Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mökkimetsä tuhottu
19.02.2018 |
Ostettiin 2 vuotta sitten kesämökki,jonka ympärillä piti olla iso tontti ja koskematonta metsää. Myyjänä oli perikunta ja sen edustaja, suunnilleen 80 v pappa vakuutti, että niitä metsiä ei tulla hakkaamaan. Lauantaina kun tultiin tänne mökille niin metsässä oli iso traktoritöissä ja ihan kaikki puut tontin ympäriltä tapettu. Se näytti sotatantereelta. Yritettiin soittaa sille mökin myyjälle, mutta kukaan ei vastannut.
Mies kävi lähinaapurista kysymässä, miksi heille ei ole tullut mitään tietoa hakkuista, mutta ei siellä mitään osattu sanoa, kun eivät sitä metsää omistaneet, neuvottiin menemään metsänhoitoyhdistykseen. Vetosivat silti siihen, että maataloudessa menee nyt huonosti, ei ihme, että puuta hakataan.
Mies kävi siellä yhdistyksessä tänään ja sai kuulla, että ei hakkuista edes tarvitse ilmoittaa, ei tarvita naapureiden lupaa. Ne tontin vieressä olevat metsät ei edes olleet sen tontin myyjän tai sukulaistensa maita, mökin myyjällä ei olisi ollut mitään oikeutta luvata, että hakkuita ei tule.
Saatiin sentään tietää, kuka oli hakkuut teettänyt, vaikka myöhäistä se nyt on. Osoite on Espoon Leppävaarassa eli ihan ei maanviljelijältä vaikuta. Tekisi mieli soittaa ja pyytää vahingonkorvausta, koko mökin tienoolla ei ole muualla puita kuin pihassa ja nekin kaataa tuuli, kun nyt on pelkkää aukeaa ympärillä.
Kommentit (387)
Omalle kohdalle sattui aivan ihana mökinomistaja. Tontti oli myyty hänelle meidän maista vuonna 1969.
Kerroin vaikka mitään velvollisuutta ei olisi ollutkaan, että ympäröivät vanhat kuusikot päätehakataan. Asia oli kuulemma ok ja eipä se hänelle kuulukaan oli vastaus.
Sitten kun metsä oli hakattu. Alkoi yli vuoden kestänyt rähjääminen siitä että hänen kiinteistönsä on pilalla, joutuu rakentamaan aidan ja ei voi olla enää mökillä koska maisema on pilattu ja kaikki ympärillä hoitamaton. Ensimmäinen korvausvaatimus oli 10 000 euroa ja perustui kuulemma lakiin. No kysyin mihin lakiin tämä perustuu niin sitten suuttui oikein kunnolla ja huusi ja mesoi puhelimessa. Ja lupasi että tekee rikosilmoituksen. Sanoin että ole hyvä vaan.
Soitti ilmeisesti vuoden aikana kaikki mahdolliset instituutiot läpi. Siis metsän hakanneen yhtiön, Metsälakia valvovan Metsäkeskuksen, Metsänomistajien etujärjestön eli Metsänhoitoyhdistyksen ja ilmeisesti myös poliisille ja muutamalle metsäalan opetttajalle.
No vuoden päästä rauhoittui ja koitti tulla kehumaan kuinka hyvin olen asiat onnistunut hoitamaan. En oikein halua ottaa tämän kaverin kanssa mitään asiaa enää puheeksi ja on nyt myynyt mökkinsä tontteineen lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin tänne vertaistukea etsimään, ja sitä kautta löysin tän keskustelun. Vaikka menneitä on turha surra, niin ehkä muita saman pettymyksen kanssa painivia saattaa auttaa, jos kerron myös mun oman kokemuksen.
Meidän oma mökki on siis perinteinen kesämöksä, meidän perheelle todella tärkeä kesänviettopaikka, jossa ihanat vanhat metsät ympärillä. Paljon muistoja ja suuria tunteita, tietysti, kun ollaan tää kyseinen mökki omistettu jo reippaasti yli 60 vuotta. Mökki itsessään sijaitsee siis rantatontilla, mutta metsät sen ympäriltä kuuluvat naapureille. Naapureiden kanssa ei näinä vuosikymmeninä kovin hyvät välit ole olleet, koska katuvat sitä, että myivät tontin meille alunperinkään.
Oltiin suunniteltu tälle kesälle vihdoin remppaa: uutta saunamökkiä, oman niityn istuttamista ja kasvimaata, mutta saatiin muutama viikko sitten kuva. Naapurit olivat pistäneet matalaksi koko mökin ympäristön, nyt se on käytännössä hakkuuaukean keskellä.
Se on totta, että metsänomistaja saa päättää oman metsänsä kohtalosta, eikä ilmoitustakaan ole pakko laittaa ennen hakkuu-urakkaa. Mun ikäiselle se vaan tuntuu niin epäreilulta, miten vanhan naapurikiistan takia voidaan hakata metsä yhtään ajattelematta niitä, joiden mökki sen keskellä sijaitsee? Kaiken tän voin vielä ymmärtää, mutta karmeinta mulle on sen hyväksyminen, että mitään ei nyt enää voi tehdä. Puut on kaadettu, metsä hävinnyt, ja siihen on totuttava.
Haluaisin kovasti ostaa kaikki naapureiden maat, mutta se on mahdotonta tällaiselle 15-vuotiaalle pikkutytölle. Voin korkeintaan lohduttaa isiä ja äitiä, ja yrittää ehdottaa heille kaupantekoa, avohakattu maa kun ei mitään kalleinta ole. Mökki itsessään kokee tottakai järkyttävän arvonmenetyksen, mutta metsä harmittaa eniten. Ainoa asia minkä tiedän varmasti on se, että meidän mökki tulee olemaan uudelleen yhtä kaunis ja turvallinen siinä vaiheessa, kun täytän 80 vuotta. Ehkä vietän siellä metsässä onnelliset eläkepäivät.
Mä toivon että tää auttaa edes jotain, joka on kokenu saman surun kuin me. En voi tehdä mitään muuta, joten päädyin siksi kirjottamaan tänne. Ja ymmärrän maailmasta myös sen verran, että mitään laitonta ei oo tapahtunut, suru vaan on kova. :(
Ja lisään vielä, että kyllä mua vähän auttaa lukea myös metsänomistajien kommentteja täällä keskustelussa. Tajuaa, että vaikka surettaa, niin kyllä ne puut menivät varmasti hyvään tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä tulee olemaan seuraavat 20v ryteikköä mökin ympärillä
Riippuu ihan siitä miten hyvin taimikonhoito tehdään. Jos hyvin niin ei mitään ryteikköä vaan kaunis nuori metsä.
Ap voi valmistautua siihen että seuraavaksi paikalle saapuu kaivinkone joka kaivaa säännöllisin välein metsään sellasia puolen metrin syvyisiä kuoppia ja sen rinnalle vastaavan kokoisen kukkulan.
On hetken aikaa melkoisen myllättyn näköinen maisema. Väkisin siinä vielä kiviäkin kääntyilee eri asentoihin mikäli kivikkoinen maasto.
Ja tuskin tasoittuu seuraavaan kahteensataan vuoteen ennalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsä kasvaa tiedätkö todella nopeasti takaisin. Lehtipuut kasvavat parissa vuodessa "puukokoisiksi". Tämän vuoden kesänä näyttää vielä autiolta mutta ensi vuoden kesänä teillä on jo taas metsä. Ja tänä vuonna ilmestyy varmaankin paljon metsämansikoita.
Meillähän on täällä ihan oikea biologi ja metsänhoitaja. Ihan tänä kesänä saatte metsämansikoita! Metsämansikan juuristoja on joka Suomen maaperässä ja hakkuun jälkeen ne yhtäkkiä putkahtaa näkyviin, samana kesänä! Huoh. Heillä tulee olemaan seuraavat 20v ryteikköä mökin ympärillä. Riippuen tietenkin kasvupaikkatyypistä. Jos on karumpi, ei mitään lehtipuita istuteta.
Huoh itelles. En ole biologi enkä metsänhoitaja. Sori että meidän mökkimetsämme kasvoi nopeasti puustoksi ja se harmittaa sua. Enkä tietenkään puhu 40-metrisitä mäntypuista vaan lehtipuista jotka todellakin kasvavat nopeasti.
Pusikkoa se on, mitä sinne ensimmäiseksi kasvaa. Siinäkin vierähtää useampi vuosi. Metsää siinä ei kasva vuosikymmeneen ja tukkipuumetsää siinä on aikaisintaan 50 vuoden kuluttua. Lisäksi jos paikka on kovin paahteinen, ei siinä metsää tule kasvamaan ehkä koskaan - taimet ei kestä paahtava kuumuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsä kasvaa tiedätkö todella nopeasti takaisin. Lehtipuut kasvavat parissa vuodessa "puukokoisiksi". Tämän vuoden kesänä näyttää vielä autiolta mutta ensi vuoden kesänä teillä on jo taas metsä. Ja tänä vuonna ilmestyy varmaankin paljon metsämansikoita.
Meillähän on täällä ihan oikea biologi ja metsänhoitaja. Ihan tänä kesänä saatte metsämansikoita! Metsämansikan juuristoja on joka Suomen maaperässä ja hakkuun jälkeen ne yhtäkkiä putkahtaa näkyviin, samana kesänä! Huoh. Heillä tulee olemaan seuraavat 20v ryteikköä mökin ympärillä. Riippuen tietenkin kasvupaikkatyypistä. Jos on karumpi, ei mitään lehtipuita istuteta.
Huoh itelles. En ole biologi enkä metsänhoitaja. Sori että meidän mökkimetsämme kasvoi nopeasti puustoksi ja se harmittaa sua. Enkä tietenkään puhu 40-metrisitä mäntypuista vaan lehtipuista jotka todellakin kasvavat nopeasti.
Pusikkoa se on, mitä sinne ensimmäiseksi kasvaa. Siinäkin vierähtää useampi vuosi. Metsää siinä ei kasva vuosikymmeneen ja tukkipuumetsää siinä on aikaisintaan 50 vuoden kuluttua. Lisäksi jos paikka on kovin paahteinen, ei siinä metsää tule kasvamaan ehkä koskaan - taimet ei kestä paahtava kuumuutta.
Pysyypä mökki ainakin kuivempana eikä homehdu niin helposti kun aurinko paahtaa sen lämpimåksi. Millon nyt yleensä paistaa.
Lisksi aurinkopaneelit tuottaa paremmin.
Tienoolla myös eräs ikimetsä jota hoidettu sitten vuosikymmeniin luultavasti lapset ei vain välitä kaupunkilaisina ja nyt kirjanpainajat jo tekee tuhojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa itse istuttaa mökin lähelle koivuja niin muutamassa vuodessa on mökki taas ryteikön suojassa. Itse kokemuksesta olen nähnyt että aukioksi hakattu alue muuttuu maalikon silmään koskemattomaksi ryteiköksi alle 20 vuodessa ilman istutustakin jos maa on vaan sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Tienoolla myös eräs ikimetsä jota hoidettu sitten vuosikymmeniin luultavasti lapset ei vain välitä kaupunkilaisina ja nyt kirjanpainajat jo tekee tuhojaan.
Samanlaisessa ympäristössä teen lenkkeilyt.Lähes koskematon tiheä ja pimeä kuusimetsä joka on hiljainen kuin huopatossutehdas ja kirjanpainajan raiskaama.En kyllä pidä itse ainakaan mitenkään kauniina ja tavoiteltana metsätyyppinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo varmaan harmittaa, mutta ei tuossa mitään laitonta ole.
Jos metsän pysyvyyttä ei mainita kauppakirjassa eli ei ole luvattu toisen omaisuuden puolesta valheellisesti markkinoiden. Valheellisesti on markkinoitu mutta ilman todistetta. Oma vika kun ei selvitä todellisia omistussuhteita eikä metsätalouden hakkuusyklejä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä vois kuvitella että tämä on provo mutta meillä oli samantyyppinen kokemus. Pariskunta osti mökin, jonne tie vei talousmetsien läpi (rasiteoikeudella). Kohteliaasti ilmoitimme että metsätyöt aloitetaan ihan sen takia etteivät ihmettele liikennettä tiellä, normisti kun paikka oli tosi rauhallinen. Pariskunta pyysi että ettei tienvierusta ja tiettyä aluetta lähellä mökkiä kaadeta kun he kun suosivat ikimetsiä. Sanoimme että hakkuusuunnitelmat on jo tehty. Ei siinä mitään mutta sitten tuli viikon päästä kirjattu kirje jossa sama pyyntö ja kartta kohteista jotka toivoivat pysyvän koskemattomina, yhteensä viitisen hehtaaria! Ystävällisesti vastasimme että otamme mielellämme ostotarjouksenne ko. alueista vastaan. Sen jälkeen ei kuulunut mitään. Eli kyllä meitä on joka junaan.
Itse samassa tilanteessa olisin toiminut samoin.
Voi sitä maata ostaa oman tontin ympäriltä niin kauas kuin rahat riittää. Jos on myyjiä. Maanomistajan ne kasvavat puut ovat vaikka yllättävän moni luulee jokamiehenoikeuksiin kuuluvan myös naapurin puiden varjo ja näkösuoja sekä saunavihtavastaan koivunoksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaadoin pihalta tekniselle toimistolle lähettämäni suunnitelman mukaan noin 15 runkoa muutama kevät sitten. Piha = 1800 m2.
Pilkoin polttoon ja puolet haki kaveri itselleen polttoon.
Kaatokevään jälkeisellä joulunalusviikolla ilmestyi kirje postilaatikkoon. Sisälsi valokopion kuvasta, jonka naapuri oli ottanut tontistani kun rungot vielä lepäsivät pilkkomattomina. Hyvän joulun toivotus ja kuvan alla teksti:"Voi kun ne sedän ja tädin istuttamat hienot puut ovat nyt kaadettu. Kyllä niitä oli niin kiva katsella kesällä ja syksyllä."
No nyt keväällä kumosin viimeisen vaivan, kymmenmetrisen havupensaan. Kai se joskus on ollut tuija.
Illalla kilahti toiselta naapurilta viesti. "Se on sitten Ukon muistopuukin kaadettu."
Ukko oli talon koira, haudattu tontin kulmaan vuonna -73.
Kyllä luulo on tiukassa. Mikä näkyy on omaa. Hallinta ja nautinta.
Et sitten sinne metsään mitään vielä kuitenkaan ehtinyt rakentaa, AP? Maamiehen Tietolaarissa ratkottiin ennen sunnuntaisin aamulla klo 10 tällaisia pulmia. Klo 10 alkoi kirkko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitäkin kun lukee niin voi vain ihmetellä suomalaisten metsänkaato vimmaa. Yhtään puuta ei jätetä pystyyn jos siitä saa euroja. Muiden tonttien arvo laskee myös, kukaan osta mökkiä puhtaaksi kalutulta alueelta.
Metsänomistajat on ahneita paskoja, mutta niin olet sinäkin.
Hallituksen politiikka viimeisen neljän vuoden aikana lienee ainakin osasyy kaatovimmaan. Asiallinen hinta tietenkin myös.
Tilanne rauhoittunee kun sellutehtaat hiljenevät. Tai ongelma poistuu kokonaan kun viimeinenkin paperitehdas siirretään Aasiaan.
Mutta totta on että kaatoja näkee päivittäin kulkiessaan. Tarvitaan rahaa verojen maksuun. Karhulle ei pilkkeet kelpaa.
minimökkelijä kirjoitti:
Tulin tänne vertaistukea etsimään, ja sitä kautta löysin tän keskustelun. Vaikka menneitä on turha surra, niin ehkä muita saman pettymyksen kanssa painivia saattaa auttaa, jos kerron myös mun oman kokemuksen.
Meidän oma mökki on siis perinteinen kesämöksä, meidän perheelle todella tärkeä kesänviettopaikka, jossa ihanat vanhat metsät ympärillä. Paljon muistoja ja suuria tunteita, tietysti, kun ollaan tää kyseinen mökki omistettu jo reippaasti yli 60 vuotta. Mökki itsessään sijaitsee siis rantatontilla, mutta metsät sen ympäriltä kuuluvat naapureille. Naapureiden kanssa ei näinä vuosikymmeninä kovin hyvät välit ole olleet, koska katuvat sitä, että myivät tontin meille alunperinkään.
Oltiin suunniteltu tälle kesälle vihdoin remppaa: uutta saunamökkiä, oman niityn istuttamista ja kasvimaata, mutta saatiin muutama viikko sitten kuva. Naapurit olivat pistäneet matalaksi koko mökin ympäristön, nyt se on käytännössä hakkuuaukean keskellä.
Se on totta, että metsänomistaja saa päättää oman metsänsä kohtalosta, eikä ilmoitustakaan ole pakko laittaa ennen hakkuu-urakkaa. Mun ikäiselle se vaan tuntuu niin epäreilulta, miten vanhan naapurikiistan takia voidaan hakata metsä yhtään ajattelematta niitä, joiden mökki sen keskellä sijaitsee? Kaiken tän voin vielä ymmärtää, mutta karmeinta mulle on sen hyväksyminen, että mitään ei nyt enää voi tehdä. Puut on kaadettu, metsä hävinnyt, ja siihen on totuttava.
Haluaisin kovasti ostaa kaikki naapureiden maat, mutta se on mahdotonta tällaiselle 15-vuotiaalle pikkutytölle. Voin korkeintaan lohduttaa isiä ja äitiä, ja yrittää ehdottaa heille kaupantekoa, avohakattu maa kun ei mitään kalleinta ole. Mökki itsessään kokee tottakai järkyttävän arvonmenetyksen, mutta metsä harmittaa eniten. Ainoa asia minkä tiedän varmasti on se, että meidän mökki tulee olemaan uudelleen yhtä kaunis ja turvallinen siinä vaiheessa, kun täytän 80 vuotta. Ehkä vietän siellä metsässä onnelliset eläkepäivät.
Mä toivon että tää auttaa edes jotain, joka on kokenu saman surun kuin me. En voi tehdä mitään muuta, joten päädyin siksi kirjottamaan tänne. Ja ymmärrän maailmasta myös sen verran, että mitään laitonta ei oo tapahtunut, suru vaan on kova. :(
Höpön löpöä 10-15 vuotta, niin kasvaa tiheikkö jossa on todella paljon luonnon toimintaa, itsekin voit nopeuttaa metsän kasvua lisäämällä puiden taimia niille alueille joita eniten katselet, muutama puu riittää, kuusi ja mänty sietää siirtoa ojanpenkoista, koivu vaatii parempaa onnea.
Aloittaja on takuulla nainen. Ei minkäänlaista ymmärrystä muuta kuin oman navan ympäristössä tapahtuvista asioista. Minämimäminäminä, minulle kaikki ja muille ei mitään.
Olisitte ostaneet isomman palan maata torppanne ympäriltä. Ette kai te nyt voi jumaliste voivanne kontrolloida maata jota ette omista? Onko mieskin yhtä kujalla?
minimökkelijä kirjoitti:
Tulin tänne vertaistukea etsimään, ja sitä kautta löysin tän keskustelun. Vaikka menneitä on turha surra, niin ehkä muita saman pettymyksen kanssa painivia saattaa auttaa, jos kerron myös mun oman kokemuksen.
Meidän oma mökki on siis perinteinen kesämöksä, meidän perheelle todella tärkeä kesänviettopaikka, jossa ihanat vanhat metsät ympärillä. Paljon muistoja ja suuria tunteita, tietysti, kun ollaan tää kyseinen mökki omistettu jo reippaasti yli 60 vuotta. Mökki itsessään sijaitsee siis rantatontilla, mutta metsät sen ympäriltä kuuluvat naapureille. Naapureiden kanssa ei näinä vuosikymmeninä kovin hyvät välit ole olleet, koska katuvat sitä, että myivät tontin meille alunperinkään.
Oltiin suunniteltu tälle kesälle vihdoin remppaa: uutta saunamökkiä, oman niityn istuttamista ja kasvimaata, mutta saatiin muutama viikko sitten kuva. Naapurit olivat pistäneet matalaksi koko mökin ympäristön, nyt se on käytännössä hakkuuaukean keskellä.
Se on totta, että metsänomistaja saa päättää oman metsänsä kohtalosta, eikä ilmoitustakaan ole pakko laittaa ennen hakkuu-urakkaa. Mun ikäiselle se vaan tuntuu niin epäreilulta, miten vanhan naapurikiistan takia voidaan hakata metsä yhtään ajattelematta niitä, joiden mökki sen keskellä sijaitsee? Kaiken tän voin vielä ymmärtää, mutta karmeinta mulle on sen hyväksyminen, että mitään ei nyt enää voi tehdä. Puut on kaadettu, metsä hävinnyt, ja siihen on totuttava.
Haluaisin kovasti ostaa kaikki naapureiden maat, mutta se on mahdotonta tällaiselle 15-vuotiaalle pikkutytölle. Voin korkeintaan lohduttaa isiä ja äitiä, ja yrittää ehdottaa heille kaupantekoa, avohakattu maa kun ei mitään kalleinta ole. Mökki itsessään kokee tottakai järkyttävän arvonmenetyksen, mutta metsä harmittaa eniten. Ainoa asia minkä tiedän varmasti on se, että meidän mökki tulee olemaan uudelleen yhtä kaunis ja turvallinen siinä vaiheessa, kun täytän 80 vuotta. Ehkä vietän siellä metsässä onnelliset eläkepäivät.
Mä toivon että tää auttaa edes jotain, joka on kokenu saman surun kuin me. En voi tehdä mitään muuta, joten päädyin siksi kirjottamaan tänne. Ja ymmärrän maailmasta myös sen verran, että mitään laitonta ei oo tapahtunut, suru vaan on kova. :(
Kirjoittaisit tätä sontaa vaikka johonkin blogiin sen sijaan että nostelet vanhoja ketjuja.
Alue: Aihe vapaa
Huoh itelles. En ole biologi enkä metsänhoitaja. Sori että meidän mökkimetsämme kasvoi nopeasti puustoksi ja se harmittaa sua. Enkä tietenkään puhu 40-metrisitä mäntypuista vaan lehtipuista jotka todellakin kasvavat nopeasti.