Mikä sinua ihmetytti tai ärsytti kouluaikanasi opettajien tms. henkilökunnan toiminnassa?

Opettajia on tässä maassa kymmeniä tuhansia. Joukkoon mahtuu kaikenlaista.

Ihan niin kuin vaikkapa lähihoitajiin tai sähkömiehiin.

Toisilla on työmoraalia ja ammattitaitoa, toisilla ei. Ei siitä mihinkään pääse. Lisäksi kaikilla pitkään työuraan mahtuu monenlaista. On parisuhdeongelmia, terveyshuolia, valvottavia vauvoja ja huolta läheisistä....

Voisi sitä ehkä vähän ajatella aikuisena siltäkin kannalta, että kaikki ei aina vaan pysty parhaimpaansa ja opekin voisi joskus olla kiitollinen ymmärtäväisyydestä.

Itse olin ope ja jäin terveyssyistä pois koulutyöstä. En vaan jaksanut sitä jatkuvaa arvostelua, kun en pystynyt tekemään työtäni taydellisesti. Huoltajat kiukutteli mm. siitä, että en voinut lähteä leirikouluun. Oli itselle aika raskas kevät vakavan sairauden kanssa, mutta huoltajat eivät ymmärtäneet miksi meidän luokka kävi vain parilla päiväretkellä eikä lähtenyt viikoksi leirikouluun.

Lukion kanslistilla oli selkeästi jokin asenneongelma opiskelijoiden suhteen. Hän ei koskaan vastannut tervehdykseen, kun joku opiskelija tuli asioimaan kansliassa saati tervehtinyt itse oma-aloitteisesti. Käänsi ihan pokkana selän, kun opiskelija selvitti asiaansa eikä kommentoinut mitenkään. Aamunavausta varten päästi opiskelijat silmiään pyöritellen ja huokaillen keskusradioon ja avauksen aikana piti äänet niin hiljaisella, että kaikissa luokissa ei saatu aamunavauksen pitäjän puheesta mitään selvää, vaikka luokan oman kaiuttimen volyymit olisi Spinal Tapin henkeen väännetty yhteentoista. Opettajien aamunavauksissa oli totta kai normaali äänenvoimakkuus ja loppumusiikkikin tuli täydellä teholla.

Huomasin kontrastin, kun reilu vuosi yo-kirjoitusten jälkeen sijaistin samassa koulussa. Kanslistilla oli muuttunut ääni kellossa tyystin, olinhan nyt "parempaa" väkeä eli rinnastettavissa opettajaan. Pyrin olemaan peruskohtelias häntä kohtaan, vaikka se ylenpalttinen mielistely ja hyvä ettei kuun noutaminen taivaalta inhottikin. Etenkin, kun hänen käytöksensä opiskelijoita kohtaan oli edelleen samanlaista kuin aiemmin: ylimielistä ja välinpitämätöntä hymähtelyä, tervehtimättä jättämistä, selän kääntämistä, tahallista viivyttelyä ja asioiden hankaloittamista sekä tietysti niitä legendaarisia mielenosoituksia opiskelijoiden aamunavausvuorolla.

Vierailija kirjoitti:

Kahvi + rasvaton maito yhdistelmä nautittu juuri opettajainhuoneessa ja sitten tullaan huokumaan sitä kuoleman hajuista hönkää lähelle

Kaikki koulukiusaajat eivät valitettavasti kasva roolistaan ulos edes aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Opettajani yläasteella suosi oppilaita, jotka olivat hyviä ruotsissa eikä hänellä ollut minkäänlaista mielenkiintoa auttaa oppilaita, jotka olivat huonompia. Muistan kun kävin tunnin jälkeen kysymyssä opettajalta, että olisiko mahdollista saada jonkinlaista tukiopetusta ja hän vastasi näin "ota kirja käteen ja opiskele, kyllä muutkin saavat hyviä numeroita vaikka en heille anna tukiopetusta". Tosiaan olin todella huono ruotsissa, vaikka aina koitin lukea ja tein aina läksyt, mutta silti en vain oppinut. Oli myös todella alentavaa kun opettaja kysyi luokalta aina vastaukset tehtäviin ja minun kohdallani aina hän vain sanoi "Liisa tuskin osasi tätä, kysytään seuraavalta"

Tiedostin kouluaikoina olevani onnekas, kun olin kielissä hyvä. Kieltenopettajat nimittäin olivat usein juuri ne v-mäisimmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajani yläasteella suosi oppilaita, jotka olivat hyviä ruotsissa eikä hänellä ollut minkäänlaista mielenkiintoa auttaa oppilaita, jotka olivat huonompia. Muistan kun kävin tunnin jälkeen kysymyssä opettajalta, että olisiko mahdollista saada jonkinlaista tukiopetusta ja hän vastasi näin "ota kirja käteen ja opiskele, kyllä muutkin saavat hyviä numeroita vaikka en heille anna tukiopetusta". Tosiaan olin todella huono ruotsissa, vaikka aina koitin lukea ja tein aina läksyt, mutta silti en vain oppinut. Oli myös todella alentavaa kun opettaja kysyi luokalta aina vastaukset tehtäviin ja minun kohdallani aina hän vain sanoi "Liisa tuskin osasi tätä, kysytään seuraavalta"

Tiedostin kouluaikoina olevani onnekas, kun olin kielissä hyvä. Kieltenopettajat nimittäin olivat usein juuri ne v-mäisimmät.

Totta. Omalle kohdalleni sattui kyllä myös englanninope, joka ei pitänyt minusta, vaikka olinkin englannissa hyvä. Hänen suosikkejaan olivat kanssaan läppää ja tyttöjen juttuja heittävät ulospäinsuuntautuneet opiskelijatytöt. Olin tunnilla aktiivinen mutta en muuten erityisen sosiaalinen tai pirtsakka, ja tämä ilmeisesti jotenkin provosoi häntä.

Opettajat ei puuttuneet kiusaamiseeni ja syrjimiseeni koko peruskoulun aikana 2-9 luokka.Näkivät kyllä sen. Olin kiltti,ujo ja hiljainen lapsi.Ykkösellä olin eri koulussa,jossa ei kiusattu ketään.

Kun 7. luokka alkoi siirryimme ala-asteelta toiseen kouluun, jossa oli 7-9.luokat. Silloin 7. luokalle sai valita ottaako puutyön/teknisen työn vai käsityöt aineeksi, koska teknisen työn ryhmä täyttyi jo sen valinneista pojista, niin kaikki teknisen/puutyön valinneet tytöt siirrettiin käsityö-ryhmään, jossa siis neulottiin, virkattiin, ommeltiin jne. Perusteena siirrolle oli se, että poikia ei voi laittaa käsitöihin. :D

Tämä tapahtui vuonna 2004 (!) ja tuolloin ainakin ala-asteella myös pojille ja tytöille oli pakollista suorittaa myös käsityötunnit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä takakireitä naisopettajia oikein riittää? Näitä oli jo omassa lapsuudessa ja nyt omien lasten kanssa sama juttu. Ja kun ovat keksineet arvosanan muodostuvan puoliksi koearvosanasta ja puoliksi tuntityöskentelystä, voi mielivaltaisesti antaa mitä numeroita haluaa. Suosikeille 10 ja kriitikoille 6. Jep jep.

N37

Kriitikoille🤣 vai jatkuvasti vaan päätän aukoville länkyttäjille, joilla ei ole mitään järkevää sanottavaa...?

Kiva asenne sulla, oletko opettaja? Luulisi 5 vuoden pedagogian opinnoilla jo ymmärtävän, että juuri nämä päätään aukovat länkyttäjät tarvitsisivat sitä positiivista huomiota eniten. Opettajat luovat usein itse negatiivisen suhteen oppilaisiin, jotka ovat hankalampia. Kierre on valmis. Ihan perusteorioita yhteisöreaktiosta yms.

Olen itsekin ollut opettamassa kouluissa ja toiset opettajat ihmettelivät, kun se "hankala" jutteli kanssani ihan normaalisti. Kyse oli normaalista molemminpuolisesta kunnioituksesta ja luottamuksesta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ;).

Nämä takakireät ovat huumorintajuttomia ja käyttävät valtaansa väärin oppilaisiin. Huono tuntikäytös kostetaan numeroissa. Hieno lapsen/nuoren kehitystä positiivisesti tukeva pedagoginen käytäntö... Voi jeesus.

En ole opettaja. Olen äiti, joka kuuntelee kotona luokkansa idiootteihin kyllästystynyttä teiniä. Oma haluaisi keskittyä oppimiseen ja aika menee siihen, kun "opettaja kohtaa positiivisella pedagogiikalla häiriköitä"

Hehheh. No just. Toiset nuoret on "idiootteja" ja "häiriköitä". Kiva asenne aikuisella ihmisellä. Suosittelen tutustumaan yhteisöreaktion teoriaan ja siihen, miten sinä(kin) omalla asenteellasi nimenomaan luot ja ylläpidät näiden samojen nuorten "häirikön" identiteettiä ja roolia yhteiskunnassa. Ihmisen identiteetti rakentuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Jokainen aikuinen ja etenkin koulussa työskentelevät ammattilaiset ovat vastuussa siitä, että nuorten kehitystä tuetaan positiivisesti. Jos kohtelemme nuorta "idiottina" ja "häirikkönä", hän myös rakentaa itselleen "idiootin" ja "häirikön" identiteetin ja käyttäytyy sen mukaisesti. Kaikista ihmisistä löytyy vahvuuksia, joiden kautta luotua identiteettiä pitäisi ehdottamasti vahvistaa.  

Vierailija kirjoitti:

Naisopettajilla monilla oli hukassa tietynlainen auktoriteetti. Huudettiin ja kiljuttiin kilpaa nuorten kanssa. Miehillä ei tätä tapahtunut, omalla tavallaan miesopettajia kunnioitetaan enemmän sen ainakin itse huomasin. Luokissa oli myös aina rauhallisempaa meillä kun oli miesopettaja.

En nyt kaikkia naisopettajia mollaa, heitäkin on hyviä. Meillä uskonnonopettaja oli mahtava ja äidinkielen opettajalla oli homma hallussa sai motivoitua jopa niitä luokan laiskimpia lusmuja tekemään edes jotain. Nämä olivat siis naisia.

Jaa. Omassa koulussani miesopettajat olivat joko hermoraunioita arkajalkoja tai niitä jotka nyhjäsivät murjottaen pöydän takana eivätkä puuttuneet mihinkään mitä luokassa tapahtui, samalla tapaa ne laiskurioppilaat lusmuilivat niidenkin tunneilla. Naisopettajissa löytyi sitten enemmän niitä jotka saivat luokan kuriin ja nuhteeseen, joskus jopa innostumaan aineesta. Typerä tämä elokuvien levittämä legenda mystisistä kaikkivoipista rennoista miesopettajista jotka äijänköriläinä puhuvat nuorten kanssa samaa kieltä ja saavat sen luokan väärinymmärretyn pahiksenkin avautumaan.

Olin erityisluokalla ja molemmat opettajat olivat erikoisia jollain tavalla. Äikän ope (40v nainen) sai naurukohtauksen kun kirjassa oli maininta homoudesta. Luki kohdan ääneen ja toisteli "eikö olekin huvittavaa kun kaksi miestä on yhdessä". Muuten ihan sama minkälaisia mielipiteitä ihmisillä on, mutta opettajan ei kuuluisi sanoa kaikkea ääneen. Sama opettaja kerran kyseli missä vaiheessa erään esseen teko oli, ja patisti tekemään nopeammin. Sanoin että työ on valmis huomenna. Sen jälkeen ope oli vaan hiljaa ja tuijotti joten oletin että voin nousta ja lähteä välitunnille. Kun pääsin ovelle hän alkoikin karjua "Minnekäs sinä olet lähdössä?". 

Luokanvalvoja (mies) suhtautui kiusaamiseen asenteella "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Luokan ylivilkaat pojat saivat jatkaa minun härnäämistä opettajan silmien alla.

Avustaja (nainen) oli aina kädet puuskassa ja vastasi tylysti jos yritti kysyä neuvoa. Eikö hänen tehtävä ole auttaa? Kerran kotitaloustunnilla yksi tyttö yritti tulla kertomaan minulle miten tehdä asia x, jolloin tämä avustaja hyökkäsi väliin ja tiuskaisi "Sinä keskistyt vain omiin hommiisi.". Sitten tämä nainen vaan jäi kädet puuskassa ja raskaasti hengittäen seisomaan selkäni taakse. Hän oli myös kova pilkkaaja. Oli heti nauramassa jos joku teki virheen. Voitte arvata kuinka ärsytti kompastua portaissa ja nähdä avustajan katsovan virne kasvoillaan... 

Kohtasin avustajan vielä uudelleen vuoden päästä kun yhden oppiaineen tunnit järjestettiin vanhalla koululla. Hän käveli ensin ylpeänä mutta pysähtyi kuin seinään nähdessään minut. Kysyi ärtyneenä mitä teen täällä. 

Nuo oli outoja kokemuksia tällaiselle hiljaiselle ihmiselle. Tuntui että ne äänekkäimmät oppilaat saivat olla rauhassa etenkin tuolta avustajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Äikän ope (40v nainen) sai naurukohtauksen kun kirjassa oli maininta homoudesta. Luki kohdan ääneen ja toisteli "eikö olekin huvittavaa kun kaksi miestä on yhdessä". Muuten ihan sama minkälaisia mielipiteitä ihmisillä on, mutta opettajan ei kuuluisi sanoa kaikkea ääneen.

Olin teini vuosituhannen vaihteessa ja silloin oli hätkähdyttävän tavallista, että opettajat saattoivat esittää homokielteisiä kommentteja esim. tunnilla. Vielä muutama vuosi sitten opettajainhuoneessa jotkut opettajat supisivat kauhistelevasti entisestä tyttöoppilaastaan, että se on kuulema vähän erikoinen tyyppi, koska asuu naisen kanssa. Opettajissa on kokemukseni mukaan yllättävän paljon homofoobisia ihmisiä tai vähintäänkin sellaisia, joiden mielestä hyvä ihminen elää heteroparisuhteessa ja on äiti/isä.

Olen jo vanha mutta vieläkin käy kuolemanpelko mielessäni kun käyn uimahallissa, Voimistelunopettajana oli Piikki. joka vei oppilaat silloin vastavalmistuneeseen uimahalliin. Sielä hän pakotti oppilaat hyppäämään ponnahduslaudalta, huutaen ja vihasta karjuen, eikä auttanut sanoa, ettei osaa uida. Eihän välimatka portaisiin ollut pitkä mutta kyllä siinä räpiköivä lapsiparka ehti vetää vettä henkeensä ja oli hukkumaisillaan.

Kaveri veti kädestä turvaan, kiitos hänelle. Taisi Piikkikin vähän säikähtää. En käynyt uimahallissa vuosikymmeniin kun vasta viimeaikoina vesijuoksussa, seinän vieressä , että saan kiinni siitä. Pelko jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kenelläkään teistä ei ole teinejä kotona. Muuten tietäisitte, millaisia ne ovat. Jos pyydät ystävällisesti jotakin, teinin mielestä ”rageet”. Jos teini keskeyttää, töksäyttelee, tiuskii ja käyttäytyy hävyttömästi, hän ihmettelee vilpittömästi jos joku siitä suuttui. Eihän hän ole tehnyt mitään!

Teini on maailman itsekeskeisin otus ja tulkitsee etuotsalohkonsa kehitysvaiheen vuoksi kaiken henkilökohtaisesti. Jos opettaja rypistää otsaansa miettiessään, mitä on unohtunut, teini tulkitsee sen niin että ope inhoaa häntä.

Koulussa on niin vahva yhdenmukaisuuden vaatimus, että lapsilta hämärtyy se, että opettajat ovat siellä töissä ja heitä koskevat eri vaatimukset ja säännöt kuin oppilaita. Jos lapsi on liikuntatunnilla ja hänen on sovittu kulkevan liikuntapaikalle jalan, opettajaa tämä ei koske eikä tarvitsekaan.

Oppilaiden käsitys samoista säännöistä ei päde silloin, kun oppilas saa mielestään käyttäytyä kuinka rumasti tahansa, kun taas opettaja ei saa edes korottaa ääntään saati vastata takaisin samaan sävyyn. Mitä ei tietysti kannatakaan tehdä.

Ja nyt kun muistelette näitä kouluaikojanne, ei kenellekään varmasti ole tullut mieleenkään, että kokemus oli itsekeskeisen teinin, jonka elämäntehtävä on ärsyttää muita ja suuttua ihan kaikesta ja tulkita kaikki suhteessa omaan itseensä.

Jopa on katkeraa tekstiä. Kannattaa muistaa että opettajatkin ovat ihmisiä eikä kaikkitietäviä oraakkeleita, joiden reagointi on aina oikeutettua ja suhteessa tilanteeseen. Ei kukaan, siis kukaan teini ole suuttunut siitä että opettaja tulee liikuntapaikalle autolla sen sijaan että kävelisi parijonossa oppilaiden kanssa, korkeintaan siitä naljaillaan toisilleen vähän. Ja ei, opettaja ei todellakaan saa vajota teinin tasolle riidellessään. Mitä siitä tulisi jos aikuinen ihminen alkaisi haistattelemaan ja rähinöimään 13-vuotiaalle takaisin? Ei ainakaan hyvää lopputulosta. Opettajan on pedagogian ammattilaisena tarkoitus rauhoittaa tilanne. Ne opettajat jotka haluavat pelkästään luennoida luokan edessä työkseen voivat hakea töitä lukiosta tai yliopistolta, tai sitten vaihtaa alaa kokonaan. Peruskoulun opettajan tehtäviin kun nyt sattuu kuulumaan se kasvatuskin.

Olen aikuisiällä tavannut useita opettajan ammattia harjoittavia ja joukkoon mahtuu melkoisia tapauksia niin nais- kuin miesopettajissakin. Monella on kihahtanut hattuun oikein toden teolla opettajan titteli ja sen tuoma "valta", oppilaista puhutaan rumaan sävyyn ja kaikesta kitistään sekä valitetaan kuin olisivat itse vielä niitä yläasteikäisiä teinejä. Tunne-elämä saattaa olla täysin keskenkasvuisen tasolla, pettymyksiä ei siedetä, rakentavan käytöksen sijaan ollaan konfliktitilanteessa passiivisaggressiivisia ja piikitteleviä. Mietin aina että mitenhän pärjäävät rajojaan kokeilevien teinien kanssa kun tuntuvat menettävän järkensä pikkuasioista. Totta kai olen kohdannut upeita ja fiksuja opettajiakin jotka varmasti hoitavat hommansa hyvin, mutta samalla tapaa heihin mahtuu puhtaita ääliöitä kuin mihin tahansa muuhunkin joukkoon.

Onhan opettajissa tietysti ihmisiä joka lähtöön ihan niin kuin on lastenhoitajissa, sairaanhoitajissa, poliiseissa, sosiaalityöntekijöissä ja monissa muissa viranhaltijoissa, jotka ovat läheisissä tekemisissä kaikenlaisten ihmisten - ”asiakkaiden”, hoidokkien tai potilaiden - kanssa. Näille yhteistä on se, että työssä kohdataan koko yhteiskunnan kirjo laidasta laitaan ja aika velho täytyy olla ettei muutu kyyniseksi tai väsy, kun samat ongelmat tulevat vastaan aina uudestaan ja uudestaan eikä niillä, joita yrität auttaa viran puolesta, ole välttämättä itsellään mitään halua ottaa apua tai ohjausta vastaan vaan jopa vaikeuttaa työtäsi kaikin tavoin. Kiitosta ei tietenkään tule mistään, mutta jokaisella on mielipide siitä, miten voisit olla parempi työssäsi. Teet niin tai näin, aina löytyy joku jonka mielestä toimit väärin.

Jos ei ole sitä ammattia ihan oikeasti työkseen tehnyt, on helppo ladata siihen valtavia odotuksia ja vaatimuksia. Pitäisi nähdä ja vieläpä tulkita oikein jokainen lasten välinen tilanne. Kohdata kaikenlaiset nuoret ja ennen kaikkea heidän merkilliset vanhempansa kuin jokin yli-ihminen, terapeutin ja valtakunnansovittelijan risteytys, vaikka juuri siihen ei anneta käytännössä mitään koulutusta. Pitäisi myös opettaa sitä omaa ainetta niin että lapset saavat valmiudet siirtyä eteenpäin opinnoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äikän ope (40v nainen) sai naurukohtauksen kun kirjassa oli maininta homoudesta. Luki kohdan ääneen ja toisteli "eikö olekin huvittavaa kun kaksi miestä on yhdessä". Muuten ihan sama minkälaisia mielipiteitä ihmisillä on, mutta opettajan ei kuuluisi sanoa kaikkea ääneen.

Olin teini vuosituhannen vaihteessa ja silloin oli hätkähdyttävän tavallista, että opettajat saattoivat esittää homokielteisiä kommentteja esim. tunnilla. Vielä muutama vuosi sitten opettajainhuoneessa jotkut opettajat supisivat kauhistelevasti entisestä tyttöoppilaastaan, että se on kuulema vähän erikoinen tyyppi, koska asuu naisen kanssa. Opettajissa on kokemukseni mukaan yllättävän paljon homofoobisia ihmisiä tai vähintäänkin sellaisia, joiden mielestä hyvä ihminen elää heteroparisuhteessa ja on äiti/isä.

Hmmm... tunnen useampia naispareja, joista iso osa on opettajia. Tiedänpä omasta opettajanhuoneestanikin yhden tällaisen parin, joka rakastui töissä ja meni hiljattain naimisiin.

Itse väittäisin että opettajissa on ihan yhtä paljon homoja kuin väestössä keskimäärin.

Aiemmin homokielteisiä kommentteja esitettiin muutenkin julkisesti, joten ehkä ei ole niin ihmeellistä jos joku opettajakin siihen parikymmentä vuotta sitten haksahti. Tänä päivänä on aika vaikea kuvitella moista.

Vierailija kirjoitti:

Kun 7. luokka alkoi siirryimme ala-asteelta toiseen kouluun, jossa oli 7-9.luokat. Silloin 7. luokalle sai valita ottaako puutyön/teknisen työn vai käsityöt aineeksi, koska teknisen työn ryhmä täyttyi jo sen valinneista pojista, niin kaikki teknisen/puutyön valinneet tytöt siirrettiin käsityö-ryhmään, jossa siis neulottiin, virkattiin, ommeltiin jne. Perusteena siirrolle oli se, että poikia ei voi laittaa käsitöihin. :D

Tämä tapahtui vuonna 2004 (!) ja tuolloin ainakin ala-asteella myös pojille ja tytöille oli pakollista suorittaa myös käsityötunnit. 

Ihan uteliaisuudesta: miten itse olisit ratkaissut tilanteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äikän ope (40v nainen) sai naurukohtauksen kun kirjassa oli maininta homoudesta. Luki kohdan ääneen ja toisteli "eikö olekin huvittavaa kun kaksi miestä on yhdessä". Muuten ihan sama minkälaisia mielipiteitä ihmisillä on, mutta opettajan ei kuuluisi sanoa kaikkea ääneen.

Olin teini vuosituhannen vaihteessa ja silloin oli hätkähdyttävän tavallista, että opettajat saattoivat esittää homokielteisiä kommentteja esim. tunnilla. Vielä muutama vuosi sitten opettajainhuoneessa jotkut opettajat supisivat kauhistelevasti entisestä tyttöoppilaastaan, että se on kuulema vähän erikoinen tyyppi, koska asuu naisen kanssa. Opettajissa on kokemukseni mukaan yllättävän paljon homofoobisia ihmisiä tai vähintäänkin sellaisia, joiden mielestä hyvä ihminen elää heteroparisuhteessa ja on äiti/isä.

Hmmm... tunnen useampia naispareja, joista iso osa on opettajia. Tiedänpä omasta opettajanhuoneestanikin yhden tällaisen parin, joka rakastui töissä ja meni hiljattain naimisiin.

Itse väittäisin että opettajissa on ihan yhtä paljon homoja kuin väestössä keskimäärin.

Aiemmin homokielteisiä kommentteja esitettiin muutenkin julkisesti, joten ehkä ei ole niin ihmeellistä jos joku opettajakin siihen parikymmentä vuotta sitten haksahti. Tänä päivänä on aika vaikea kuvitella moista.

Riippuu osittain varmaan myös koulusta ja paikkakunnasta. Lestadiolaisvaltaisen pikkupaikkakunnan alakoulun opehuoneessa suhtautuminen ja jutut ovat todennäköisesti eri luokkaa kuin suuren kaupungin erityislukion vastaavassa. Lisäksi tässäkin pätee tyhjät tynnyrit kolisevat eniten -efekti: ne, joille asia on ongelma jostain syystä, ovat yleensä kaikkein äänekkäimpiä ja jyrkimpiä kannoissaan. Näin saa helposti sen käsityksen, että he olisivat enemmistöä, vaikka asia olisi itse asiassa juuri päinvastoin.

Kolme luokkaa lähti valvojineen retkelle keskustaan aamupäivästä. Kaksi valvojista kääntyi kohdemuseon vierestä pubiin, eivätkä palanneet töihinsä loppupäivänä. Ensin ihmetytti, sitten huvitti.

Eräs uskonnon opettaja opetti ensin ohuesta perustietokirjasta koko opintojakson ja sitten viikkoa ennen koetta ilmoitti, että kyseisestä kirjasta ei kysytä yhtään kysymystä ja koealue on koko raamattu. 

En käsitä, että vielä omana peruskouluaikana 90-luvulla joka ikisellä liikuntatunnilla sai suosituimmat oppilaat valita joukkueet. Kyllä silloin oli jo ihan hyvin tiedossa miten tuhoisaa tuollainen on. Olin mäkin hyvä joissain jutuissa, vaikka se ei paljon päässyt näkymään.

Se miten häikäilemättömästi joitain oppilaita sorsittiin. Se mikä oli muille sallittua oli yhdeltä kiellettyä, kaikki paha oli aina niiden sorsittujen vika yms. En oikeastaan vieläkään ymmärrä tätä logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä takakireitä naisopettajia oikein riittää? Näitä oli jo omassa lapsuudessa ja nyt omien lasten kanssa sama juttu. Ja kun ovat keksineet arvosanan muodostuvan puoliksi koearvosanasta ja puoliksi tuntityöskentelystä, voi mielivaltaisesti antaa mitä numeroita haluaa. Suosikeille 10 ja kriitikoille 6. Jep jep.

N37

Kriitikoille🤣 vai jatkuvasti vaan päätän aukoville länkyttäjille, joilla ei ole mitään järkevää sanottavaa...?

Kiva asenne sulla, oletko opettaja? Luulisi 5 vuoden pedagogian opinnoilla jo ymmärtävän, että juuri nämä päätään aukovat länkyttäjät tarvitsisivat sitä positiivista huomiota eniten. Opettajat luovat usein itse negatiivisen suhteen oppilaisiin, jotka ovat hankalampia. Kierre on valmis. Ihan perusteorioita yhteisöreaktiosta yms.

Olen itsekin ollut opettamassa kouluissa ja toiset opettajat ihmettelivät, kun se "hankala" jutteli kanssani ihan normaalisti. Kyse oli normaalista molemminpuolisesta kunnioituksesta ja luottamuksesta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ;).

Nämä takakireät ovat huumorintajuttomia ja käyttävät valtaansa väärin oppilaisiin. Huono tuntikäytös kostetaan numeroissa. Hieno lapsen/nuoren kehitystä positiivisesti tukeva pedagoginen käytäntö... Voi jeesus.

En ole opettaja. Olen äiti, joka kuuntelee kotona luokkansa idiootteihin kyllästystynyttä teiniä. Oma haluaisi keskittyä oppimiseen ja aika menee siihen, kun "opettaja kohtaa positiivisella pedagogiikalla häiriköitä"

Hehheh. No just. Toiset nuoret on "idiootteja" ja "häiriköitä". Kiva asenne aikuisella ihmisellä. Suosittelen tutustumaan yhteisöreaktion teoriaan ja siihen, miten sinä(kin) omalla asenteellasi nimenomaan luot ja ylläpidät näiden samojen nuorten "häirikön" identiteettiä ja roolia yhteiskunnassa. Ihmisen identiteetti rakentuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Jokainen aikuinen ja etenkin koulussa työskentelevät ammattilaiset ovat vastuussa siitä, että nuorten kehitystä tuetaan positiivisesti. Jos kohtelemme nuorta "idiottina" ja "häirikkönä", hän myös rakentaa itselleen "idiootin" ja "häirikön" identiteetin ja käyttäytyy sen mukaisesti. Kaikista ihmisistä löytyy vahvuuksia, joiden kautta luotua identiteettiä pitäisi ehdottamasti vahvistaa.  

Kun teini istuu 30 tuntia viikossa, yrittäen saada jotain opiskelua, kun luokassa on useita tyyppejä, jotka käy siellä vain ja ainoastaan häiritsemässä, niin sen minun teininikö asenne kaipaa korjaamista? Opettajilta tulee pyyntöjä, jossa pyydetään kotonakin puhumaan kaikkien oikeudesta työrauhaan ja muistutetaan tulevasta päättötodistuksesta. Ymmärrän kyllä opettajia, kun kuulen millaista menoa siellä on.

Minä kotona yritän kyllä tukea häntä jatkamaan yrittämistä ja kunnollista opiskelua ja jotenkin vaan kestämämään vielä tämän(kin) vuoden sitä, että osa huoltajista ei saa omaa lastaan hoitamaan kouluaan kunnolla (tai edes antamaan muille mahdollisuuden opiskella). Täysin kädettömiä huoltajia ja rajattomia nuoria, joille on unohtanut antaa kotikasvatus.

Minulle on ihan sama mitä sille sinun Urpollesi tapahtuu yläkoulun jälkeen. Mun lapsi huokaa helpotuksesta ja suuntaa lukioon. Nyt jo odottaa sitä, että pääsee eroon tuosta porukasta.

Että mene sinä nyt vaan vuorovaikutuksessa tukemaan positiivisesti identiteettiä ja yhtesöreagoimaan sen oman häirikkösi kanssa. Mä olen jo omastani kasvattanut hyväkäytöksisen, aktiivisen, positiivisen ja tiedonjanoisen nuoren.