Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Laitapa miehesi kauppaan ruokaostoksille ja miksi niitä nameja pitää ostaa etukäteen sinne kaappiin. Hae namit sinä päivänä, kun ne on tarkoitus syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitapa miehesi kauppaan ruokaostoksille ja miksi niitä nameja pitää ostaa etukäteen sinne kaappiin. Hae namit sinä päivänä, kun ne on tarkoitus syödä.
Monta kertaa toistettu. Ap on pyytänyt miestä käymään itsekin kaupassa. Mies ei käy. Mies sanoo, että ei tykkää käydä kaupassa. Mies on syönyt kunnon ruokaa. Mies kollaa kaapit. Mies sanoo ap:lle, että miehellä ei ole nälkä vaan miehen on mukava laittaa jotain suuhun. Ap kertoi jo alussa, että mies ei syö mitään mitä pitäisi lämmittää (liian iso vaiva?), joten valmis kunnon ruoka ei kelpaa.
Minä ihmettelen miten aikuinen ihminen ei viitsi nähdä vaivaa laittaa ruokaa lautaselle ja lautasta mikroon vaan odottaa, että puoliso tekee sen hänen puolestaan. Se on ilmeisesti tavallisempaa kuin luulin, koska muutama on kertonut, että heillä toimitaan kotona niin.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Se yhdenvertainen kumppani on sitten joku muu mies/nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Ap, tämä viesti kertoo minulle paljon.
Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut henkisen väkivallan kuviosta. Kirjoitin pitkään, mistä tiedät, onko kyse siitä vai ei. Itse siis olen ollut sellaisessa parisuhteessa. Syyllistyt syyllistävistä kommenteista. Et halua olla kamala ihminen.
Ja tämä kirjoistus osuus sieluuni. Tunnistan sinussa minun vääristyneen ajatusmallini. Tunnistan, että imet itseesi syyllisyyttä, väärää syyllisyyttä. Eksäni pystyi hallitsemaan minua juuri sillä: herättämällä syyllisyyden. Taivuin vaikka solmuun, että en ollut kamala vaimo.
Lisäksi se virnistys... se oli halveksuntaa.Sinulla ei ole seuraavalla kerralla muuta mahdollisuutta, kun olla perääntymättä. Mies alkaa huutamaan, niin unohda lapset. Selitä heille asia jälkeenpäin, mutta älä peräänny. Sinun on pakko katsoa loppuun asti, mitä tapahtuu. (Sen kierteen selitin taaempana, kuinka otteet kovenevat syyllistämisestä uhkailuun). Koska vasta sitten tiedät, onko kyse syömishäiriöstä, tyhmyydestä vai henkisestä väkivallasta.
Tämä. Ap hän puhuu asiaa. Älä välitä siitä yhdestä naisvihaajamiehestä, joka on kirjoittanut yli puolet kommenteista ja yrittää syyllistää sinua.
Muuten osaatko englantia? Englanniksi olisi oikea termi miehen käytökselle abuse. Eli teillä on avbusive relationship. Suomennettuna parisuhdeväkivaltaa, mutta sanatarkasti abuse tarkoittaa väärinkäyttöä. Eli toinen osapuoli käyttää valta-asemaansa hankkiakseen sillä etuja itselleen, väärinkäyttää asemaansa. Mieti hetki, millaisia etuja miehesi parhaillaan väärinkäyttää ja miten?
Syö muiden ruuat, ei korvaa niitä, ei vaivaudu kauppaan, ei tee itse ruokaa, ei vastaa lasten ruokahuollosta, ei kunnioita sinua eikä lapsia, mutta vaatii kunnioitusta itselleen, huutaa, mykkäkouluilee, ei myönnä tekojaan, ei ota vastuuta teoistaan, syyllistää sinua, osoittaa halveksuntaa parhaillaan katoamalla omille teilleen.
Olette olleet yhdessä teinistä asti. Olet kasvanut tuohon suhteeseen, etkä ilmeisesti tiedä paremmasta. Siksi ilmeisesti et tajua, miten epänormaalia ja sairasta tuo miehen käytös on.
Miten tää on nykyään niin helppoa leimata kaikki miehet narsisteiksi ja abusereiksi. Oletteko ottaneet huomioon että ap:n mies on luultavasti masentunut ja samalla syömishäiriöinen jota sitten yritetään peitellä ja vähätellä, koska sitä ei pystytä itsellekään myöntämään. Mitään ongelmia ei ratkaista sillä että mies leimataan pahaksi, kun vihamielisyys ihan hyvin voi tulla siitä kun ei saa ymmärrystä. Mielen ongelmat on niin helppo Suomessa jättää ilman empatiaa, mutta oikeasti niihin pitäisi uskaltaa hakea apua eikä leimata.
Kotikonsteiksi ap:lle suosittelisin miehen tsemppaamista ja kaapin täyttämistä terveelisillä ruuilla. Piilota lasten karkkipäiväkarkit omaan piiloon. Ostakaa asioita jotka eivät ole niin miehen mieleen. Ehdottomasti käykää ravitsemusterapeutilla.
Tunnistan ap:n tarinasta isäni. Hän oli lapsuudessani ihan kamala syöppö. Söi suunnilleen kaiken minkä käsiin sai, MUTTA ikipäivänä ei olisi kehdannut syödä meidän lasten herkkuja. Juuri tuo pointti tekee ap:n miehen tapauksesta niin sairaan. Kuka on niin saakelin itsekäs, että vie lastensa namit? Vielä lapsen roikkuessa jalassa itku kurkussa?! Ihan sairasta. Isälläni oli todennäköisesti ahmimishäiriö silloin, mutta kyllä sitäkin pystyy sen verran kontrolloimaan ettei röystä omilta lapsilta karkkeja. Tai jos ryöstää niin menee heti ostamaan kaupasta uudet. Sitä ei mikään mielenhäiriö estä. Ap:n mies on itsekäs paska, sanotte mitä sanotte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Ap, tämä viesti kertoo minulle paljon.
Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut henkisen väkivallan kuviosta. Kirjoitin pitkään, mistä tiedät, onko kyse siitä vai ei. Itse siis olen ollut sellaisessa parisuhteessa. Syyllistyt syyllistävistä kommenteista. Et halua olla kamala ihminen.
Ja tämä kirjoistus osuus sieluuni. Tunnistan sinussa minun vääristyneen ajatusmallini. Tunnistan, että imet itseesi syyllisyyttä, väärää syyllisyyttä. Eksäni pystyi hallitsemaan minua juuri sillä: herättämällä syyllisyyden. Taivuin vaikka solmuun, että en ollut kamala vaimo.
Lisäksi se virnistys... se oli halveksuntaa.Sinulla ei ole seuraavalla kerralla muuta mahdollisuutta, kun olla perääntymättä. Mies alkaa huutamaan, niin unohda lapset. Selitä heille asia jälkeenpäin, mutta älä peräänny. Sinun on pakko katsoa loppuun asti, mitä tapahtuu. (Sen kierteen selitin taaempana, kuinka otteet kovenevat syyllistämisestä uhkailuun). Koska vasta sitten tiedät, onko kyse syömishäiriöstä, tyhmyydestä vai henkisestä väkivallasta.
Tämä. Ap hän puhuu asiaa. Älä välitä siitä yhdestä naisvihaajamiehestä, joka on kirjoittanut yli puolet kommenteista ja yrittää syyllistää sinua.
Muuten osaatko englantia? Englanniksi olisi oikea termi miehen käytökselle abuse. Eli teillä on avbusive relationship. Suomennettuna parisuhdeväkivaltaa, mutta sanatarkasti abuse tarkoittaa väärinkäyttöä. Eli toinen osapuoli käyttää valta-asemaansa hankkiakseen sillä etuja itselleen, väärinkäyttää asemaansa. Mieti hetki, millaisia etuja miehesi parhaillaan väärinkäyttää ja miten?
Syö muiden ruuat, ei korvaa niitä, ei vaivaudu kauppaan, ei tee itse ruokaa, ei vastaa lasten ruokahuollosta, ei kunnioita sinua eikä lapsia, mutta vaatii kunnioitusta itselleen, huutaa, mykkäkouluilee, ei myönnä tekojaan, ei ota vastuuta teoistaan, syyllistää sinua, osoittaa halveksuntaa parhaillaan katoamalla omille teilleen.
Olette olleet yhdessä teinistä asti. Olet kasvanut tuohon suhteeseen, etkä ilmeisesti tiedä paremmasta. Siksi ilmeisesti et tajua, miten epänormaalia ja sairasta tuo miehen käytös on.Miten tää on nykyään niin helppoa leimata kaikki miehet narsisteiksi ja abusereiksi. Oletteko ottaneet huomioon että ap:n mies on luultavasti masentunut ja samalla syömishäiriöinen jota sitten yritetään peitellä ja vähätellä, koska sitä ei pystytä itsellekään myöntämään. Mitään ongelmia ei ratkaista sillä että mies leimataan pahaksi, kun vihamielisyys ihan hyvin voi tulla siitä kun ei saa ymmärrystä. Mielen ongelmat on niin helppo Suomessa jättää ilman empatiaa, mutta oikeasti niihin pitäisi uskaltaa hakea apua eikä leimata.
Kotikonsteiksi ap:lle suosittelisin miehen tsemppaamista ja kaapin täyttämistä terveelisillä ruuilla. Piilota lasten karkkipäiväkarkit omaan piiloon. Ostakaa asioita jotka eivät ole niin miehen mieleen. Ehdottomasti käykää ravitsemusterapeutilla.
Mun mielestäni se ei loppujen lopuksi ole ap:n eli siis vaimon asia huolehtia aikuisen miehen mielenterveydestä. Toista voi kehottaa menemään lääkäriin ja luvata tulla itsekin mukaan, mutta siinä se. Sen sairaan ja riippuvaisen on haluttava itse parantua ja itse raahattava ahterinsa sinne lääkäriin, kukaan muu ei voi sitä tehdä. Paljon puhutaan siitä, että alkoholistia ei voi läheinen auttaa vaan kannattaa pelastaa itsensä kuviosta. No, alkoholismi on vain yksi häiriö, niitä on muitakin vastaavia jotka tuhoavat perheen.
Minä haluaisin kysyä ap:lta: millainen oli hänen oma lapsuutensa kotona? Oliko äidillä tai isällä tapana syyllistämällä esittää asioita? Koska mies on selvästi huomannut, että syyllistämällä saa ap:n tekemään mitä vaan. Ja ihminenhän toistaa parisuhteessa kuvioita lapsuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Ap, tämä viesti kertoo minulle paljon.
Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut henkisen väkivallan kuviosta. Kirjoitin pitkään, mistä tiedät, onko kyse siitä vai ei. Itse siis olen ollut sellaisessa parisuhteessa. Syyllistyt syyllistävistä kommenteista. Et halua olla kamala ihminen.
Ja tämä kirjoistus osuus sieluuni. Tunnistan sinussa minun vääristyneen ajatusmallini. Tunnistan, että imet itseesi syyllisyyttä, väärää syyllisyyttä. Eksäni pystyi hallitsemaan minua juuri sillä: herättämällä syyllisyyden. Taivuin vaikka solmuun, että en ollut kamala vaimo.
Lisäksi se virnistys... se oli halveksuntaa.Sinulla ei ole seuraavalla kerralla muuta mahdollisuutta, kun olla perääntymättä. Mies alkaa huutamaan, niin unohda lapset. Selitä heille asia jälkeenpäin, mutta älä peräänny. Sinun on pakko katsoa loppuun asti, mitä tapahtuu. (Sen kierteen selitin taaempana, kuinka otteet kovenevat syyllistämisestä uhkailuun). Koska vasta sitten tiedät, onko kyse syömishäiriöstä, tyhmyydestä vai henkisestä väkivallasta.
Tämä. Ap hän puhuu asiaa. Älä välitä siitä yhdestä naisvihaajamiehestä, joka on kirjoittanut yli puolet kommenteista ja yrittää syyllistää sinua.
Muuten osaatko englantia? Englanniksi olisi oikea termi miehen käytökselle abuse. Eli teillä on avbusive relationship. Suomennettuna parisuhdeväkivaltaa, mutta sanatarkasti abuse tarkoittaa väärinkäyttöä. Eli toinen osapuoli käyttää valta-asemaansa hankkiakseen sillä etuja itselleen, väärinkäyttää asemaansa. Mieti hetki, millaisia etuja miehesi parhaillaan väärinkäyttää ja miten?
Syö muiden ruuat, ei korvaa niitä, ei vaivaudu kauppaan, ei tee itse ruokaa, ei vastaa lasten ruokahuollosta, ei kunnioita sinua eikä lapsia, mutta vaatii kunnioitusta itselleen, huutaa, mykkäkouluilee, ei myönnä tekojaan, ei ota vastuuta teoistaan, syyllistää sinua, osoittaa halveksuntaa parhaillaan katoamalla omille teilleen.
Olette olleet yhdessä teinistä asti. Olet kasvanut tuohon suhteeseen, etkä ilmeisesti tiedä paremmasta. Siksi ilmeisesti et tajua, miten epänormaalia ja sairasta tuo miehen käytös on.Miten tää on nykyään niin helppoa leimata kaikki miehet narsisteiksi ja abusereiksi. Oletteko ottaneet huomioon että ap:n mies on luultavasti masentunut ja samalla syömishäiriöinen jota sitten yritetään peitellä ja vähätellä, koska sitä ei pystytä itsellekään myöntämään. Mitään ongelmia ei ratkaista sillä että mies leimataan pahaksi, kun vihamielisyys ihan hyvin voi tulla siitä kun ei saa ymmärrystä. Mielen ongelmat on niin helppo Suomessa jättää ilman empatiaa, mutta oikeasti niihin pitäisi uskaltaa hakea apua eikä leimata.
Kotikonsteiksi ap:lle suosittelisin miehen tsemppaamista ja kaapin täyttämistä terveelisillä ruuilla. Piilota lasten karkkipäiväkarkit omaan piiloon. Ostakaa asioita jotka eivät ole niin miehen mieleen. Ehdottomasti käykää ravitsemusterapeutilla.
Mies saisi siis henkisestä väkivallastaan vielä senkin palkkioksi, että häntä tsempataan ja päältään vieläkin enemmän.
Ap on ollut tähän asti jo yliymmärtävä ja yliempaattinen. Miten voit olla niin oikea, ettet näe, että mies on tuossa kuviossa se epäempaattinen osapuoli, joka ei huomioi ja arvosta ja ymmärrä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Ap, tämä viesti kertoo minulle paljon.
Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut henkisen väkivallan kuviosta. Kirjoitin pitkään, mistä tiedät, onko kyse siitä vai ei. Itse siis olen ollut sellaisessa parisuhteessa. Syyllistyt syyllistävistä kommenteista. Et halua olla kamala ihminen.
Ja tämä kirjoistus osuus sieluuni. Tunnistan sinussa minun vääristyneen ajatusmallini. Tunnistan, että imet itseesi syyllisyyttä, väärää syyllisyyttä. Eksäni pystyi hallitsemaan minua juuri sillä: herättämällä syyllisyyden. Taivuin vaikka solmuun, että en ollut kamala vaimo.
Lisäksi se virnistys... se oli halveksuntaa.Sinulla ei ole seuraavalla kerralla muuta mahdollisuutta, kun olla perääntymättä. Mies alkaa huutamaan, niin unohda lapset. Selitä heille asia jälkeenpäin, mutta älä peräänny. Sinun on pakko katsoa loppuun asti, mitä tapahtuu. (Sen kierteen selitin taaempana, kuinka otteet kovenevat syyllistämisestä uhkailuun). Koska vasta sitten tiedät, onko kyse syömishäiriöstä, tyhmyydestä vai henkisestä väkivallasta.
Tämä. Ap hän puhuu asiaa. Älä välitä siitä yhdestä naisvihaajamiehestä, joka on kirjoittanut yli puolet kommenteista ja yrittää syyllistää sinua.
Muuten osaatko englantia? Englanniksi olisi oikea termi miehen käytökselle abuse. Eli teillä on avbusive relationship. Suomennettuna parisuhdeväkivaltaa, mutta sanatarkasti abuse tarkoittaa väärinkäyttöä. Eli toinen osapuoli käyttää valta-asemaansa hankkiakseen sillä etuja itselleen, väärinkäyttää asemaansa. Mieti hetki, millaisia etuja miehesi parhaillaan väärinkäyttää ja miten?
Syö muiden ruuat, ei korvaa niitä, ei vaivaudu kauppaan, ei tee itse ruokaa, ei vastaa lasten ruokahuollosta, ei kunnioita sinua eikä lapsia, mutta vaatii kunnioitusta itselleen, huutaa, mykkäkouluilee, ei myönnä tekojaan, ei ota vastuuta teoistaan, syyllistää sinua, osoittaa halveksuntaa parhaillaan katoamalla omille teilleen.
Olette olleet yhdessä teinistä asti. Olet kasvanut tuohon suhteeseen, etkä ilmeisesti tiedä paremmasta. Siksi ilmeisesti et tajua, miten epänormaalia ja sairasta tuo miehen käytös on.Miten tää on nykyään niin helppoa leimata kaikki miehet narsisteiksi ja abusereiksi. Oletteko ottaneet huomioon että ap:n mies on luultavasti masentunut ja samalla syömishäiriöinen jota sitten yritetään peitellä ja vähätellä, koska sitä ei pystytä itsellekään myöntämään. Mitään ongelmia ei ratkaista sillä että mies leimataan pahaksi, kun vihamielisyys ihan hyvin voi tulla siitä kun ei saa ymmärrystä. Mielen ongelmat on niin helppo Suomessa jättää ilman empatiaa, mutta oikeasti niihin pitäisi uskaltaa hakea apua eikä leimata.
Kotikonsteiksi ap:lle suosittelisin miehen tsemppaamista ja kaapin täyttämistä terveelisillä ruuilla. Piilota lasten karkkipäiväkarkit omaan piiloon. Ostakaa asioita jotka eivät ole niin miehen mieleen. Ehdottomasti käykää ravitsemusterapeutilla.
Mies saisi siis henkisestä väkivallastaan vielä senkin palkkioksi, että häntä tsempataan ja päältään vieläkin enemmän.
Ap on ollut tähän asti jo yliymmärtävä ja yliempaattinen. Miten voit olla niin oikea, ettet näe, että mies on tuossa kuviossa se epäempaattinen osapuoli, joka ei huomioi ja arvosta ja ymmärrä muita.
Sinulle, joka alapeukutit tätä:
Osoita sp:n miehen toiminnasta edes yhdet esimerkit tavoista, joilla mies
- kunnioittaa ja arvostaa vaimoaan ja lapsiaan
- osoittaa empatiaa vaimolleen ja lapsilleen ja osoittaa ymmärtävänsä heidän tunteitaan ja näkökulmaansa
- osoittaa katumusta teoistaan ja pyrkimystä korjata tekemänsä vahingot
- osoittaa halua kommunikoida ja selvittää tätä ongelmaa perheensä kanssa
Niin. Niitä ei ole. Koska ainoa empaattinen ymmärtäjiä ja henkilö, joka pohtii, miten voisi muuttaa käytöstään kuviossa on vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Ap, tämä viesti kertoo minulle paljon.
Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut henkisen väkivallan kuviosta. Kirjoitin pitkään, mistä tiedät, onko kyse siitä vai ei. Itse siis olen ollut sellaisessa parisuhteessa. Syyllistyt syyllistävistä kommenteista. Et halua olla kamala ihminen.
Ja tämä kirjoistus osuus sieluuni. Tunnistan sinussa minun vääristyneen ajatusmallini. Tunnistan, että imet itseesi syyllisyyttä, väärää syyllisyyttä. Eksäni pystyi hallitsemaan minua juuri sillä: herättämällä syyllisyyden. Taivuin vaikka solmuun, että en ollut kamala vaimo.
Lisäksi se virnistys... se oli halveksuntaa.Sinulla ei ole seuraavalla kerralla muuta mahdollisuutta, kun olla perääntymättä. Mies alkaa huutamaan, niin unohda lapset. Selitä heille asia jälkeenpäin, mutta älä peräänny. Sinun on pakko katsoa loppuun asti, mitä tapahtuu. (Sen kierteen selitin taaempana, kuinka otteet kovenevat syyllistämisestä uhkailuun). Koska vasta sitten tiedät, onko kyse syömishäiriöstä, tyhmyydestä vai henkisestä väkivallasta.
Tämä. Ap hän puhuu asiaa. Älä välitä siitä yhdestä naisvihaajamiehestä, joka on kirjoittanut yli puolet kommenteista ja yrittää syyllistää sinua.
Muuten osaatko englantia? Englanniksi olisi oikea termi miehen käytökselle abuse. Eli teillä on avbusive relationship. Suomennettuna parisuhdeväkivaltaa, mutta sanatarkasti abuse tarkoittaa väärinkäyttöä. Eli toinen osapuoli käyttää valta-asemaansa hankkiakseen sillä etuja itselleen, väärinkäyttää asemaansa. Mieti hetki, millaisia etuja miehesi parhaillaan väärinkäyttää ja miten?
Syö muiden ruuat, ei korvaa niitä, ei vaivaudu kauppaan, ei tee itse ruokaa, ei vastaa lasten ruokahuollosta, ei kunnioita sinua eikä lapsia, mutta vaatii kunnioitusta itselleen, huutaa, mykkäkouluilee, ei myönnä tekojaan, ei ota vastuuta teoistaan, syyllistää sinua, osoittaa halveksuntaa parhaillaan katoamalla omille teilleen.
Olette olleet yhdessä teinistä asti. Olet kasvanut tuohon suhteeseen, etkä ilmeisesti tiedä paremmasta. Siksi ilmeisesti et tajua, miten epänormaalia ja sairasta tuo miehen käytös on.Miten tää on nykyään niin helppoa leimata kaikki miehet narsisteiksi ja abusereiksi. Oletteko ottaneet huomioon että ap:n mies on luultavasti masentunut ja samalla syömishäiriöinen jota sitten yritetään peitellä ja vähätellä, koska sitä ei pystytä itsellekään myöntämään. Mitään ongelmia ei ratkaista sillä että mies leimataan pahaksi, kun vihamielisyys ihan hyvin voi tulla siitä kun ei saa ymmärrystä. Mielen ongelmat on niin helppo Suomessa jättää ilman empatiaa, mutta oikeasti niihin pitäisi uskaltaa hakea apua eikä leimata.
Kotikonsteiksi ap:lle suosittelisin miehen tsemppaamista ja kaapin täyttämistä terveelisillä ruuilla. Piilota lasten karkkipäiväkarkit omaan piiloon. Ostakaa asioita jotka eivät ole niin miehen mieleen. Ehdottomasti käykää ravitsemusterapeutilla.
Vielä en ole tavannut ketään ahmimishäiriöistä, joka pystyy jättämään oman lempijäätelönsä koskematta ja syö sen sijan toisen jäätelön. Mies on ajattelematon kusipää, en terapeutilla olisi hyvä käydä mutta ravitsemuksesta tämä ei ole kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan mies kuulostaa vähän samalta kuin kaverini koira, joka kärsi pentuna eroahdistuksesta. Kaverin tullessa kotiin oli aina vähintään yksi huonekalu syöty, plus tietysti muuta irtaimistoa, ja kerran oli lattiaankin nakerrettu iso reikä. Varo, aloittaja, jonain päivänä kun tulet kotiin, niin sohvasta on vain vähän täytteitä jäljellä, kun miehen on tehnyt mieli syödä jotain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Ap, tämä viesti kertoo minulle paljon.
Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut henkisen väkivallan kuviosta. Kirjoitin pitkään, mistä tiedät, onko kyse siitä vai ei. Itse siis olen ollut sellaisessa parisuhteessa. Syyllistyt syyllistävistä kommenteista. Et halua olla kamala ihminen.
Ja tämä kirjoistus osuus sieluuni. Tunnistan sinussa minun vääristyneen ajatusmallini. Tunnistan, että imet itseesi syyllisyyttä, väärää syyllisyyttä. Eksäni pystyi hallitsemaan minua juuri sillä: herättämällä syyllisyyden. Taivuin vaikka solmuun, että en ollut kamala vaimo.
Lisäksi se virnistys... se oli halveksuntaa.Sinulla ei ole seuraavalla kerralla muuta mahdollisuutta, kun olla perääntymättä. Mies alkaa huutamaan, niin unohda lapset. Selitä heille asia jälkeenpäin, mutta älä peräänny. Sinun on pakko katsoa loppuun asti, mitä tapahtuu. (Sen kierteen selitin taaempana, kuinka otteet kovenevat syyllistämisestä uhkailuun). Koska vasta sitten tiedät, onko kyse syömishäiriöstä, tyhmyydestä vai henkisestä väkivallasta.
Tämä. Ap hän puhuu asiaa. Älä välitä siitä yhdestä naisvihaajamiehestä, joka on kirjoittanut yli puolet kommenteista ja yrittää syyllistää sinua.
Muuten osaatko englantia? Englanniksi olisi oikea termi miehen käytökselle abuse. Eli teillä on avbusive relationship. Suomennettuna parisuhdeväkivaltaa, mutta sanatarkasti abuse tarkoittaa väärinkäyttöä. Eli toinen osapuoli käyttää valta-asemaansa hankkiakseen sillä etuja itselleen, väärinkäyttää asemaansa. Mieti hetki, millaisia etuja miehesi parhaillaan väärinkäyttää ja miten?
Syö muiden ruuat, ei korvaa niitä, ei vaivaudu kauppaan, ei tee itse ruokaa, ei vastaa lasten ruokahuollosta, ei kunnioita sinua eikä lapsia, mutta vaatii kunnioitusta itselleen, huutaa, mykkäkouluilee, ei myönnä tekojaan, ei ota vastuuta teoistaan, syyllistää sinua, osoittaa halveksuntaa parhaillaan katoamalla omille teilleen.
Olette olleet yhdessä teinistä asti. Olet kasvanut tuohon suhteeseen, etkä ilmeisesti tiedä paremmasta. Siksi ilmeisesti et tajua, miten epänormaalia ja sairasta tuo miehen käytös on.Miten tää on nykyään niin helppoa leimata kaikki miehet narsisteiksi ja abusereiksi. Oletteko ottaneet huomioon että ap:n mies on luultavasti masentunut ja samalla syömishäiriöinen jota sitten yritetään peitellä ja vähätellä, koska sitä ei pystytä itsellekään myöntämään. Mitään ongelmia ei ratkaista sillä että mies leimataan pahaksi, kun vihamielisyys ihan hyvin voi tulla siitä kun ei saa ymmärrystä. Mielen ongelmat on niin helppo Suomessa jättää ilman empatiaa, mutta oikeasti niihin pitäisi uskaltaa hakea apua eikä leimata.
Kotikonsteiksi ap:lle suosittelisin miehen tsemppaamista ja kaapin täyttämistä terveelisillä ruuilla. Piilota lasten karkkipäiväkarkit omaan piiloon. Ostakaa asioita jotka eivät ole niin miehen mieleen. Ehdottomasti käykää ravitsemusterapeutilla.
Mies saisi siis henkisestä väkivallastaan vielä senkin palkkioksi, että häntä tsempataan ja päältään vieläkin enemmän.
Ap on ollut tähän asti jo yliymmärtävä ja yliempaattinen. Miten voit olla niin oikea, ettet näe, että mies on tuossa kuviossa se epäempaattinen osapuoli, joka ei huomioi ja arvosta ja ymmärrä muita.
No jos vähän avaa syömishäiriöisen ajatusmaailmaa.
1. Kurkkaat taas jääkaappiin refleksinomaisesti 2. Näät vieraille tarkoitetun tortun 3. Tiedät ettei saisi ottaa, mutta houkutus suuri 4. Vaimo kyllä suuttuu tiedät sen mutta sillä hetkellä ajattelet vain maukasta torttua suussasi 5. Heti syötyäsi tortun tulee paha mieli 6. Nyt kun olen jo tällainen ihmispaska niin menet taas jääkaapille sillä vahinko jo tapahtunut ja ahdistaa 7. Syöt pikkuhiljaa nakit, jogurtit, leikkeleet ja lopuksi vielä lasten vanukkaat 8. Itseinho pahimillaan 9. Vaimo huomaa tuhot 10. Esität välinpitämätöntä saarnaan, mutta mielessäsi itket koska teit sen taas ja vihaat omaa itsehillinnän puutetta 11. Vaimo suuttuu entisestään luullessaan ettet välitä. 12. Suutut itsekin, turhaudut, et osaa reakoida oikein koska et itsekään tiedä mitä sanoa etkä halua näyttää heikkoutta 13. Lopputulos voi olla entistä masentuneempi, itseinhoisempi, holtittomampi aviomies jota ei kiinnosta elämässä asiat ja ainoa lohtu ruoka.
Ap ei ole syyllinen, mutta tuollainen tuhoisa kierre tarvitsee ammattiapua ja se, että leimataan aviomies pahaksi vain satuttaa tilannetta entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille ihan suoraan että ero tulee jos tuo pelleily syömisen ympärillä ei lopu. Ihan tosissasi.
Mies syö lasten herkut, koska _häntä_ syöpötyttää.
Mies ei käy kaupassa, koska _hän_ ei pidä siitä.
Mies katoaa ja jättää Ap:n kipeiden lasten kanssa, koska _hänen_ pitää miettiä.
Get it? Varsin itsekäs miesvauva.
Noi teijän keskustelut varsinkin viestit on typerii. Toiset kyselee, kuka sitten haastaa riitaa, kuka milloinkin lainailee toisen tekstii ja kuka milloin suuttuu kun järkevämpi sanoo asiasta. Näin se vain on!
Ensinmäkin DraamaKuningatarTop1 puhuu asiaa!
Alue: Aihe vapaa
Vihaamisen tarpeen. En sanoisi sitä kovin tarpeelliseksi. Enneminkin sinun kannattaisi miettiä mikä tästä ketjusta puuttuu. Suurin osa antaa neuvoja tähän ketjuun, mutta kiireen vilkkaa ne ohitetaan kommentoimatta niitä ohjeita, vaan haukkuen ko miestä vässykkä lapsi looseri mistä löytyy tyyppisin hyvinkin saman henkilön tuotoksin, ilman halua kehitykseen tai ongelman näissä vastauksessa. Minusta vihan ylläpitäminen ei ole tervettä toimintaa, enkä usko että kovin monella on siihen tarvetta.
Kunb olet erimieltä sinua aletaan solvaamaan henkilökohtaisesti ja se kertoo tarpeesta vihat myös. Tämän ketjun väkisin esillä pitäminen ei ole terveen ihmisen toimintaa. Yleensä toista sukupuolta ohtaan katkerat ovat itse tapauksia jotka syyttelevät muita omasta pahasta olostaan ja huonosta elämästään.