Lue keskustelun säännöt.
Kokoomuslaiset, vastatkaa rehellisesti: Olisitteko te oikeasti onnellisempia, jos teille jäisi vähän enemmän rahaa käteen, mutta
18.02.2018 |
kadut olisivat täynnä köyhiä, työttömiä, kodittomia jne?
En minä osaisi olla onnellinen varallisuudestani, jos näkisin koko ajan, miten huonosti muilla menee.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo vielä yksissäkään vaaleissa äänestämyt kokoomuslaista, mutta:
Mä näen nytkin ympärilläni köyhiä, työttömiä, sairaita ja kodin tarpeessa olevia. Valto hoitaa asiaa mielestäni aika huonosti. Mitä enemmän mulle itselleni jää rahaa, sitä paremmin pystyn pitämään huolta edes ”omista” köyhistäni, niistä jotka ovat lähipiirissäni, tarvitsevat apua, eivätkä saa tarvitsemaansa apua valtion virallisista systeemeistä.
Eli jos mulle jää rahaa, voin vaikuttaa köyhyyteen edes jotenkin. Verotus ja tulonsiirrot ja rahan kierrättäminen valtion ja kunnan kautta eivät näytä tekevän mitään.
Olisiko sun mielestä siis parempi että köyhät olisivat pääasiassa toisten yksittäisten ihmisten hyväntahtoisuuden sekä hyväntekeväisyysjärjestöjen varassa? Tosiaan vähään kokoomuksen suuntaista ajatteluahan tuossa on. Luulet lisäksi että itse osaat käyttää saman rahan paremmin ja järkevämmin kuin että se annetaan suoraan tarvitsevalle? Tällä ajatusmaailmalla todella luodaan kahden luokan kansalaisia.
Kaikilla ei myöskään ole sitä lähipiiriä, josta (taloudellista) apua liikenisi. On myös kokonaan yksinäisiä ihmisiä. Ei eri syistä ahdinkoon ja köyhyyteen joutuneita ihmisiä voi sillä lailla heitteille jättää tuurin varaan, että jos joku auttaisi. Siitä olen samaa mieltä kanssasi että valtion järjestelmiä pitää kehittää paremmiksi ja järkevimmiksi. Esimerkiksi oikella tavalla toteutettu perustulo olisi yksi tavoiteltava malli mielestäni.
Toki läheisen auttaminen on tärkeää ja oikein ja niin tulee tehdä, muttei toisten taloudellinen pärjääminen voi sellaiseen perustua. Auttamista voi muuten tehdä myös ilman suoraa varsinaista rahallista panostusta, esim. auttaa lastenhoidossa tai tarjota vaikka kimppakyytiä. Autettavalle tällä voi olla isokin, myös taloudellinen, merkitys, vaikkei sulla itsellä rahaa tähän kulukaan.
Suomi on myös täynnä mahdollisuuksia verkostoitua, vaikkei sukua olisikaan. On seurakuntia, järjestöjä jne ilmaisia paikkoja etsiä itselleen ystäviä ja verkostoja.
Mitä olet jättänyt AV:llä lukematta? Täällähän esim. opiskelijat ovat kertoneet lopettavansa opintoja, koska he eivät löydä ystäviä läheltä ja masentuvat.. Vaikka esim. yliopistot järjestävät illanviettoja jne. niin ei sieltä kaikille kavereita löydy. Ei niitä ystäviä välttämättä löydy vaikka olisi ilmoitus joka kaupan seinällä.
No jos mistään ei löydä ystäviä, vaikka aktiivisesti hakeutuu tilanteisiin, joissa ystävystyminen olisi mahdollista (esim opiskeluajan illanvietot), on henkilössä jo sitten vikaa. Tietysti, jos ei edes yritä mennä tilanteisiin, joissa tutustuminen on mahdollista, on sitten toinen asia, mutta eipä siitäkään voi oikein syyttää kuin itseään.
Mitä vikaa hänessä muka olisi? Kierot silmät? Onko se oma syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,olisin onnellisempi, jos yhteiskunta ei takaisi työhaluttomille ja mielenerveyspotilaille korkeampaa elintasoa kuin mitä keskituloisella perheellä on. Minusta on väärin olettaa, että yhteiskunnan maksama kaksio keskellä Helsinkiä on subjektiivinen oikeus niille, jotka ovat onnistuneet sössimään asiansa.
Tämä. Aika harva köyhä on olosuhteiden uhri. Sellaiselle köyhälle toki kuuluu avustukset ja jaloilleen kannatteleminen. Sen sijaan näitä elämänsä omaa typeryyttään sössivien hyysäämistä en kerta kaikkiaan jaksa enää. Luottotiedoton saa tässä maassa kaiken saman kuin ikänsä velkansa aina hoitanut, se ei kertakaikkiaan ole oikein.
Jotkut ovat oikeasti heikkolahjaisempia asioidensa hoitamisessa. Ja sinua tämä vihastuttaa että heistäkin huolehditaan?
Tämä on vähän ongelmallista, koska mehän oletetaan, että kaikilla on kyky tehdä jotain työtä ja sitä kautta ansaita elantonsa. Näinhän ei tällähetkellä ole, on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Lisäksi me ajatellaan, että palkkaus on ainakin osin sidoksissa työn haastavuuteen.
Jos (ja kun) me tehdään työelämästä entistä haastavampaa (työn sisältö ja tekotavat muuttuu), joudutaan hyväksymään myös se fakta, että kaikki ei siihen kykene. Ja heidänkin toimeentulo on jotenkin turvattava.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi se olisi niin paha, että meillä olisi paljon pienemmällä palkalla erilaista ns tuottamatontakin väkeä töissä. Availemassa ovia, pakkaamassa ihmisten kasseja, tankkaamassa, raksalla juoksupoikina ja -tyttöinä jnejne. Niinkuin halpamaissa onkin. Helppoja töitä, jotka sopivat heikkolahjaisille.
Palkka ei tokikaan ehkä elämiseen riittäisi, mutta sitä voisi sitten paikata perustulomallin myötä.
Mikä idea tässä olisi? Pakotettaisiin tyyppejä hyödyttömään työhön, jotta he olisivat "mukana yhteiskunnassa"? Ymmärrän tuon korkeintaan vapaaehtoispohjalta niin että se on tarjolla oleva vaihtoehto niille jotka haluaa. Pakottaminen tuossa olisi täysin järjetöntä, ja täytyy myös muistaa että turhien tyyppien haahuilu yrityksen tiloissa voi aiheuttaa työnantajalle tappioita. Ei se kuulu tehokkaaseen voitontavoitteluun. Itse käytän työttömyyteni paljon mieluummin esim. yleissivistävään opiskeluun. Yleistietoni ovatkin sen ansiosta paljon paremmat kuin keskimääräisellä kokoomuslaisella.
En kyllä koe, että erilaiset helpot palveluammatit olisivat turhia. Minusta on ihanaa asioida kaupoissa, ravintoloissa jne ulkomailla, kun siellä oikeasti saa palvelua ihan joka kohdassa. Eikä niin, että äärimmäisen tiukalle vedetyn kulubudjetin takia täytyy etsimällä etsiä myyjää kaupasta.
Oikea asiakaspalvelu vaatii tietotaitoa ja sosiaalista luonteenlaatua. Ei siihen voi laittaa mitään kalluja ja kannabiksen juojia,
Leimaatko nyt siis kuitenkin kaikki työttömät epämääräisiksi hylkiöiksi, jotka eivät sovellu mihinkään? Eikös sitä täällä toitoteta päivittäin, että valtaosa työttömistä on fiksuja, työkykyisiä ja halukkaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo vielä yksissäkään vaaleissa äänestämyt kokoomuslaista, mutta:
Mä näen nytkin ympärilläni köyhiä, työttömiä, sairaita ja kodin tarpeessa olevia. Valto hoitaa asiaa mielestäni aika huonosti. Mitä enemmän mulle itselleni jää rahaa, sitä paremmin pystyn pitämään huolta edes ”omista” köyhistäni, niistä jotka ovat lähipiirissäni, tarvitsevat apua, eivätkä saa tarvitsemaansa apua valtion virallisista systeemeistä.
Eli jos mulle jää rahaa, voin vaikuttaa köyhyyteen edes jotenkin. Verotus ja tulonsiirrot ja rahan kierrättäminen valtion ja kunnan kautta eivät näytä tekevän mitään.
Olisiko sun mielestä siis parempi että köyhät olisivat pääasiassa toisten yksittäisten ihmisten hyväntahtoisuuden sekä hyväntekeväisyysjärjestöjen varassa? Tosiaan vähään kokoomuksen suuntaista ajatteluahan tuossa on. Luulet lisäksi että itse osaat käyttää saman rahan paremmin ja järkevämmin kuin että se annetaan suoraan tarvitsevalle? Tällä ajatusmaailmalla todella luodaan kahden luokan kansalaisia.
Kaikilla ei myöskään ole sitä lähipiiriä, josta (taloudellista) apua liikenisi. On myös kokonaan yksinäisiä ihmisiä. Ei eri syistä ahdinkoon ja köyhyyteen joutuneita ihmisiä voi sillä lailla heitteille jättää tuurin varaan, että jos joku auttaisi. Siitä olen samaa mieltä kanssasi että valtion järjestelmiä pitää kehittää paremmiksi ja järkevimmiksi. Esimerkiksi oikella tavalla toteutettu perustulo olisi yksi tavoiteltava malli mielestäni.
Toki läheisen auttaminen on tärkeää ja oikein ja niin tulee tehdä, muttei toisten taloudellinen pärjääminen voi sellaiseen perustua. Auttamista voi muuten tehdä myös ilman suoraa varsinaista rahallista panostusta, esim. auttaa lastenhoidossa tai tarjota vaikka kimppakyytiä. Autettavalle tällä voi olla isokin, myös taloudellinen, merkitys, vaikkei sulla itsellä rahaa tähän kulukaan.
Suomi on myös täynnä mahdollisuuksia verkostoitua, vaikkei sukua olisikaan. On seurakuntia, järjestöjä jne ilmaisia paikkoja etsiä itselleen ystäviä ja verkostoja.
Mitä olet jättänyt AV:llä lukematta? Täällähän esim. opiskelijat ovat kertoneet lopettavansa opintoja, koska he eivät löydä ystäviä läheltä ja masentuvat.. Vaikka esim. yliopistot järjestävät illanviettoja jne. niin ei sieltä kaikille kavereita löydy. Ei niitä ystäviä välttämättä löydy vaikka olisi ilmoitus joka kaupan seinällä.
No jos mistään ei löydä ystäviä, vaikka aktiivisesti hakeutuu tilanteisiin, joissa ystävystyminen olisi mahdollista (esim opiskeluajan illanvietot), on henkilössä jo sitten vikaa. Tietysti, jos ei edes yritä mennä tilanteisiin, joissa tutustuminen on mahdollista, on sitten toinen asia, mutta eipä siitäkään voi oikein syyttää kuin itseään.
Mitä vikaa hänessä muka olisi? Kierot silmät? Onko se oma syy?
Kierot silmät tuskin on syy olla ystävystymättä kenenkään kanssa, jos muuten on mukava.
Miten olisi ilkeä luonne? Tai niin introvertti, ettei anna toiselle ihmissuhteessa yhtään mitään? Ylikriittinen? Kaikkitietävä? ...
Jos lähdetään siitä, että nykyinen työelämä on niin vaativaa, että siihen eivät kaikki pysty, on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko
1) hyväksytään se, että elätämme verovaroin joukkoa ns hyödyttömiä ihmisiä tai
2) keksitään helppoja töitä, joista muut ihmiset hyötyvät ja tuetaan verovaroin tätä toimintaa.
Minä en osaa sanoa, onko toinen aukottomasti kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin toinen. Molemmissa on varmasti puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,olisin onnellisempi, jos yhteiskunta ei takaisi työhaluttomille ja mielenerveyspotilaille korkeampaa elintasoa kuin mitä keskituloisella perheellä on. Minusta on väärin olettaa, että yhteiskunnan maksama kaksio keskellä Helsinkiä on subjektiivinen oikeus niille, jotka ovat onnistuneet sössimään asiansa.
Tämä. Aika harva köyhä on olosuhteiden uhri. Sellaiselle köyhälle toki kuuluu avustukset ja jaloilleen kannatteleminen. Sen sijaan näitä elämänsä omaa typeryyttään sössivien hyysäämistä en kerta kaikkiaan jaksa enää. Luottotiedoton saa tässä maassa kaiken saman kuin ikänsä velkansa aina hoitanut, se ei kertakaikkiaan ole oikein.
Jotkut ovat oikeasti heikkolahjaisempia asioidensa hoitamisessa. Ja sinua tämä vihastuttaa että heistäkin huolehditaan?
Tämä on vähän ongelmallista, koska mehän oletetaan, että kaikilla on kyky tehdä jotain työtä ja sitä kautta ansaita elantonsa. Näinhän ei tällähetkellä ole, on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Lisäksi me ajatellaan, että palkkaus on ainakin osin sidoksissa työn haastavuuteen.
Jos (ja kun) me tehdään työelämästä entistä haastavampaa (työn sisältö ja tekotavat muuttuu), joudutaan hyväksymään myös se fakta, että kaikki ei siihen kykene. Ja heidänkin toimeentulo on jotenkin turvattava.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi se olisi niin paha, että meillä olisi paljon pienemmällä palkalla erilaista ns tuottamatontakin väkeä töissä. Availemassa ovia, pakkaamassa ihmisten kasseja, tankkaamassa, raksalla juoksupoikina ja -tyttöinä jnejne. Niinkuin halpamaissa onkin. Helppoja töitä, jotka sopivat heikkolahjaisille.
Palkka ei tokikaan ehkä elämiseen riittäisi, mutta sitä voisi sitten paikata perustulomallin myötä.
Mikä idea tässä olisi? Pakotettaisiin tyyppejä hyödyttömään työhön, jotta he olisivat "mukana yhteiskunnassa"? Ymmärrän tuon korkeintaan vapaaehtoispohjalta niin että se on tarjolla oleva vaihtoehto niille jotka haluaa. Pakottaminen tuossa olisi täysin järjetöntä, ja täytyy myös muistaa että turhien tyyppien haahuilu yrityksen tiloissa voi aiheuttaa työnantajalle tappioita. Ei se kuulu tehokkaaseen voitontavoitteluun. Itse käytän työttömyyteni paljon mieluummin esim. yleissivistävään opiskeluun. Yleistietoni ovatkin sen ansiosta paljon paremmat kuin keskimääräisellä kokoomuslaisella.
Se idea, että se tuo mukavuutta asiointiin esimerkiksi kaupoissa jne.
Ja kyse oli nyt niistä, jotka ovat muuhun liian heikkolahjaisia eivätkä kykene nykytyöelämään mukaan.
"on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi" sanoi joku tuolla aiemmin.
Kuka näille maksaisi palkan? Luuletko ettei kaupoissa olisi kassien pakkaajia jos kauppa katsoisi sen lisäävän tuottoa. Henkilöstö on mitoitettu aivan minimitasolle eikä suuntaus ole ainakaan henkilöstöresurssien lisäämisen suuntaan. Olisitko sinä valmis maksamaan kaupassa enemmän jotta siellä olisi tällainen palvelu?
Vai meinaatko että yhteiskunta maksaisi palkan vaikka S-ryhmän puolesta jotta sulla olisi mukavampaa käydä Prismassa.
Olen muuten tehnyt tuota urheiluseuran talkoolaisena joulun alla, yllättävän harva haluaa että heidän ostoksensa pakataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti? Minä en usko, että aloittajan vaihtoehdot ovat oikein.
Kyllä, olen pahoillani siitä, että niin iso määrä tuloistani menee veroina ja vastaavina "yhteiseen hyvään". Ei, en olisi tyytyväinen, jos köyhyys ja kurjuus lisääntyisivät olennaisesti.
Uskon, että verorahoja voisi käyttää aika paljon tehokkaammin. Turhaa byrokratiaa voisi purkaa. Lapsiin ja nuoriin tulisi panostaa, jotta ylipäätään syrjäytymisen vaara pienenisi. Koulutukseen tulisi panostaa. Yrittäjyyden, etenkin pienyrittäjyyden helpottaminen olisi tärkeää. Tutkimus ja innovaatiot tulisi tehokkaammin tuotteistaa. Perustulo takaamaan köyhimmillekin jonkinlainen toimeentulo ja toisaalta poistamaan kuitenkin tuloloukkuja.
Jos ihmisillä olisi enemmän rahaa käytössä, etenkin keskituloisilla, joilla nyt voi kohtuullisista tuloista huolimatta olla aika tiukkaa, raha kiertäisi tehokkaammin ja loisi hyvinvointia enemmän ihan kaikissa tuloluokissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,olisin onnellisempi, jos yhteiskunta ei takaisi työhaluttomille ja mielenerveyspotilaille korkeampaa elintasoa kuin mitä keskituloisella perheellä on. Minusta on väärin olettaa, että yhteiskunnan maksama kaksio keskellä Helsinkiä on subjektiivinen oikeus niille, jotka ovat onnistuneet sössimään asiansa.
Tämä. Aika harva köyhä on olosuhteiden uhri. Sellaiselle köyhälle toki kuuluu avustukset ja jaloilleen kannatteleminen. Sen sijaan näitä elämänsä omaa typeryyttään sössivien hyysäämistä en kerta kaikkiaan jaksa enää. Luottotiedoton saa tässä maassa kaiken saman kuin ikänsä velkansa aina hoitanut, se ei kertakaikkiaan ole oikein.
Jotkut ovat oikeasti heikkolahjaisempia asioidensa hoitamisessa. Ja sinua tämä vihastuttaa että heistäkin huolehditaan?
Tämä on vähän ongelmallista, koska mehän oletetaan, että kaikilla on kyky tehdä jotain työtä ja sitä kautta ansaita elantonsa. Näinhän ei tällähetkellä ole, on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Lisäksi me ajatellaan, että palkkaus on ainakin osin sidoksissa työn haastavuuteen.
Jos (ja kun) me tehdään työelämästä entistä haastavampaa (työn sisältö ja tekotavat muuttuu), joudutaan hyväksymään myös se fakta, että kaikki ei siihen kykene. Ja heidänkin toimeentulo on jotenkin turvattava.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi se olisi niin paha, että meillä olisi paljon pienemmällä palkalla erilaista ns tuottamatontakin väkeä töissä. Availemassa ovia, pakkaamassa ihmisten kasseja, tankkaamassa, raksalla juoksupoikina ja -tyttöinä jnejne. Niinkuin halpamaissa onkin. Helppoja töitä, jotka sopivat heikkolahjaisille.
Palkka ei tokikaan ehkä elämiseen riittäisi, mutta sitä voisi sitten paikata perustulomallin myötä.
Mikä idea tässä olisi? Pakotettaisiin tyyppejä hyödyttömään työhön, jotta he olisivat "mukana yhteiskunnassa"? Ymmärrän tuon korkeintaan vapaaehtoispohjalta niin että se on tarjolla oleva vaihtoehto niille jotka haluaa. Pakottaminen tuossa olisi täysin järjetöntä, ja täytyy myös muistaa että turhien tyyppien haahuilu yrityksen tiloissa voi aiheuttaa työnantajalle tappioita. Ei se kuulu tehokkaaseen voitontavoitteluun. Itse käytän työttömyyteni paljon mieluummin esim. yleissivistävään opiskeluun. Yleistietoni ovatkin sen ansiosta paljon paremmat kuin keskimääräisellä kokoomuslaisella.
Se idea, että se tuo mukavuutta asiointiin esimerkiksi kaupoissa jne.
Ja kyse oli nyt niistä, jotka ovat muuhun liian heikkolahjaisia eivätkä kykene nykytyöelämään mukaan.
"on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi" sanoi joku tuolla aiemmin.
Kuka näille maksaisi palkan? Luuletko ettei kaupoissa olisi kassien pakkaajia jos kauppa katsoisi sen lisäävän tuottoa. Henkilöstö on mitoitettu aivan minimitasolle eikä suuntaus ole ainakaan henkilöstöresurssien lisäämisen suuntaan. Olisitko sinä valmis maksamaan kaupassa enemmän jotta siellä olisi tällainen palvelu?
Vai meinaatko että yhteiskunta maksaisi palkan vaikka S-ryhmän puolesta jotta sulla olisi mukavampaa käydä Prismassa.
Olen muuten tehnyt tuota urheiluseuran talkoolaisena joulun alla, yllättävän harva haluaa että heidän ostoksensa pakataan.
Mitään valmista mallia minulla ei ole, mutta esimerkiksi niin, että kaupoilla olisi mahdollisuus palkata hyvin halvalla tällaisia henkilöitä ja yhteiskunta maksaisi osan heidän toimeentulostaan. Kyllä näitä varmasti pystyy laskemaan millä summilla mikäkin kannattaa.
Onhan nytkin toki kaikenlaista palkkatukea jne. Muuttaa systeemiä vaan niin, että näitä voi joustavammin tahtoessaan käyttää ja toisaalta niitä ei väärinkäytetä sellaisen työn teettämiseen, mikä vaatii koulutusta ja osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,olisin onnellisempi, jos yhteiskunta ei takaisi työhaluttomille ja mielenerveyspotilaille korkeampaa elintasoa kuin mitä keskituloisella perheellä on. Minusta on väärin olettaa, että yhteiskunnan maksama kaksio keskellä Helsinkiä on subjektiivinen oikeus niille, jotka ovat onnistuneet sössimään asiansa.
Tämä. Aika harva köyhä on olosuhteiden uhri. Sellaiselle köyhälle toki kuuluu avustukset ja jaloilleen kannatteleminen. Sen sijaan näitä elämänsä omaa typeryyttään sössivien hyysäämistä en kerta kaikkiaan jaksa enää. Luottotiedoton saa tässä maassa kaiken saman kuin ikänsä velkansa aina hoitanut, se ei kertakaikkiaan ole oikein.
Jotkut ovat oikeasti heikkolahjaisempia asioidensa hoitamisessa. Ja sinua tämä vihastuttaa että heistäkin huolehditaan?
Tämä on vähän ongelmallista, koska mehän oletetaan, että kaikilla on kyky tehdä jotain työtä ja sitä kautta ansaita elantonsa. Näinhän ei tällähetkellä ole, on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Lisäksi me ajatellaan, että palkkaus on ainakin osin sidoksissa työn haastavuuteen.
Jos (ja kun) me tehdään työelämästä entistä haastavampaa (työn sisältö ja tekotavat muuttuu), joudutaan hyväksymään myös se fakta, että kaikki ei siihen kykene. Ja heidänkin toimeentulo on jotenkin turvattava.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi se olisi niin paha, että meillä olisi paljon pienemmällä palkalla erilaista ns tuottamatontakin väkeä töissä. Availemassa ovia, pakkaamassa ihmisten kasseja, tankkaamassa, raksalla juoksupoikina ja -tyttöinä jnejne. Niinkuin halpamaissa onkin. Helppoja töitä, jotka sopivat heikkolahjaisille.
Palkka ei tokikaan ehkä elämiseen riittäisi, mutta sitä voisi sitten paikata perustulomallin myötä.
Mikä idea tässä olisi? Pakotettaisiin tyyppejä hyödyttömään työhön, jotta he olisivat "mukana yhteiskunnassa"? Ymmärrän tuon korkeintaan vapaaehtoispohjalta niin että se on tarjolla oleva vaihtoehto niille jotka haluaa. Pakottaminen tuossa olisi täysin järjetöntä, ja täytyy myös muistaa että turhien tyyppien haahuilu yrityksen tiloissa voi aiheuttaa työnantajalle tappioita. Ei se kuulu tehokkaaseen voitontavoitteluun. Itse käytän työttömyyteni paljon mieluummin esim. yleissivistävään opiskeluun. Yleistietoni ovatkin sen ansiosta paljon paremmat kuin keskimääräisellä kokoomuslaisella.
Se idea, että se tuo mukavuutta asiointiin esimerkiksi kaupoissa jne.
Ja kyse oli nyt niistä, jotka ovat muuhun liian heikkolahjaisia eivätkä kykene nykytyöelämään mukaan.
"on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi" sanoi joku tuolla aiemmin.
Kuka näille maksaisi palkan? Luuletko ettei kaupoissa olisi kassien pakkaajia jos kauppa katsoisi sen lisäävän tuottoa. Henkilöstö on mitoitettu aivan minimitasolle eikä suuntaus ole ainakaan henkilöstöresurssien lisäämisen suuntaan. Olisitko sinä valmis maksamaan kaupassa enemmän jotta siellä olisi tällainen palvelu?
Vai meinaatko että yhteiskunta maksaisi palkan vaikka S-ryhmän puolesta jotta sulla olisi mukavampaa käydä Prismassa.
Olen muuten tehnyt tuota urheiluseuran talkoolaisena joulun alla, yllättävän harva haluaa että heidän ostoksensa pakataan.
Onko sillä lopulta yhteiskunnan kannalta eroa, maksetaanko suoraan pakkaajapertille työkkärin rahaa summa x vai vaikka sitten s-ryhmälle se x:n verran tukea, jotta voi palkata pakkaajapertin pakkaamaan? Sama kustannus.
Ero tuleekin sen pertin elämään. Onko siitä hyötyä pertille, että hän tekee jotain työtä vai onko parempi vain möllöttää?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,olisin onnellisempi, jos yhteiskunta ei takaisi työhaluttomille ja mielenerveyspotilaille korkeampaa elintasoa kuin mitä keskituloisella perheellä on. Minusta on väärin olettaa, että yhteiskunnan maksama kaksio keskellä Helsinkiä on subjektiivinen oikeus niille, jotka ovat onnistuneet sössimään asiansa.
Sulla on faktat ihan pielessä, mutta tuskin oletkaan perehtynyt ja ottanut selvää köyhyydesta ja nykyisestä todellisuudesta, mikä kokoomuksen kannattajalle onkin valitettavan yleistä. Olet vieraantunut köyhän sairaan/työttömän/pienituloisen elämästä ihan täysin. On täysin omaa kuvitelmaasi tuo korkeampi elintaso kuin mitä keskituloisella perheellä. Ota asioista edes selvää ja tule sitten vasta kertomaan typerä itsekeskeinen ja ylimielinen mielipiteesi.
(Kaikista tuloluokista ja ihmisryhmistä varmasti löytyy jos jonkin sortin keinottelijoita, mutta suurimmat rahalliset keinottelut tapahtuvat kyllä kaikkein suurituloisimpien sekä suuryritysten tekeminä veronkierrolla ja muilla "järjestelyillä".)
Osa teistä tajuaa sitten kun sattuukin omalle kohdalle, mutta toki hyvällä kokoomuslaisella on sitä omaisuutta sen verran siellä ja täällä ettei tällaiset asiat tule vastaan ihan heti omalla kohdalle koskaan. On tietystikin paljon ihmisiä, jotka pystyvät ymmärtämään erilaisten ihmisten (esim. työttömien tai mielentesveyspotilaiden) asioita ja tilanteita ilman omakohtaista kokemusta, mutta näitä ei juuri kokoomuksen äänestäjistä löydy. Mitäs jos sinä olit poikkeus ja koittaisit tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että kenellä tahansa on mahdollisuus työtä tekemällä vaurastua edes kohtuullisesti tässä yhteiskunnassa, ei olisi kenellekään huono asia. Ei edes köyhimmille.
Olennaista on löytää tasapaino niin, että varallisuutta voi kuka tahansa kasvattaa, mutta toisaalta ettei tulisi isossa mittakaavassa tätä ilmiötä, että kaikki varallisuus keskittyy rikkaimmalle prosentille. Mahdollisimman hyvinvoiva ja laaja keskiluokka on yhteiskunnan etu. Ja niin, että nouseminen sosiaaliluokasta toiseen on mahdollista.
Pois siis tukiloukut. Pois ylijyrkkä progressio. Työn tekemisen tulee aina olla a) kannattavaa b) rahallisesti palkitsevaa, myös vähän suuremmilla tuloilla. Palkkatulot, ne isotkaan, eivät ole ongelma vaan se, että rikkaat voivat kaikenlaisilla kikkailuilla välttää verotuksen. Sitä välttelyä olisi paljon vähemmän, jos verotus ei olisi niin armoton.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kuitenkin pakko pitää kaikista huolta, sillä 30 asteen pakkasessa koditon ja rahaton ei voi nukkua sillan alla.
Siksi vertailu moniin muihin maihin ei kannata.
Tukia pienentämällä rikollisuus lisääntyy, ja suojaa haetaan arvotalon rappukäytävästä, autotalleista ja mistä tahansa lämpimästä.
Leipää on saatava, jos sitä ei yhteiskunta tarjoa, se otetaan.
Jos elämä on näköalatonta ja synkkää, päihteiden käyttö lisääntyy, ja se edelleen lisää rikollisuutta, ryöstöjä ja varkauksia, pahoinpitelyitä ja lisää lastensuojelun tarvetta.
Mielelläni maksan veroni.
T. Keskituloinen
Oliko sinun isovanhempiesi elinaikana Suomessa joku lämmin ajanjakso ja puolet väestöstä eli rikolliset keskitysleireillä vai miten ihmiset silloin selvisivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin olisin onnellisempi, kun muilla menisi huonommin. Kannustaa myös lapsia opiskelemaan ja tekemään työtä, ettei päädy samanlaiseksi paskakasaksi kuin jossain leipäjonossa olevat.
Kaikista huolehtiminen on hyvä periaate. Kuitenkin se on myös systeemi, joka passivoi.
Mitään aukotonta ratkaisua minulla ei tähän ole, mutta perustulo ilman muita tukia nyt olisi hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vastuussa itsestäni ja perheestäni. Ei ole mun juttu pitää kädestä ventovieraita, hoitakoot itse asiansa kuntoon. Varmaan kallistun enempi persujen suuntaan.
Sinulla olisi siis varaa kustantaa mm. lastesi päivähoito, koulutus, terveydenhoito myös vakavien sairauksien varalta ym. ilman että niitä tuetaan verovaroin?
Onneksi olkoon, tavallinen keskituloinen työssäkäyvä ei siihen pystyisi vaikka saisi palkkansa puhtaana käteen.Niin, miksi pitää ajatella ääripäitä, joko täysi libertarismi tai järjetön hyysäys? Voitaisiinko ajatella, että perusinfra oli ok kaikille. Koulut, päiväkodit, tiet, terveydenhuolto jne. Mutta siinä se. Ei päälle kolmentonnin tukituloja työttömille yksinhuoltajille tai taksikyytejä kouluun.
Kai sen lapsen on jotenkin sinne kouluun päästävä, jos vanhemmilla ei esimerkiksi ole varaa autoon. Mun mielestä ei voi olettaa, että lapset kulkee jotain 10km koulumatkaa pyörällä tai kävellen, jos vaikka joutuisivat ajamaan maantien vartta.
Sinunko mielestäsi se ei ole ensi sijassa vanhempien vastuu, että lapsella on koulunkäyntimahdollisuudet? Ei kukaan pakota asumaan korvessa ja jos asuu, niin eikö vanhempi voisi itse ajaa lapsen kouluun?
Miten ajat, jos ei ole autoa? Tai on vain yksi auto, jolla toinen käy töissä.
Koska meillä on oppivelvollisuus, kyllä mun mielestä tulee myös taata se, että lapsi sinne kouluun pääsee. Joskus on asuttava siellä korvessa, koska se on edullisempaa.
Oppivelvollisuus ei ole koulupakko. Jos on pakko asua hevon kukussa, eikä voi pitää autoa tai sumplia kyytejä vaikka naapureiden kanssa, voi sitten itse opettaa lapsostaan.
Kyllä se keskelle metsää muuttaminen ilman omia kulkumahdollisuuksia on valinta, ja valinnoista pitää seuraukset kantaa. Vähän rajatapauksia sitten sellaiset, missä esim kyläkoulu lakkautetaan. Näissä voisi olla joku siirtymäajan kuljetus muutamia vuosia.
Ei tarvi asua edes kovin korvessa, jotta se 5km raja (joka oli omassa kotikunnassa silloin kun kävin koulua) täyttyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,olisin onnellisempi, jos yhteiskunta ei takaisi työhaluttomille ja mielenerveyspotilaille korkeampaa elintasoa kuin mitä keskituloisella perheellä on. Minusta on väärin olettaa, että yhteiskunnan maksama kaksio keskellä Helsinkiä on subjektiivinen oikeus niille, jotka ovat onnistuneet sössimään asiansa.
Tämä. Aika harva köyhä on olosuhteiden uhri. Sellaiselle köyhälle toki kuuluu avustukset ja jaloilleen kannatteleminen. Sen sijaan näitä elämänsä omaa typeryyttään sössivien hyysäämistä en kerta kaikkiaan jaksa enää. Luottotiedoton saa tässä maassa kaiken saman kuin ikänsä velkansa aina hoitanut, se ei kertakaikkiaan ole oikein.
Jotkut ovat oikeasti heikkolahjaisempia asioidensa hoitamisessa. Ja sinua tämä vihastuttaa että heistäkin huolehditaan?
Tämä on vähän ongelmallista, koska mehän oletetaan, että kaikilla on kyky tehdä jotain työtä ja sitä kautta ansaita elantonsa. Näinhän ei tällähetkellä ole, on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Lisäksi me ajatellaan, että palkkaus on ainakin osin sidoksissa työn haastavuuteen.
Jos (ja kun) me tehdään työelämästä entistä haastavampaa (työn sisältö ja tekotavat muuttuu), joudutaan hyväksymään myös se fakta, että kaikki ei siihen kykene. Ja heidänkin toimeentulo on jotenkin turvattava.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi se olisi niin paha, että meillä olisi paljon pienemmällä palkalla erilaista ns tuottamatontakin väkeä töissä. Availemassa ovia, pakkaamassa ihmisten kasseja, tankkaamassa, raksalla juoksupoikina ja -tyttöinä jnejne. Niinkuin halpamaissa onkin. Helppoja töitä, jotka sopivat heikkolahjaisille.
Palkka ei tokikaan ehkä elämiseen riittäisi, mutta sitä voisi sitten paikata perustulomallin myötä.
Koska yritykset ei halua palkata ylimääräistä tuottamatonta väkeä? Suomessa kun niistä pitää maksaa ne oheiskulut myös.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdetään siitä, että nykyinen työelämä on niin vaativaa, että siihen eivät kaikki pysty, on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko
1) hyväksytään se, että elätämme verovaroin joukkoa ns hyödyttömiä ihmisiä tai
2) keksitään helppoja töitä, joista muut ihmiset hyötyvät ja tuetaan verovaroin tätä toimintaa.
Minä en osaa sanoa, onko toinen aukottomasti kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin toinen. Molemmissa on varmasti puolensa.
Tämä, ja kannatan itse vahvasti tuota kakkosvaihtoehtoa. Eikä kenenkään koulutetun ja henkisiltä ominaisuuksiltaan ja työelämätaidoiltaan ajan tasalla olevan työttömän tarvitse pillastua tästä. Ei koske teitä. Koskee niitä ihmisiä, jotka pystyisivät helppoihin töihin, jollaisia ei nykyään enää juurikaan ole. Lievästi kehitysvammainen veljeni esimerkiksi monta vuotta oli erään firman arkistossa mapittamassa ja kopioimassa ja silppuamassa. Joku palkkatukijuttu se oli. Hän itse nautti, kun sai tehdä helppoja töitä ja palkkaakin jonkin verran sai (enemmän kuin mikään päiväraha). Valitettavasti homma päättyi, koska rahoitusta ei enää löytynyt. Olen kuullut entisiltä työkavereiltaan, että kovasti häntä on kaivattu ja tekemistä olisi.
En olisi mutta en haluakaan köyhiltä pois kuten ei halua Kokoomuskaan. Haluan omaa verotustani keveämmäksi ja minulta voi leikata verorahoilla tuettuja peruspalveluja, ostan ne omalla rahallani, vakuutuksillani ja sijoitusteni tuotoilla. Olen lukenut liiketaloutta ja minun alaani kuuluu myös rahoitus, joten arvomaailmani ja ammattini mukaisesti haluaisin sijoittaa nuokin rahat, joita joudun maksamaan veroina. Jos verotukseni ja muiden kaltaisteni verotus olisi alempi olisi Suomessa huomattavasti enemmän pääomaverotettavia tuloja, investointeja, työpaikkoja yksityisellä sektorilla, vapautta ja huomattavasti vähemmän byrokratiaa, jonoja julkisissa palveluissa, julkisen sektorin jäykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,olisin onnellisempi, jos yhteiskunta ei takaisi työhaluttomille ja mielenerveyspotilaille korkeampaa elintasoa kuin mitä keskituloisella perheellä on. Minusta on väärin olettaa, että yhteiskunnan maksama kaksio keskellä Helsinkiä on subjektiivinen oikeus niille, jotka ovat onnistuneet sössimään asiansa.
Tämä. Aika harva köyhä on olosuhteiden uhri. Sellaiselle köyhälle toki kuuluu avustukset ja jaloilleen kannatteleminen. Sen sijaan näitä elämänsä omaa typeryyttään sössivien hyysäämistä en kerta kaikkiaan jaksa enää. Luottotiedoton saa tässä maassa kaiken saman kuin ikänsä velkansa aina hoitanut, se ei kertakaikkiaan ole oikein.
Jotkut ovat oikeasti heikkolahjaisempia asioidensa hoitamisessa. Ja sinua tämä vihastuttaa että heistäkin huolehditaan?
Tämä on vähän ongelmallista, koska mehän oletetaan, että kaikilla on kyky tehdä jotain työtä ja sitä kautta ansaita elantonsa. Näinhän ei tällähetkellä ole, on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka eivät vaan pärjää tämän päivän työelämässä joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Lisäksi me ajatellaan, että palkkaus on ainakin osin sidoksissa työn haastavuuteen.
Jos (ja kun) me tehdään työelämästä entistä haastavampaa (työn sisältö ja tekotavat muuttuu), joudutaan hyväksymään myös se fakta, että kaikki ei siihen kykene. Ja heidänkin toimeentulo on jotenkin turvattava.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi se olisi niin paha, että meillä olisi paljon pienemmällä palkalla erilaista ns tuottamatontakin väkeä töissä. Availemassa ovia, pakkaamassa ihmisten kasseja, tankkaamassa, raksalla juoksupoikina ja -tyttöinä jnejne. Niinkuin halpamaissa onkin. Helppoja töitä, jotka sopivat heikkolahjaisille.
Palkka ei tokikaan ehkä elämiseen riittäisi, mutta sitä voisi sitten paikata perustulomallin myötä.
Koska yritykset ei halua palkata ylimääräistä tuottamatonta väkeä? Suomessa kun niistä pitää maksaa ne oheiskulut myös.
No johan tässä on sivutolkulla jauhettu siitä, että nämä olisivat yrityksille halpoja, koska yhteiskunta tukisi heidän palkkaamistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdetään siitä, että nykyinen työelämä on niin vaativaa, että siihen eivät kaikki pysty, on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko
1) hyväksytään se, että elätämme verovaroin joukkoa ns hyödyttömiä ihmisiä tai
2) keksitään helppoja töitä, joista muut ihmiset hyötyvät ja tuetaan verovaroin tätä toimintaa.
Minä en osaa sanoa, onko toinen aukottomasti kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin toinen. Molemmissa on varmasti puolensa.
Tämä, ja kannatan itse vahvasti tuota kakkosvaihtoehtoa. Eikä kenenkään koulutetun ja henkisiltä ominaisuuksiltaan ja työelämätaidoiltaan ajan tasalla olevan työttömän tarvitse pillastua tästä. Ei koske teitä. Koskee niitä ihmisiä, jotka pystyisivät helppoihin töihin, jollaisia ei nykyään enää juurikaan ole. Lievästi kehitysvammainen veljeni esimerkiksi monta vuotta oli erään firman arkistossa mapittamassa ja kopioimassa ja silppuamassa. Joku palkkatukijuttu se oli. Hän itse nautti, kun sai tehdä helppoja töitä ja palkkaakin jonkin verran sai (enemmän kuin mikään päiväraha). Valitettavasti homma päättyi, koska rahoitusta ei enää löytynyt. Olen kuullut entisiltä työkavereiltaan, että kovasti häntä on kaivattu ja tekemistä olisi.
Tämä nyt auttaa vain sitten niitä, joiden kyvyt eivät ole työelämän vaatimalla tasolla. Entä sitten ne työkykyiset, joille ei vaan riitä töitä, koska ei ole maksajia? Koska niitäkin on. Seuraava kysymys on se, että aletaanko me vaatimaan sitä, että ihmiset muuttavat perheensä luota töiden perässä muualle? Vaikka perheen kannalta tulos olisi rahallisesti plus miinus nolla?
Ehkä ei, mutta siellä Prismassa taas hyvinkin voisi olla iloa siitä, että joku pakkaa kassit ja vaikka vanhuksille käy kantamassa autolle tms. Ei nyt kaikissa liikkeissä samanlainen palvelu tietenkään ole arvokasta.