Pitääkö peruskoulun päättävän mielestänne jo tietää, mitä hän haluaa tehdä työkseen?
Olen kuullut tästä asiasta eriäviä mielipiteitä. Mitä mieltä te palstalaiset olette?
Kommentit (25)
No eipä sitä muuten opi kuin alkamalla pikkuhiljaa ottamaan vastuuta, tekemään isompia päätöksiä ja miettimään asioita hieman pitemmällä tähtäimellä. On se kumma, että nykyään 15-16-vuotiasta pidetään liian nuorena. Vanhassa koulujärjestelmässä piti tehdä iso valinta jo 10-11-vuotiaana, että meneekö oppikouluun vai kansalaiskouluun. Monessa maassa on näin edelleen, esim. Saksassa.
Kyllä mulla itsellä käsitys oli siitä mitä työkseni haluaisin tehdä. Uskon että näin ei ole kaikilla.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että on liian iso päätös sen ikäiselle. Pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa olisi hyvä. Motivaatiokin opiskelun suhteen olisi vanhempana parempi.
Kyllä tuossa iässä jo joku suunta sille elämälle pitäisi olla ja niitä kiinnostuksen kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla itsellä käsitys oli siitä mitä työkseni haluaisin tehdä. Uskon että näin ei ole kaikilla.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että on liian iso päätös sen ikäiselle. Pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa olisi hyvä. Motivaatiokin opiskelun suhteen olisi vanhempana parempi.
Lukio antaa sen pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla itsellä käsitys oli siitä mitä työkseni haluaisin tehdä. Uskon että näin ei ole kaikilla.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että on liian iso päätös sen ikäiselle. Pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa olisi hyvä. Motivaatiokin opiskelun suhteen olisi vanhempana parempi.
Lukio antaa sen pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa.
Lukio on hukkaan heitettyä aikaa jos ei ole tarkoitus opiskella korkeammalle.
Luulen, että juuri kukaan 15-16-vuotias ei mielellään miettisi asioita kovin pitkälle ja tulevaisuuden suunnittelu ahdistaa heitä. Sitä vaan ei valitettavasti opi muuten kuin alkamalla pikkuhiljaa tekemään niitä päätöksiä ja ottamaan vastuuta.
Tuossa iässä joukkomielipide vie ja mieli muuttuu vielä moneen kertaan. On ihan ok että on jokun ammatti/koulutus mielessä ja sinne hakeutuu, mutta ei se ole maailmanloppu jos ei päääse tai osoittautuu vääräksi. Myöskään paskat arvosanat peruskoulusta ei haittaa yhtään mitään kun amis on käyty. Silloin on jo kaikki ovet auki muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla itsellä käsitys oli siitä mitä työkseni haluaisin tehdä. Uskon että näin ei ole kaikilla.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että on liian iso päätös sen ikäiselle. Pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa olisi hyvä. Motivaatiokin opiskelun suhteen olisi vanhempana parempi.
Lukio antaa sen pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa.
Lukio on hukkaan heitettyä aikaa jos ei ole tarkoitus opiskella korkeammalle.
Yli 40-vuotiaissa on paljon opistotasoisen koulutuksen omaavia, jotka ovat käyneet lukion. Oletko siis sitä mieltä, että heidän olisi ehdottomasti pitänyt mennä esim. merkonomi- tai sairaanhoitajakoulutukseen heti perus-/keskikoulun jälkeen? Ehkäpä heille selvisi vasta lukion aikana, mitä he todella haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa iässä jo joku suunta sille elämälle pitäisi olla ja niitä kiinnostuksen kohteita.
Itse valitsin opiskelualani silloisten kiinnostuksenkohteiden perusteella, sekäsen perusteella missä olin silloin hyvä. En sen perusteella, millaista kyseisellä alalla reaalielämässä on työnteko tai millainen on esimerkiksi työllisyystilanne alalla. Ihan eri hommiin olen päätynyt. Ei todellakaan tarvitse eikä täysin realistisesti edes voi tuon ikäinen tietää mitä haluaa olla, kun ei oikeasti suurin osa tiedä mitä se juttu oikeasti on työnä. On pilvin pimein ihmisiä, jotka joko kärvistelevät duuneissaan vuodesta toiseen tai palavat loppuun kun eivät tee itselleen sopivaa työtä, juuri siksi että ovat aikoinaan valinneet ymmärtämättä täysin itseään tai haluamansa työn luonnetta.
Mä en tiedä vielä 37-vuotiaanakaan, kahden korkeakoulututkinnon jälkeen mitä haluan tehdä työkseni. Teen vaan tätä mitä teen, että saan leipää pöytään.
Yläkouluikäiseltä tuollaisen tietämisen vaatiminen on jo julmaa.
Omat lapset neuvon suorittamaan kaksoistutkinnon, ylppärin ja ammattitutkinnon, jos se on vielä mahdollista sitten, kun tulevat siihen ikään. Siitä saa lähtökuopat yliopistoon, jos sinne haluaa - ja toisaalta saa tulonlähteen heti alusta lähtien. Ei niin kuin tyhmä äitinsä, että meni lukioon, sieltä yliopistoon, sieltä AMKiin ja opiskeli hirveät opintolainat. Töitä ei ollut kun ei ollut osaamista, niin lainalla sitä elettiin. Vieläkin meinaa makselen sitä riemua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla itsellä käsitys oli siitä mitä työkseni haluaisin tehdä. Uskon että näin ei ole kaikilla.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että on liian iso päätös sen ikäiselle. Pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa olisi hyvä. Motivaatiokin opiskelun suhteen olisi vanhempana parempi.
Lukio antaa sen pari-kolme vuotta lisää miettimisaikaa.
Lukio on hukkaan heitettyä aikaa jos ei ole tarkoitus opiskella korkeammalle.
Yli 40-vuotiaissa on paljon opistotasoisen koulutuksen omaavia, jotka ovat käyneet lukion. Oletko siis sitä mieltä, että heidän olisi ehdottomasti pitänyt mennä esim. merkonomi- tai sairaanhoitajakoulutukseen heti perus-/keskikoulun jälkeen? Ehkäpä heille selvisi vasta lukion aikana, mitä he todella haluavat.
Menivät opistoon, koska arvosanat olivat niin huonot, ettei korkeampaan koulutukseen ollut mitään asiaa.
No kyllä ainakin jonkinlainen suunnitelma olisi jo hyvä olla. Ei tuon ikäinen enää mikään lapsikaan ole, täysi-ikäisyyteen on aikaa n. 2 vuotta.
Useinhan sanotaan niin, että lukio antaa lisää miettimisaikaa. Mutta kyllähän sielläkin pitää tosiasiassa tehdä jo varsin varhaisessa vaiheessa kurssivalintoja, joilla voi olla isokin vaikutus jatko-opintoihin. Otetaanko muuten kymppiluokille ja ammattistarteille myös sellaisia, jotka eivät tiedä, mitä haluaisivat tehdä työkseen? Vai onko ne suunnattu pelkästään heille, jotka eivät ole päässeet hakemiinsa paikkoihin?
Ei tarvitse. Nykyaikana alanvaihto on tehty varsin helpoksi. Ja lukion jälkeen voi hyvin mennä amikseen, mikäli vasta lukiossa tajuaa, että siellä on jokin kiinnostava ala. Ja amiksenkin jälkeen voi jatkaa opintoja tai mennä aikuislukioon.
Saksassa on tälläinen menettely. Peruskoulun jälkeen oppilas valitsee haluaako hän suunnata tulevaisuudessa akateemiselle uralle vai ammattikoulun piiriin kuuluviin ammatteihin. Sen mukaan akatemisten polku erkantuu jo peruskoulun jälkeen lukioihin ja yliopistoihin. Saksassa se toimii hyvin mutten tiedä olisiko se täällä sopiva ratkaisu
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä vielä 37-vuotiaanakaan, kahden korkeakoulututkinnon jälkeen mitä haluan tehdä työkseni. Teen vaan tätä mitä teen, että saan leipää pöytään.
Yläkouluikäiseltä tuollaisen tietämisen vaatiminen on jo julmaa.
Omat lapset neuvon suorittamaan kaksoistutkinnon, ylppärin ja ammattitutkinnon, jos se on vielä mahdollista sitten, kun tulevat siihen ikään. Siitä saa lähtökuopat yliopistoon, jos sinne haluaa - ja toisaalta saa tulonlähteen heti alusta lähtien. Ei niin kuin tyhmä äitinsä, että meni lukioon, sieltä yliopistoon, sieltä AMKiin ja opiskeli hirveät opintolainat. Töitä ei ollut kun ei ollut osaamista, niin lainalla sitä elettiin. Vieläkin meinaa makselen sitä riemua.
Yleensä kaksoistutkinnon suorittajien ylioppilastodistus on melko kehno. Sillä ei välttämättä pitkälle pötkitä tulevaisuudessa, kun todistuksella haetaan suoraan yliopistoon.
Ennemmin pelkkä lukio ja siitähän voi jatkaa mihin vaan. Ja jos selvästi lukuaineet tuottavat vaikeuksia jo yläkoulussa ja taito- ja taideaineissa sen sijaan nuori loistaa, suoraan ammatilliseen koulutukseen.
Nykyään ammattikoulutuksen rahoitusta on supistettu niin paljon, että opetuksen laatu ja määrä on kärsinyt. Lukio on perempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Saksassa on tälläinen menettely. Peruskoulun jälkeen oppilas valitsee haluaako hän suunnata tulevaisuudessa akateemiselle uralle vai ammattikoulun piiriin kuuluviin ammatteihin. Sen mukaan akatemisten polku erkantuu jo peruskoulun jälkeen lukioihin ja yliopistoihin. Saksassa se toimii hyvin mutten tiedä olisiko se täällä sopiva ratkaisu
Meillä on joustavaa: lukion käymättömyys ei ole esteenä korkeakouluopinnoille! Ja päinvastoin.
Ysiluokkalaisella ei ole vielä juurikaan käsitystä työelämästä. Työelämäkin ehtii vielä muuttua, joten ei todellakaan tarvitse tietää.
Joku suunta pitää valita yhteishaussa. Jos myöhemmin kokee valinneensa väärin, voi suuntaa muuttaa moneen kertaan.
Mikään koulutus ei ole turhaa. Ja työelämästä ei ole varmuutta. Siihen ei kannata liikaa keskittyä 15-16-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksassa on tälläinen menettely. Peruskoulun jälkeen oppilas valitsee haluaako hän suunnata tulevaisuudessa akateemiselle uralle vai ammattikoulun piiriin kuuluviin ammatteihin. Sen mukaan akatemisten polku erkantuu jo peruskoulun jälkeen lukioihin ja yliopistoihin. Saksassa se toimii hyvin mutten tiedä olisiko se täällä sopiva ratkaisu
Meillä on joustavaa: lukion käymättömyys ei ole esteenä korkeakouluopinnoille! Ja päinvastoin.
Niin, ja tämä joustavuus vie veronmaksajien varoja melkoisesti :)
Ensin roikutaan 4 vuotta lukiossa ja mietitään , sitten 4-5-10 korkeakoulussa jopa jatko-opintoihin asti, mutta lopulta tapellaan muutamasta sihteerin paikaista loppuikään.
Saksan mallissa akateemiset toteuttavat uransa 100% ja polku on pedattu niile maailman parhaimpiin tiedeklustereihin. Tehokas malli.
Ei tarvi. Peruskoulun päättävä on liian nuori.