Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkun tuskat
Kaipaan vain purkaa hieman tuntojani anonyymisti, en odota konkreettisia ratkaisuehdotuksia. Tiedostan myös kyseessä olevan varmaan se klassisin sinkkujen ongelma.
Eli, minua surettaa, koska en ole löytänyt "sitä oikeaa". Olen tapaillut roppakaupalla mukavia ja komeitakin miehiä, mutta kaikista näistä jutuista on puuttunut se oikea tunne, halu mennä eteenpäin. Tarvitsen tuon intuition tuoman vahvistuksen, että tämä tyyppi tuntuu nyt oikealta tai ainakin sinnepäin.
En ole myöskään tapaillut sellaista miestä, jonka kokisin pystyvän ymmärtämään minua. Pitkään ajattelin, että eihän se nyt niin tärkeää olekaan, kunhan seksijutut sun muut toimii. No, nyt ymmärrän kaipaavani ihan kamalasti sellaista sielujen sympatiaa, että koen toisen todella tajuavan, mitä tarkoitan. Kavereina minulla on kyllä ollut ja on edelleen sellaisia miehiä, joiden koen pystyvän ymmärtämään minua hyvinkin, mutta he sitten ovat ihan syystä vain kavereita.
Tuntuu kovin lohduttomalta. En tietenkään haluaisi olla näin vaativa, mutta minkäs teet. Jokaisen mönkään menneen suhdeviritelmän jälkeen on jaksettava keräillä itsensä rippuset ja lähdettävä uudestaan metsälle, koska rakkauden kaipuu on niin kova. Väsyttää ja surettaa.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se ole miehillä yhtään sen helpompaa, jo pelkkä treffeille pääsykin on harvinaista. Pari vuotta oltu tässä sinkkuna eron jälkeen. Itse luovutin jo homman kokonaan. Huomattavasti helpommalla pääsee kun ei vaivaa parin etsintään enää yhtään aikaa.
M35
No voi jumpe ihan PARI VUOTTA jouduit olemaan sinkkuna ja sitten luovutit? Mitenköhän pärjäisit naisena kun itsekin olen ollut koko elämäni sinkkuna eikä ole toivoa paremmasta. Ja sitten vielä palstan miehet kehtaa valittaa miten naisilla on niin helppoa verrattuna miehiin.
-n32
Sinullakin kannattaisi luovuttaa koko homman kanssa, voin sanoa että huomattavasti helpompaa elämä sen jälkeen kun ei enää etsi ketään tai mitään.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffien päätteeksi minä tiedän about kaiken heidän elämästään, mutta he eivät tiedä minusta mitään. Siitä huolimatta HE ovat kiinnostuneita näkemään minua uudestaan. En vain ymmärrä, että miksi?
Koska minä-minä-minä. Haluavat jonkun, joka kuuntelee ihmistä, joka haluaa puhua itsestään. Minun pahin treffikokemukseni oli ihmisen kanssa, joka puhui koko illan - siis todellakin koko illan - itsestään. Puhe oli tauotonta vyörytystä niin, että en saanut kuin muutaman sanan väliin. Treffikaveri oli todella tyytyväinen iltaan, kerrankin joku kuunteli. Emme tavanneet sen illan jälkeen.
Niin, näin se varmasti sitten on. Eikö oikeesti oo olemassa ihmisiä, jotka osais puhua JA kuunnella? :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että en ole yrittänyt luoda yhteyttä näihin "toimistohiiriin", niin sehän se siinä onkin, kun treffit menevät siihen, että minä kysyn heiltä heidän elämästään, koska minua aidosti tietysti kiinnostaa tutustua ja nähdä onko meillä jotain yhteistä. No vastapuoli sitten ei tee minkäänlaista eforttia tutustuakseen minuun. Treffien päätteeksi minä tiedän about kaiken heidän elämästään, mutta he eivät tiedä minusta mitään. Siitä huolimatta HE ovat kiinnostuneita näkemään minua uudestaan. En vain ymmärrä, että miksi? Etsivätkö he terapeuttia, vai ovatko vain ulkoisien seikkojen takia kiinnostuneita. Minusta he eivät mitään tiedä sen syvemmin, eikä heitä se tuntunut kiinnostavan. 150/151
Tämä keskustelutaidottomuus on just pahin ongelma monella muuten ihan OK miehellä. En odota mitään ylimaallisen ihmeellisiä lirkuttelu- ja hurmaustaitoja vaan ihan normaalia vastavuoroista jutustelua. Tuntuu, että törmään näihin minäminäminä kertojiin tai sitten hiljaisempiin kuullusteltaviin, jotka ei oma-aloitteisesti sano mitään, mutta vastaavat kyllä kiltisti. Kummassakaan tapauksessa deitti ei tiedä minusta tapaamisen päätteeksi yhtään mitään. Eivät siis pääse jatkoon. Ihmetyttää kyllä eikö nuorien miehien kanssa kotona ole keskusteltu vai miksi se ei suju.
Jos törmäät toistuvasti keskustelutaidottomiin ihmisiin, niin kannattaa ehkä tarkastaa omat taidot kyseisellä saralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että en ole yrittänyt luoda yhteyttä näihin "toimistohiiriin", niin sehän se siinä onkin, kun treffit menevät siihen, että minä kysyn heiltä heidän elämästään, koska minua aidosti tietysti kiinnostaa tutustua ja nähdä onko meillä jotain yhteistä. No vastapuoli sitten ei tee minkäänlaista eforttia tutustuakseen minuun. Treffien päätteeksi minä tiedän about kaiken heidän elämästään, mutta he eivät tiedä minusta mitään. Siitä huolimatta HE ovat kiinnostuneita näkemään minua uudestaan. En vain ymmärrä, että miksi? Etsivätkö he terapeuttia, vai ovatko vain ulkoisien seikkojen takia kiinnostuneita. Minusta he eivät mitään tiedä sen syvemmin, eikä heitä se tuntunut kiinnostavan. 150/151
Tämä keskustelutaidottomuus on just pahin ongelma monella muuten ihan OK miehellä. En odota mitään ylimaallisen ihmeellisiä lirkuttelu- ja hurmaustaitoja vaan ihan normaalia vastavuoroista jutustelua. Tuntuu, että törmään näihin minäminäminä kertojiin tai sitten hiljaisempiin kuullusteltaviin, jotka ei oma-aloitteisesti sano mitään, mutta vastaavat kyllä kiltisti. Kummassakaan tapauksessa deitti ei tiedä minusta tapaamisen päätteeksi yhtään mitään. Eivät siis pääse jatkoon. Ihmetyttää kyllä eikö nuorien miehien kanssa kotona ole keskusteltu vai miksi se ei suju.
Jos törmäät toistuvasti keskustelutaidottomiin ihmisiin, niin kannattaa ehkä tarkastaa omat taidot kyseisellä saralla.
En nyt tiedä miten minun keskustelutaitojen kehittäminen tässä auttaa? Yritän kyllä kuunnella näitä minäminäminä tyyppejä kärsivällisesti, mutta kyllä siinä aika pian rupeaa kiinnostus laskemaan jos itse ei saa juuri sanaa väliin. Toisaalta sitten tämä kuulustelutilannekkin on hankala, koska aitoa keskusteluyhteyttä ei muodostu ja minä joudun tätä tilannetta eteenpäin viemään yksin. Mutta ehkäpä en sitten ole niin kiinnostava keskustelukumppani kuin kuvittelen olevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita tehdä elämästäsi sellaista, että olet siihen tyytyväinen vaikket Sitä Oikeaa löytäisikään. Jos löydätkin, niin oli ainakin hauskaa sitä odotellessakin. Kyseenalaista kaikki mieskriteerisi, mutta pidä kiinni niistä oikeasti tärkeistä, toisen ymmärtämisesti ja siitä "sielujen sympatiasta". Tapaa paljon ihmisiä, älä tuomitse ketään tutustumatta.
Olin sinkkuna neljä vuotta, tutustuin sinä aikana varmaan satoihin uusiin ihmisiin, ja olin jo aika vahvasti menettänyt toivoni siitä, että kenenkään kanssa mitenkään syvemmin natsaisi. Mulla on omat omituisuteni, tiesin hakevani neulaa heinäsuovasta. Mutta törmäsin kuin törmäsinkin siihen ihmiseen, jonka kanssa tuntuu kuin oltais aina tunnettu, ja ajattelen että kaikki sinkkuvuosina tapahtunut on vaan valmistanut mua siihen, että joskus kohtaan tän tyypin. Kaikki ne reissut, kaikki oudot treffit kummallisten tyyppien kanssa, kaikki ne kohdatut ihmiset jotka on avartanut mun silmiä kuka minkäkin asian suhteen, kaikki tänä aikana aloitetut harrastukset on tehnyt musta sen ihmisen, joka sopii täydellisesti yhteen nyt tapaamani miehen kanssa.
Usko mahdottomuuksiin ja ota elämästä irti mahdottomuuksia odottaessa.
Waude, ihana kommentti. Itse etsiskelin puoli vuotta netistä miestä, kivoja treffailin, mutta ei löytynyt sitä oikeaa. Sitten oikeassa elämässä, yllättäen ja etsimättä, ilmestyi eteeni ihana tavallinen fiksu sinkkumies. Muutamat treffit ensin, en heti rakastunut, tuntui vaan hyvältä olla yhdessä. Sitten hullaannuin täysin tähän mieheen! Tunne tuntuu molemminpuoliselta ja nautin elämästä todella. Olemme molemmat eronneita nelikymppisiä.
Kyllä jokaiselle on sopivia kumppaneita olemassa. Pitää vaan jaksaa olla positiivinen ja uskoa, että jonkun heistä myös kohtaa tässä elämässä.
Huhhu. Tulee mieleen että mikä mussa on kohdallaan kun en ole koskaan saanut pakkeja, ja olen saanut valita oikeasti tosi hottiksista miehistä kirsikan kakun päältä. Monet kerrat olen ollut ihan hiton pähkinöinä kun joku jota pifän itseni yläpuolella fyysisesti/hauskuusmittarilla olevana onkin ollut metsällä perääni. Olen sen takia nuorena jäätynyt muutaman kerran, ja myös koska en ole halunnut pettää/vaihtaa lennosta.
Mulla on hampaat ristissä, skolioosi, jalka lyhennetty teininä, pienet tissit, viherpiiperö. En ole kaunis missityyliin, no pitkäsäärinen blondi kyllä.. iso nenä, toinen korva höröttää. Olen kyllä kohtis hyväitsetuntoinen, harrastan miehisiä lajeja (=tapaan paljon timmejä sosiaalisia miehiä), sanavalmis, ja pidän itsestäni ja elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tapasin oman ukkoni, hän oli sairaslomalla masennuksen johdosta. Hän oli ollut ilman naiskontaktia 3 vuotta. Hän on pitkä, erittäin hoikka mieheksi ja hänellä on akneiho. (Kun joku täällä kuitenkin väittää, että hän oli Beckhamista seuraava, että siksi kelpasi).
"Se tunne" kuitenkin syntyi, kun keskustelimme ja ensimmäistä kertaa elämässäni oli kuin minun sanani olisivat kuuluneet jonkun toisen huulilta. En ollut aiemmin tavannut ketään, joka ajattelisi samoin ja edustaisi samoja arvoja ja kiinnostuksenkohteita.
Olen itse sitä paitsi ylipainoinen taiteilijahörhö, enkä varmastikaan mikään saalis. Normimaailmassa (kaukana av:n tasoteorioista ja sukupuolia koskevista ennakkoluuloista ja yleistyksistä) kun parinmuodostuminen ei ole sen kummempaa, on vain kaksi yhteensopivaa ihmistä kohtaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Huhhu. Tulee mieleen että mikä mussa on kohdallaan kun en ole koskaan saanut pakkeja, ja olen saanut valita oikeasti tosi hottiksista miehistä kirsikan kakun päältä. Monet kerrat olen ollut ihan hiton pähkinöinä kun joku jota pifän itseni yläpuolella fyysisesti/hauskuusmittarilla olevana onkin ollut metsällä perääni. Olen sen takia nuorena jäätynyt muutaman kerran, ja myös koska en ole halunnut pettää/vaihtaa lennosta.
Mulla on hampaat ristissä, skolioosi, jalka lyhennetty teininä, pienet tissit, viherpiiperö. En ole kaunis missityyliin, no pitkäsäärinen blondi kyllä.. iso nenä, toinen korva höröttää. Olen kyllä kohtis hyväitsetuntoinen, harrastan miehisiä lajeja (=tapaan paljon timmejä sosiaalisia miehiä), sanavalmis, ja pidän itsestäni ja elämästäni.
Mulla on hieman vastaavia kokemuksia. Itsetunto oli vuosia ihan nollassa, ja kuvittelin olevani täysin sysiruma. No, silloin ei juuri miehiä herunut. Sitten aloin saamaan asiat kuntoon, ja työstin erityisesti tuota ulkonäköproblematiikkaa: lopetin itseni alituisen sättimisen ja opettelin suurella vaivalla hyväksymään itseni vikoineni. Nykyään nautin kehostani paljon ja ajattelen itseäni kauniina, vaikka ihan samannäköinen olen kuin ennenkin, tavallisen näköinen suomalainen nainen. Sanomattakin selvää, että flaksi alkoi käymään paremmin, kun minusta ei huokunutkaan enää valtava tyytymättömyys tai epävarmuus.
Yleisesti ottaen juuri tuollaiset ominaisuudet, kuin mistä kirjoitit (hyvä itsetunto, elämästä nauttiminen ja hyvä elämänasenne, huumorintaju jne) ovat tosi tärkeitä vetovoiman muodostumisessa. Toki ulkonäkö on se lähtökohta, mutta kyllä mielestäni hyvä asenne ja valovoimainen persoona ovat myös tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle kelpaa kaikki naiset jotka on kauniita, seksikkäitä ja antaa, ja kaikkein vähiten mies haluaa ja kaipaa jotain sielujen sympatiaa.... naisen kanssa....Huiii...koko ajatuskin kauhistuttaa. Ei, Ei ja EI
Ihmiset muuttuu, kokoajan, mitä sitten kun tapaat tuollaisen, ja sinä muutut tai vielä pahempaa....mies muuttuu.. tai vielä pahempaa te molemmat muututte. Vaihdatko joka vuosi uuden miehen siten että sinulla on seuraavan 50 vuoden aikana 50 miestä.
Sinulla on sellainen vika, että luulet että mitään ei jatkossa tapahtu, mitään ei muutu, sinä et muutu, maailma ei muutu, työpaikat ei muutu, mies ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Sinä sentään olet päässyt tapailemaan komeita miehiä, itse en saa yhtään ketään. No saisin jos huolisin ruman 60-vuotiaan miehen, mutta enpä taida koska olen itse vasta päälle parikymppinen. On ihan helvetin masentavaa elää tajuten, ettei koskaan tule pääsemään suhteeseen.
N24
No ne miehet eivät halua suhdetta kanssasi. Et voi pakottaa ketään. Onneksi minä sain komean ja ihanan miehen.
N 43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sentään olet päässyt tapailemaan komeita miehiä, itse en saa yhtään ketään. No saisin jos huolisin ruman 60-vuotiaan miehen, mutta enpä taida koska olen itse vasta päälle parikymppinen. On ihan helvetin masentavaa elää tajuten, ettei koskaan tule pääsemään suhteeseen.
N24
Mä olen ihan tavallisen näköinen nainen ja mun mielestä komeita ovat vastaavasti tavallisen näköiset miehet. Mun silmissä se mieheys tekee niistä hyvännäköisiä. En oikein tiedä, mitä sulle sanoisin, kun olen itsekin niin hukassa tilanteeni kanssa. Ehkä toivotan vaan tsemppiä ja muistutan, että 24-vuotiaana peli ei ole vielä pelattu! Miehiäkin löytyy niin moneen lähtöön, ehkä sieltä omanikäisistä löytyis se yksikin hyvä.
ap
Miehille ei riitä tavallinen, vaan kaunis nainen. Siksi ne harvassa olevat kauniit naiset saavat kenen tahansa komean miehen. Siihen vielä fiksu ja mukava luonne, niin ai että!Sellainen onkin minulla.
M 29
Ikävää. Olen todella tyytyväinen sinkku, en edes halua parisuhdetta muutama vuosi sitten päättyneen pitkän parisuhteen jälkeen, on aivan ihanaa olla sinkku.
Mutta olen sitä mieltä, että kyllä jokainen olisi ansainnut saada juuri sen, mitä elämältään toivoo - ja jos joku toivoo tasapainoista ja ihanaa parisuhdetta, toivon sydämestäni, että sellaisen myös saa, sinäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä monesti on neuvottu, että jos nainen ei löydä itselleen mies niin naisen kannattaisi katsoa millaisia miehiä oikein tavoittelee. Nainen voi siis tavoitella vain sellaisia miehiä, jotka eivät ole naisesta kiinnostuneita.
Mutta jos esimerkiksi 50-60v. mies tavoitteleen parikymppisiä naisia, mies on ällöttävä sika.
Miksi mies on ällöttävä sika, jos tavoittelee sellaisia naisia jotka eivät ole miehestä kiinnostuneita, mutta nainen kun tavoittelee sellaisia miehiä jotka eivät ole hänestä kiinnostuneita, asia on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Täällä monesti on neuvottu, että jos nainen ei löydä itselleen mies niin naisen kannattaisi katsoa millaisia miehiä oikein tavoittelee. Nainen voi siis tavoitella vain sellaisia miehiä, jotka eivät ole naisesta kiinnostuneita.
Mutta jos esimerkiksi 50-60v. mies tavoitteleen parikymppisiä naisia, mies on ällöttävä sika.
Miksi mies on ällöttävä sika, jos tavoittelee sellaisia naisia jotka eivät ole miehestä kiinnostuneita, mutta nainen kun tavoittelee sellaisia miehiä jotka eivät ole hänestä kiinnostuneita, asia on ihan ok.
En nyt tiedä onko se yhtään sen enempää ok jos Pirkko 57v Vantaalta ihan tosissaan kuvittelee että hänelle kuuluu vain 20v pojankollit.
"Sielujen sympatiaa" - eli eläisitte sitä yhteistä elämää, ettekä kahtena yksilönä.
Vai tällaisii keskusteluit taas sitten!
Alue: Aihe vapaa
Koska minä-minä-minä. Haluavat jonkun, joka kuuntelee ihmistä, joka haluaa puhua itsestään. Minun pahin treffikokemukseni oli ihmisen kanssa, joka puhui koko illan - siis todellakin koko illan - itsestään. Puhe oli tauotonta vyörytystä niin, että en saanut kuin muutaman sanan väliin. Treffikaveri oli todella tyytyväinen iltaan, kerrankin joku kuunteli. Emme tavanneet sen illan jälkeen.