Kaikkien kokeneiden äitien neuvot tänne! (17v ja raskaana)

Siinäkös se toinen menee kun ensimmäinenkin. Kaksosten äidit osaavat jakaa aikaa järkevämmin eivätkä yleensä skitsoile niin pienistä asioista

Vauvavuosi voi olla aika rankka, mutta vähän vanhempina lapsilla on leikkiseuraa toisistaan :)

Tässä ketjussa on paljon hyviä vastauksia, voisin vielä lisätä sen että lapsen syntymän jälkeen tuppaa olemaan aikamoisessa hormonipöllyssä. Eli älä ylläty jos itket paljon ja tunteet menevät laidasta laitaan. Se on ihan normaalia! Jos olo on oikeasti huono, jo univajeenkin takia, ota se heti puheeksi neuvolassa. 

Ja kaiken tämän pelottelun jälkeen - vauvat on kuitenkin aivan ihania. Varmasti myös pääset nauttimaan lapsistasi :)

Sain lapsen ihan vähän sinua nuorempana. Tässä on paljon erilaisia näkökulmia tullutkin, mutta voisin sanoa vielä muutaman asian, jotka olen itse kokenut.

-Ota huomioon, että tukea ja apua on helppo luvata, erityisesti silloin kun lapsi ei ole vielä syntynyt. Ikäisesi elämäntilanne ei ole muutenkaan vielä vakaa vaan koulut ja elämä voivat viedä kauaskin läheisistä ja nuorena saatat olla ainoa, jolla on sama elämäntilanne , joka saattaa aiheuttaa yksinäisyttä.

Nuorena ne muutamat hassut vuodet pikkulapsi aikaa ovat pitkiä.

-Kun lapset alkavat olla isompia ja omaa aikaa olisi, suurimmalla osalla on se tilanne kuin itselläsi nyt.

Kaikesta selviää kyllä. Ei lapsien saaminen nuorena ole maailman loppu, mutta sitä aikaa kun muut juhlivat, matkustelevat ja hankkivat erilaisia nuoruuteen kuuluvia kokemuksia jäävät itseltäsi vähäisiksi.

Tämän ei ole tarkoitus peloitella, mutta ajattele vakavasti mitä itse haluat ja millaista elämää toivot itsellesi. Luota itseesi ja omiin ajatuksiisi, äläkä anna innokkaiden sukulaisten vaikuttaa itseesi. Kyseessä on oma elämäsi.

Oma, nyt jo teini-ikäinen lapseni on itselleni ilman muuta rakas ja tärkeä. Mutta todellisuutta on, että elämäni olisi voinut olla mielekkäämpää ja ainakin vähemmän yksinäistä mitä siitä sitten lapsen myötä tuli.

Jos ja kun ilmeisesti olet kuitenkin päättänyt pitää lapset, niin muista olla myös itsekäs. Jos sinulle on luvattu apua, huolehdi ja vaadi että myös saat sitä. Pidemmällä aika välillä sinulle tai lapsillesi ei ole hyötyä siitä, että varot ja pelkäät kuormittavasi muita oman hyvin vointisi kustannuksella.

Voimia ja kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaksosista kokemusta. Aikamoinen juttu! Se, että nuorena raskaaksi tullut saa kaksoset, on aika harvinaista! Yhdenkin lapsen kanssa on tosi rankkaa, mutta jos tosiaan sinulla on hyvät tukiverkostot, etköhän selviä siinä, missä joku toinenkin. Vaikutat järkevältä nuorelta. Tuossa tilanteessa varmasti kannattaa jatkaa asumista vanhempien luona.

Kiitos rohkaisusta, sitä tarvitaan tässä tilanteessa. Noista asumiskuvioista puhuimmekin eilen perheeni kanssa, eli jos nyt aion raskautta jatkaa, niin asumme ainakin ensimmäisen vuoden vielä kotona. 

Ei kyllä enää np ultran eli niskaturvotus ultran aikaa saa aborttia, koska se on 11-13 viikon aikaan, pelkkä kaksosuus ei ole syy aborttiin myöhemmillä viikoilla. Kaksosraskaus on riskiraskaus joten ei ole varmuutta että pääsevät kokoaikaisiksi.

Edellisistä poiketen sanon vaan että todellakin hanki se kantoreppu, se jos mikä helpottaa kun tarvitset kädet vapaiksi ja sulla on parin vauvan läheisyystarpeet täytettävänä. Hanki myös baby björn sittereitä kaksin kappalein. Joskus on hyvä maksaakin sellaisesta joka oikeasti auttaa arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt ihan vakavasti. Olet 17, vielä lapsi. Jos päätät jatkaa raskautta se määrää elämäsi kulun pitkälle tulevaisuuteen. Millaisia haaveita sinulla on ollut elämällesi? Haaveilitko jostain pitkistä opinnoista lukion jälkeen? Matkustelut? Biletykset? Kaikki nyt jää. Ei siinä mitään jos sen oikeasti olet pohtinut ja hyväksyt tuon. Mutta jos jo nyt tuntuu, että jä kaihertamaan elämätön nuoruud, asiat mitä et ole kerennyt tehdä miettisin vielä useamman kerran. Kaksoset noin nuorena. Päädyt erittäin varmasti yksinhuoltajaksi. Vanhempasi ovat tod näk vielä työelämässä, eivät he kykene sinua määrättömästi auttamaan ja valvomaan vauvojen kanssa. Miten jaksat, mitä teet kun suunnittelet noin vuoden ikäisten lasten kanssa muuttavasi omilleen? Missä opiskelet, onko haluamaasi koulutusta samalla paikkakunnalla missä vanhempasi asuvat vai joudutko muuttamaan lasten kanssa. Miten siellä ryhmäydyt, muut lähtevät bilettämään, sinä hyökkäät hakemaan lapsia hoidosta. Kestätkö valinnan pidemmän päälle katkeroitumatta?

Itse päädyin aborttiin 19-vuotiaana, juuri yliopisto-opinnot aloitettuani. Olisin jäänyt yksinhuoltajaksi, minulla oli kunnianhimoiset suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ja olin juuri aikuistumassa tiukkojen kotiolojen jälkeen. Päätös oli raskas mutta minulle hyvä. Tapasin nykyisen mieheni paljon myöhemmin ja opiskeltuani, matkusteltuani sain kaksi lasta yli 35-vuotiaana. En kokenut, että lapset sitoivat minua mihinkään vaan toivat paljon lisää, olin jo juoksuni juossut ja saanut elää pitkään itsekästä elämää. Tiedän, että olisin katkeroitunut jos olisin ruvennut yksinhuoltajaksi 19-vuotiaana, en olisi kovin häävi äiti ollut niin lapsellisena, kunnianhimoisena ja elämännälkäisenä. Mutta me olemme erilaisia. Mieti nyt tarkasti mitä teet, käy vaikka jonkun puolueettoman (esim. psykologi) luona selvittämässä ajatuksiasi.

Minä sain lapseni 19-vuotiaana (kylläkin suunnitellusti), eikä ole jäänyt elämä elämättä. Opinnot joustaa pienen lapsen kanssa paremmin kuin työelämä, ja jos joskus haluaa bilettää, voi hankkia lapsenvahdin, ja sitä saa tehdä kaiken ikäisenä. Ei nuoruus tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan ryypätä.

Ap, ei mulla muuta, kuin että olet onnekas ja siunattu, kaksi suloista ihanaa ihmisen alkua masussa valmiina rakastamaan sinua ehdoitta. Ole hyvä ja rakastava äiti lapsillesi! Suuret onnittelut ja halaukset!

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kaksosista kokemusta, serkkuni sai esikoisikseen kaksoset 21-veenä. Minun kaksi ekaa syntyi vuoden välein.

Kuluja tulee tuplasti. 2 pinnasänkyä, kaksostenrattaat. Niiden kanssa ei voi mennä minne vaan, sillä eivät mahdu ihan kaikista julkisista liikennevälineistä....Suosittelen ajokortin hommaamista, jos asut kauempana palveluista. Mutta saat varmaan kuskausapua isältäsi nyt alkuun.

Tuplarattaita on myös todella kapeita. Meitä ei rajoittanut tuplarattaat millään lailla verrattuna yhden istuttaviin. Riippuu toki, jos asuu jossain Helsingissä ja ratikkaan tms ei mahdu. En noista tiedä kun kokemusta ei ole. Aina on kaupungin busseihin mahtunut.

Mutta ajokorttikaan ei välttämätön ole. Heti ainakaan. Tämäkin riippuu pitkälti asuinpaikasta. Minä olen pärjännyt ilman korttia nyt kolmen lapsen kanssa. (Eikä meillä siis autoakaan ole, vaikka miehellä on kortti.)

Että sitä rahaa menee jo lapsiin ja tarvikkeisiin jonkun verran, eli se ajokortti ei ole numero ykkönen, ellei asu korvessa, josta ei bussit kulje.

Kuulostat kypsältä ja fiksulta, sinulla on tukiverkkoa ja suunitelma. Sinä pystyt tähän kyllä! Tsemppiä ja aurinkoa! T. 37v kahden lapsen äiti - jolla äitiys 30v oli varmaan isompi kriisi kuin sinulle, vaikka elämä oli jo vakaalla pohjalla pitkän avioliiton ja hyvän työn ansiosta :)

Vierailija kirjoitti:

Edellisistä poiketen sanon vaan että todellakin hanki se kantoreppu, se jos mikä helpottaa kun tarvitset kädet vapaiksi ja sulla on parin vauvan läheisyystarpeet täytettävänä. Hanki myös baby björn sittereitä kaksin kappalein. Joskus on hyvä maksaakin sellaisesta joka oikeasti auttaa arjessa.

Tuskinpa sitterin merkki on oleellinen. Meidän kaksoset muuten eivät viihtyneet sittereissä lainkaan, vaikka ihan olivat baby björniä. Joten ihan hukkaan meni nekin rahat. Olis kannattanut pyytää joltain lainaksi kokeiltavaksi ennen ostoa.

Tarvikkeissa kannattaa muutenkin keskittyä oleelliseen. Ja kaikkea ei tarvita kahta.

Yksi sana: ABORTTI.

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti selviät, muistelisin lukeneeni jostakin, että kaksosten odottaja saa jotakin apua tarvittaessa lastenhoidossa? Ainakin saat tietääkseni kaksi äitiyspakkausta. Sinun pitää vain hankkia sitten kaksi kappaletta kaikkea. Alkuun silti kannattaa ainakin sängyssä pitää yhdessä molempia. Ei ole kokemusta kaksosista, joten oikein muuta en osaa sanoa, mutta kyllä sinä selvitä. Sinänsä on hyvä, että olet nuori, jaksat paljon paremmin kuin reilu kolmekymppisenä.

Kaksosista saa kolme äitiysavustusta. Eli kaikki kolme rahana tai pakkauksina. Tai sitten kaksi pakkausta ja yksi rahana. Miten nyt haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt ihan vakavasti. Olet 17, vielä lapsi. Jos päätät jatkaa raskautta se määrää elämäsi kulun pitkälle tulevaisuuteen. Millaisia haaveita sinulla on ollut elämällesi? Haaveilitko jostain pitkistä opinnoista lukion jälkeen? Matkustelut? Biletykset? Kaikki nyt jää. Ei siinä mitään jos sen oikeasti olet pohtinut ja hyväksyt tuon. Mutta jos jo nyt tuntuu, että jä kaihertamaan elämätön nuoruud, asiat mitä et ole kerennyt tehdä miettisin vielä useamman kerran. Kaksoset noin nuorena. Päädyt erittäin varmasti yksinhuoltajaksi. Vanhempasi ovat tod näk vielä työelämässä, eivät he kykene sinua määrättömästi auttamaan ja valvomaan vauvojen kanssa. Miten jaksat, mitä teet kun suunnittelet noin vuoden ikäisten lasten kanssa muuttavasi omilleen? Missä opiskelet, onko haluamaasi koulutusta samalla paikkakunnalla missä vanhempasi asuvat vai joudutko muuttamaan lasten kanssa. Miten siellä ryhmäydyt, muut lähtevät bilettämään, sinä hyökkäät hakemaan lapsia hoidosta. Kestätkö valinnan pidemmän päälle katkeroitumatta?

Itse päädyin aborttiin 19-vuotiaana, juuri yliopisto-opinnot aloitettuani. Olisin jäänyt yksinhuoltajaksi, minulla oli kunnianhimoiset suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ja olin juuri aikuistumassa tiukkojen kotiolojen jälkeen. Päätös oli raskas mutta minulle hyvä. Tapasin nykyisen mieheni paljon myöhemmin ja opiskeltuani, matkusteltuani sain kaksi lasta yli 35-vuotiaana. En kokenut, että lapset sitoivat minua mihinkään vaan toivat paljon lisää, olin jo juoksuni juossut ja saanut elää pitkään itsekästä elämää. Tiedän, että olisin katkeroitunut jos olisin ruvennut yksinhuoltajaksi 19-vuotiaana, en olisi kovin häävi äiti ollut niin lapsellisena, kunnianhimoisena ja elämännälkäisenä. Mutta me olemme erilaisia. Mieti nyt tarkasti mitä teet, käy vaikka jonkun puolueettoman (esim. psykologi) luona selvittämässä ajatuksiasi.

Minä sain lapseni 19-vuotiaana (kylläkin suunnitellusti), eikä ole jäänyt elämä elämättä. Opinnot joustaa pienen lapsen kanssa paremmin kuin työelämä, ja jos joskus haluaa bilettää, voi hankkia lapsenvahdin, ja sitä saa tehdä kaiken ikäisenä. Ei nuoruus tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan ryypätä.

Ei kyse ole biletyksestä, vaan siitä mitä elämältään haluaa. Jos haluaa jo hyvin nuorena äidiksi ja oikeista syistä niin OK (monet vaikeista oloista lähtöisin olevat toivovat turvallista kotia jota eivät vanhemmiltaan saaneet ja siksi aloittavat "kotileikit" liian nuorina, niissä ennuste ei ole hyvä).  Jos taas on haaveillut näkevänsä paljon, matkustelevansa, työskentelevänsä useissa maissa, keskittyvänsä täysillä opintoihin, harrastukseet tms. niin varmasti täyskäännös suunnitelmissa aiheuttaa katkeruutta jossain vaiheessa elämää. Monia asioita voi tehdä lasten kanssa, sen itsekin olen kokenut, mutta se on huomattavasti helpompaa akateemisesti koulutetulle, varakkaalle, vakaassa parisuhteessa elävälle ihmiselle ihan taloudellisten ja henkisten resurssien vuoksi kuin kouluttamattomalle ja varattomalle  hyvin nuorelle kaksosten yksinhuoltajalle. Abortti ei ole rikos sen saa mm sosiaalisista syistä ja minusta olisi moraalitonta olla mustuttamatta tästä mahdollisuudesta alaikäiselle, kouluttamattomalle ihmiselle. Hän saa tehdä päätöksensä aivan itse ja jos on viisas ja ikäisekseen kypsä, pohtii ratkaisua muutenkin kuin vauva palstan kommenttien perusteella.

Oikeestaan sulla on nyt asiat lasten saannin kannalta paremmin kuin ne tulevat tulevaisuudessa koskaan olemaan 🙂 Sulla on hyvät tukiverkot ja paljon apukäsiä, sukulaiset on vielä lähellä ja vaikuttavat todella kannustavilta. Ja lapsen isäkään ei todennäköisesti ole vielä uraputkessa, joten ehtii halutessaan kyllä kasvamaan isän rooliin jos on kasvaakseen - tolla tukiverkostolla pärjäät kyllä vaikka suhteenne kaatuisi.

39 ensisynnyttäjänä mua itseäni jännittää eniten juuri se, että vanhemmat ovat kaukana, ystävät muilla paikkakunnilla ja miehellä vaativa työ. Olen sulle vähän kateellinen.

Tunnen muutamia, jotka ovat saaneet lapsen alle kakskymppisenä. Kaksosteiniäitejä en tosin tunne, mutta kyllä kaikilla on elämä sujunut todella hyvin. Nelikymppisenä kiität itseäsi melkein aikuisista lapsista ja vapaudesta joka sulla silloin on.

Anna siis palaa vaan ❤️

En ole itse äiti, mutta minulla on kaksoissisko, kannustuksena voin sanoa, että itse toivoisin että saisin joskus kaksoset. Suhde kaksoissiskooni on uskomattoman hyvä ja ihan eri tasolla kuin muihin sisaruksiini. Olemme aina olleet toisemme tukena ja meillä on ihan omat jutut. Lapsena kulma leikimme vain toistemme kanssa mielellään, ei äidin tarvinnut keksiä tekemistä :) Onnea ja varmasti pärjäät kun on vanhemmat tukena! :)

Vierailija kirjoitti:

Oikeestaan sulla on nyt asiat lasten saannin kannalta paremmin kuin ne tulevat tulevaisuudessa koskaan olemaan 🙂 Sulla on hyvät tukiverkot ja paljon apukäsiä, sukulaiset on vielä lähellä ja vaikuttavat todella kannustavilta. Ja lapsen isäkään ei todennäköisesti ole vielä uraputkessa, joten ehtii halutessaan kyllä kasvamaan isän rooliin jos on kasvaakseen - tolla tukiverkostolla pärjäät kyllä vaikka suhteenne kaatuisi.

39 ensisynnyttäjänä mua itseäni jännittää eniten juuri se, että vanhemmat ovat kaukana, ystävät muilla paikkakunnilla ja miehellä vaativa työ. Olen sulle vähän kateellinen.

Tunnen muutamia, jotka ovat saaneet lapsen alle kakskymppisenä. Kaksosteiniäitejä en tosin tunne, mutta kyllä kaikilla on elämä sujunut todella hyvin. Nelikymppisenä kiität itseäsi melkein aikuisista lapsista ja vapaudesta joka sulla silloin on.

Anna siis palaa vaan ❤️

Muistatkohan sinä 39 v lainkaan millainen olit 17 vuotiaana? MInulla on kaksi hieman tuota vanhempaa lasta enkä kyllä todellakaan olisi halunnut kummankaan rupeavan vanhemmaksi noin nuorena. Aikuiseksi kasvaminen on jo ihan tarpeeksi haasteellista ilman, että henkisesti lapsi joutuu leikkimään vanhempaa. Noita leikkimisiä näin muutaman tapauksen tyttären kaverin kavereilla, lapsi alle 18 vuotiaana, toinen lapsista on jo sijoituksessa nuoren äidin vakavan masennuksen vuoksi, toisessa tapauksessa isä lähti myös kuvioista ja äiti ja mummo tappelevat kumpi pääsee baariin, äiti vai mummo ja välillä biletetään yhdessä lapsi jaloissa kotona. Neuvoloissa on erityistukiryhmiä teiniäideille, sieltä voi saada hieman realismia haaveilleen teiniäitiydestä. Ja 39 v, sinulla on ammatti ja hyväpalkkainen, aikuinen mies tukenasi, aivanko tosissaan kadehdit alaikäistä, kouluttamatonta tyttöä hurjan suuren vastuun edessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeestaan sulla on nyt asiat lasten saannin kannalta paremmin kuin ne tulevat tulevaisuudessa koskaan olemaan 🙂 Sulla on hyvät tukiverkot ja paljon apukäsiä, sukulaiset on vielä lähellä ja vaikuttavat todella kannustavilta. Ja lapsen isäkään ei todennäköisesti ole vielä uraputkessa, joten ehtii halutessaan kyllä kasvamaan isän rooliin jos on kasvaakseen - tolla tukiverkostolla pärjäät kyllä vaikka suhteenne kaatuisi.

39 ensisynnyttäjänä mua itseäni jännittää eniten juuri se, että vanhemmat ovat kaukana, ystävät muilla paikkakunnilla ja miehellä vaativa työ. Olen sulle vähän kateellinen.

Tunnen muutamia, jotka ovat saaneet lapsen alle kakskymppisenä. Kaksosteiniäitejä en tosin tunne, mutta kyllä kaikilla on elämä sujunut todella hyvin. Nelikymppisenä kiität itseäsi melkein aikuisista lapsista ja vapaudesta joka sulla silloin on.

Anna siis palaa vaan ❤️

Muistatkohan sinä 39 v lainkaan millainen olit 17 vuotiaana? MInulla on kaksi hieman tuota vanhempaa lasta enkä kyllä todellakaan olisi halunnut kummankaan rupeavan vanhemmaksi noin nuorena. Aikuiseksi kasvaminen on jo ihan tarpeeksi haasteellista ilman, että henkisesti lapsi joutuu leikkimään vanhempaa. Noita leikkimisiä näin muutaman tapauksen tyttären kaverin kavereilla, lapsi alle 18 vuotiaana, toinen lapsista on jo sijoituksessa nuoren äidin vakavan masennuksen vuoksi, toisessa tapauksessa isä lähti myös kuvioista ja äiti ja mummo tappelevat kumpi pääsee baariin, äiti vai mummo ja välillä biletetään yhdessä lapsi jaloissa kotona. Neuvoloissa on erityistukiryhmiä teiniäideille, sieltä voi saada hieman realismia haaveilleen teiniäitiydestä. Ja 39 v, sinulla on ammatti ja hyväpalkkainen, aikuinen mies tukenasi, aivanko tosissaan kadehdit alaikäistä, kouluttamatonta tyttöä hurjan suuren vastuun edessä?

Jos hänen sosiaalinen turvaverkkonsa on todella niin hyvä kuin hän kirjoittaa, niin kyllä olen siitä kateellinen. Antaisin tässä vaiheessa mitä vaan siitä, että oma äiti ja muu suku ois täällä ihan fyysisesti tukena. Raha, ammatti, eikä kokemus ei korvaa ikinä sitä. Ja ihan yhtä kokematon mä olen äitinä kuin joku 17 vuotias.

Sun ajatuksessa on sillä tavalla perää, että monella teiniäidillä raskaus on kulminaatio vuosia jatkuneille sosiaalisille ongelmille, jotka lähtee jo perhetaustasta. Tällä tytöllä asia ei vaikuta näin olevan.

Mun oma äiti oli teiniäiti/yksinhuoltaja. Hänen turvaverkkonsa toimi, ja ollaan molemmat täyspäisiä ja vastuullisia aikuisia nykyään ja ystäviä keskenämme. Samaten omat teiniäiti tuttavani ovat selvinneet hyvin, ja jälkeenpäin ovat iloisia että lapset tehtiin nuorena.

En mä kannusta ketään tietenkään lisääntymään ennen kuin itsestä tuntuu. Kuitenkin ap. oli jo päättänyt pitää lapsensa, hän on siis kypsä. Ja selviää ilman pirujen maalaajia. Kannustava ote on silti varmaan hänelle tässä vaiheessa ihan tervetullutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat pitää vauvat, niin varaudu menemään vauvanhoidossa sieltä, missä aita on matalin. Tutit ja tuttipullot, purkkiruoat ja kertakäyttövaipat on tarkoitettu elämän helpottamiseksi. Kaikkia varusteita ei tietenkään ole pakko hankkia, mutta mihinkään täydelliseen luomu-lapsentahtisuus-täysimetys-äitiyteen on ihan turha pyrkiä nuorena ja vielä kaksosten kanssa. Tsemppiä!

Tässähän se tuli se paras neuvo.

Itse sain kaksoset 34-vuotiaana, ja kauhu meinasi tulla että miten pärjätään. Esikoinen oli silloin 14v, perheen ulkopuolisia apuja ei juuri ollut, eikä loppupeleissä sitten kauheasti tarvittukaan.

Kun odotin lapsia, juttelin erään naislääkärin kanssa jolla itsellä oli jo aika isot kaksoset, hän antoi minulle tuon neuvon, että mene sieltä mistä aita on matalin, ja sitä noudattamalla hyvin meni.

Kaksoset voi herkemmin syntyä keskosina, ja niinhän meilläkin kävi, syntyivät 2kk ennen aikojaan, ja olihan se aika hirveetä haipakkaa, ei oltu käyty missään sairaalan tutustumiskäynnilläkään, eläissäni en ollut käynyt esim. keskolassa, puhumattakaan lasten teholla.  Olin itsekin aika huonossa hapessa kiireellisen sektion jälkeen, joten siinä mielessä oli ihan hyvä että lapsetkin oli kuukauden sairaalassa ennen kotiin tuloa, niin ehti itse vähän toipua. Nykyään varmaan onkin parempia apuja kaksosten kanssa ja on facen ryhmiä ym. vertaistukea.

Se oli myös hyvä että lapset oli tottuneet tiettyyn rytmiin sairaalassa, eli söivät ja nukkuivat aina yhtäaikaa. Hyvin pienestä alkoivat itsestään nukkua ensin 6h ja sitten kun 3kk ikäisenä alettiin antaa peruna-porkkanavelliä, nukkuivat jo pitkät yöunet. Aluksi piti keskosuuden takia antaa erilaisia tippoja ja pidin kirjaa sekä niistä, että imettämisestä että kumpi oli syönyt kummasta tissistä ja kuinka monta minuuttia, muuten ei ollut mitään käryä että kumpi on syönyt vähän tai paljon.

Kaksosissa on paljon vähemmän työtä kuin kahdessa peräkkäin tehdyssä lapsessa, kaksosia voi hoitaa sarjana koska heillä on aina yleensä samat tarpeet, ovat samassa kehitysvaiheessa ja oppivat odottamaan vuoroaan. Minä esim. syötin aina niin että vuorotellen kummankin suuhun lusikka, eivät koskaan hermostuneet, tiesivät aina että joka toinen lusikallinen tulee omaan suuhun.

Tuttipulloja ei tarvi kuin pari per lapsi, toisessa vellitutti toisessa tavallinen maitoa varten. Kun laittaa likoamaan tai pesaisee heti sen pullon kun lapset on juoneet/syöneet, on pullo valmiina aina kun neljän tunnin päästä sitä taas tarvii, ei tarvi mitään pullorumbaa mistä toiset pelottelee. Pulloja ja tutteja ei tarvi keittää kuin sillointällöin, niin tehtiin keskolassakin. Tippa fairyä ja pulloharjalla pesu, ei mene kuin minuutti per pullo.

Kaksoset on siitä erikoiset, että eivät koskaan ole heränneet toisen itkuun. Toinen voi huutaa vieressä kuin palosireeni, ja toinen nukkua puksuttaa menemään. Meidän lapset alkoi heräillä öisin sitten vähän isompana, taaperona ja vielä leikki-ikäisenäkin tuli niitä kausia. Mutta aina heräsi vain toinen, aina muutaman päivän tai viikon sykleissä jompi kumpi heräsi yöllä itkemään, ja sitten vaihtoivat vuoroa, koskaan ei ollut sellaista että molemmat olisivat itkeneet.

Ja nykyvaipat on pintakuivia, saa olla tosi täynnä pissaa ja jopa kakkaa jos ei ole ihottumaa pyllyssä, niin eivät itke vaipan takia, mutta jos itkevät esim. tylsyyttä, se auttaa kun ottaa housut ja vaipan pois, rakastavat sitä tunnetta kun viileä potkiskella.

Mitä rauhallisempi vanhempi on, sitä rauhallisempi lapsi. Lapset vaistoaa vanhemman hermostuneisuuden ja siksi itkevät.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kaksosista kokemusta, serkkuni sai esikoisikseen kaksoset 21-veenä. Minun kaksi ekaa syntyi vuoden välein.

Kuluja tulee tuplasti. 2 pinnasänkyä, kaksostenrattaat. Niiden kanssa ei voi mennä minne vaan, sillä eivät mahdu ihan kaikista julkisista liikennevälineistä....Suosittelen ajokortin hommaamista, jos asut kauempana palveluista. Mutta saat varmaan kuskausapua isältäsi nyt alkuun.

Et tarvitse sellaisia tarvikkeita kuin kantoreppu tai kantoliina. Aika moni vauvatarvike on turha. Joten älä lankea niihin.

Valvomista tulee ja paljon, riippuen lapsosten syöntirytmistä ja unirytmistä. Kun sen ekan vuoden-kaksi jaksaa, yleensä hiukan helpottaa. Alkavat kiinnostua leikkimisestä ja leikkikaverihan on sitten valmiina siinä. Serkkuni oli vaimonsa kanssa ekana vuonna kyllä ihan zombin näköinen, mutta hengissä selvisivät. Kumpikin valmistui ja uusi lapsi eli toiset kaksoset tuli sitten kolmenkympin korvilla. Nyt ovat kaikki jo kotoa muuttaneet opiskelemaan... ja aikaa harrastaa.

Hoida opintosi niin pitkälle kuin pystyt ja jatka opiskelujasi heti, kun pienet voi viedä tarhaan.

Äläkä tee ennen kunnon työpaikan saantia lisää lapsia, sinun pitää pystyä elättämään heidät aikuisiksi saakka, ja yh sinusta luultavasti tulee. Minulla on tällä hetkellä 3 teini-ikäistä 13-17 v, ja aina ovat käsi ojossa. (Onneksi en ole yh, ja on töitä.) Pieni on 6 v, ja kulut lähinnä tarhamaksu, ruokaa ja vaatetta. Jälkimmäisiä löytyy hyvin kirppareilta ja alennusmyynneistä.

Sen sanon, että jos ette asu yhdessä, todennäköisesti se lapsen isä tulee häipymään kuvioista. Voit varautua siihen, että tästä tulee sinun projektisi. Tulet olemaan sikaväsynyt ja kärttyinen tyttö, ja sitä se lasten isä ei tajua, jos ei ole arjessa mukana. Kun se tajuaminen tuntuu olevan vaikeaa ihan niille samassa taloudessa asuville miehillekin.

Nykyään kaksosten rattaat ja vaunut on suurinpiirtein saman levyisiä kuin normaalitkin rattaat ja vaunut. Oisko kapeimpien leveys ollut 67cm.. Ja kantoreppu/liina on kätevä, kun saa kädet vapaaksi esim kauppakasseille, voi tiskata ym. En tosib tiedä miten kaksosten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kaksosten kanssa on rankkaa oli sitä ikää sitten 17 tai 37. Ja se on ihan eri asia kuin yhden lapsen kanssa, joten anna kaikkien yksi kerrallaan lapsensa tehneiden vanhempien neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pyydä ja ota vastaan apua. Monikkoperheille sitä on saatavilla. Pidä kiinni ystävistäsi, mutta älä yritäkään pitää heitä kaikkia. Vanhemmaksi tulo karsii kaverijoukkoa kovalla kädellä, mutta pari hyvää on paljon parempi kuin kasa keskinkertaisia. Monikkoperheillä on oma yhdistyksensä, suosittelen lämpimästi sitä.

Mutta kyllä sinä selviät. Ihan varmasti.

Monikkoperheiden yhdistykseen kuuluvat saa myös alennuksia joistain lastentervikeliikkeistä, ainakin Ozbabystä ollaan saatu.