Mikä sinua ihmetytti tai ärsytti kouluaikanasi opettajien tms. henkilökunnan toiminnassa?

Kahvi + rasvaton maito yhdistelmä nautittu juuri opettajainhuoneessa ja sitten tullaan huokumaan sitä kuoleman hajuista hönkää lähelle

up

Opettajat, jotka ajoivat autollaan eestaas talvipakkasella reilun kilsan matkan pururadalle, mutta pistivät meidät ala-asteelaiset kävelemään.

nosto

Nepotismi, jotenkin mystisesti opettajien lapset olivat aina stipendien saajia

"Ketään EI saa syrjiä tai kiusata erilaisuuden takia." sano ala-asteen opettaja aina. Kun kuitenkin kerroin kiusaamisestani, sanoi ope: "No olisit samanlainen kuin toiset!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajasta jäi täälläkin ikävä muisto.

5-6 luokan ajan meitä opetti silloin n. 30-35v nainen, en vieläkään tajua miten niin nuori oli niin sukupuolirooleihin kangistunut.

Kun me tytöt kyllästyimme ainaiseen piruettien tekoon luistelussa, keräsimme listan, siitä kuinka muistaakseni seitsemän kahdeksasta tytöistä toivoimme jääkiekkoa. Emme saaneet, koska se yksi joka ei toivonut, olisi kuulemma pelännyt sellaista "miehekästä rymistelyä"

Liikuntasalissa ainainen telinevoimistelu tai se, että seisoimme nätissä asennossa jalka ojennettuna puolapuille. Ringissä sipsuttelu ja hypähtely. Pojat saivat pelata polttopalloa tai sitä, missä salin toiselta puolen heiteltiin palloja toiselle puolen (en muista nimeä) ja kapteeni käskee-leikkiä. Sieltä me tytöt sitten seurasimme paikoillaan nököttäen, jalat vuoronperään "sirosti" puolapuun päällä.

Luokkaretkellä valvojamme oli valitettavasti tämä opettaja. Pojat pääsivät tämän opettajan tutun sukulaismiehen kanssa moottorikelkalla vedettävän suuren kelkan kyytiin. Aloitimme rahan keräämisen vielä oikein ajoissa koska retki piti ajoittaa talveen. (en tiedä onko nykyään joku sääntö että sen täytyy olla keväällä?)

Voitte kuvitella sen pettymyksen, kun opettaja määräsi, että tytöt jäävätkin rakentamaan lumiveistoksia kun vauhti oli opettajan silmään liian raju tytöille. Siinä tuli muutamalta itkukin, että tämän takiako myimme kaksi kuukautta keksejä ovelta ovelle.

Ai niin, tähän lisäyksenä, kun grillasimme laavulla, tytöt saivat puolikkaat makkarat, pojat kokonaiset.

t. Luokkaretkestä vieläkin katkera

Tuo kaikki oli niin väärin tehty, että tuli ihan itsellenikin paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs opettaja päätti riitatilanteessa syyllisen puhtaasti pärstäkertoimen perusteella selvittämättä tilanteen taustoja, antamatta molempien osapuolten tai edes silminnäkijöiden kertoa omat näkemyksensä tapahtuneesta.

Tyypillistä.

Toinen omana kouluaikanani valitettavan yleinen toimintamalli oli tämä perinteinen "riitaan tarvitaan kaksi", jossa molemmat osapuolet laitetaan pyytämään anteeksi toiselta, vaikka toinen osapuoli olisi selkeästi aiheuttanut tilanteen.

Sama!

On oikeasti todella rikkovaa, kun olet joutunut väkivallan kohteeksi täysin syyttömänä, ja sitten sinut vaan mielivaltaisesti päätetään syylliseksi ja nöyryytetään lisää. Laitetaan pyytämään anteeksi siltä väkivaltaiselta kiusaajalta.

Ei pysty arvostamaan tuollaisia opettajia. Eivät ole ihmisiä.

Eivät ole ihmisiä? Okei:)

Oletko tullut ajatelleeksi, että aikuisten työsuojelu toimii aivan samalla tavalla? Jos työpaikalla ongelma, se on aina vuorovaikutusongelma, jonka purkamiseen "molempien osapuolien" pitää osallistua. Lähtökohta ei koskaan ole, että työpaikalla voisi olla pahantahtoinen, persoonallisuushäiriöinen kiusaaja. Aina pitää lähteä siitä, että kun vain jutellaan ja käydään koululutuksessa ja työnohjauksessa, niin kyllä asia järjestyy. Kuitenkin kaikki tietävät, että jos työpaikalla asiat ovat pahasti solmussa, siellä häärää joku narsisti.

Koulussa voi vielä vähemmän kuin työpaikalla sanoa ääneen, että joku on paha. Opettajat eivät voi leimata ketään lasta persoonallisuushäiriöiseksi sadistiksi, koska meillä on eettinen vastuu ja velvollisuus olla kasvatusoptimisteja ja lähteä siitä, että kaikki voivat oppia olemaan ihmisiksi.

Koulu ei voi elää omilla, muusta yhteiskunnasta poikkeavilla säännöillä. Tämä riitaan tarvitaan kaksi -ajattelu leimaa koko yhteiskuntaamme, eikä se ole opettajien vika.

Ja juu, sillä tavalla olemme ihmisiä, että meillä on itsesuojeluvaisto, joka estää meitä sanomasta esimerkiksi sinulle, että lapsesi on psykopaatin alku ja tuleva rikollinen ja ihan yksin vastuussa luokan huonosta olosta.

Eikö mitään muuta vaihtoehtoa ole toimia, kuin sanoa toista psykopaatin aluksi?

En oikein niele tuota, että kiusattu ja pahoinpidelty täytyy mitätöidä ja syyllistää, koska "ei nyt vaan voi mennä kiusaajan vanhemmille sanomaan että lapsesi on psykopaatti".

On oltava muitakin vaihtoehtoja. Ja sitä paitsi, jos nyt leikittäisiin että olisi vain 2 vaihtoehtoa josta valita; uhrin syyllistäminen ja mitätöinti tai kiusaajan sanominen psykopaatin aluksi, niin kyllä se jälkimmäinen on paljon parempi. Ja saattaa monesti olla ihan tottakin.

Että älä lässytä siellä "opettaja".

Ilkeät ja sarkastiset opet. Elämäänsä vittuuntuneet opet. Armeijatyyppiset idioottirehtorit, olivat jämähtäneet 50-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Se että oppilaitten versiota ei yleensä kuunneltu, haluttu kuulla tai uskottu jos jotain sattui

Sain kouluaikana kahesti jälkkää, ja kummallakin kerralla koin tilanteen hölmönä. Ekalla luokalla rinnakkaisluokan poika haukkui mielua välitunnilla kun tulimme sisälle, joten vastineeksi näytin keskisormea sille. Ope huomasi vain minun keskarinäyttöni ja rapsautti heti että 5 min jälkkää. Siellä sitten munakellon raksutusta katselin ip-kerhon aikana jona jälkät oli. Siinä olisi voinut kysyä miksi moisen tein, antaa sille pojallekin jälkkää eikä vain mulle, heh. Olihan se minulta väärin, mutta oli se siltä pojaltakin.

Toinen jälkkä oli nelosluokalla. Oli hiihtoa vikoilla tunneilla ja saatiin lupa mennä omaa vauhtia. Tein käsketyn lenkin, ketään ei lenkin lopussa näkynyt. Menin koululle katsomaan, ei ketään sielläkään. Kun ketään ei löytynyt, lähin kotiin kun tuntikin oli jo ohi kellon mukaan. Aamulla luokkalaiset ilmoittivat minulle että sä oot jälkässä monen muun tapaan kun lähitte omin luvin kotiin, olisi kuulemma pitänyt näköttää koululla kunnes ope tulee. Jälkässä sitten seuraavan välitunnnin vietin, ihmetellen että kertaakaan kukaan opettaja ei ees kysynyt mitä oli tapahtunut. Jotenkin hassua minusta, minä olisi mielelläni kertonut olevani pahoillani, etten tiennyt miten olisi pitänyt toimia.

Kolmannella luokalla oli sijainen joka käski kirjottaa luokkaretkestä tarinavihkoon tms. Kirjoitin, että olimme syöneet jotain, muistaakseni lihapiirakkaa. Jostain syystä opettaja kielsi kokemukseni täysin ja sanoi etten voi kirjoittaa tuollaisia ja merkitsi kirjoittamani virheeksi sanoen että valehtelen.

Noh yleisesti ottaen mulla on kuitenkin kivat koulumuistot, lähinnä mietityttää että miksi jos jokin epäkohta sattui, ei kysytty mitä tapahtui tai miksi, vaan tuomittiin siltä istumalta.

Mäkin muistan ihan pilvin pimein tuollaisia ihan kuunoja tilanteita. Kesti peruakoulun jälkeen vuosia toipua siitä, et kaikista erehdy istä ei rangaista ja minuakin uskotaan.

Kouluaikanani ihmettelin, kun liikkaope aina huokaisi tunnin alkuun väsyneesti minulle ja kaverilleni "Tytöt hei, mä en nyt jaksa tollasta", kun vitsailimme ja kikattelimme keskenämme.

Nyt olen itse ollut opettaja 4 vuotta enkä ihmettele enää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien oikeus mennä ruokailuja on ohi.

Tämä otti erityisesti ammattikoulussa aikoinaan päähän kun opettaja tai pari päättää kiilata juuri siihen sinun eteesi. Enemmän tai vähemmän aikuisia ollaan jo kaikki ja kaikilla on se sama aika selviytyä sieltä ruokalasta seuraavalle tunnille. Ei nyt sillä että tuon takia kukaan opiskelija myöhästyisi, mutta samalla tavalla opettajat siellä kerkeävät jonottamaan käyttäytymättä tökerösti.

Minä ainakin haluan valmistella kaiken kuntoon ennen tunnin alkua niin ei kulu yhteinen aika siihen. Opiskelijoilla harvemmin on tämmöistä tarvetta

- ope

Ettekös te opettajat aina muistuta tekevänne nämä valmistelut illalla kotona, siksi teille muka kuuluu osa-aikatyöstä kokoaikatyön palkka.

Se että arvosanat annettiin pärstäkertoimella ei sen mukaan mitå osasi. Kun menin toisen kunnan lukioon ja sain ensimmäisen (siihen aikaan pahvisen taitetun kortin) kurssitodistuksen niin luulin ettå sain jonkun toisen oppilaan todistuksen koska arvosanat olivat niin hyviä. Nousin jo viedäkseni kortin opettajalle kun huomasin ettå kannessa oli minun nimeni. Mieleen tulvahti vapauttava tunne kun tajiusin ettå olin paikassa jossa saan ansioni mukaan.

Luokkaretkellå ihmetytti se ettå opettajat joivat viinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien oikeus mennä ruokailuja on ohi.

Tämä otti erityisesti ammattikoulussa aikoinaan päähän kun opettaja tai pari päättää kiilata juuri siihen sinun eteesi. Enemmän tai vähemmän aikuisia ollaan jo kaikki ja kaikilla on se sama aika selviytyä sieltä ruokalasta seuraavalle tunnille. Ei nyt sillä että tuon takia kukaan opiskelija myöhästyisi, mutta samalla tavalla opettajat siellä kerkeävät jonottamaan käyttäytymättä tökerösti.

Minä ainakin haluan valmistella kaiken kuntoon ennen tunnin alkua niin ei kulu yhteinen aika siihen. Opiskelijoilla harvemmin on tämmöistä tarvetta

- ope

Ettekös te opettajat aina muistuta tekevänne nämä valmistelut illalla kotona, siksi teille muka kuuluu osa-aikatyöstä kokoaikatyön palkka.

Mitenkäs tarkistat illalla kotona, että koululla esim. tykki, tietokone, netti tai äänentoisto toimivat normaalisti? Kopioit monisteita tai järjestät pulpetit tunnin tehtäviin sopiviksi ryhmittymiksi? Vinkkejä kaipaan, koska todellakin tekisin nämä asiat mielummin kotona kuin välkkien aikana.

Ala-asteella piti aina olla HILJAA. Luokassa tietenkin, sen ymmärrän kyllä. Mutta myöskään ruokalassa tai välitunnilla ei saanut pitää ääntä. Olimme kuitenkin maalla, joten välituntileikit eivät olisi häirinneet naapureitakaan. Lähin oli kilometrin päässä.

Muutenkin se näennäisyys kurinpidossa häiritsi: huudettiin vain jatkuvasti HILJAA, laitettiin "varaventtiiliin" (jonne kaikki halusivat) ja jälki-istunnossa sai katsella youtubesta videoita, kunhan istui paikallaan. Opettajilla oli lopulta sellainen "ihan sama, tehkää niinkuin lystäätte" -asenne. Ymmärrän kyllä, että opettajan työssä kyynistyy, mutta kuitenkin: koulu on oppilaille se paikka, joka vaikuttaa tosi paljon kehitykseen kodin lisäksi.

Yläasteella onneksi puututtiin hanakammin kiusaamisiin ja muihin skismoihin, pääsi kuraattorille ja terkkarille jos tarvitsi ja asioille oikeasti yritettiin tehdä jotain. Ala-asteella oli joku tosi kummallinen käsitys, että "ei lapset kiusaa, leikkiä se vaan on" vaikka toiselta olisi lyöty silmä mustaksi ja viety tavarat. Oli siinä varmaan yläasteen henkilökunnalla töitä, kun koettivat laittaa aisoihin niitä, jotka olivat saaneet ala-asteella kuusi vuotta koijata ja potkia heikompiaan.

Yksi tapaus on erityisesti jäänyt mieleeni. Kuudennen luokan liikuntatunnilla minä ja kaverini olimme juoksemassa urheilukenttää ympäri, kun kaksi luokan päähäirikköä liittyi seuraamme. He rupesivat tönimään ja "leikillään" potkimaan kaveriani jalkoihin. Mua ne eivät jostain syystä ahdistelleet, mutta en saanut laitettua heille vastaankaan, koska he olivat isompia ja vahvempia. Kerroin tapauksesta sitten opettajalle ja mikä oli reaktio: hän katsoi ylitseni, käänsi selkänsä ja käveli pois. Antaa poikien selvittää keskenään.

Yleinen lapsiviha.

Miksi olet hakeutunut alalle, jossa toimitaan lasten kanssa, jos et lapsien kanssa tule toimeen?

Moni henkilökunnan jäsen ihan hakemalla hakeutui tilanteisiin, että pääsisi raivoamaan lapsille.

Näin ainakin Järnefeltin yläasteella Lohjalla.

Uskonnonopettaja pistiminut aina tunneillaan etupenkkiin istumaan. Erosinkin kirkosta heti kun oli mahdillista tämän takia ja vihaan vieläkin uskontoja.

Ujo ja arka nuori sai vihdoin kerrottua järkyttävistä mustelmistaan ja kotona tapahtuvasta perheväkivallasta. Lastensuojeluilmoituksen tai rikosilmoituksen sijaan terveydenhoitaja kehottaa ujoa ja arkaa nuorta juttelemaan asiasta sadisti-isälle (kai siksi, kun isukki oli silmää tekevä?). Mietin vieläkin, miten se nainen mahtoi nukkua yönsä.

Ala-asteen opettaja lelli häpeilemättä tiettyjä neljää tyttöä meidän luokalla. Näiden tyttöjen vanhemmat olivat varakkaista perheistä; opettajia, lääkäreitä ja kunnanvaltuutettuja, ja lapsilla oli hienot ja liikunnalliset harrastukset, joista opettaja aina urheiluhulluna ihmisenä jaksoi  suitsuttaa muun luokan kuullen. 

Opettaja päätti aina luokassa istumajärjestyksen, ja nämä neljä aina istuivat eturivissä vierekkäin parhaiden kavereidensa kanssa, kun muut taas erotettiin lähimmistä ystävistään että saisimme  "vähän kontaktia muihinkin ettei tarvitse olla niin kylki kyljessä aina tiettyjen ihmisten kanssa". 

Liikuntatunneilla open lellimisvimma pääsi kunnolla kukoistamaan! Lellikkioppilaat saivat aina valita joukkueet, ja tunneilla pelattiin usein samoja lajeja, joita nämä lellikit harrastivat myös vapaa-aikanaan. Muiden suorituksia opettaja ei pahemmin huomioinut, vaan nämä tietyt oppilaat saivat eniten positiivista palautetta ja huomiota; "Katsokaas kun Pirkko-Liisa näyttää miten tehdään oikeaoppinen pukkihyppy".

Terveisiä vaan Hämeenlinnaan 90-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Toinen hiukan ärsyttävä piirre joissakin opettajissa oli se, että jos jotkut oppilaat talvisin valittivat, että ulos ei halua välitunnilla mennä, kun siellä on liian kylmä (esim 17 astetta pakkasta), näiden opettajien kommentit oli aina jotain tyyliin "SItä varten on pipoja ja lakkeja ja hanskoja".  Onhan se tuollaisia helppo sanoa, kun itse menee samaksi ajaksi opettajanhuoneeseen juomaan kahvia ja puhumaan mukavia. Sinäsä hauskaa, että samat opettajat itse myöhemmin sanoivat, etteivät viitsi mennä ulos, kun siellä on liian kylmä.

Minua taas opettajana ärsyttää se, että oppilaat kuvittelevat opettajien ja oppilaiden olevan jotenkin tasa-arvoisia (no ihmisinä kyllä mutta emme asemaltamme).

Opettajat ovat aikoinaan myös lapsina ja nuorina palvelleet ulkona välituntinsa.