Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö kaikkien olla empaattisia?
20.02.2018 |
En taida olla kovinkaan empaattinen, kuulen siitä joskus pahoja kommentteja ja sellaista syyllistämistä ja syyttämistä. Ymmärrän kyllä tottakai että maailma olisi todella paljon karumpi paikka jos kukaan ei olisi empaattinen, mutta pitääkö kaikkien olla? Onko se huono piirre ihmisessä? Onko epäempaattisilla ihmisillä jonkinlainen yhteiakunnallinen velvollisuus muuttua ja pyrkiä kasvattamaan empatiakykyä?
Oletko itse empaattinen? Entä mitä ajattelet ihmisestä, joka ei ole empaattinen tai joka pitää epäempaattisuutta ihan hyvänä piirteenä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa empaattinen ja empatiakyvytön toimivat samalla tavalla. Pitävät huolta lähipiirinsä ihmisistä.
Heillä voi olla eri motiivi, mutta lopputulos on sama.
Periaatteessa empatiakyvyttömän voi olla aika vaikea pitää huolta läheisistä, koska ei täysin tunnista, miten se pitäisi tapahtua. Empatiakyvytän voi tietenkin toimia robottimaisesti sääntöjen varassa, jotka joku hänelle kädestä pitäen opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Myös lääkäri, joka on empaattinen osaa hoitaa paremmin potilasta kuin epäempaattinen. Empatiakyky tekee meistä ihmisiä. Siinä ei ole mitään negatiivista. Jos pystyt asettumaan toisen ihmisen asemaan tai ymmärtämään, mitä toinen kokee niin siitä hyötyy molemmat. Maailma on sitä parempi paikka, mitä enemmän päätöksissä käytetään empatiaa. Suomalaiset ovat jotenkin vammaisia empatiakyvyttömyyden tai heikkouden vuoksi ja siksi varmaan tehdään nykyään niin käsittämättömiä päätöksiä. Ei osata eikä haluta asettua toisen ihmisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Itse en kaipaa empatiaa esim. lääkäriltä tai asianajajalta, haluan vain saada asiani hoidettua tehokkaasti. Epäempaattiset ihmiset ovat sellaisia asiassa pysyviä, mikä usein on mielestäni plussaa.
Kuitenkin myös epäempaattisten tulee noudattaa sosiaalisia normeja eikä epäempaattisella ole oikeutta tietenkään mihinkään heitteillejättöön tai velvollisuuksien laiminlyöntiin vain siksi, että tunnetasolla ei kiinnosta.Hyvä kommentti! Ajattelen samoin noista velvollisuuksista, en epäempaattisella tarkoita mitään ääripäätä. Mutta huomaan ajattelevani, että saisipa siltä sanalta sen negatiivisen kaiun pois, "epäempaattinen" on varmaankin 99% ihmisille negatiivinen kuvaus. Sanalle pitäisi keksiä uusi termi, ei mikään "epä"-alkuinen.
Ap
Empaattisen vastakohta on välinpitämättömyys. Ihan turhaan koreilet sivistyssanoilla kun tällaista avausta edes nettiin kirjoitat. Olisiko parempi hankkia paksu köysi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäempaattinen lääkäri tekee työnsä huonommin koska potilas ei kiinnosta häntä.
Riippuu lääkäristä. Joillekkin on kunnia-asia hoitaa kaikki mahdollisimman hyvin (siis suoriutua omasta tehtävästään lääkärinä) ja toisaalta tunne voi häiritä tarpeellisten ratkaisujen tekemistä.
Ei ole kyse mistään kunnia-asiasta vaan siitä että empaattinen lääkäri on työssä huolellisempi. Ajattelee että jos se mahakipu olisikin syöpä eikä johdu paljosta kaalilaatikosta. Empaattinen tarkistaa asiat huolellisemmin koska hän ajattelee potilaansa parasta ja empatia antaa sen viimeisen silauksen ammattitaidolle.
Taidat olla hieman suppeasti ajatteleva. Ei sinun tapasi ajatella ole välttämättä ainoa. Joillekkin oman tehtävänsä huolellinen ja paras mahdollinen hoitaminen on ominaista ja he saavat siitä mielihyvää. Kaikkien motivaattorit eivät ole samat.
Ei kyse ole motiiveista, vaan siitä, että empatiakyky on ihmisen keino saada tietoa toisesta ihmisestä. Epäempaattinen lääkäri voisi olla hyvä geenitutkija, mutta ei hän ole hyvä saamaan tietoa ihmisen voinnista (paitsi siellä laboratoriossa).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Myös lääkäri, joka on empaattinen osaa hoitaa paremmin potilasta kuin epäempaattinen. Empatiakyky tekee meistä ihmisiä. Siinä ei ole mitään negatiivista. Jos pystyt asettumaan toisen ihmisen asemaan tai ymmärtämään, mitä toinen kokee niin siitä hyötyy molemmat. Maailma on sitä parempi paikka, mitä enemmän päätöksissä käytetään empatiaa. Suomalaiset ovat jotenkin vammaisia empatiakyvyttömyyden tai heikkouden vuoksi ja siksi varmaan tehdään nykyään niin käsittämättömiä päätöksiä. Ei osata eikä haluta asettua toisen ihmisen asemaan.
Lisätäkseni vielä tähän, että tarvitaan sitä myötätuntoa myös, että empatia ei jää vain ymmärryksen tasolle vaan näkyy myös teoissa.
T. Edellisen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeastaan koskaan tavannut aidosti empaattista ihmistä. Aika kamalaa kun oikein ajattelee.
Heitä on vähän.
Suurin osa teeskentelee empaattista. Tähän on annettu mahdollisuus märittelemällä empaattisuus teoiksi, vaikka empaattisuus ei ole tekoja, vaan tunne.
Sinänsä hyvä että ei emppattisille on annettu mahdollisuus lukea itsensä empaattisiksi tekojen kautta, koska on se teko kuitenkin usein hyvä asia.
Empatia ei ole tunne, vaan kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:
Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.
Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.
Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa.
Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.
Kyllä empatiasta on olemassa välimuotoja. Se riippuu siitä, kuinka hyvin osaa toisen asemaan asettautua.
Empatia ei ole sama asia kuin pään silittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin sama änkyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama intj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:
Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.
Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.
Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa.
Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.
Empaattisuus on määritelmä ja hieman tulkinnanvarainen sellainen, joten en menisi niin pitkälle, että väittäisin olevan vain joko tai. Millä sitä edes mittaisi ja mikä tällainen tarkka määritelmä olisi?
Empaattisuus on tulkinnavarainen vain ei empaattiselle. Hänellä ei ole kokemusta empaattisuudesta ja sen takia sotkeutuu määritelmiin. Lisäksi asiaa sotkee se että empatiamääritelmässä tahallaan tehdään "myönnytyksiä" ei empaattisille. Tämä tehdään sen takia että ihmisen kehumisella päästään parempiin tuloksiin kuin ihmisen moittimisella. Näin ei empaattiselle on annettu mahdollisuus myönteiseen tekemiseen laventamalla empaattisuus hyviksi teoiksi. Ei emppattiselle on annettu mahdollisuus päästä emppaattisen kirjoihin, kun hän tekee jonkun hyvän teon. Tämä on kannustavaa.
Empaattisuus on tunne. Joka ei tätä tunnetta koe, yrittää korvata asian hyvillä teoilla ja häntä kannustetaan siihen.
Eli olemme näemmä uskon asioiden parissa jälleen :( Varmasti jokaisen tunnemailma on hieman erilainen, niin kuka määrittää "oikean" empatian.
Mikä sitten on tuo tunne, jota tunnen läheisteni murheita ja vaikeuksia kohtaan?Empatia tarkoittaa kykyä eläytyä toisen tunteeseen. Ei kyse ole uskosta, vaan sitä, että aivoista löytyy toimivat peilisolut ja sen verran kognitiivista kapasiteettia, että huomaa, milloin omassa kehossa ja mielessä tuntuva suru on toisen ihmisen tunne ja milloin oma.
"Peilisoluista" en ole kuullutkaan ennen. Muttei tuo vastaa vieläkään olennaisesti siihen mitä se on jota tunnen läheisteni ongelmien takia on, jos ei kerran ole "oikeaa empatiaa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäempaattinen lääkäri tekee työnsä huonommin koska potilas ei kiinnosta häntä.
Riippuu lääkäristä. Joillekkin on kunnia-asia hoitaa kaikki mahdollisimman hyvin (siis suoriutua omasta tehtävästään lääkärinä) ja toisaalta tunne voi häiritä tarpeellisten ratkaisujen tekemistä.
Ei ole kyse mistään kunnia-asiasta vaan siitä että empaattinen lääkäri on työssä huolellisempi. Ajattelee että jos se mahakipu olisikin syöpä eikä johdu paljosta kaalilaatikosta. Empaattinen tarkistaa asiat huolellisemmin koska hän ajattelee potilaansa parasta ja empatia antaa sen viimeisen silauksen ammattitaidolle.
Kyllä, juuri näin. Empaattinen lääkäri haluaa potilaansa parasta ja on valmis joskus tekemään jotain ylimääräistä tämän hyväksi. Epäempaattinen lääkäri osoittaa sormella opusta, jossa toimintatavat määritellään ja kohauttaa vain harteitaan, jos potilas toimintatapojen noudattamisesta huolimatta on edelleen kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeastaan koskaan tavannut aidosti empaattista ihmistä. Aika kamalaa kun oikein ajattelee.
Heitä on vähän.
Suurin osa teeskentelee empaattista. Tähän on annettu mahdollisuus märittelemällä empaattisuus teoiksi, vaikka empaattisuus ei ole tekoja, vaan tunne.
Sinänsä hyvä että ei emppattisille on annettu mahdollisuus lukea itsensä empaattisiksi tekojen kautta, koska on se teko kuitenkin usein hyvä asia.
Empatia ei ole tunne, vaan kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
Nyt mua askarruttava kysymys. Jos kykenee asettumaan toisen asemaan halutessaan, muttei sitä tee "automaattisesti" onko "empaattinen"?
Edelleen änkyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin sama änkyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama intj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
INTJ:ksi tuomittu :p kirjoitti:
Itse empatiakyvyn kasvattaminen taitaa olla melko mahdotonta tietoisesti yrittämällä, mutta oppiihan sitä tietty näyttelemään paremmin.
Itse en voi katsoa olevani kauhean empaattinen. Lähinnä lähipiirille varattu etuoikeus. Pystyn melko helposti keksimään miksi (jos tulen ajatelleeksi sitä) joku toimii tai tuntee niinkuin tekee, muttei se välttämättä ole minusta hyvä syy.
Eikö riitä, että on läheisilleen hyvä; miksi pitäisi olla maailmojensyleilijä?Ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Ei ole mitään välimuotoa.
Et ole empaattinen, kuten itsekkin toteat. Ei tarkoita että olisit paha ihminen. Olet parempi ihminen kuin empaattista näyttelevät, koska he ovat empaattisia muiden kustannuksella.
Empaattisuus on määritelmä ja hieman tulkinnanvarainen sellainen, joten en menisi niin pitkälle, että väittäisin olevan vain joko tai. Millä sitä edes mittaisi ja mikä tällainen tarkka määritelmä olisi?
Empaattisuus on tulkinnavarainen vain ei empaattiselle. Hänellä ei ole kokemusta empaattisuudesta ja sen takia sotkeutuu määritelmiin. Lisäksi asiaa sotkee se että empatiamääritelmässä tahallaan tehdään "myönnytyksiä" ei empaattisille. Tämä tehdään sen takia että ihmisen kehumisella päästään parempiin tuloksiin kuin ihmisen moittimisella. Näin ei empaattiselle on annettu mahdollisuus myönteiseen tekemiseen laventamalla empaattisuus hyviksi teoiksi. Ei emppattiselle on annettu mahdollisuus päästä emppaattisen kirjoihin, kun hän tekee jonkun hyvän teon. Tämä on kannustavaa.
Empaattisuus on tunne. Joka ei tätä tunnetta koe, yrittää korvata asian hyvillä teoilla ja häntä kannustetaan siihen.
Eli olemme näemmä uskon asioiden parissa jälleen :( Varmasti jokaisen tunnemailma on hieman erilainen, niin kuka määrittää "oikean" empatian.
Mikä sitten on tuo tunne, jota tunnen läheisteni murheita ja vaikeuksia kohtaan?Empatia tarkoittaa kykyä eläytyä toisen tunteeseen. Ei kyse ole uskosta, vaan sitä, että aivoista löytyy toimivat peilisolut ja sen verran kognitiivista kapasiteettia, että huomaa, milloin omassa kehossa ja mielessä tuntuva suru on toisen ihmisen tunne ja milloin oma.
"Peilisoluista" en ole kuullutkaan ennen. Muttei tuo vastaa vieläkään olennaisesti siihen mitä se on jota tunnen läheisteni ongelmien takia on, jos ei kerran ole "oikeaa empatiaa"?
En tiedä, mitä tunnet läheisiäsi kohtaan.
Täällä perustietoa peilisoluista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Peilisolu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä änkyrä intj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeastaan koskaan tavannut aidosti empaattista ihmistä. Aika kamalaa kun oikein ajattelee.
Heitä on vähän.
Suurin osa teeskentelee empaattista. Tähän on annettu mahdollisuus märittelemällä empaattisuus teoiksi, vaikka empaattisuus ei ole tekoja, vaan tunne.
Sinänsä hyvä että ei emppattisille on annettu mahdollisuus lukea itsensä empaattisiksi tekojen kautta, koska on se teko kuitenkin usein hyvä asia.
Empatia ei ole tunne, vaan kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
Nyt mua askarruttava kysymys. Jos kykenee asettumaan toisen asemaan halutessaan, muttei sitä tee "automaattisesti" onko "empaattinen"?
No oiskohan silloin "halutessaan empaattinen" ;)
Sitten voikin miettiä, miksi ei halua olla aina empaattinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos epäempaattisuudella tarkoitetaan empatiakyvyttömyyttä, niin onhan se huono juttu. Myös henkilölle itselleen, koska hän joutuu opettelemaan pitkän listan asioita, joista muut ihmiset selviävät ihan luonnostaan eli ymmärtävät empatiansa perusteella, millaisia asioita voi toista kohtaan tehdä ja millaisia ei. Empaattisuudessa on kuitenkin eri asteita ja erittäin empaattisen voi olla vaikeaa työskennellä joissakin tehtävissä, koska - vaikka ajattelisikin järjellä ja toimisi työssään sen mukaan - työstä voi seurata tarpeetonta stressiä (esim, kun joutuu irtisanomaan alaisiaan tai tekemään muita päätöksiä, jotka eivät ole toisille ihmisille hyvä asia).
Ihmistä joutuu kasvattamaan aika rankasti että toimiin sääntöjen puitteissä. Jopa on kuritettu ruumiillisesti että on saatu noudattamaan sääntöjä. En sanoisi että sääntöjen noudattaminen pohjautuu empatiaan vaan on kantapään kautta opittua. Myöhemmin sitten maallinen laki ohjaa toiminnan rajoja.
Aidosti empaattinen ihminen voi irtisanoa ihmisiä ja toimia johtotehtävissä ja saneerata firmaa. Ei hän ketään kaasukammioon ole lähettämässä. Tämmöinen ihminen on ihan yhtä empaattinen kuin se irtisanottukin. Eikä hänen myöskään tarvitse kokea mitään ylimääräistä stressiä vaikka irtisanookin.
Höpö höpö. Ihminen on laumaeläin ja haluaa luontaisesti toimia niin, että lauma hänet hyväksyy. Taito sopeutua sosiaalisiin normeihin kehittyy erittäin hyvin empatiakyvyn kautta.
Jos olisit oikeassa niin ei olisi niin paljon esim. työpaikkakiusaamista. Pelko kiusatuksi joutumisesta ohjaa toimimaan tietyllä tavalla. Oppii hörähtämään hyväksytyllä tavalla oikeissa kohdissa ettei itselle aiheutuisi harmia. Pelko ohjaa toimintaa. Pelko ja valta ja vallankäyttö eikä mikään empaattisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäempaattinen lääkäri tekee työnsä huonommin koska potilas ei kiinnosta häntä.
Riippuu lääkäristä. Joillekkin on kunnia-asia hoitaa kaikki mahdollisimman hyvin (siis suoriutua omasta tehtävästään lääkärinä) ja toisaalta tunne voi häiritä tarpeellisten ratkaisujen tekemistä.
Ei ole kyse mistään kunnia-asiasta vaan siitä että empaattinen lääkäri on työssä huolellisempi. Ajattelee että jos se mahakipu olisikin syöpä eikä johdu paljosta kaalilaatikosta. Empaattinen tarkistaa asiat huolellisemmin koska hän ajattelee potilaansa parasta ja empatia antaa sen viimeisen silauksen ammattitaidolle.
Kyllä, juuri näin. Empaattinen lääkäri haluaa potilaansa parasta ja on valmis joskus tekemään jotain ylimääräistä tämän hyväksi. Epäempaattinen lääkäri osoittaa sormella opusta, jossa toimintatavat määritellään ja kohauttaa vain harteitaan, jos potilas toimintatapojen noudattamisesta huolimatta on edelleen kipeä.
Tää on jäätävää kuinka yksioikoisia ja kapeakatseisia mielipiteet ovat. Miksi pitäisi olla "empaattinen" hoitaakseen tehtävänsä kunnolla ja ylittäen opusten vaatimukset? Mitään muuta motivaattoria vaatimusten ylittämiselle ei voi mielestänne olla?
Entäpä ihmiset, jotka eivät työskentele ihmisten parissa? Eivätkö he voi mistään motivaatiosta tehdä minimivaatimukset ylittävää työsuoritetta?
Tämä änkyrä intj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeastaan koskaan tavannut aidosti empaattista ihmistä. Aika kamalaa kun oikein ajattelee.
Heitä on vähän.
Suurin osa teeskentelee empaattista. Tähän on annettu mahdollisuus märittelemällä empaattisuus teoiksi, vaikka empaattisuus ei ole tekoja, vaan tunne.
Sinänsä hyvä että ei emppattisille on annettu mahdollisuus lukea itsensä empaattisiksi tekojen kautta, koska on se teko kuitenkin usein hyvä asia.
Empatia ei ole tunne, vaan kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
Nyt mua askarruttava kysymys. Jos kykenee asettumaan toisen asemaan halutessaan, muttei sitä tee "automaattisesti" onko "empaattinen"?
Ei ole 100% varmasti.
Empatiakyvytön ihminen on sosiopaatti. Ei empatia sulje pois järkeä, päin vastoin.
Empatiakyvyn myötä ihmiseltä puuttuu sekä oma persoonallisuus että normaali tunne-elämä. Hän on sisältä tyhjä ihmisen kuori, joka täyttää ikuista tyhjyyttään manipuloimalla ja hyväksikäyttämällä muita.
Empatiaa kykenee oppimaan, mutta sosiopaatista ei koskaan tule normaalia ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä änkyrä intj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeastaan koskaan tavannut aidosti empaattista ihmistä. Aika kamalaa kun oikein ajattelee.
Heitä on vähän.
Suurin osa teeskentelee empaattista. Tähän on annettu mahdollisuus märittelemällä empaattisuus teoiksi, vaikka empaattisuus ei ole tekoja, vaan tunne.
Sinänsä hyvä että ei emppattisille on annettu mahdollisuus lukea itsensä empaattisiksi tekojen kautta, koska on se teko kuitenkin usein hyvä asia.
Empatia ei ole tunne, vaan kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
Nyt mua askarruttava kysymys. Jos kykenee asettumaan toisen asemaan halutessaan, muttei sitä tee "automaattisesti" onko "empaattinen"?
No oiskohan silloin "halutessaan empaattinen" ;)
Sitten voikin miettiä, miksi ei halua olla aina empaattinen.
Kyse ei ole haluamisesta tai haluamattomuudesta, se ei vain ole jotain mikä tapahtuu minussa automaattisesti muiden kuin läheisten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa empaattinen ja empatiakyvytön toimivat samalla tavalla. Pitävät huolta lähipiirinsä ihmisistä.
Heillä voi olla eri motiivi, mutta lopputulos on sama.
Periaatteessa empatiakyvyttömän voi olla aika vaikea pitää huolta läheisistä, koska ei täysin tunnista, miten se pitäisi tapahtua. Empatiakyvytän voi tietenkin toimia robottimaisesti sääntöjen varassa, jotka joku hänelle kädestä pitäen opettaa.
Hoivavietti korvaa empatian. Myös eläimillä on kova hoivavietti ja saattavat puolustaa laumaansa ja jälkeläisiään kuolemaan asti.
Jos empatia on kyky havaita ja ymmärtää toisten tunnetiloja, ei siitä hirveästi haittaa voi olla. Sehän tarkoittaa hyvää tilannetajua ja ymmärrystä kuinka tulee ihmisten kanssa toimia.
Empatiakyvytön ihminen saattaa olla avulias toisia kohtaan, koska ajattelee toisten tarvitsevan apua. Empaattinen ihminen taas kykene tarkemmin arvioimaan milloin toinen tarvitsee apua. Empaattinen ihminen voi esim havaita, jos joku haluaa että hänet jätetään rauhaan, niin hän ei mene tuputtamaan apuaan turhaan.
Jokainen empaattinen ihminen ei ole sympaattinen, ja toisinpäin. Sympatia on käytännössä myötuntoa itseään kohtaan. Empaattinen ihminen tuntee tuota itsemyötätuntoa useammin kuin ei-empaattinen - mikäli sattuu olemaan myös sympaattinen. Kun empaattinen ihminen asettuu toisen asemaan ja alkaa tuntea myötätuntoa, hän tuntee sitä siinä tapauksessa itseään kohtaan. Sympaattinen, mutta ei-empaattinen ihminen taas tuntee myötätuntoa milloin missäkin, koska ei osaa lukea tilanteita hyvin. Empatia on siis älyä.
Empatia tarkoittaa kykyä eläytyä toisen tunteeseen. Ei kyse ole uskosta, vaan sitä, että aivoista löytyy toimivat peilisolut ja sen verran kognitiivista kapasiteettia, että huomaa, milloin omassa kehossa ja mielessä tuntuva suru on toisen ihmisen tunne ja milloin oma.