Puolisoni tyhjentää jääkaapin.

Vierailija kirjoitti:

Kysy tuttavaltanne, oliko aamulla jääkaappi tyhjä!

Kiitos, sait naurahtamaan tänään varmaan ensimmäistä kertaa. Ja ilokseni voin ilmoittaa että kaapissamme on vaikka mitä tällä hetkellä ja olen luottavaisin mielin että ne pysyykin siellä kunnes lapset saavat ne syödäkseen.

Ap

Ihmettelen, miksi niin moni jankuttaa sitä, että miehen on nälkä. On totta, että huono syöminen, varsinkin liian vähäenerginen aamiainen ja lounas, laukaisee helposti iltasyömishimon, mutta ap:n miehen tapauksessa ongelma vaikuttaa paljon tuota mutkikkaammalta. Ap on sanonut, että kun mies etsii naposteltavaa ja häneltä kysyy ”onko nälkä, haluatko voileivän?”, mies kieltää, lopettaa etsimisen hetkeksi ja sitten taas palaa uudelleen aukomaan kaappeja. Tuommoinen viittaa mielitekoon, huvikseen tai lohduksi syömiseen. Ei ole nälkä, mutta kauheasti tekee mieli jotain helppoa hyvää. Tunnistan vastaavan itsessäni.

Mikä on todella omituista, on se, että mies syö nekin ruuat, joista erikseen on pyydetty, ettei syötäisi - jopa lastensa herkut, hitto vie! Minulla on itselläni joskus vaikeuksia hallita mielitekojani, mutten ikinä syö toisille tarkoitettua ruokaa enkä esim. ota padasta kaikkea, jos tiedän, että puolisonkin on tarkoitus siitä vielä syödä. On ihan normaalia ottaa muut huomioon.

Ja niille, jotka inttämistään inttävät, että miehellä on nälkä... Yleensä ero miehen ja naisen kulutuksessa on korkeintaan 1000 kcal. Tämä tulee täyteen, kun syö esimerkiksi kaksi isoa kinkku-juustovoileipää, kulhollisen rahkaa, jonka seassa iso banaani, mysliä ja muutama pähkinä, keitetyn munan ja mukillisen maitokahvia. Jos miehellä oikeasti olisi nälkä, hän tekisi itselleen tuollaisen ekstravälipalan. Se ei varmasti haittaisi perheessä ketään. Ap:n mies ei kuitenkaan toimi noin, vaan napostelee pakonomaisesti sitä sun tätä.

Ihan oikeasti kukaan täysissä järjissään oleva aikuinen ei syö pussillista karkkia, jos on sanottu, että karkit ovat lapsille. Eikä kukaan järkevä aikuinen söisi paketillista nakkeja, jos puoliso on sanonut tekevänsä niistä seuraavana päivänä keittoa. Silloin todetaan, että OK ja syödään nakkien tilalla vaikka paistettuja munia. Millään en voi kuvitella, että kellekään meidän perheestämme, edes lapselle, tulisi mieleen syödä niin, että seuraavan päivän ateriaan ei olisi raaka-aineita. Meillä kuitenkin ruoka on muutoin ihan vapaasti jääkaapista otettavissa.

Ap.

Mä tunnistin edesmenneen isäni tuosta lapsuus- ja nuoruusajoiltani ja minä olen sentään jo 51. ... Virnuamista myöden.

Minä kävin n. 5v terapiaa 2x vko aikuisena, joskus kolmikymppisenä, mikä oli kyllä liian myöhään.

Syömishäiriöinen minäkin. Älä anna tehdä sitä lapsillesi.

Kylläpäs rupesi syöpötyttämään, onneksi eukko tulee kohta töistä ruokaa tekemään. Onneksi on kaljaa, ai namskutarallaa. Siihen asti mutustelen lapsien sipsit om nom nom nom

Meidän äijä veti just siskonmakkarat ja maksamakkarat ja nyt ei keittoon proteiinia :(

Lapset joutuu syömään laihaa kasviskeittoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nyt pystyt pitämään tämän nykyisen järkesi ja näkemyksesi, kun se mies taas ryömii kolostaan esiin ja on kivaa iskää.

Mites sinun ja lasten erossa käy taloudellisesti, ootko ehtinyt miettiä?

Olen hieman miettinyt. Ilman mieheni tuloja en enää täällä voi asua, menisi kokonaisuudessa rahat liian tiukille. Onneksi lapset ovat vielä niin pieni ja tulevat toistensa kanssa niin hyvin toimeen että kaksio riittää meille. Muutan lähemmäksi sukulaisiani, työmatka pitenee, mutta luulen että vanhempani auttaa hetken hoitoon viemisissä ja hakemisissa kunnes saan töitä lähempää. Auto pitää hankkia. Mutta kyllä se tästä.

Aluksi ajattelin että haluaisin jäädä tänne lasten kanssa, kun tutut hoitajat ja kaverit on, mutta tulee sellainen olo että mies ei varmaankaan halua pahemmin tukea täällä asumistamme.

Ap

Oletko nyt varma että laitat avioeropaperit menemään miehen syöpöttelyn takia? Vai ällöttääkö hän muutenkin?

Jos syöminen on ainoa ongelma, niin mies kyllä tulee ruotuun kun asut vähän aikaa muualla ja mies joutuu laittamaan lasten ruoat kun on hänen lapsiviikko tai viikonloppu.

Anelee sua takaisin ja lupaa vastedes huolehtia syömisistään itse ja jättää sinun ostamat rauhaan.

Mutta oma päätöksesi tietysti.

Jos miehelläsi on yksinkertaisesti nälkä, muttei hienotunteisuuttaan kehtaa kertoa sitä ääneen. Jos on lohtusyömistä, miksi kiusaat miestäsi, etkä anna hänellekin huomiota.

0/5, Provo. Trolli. Ei sulla ole miestä, etkä tule saamaan lapsia ikinä

Tässä on selkeesti se ongelma, että mies on tottunut kotonaan siihen että äiti syöttää ja syöttää ja syöttää ja äidin suklaatkin voi käydä syömässä.

Mies ei erota uutta tilannetta jossa ei ole enää perheen pikkupoika jota äiti syöttää vaan on tullut lapsia.

Lapsuuskodissa pojan ei tarvinnut huolehtia ruoasta, mamma taikoi sitä aina lisää. Eikä hakea lihottavaa ruokaa kaapista vaan se tuli kuin Manulle illallinen.

Mahtaako mies olla kova tekemään muita kotitöitä, onnistuuko tiskaaminen, imurointi, pyykinpesu, sitten kun isäviikonloput koittavat? Vai olettaako että äiti tulee siivoamaan ja käy kaupassa?

On vähän huolestuttavaa.

Ja, itselläni on 22v poika, jonka olen opettanut laittamaan ruokaa, käymään kaupassa ja siivoamaan, hän usein luokseni tullessaan kysyy saako jotain ottaa jääkaapista, yleensä kaikkea saa, mutta pyydän häntä välillä käymään kaupassa. Hän asuu toisella paikkakunnalla opiskelemassa.

Älkää mammat kasvattako pojistanne sellaisia jotka odottavat että miniä palvelee ja syöttää heitä. Pidin pojalle tiukan kotitalouskurssin juuri siksi, ettei tuleva miniä kuristaisi minua!

Vierailija kirjoitti:

Meidän äijä veti just siskonmakkarat ja maksamakkarat ja nyt ei keittoon proteiinia :(

Lapset joutuu syömään laihaa kasviskeittoa...

Lapset oppivat mukavasti muotia oleviksi kasvisruokailijoiksi. Miehen ansiota, tyylikkäästi toimittu.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehelläsi on yksinkertaisesti nälkä, muttei hienotunteisuuttaan kehtaa kertoa sitä ääneen. Jos on lohtusyömistä, miksi kiusaat miestäsi, etkä anna hänellekin huomiota.

Näiden miestö puolustavien kommenttien kirjoittaja on se yksi ja sama hullu miesasiamies, joka aiemminkin ketjussa inttää trolleista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nyt pystyt pitämään tämän nykyisen järkesi ja näkemyksesi, kun se mies taas ryömii kolostaan esiin ja on kivaa iskää.

Mites sinun ja lasten erossa käy taloudellisesti, ootko ehtinyt miettiä?

Olen hieman miettinyt. Ilman mieheni tuloja en enää täällä voi asua, menisi kokonaisuudessa rahat liian tiukille. Onneksi lapset ovat vielä niin pieni ja tulevat toistensa kanssa niin hyvin toimeen että kaksio riittää meille. Muutan lähemmäksi sukulaisiani, työmatka pitenee, mutta luulen että vanhempani auttaa hetken hoitoon viemisissä ja hakemisissa kunnes saan töitä lähempää. Auto pitää hankkia. Mutta kyllä se tästä.

Aluksi ajattelin että haluaisin jäädä tänne lasten kanssa, kun tutut hoitajat ja kaverit on, mutta tulee sellainen olo että mies ei varmaankaan halua pahemmin tukea täällä asumistamme.

Ap

Oletko nyt varma että laitat avioeropaperit menemään miehen syöpöttelyn takia? Vai ällöttääkö hän muutenkin?

Jos syöminen on ainoa ongelma, niin mies kyllä tulee ruotuun kun asut vähän aikaa muualla ja mies joutuu laittamaan lasten ruoat kun on hänen lapsiviikko tai viikonloppu.

Anelee sua takaisin ja lupaa vastedes huolehtia syömisistään itse ja jättää sinun ostamat rauhaan.

Mutta oma päätöksesi tietysti.

Niin. En ole eroamassa siksi että hän syö.

Eroan koska hän katoaa päiviksi eikä vastaa viesteihin, jättäen minut ja lapset roikkumaan epätietoisuuteen.

Eroan koska en halua muuttua siksi kamalaksi nalkuttavaksi ihmiseksi joka joutuu ohjaamaan aikuista miestä kuin pientä lasta.

Haluan olla mieheni tasavertainen kumppani jonka kanssa elämän haasteet kohdataan yhdessä keskustelemalla, ei niin että minut suljetaan ulos kun hän ei halua ongelmasta puhua.

Eroan, koska en enää jaksa anella häntä osallistumaan arjen pyöritykseen ja olemaan vierelläni se vastuullinen aikuinen, johon voin luottaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi niin moni jankuttaa sitä, että miehen on nälkä. On totta, että huono syöminen, varsinkin liian vähäenerginen aamiainen ja lounas, laukaisee helposti iltasyömishimon, mutta ap:n miehen tapauksessa ongelma vaikuttaa paljon tuota mutkikkaammalta. Ap on sanonut, että kun mies etsii naposteltavaa ja häneltä kysyy ”onko nälkä, haluatko voileivän?”, mies kieltää, lopettaa etsimisen hetkeksi ja sitten taas palaa uudelleen aukomaan kaappeja. Tuommoinen viittaa mielitekoon, huvikseen tai lohduksi syömiseen. Ei ole nälkä, mutta kauheasti tekee mieli jotain helppoa hyvää. Tunnistan vastaavan itsessäni.

Mikä on todella omituista, on se, että mies syö nekin ruuat, joista erikseen on pyydetty, ettei syötäisi - jopa lastensa herkut, hitto vie! Minulla on itselläni joskus vaikeuksia hallita mielitekojani, mutten ikinä syö toisille tarkoitettua ruokaa enkä esim. ota padasta kaikkea, jos tiedän, että puolisonkin on tarkoitus siitä vielä syödä. On ihan normaalia ottaa muut huomioon.

Ja niille, jotka inttämistään inttävät, että miehellä on nälkä... Yleensä ero miehen ja naisen kulutuksessa on korkeintaan 1000 kcal. Tämä tulee täyteen, kun syö esimerkiksi kaksi isoa kinkku-juustovoileipää, kulhollisen rahkaa, jonka seassa iso banaani, mysliä ja muutama pähkinä, keitetyn munan ja mukillisen maitokahvia. Jos miehellä oikeasti olisi nälkä, hän tekisi itselleen tuollaisen ekstravälipalan. Se ei varmasti haittaisi perheessä ketään. Ap:n mies ei kuitenkaan toimi noin, vaan napostelee pakonomaisesti sitä sun tätä.

Ihan oikeasti kukaan täysissä järjissään oleva aikuinen ei syö pussillista karkkia, jos on sanottu, että karkit ovat lapsille. Eikä kukaan järkevä aikuinen söisi paketillista nakkeja, jos puoliso on sanonut tekevänsä niistä seuraavana päivänä keittoa. Silloin todetaan, että OK ja syödään nakkien tilalla vaikka paistettuja munia. Millään en voi kuvitella, että kellekään meidän perheestämme, edes lapselle, tulisi mieleen syödä niin, että seuraavan päivän ateriaan ei olisi raaka-aineita. Meillä kuitenkin ruoka on muutoin ihan vapaasti jääkaapista otettavissa.

Juuri näin. Muut pitää ottaa huomioon, jos on nälkä niin syö sitä kunnon ruokaa enemmän jajos se ei riitä, tekee välipalan muista kuin lämpimään ruokaan tarkoitetuista aineksista ja jos ei tiedä mitä ne ovat niin kysyy. Ei ole millään mittapuulla normaalia syödä kaapit tyhjäksi muita ajattelematta, eikä etenkään normaalia syödä ruokia jotka tietää vartun muille, etenkään jos ne muut ovat omia lapsia.

En ole tiennytkään, että noin moni mies syö noin järkyttäviä määriä.... olen luullut, että teinipojat vain ovat tuollaisia, mutta kasvun lakattua alkavat syömään normaalisti.

Tuli oikein exä mieleen tuosta virnistelystä. Suhde loppui tosi lyhyeen kun muutettiin yhteen ja vieraskoreus katosi. Olen todella rajoittuneella ruokavaliolla allergioiden ja suolisto-ongelmien takia joten syön vain muutamaa ruoka-ainetta ja enkä koskaan syö mitään valmisruokaa ellen ole täysin varma ettei siinä ole mitään epäsopivaa. Exä taas rakasti kaikista halvinta mahdollisinta ruokaa ja muutenkin osti sitä halvinta mättöä.

Sovimme yhteen muuttaessa että molemmat ostavat omat ruokansa ettei mene liian hankalaksi. 

Jostain syystä se alkoi syömään mun ruokia ja kun huomautin asiasta niin se tarjosi omia ruokiansa typerän virnistyksen kera ja aivan varmasti tiesi etten voi niistä mitään syödä. Viimeinen pisara oli se kun illalla tekemäni eväät seuraavaksi työpäiväksi katosi mystisesti jääkaapista yön aikana ja jouduin menemään ilman eväitä töihin. 

Aina se myös kehtasi valittaa että mun ruuat on hänen mielestä pahaa. Ehdotin että jos mun ruuat on sen verran hyviä että ne syödään heti ensimmäiseksi niin siirrytään kokonaan siihen että ostamme vain sellaista ruokaa mitä molemmat voivat syödä. Sehän ei miehelle käynyt kun se olisi kuulemma epäreilua ja nostaisi hänen ruokalaskua aivan liikaa. Varmaan luuli että yhteen muuttaessa saisi lokkeilla ihan vapaasti enkä hannisi enään erota. 

Älä osta, äläkä valmista kahdenpäivän ruokia kerralla. Kaupassa juokseminen on se hinta, minkä joudut kärsimään. Pidä jääkaapissa vain yksi- kaksi maitoa kerrrallaan, riittää kun lapset saavat ruuan kanssa. Opettele juomaan aamu kahvisi mustana. Älä osta mehuja.

Älä hanki kaakaota, se ei ole lapsillekaan välttämätöntä. Eikä vanukkaat.

Leivänpäälliset pidä vaatimattomana, kurkkua, halvinta leikkelettä. Iso arkijuusto, jos siitä muutaman päivän riittäisi.

Leipä aina sama, mielellään ruisleipä. Jos ostat jugurttia tai vanukkaita, kysyt jokaiselta millaisen haluaa, myös mieheltäsi. Karkkipäivinä karamellit suoraan kassista jakoon, omiin huoneisiin. Älä osta ikinä keksiä, pullia,taikka limsoja. Ovat epäterveellisiä ja aiheuttavat ahmimista, mutta jos haluat ja hankit saunakaljat, silloin lapsille omat pikkupullot. Limua siis.

Kerro tilanteesi hyville ystävillesi, he tuovat kahvipullat tullessaan. Muille voit kertoa että olette fitness. Jos mies vieläkin syö lapsen vanukkaat...itke, huuda, syyllistä, ja uhkaile. Osaat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Älä osta, äläkä valmista kahdenpäivän ruokia kerralla. Kaupassa juokseminen on se hinta, minkä joudut kärsimään. Pidä jääkaapissa vain yksi- kaksi maitoa kerrrallaan, riittää kun lapset saavat ruuan kanssa. Opettele juomaan aamu kahvisi mustana. Älä osta mehuja.

Älä hanki kaakaota, se ei ole lapsillekaan välttämätöntä. Eikä vanukkaat.

Leivänpäälliset pidä vaatimattomana, kurkkua, halvinta leikkelettä. Iso arkijuusto, jos siitä muutaman päivän riittäisi.

Leipä aina sama, mielellään ruisleipä. Jos ostat jugurttia tai vanukkaita, kysyt jokaiselta millaisen haluaa, myös mieheltäsi. Karkkipäivinä karamellit suoraan kassista jakoon, omiin huoneisiin. Älä osta ikinä keksiä, pullia,taikka limsoja. Ovat epäterveellisiä ja aiheuttavat ahmimista, mutta jos haluat ja hankit saunakaljat, silloin lapsille omat pikkupullot. Limua siis.

Kerro tilanteesi hyville ystävillesi, he tuovat kahvipullat tullessaan. Muille voit kertoa että olette fitness. Jos mies vieläkin syö lapsen vanukkaat...itke, huuda, syyllistä, ja uhkaile. Osaat kyllä.

Trolli.

Vierailija kirjoitti:

Tekee niin mieli kirkua tyynyyn! Tunnen itseni niin tyhmäksi kun yritin ymmärtää ja auttaa ja jaksaa.

Ap

Päinvastoin, sehän oli oikein ja hyvin tehty. Mutta sillä on rajansa, jossain vaiheessa vain pitää lopettaa, jos siitä ei ole mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.

Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.

Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.

Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.

Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.

Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.

Miksi sä täällä itket tollasia? Sano suoraan puolisollesi asiasta.

Ahmimishäiriöön yleensä kuuluu olennaisena osana häpeä ja ongelman peittely. Eli ap:n tapauksessa mies söisi salaa ja ostaisi salaa syötyjen ruokien tilalle myös uudet. Ei pystyisi olemaan korvaamatta aiheuttamaansa haittaa, koska useimmiten syömishäiriöiset kokevat voimakasta syyllisyyttä vaivastaan. Ei ap:n mies mitä todennäköisimmin ole syömishäiriöinen, vaan tuo on tahallista kiusantekoa ja vallankäyttöä. Henkistä väkivaltaa. Paljon voimia sinulle ap! Älä anna periksi, ansaitset parempaa!