Mikä sinua ihmetytti tai ärsytti kouluaikanasi opettajien tms. henkilökunnan toiminnassa?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Opettajien oikeus mennä ruokailuja on ohi.
Tämä otti erityisesti ammattikoulussa aikoinaan päähän kun opettaja tai pari päättää kiilata juuri siihen sinun eteesi. Enemmän tai vähemmän aikuisia ollaan jo kaikki ja kaikilla on se sama aika selviytyä sieltä ruokalasta seuraavalle tunnille. Ei nyt sillä että tuon takia kukaan opiskelija myöhästyisi, mutta samalla tavalla opettajat siellä kerkeävät jonottamaan käyttäytymättä tökerösti.
Mua ihmetytti, kun meidän uuden yläasteen valtavan kokoinen opettajainhuone sisustettiin täysin Artekilla sekä Eero Aarnion double bubbleilla ja lokki-valaisimilla, keittiöön hankittiin vielä kahvilatason espressokone. Muistan kuinka kesätöissä jouduin sitten siivoamaan tuota sviittiä, niin meinasin kaataa ne jättikokoiset double bubble-valaisimet. Ja niitä taisi olla siellä huoneessa 3-4 kpl... Mitä verorahojen haaskausta! Sanomattakin oli selvää, että tuossa koulussa ei kiusaaminen kiinnostanut opettajia, kun ryystivät cappucinoa mukavilla Atek 533-sohvilla.
Uusi lukio valmistui vähän aikaisemmin, ja siellä opet saivat tyytyä pikkuiseen kopperoon, joka oli sisustettu pelkästään perustylsillä Iskun kalusteilla ja Moccamasterilla :D
Ala-asteen liikunnanopettajan oletus, että kaikki osaavat joukkuepelien säännöt jotenkin automaattisesti. Niitä ei siis mitenkään opetettu, tehtiin vain joukkueet ja ryhdyttiin pelaamaan, ja ne jotka eivät sääntöjä tienneet, olivat aivan helisemässä, kun joutuivat kilpailuhenkisten oppilaiden raivon kohteeksi pilatessaan koko pelin. Muistan vieläkin sen pakokauhun kun pelattiin pesäpalloa, enkä tiennyt yhtään mitä kuuluu seuraavaksi tehdä ja miksi. Muut joukkueessa karjuivat sekavia ohjeita ja minä säntäilin paniikissa sinne tänne. En koko ala-asteen aikana saanut kunnolla selville pesäpallon sääntöjä.
90-luvulla meidän ala-asteen opettaja suorastaan mielisteli johtajien ym korkea-arvoisten lapsia mutta huonompiosaisia kiusasi ja otti silmätikuksi, jopa niitä joita jo valmiiksi kiusattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajien oikeus mennä ruokailuja on ohi.
Tämä otti erityisesti ammattikoulussa aikoinaan päähän kun opettaja tai pari päättää kiilata juuri siihen sinun eteesi. Enemmän tai vähemmän aikuisia ollaan jo kaikki ja kaikilla on se sama aika selviytyä sieltä ruokalasta seuraavalle tunnille. Ei nyt sillä että tuon takia kukaan opiskelija myöhästyisi, mutta samalla tavalla opettajat siellä kerkeävät jonottamaan käyttäytymättä tökerösti.
Minä ainakin haluan valmistella kaiken kuntoon ennen tunnin alkua niin ei kulu yhteinen aika siihen. Opiskelijoilla harvemmin on tämmöistä tarvetta
- ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajien oikeus mennä ruokailuja on ohi.
Tämä otti erityisesti ammattikoulussa aikoinaan päähän kun opettaja tai pari päättää kiilata juuri siihen sinun eteesi. Enemmän tai vähemmän aikuisia ollaan jo kaikki ja kaikilla on se sama aika selviytyä sieltä ruokalasta seuraavalle tunnille. Ei nyt sillä että tuon takia kukaan opiskelija myöhästyisi, mutta samalla tavalla opettajat siellä kerkeävät jonottamaan käyttäytymättä tökerösti.
Minä ainakin haluan valmistella kaiken kuntoon ennen tunnin alkua niin ei kulu yhteinen aika siihen. Opiskelijoilla harvemmin on tämmöistä tarvetta
- ope
en ole ikinä kouluni huomattavasta koosta huolimatta saanut kulutettua ruokalassa lähellekkään koko ruokatuntia, vaikka oppilaana normaalisti jonotankin ja perusannoksen syön tavanomaisella nopeudella. kannattaa kokeilla joskus.
Meillä oli ylä-asteella yksi sellainen (miespuolinen) opettaja, joka piti täysin mahdottamana sitä ajatusta, että peruskouluikäinen voisi sairastaa reumaa. Itselläni todettiin reuma 8-vuotiaana, joka erityisesti ylä-asteella ilmeni siten, että jos seisoin tarpeeksi pitkään aikaan taukoamatta, niskani ja ala-selkäni alkoi särkeä. En muista ihan tarkkoja yksityiskohtia, mutta sen muistan 9-luokalta, kun kerran jouduimme jossain yhteydessä seisomaan koko luokka, ja kun jossain vaiheessa sanoin, että olisi hyvä päästä pikkuhiljaa istumaan, tämä opettaja tokaisi väheksyvällä äänensävyllä "No kyllä nyt nuori jaksaa seistä", johon itse sitten sanoin, että lääkärin mukaan minun on reuman vuoksi aina välillä pakko päästä istumaan. Tähän sitten tämä opettaja sanoi "Mut sähän oot niin nuori, ei ton ikäsillä mitään reumaa voi olla, ja jos on, niin se on itseaiheutettua!".
Tästä opettajasta sitten tehtiin valitus, ja rehtori antoikin asiasta jonkin huomatuksen tälle opettajalle. Mitään anteeksipyyntöä ei kuitenkaan koskaan häneltä tullut.
Eikä siinä mitään, ei minulle tuosta mitään pahoja traumoja jäänyt, mutta näin vanhempana jälkikäteen asiaa joskus ajatelleena, se on aika erikoista, joku voi olla niin "tynnyrissä elänyt" että kuvittelee reuman vain eläkeläisten sairaudeksi, saatika että se olisi muka itseaiheutettu sairaus. Voihan se olla, ettei kyseisen opettajan omassa tuttavapiirissä ole ketään reumaatikkoa (tai sitten ne ovat vain vanhempia ihmisiä), mutta hän oli kuitenkin tuolloin hieman alle 40-vuotias, ja on aika hassua. jos yhtään reumaatikkoa hän ei siihen ikään mennessä ole tavannut työssään tavannut.
Limainen miesope, joka antoi erityisvapauksia parille rintavalle ja meikatulle kovistytölle. Ja sitten minä, lähes rinnaton arka änkyttäjä sekä ylipainoinen paras ystäväni jouduimme tämän opettajan silmätikuiksi ja kestämään kaikenlaista nöyryytystä :( Esimerkkinä se, kun olimme menossa johonkin näyttelyyn ja nämä kovistytöt sekä yksi poika pääsivät opettajan auton kyytiin, me muut kävelimme (matkaa noin 5km yhteen suuntaan) ja tämä opettaja kehtasi vielä ohi ajaessaan huutaa ikkunasta että " Hanna ja Niina (nimet muutettu), vauhtia siellä !" Muut oppilaat käyttäytyivät vielä, kuin kävelyreissu olisi ollut syytämme! Laahustimme jonon hännillä koska pelkäsimme kulkea yhtä matkaa muiden kanssa..
Läski ja änkyttäjä, luokan syntipukit :(
Meillä järjestettiin joskus kasiluokalla jotain yhteisiä tekemisiä rinnakkaisluokan kanssa esim. liikuntatunnit oli aina samaan aikaan rinnakkaisluokan kanssa. Näiden tapahtumien pohjimmainen tarkoitus oli kai jokin yhteishengen luominen. Kuitenkaan kukaan meidän tai edes rinnakkaisluokan oppilaista ei kokenut saavansa mitään noista yhteisistä tekemisistä. Kun se sitten jossain vaiheessa kerrottiin opettajille, he eivät tätä asiaa uskoneet vaan kiistivät hanakasti ja kommentit oli jotain tyyliin "kyllä niistä hyötyä on"-tasoa. Selkeästi näkyi, ettei opettajat edes olleet kiinnostuneet kuulemaan meidän ajatuksiamme näistä luokkien yhteisistä tekemisistä. Todennäköisesti opettajat itsekkin tiesivät, ettei tuollaiset jutut mitään lisäarvoa tuo, mutta niitä kai järjestettiin vain siksi, että opetussunnitelmassa oli niin määrätty, ja opettajia oli todennäköisesti kielletty myöntämästä suoraan, että he ovat oppilaiden kanssa samaa mieltä näiden tekemisten hyödyllisyydestä.
Ei peitellyt ketutustaan yhtään, mitäs väliä kun lapsia vain näkemässä. Jonkun rillipäisen harmaahiiren suosiminen. Takakireys ja piiloaggressiot. Selän takana oppilaista pahan puhuminen.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen liikunnanopettajan oletus, että kaikki osaavat joukkuepelien säännöt jotenkin automaattisesti. Niitä ei siis mitenkään opetettu, tehtiin vain joukkueet ja ryhdyttiin pelaamaan, ja ne jotka eivät sääntöjä tienneet, olivat aivan helisemässä, kun joutuivat kilpailuhenkisten oppilaiden raivon kohteeksi pilatessaan koko pelin. Muistan vieläkin sen pakokauhun kun pelattiin pesäpalloa, enkä tiennyt yhtään mitä kuuluu seuraavaksi tehdä ja miksi. Muut joukkueessa karjuivat sekavia ohjeita ja minä säntäilin paniikissa sinne tänne. En koko ala-asteen aikana saanut kunnolla selville pesäpallon sääntöjä.
Tämä! Olen itse nyt aikuisiällä tajunnut olevani aika atleettinen itse ja olen hyvä urheilussa mutta joukkuepeleissä olin aina surkea koulussa koska en ollut harrastanut niitä juuri. Tajusin että se johtui pitkälti siitä että kukaan ei koskaan selittänyt sääntöjä koulussa senkun pelattiin ja hölmöiltiin mutta mitään pelin logiikkaa tai miten tiimipelaaminen toimii ei koskaan opetettu.
Koulun henkilökunnan (pl. opettajat) harjoittama lapsiviha.
Miten kukaan viitsii olla koulun vahtimestari, jos vihaa lapsia?
Opettaja saattoi avoimesti syrjiä ja nolata jotain arkaa oppilasta. Sadistista meininkiä.
Sitten taas räikeästi suosia lempioppilastaan. Hyi hitto, puistattaa vieläkin. Tuskin missään muussa ammatissa voi toimis noin törkeästi, mutta lapsia kohtaan voi.
- opettajat, jotka eivät edes vaikuttaneet tykkäävän lapsista/nuorista, vaan he vaan olivat opiskelleet tiettyä alaa yliopistolla ja heillä oli tietotaitoa siitä aiheesta.
-oppilaiden asettaminen eriarvoisiksi pärstäkertoimen mukaan
-vain hyviä kehuttiin, ei koskaan niitä jotka yrittivät omalla tasollaan.
-opettajien kiusaaminen tiettyjä oppilaita kohtaan tai ylipäätään kiusaaminen opettajan taholta. Opettaja on aina lapseen nähden ylivoimainen.
-ettei jokaisessa oppilaassa yritetä nähdä jotain hyvää.
-kylmyys ja tunteettomuus oppilasta kohtaan. Esim. kerran itkin opettajan nähden, opettaja sanoi tiukkaan sävyyn ettei saa itkeä. Olisi voinut edes kysyä miksi itkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs opettaja päätti riitatilanteessa syyllisen puhtaasti pärstäkertoimen perusteella selvittämättä tilanteen taustoja, antamatta molempien osapuolten tai edes silminnäkijöiden kertoa omat näkemyksensä tapahtuneesta.
Tyypillistä.
Toinen omana kouluaikanani valitettavan yleinen toimintamalli oli tämä perinteinen "riitaan tarvitaan kaksi", jossa molemmat osapuolet laitetaan pyytämään anteeksi toiselta, vaikka toinen osapuoli olisi selkeästi aiheuttanut tilanteen.
Sama!
On oikeasti todella rikkovaa, kun olet joutunut väkivallan kohteeksi täysin syyttömänä, ja sitten sinut vaan mielivaltaisesti päätetään syylliseksi ja nöyryytetään lisää. Laitetaan pyytämään anteeksi siltä väkivaltaiselta kiusaajalta.
Ei pysty arvostamaan tuollaisia opettajia. Eivät ole ihmisiä.
Käytävillä kiusattiin fyysisesti oppilaita. Jotkut opettajat vilkaisivat ja kävelivät vaan korkokengät jalassa ohitse.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetytti, kun meidän uuden yläasteen valtavan kokoinen opettajainhuone sisustettiin täysin Artekilla sekä Eero Aarnion double bubbleilla ja lokki-valaisimilla, keittiöön hankittiin vielä kahvilatason espressokone. Muistan kuinka kesätöissä jouduin sitten siivoamaan tuota sviittiä, niin meinasin kaataa ne jättikokoiset double bubble-valaisimet. Ja niitä taisi olla siellä huoneessa 3-4 kpl... Mitä verorahojen haaskausta! Sanomattakin oli selvää, että tuossa koulussa ei kiusaaminen kiinnostanut opettajia, kun ryystivät cappucinoa mukavilla Atek 533-sohvilla.
Uusi lukio valmistui vähän aikaisemmin, ja siellä opet saivat tyytyä pikkuiseen kopperoon, joka oli sisustettu pelkästään perustylsillä Iskun kalusteilla ja Moccamasterilla :D
Tiedoksi semmoinen, että opettajat eivät todellakaan päätä, mitä kalusteita kouluun ostetaan. En sitten tiedä, mikä onnenkantamoinen ja kenen toimesta on mainisemassasi koulussa sattunut.
Itse olen istunut koko urani reikäisillä, tahraisilla ja narisevilla toimistotuoleilla. Ensimmäiset vuodet opetin luokassa, jossa oli niin reikäiset verhot, että niissä oli enemmän reikää kuin kangasta. Jotkut opettajat sitten ompelivatkin omiin luokkiinsa itse verhoja omista kankaista. Itse olen tuonut omia viherkasveja, julisteita yms. kun muuten on niin ankeaa.
Tämä taitaa olla vähän yleismaailmallinen juttu kasvattajilla, mutta olen aina vihannut väitteitä että "kaikkien kanssa pitää olla kaveri" ja "kaikki pitää ottaa mukaan". Missä hemmetin todellisuudessa? Tuota ei todellakaan odoteta aikuisilta. Riittää kun käyttäytyy ystävällisesti.
Itse olen aina viihtynyt yhden, maksimissaan kahden kaverin seurassa. En ole ikinä kiusannut. En ole myöskään jättänyt ketään yksin ulkopuolelle. Mutta en vain viihdy kaikkien ihmisten seurassa, varsinkaan kerralla. Sitten kun yritit olla kaverisi kanssa ja tehdä kahdenkeskeisiä asioita, tulee joku aikuinen randomin lapsen tai parin kanssa paikalle että "kyllä kaikkien PITÄÄ tulla toimeen ja leikkiä keskenään". Pitäisi mielestäni myös näiden toisten lapsien ymmärtää, ettei kaikkeen aina voi päästä mukaan.
Ja olen oman osani yksinäisyydestä ja syrjimisestä kyllä kokenut, en puolustele tällä sitä että esimerkiksi luokassa kaikki tytöt tekevät jotain huolimatta yhtä mukaan.