Pitääkö kaikkien olla empaattisia?

Sananlaskuissa sanotaan, että "niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä" Ihminen on usein hyvin valikoiva siinä, kenelle ja missäkin tilanteessa herää myötätuntoa ja kenelle ei. Sama ihminen, jonka toinen tuntee empaattisena, toinen voikin tuntea kiusantekijänä. Erinlaiset ihmiset paljastavat meistä erilaisia puolia. Siihen, miten kukakin näkee kenetkin eri tilanteissa, vaikuttaa paljon oma luonne ja menneisyys.

Vierailija kirjoitti:

En ole oikeastaan koskaan tavannut aidosti empaattista ihmistä. Aika kamalaa kun oikein ajattelee.

Heitä on vähän.

Suurin osa teeskentelee empaattista. Tähän on annettu mahdollisuus märittelemällä empaattisuus teoiksi, vaikka empaattisuus ei ole tekoja, vaan tunne.

Sinänsä hyvä että ei emppattisille on annettu mahdollisuus lukea itsensä empaattisiksi tekojen kautta, koska on se teko kuitenkin usein hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

En taida olla kovinkaan empaattinen, kuulen siitä joskus pahoja kommentteja ja sellaista syyllistämistä ja syyttämistä. Ymmärrän kyllä tottakai että maailma olisi todella paljon karumpi paikka jos kukaan ei olisi empaattinen, mutta pitääkö kaikkien olla? Onko se huono piirre ihmisessä? Onko epäempaattisilla ihmisillä jonkinlainen yhteiakunnallinen velvollisuus muuttua ja pyrkiä kasvattamaan empatiakykyä?

Oletko itse empaattinen? Entä mitä ajattelet ihmisestä, joka ei ole empaattinen tai joka pitää epäempaattisuutta ihan hyvänä piirteenä?

"Ymmärrän kyllä tottakai että maailma olisi todella paljon karumpi paikka jos kukaan ei olisi empaattinen, mutta pitääkö kaikkien olla?"

Pitää.

"Onko se huono piirre ihmisessä?"

On.

"Onko epäempaattisilla ihmisillä jonkinlainen yhteiakunnallinen velvollisuus muuttua ja pyrkiä kasvattamaan empatiakykyä?"

On.

"Oletko itse empaattinen?"

Olen nykyään.

"Entä mitä ajattelet ihmisestä, joka ei ole empaattinen tai joka pitää epäempaattisuutta ihan hyvänä piirteenä?"

Jotain puuttuu. Etsi se. Minäkin tein niin.

Vierailija kirjoitti:

Sananlaskuissa sanotaan, että "niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä" Ihminen on usein hyvin valikoiva siinä, kenelle ja missäkin tilanteessa herää myötätuntoa ja kenelle ei. Sama ihminen, jonka toinen tuntee empaattisena, toinen voikin tuntea kiusantekijänä. Erinlaiset ihmiset paljastavat meistä erilaisia puolia. Siihen, miten kukakin näkee kenetkin eri tilanteissa, vaikuttaa paljon oma luonne ja menneisyys.

Aidosti empaattinen ei kykene harjoittamaan valikoivaa empatiaa. Aito empaatikko ei kivitä jammua tai ketään muutakaan namusetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En taida olla kovinkaan empaattinen, kuulen siitä joskus pahoja kommentteja ja sellaista syyllistämistä ja syyttämistä. Ymmärrän kyllä tottakai että maailma olisi todella paljon karumpi paikka jos kukaan ei olisi empaattinen, mutta pitääkö kaikkien olla? Onko se huono piirre ihmisessä? Onko epäempaattisilla ihmisillä jonkinlainen yhteiakunnallinen velvollisuus muuttua ja pyrkiä kasvattamaan empatiakykyä?

Oletko itse empaattinen? Entä mitä ajattelet ihmisestä, joka ei ole empaattinen tai joka pitää epäempaattisuutta ihan hyvänä piirteenä?

"Ymmärrän kyllä tottakai että maailma olisi todella paljon karumpi paikka jos kukaan ei olisi empaattinen, mutta pitääkö kaikkien olla?"

Pitää.

"Onko se huono piirre ihmisessä?"

On.

"Onko epäempaattisilla ihmisillä jonkinlainen yhteiakunnallinen velvollisuus muuttua ja pyrkiä kasvattamaan empatiakykyä?"

On.

"Oletko itse empaattinen?"

Olen nykyään.

"Entä mitä ajattelet ihmisestä, joka ei ole empaattinen tai joka pitää epäempaattisuutta ihan hyvänä piirteenä?"

Jotain puuttuu. Etsi se. Minäkin tein niin.

ei empatiakykyä voi kasvattaa. 

Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.

Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.

Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Itse en kaipaa empatiaa esim. lääkäriltä tai asianajajalta, haluan vain saada asiani hoidettua tehokkaasti. Epäempaattiset ihmiset ovat sellaisia asiassa pysyviä, mikä usein on mielestäni plussaa.

Kuitenkin myös epäempaattisten tulee noudattaa sosiaalisia normeja eikä epäempaattisella ole oikeutta tietenkään mihinkään heitteillejättöön tai velvollisuuksien laiminlyöntiin vain siksi, että tunnetasolla ei kiinnosta.

Epäempaattinen lääkäri tekee työnsä huonommin koska potilas ei kiinnosta häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Epäempaattinen lääkäri tekee työnsä huonommin koska potilas ei kiinnosta häntä. 

Riippuu lääkäristä. Joillekkin on kunnia-asia hoitaa kaikki mahdollisimman hyvin (siis suoriutua omasta tehtävästään lääkärinä) ja toisaalta tunne voi häiritä tarpeellisten ratkaisujen tekemistä.

INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:

Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.

Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.

Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?

 Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa. 

Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäempaattinen lääkäri tekee työnsä huonommin koska potilas ei kiinnosta häntä. 

Riippuu lääkäristä. Joillekkin on kunnia-asia hoitaa kaikki mahdollisimman hyvin (siis suoriutua omasta tehtävästään lääkärinä) ja toisaalta tunne voi häiritä tarpeellisten ratkaisujen tekemistä.

Ei ole kyse mistään kunnia-asiasta vaan siitä että empaattinen lääkäri on työssä huolellisempi. Ajattelee että jos se mahakipu olisikin syöpä eikä johdu paljosta kaalilaatikosta. Empaattinen tarkistaa asiat huolellisemmin koska hän ajattelee potilaansa parasta ja empatia antaa sen viimeisen silauksen ammattitaidolle.

Vierailija kirjoitti:

INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:

Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.

Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.

Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?

 Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa. 

Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.

Empaattisuus on määritelmä ja hieman tulkinnanvarainen sellainen, joten en menisi niin pitkälle, että väittäisin olevan vain joko tai. Millä sitä edes mittaisi ja mikä tällainen tarkka määritelmä olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäempaattinen lääkäri tekee työnsä huonommin koska potilas ei kiinnosta häntä. 

Riippuu lääkäristä. Joillekkin on kunnia-asia hoitaa kaikki mahdollisimman hyvin (siis suoriutua omasta tehtävästään lääkärinä) ja toisaalta tunne voi häiritä tarpeellisten ratkaisujen tekemistä.

Ei ole kyse mistään kunnia-asiasta vaan siitä että empaattinen lääkäri on työssä huolellisempi. Ajattelee että jos se mahakipu olisikin syöpä eikä johdu paljosta kaalilaatikosta. Empaattinen tarkistaa asiat huolellisemmin koska hän ajattelee potilaansa parasta ja empatia antaa sen viimeisen silauksen ammattitaidolle.

Taidat olla hieman suppeasti ajatteleva. Ei sinun tapasi ajatella ole välttämättä ainoa. Joillekkin oman tehtävänsä huolellinen ja paras mahdollinen hoitaminen on ominaista ja he saavat siitä mielihyvää. Kaikkien motivaattorit eivät ole samat.

Jos epäempaattisuudella tarkoitetaan empatiakyvyttömyyttä, niin onhan se huono juttu. Myös henkilölle itselleen, koska hän joutuu opettelemaan pitkän listan asioita, joista muut ihmiset selviävät ihan luonnostaan eli ymmärtävät empatiansa perusteella, millaisia asioita voi toista kohtaan tehdä ja millaisia ei. Empaattisuudessa on kuitenkin eri asteita ja erittäin empaattisen voi olla vaikeaa työskennellä joissakin tehtävissä, koska - vaikka ajattelisikin järjellä ja toimisi työssään sen mukaan - työstä voi seurata tarpeetonta stressiä (esim, kun joutuu irtisanomaan alaisiaan tai tekemään muita päätöksiä, jotka eivät ole toisille ihmisille hyvä asia). 

sama intj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:

Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.

Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.

Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?

 Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa. 

Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.

Empaattisuus on määritelmä ja hieman tulkinnanvarainen sellainen, joten en menisi niin pitkälle, että väittäisin olevan vain joko tai. Millä sitä edes mittaisi ja mikä tällainen tarkka määritelmä olisi?

Empaattisuus on tulkinnavarainen vain ei empaattiselle. Hänellä ei ole kokemusta empaattisuudesta ja sen takia sotkeutuu määritelmiin. Lisäksi asiaa sotkee se että empatiamääritelmässä tahallaan tehdään "myönnytyksiä" ei empaattisille. Tämä tehdään sen takia että ihmisen kehumisella päästään parempiin tuloksiin kuin ihmisen moittimisella. Näin ei empaattiselle on annettu mahdollisuus myönteiseen tekemiseen laventamalla empaattisuus hyviksi teoiksi. Ei emppattiselle on annettu mahdollisuus päästä emppaattisen kirjoihin, kun hän tekee jonkun hyvän teon. Tämä on kannustavaa.

Empaattisuus on tunne. Joka ei tätä tunnetta koe, yrittää korvata asian hyvillä teoilla ja häntä kannustetaan siihen.

Periaatteessa empaattinen ja empatiakyvytön toimivat samalla tavalla. Pitävät huolta lähipiirinsä ihmisistä.

Heillä voi olla eri motiivi, mutta lopputulos on sama.

Vierailija kirjoitti:

sama intj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:

Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.

Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.

Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?

 Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa. 

Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.

Empaattisuus on määritelmä ja hieman tulkinnanvarainen sellainen, joten en menisi niin pitkälle, että väittäisin olevan vain joko tai. Millä sitä edes mittaisi ja mikä tällainen tarkka määritelmä olisi?

Empaattisuus on tulkinnavarainen vain ei empaattiselle. Hänellä ei ole kokemusta empaattisuudesta ja sen takia sotkeutuu määritelmiin. Lisäksi asiaa sotkee se että empatiamääritelmässä tahallaan tehdään "myönnytyksiä" ei empaattisille. Tämä tehdään sen takia että ihmisen kehumisella päästään parempiin tuloksiin kuin ihmisen moittimisella. Näin ei empaattiselle on annettu mahdollisuus myönteiseen tekemiseen laventamalla empaattisuus hyviksi teoiksi. Ei emppattiselle on annettu mahdollisuus päästä emppaattisen kirjoihin, kun hän tekee jonkun hyvän teon. Tämä on kannustavaa.

Empaattisuus on tunne. Joka ei tätä tunnetta koe, yrittää korvata asian hyvillä teoilla ja häntä kannustetaan siihen.

Eli olemme näemmä uskon asioiden parissa jälleen :( Varmasti jokaisen tunnemailma on hieman erilainen, niin kuka määrittää "oikean" empatian.

Mikä sitten on tuo tunne, jota tunnen läheisteni murheita ja vaikeuksia kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos epäempaattisuudella tarkoitetaan empatiakyvyttömyyttä, niin onhan se huono juttu. Myös henkilölle itselleen, koska hän joutuu opettelemaan pitkän listan asioita, joista muut ihmiset selviävät ihan luonnostaan eli ymmärtävät empatiansa perusteella, millaisia asioita voi toista kohtaan tehdä ja millaisia ei. Empaattisuudessa on kuitenkin eri asteita ja erittäin empaattisen voi olla vaikeaa työskennellä joissakin tehtävissä, koska - vaikka ajattelisikin järjellä ja toimisi työssään sen mukaan - työstä voi seurata tarpeetonta stressiä (esim, kun joutuu irtisanomaan alaisiaan tai tekemään muita päätöksiä, jotka eivät ole toisille ihmisille hyvä asia). 

Ihmistä joutuu kasvattamaan aika rankasti että toimiin sääntöjen puitteissä. Jopa on kuritettu ruumiillisesti että on saatu noudattamaan sääntöjä. En sanoisi että sääntöjen noudattaminen pohjautuu empatiaan vaan on kantapään kautta opittua. Myöhemmin sitten maallinen laki ohjaa toiminnan rajoja.

Aidosti empaattinen ihminen voi irtisanoa ihmisiä ja toimia johtotehtävissä ja saneerata firmaa. Ei hän ketään kaasukammioon ole lähettämässä. Tämmöinen ihminen on ihan yhtä empaattinen kuin se irtisanottukin. Eikä hänen myöskään tarvitse kokea mitään ylimääräistä stressiä vaikka irtisanookin.

Vierailija kirjoitti:

Empaattisuus on sitä, että ymmärtää toisen tunteet ja näkökannan, vaikka ei niitä tunteita tai mielipiteitä jakaisikaan. Empaattinen ihminen ei ns. lähde toisen ihmisen tunteeseen matkaan, hän ymmärtää selvästi omien tunteiden ja toisen tunteiden rajat - kunnioittaen silti niitä toisen ihmisen tunteita ja haluten auttaa toista.

Sympatia puolestaan on sitä, että ahdistutaan kun toista ahdistaa, koetaan pahaa mieltä toisen puolesta, tai iloitaan toisen matkassa, eli aletaan elämään sitä tunnetta toisen kanssa. Sympaattinen ihminen ei kuitenkaan pysty myötätuntoon silloin kun ei voi samaistua toisen tunteisiin. Empaattinen puolestaan pystyy osoittamaan myötätuntoa silloinkin kun ei samaistu toiseen, vaikka hän ei ala itse kokeakaan sitä samaa tunnetta.

Empaattisuudesta on hyötyä lähes kaikilla elämän osa-alueilla, sympaattisyydestä ei niinkään, vaikka ehkä sitä piirrettä moni arvostaakin. Iso osa ihmisistä sekoittaa empatian sympatiaan, ja osa jotka puhuvat olevansa empaattisia ovat oikeastaan sympaattisia. Heiltä puuttuu se merkittävä kyky ymmärtää, että toisesta jokin asia voi tuntua joltain, miltä se ei itsestä tuntuisi. He osoittavat myötätuntoa vain sellaisia kohtaan, joiden kanssa ovat myötämielisiä.

Sitten varmasti osa ei ole empaattisia eikä sympaattisia. Tuli vain mieleeni, että ehkä sinäkin sekoitat empatian sympatiaan, ja voitkin olla jollain tasolla empaattinen, vaikka et koe surevasi surevan puolesta jne. Ja suomalaiset ovat taipuvaisia enemmänkin nimenomaan sympatiaan kuin empatiaan, joten älä huoli vähäempaattisuuttasi, yksin et taatusti ole.

Kiitos tästä. Huomasin saman, että tässä nyt sekoitetaan empatia ja muut lähikäsitteet keskenään.

Empatiaan ja sympatiaan liittyy vielä myötätunto, joka on oma käsitteensä. Myötätunnon ja sympatian tunteisiin vaaditaan empatiaa, siis kykyä nähdä asia toisen kannalta. Myötätuntoinen ihminen myös pyrkii toimimaan siten, että toisen kärsimys lievittyisi. Hyvä lääkäri on myötätuntoinen, eikä tee hänestä vähemmän pätevää, päin vastoin.

Empaattisesta ahdistuksesta kärsivä ei erota omia tunteitaan toisten tunteista ja se on ongelmallista, ei myötätunto tai sympatia.

Vieläkin sama änkyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sama intj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:

Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.

Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.

Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?

 Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa. 

Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.

Empaattisuus on määritelmä ja hieman tulkinnanvarainen sellainen, joten en menisi niin pitkälle, että väittäisin olevan vain joko tai. Millä sitä edes mittaisi ja mikä tällainen tarkka määritelmä olisi?

Empaattisuus on tulkinnavarainen vain ei empaattiselle. Hänellä ei ole kokemusta empaattisuudesta ja sen takia sotkeutuu määritelmiin. Lisäksi asiaa sotkee se että empatiamääritelmässä tahallaan tehdään "myönnytyksiä" ei empaattisille. Tämä tehdään sen takia että ihmisen kehumisella päästään parempiin tuloksiin kuin ihmisen moittimisella. Näin ei empaattiselle on annettu mahdollisuus myönteiseen tekemiseen laventamalla empaattisuus hyviksi teoiksi. Ei emppattiselle on annettu mahdollisuus päästä emppaattisen kirjoihin, kun hän tekee jonkun hyvän teon. Tämä on kannustavaa.

Empaattisuus on tunne. Joka ei tätä tunnetta koe, yrittää korvata asian hyvillä teoilla ja häntä kannustetaan siihen.

Eli olemme näemmä uskon asioiden parissa jälleen :( Varmasti jokaisen tunnemailma on hieman erilainen, niin kuka määrittää "oikean" empatian.

Mikä sitten on tuo tunne, jota tunnen läheisteni murheita ja vaikeuksia kohtaan?

Joku esitti täällä että on kiusaamista, jos jostain asiasta yksi väittelee kolmea vastaan.

Empaattinen tajuaa että näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos epäempaattisuudella tarkoitetaan empatiakyvyttömyyttä, niin onhan se huono juttu. Myös henkilölle itselleen, koska hän joutuu opettelemaan pitkän listan asioita, joista muut ihmiset selviävät ihan luonnostaan eli ymmärtävät empatiansa perusteella, millaisia asioita voi toista kohtaan tehdä ja millaisia ei. Empaattisuudessa on kuitenkin eri asteita ja erittäin empaattisen voi olla vaikeaa työskennellä joissakin tehtävissä, koska - vaikka ajattelisikin järjellä ja toimisi työssään sen mukaan - työstä voi seurata tarpeetonta stressiä (esim, kun joutuu irtisanomaan alaisiaan tai tekemään muita päätöksiä, jotka eivät ole toisille ihmisille hyvä asia). 

Ihmistä joutuu kasvattamaan aika rankasti että toimiin sääntöjen puitteissä. Jopa on kuritettu ruumiillisesti että on saatu noudattamaan sääntöjä. En sanoisi että sääntöjen noudattaminen pohjautuu empatiaan vaan on kantapään kautta opittua. Myöhemmin sitten maallinen laki ohjaa toiminnan rajoja.

Aidosti empaattinen ihminen voi irtisanoa ihmisiä ja toimia johtotehtävissä ja saneerata firmaa. Ei hän ketään kaasukammioon ole lähettämässä. Tämmöinen ihminen on ihan yhtä empaattinen kuin se irtisanottukin. Eikä hänen myöskään tarvitse kokea mitään ylimääräistä stressiä vaikka irtisanookin.

Höpö höpö. Ihminen on laumaeläin ja haluaa luontaisesti toimia niin, että lauma hänet hyväksyy. Taito sopeutua sosiaalisiin normeihin kehittyy erittäin hyvin empatiakyvyn kautta.