Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
JOs ap:lla ei olisi lapsia, ehdottaisin että toisi kaupasta itselleen vain jonkun mikroaterian/ söisi ulkona ja antaisi miehen ihmetellä jääkaappia, jossa pelkkä margariinirasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko sitä oileata ruokaa tehdä jo illalla eikä jättää siihen tarvittavia aineksia kaappeihin lojumaan? Elintarvikkeet päätyvät näin siihen ruokaan mihin oli tarkoitettu eikä miehenkään tarvii iltaisin nälkäisenä koluta kaappeja. Ja sitä ruokaa kannattaa tehdä kerralla enemmän, mies saa sitten syödä jämät, jos alkaa taas illalla nälättää. Jos ei syö, niin laitat annosrasiassa pakkaseen odottamaan sitä hetkeä, kun miehelle iskee nälkä. Kun näet, että alkaa taas jotain kaapeista etsiä, otat sen rasian, tuuppaat hänen käteensä ja sanot "lämmitä tuo". Miehen ei tarvii olla nälissään eikä sinunkaan tarvii ärsyyntyä siitä, että nakit on taas vedetry nassuun, vaikka tarkootus oli tehdä nakkikastiketta.
Tuo ohje olisi ok jos kyseessä lapsi. Mutta miksi aikuista miestä pitää kohdella kuin lasta??? Ap ei ole miehensä äiti vaan puoliso. Kuka haluaisi rakastella miehen kanssa jota pitää holhota ruuan suhteen kuin pientä lasta...
Valintakysymyksiä. Itse opiskellut suurtalouskokiksi ja oppinut tekemään suuria määriä ruokaa kerralla samalla vaivalla kuin pienempiä määriä. Elämä on helpottunut kummasti: keittää vaikka sitä samaista nakkikastiketta viisinkertaisen määrän, yks osa syödään heti, loput pienissä rasioissa pakkaseen. Tai kinkkukiusausta yks tavallinen vuoka ja muutama foliovuoka samoilla tulilla pakkaseen. Säästää aikaa, rahaa ja hermoja - aina on kotona ruokaa mitä ei tarvii valmistaa, sen kun heittää uuniin lämpenemään. Kenenkään ei tarvii koskaan olla nälissään eikä minunkaan päivittäin stressata siitä, mitä tänään syödään, kun aina voi ottaa pakkasesta jotain, jos ei ruoanlaitto jonakin päivänä syystä tai toisesta kiinnosta. Nytkin arkkupakastimessaa ois edellisiltä kerroilta pakastettua jauhelihakastiketta, nakkikastiketta, kaalilaatikkoa, kinkkukiusausta, savusiikakiusausta, karjalanpaistia, burgundinpataa, hernesoppaa, jauhelihakeittoa, kinkkupastaa, saattaa olla muutakin mitä ei nyt tule mieleen. Tänään ois tarkoitus tehdä tonnikalapastaa, muttei oo pakko, teen jos jaksan, jos en, niin otan jotain pakkasesta. Eikä tarvii stressata siitä, jos äijä päättääkin vedellä tonnikalat leipiensä päällä - muun perheen ruokailut ei ole siitä kiinni, että katoaako jokin yks ainesosa kaapista. Valintakysymyksiä. Oon helpottanut tällä tavoin elämääni tuntuvasti. Jotkut taas tykkää tehdä elämästään vaikeeta.
Jos sinulla ei ole aavistustakaan siitä mistä oikein keskustellaan, miksi on silti pakko osallistua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko sitä oileata ruokaa tehdä jo illalla eikä jättää siihen tarvittavia aineksia kaappeihin lojumaan? Elintarvikkeet päätyvät näin siihen ruokaan mihin oli tarkoitettu eikä miehenkään tarvii iltaisin nälkäisenä koluta kaappeja. Ja sitä ruokaa kannattaa tehdä kerralla enemmän, mies saa sitten syödä jämät, jos alkaa taas illalla nälättää. Jos ei syö, niin laitat annosrasiassa pakkaseen odottamaan sitä hetkeä, kun miehelle iskee nälkä. Kun näet, että alkaa taas jotain kaapeista etsiä, otat sen rasian, tuuppaat hänen käteensä ja sanot "lämmitä tuo". Miehen ei tarvii olla nälissään eikä sinunkaan tarvii ärsyyntyä siitä, että nakit on taas vedetry nassuun, vaikka tarkootus oli tehdä nakkikastiketta.
Tuo ohje olisi ok jos kyseessä lapsi. Mutta miksi aikuista miestä pitää kohdella kuin lasta??? Ap ei ole miehensä äiti vaan puoliso. Kuka haluaisi rakastella miehen kanssa jota pitää holhota ruuan suhteen kuin pientä lasta...
Valintakysymyksiä. Itse opiskellut suurtalouskokiksi ja oppinut tekemään suuria määriä ruokaa kerralla samalla vaivalla kuin pienempiä määriä. Elämä on helpottunut kummasti: keittää vaikka sitä samaista nakkikastiketta viisinkertaisen määrän, yks osa syödään heti, loput pienissä rasioissa pakkaseen. Tai kinkkukiusausta yks tavallinen vuoka ja muutama foliovuoka samoilla tulilla pakkaseen. Säästää aikaa, rahaa ja hermoja - aina on kotona ruokaa mitä ei tarvii valmistaa, sen kun heittää uuniin lämpenemään. Kenenkään ei tarvii koskaan olla nälissään eikä minunkaan päivittäin stressata siitä, mitä tänään syödään, kun aina voi ottaa pakkasesta jotain, jos ei ruoanlaitto jonakin päivänä syystä tai toisesta kiinnosta. Nytkin arkkupakastimessaa ois edellisiltä kerroilta pakastettua jauhelihakastiketta, nakkikastiketta, kaalilaatikkoa, kinkkukiusausta, savusiikakiusausta, karjalanpaistia, burgundinpataa, hernesoppaa, jauhelihakeittoa, kinkkupastaa, saattaa olla muutakin mitä ei nyt tule mieleen. Tänään ois tarkoitus tehdä tonnikalapastaa, muttei oo pakko, teen jos jaksan, jos en, niin otan jotain pakkasesta. Eikä tarvii stressata siitä, jos äijä päättääkin vedellä tonnikalat leipiensä päällä - muun perheen ruokailut ei ole siitä kiinni, että katoaako jokin yks ainesosa kaapista. Valintakysymyksiä. Oon helpottanut tällä tavoin elämääni tuntuvasti. Jotkut taas tykkää tehdä elämästään vaikeeta.
Jos sinulla ei ole aavistustakaan siitä mistä oikein keskustellaan, miksi on silti pakko osallistua?
No chamoon, ei tollatti voi toisille sanoo! Siis ajatellen sitä et, jos sulla ei oo muuta tekemistä, kuin arvostella täällä muita nii, sun ite kannattais harkita mitä sanot. Eli kato peiliin ja ryhsistäydy, ja pyydät anteeksi en tarkoittanut sitä noin, tai toinen vaihto ehto on se että otat härkää sarvista ja hinaat ivan itse luusi, täältä pois. Et voi eikä kukaan muuukaan oli mikä oli, olit sit vaihtanu nimimerkkii tai et tai oli palsta mikä vaan, ei kukaan meistä samoiten sinä voi ruveta täällä arvostelemaan muita. Eli painu ite täältä muualle. Luulet varmaan että olemme idiootteja mutta, kun emme ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laitat annosrasiassa pakkaseen odottamaan sitä hetkeä, kun miehelle iskee nälkä. Kun näet, että alkaa taas jotain kaapeista etsiä, otat sen rasian, tuuppaat hänen käteensä ja sanot "lämmitä tuo". .
Puhutko sinä nyt aikuisesta ihmisestä vai lapsesta?
No ei voi mitään jollet tiiä mistään mitää! Ei oo meijän häpee, täs kohtaa maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko sitä oileata ruokaa tehdä jo illalla eikä jättää siihen tarvittavia aineksia kaappeihin lojumaan? Elintarvikkeet päätyvät näin siihen ruokaan mihin oli tarkoitettu eikä miehenkään tarvii iltaisin nälkäisenä koluta kaappeja. Ja sitä ruokaa kannattaa tehdä kerralla enemmän, mies saa sitten syödä jämät, jos alkaa taas illalla nälättää. Jos ei syö, niin laitat annosrasiassa pakkaseen odottamaan sitä hetkeä, kun miehelle iskee nälkä. Kun näet, että alkaa taas jotain kaapeista etsiä, otat sen rasian, tuuppaat hänen käteensä ja sanot "lämmitä tuo". Miehen ei tarvii olla nälissään eikä sinunkaan tarvii ärsyyntyä siitä, että nakit on taas vedetry nassuun, vaikka tarkootus oli tehdä nakkikastiketta.
Tuo ohje olisi ok jos kyseessä lapsi. Mutta miksi aikuista miestä pitää kohdella kuin lasta??? Ap ei ole miehensä äiti vaan puoliso. Kuka haluaisi rakastella miehen kanssa jota pitää holhota ruuan suhteen kuin pientä lasta...
Valintakysymyksiä. Itse opiskellut suurtalouskokiksi ja oppinut tekemään suuria määriä ruokaa kerralla samalla vaivalla kuin pienempiä määriä. Elämä on helpottunut kummasti: keittää vaikka sitä samaista nakkikastiketta viisinkertaisen määrän, yks osa syödään heti, loput pienissä rasioissa pakkaseen. Tai kinkkukiusausta yks tavallinen vuoka ja muutama foliovuoka samoilla tulilla pakkaseen. Säästää aikaa, rahaa ja hermoja - aina on kotona ruokaa mitä ei tarvii valmistaa, sen kun heittää uuniin lämpenemään. Kenenkään ei tarvii koskaan olla nälissään eikä minunkaan päivittäin stressata siitä, mitä tänään syödään, kun aina voi ottaa pakkasesta jotain, jos ei ruoanlaitto jonakin päivänä syystä tai toisesta kiinnosta. Nytkin arkkupakastimessaa ois edellisiltä kerroilta pakastettua jauhelihakastiketta, nakkikastiketta, kaalilaatikkoa, kinkkukiusausta, savusiikakiusausta, karjalanpaistia, burgundinpataa, hernesoppaa, jauhelihakeittoa, kinkkupastaa, saattaa olla muutakin mitä ei nyt tule mieleen. Tänään ois tarkoitus tehdä tonnikalapastaa, muttei oo pakko, teen jos jaksan, jos en, niin otan jotain pakkasesta. Eikä tarvii stressata siitä, jos äijä päättääkin vedellä tonnikalat leipiensä päällä - muun perheen ruokailut ei ole siitä kiinni, että katoaako jokin yks ainesosa kaapista. Valintakysymyksiä. Oon helpottanut tällä tavoin elämääni tuntuvasti. Jotkut taas tykkää tehdä elämästään vaikeeta.
Jos sinulla ei ole aavistustakaan siitä mistä oikein keskustellaan, miksi on silti pakko osallistua?
Joskus voi nähdä pelkät seuraukset ja pottuuntua niistä, useimmiten kannattais kuitenkin etsiä syy ja koittaa korjata se. Tässä kohtaa syynä on miehen erilainen energiantarve, minkä takia mässäilee. Kun ei kotona ole kunnon ruokaa, mitä syödä, ja miehellä on nälkä eikä halua/jaksamista laittaa sitä oikeeta ruokaa, niin vetelee nassuun nakit, jotka on tarkoitettu nakkikastikkeeseen. Jos ois tarjolla myös sitä nakkikastiketta, vaikkakin pakkasesta, niin söisi sitä. Muttei oo mielekästä etsiä syitä ja pyrkiä niitä korjaamaan, kun paljon mielekkäämpää on vauvalehden palstalla joukolla sättiä ahmattia. Valintakysymyksiä ;)
Omakin mieheni on tuollainen ahmatti ja söisi varmasti kaikki herkut, ellen tajuais oikealla hetkellä tarjota oikeata ruokaa. Onneksi sitä on kotona aina, mitä toivon sydämellisesti kaikille teille muilkekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä sieltä sitten syödään? Porkkanat, paprikat, kesäkurpitsat, munakoisot ja tomaatit vai? Kenties selleri on nakerrettu, kun selkänsä kääntää tai hillo on kadonnut? Mitä sieltä syödään kerro ihan ensin se. Vanukkaat? Olennaiset vanukkaat jotka piti laittaa ruoaksi on syöty vai? Voi voi kun mies söi olennaiset ruoaksi tarkoitetut vanukkaat. Sellaisia ne ovat.
Mitä sieltä oikein syödään sellaista joka on tarkoitettu ruoaksi?
Miksi tähän ei vastata onko vastaus liikaa pyydetty? Mitä sieltä syödään, vanukkaat vai? Ja kostoksi vai? Aika monta sivua on jauhettu läskimooseksista sun muusta, mutta kukaan ei kerro mitä ruoaksi tarkoitettua sieltä katoaa? Vanukkaista vai leikkeleistä piti tulla päivällinen mutta ne syötiin kostoksi vai? Aika heikolla pohjalla on tämäkin ketju, kun ei kerrota edes mistä on kyse, blaastataan vain miesvihaa ilman oikeaa keskutelua.
Tuohonhan löytyy vastaus monelta sivulta, kuten esimerkiksi nakkikeittoon tarkoitetut nakit.
Ei tuolle urpolle riitä esimerkit. Ei raukka osaa itse laittaa ruokaa niin ei osaa hahmottaa, mitä sellaisiin laitetaan. Se syö vaan niitä vanukkaita ja joskus leikkeleen.
Kysyin esimerkkiä noin 8 sivua sitten eikä sen jälkeen tullut vastausta. Vanukkaista ja leikkeleistä on puhuttu, muiden suilla alunperin, en itse syö kumpiakaan. En myöskään nakkeja, että jos koko ketjussa ei ole ollut muuta esimerkkiä, kuin kaiken syönti vastaan nakit, vanukkaat, leikkeet, joista oli tarkoitus laittaa ruokaa, kertoo se ketjun henkisestä tilasta, kuten loistavasti itsekkin osoitat, arvostelemalla minusta asioista joista et tiedä, mutta joiden koet olevan hyvä tapa saada ilmaista vihaasi minua ja keskustelua kohtaan . Ketjussa on sairas syyllistäminen päällä ilman mitään katetta. Mitään syytä ei pitäisi olla hyökätä kimppuuni, jos ei halua hyökätä vain hyökkäämisen ilosta, tämä motiivi on selkeästi esillä ketjussa. Halu vihata.
Mitäpä ei vihattaisi, kun vain saa pienenkin mahdollisuuden siihen. Vihaajat alapeukuttakaa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Ap, tämä viesti kertoo minulle paljon.
Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut henkisen väkivallan kuviosta. Kirjoitin pitkään, mistä tiedät, onko kyse siitä vai ei. Itse siis olen ollut sellaisessa parisuhteessa. Syyllistyt syyllistävistä kommenteista. Et halua olla kamala ihminen.
Ja tämä kirjoistus osuus sieluuni. Tunnistan sinussa minun vääristyneen ajatusmallini. Tunnistan, että imet itseesi syyllisyyttä, väärää syyllisyyttä. Eksäni pystyi hallitsemaan minua juuri sillä: herättämällä syyllisyyden. Taivuin vaikka solmuun, että en ollut kamala vaimo.
Lisäksi se virnistys... se oli halveksuntaa.
Sinulla ei ole seuraavalla kerralla muuta mahdollisuutta, kun olla perääntymättä. Mies alkaa huutamaan, niin unohda lapset. Selitä heille asia jälkeenpäin, mutta älä peräänny. Sinun on pakko katsoa loppuun asti, mitä tapahtuu. (Sen kierteen selitin taaempana, kuinka otteet kovenevat syyllistämisestä uhkailuun). Koska vasta sitten tiedät, onko kyse syömishäiriöstä, tyhmyydestä vai henkisestä väkivallasta.
Vanukkaat on syöty vaikka niistä piti tulla ruokaa koko perheelle.
Tyyppi syö turhautuneisuuteensa, hänellä on ongelma. Ei se sitä kettuillessaan tee. Koska hänen ongelmastaan kuitenkin on tulllut koko perheen ongelma, eikä asiasta ilmeisesti voi asiallisesti keskustella, perheen täytynee vetää johtopäätökset.
Itsellä nuoruuden kodissa vastaavaa ainaista laiduntamista. Luultavasti ahmimishäiriöstä kyse. Nytkun poikaystävän kanssa asutaan kahdestaan niin meillä ostetaan päiväkohtaisesti ruuat. Jääkaappi ei siis ole täynnä niinkuin kotona. Löytyy vain ketsupit ja sinapit yms. Siltikin vanhasta tottumuksesta kurkin aina kaapit, mutta en enää kymmeniä kertoja vaan vain pari kertaa päivässä.
Perhe-elämässä tietysti tuollainen tyhjät kaapit ei toimi, mutta entä lukko johon avain löytyy vain sinulla ja lapsilla? :'D Itsellä ei ole kokemusta terapiasta/ammattiavusta asian laidalta niin niistä en tiedä kuinka toimivat ahmimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea joitakin vastauksia, niissä ollaan niin varmoja, että olen toiminut väärin. Oli kyseessä se että yhä olen naimisissa mieheni kanssa tai se että kehtaan kyseenalaistaa miestä, miksi en vaan anna hänen syödä.
Muutenkin kyseenalaistan tässä itseäni, olinko liian vaativa, vai pyysinkö liiankin vähän aikuisen miehen vastuullisuutta perheestään. Pelottaa ajatella että mahdollisesti tämäkin minun ja lasten syrjään heittäminen olisi hänen tapa yrittää saada vaan tahtonsa läpi. Vai onko tämä vain normaali miehen reaktio tilanteeseen jossa on kamala vaimo.
Miksi hän ajattelisi minun olevan kamala kun pyydän että kertoo minulle jos haluaa jotain kaupasta tuotavaksi itselleen? Onko muka absurdia närkästyä siitä että hän syö 17 tekemääni lihapullaa iltanaposteltavakseen vaikka ison päivällisen ja sanoin että älä syö näitä, ne menee huomiseen ruokaan....
En halua olla kamala vaimo, haluan olla yhdenvertainen kumppani jota kuunnellaan ja jonka kanssa asioista sovitaan.
Haluan vain takaisin nukkumaan, pienet torkut vei pahimman päänsäryn... ehkä huominen on jo parempi.
Ap
Ap, tämä viesti kertoo minulle paljon.
Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut henkisen väkivallan kuviosta. Kirjoitin pitkään, mistä tiedät, onko kyse siitä vai ei. Itse siis olen ollut sellaisessa parisuhteessa. Syyllistyt syyllistävistä kommenteista. Et halua olla kamala ihminen.
Ja tämä kirjoistus osuus sieluuni. Tunnistan sinussa minun vääristyneen ajatusmallini. Tunnistan, että imet itseesi syyllisyyttä, väärää syyllisyyttä. Eksäni pystyi hallitsemaan minua juuri sillä: herättämällä syyllisyyden. Taivuin vaikka solmuun, että en ollut kamala vaimo.
Lisäksi se virnistys... se oli halveksuntaa.Sinulla ei ole seuraavalla kerralla muuta mahdollisuutta, kun olla perääntymättä. Mies alkaa huutamaan, niin unohda lapset. Selitä heille asia jälkeenpäin, mutta älä peräänny. Sinun on pakko katsoa loppuun asti, mitä tapahtuu. (Sen kierteen selitin taaempana, kuinka otteet kovenevat syyllistämisestä uhkailuun). Koska vasta sitten tiedät, onko kyse syömishäiriöstä, tyhmyydestä vai henkisestä väkivallasta.
Tämä. Ap hän puhuu asiaa. Älä välitä siitä yhdestä naisvihaajamiehestä, joka on kirjoittanut yli puolet kommenteista ja yrittää syyllistää sinua.
Muuten osaatko englantia? Englanniksi olisi oikea termi miehen käytökselle abuse. Eli teillä on avbusive relationship. Suomennettuna parisuhdeväkivaltaa, mutta sanatarkasti abuse tarkoittaa väärinkäyttöä. Eli toinen osapuoli käyttää valta-asemaansa hankkiakseen sillä etuja itselleen, väärinkäyttää asemaansa. Mieti hetki, millaisia etuja miehesi parhaillaan väärinkäyttää ja miten?
Syö muiden ruuat, ei korvaa niitä, ei vaivaudu kauppaan, ei tee itse ruokaa, ei vastaa lasten ruokahuollosta, ei kunnioita sinua eikä lapsia, mutta vaatii kunnioitusta itselleen, huutaa, mykkäkouluilee, ei myönnä tekojaan, ei ota vastuuta teoistaan, syyllistää sinua, osoittaa halveksuntaa parhaillaan katoamalla omille teilleen.
Olette olleet yhdessä teinistä asti. Olet kasvanut tuohon suhteeseen, etkä ilmeisesti tiedä paremmasta. Siksi ilmeisesti et tajua, miten epänormaalia ja sairasta tuo miehen käytös on.
Ap:na esiintyy edellinen oman elämän abuse tapaus. Älkää välittäkö sen kirjoituksista ei ole tervettä kirjoitella yksin koko ketjuun tukeakseen omaa mielenvikaansa ja syyttää muita keskustelijoita yhdeksi vihaajaksi. Ei ole terve ketju tämä, vaan perustuu epäterveeseen vihaan ja syyttelyyn muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nuoruuden kodissa vastaavaa ainaista laiduntamista. Luultavasti ahmimishäiriöstä kyse. Nytkun poikaystävän kanssa asutaan kahdestaan niin meillä ostetaan päiväkohtaisesti ruuat. Jääkaappi ei siis ole täynnä niinkuin kotona. Löytyy vain ketsupit ja sinapit yms. Siltikin vanhasta tottumuksesta kurkin aina kaapit, mutta en enää kymmeniä kertoja vaan vain pari kertaa päivässä.
Perhe-elämässä tietysti tuollainen tyhjät kaapit ei toimi, mutta entä lukko johon avain löytyy vain sinulla ja lapsilla? :'D Itsellä ei ole kokemusta terapiasta/ammattiavusta asian laidalta niin niistä en tiedä kuinka toimivat ahmimiseen.
Tuo ei ole ollenkaan sama tilanne.
Vai miten toimit itse SEN LISÄKSI, tyhjennettyäsi kaapit?
Kieltäydyitkö menemästä itse koskaan kauppaan ostamaan ruokaa kotiin? Joutuiko poikaystäväsi käymään aina kaupassa? Joutuiko poikaystäväsi kokkaamaan sinulle? Virnuilitko poikaystävälle halveksivasti, jos hn pyysi, ettet söisi kaikkea tai että kävisit joskus itsekin kaupassa tai tekisit joskus ruokaa? Piditkö poikaystävälle mykkäkoulu, jos hän pyysi sinua osallistumaan perheen ruokahuollon? Lähtisitkö kotoa kostoksi siitä, että poikaystäväsi yritti puhua sinulle asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Ap:na esiintyy edellinen oman elämän abuse tapaus. Älkää välittäkö sen kirjoituksista ei ole tervettä kirjoitella yksin koko ketjuun tukeakseen omaa mielenvikaansa ja syyttää muita keskustelijoita yhdeksi vihaajaksi. Ei ole terve ketju tämä, vaan perustuu epäterveeseen vihaan ja syyttelyyn muita kohtaan.
Sinä tosiaan edustat sellaista vihaa, joten tee palvelus ja pysy pois ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:na esiintyy edellinen oman elämän abuse tapaus. Älkää välittäkö sen kirjoituksista ei ole tervettä kirjoitella yksin koko ketjuun tukeakseen omaa mielenvikaansa ja syyttää muita keskustelijoita yhdeksi vihaajaksi. Ei ole terve ketju tämä, vaan perustuu epäterveeseen vihaan ja syyttelyyn muita kohtaan.
Jokainen voi kysyä itseltä mihin perustuu tämä ketju. Vihaamiseen sekä syyttelyyn on ainoa vastaus, mitään rakentavaa ei ko keskutelussa näy pelkästään leimaamista. ja HUOM kun olet eri mieltä sinua aletaan haukkumaan henkilökohtaisin solvauksin. Ketju on trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:na esiintyy edellinen oman elämän abuse tapaus. Älkää välittäkö sen kirjoituksista ei ole tervettä kirjoitella yksin koko ketjuun tukeakseen omaa mielenvikaansa ja syyttää muita keskustelijoita yhdeksi vihaajaksi. Ei ole terve ketju tämä, vaan perustuu epäterveeseen vihaan ja syyttelyyn muita kohtaan.
Sinä tosiaan edustat sellaista vihaa, joten tee palvelus ja pysy pois ketjusta.
Kiitos että paljastat olevasi trolli.
Vanukkaat piti laittaa koko perheelle ruoaksi mutta ne ovat kadonneet monen muun kanssa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:na esiintyy edellinen oman elämän abuse tapaus. Älkää välittäkö sen kirjoituksista ei ole tervettä kirjoitella yksin koko ketjuun tukeakseen omaa mielenvikaansa ja syyttää muita keskustelijoita yhdeksi vihaajaksi. Ei ole terve ketju tämä, vaan perustuu epäterveeseen vihaan ja syyttelyyn muita kohtaan.
Jokainen voi kysyä itseltä mihin perustuu tämä ketju. Vihaamiseen sekä syyttelyyn on ainoa vastaus, mitään rakentavaa ei ko keskutelussa näy pelkästään leimaamista. ja HUOM kun olet eri mieltä sinua aletaan haukkumaan henkilökohtaisin solvauksin. Ketju on trolli.
Jos sinä olet ap, ja siksi tiedät olevasi trolli, niin ok. Mutta vaikka paljastaisitkin olevasi trolli, niin tämä ketju on osoittanut tarpeellisuutensa. Moni on samassa tilanteessa.
Puhutko sinä nyt aikuisesta ihmisestä vai lapsesta?