpö höpö. Ihminen on laumaeläin ja haluaa luontaisesti toimia niin, että lauma hänet hyväksyy. Taito sopeutua sosiaalisiin normeihin kehittyy erittäin hyvin empatiakyvyn kautta.

Jos olisit oikeassa niin ei olisi niin paljon esim. työpaikkakiusaamista. Pelko kiusatuksi joutumisesta ohjaa toimimaan tietyllä tavalla. Oppii hörähtämään hyväksytyllä tavalla oikeissa kohdissa ettei itselle aiheutuisi harmia. Pelko ohjaa toimintaa. Pelko ja valta ja vallankäyttö eikä mikään empaattisuus.

Monet empaattiset ihmiset kärsivät siitä, että toimivat väärin toisia kohtaa, esim. sortuvat kiusaamiseen. Jos kiusaamisesta EI tule itselle pahaa oloa, niin silloin ei ole kovin empaattinen ihminen.

Empaattinen ihminen ei kiusaa ketään.

Mä en taida olla empaattinen enkä sympaattinen. Ei mua juurikaan hetkauta toisten kovat kohtalot muulloin kuin silloin, jos esim. omien lasteni ikäisille lapsille on sattunut jotain ikävää. Silloin aina kuvittelen tilanteen omalle kohdalleni ja ajattelen, että tilanne on ihan kestämätön näille kovia kokeneille lapsille tai heidän vanhemmilleen. Mutta jos en pysty kuvittelemaan tilannetta itselleni, niin asia ei liikauta minua yhtään. Esim. joku Afrikan nälänhätä ei saa minussa mitään tunteita aikaan. Eläimet ovat minulle paljon merkityksellisempiä kuin ihmiset (lukuun ottamatta siis omaa perhettä). Silti toimin hoitoalalla ja olen saanut paljon kehuja siitä, että teen työtä suurella sydämellä.