Lue keskustelun säännöt.
Koiranaiset, turnoff nettideitissä?
Koirakas nainen 34vee
17.02.2018 |
Mies näki erään sosiaalisen median kanavani, johon olen postannut muutaman vuoden aikana noin 30 postausta, joista suurin osa liittyy koiraani.
Mies sanoi minulle ettei halua suhteeseen koirafriikin kanssa ja lopetti yhteydenpidon.
Olin aika äimistynyt sillä hyvin alkanut lyhyehkö juttelu loppui siihen. Mies ties jo, että minulla on koira ennen kuin näki tuon somekanavan.
En tiedä mikä tuon turnoffin oikein laukaisi. Luuliko hän tosiaan sosiaalisen median kanavan perusteella minua hulluksi koiranaiseksi, kun yhtäkkiä noin perääntyi.
Kyllä, minulla on koira josta olen postannut yhteen paikkaan useamman kuvan. Kuvia ei ole postattu tiuhaan tahtiin. Kuva tai kaksi kuukaudessa.
Koirani hoidan hyvin ja hän on perheenjäsen, mutta koira on koira. Kyllä minulla rakkautta riittää jaettavaksi miehellekin, eikä koiraa tarvitse ottaa joka paikkaan mukaan, koska hänellä on muitakin rakastavia ihmisiä kuin minä joiden kanssa viihtyy joskus jopa pidemmän ajan.
Minulla on paljon muutakin elämää kuin koirani, vaikka hän on pääroolissa tuolla yhdellä some sivulla.
Miksi tämä koira-asia on niin kovin kynnyskysymys joillekin miehille?
Missä menee raja, jolloin koiran omistaminen kääntyy naista vastaan?
Kommentit (43)
Voitko tiivistää. Kuka tuota jaksaa lukea.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en huomannut nettideiteillä mitään tuollaista ilmiötä, vaikka ulkonäöltäni olen vaatimaton ja olen aika naurettavan eläinrakas (ei kyllä sillä tavalla kuin täällä on määritelty tuo "hulluus"). Yhteydenottoja tuli aivan tolkuton määrä ja en voinut mitenkään vastata edes kaikkiin, tapasin joka viikko 1-2 miestä kuukausien ajan, ennen kuin löysin puolisoni. Ehkä ajat ovat muuttuneet tai sitten tällaisissa naisissa on jotain muutakin vikaa oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Minä en huomannut nettideiteillä mitään tuollaista ilmiötä, vaikka ulkonäöltäni olen vaatimaton ja olen aika naurettavan eläinrakas (ei kyllä sillä tavalla kuin täällä on määritelty tuo "hulluus"). Yhteydenottoja tuli aivan tolkuton määrä ja en voinut mitenkään vastata edes kaikkiin, tapasin joka viikko 1-2 miestä kuukausien ajan, ennen kuin löysin puolisoni. Ehkä ajat ovat muuttuneet tai sitten tällaisissa naisissa on jotain muutakin vikaa oikeasti?
Tuollaista se on kun syntyy naiseksi, jopa vaatimattoman näköiset voi valikoimalla valikoida ja kilpailuttamalla kilpauttaa parhaan miehen :S
Ikinä en alkaisi elämään ja seurustelemaan koiran ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en huomannut nettideiteillä mitään tuollaista ilmiötä, vaikka ulkonäöltäni olen vaatimaton ja olen aika naurettavan eläinrakas (ei kyllä sillä tavalla kuin täällä on määritelty tuo "hulluus"). Yhteydenottoja tuli aivan tolkuton määrä ja en voinut mitenkään vastata edes kaikkiin, tapasin joka viikko 1-2 miestä kuukausien ajan, ennen kuin löysin puolisoni. Ehkä ajat ovat muuttuneet tai sitten tällaisissa naisissa on jotain muutakin vikaa oikeasti?
Tuollaista se on kun syntyy naiseksi, jopa vaatimattoman näköiset voi valikoimalla valikoida ja kilpailuttamalla kilpauttaa parhaan miehen :S
Höpö höpö. Miehillä ei olisi mitään hätää jos vähän miettisivät tuota hommaa ja panostaisivat. Satojen yhteydenottojen otoksella voin sanoa, että valtaosa oli kirjoittanut (huonosti) kaksi riviä tekstiä profiiliinsa ja yhteydenotot olivat tasoa "Moi, mitä kuuluu?" tai jollain tapaa massapostattuja oksennuksia, joista välittyi se, ettei profiiliani oltu luettu ollenkaan. Samaten jos määrittelen ikähaarukaksi omanikäiset+10 vuotta, niin 25 vuotta vanhemmilta sateli viestejä. Kullikuvista puhumattakaan, vaikka profiilinkin mukaan hain vakavaa parisuhdetta. Itse pidin huolen, että viestittelin samaan aikaan aina useamman kanssa, karsin heti täysin epäsopivat (dealbreakerien yms. selvitys) ja pyrin tapaamaan nopeasti, ettei tule mitään vääriä mielikuvia. Ja nopeasti vain seuraavaa, jos tuntui siltä, että tämä ei nyt toimi.
Oma puolisoni on lukihäröinen, eli ulosanti viesteissä ei ollut parasta mahdollista laatua, mutta jo se, että edes lukee toisen profiilin sai erottumaan edukseen. Päättele itse mitä se kertoo tarjonnan tasosta.. Samaten profiilissa oli tuore kuva, jossa on selvänä, eikä epäsiistinä örveltämässä, silmät salamavalossa kiiluen. Yhteydenotoissakin osoitti lukeneensa jopa sen, mitä kirjoitin. Ja tavatessa osasi käyttäytyä ja oli asiallinen, siististi pukeutunut ja keskustelutaitoinen. Ei kertonut miten nukkuu työpaikalla, kuten eräs sankari kertoi tai ei kertonut hallitsemattomasti siitä, miten maratonin juokseminen pistää pakin sekaisin tai millaisia traumoja ex-vaimosta on jäänyt. Ei myöskään valehdellut pituudesta, painosta tai mahdollisista lapsista.
Kunniamaininta muuten myös vainoajille. Ja lisäpisteet jos vainoaja soittelee itkupuheluita ja anelee uudelleentapaamista.
Että joo, todellakin koen valikoineeni sen parhaan päältä.. Tai sitten otin vain oikeasti sopivimman mahdollisen, jonka kanssa oli kemiaa ja yritin välttää hulluja ja täysin vääränlaisia miehiä. Ehkä miestenkin kannattaisi miettiä tarkemmin mitä haluavat (realistisesti) ja miettiä miten siihen pääsevät, muutenkin kuin kullikuvilla ja moi-viesteillä.. Ihan laskelmoitua touhuahan tuo on jos haluaa onnistua ja pitää panostaa, loppuelämän parisuhde on kuitenkin aika iso asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi koiraa ja hevonen, en löytäisi varmasti ikinä uutta kumppania jos nykyisen mieheni kanssa erottaisiin :D Koirani vieläpä käyvät näyttelyissä ja harrastavat agilityä, tokoa ja rallytokoa eli olen hullu koiranainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en huomannut nettideiteillä mitään tuollaista ilmiötä, vaikka ulkonäöltäni olen vaatimaton ja olen aika naurettavan eläinrakas (ei kyllä sillä tavalla kuin täällä on määritelty tuo "hulluus"). Yhteydenottoja tuli aivan tolkuton määrä ja en voinut mitenkään vastata edes kaikkiin, tapasin joka viikko 1-2 miestä kuukausien ajan, ennen kuin löysin puolisoni. Ehkä ajat ovat muuttuneet tai sitten tällaisissa naisissa on jotain muutakin vikaa oikeasti?
Tuollaista se on kun syntyy naiseksi, jopa vaatimattoman näköiset voi valikoimalla valikoida ja kilpailuttamalla kilpauttaa parhaan miehen :S
Höpö höpö. Miehillä ei olisi mitään hätää jos vähän miettisivät tuota hommaa ja panostaisivat. Satojen yhteydenottojen otoksella voin sanoa, että valtaosa oli kirjoittanut (huonosti) kaksi riviä tekstiä profiiliinsa ja yhteydenotot olivat tasoa "Moi, mitä kuuluu?" tai jollain tapaa massapostattuja oksennuksia, joista välittyi se, ettei profiiliani oltu luettu ollenkaan. Samaten jos määrittelen ikähaarukaksi omanikäiset+10 vuotta, niin 25 vuotta vanhemmilta sateli viestejä. Kullikuvista puhumattakaan, vaikka profiilinkin mukaan hain vakavaa parisuhdetta. Itse pidin huolen, että viestittelin samaan aikaan aina useamman kanssa, karsin heti täysin epäsopivat (dealbreakerien yms. selvitys) ja pyrin tapaamaan nopeasti, ettei tule mitään vääriä mielikuvia. Ja nopeasti vain seuraavaa, jos tuntui siltä, että tämä ei nyt toimi.
Oma puolisoni on lukihäröinen, eli ulosanti viesteissä ei ollut parasta mahdollista laatua, mutta jo se, että edes lukee toisen profiilin sai erottumaan edukseen. Päättele itse mitä se kertoo tarjonnan tasosta.. Samaten profiilissa oli tuore kuva, jossa on selvänä, eikä epäsiistinä örveltämässä, silmät salamavalossa kiiluen. Yhteydenotoissakin osoitti lukeneensa jopa sen, mitä kirjoitin. Ja tavatessa osasi käyttäytyä ja oli asiallinen, siististi pukeutunut ja keskustelutaitoinen. Ei kertonut miten nukkuu työpaikalla, kuten eräs sankari kertoi tai ei kertonut hallitsemattomasti siitä, miten maratonin juokseminen pistää pakin sekaisin tai millaisia traumoja ex-vaimosta on jäänyt. Ei myöskään valehdellut pituudesta, painosta tai mahdollisista lapsista.
Kunniamaininta muuten myös vainoajille. Ja lisäpisteet jos vainoaja soittelee itkupuheluita ja anelee uudelleentapaamista.
Että joo, todellakin koen valikoineeni sen parhaan päältä.. Tai sitten otin vain oikeasti sopivimman mahdollisen, jonka kanssa oli kemiaa ja yritin välttää hulluja ja täysin vääränlaisia miehiä. Ehkä miestenkin kannattaisi miettiä tarkemmin mitä haluavat (realistisesti) ja miettiä miten siihen pääsevät, muutenkin kuin kullikuvilla ja moi-viesteillä.. Ihan laskelmoitua touhuahan tuo on jos haluaa onnistua ja pitää panostaa, loppuelämän parisuhde on kuitenkin aika iso asia.
Pata kattilaa soimaa. Naiset ei tinderissä ym tee koskaan aloitteita tai jos tekevät niin se on pelkkä moi. Kerran yksi aloitti vain sanalla komistus ;) Myöskään naisten profiileissa ei lue mitään tai sitten siinä lukee jotain älytöntä että "älä tuo kukkia, tuo viiniä" jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirakas nainen 34vee kirjoitti:
Koirani hoidan hyvin ja hän on perheenjäsen, mutta koira on koira.
...
Minulla on paljon muutakin elämää kuin koirani, vaikka hän on pääroolissa tuolla yhdellä some sivulla.
Se että lemmikkieläimestä käytetään hän-muotoa, kertoo kyllä jo ihan tarpeeksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en huomannut nettideiteillä mitään tuollaista ilmiötä, vaikka ulkonäöltäni olen vaatimaton ja olen aika naurettavan eläinrakas (ei kyllä sillä tavalla kuin täällä on määritelty tuo "hulluus"). Yhteydenottoja tuli aivan tolkuton määrä ja en voinut mitenkään vastata edes kaikkiin, tapasin joka viikko 1-2 miestä kuukausien ajan, ennen kuin löysin puolisoni. Ehkä ajat ovat muuttuneet tai sitten tällaisissa naisissa on jotain muutakin vikaa oikeasti?
Tuollaista se on kun syntyy naiseksi, jopa vaatimattoman näköiset voi valikoimalla valikoida ja kilpailuttamalla kilpauttaa parhaan miehen :S
Höpö höpö. Miehillä ei olisi mitään hätää jos vähän miettisivät tuota hommaa ja panostaisivat. Satojen yhteydenottojen otoksella voin sanoa, että valtaosa oli kirjoittanut (huonosti) kaksi riviä tekstiä profiiliinsa ja yhteydenotot olivat tasoa "Moi, mitä kuuluu?" tai jollain tapaa massapostattuja oksennuksia, joista välittyi se, ettei profiiliani oltu luettu ollenkaan. Samaten jos määrittelen ikähaarukaksi omanikäiset+10 vuotta, niin 25 vuotta vanhemmilta sateli viestejä. Kullikuvista puhumattakaan, vaikka profiilinkin mukaan hain vakavaa parisuhdetta. Itse pidin huolen, että viestittelin samaan aikaan aina useamman kanssa, karsin heti täysin epäsopivat (dealbreakerien yms. selvitys) ja pyrin tapaamaan nopeasti, ettei tule mitään vääriä mielikuvia. Ja nopeasti vain seuraavaa, jos tuntui siltä, että tämä ei nyt toimi.
Oma puolisoni on lukihäröinen, eli ulosanti viesteissä ei ollut parasta mahdollista laatua, mutta jo se, että edes lukee toisen profiilin sai erottumaan edukseen. Päättele itse mitä se kertoo tarjonnan tasosta.. Samaten profiilissa oli tuore kuva, jossa on selvänä, eikä epäsiistinä örveltämässä, silmät salamavalossa kiiluen. Yhteydenotoissakin osoitti lukeneensa jopa sen, mitä kirjoitin. Ja tavatessa osasi käyttäytyä ja oli asiallinen, siististi pukeutunut ja keskustelutaitoinen. Ei kertonut miten nukkuu työpaikalla, kuten eräs sankari kertoi tai ei kertonut hallitsemattomasti siitä, miten maratonin juokseminen pistää pakin sekaisin tai millaisia traumoja ex-vaimosta on jäänyt. Ei myöskään valehdellut pituudesta, painosta tai mahdollisista lapsista.
Kunniamaininta muuten myös vainoajille. Ja lisäpisteet jos vainoaja soittelee itkupuheluita ja anelee uudelleentapaamista.
Että joo, todellakin koen valikoineeni sen parhaan päältä.. Tai sitten otin vain oikeasti sopivimman mahdollisen, jonka kanssa oli kemiaa ja yritin välttää hulluja ja täysin vääränlaisia miehiä. Ehkä miestenkin kannattaisi miettiä tarkemmin mitä haluavat (realistisesti) ja miettiä miten siihen pääsevät, muutenkin kuin kullikuvilla ja moi-viesteillä.. Ihan laskelmoitua touhuahan tuo on jos haluaa onnistua ja pitää panostaa, loppuelämän parisuhde on kuitenkin aika iso asia.
Pata kattilaa soimaa. Naiset ei tinderissä ym tee koskaan aloitteita tai jos tekevät niin se on pelkkä moi. Kerran yksi aloitti vain sanalla komistus ;) Myöskään naisten profiileissa ei lue mitään tai sitten siinä lukee jotain älytöntä että "älä tuo kukkia, tuo viiniä" jne
En tiedä, en ole deittaillut naisia ja tinderistä en tiedä mitään. Ovatko tuollaiset tapaukset juuri niitä, jotka ovat siellä roikkumassa vuodesta toiseen tai hamstraavat huonoja parisuhteita/ovat seksin perässä? En ole itse laittanut viestiä kun ei ole ehtinyt kun viestejä oli jo muutenkin niin paljon ja yksi jolle erehdyin laittamaan ensin vastasi, että on hirveä turn off jos nainen on aloitteellinen. Ota siitäkin selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo on kovasti eläinrakas ja hyvinkin kokenut ja taitava koirien kouluttaja. Ei missään tapauksessa koirahullu. Tässä on vuosien mittaan ollut jos jonkinlaista adoptiokoiraa ja hyvin vaimo on ne kouluttanut ja hoitanut. Eikä ole ollut epäselvää mikä on niiden paikka ja asema ’laumassa’.
Ei hyvä parisuhde tähän kaadu ja joustoa pitää olla mutta jos jostain syystä joutuisin palaamaan deittimarkkinoille niin kyllä eläimettömyys olisi yksi kriteereistä vakavan suhteen kandidaateille. Jos ei itse ole koiraihminen niin kyllä koirantäyteinen elämä tympii joskus raskaastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranainen on OK
Hullu koiranainen EI IKINÄ!!
Missä se rajaveto sitten kulkee on aika hankala määritella. Aina sen heti kuitenkin tunnistaa kun vastaan tulee. Tavallisesti tuntosarvet alkaa värähtelemään siinä vaiheessa kun on Facebook täynnä koirankuvia. Kaikki kaverit on jollain tavalla koirien kautta hankittuja. Tavatessa aina keskustelu ajautuu jonkun mutkan kautta lopulta koiriin. Kyllä kaikki varmasti tietää tämän ihmistyypin mistä on kyse.
Eikä se ole pakko olla koira. Hullut kissanaiset on ihan yhtä kamalia. :D
Tuolla logiikalla minä olen hullu tietokonenainen, enkä koiranainen :D Kaikki rahatkin menee siihen harrastukseen.. Ja vapaa-aika. Enkä muusta osaa puhuakaan aina.
Tietokonefriikki on ihan yhtä paha turnoff kuin koirafriikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jorma-- kirjoitti:
Koirakas nainen 34vee kirjoitti:
Koirani hoidan hyvin ja hän on perheenjäsen, mutta koira on koira.
...
Minulla on paljon muutakin elämää kuin koirani, vaikka hän on pääroolissa tuolla yhdellä some sivulla.Se että lemmikkieläimestä käytetään hän-muotoa, kertoo kyllä jo ihan tarpeeksi...
Tämä.
Mulle ainakin tuli aika paljon yhteydenottoja nettideiteillä kuvallisella profiililla, vaikka koiristakin oli tekstiä pitkät pätkät. Ja sehän se tarkoituskin oli, suodattaa ne ei-koiraihmiset pois. Nykyinen mies ei ennestään ollut ollut paljoa koirien kanssa tekemisissä, mutta ei ollut ennakkoluuloja niiden suhteen. Koirat on mulle elämäntapa ja onhan se tietysti vähän vaikeaa ymmärtää sellaisille ihmisille, jotka ei koiria ole omistaneet. Se elämäntapa ei silti tarkoita, että puhuisin niistä hän-muodossa, en osais puhua muusta ku koirista tai että mun kämppä lemuais koiralle ja ois täynnä karvoja. Meitä löytyy moneen lähtöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä9615 kirjoitti:
Ei sentään käskenyt sinua lopettamaan koiraa :) Mä tutustuin netissä mieheen, joka ekassa viestissä ilmoitti, että mun pitää hommautua eroon koirastani, koska hän on allerginen. Vastasin sitten, että olen sitoutunut hoitamaan koirani hänen elämänsä ajan, eli en tavata/myy perheenjäsentäni. Mies ihmetteli kovasti, että olenko oikeasti sitä mieltä, että koirani menee hänen edelleen. Juu, olin. Jos ekassa viestissä vaaditaan perheenjäsenen hylkäämistä, niin en ole kiinnostunut tutustumaan yhtään sen paremmin.
No mutta tossahan kävi hyvin molempien kannalta. Mulle koira on myös täydellinen turn-off, en jaksa alkaa kilpaileen sellasen kanssa. Kivoja ne on mutta ei mun juttu. Kaksi ihan kivaa deittiä piti laittaa kiertoon kun selvisi että elämän rytmin määrää koira. Lapsetkin on helpompia.
Mulla on pari tuttua joilla on monta koiraa. Molemmilla on 2-3 kpl (isoja koiria). Elämä pyörii täysin koirien ehdoilla, tuntuu kuin olisivat lasten korvikkeita. Pöydästä annetaan ruokaa ja muutenkin menee mielestäni hiemsn överiksi. Insta on täynnä koirien kuvia...
Jos olisin mies niin skippaisin välittämästi. Rajansa kaikella.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei olisi turnoff. Itsellänikin on koira.
M35
Jos olet se sama M35 joka jonkin verran täällä on kommentoinut niin vaikutat kovin fiksulta ja miellyttävältä mieheltä sanomisiesi perusteella :)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9615 kirjoitti:
Ei sentään käskenyt sinua lopettamaan koiraa :) Mä tutustuin netissä mieheen, joka ekassa viestissä ilmoitti, että mun pitää hommautua eroon koirastani, koska hän on allerginen. Vastasin sitten, että olen sitoutunut hoitamaan koirani hänen elämänsä ajan, eli en tavata/myy perheenjäsentäni. Mies ihmetteli kovasti, että olenko oikeasti sitä mieltä, että koirani menee hänen edelleen. Juu, olin. Jos ekassa viestissä vaaditaan perheenjäsenen hylkäämistä, niin en ole kiinnostunut tutustumaan yhtään sen paremmin.
Lapsetkin on helpompia.
Tuo on jotain mitä en ole ikinä ymmärtänyt, vaikka meillä on useampikin koira. Siis millä tavalla? Aamulla ulos, mutta niin menisin kuitenkin lenkille olisi koiria tai ei. Töiden jälkeen ulos, mutta niin menisin kuitenkin. Illalla ulos, no en menisi mutta ei siihen kauaa mene. Ja jos ei nappaa niin koirat tarhaan riehumaan. Matkustelu ei ole ongelma kun koirat saa hoitoon hyvinkin edukkaasti, koirat eivät rajoita seksielämää (toisin kuin lapset) jne. En edes oikein tiedä miten tämä nyt niin eroaa elämästä ilman koiria, että se olisi minkään valtakunnan rajoite. Omakotitalokin sitoo paljon enemmän...
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin tuli aika paljon yhteydenottoja nettideiteillä kuvallisella profiililla, vaikka koiristakin oli tekstiä pitkät pätkät. Ja sehän se tarkoituskin oli, suodattaa ne ei-koiraihmiset pois. Nykyinen mies ei ennestään ollut ollut paljoa koirien kanssa tekemisissä, mutta ei ollut ennakkoluuloja niiden suhteen. Koirat on mulle elämäntapa ja onhan se tietysti vähän vaikeaa ymmärtää sellaisille ihmisille, jotka ei koiria ole omistaneet. Se elämäntapa ei silti tarkoita, että puhuisin niistä hän-muodossa, en osais puhua muusta ku koirista tai että mun kämppä lemuais koiralle ja ois täynnä karvoja. Meitä löytyy moneen lähtöön.
Ei se ole siitä kiinni, etteikö ymmärtäisi tuollaista elämäntapaa. Kysymys on siitä haluaako itselleen sellaista elämäntapaa.
Usein näillä koirahulluilla koti muistuttaa enemmän kenneliä kuin ihmisasuntoa. Koko elämä menee sen koirajutun ehdoilla. Ikinä ei voi lähteä esimerkiksi ulkomaanmatkalle kun pitää hoitaa koiria. Sellainen elämäntapa sopii ihmiselle joka sitä haluaa ja siitä nautii, mutta ei se kaikille sovi.
En minä ainakaan halua, että kodissani on koirankarvoja joka paikassa. Huonekalut kaikki järsitty nurkista. Pihalla koira-aitaus ja koirankakkaa joka puolella.
Mulla on koira ja oikeastaan päivitän vain koirasta kuvia. Syitä tähän on mm. Että työni puolesta en voi avata muuta elämääni sosiaaliseen mediaan. Parilla kaverilla sama juttu. Toki tästä voi saada kuvan, että ollaan hulluja koiranaisia. Koira on kuitenkin elävä olento, joten kun sen on ottanut siitä pitää vastuu kantaa, mutta ei mun koko elämä sen ympärillä pyöri vaikka sosiaalisen median puolesta niin voisi luulla.
Toi koira on aika turn-off. Siis on minullakin ollut parikin koiraa ja ihania otuksia, mutta koira on koira. Nyksällä on koiruus ja se on ihan hullusti minuun tykästynyt, mutta en oikeasti voi sitä sietää...