Mikä sinua ihmetytti tai ärsytti kouluaikanasi opettajien tms. henkilökunnan toiminnassa?

Liikunnanopettajasta jäi täälläkin ikävä muisto.

5-6 luokan ajan meitä opetti silloin n. 30-35v nainen, en vieläkään tajua miten niin nuori oli niin sukupuolirooleihin kangistunut.

Kun me tytöt kyllästyimme ainaiseen piruettien tekoon luistelussa, keräsimme listan, siitä kuinka muistaakseni seitsemän kahdeksasta tytöistä toivoimme jääkiekkoa. Emme saaneet, koska se yksi joka ei toivonut, olisi kuulemma pelännyt sellaista "miehekästä rymistelyä"

Liikuntasalissa ainainen telinevoimistelu tai se, että seisoimme nätissä asennossa jalka ojennettuna puolapuille. Ringissä sipsuttelu ja hypähtely. Pojat saivat pelata polttopalloa tai sitä, missä salin toiselta puolen heiteltiin palloja toiselle puolen (en muista nimeä) ja kapteeni käskee-leikkiä. Sieltä me tytöt sitten seurasimme paikoillaan nököttäen, jalat vuoronperään "sirosti" puolapuun päällä.

Luokkaretkellä valvojamme oli valitettavasti tämä opettaja. Pojat pääsivät tämän opettajan tutun sukulaismiehen kanssa moottorikelkalla vedettävän suuren kelkan kyytiin. Aloitimme rahan keräämisen vielä oikein ajoissa koska retki piti ajoittaa talveen. (en tiedä onko nykyään joku sääntö että sen täytyy olla keväällä?)

Voitte kuvitella sen pettymyksen, kun opettaja määräsi, että tytöt jäävätkin rakentamaan lumiveistoksia kun vauhti oli opettajan silmään liian raju tytöille. Siinä tuli muutamalta itkukin, että tämän takiako myimme kaksi kuukautta keksejä ovelta ovelle.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajasta jäi täälläkin ikävä muisto.

5-6 luokan ajan meitä opetti silloin n. 30-35v nainen, en vieläkään tajua miten niin nuori oli niin sukupuolirooleihin kangistunut.

Kun me tytöt kyllästyimme ainaiseen piruettien tekoon luistelussa, keräsimme listan, siitä kuinka muistaakseni seitsemän kahdeksasta tytöistä toivoimme jääkiekkoa. Emme saaneet, koska se yksi joka ei toivonut, olisi kuulemma pelännyt sellaista "miehekästä rymistelyä"

Liikuntasalissa ainainen telinevoimistelu tai se, että seisoimme nätissä asennossa jalka ojennettuna puolapuille. Ringissä sipsuttelu ja hypähtely. Pojat saivat pelata polttopalloa tai sitä, missä salin toiselta puolen heiteltiin palloja toiselle puolen (en muista nimeä) ja kapteeni käskee-leikkiä. Sieltä me tytöt sitten seurasimme paikoillaan nököttäen, jalat vuoronperään "sirosti" puolapuun päällä.

Luokkaretkellä valvojamme oli valitettavasti tämä opettaja. Pojat pääsivät tämän opettajan tutun sukulaismiehen kanssa moottorikelkalla vedettävän suuren kelkan kyytiin. Aloitimme rahan keräämisen vielä oikein ajoissa koska retki piti ajoittaa talveen. (en tiedä onko nykyään joku sääntö että sen täytyy olla keväällä?)

Voitte kuvitella sen pettymyksen, kun opettaja määräsi, että tytöt jäävätkin rakentamaan lumiveistoksia kun vauhti oli opettajan silmään liian raju tytöille. Siinä tuli muutamalta itkukin, että tämän takiako myimme kaksi kuukautta keksejä ovelta ovelle.

Ai niin, tähän lisäyksenä, kun grillasimme laavulla, tytöt saivat puolikkaat makkarat, pojat kokonaiset.

t. Luokkaretkestä vieläkin katkera

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs opettaja päätti riitatilanteessa syyllisen puhtaasti pärstäkertoimen perusteella selvittämättä tilanteen taustoja, antamatta molempien osapuolten tai edes silminnäkijöiden kertoa omat näkemyksensä tapahtuneesta.

Tyypillistä.

Toinen omana kouluaikanani valitettavan yleinen toimintamalli oli tämä perinteinen "riitaan tarvitaan kaksi", jossa molemmat osapuolet laitetaan pyytämään anteeksi toiselta, vaikka toinen osapuoli olisi selkeästi aiheuttanut tilanteen.

Sama!

On oikeasti todella rikkovaa, kun olet joutunut väkivallan kohteeksi täysin syyttömänä, ja sitten sinut vaan mielivaltaisesti päätetään syylliseksi ja nöyryytetään lisää. Laitetaan pyytämään anteeksi siltä väkivaltaiselta kiusaajalta.

Ei pysty arvostamaan tuollaisia opettajia. Eivät ole ihmisiä.

Eivät ole ihmisiä? Okei:)

Oletko tullut ajatelleeksi, että aikuisten työsuojelu toimii aivan samalla tavalla? Jos työpaikalla ongelma, se on aina vuorovaikutusongelma, jonka purkamiseen "molempien osapuolien" pitää osallistua. Lähtökohta ei koskaan ole, että työpaikalla voisi olla pahantahtoinen, persoonallisuushäiriöinen kiusaaja. Aina pitää lähteä siitä, että kun vain jutellaan ja käydään koululutuksessa ja työnohjauksessa, niin kyllä asia järjestyy. Kuitenkin kaikki tietävät, että jos työpaikalla asiat ovat pahasti solmussa, siellä häärää joku narsisti.

Koulussa voi vielä vähemmän kuin työpaikalla sanoa ääneen, että joku on paha. Opettajat eivät voi leimata ketään lasta persoonallisuushäiriöiseksi sadistiksi, koska meillä on eettinen vastuu ja velvollisuus olla kasvatusoptimisteja ja lähteä siitä, että kaikki voivat oppia olemaan ihmisiksi.

Koulu ei voi elää omilla, muusta yhteiskunnasta poikkeavilla säännöillä. Tämä riitaan tarvitaan kaksi -ajattelu leimaa koko yhteiskuntaamme, eikä se ole opettajien vika.

Ja juu, sillä tavalla olemme ihmisiä, että meillä on itsesuojeluvaisto, joka estää meitä sanomasta esimerkiksi sinulle, että lapsesi on psykopaatin alku ja tuleva rikollinen ja ihan yksin vastuussa luokan huonosta olosta.

Naisopettajilla monilla oli hukassa tietynlainen auktoriteetti. Huudettiin ja kiljuttiin kilpaa nuorten kanssa. Miehillä ei tätä tapahtunut, omalla tavallaan miesopettajia kunnioitetaan enemmän sen ainakin itse huomasin. Luokissa oli myös aina rauhallisempaa meillä kun oli miesopettaja.

En nyt kaikkia naisopettajia mollaa, heitäkin on hyviä. Meillä uskonnonopettaja oli mahtava ja äidinkielen opettajalla oli homma hallussa sai motivoitua jopa niitä luokan laiskimpia lusmuja tekemään edes jotain. Nämä olivat siis naisia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun yhdelle käytävälle hankittiin oppilaskunnan toimesta 2 sohvaa. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun tuli sääntö, että niihin ei saa kukaan muu mennä istumaan, kuin opettajat. Se oli ärsyttävää, kun koko sohva-idea oli kuitenkin joidenkin oppilaiden idea, ja sitten kuitenkin vain opettajilla piti olla oikeus ottaa niistä hyöty irti.

Onneksi jotkut yksittäiset opettajat olivat sen verran reiluja, että antoivat oppilaidenkin niissä joskus istua.

Mikä tähän mahtoi olla syynä? Minun kokemukseni mukaan aina, kun ostetaan sohvia yms. niitä aletaan rikkoa. Sama koskee pelejä yms. kivaa, mitä yritetään järjestää. Sitten kun tihutyöt alkavat, sohvat, tyynyt, pelit ja pallot kannetaan varastoon tai muuten kielletään niiden käyttö. Ikävää kyllä.

T. Ope

Muistan kuinka kolmannella luokalla opettelimme kevätjuhlaa varten erään pitkän runon niin, että jokainen oppilas omalla vuorollaan sanoi oman pätkänsä. Esitys videoitiin. Omalla kohdallani menin aivan puihin ja unohdin kokonaan oman vuorosanani. Seisoin siinä lavalla hiljaa ja purin huulta etten olisi alkanut itkeä, kyyneleet nousivat kasvoille. Katsoin opettajaa kysyvästi ja hän sanoi vihaisesti "No seuraava sitten"

Ennen todistusten jakoa katsoimme sen esityksen luokassa videolta. Tietysti minua hävetti se oma kohtani aivan älyttömästi. Siinä kohtaa opettajan oli vielä pakko kuitata "Sitten jatkossa katsotte ettette mokaa niinkuin *Emmi, arvatkaa hävettikö minua"

Jäi ihan kamala olo :(

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajasta jäi täälläkin ikävä muisto.

5-6 luokan ajan meitä opetti silloin n. 30-35v nainen, en vieläkään tajua miten niin nuori oli niin sukupuolirooleihin kangistunut.

Kun me tytöt kyllästyimme ainaiseen piruettien tekoon luistelussa, keräsimme listan, siitä kuinka muistaakseni seitsemän kahdeksasta tytöistä toivoimme jääkiekkoa. Emme saaneet, koska se yksi joka ei toivonut, olisi kuulemma pelännyt sellaista "miehekästä rymistelyä"

Liikuntasalissa ainainen telinevoimistelu tai se, että seisoimme nätissä asennossa jalka ojennettuna puolapuille. Ringissä sipsuttelu ja hypähtely. Pojat saivat pelata polttopalloa tai sitä, missä salin toiselta puolen heiteltiin palloja toiselle puolen (en muista nimeä) ja kapteeni käskee-leikkiä. Sieltä me tytöt sitten seurasimme paikoillaan nököttäen, jalat vuoronperään "sirosti" puolapuun päällä.

Luokkaretkellä valvojamme oli valitettavasti tämä opettaja. Pojat pääsivät tämän opettajan tutun sukulaismiehen kanssa moottorikelkalla vedettävän suuren kelkan kyytiin. Aloitimme rahan keräämisen vielä oikein ajoissa koska retki piti ajoittaa talveen. (en tiedä onko nykyään joku sääntö että sen täytyy olla keväällä?)

Voitte kuvitella sen pettymyksen, kun opettaja määräsi, että tytöt jäävätkin rakentamaan lumiveistoksia kun vauhti oli opettajan silmään liian raju tytöille. Siinä tuli muutamalta itkukin, että tämän takiako myimme kaksi kuukautta keksejä ovelta ovelle.

Ai niin, tähän lisäyksenä, kun grillasimme laavulla, tytöt saivat puolikkaat makkarat, pojat kokonaiset.

t. Luokkaretkestä vieläkin katkera

Onhan tuo ehkä vähän outoa, mutta pakko myöntää, että jos olisitte olleet nyt vaikka 15-vuotiaita, se olisi ollut ymmärrettävää. Toisilla järjetön kasvukausi menossa ja toiset päättäneet sen jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajasta jäi täälläkin ikävä muisto.

5-6 luokan ajan meitä opetti silloin n. 30-35v nainen, en vieläkään tajua miten niin nuori oli niin sukupuolirooleihin kangistunut.

Kun me tytöt kyllästyimme ainaiseen piruettien tekoon luistelussa, keräsimme listan, siitä kuinka muistaakseni seitsemän kahdeksasta tytöistä toivoimme jääkiekkoa. Emme saaneet, koska se yksi joka ei toivonut, olisi kuulemma pelännyt sellaista "miehekästä rymistelyä"

Liikuntasalissa ainainen telinevoimistelu tai se, että seisoimme nätissä asennossa jalka ojennettuna puolapuille. Ringissä sipsuttelu ja hypähtely. Pojat saivat pelata polttopalloa tai sitä, missä salin toiselta puolen heiteltiin palloja toiselle puolen (en muista nimeä) ja kapteeni käskee-leikkiä. Sieltä me tytöt sitten seurasimme paikoillaan nököttäen, jalat vuoronperään "sirosti" puolapuun päällä.

Luokkaretkellä valvojamme oli valitettavasti tämä opettaja. Pojat pääsivät tämän opettajan tutun sukulaismiehen kanssa moottorikelkalla vedettävän suuren kelkan kyytiin. Aloitimme rahan keräämisen vielä oikein ajoissa koska retki piti ajoittaa talveen. (en tiedä onko nykyään joku sääntö että sen täytyy olla keväällä?)

Voitte kuvitella sen pettymyksen, kun opettaja määräsi, että tytöt jäävätkin rakentamaan lumiveistoksia kun vauhti oli opettajan silmään liian raju tytöille. Siinä tuli muutamalta itkukin, että tämän takiako myimme kaksi kuukautta keksejä ovelta ovelle.

Ai niin, tähän lisäyksenä, kun grillasimme laavulla, tytöt saivat puolikkaat makkarat, pojat kokonaiset.

t. Luokkaretkestä vieläkin katkera

Onhan tuo ehkä vähän outoa, mutta pakko myöntää, että jos olisitte olleet nyt vaikka 15-vuotiaita, se olisi ollut ymmärrettävää. Toisilla järjetön kasvukausi menossa ja toiset päättäneet sen jo ajat sitten.

5-6-luokkalaiset tytöt ovat keskimäärin pidempiä ja kehittyneempiä kuin pojat, ja juuri siinä "järjettömässä kasvuvaiheessa" Pojilla alkaa normaalisti myöhemmin.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs opettaja päätti riitatilanteessa syyllisen puhtaasti pärstäkertoimen perusteella selvittämättä tilanteen taustoja, antamatta molempien osapuolten tai edes silminnäkijöiden kertoa omat näkemyksensä tapahtuneesta.

Tyypillistä.

Toinen omana kouluaikanani valitettavan yleinen toimintamalli oli tämä perinteinen "riitaan tarvitaan kaksi", jossa molemmat osapuolet laitetaan pyytämään anteeksi toiselta, vaikka toinen osapuoli olisi selkeästi aiheuttanut tilanteen.

Sama!

On oikeasti todella rikkovaa, kun olet joutunut väkivallan kohteeksi täysin syyttömänä, ja sitten sinut vaan mielivaltaisesti päätetään syylliseksi ja nöyryytetään lisää. Laitetaan pyytämään anteeksi siltä väkivaltaiselta kiusaajalta.

Ei pysty arvostamaan tuollaisia opettajia. Eivät ole ihmisiä.

Eivät ole ihmisiä? Okei:)

Oletko tullut ajatelleeksi, että aikuisten työsuojelu toimii aivan samalla tavalla? Jos työpaikalla ongelma, se on aina vuorovaikutusongelma, jonka purkamiseen "molempien osapuolien" pitää osallistua. Lähtökohta ei koskaan ole, että työpaikalla voisi olla pahantahtoinen, persoonallisuushäiriöinen kiusaaja. Aina pitää lähteä siitä, että kun vain jutellaan ja käydään koululutuksessa ja työnohjauksessa, niin kyllä asia järjestyy. Kuitenkin kaikki tietävät, että jos työpaikalla asiat ovat pahasti solmussa, siellä häärää joku narsisti.

Koulussa voi vielä vähemmän kuin työpaikalla sanoa ääneen, että joku on paha. Opettajat eivät voi leimata ketään lasta persoonallisuushäiriöiseksi sadistiksi, koska meillä on eettinen vastuu ja velvollisuus olla kasvatusoptimisteja ja lähteä siitä, että kaikki voivat oppia olemaan ihmisiksi.

Koulu ei voi elää omilla, muusta yhteiskunnasta poikkeavilla säännöillä. Tämä riitaan tarvitaan kaksi -ajattelu leimaa koko yhteiskuntaamme, eikä se ole opettajien vika.

Ja juu, sillä tavalla olemme ihmisiä, että meillä on itsesuojeluvaisto, joka estää meitä sanomasta esimerkiksi sinulle, että lapsesi on psykopaatin alku ja tuleva rikollinen ja ihan yksin vastuussa luokan huonosta olosta.

Eikö siinä välissä todellakaan sinun mielestäsi ole yhtään mitään, siis psykopaatiksi haukkumisen ja uhrin syyllistämisen välissä?

Jotain harmaata aluetta?

Kovasti jankutat tuota psykopaattia. On varmaan joku sinun henkilökohtainen ongelmasi. Alkuperäisessä jutussa ei puhuttu mitään psykopaateista.

No ei voi mitään. Koita saada apua.

Meillä oli ala-asteella sellanen kotitalouden opettaja, joka tuli aina ruokailun loppuajaksi seisomaan siihen ruokalan reunaan, mihin vietiin syömisen jälkeen tarjottimet ja astiat. Jos lautaselle oli jätetty jotain syömättä, niin tää tyyppi kävi kädet puuskassa heti valittamaan tyyliin..: "Tiesitkö, että Etiopiassa kuolee lapsia nälkään ja sinä vaan heität ruokaa roskikseen.."

Kaikki opettajat siis näyttivät hyväksyvän tällaisen lapsia ahdistavan syyllistämisen, kun kukaan ei tähän puuttunut. Tämä siis 80- luvulla. Ärsyttävä ruokanatsi.

Kiusaamista ei nähty, vaikka se jatkui koko peruskoulun ajan. Pari kertaa olin opettajan puhuttelussa, mm. kun pari kiusaajatyttöä taas kerran ajoi minut nurkkaan ja aikoivat hieroa räkää vaatteisiini, ja koetin rimpuilla pois. Opettaja oli minulle todella vihainen, kun nuo tytöt olivat menneet opettajainhuoneeseen kertomaan, että "Jaana potkaisi".

Ehkei kiusaamistani sitten vain huomattu. Toisaalta en kyllä mennyt valittamaan siitä opettajille, mutta koska kaikki oppilaat kyllä näkivät mitä tapahtui, tuntuisi oudolta, etteivät opettajat olisi nähneet. Ne kerrat kun puolustautumiseni "tuotti tulosta", olin itse syyllinen ja puhuttelussa.

Aikoinaan keskikoulussa luokkatoverini oli luntannut kokeissa ja jäänyt kiinni siitä. Oli sanonut opettajalle, että minä oli sen aiheuttanut eikä hän. Sillä seurauksella, että todistuksessa keväällä minun huolellisuusnumeroni laskettu 8. En tiennyt tästä mitään, mutta koko luokka kertoi sen siinä todistusten jaossa ja pyysi opettajaa muuttamaan minun numeroni takaisin 10, kuten se siihen aikaan aina oli, jos ei tehnyt rikkeitä. Opettaja ei muuttanut, sanoi vain hymyillen, että ei nyt puututa tähän. Olin yksinhuoltajaäidin lapsi, jonka kokeesta kyllä näki, ettei ole luntattu, koska osasin niin huonosti. Mutta sellainen oli opettajan asenne. Minulle jäi mielikuva, että lunttaajatytön huolellisuusnumeroa ei laskettu. Olin siitä iloinen, että luokkakaverit olivat oikeudenmukaisia. Tästä opettajasta tuli koulun rehtori.

Opettajien vanhakantaisuus sekä mielistely paikkakunnan parempiosaisille ja vanhoillislestadiolaisille sekä heidän pennuilleen 1980-luvulla pikkupaikkakunnalla Pohjois- Pohjanmaalla.

Niin kauan kun maksan safkastani, menen jonon ohi. Työntekijällä voi olla eri oikeudet kuin oppilaalla/opiskelijalla, jos ei ole erillistä ruokailutilaa nimenomaan niille jotka on töissä koulussa.

.

Olin koko yläasteaikani pahasti kiusattu, tuntuvimmin rinnakkaisluokkalaisteni toimesta (oikeastaan koko kyseinen luokka kiusasi). Useimmiten, kun joku opettajista huomasi tällaista toimintaa, siihen myös puututtiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut mitä liikunnanopettajaani tuli.

Kolmen vuoden jokaisella liikuntatunnilla sain osakseni vakavaa kiusaamista, muistaakseni opettaja puuttui siihen tasan kerran ja tämäkin yhdeksännen luokan keväällä.

Ko. opettajaa pidettiin yleisesti todella mukavana, reiluna ja jämptinä yhteishengen vaalijana. Hänestä tulikin koulun rehtori päättövuoteni jälkeisenä vuonna, mitä en vieläkään oikein suostu kakomatta nielemään.

Opettajani yläasteella suosi oppilaita, jotka olivat hyviä ruotsissa eikä hänellä ollut minkäänlaista mielenkiintoa auttaa oppilaita, jotka olivat huonompia. Muistan kun kävin tunnin jälkeen kysymyssä opettajalta, että olisiko mahdollista saada jonkinlaista tukiopetusta ja hän vastasi näin "ota kirja käteen ja opiskele, kyllä muutkin saavat hyviä numeroita vaikka en heille anna tukiopetusta". Tosiaan olin todella huono ruotsissa, vaikka aina koitin lukea ja tein aina läksyt, mutta silti en vain oppinut. Oli myös todella alentavaa kun opettaja kysyi luokalta aina vastaukset tehtäviin ja minun kohdallani aina hän vain sanoi "Liisa tuskin osasi tätä, kysytään seuraavalta"

Liikunnan opettaja sanoi koko luokan kuullen kuntotestien jälkeen, että minun täytyisi alkaa liikkumaan enemmän, koska kuntoni on rapakunnossa

Onneksi sanoin vastaan, että "ja sitten ihmetellään miksi nuorilla jää paskamaku suuhun liikuntatunneista"

Sain tunnin jälkkää koska kiroilin, opettaja ei saanut mitään siitä, että arvosteli kuntoani koko luokan kuullen