Kaikkien kokeneiden äitien neuvot tänne! (17v ja raskaana)

Ei ole kaksosista kokemusta. Aikamoinen juttu! Se, että nuorena raskaaksi tullut saa kaksoset, on aika harvinaista! Yhdenkin lapsen kanssa on tosi rankkaa, mutta jos tosiaan sinulla on hyvät tukiverkostot, etköhän selviä siinä, missä joku toinenkin. Vaikutat järkevältä nuorelta. Tuossa tilanteessa varmasti kannattaa jatkaa asumista vanhempien luona.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaksosista kokemusta. Aikamoinen juttu! Se, että nuorena raskaaksi tullut saa kaksoset, on aika harvinaista! Yhdenkin lapsen kanssa on tosi rankkaa, mutta jos tosiaan sinulla on hyvät tukiverkostot, etköhän selviä siinä, missä joku toinenkin. Vaikutat järkevältä nuorelta. Tuossa tilanteessa varmasti kannattaa jatkaa asumista vanhempien luona.

Kiitos rohkaisusta, sitä tarvitaan tässä tilanteessa. Noista asumiskuvioista puhuimmekin eilen perheeni kanssa, eli jos nyt aion raskautta jatkaa, niin asumme ainakin ensimmäisen vuoden vielä kotona. 

Ap

No ei ole kaksosista kokemusta, serkkuni sai esikoisikseen kaksoset 21-veenä. Minun kaksi ekaa syntyi vuoden välein.

Kuluja tulee tuplasti. 2 pinnasänkyä, kaksostenrattaat. Niiden kanssa ei voi mennä minne vaan, sillä eivät mahdu ihan kaikista julkisista liikennevälineistä....Suosittelen ajokortin hommaamista, jos asut kauempana palveluista. Mutta saat varmaan kuskausapua isältäsi nyt alkuun.

Et tarvitse sellaisia tarvikkeita kuin kantoreppu tai kantoliina. Aika moni vauvatarvike on turha. Joten älä lankea niihin.

Valvomista tulee ja paljon, riippuen lapsosten syöntirytmistä ja unirytmistä. Kun sen ekan vuoden-kaksi jaksaa, yleensä hiukan helpottaa. Alkavat kiinnostua leikkimisestä ja leikkikaverihan on sitten valmiina siinä. Serkkuni oli vaimonsa kanssa ekana vuonna kyllä ihan zombin näköinen, mutta hengissä selvisivät. Kumpikin valmistui ja uusi lapsi eli toiset kaksoset tuli sitten kolmenkympin korvilla. Nyt ovat kaikki jo kotoa muuttaneet opiskelemaan... ja aikaa harrastaa.

Hoida opintosi niin pitkälle kuin pystyt ja jatka opiskelujasi heti, kun pienet voi viedä tarhaan.

Äläkä tee ennen kunnon työpaikan saantia lisää lapsia, sinun pitää pystyä elättämään heidät aikuisiksi saakka, ja yh sinusta luultavasti tulee. Minulla on tällä hetkellä 3 teini-ikäistä 13-17 v, ja aina ovat käsi ojossa. (Onneksi en ole yh, ja on töitä.) Pieni on 6 v, ja kulut lähinnä tarhamaksu, ruokaa ja vaatetta. Jälkimmäisiä löytyy hyvin kirppareilta ja alennusmyynneistä.

Sen sanon, että jos ette asu yhdessä, todennäköisesti se lapsen isä tulee häipymään kuvioista. Voit varautua siihen, että tästä tulee sinun projektisi. Tulet olemaan sikaväsynyt ja kärttyinen tyttö, ja sitä se lasten isä ei tajua, jos ei ole arjessa mukana. Kun se tajuaminen tuntuu olevan vaikeaa ihan niille samassa taloudessa asuville miehillekin.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kaksosista kokemusta, serkkuni sai esikoisikseen kaksoset 21-veenä. Minun kaksi ekaa syntyi vuoden välein.

Kuluja tulee tuplasti. 2 pinnasänkyä, kaksostenrattaat. Niiden kanssa ei voi mennä minne vaan, sillä eivät mahdu ihan kaikista julkisista liikennevälineistä....Suosittelen ajokortin hommaamista, jos asut kauempana palveluista. Mutta saat varmaan kuskausapua isältäsi nyt alkuun.

Et tarvitse sellaisia tarvikkeita kuin kantoreppu tai kantoliina. Aika moni vauvatarvike on turha. Joten älä lankea niihin.

Valvomista tulee ja paljon, riippuen lapsosten syöntirytmistä ja unirytmistä. Kun sen ekan vuoden-kaksi jaksaa, yleensä hiukan helpottaa. Alkavat kiinnostua leikkimisestä ja leikkikaverihan on sitten valmiina siinä. Serkkuni oli vaimonsa kanssa ekana vuonna kyllä ihan zombin näköinen, mutta hengissä selvisivät. Kumpikin valmistui ja uusi lapsi eli toiset kaksoset tuli sitten kolmenkympin korvilla. Nyt ovat kaikki jo kotoa muuttaneet opiskelemaan... ja aikaa harrastaa.

Hoida opintosi niin pitkälle kuin pystyt ja jatka opiskelujasi heti, kun pienet voi viedä tarhaan.

Äläkä tee ennen kunnon työpaikan saantia lisää lapsia, sinun pitää pystyä elättämään heidät aikuisiksi saakka, ja yh sinusta luultavasti tulee. Minulla on tällä hetkellä 3 teini-ikäistä 13-17 v, ja aina ovat käsi ojossa. (Onneksi en ole yh, ja on töitä.) Pieni on 6 v, ja kulut lähinnä tarhamaksu, ruokaa ja vaatetta. Jälkimmäisiä löytyy hyvin kirppareilta ja alennusmyynneistä.

Sen sanon, että jos ette asu yhdessä, todennäköisesti se lapsen isä tulee häipymään kuvioista. Voit varautua siihen, että tästä tulee sinun projektisi. Tulet olemaan sikaväsynyt ja kärttyinen tyttö, ja sitä se lasten isä ei tajua, jos ei ole arjessa mukana. Kun se tajuaminen tuntuu olevan vaikeaa ihan niille samassa taloudessa asuville miehillekin.

Neuvoistasi on varmasti paljon apua tulevaisuudessa, kiitos siis niistä. Hankintojen suhteen olen sikäli onnekkaassa tilanteessa, että saan isosiskoltani sekä serkultani suurimman osan isoimmista hankinnoista. He lupasivat minulle myös vauvanvaatteet, joita eivät ole vielä ehtineet antaa pois. 

Opiskeluista sen verran, että ehdin todennäköisesti suorittamaan toisen vuoden lukio-opinnot loppuun. Äitiysloman jälkeen sitten viimeisen vuoden opinnot, varmaan suurimmaksi osaksi etänä käytynä. Kokeet kuitenkin pakko mennä tekemään koululle. Sen jälkeen sitten lapset päiväkotiin ja jatko-opiskelemaan. Aivan älyttömän rankkaahan se varmasti tulee olemaan, mutta kaikkeni ainakin aion yrittää.

Ap

Kaksosten kanssa on rankkaa oli sitä ikää sitten 17 tai 37. Ja se on ihan eri asia kuin yhden lapsen kanssa, joten anna kaikkien yksi kerrallaan lapsensa tehneiden vanhempien neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pyydä ja ota vastaan apua. Monikkoperheille sitä on saatavilla. Pidä kiinni ystävistäsi, mutta älä yritäkään pitää heitä kaikkia. Vanhemmaksi tulo karsii kaverijoukkoa kovalla kädellä, mutta pari hyvää on paljon parempi kuin kasa keskinkertaisia. Monikkoperheillä on oma yhdistyksensä, suosittelen lämpimästi sitä.

Mutta kyllä sinä selviät. Ihan varmasti.

Olen skeptinen, että pystyt hoitamaan lukion loppuun +lapset kotona? Vuoden vanhat kaksoset ei kyllä anna sulle lukurauhaa.

Kuulostaa siltä että sulla on nuoresta iästä huolimatta paremmat edellytykset kaksosten kasvattamiseen kuin monella muulla. Jo pelkästään se että saat asua kotona jossa on itsesi lisäksi kaksi muuta aikuista (vanhempasi) on todella iso asia. Monella vanhemmalla äidillä on sellainen tilanne että on joko yksinhuoltaja tai naimisissa miehen kanssa josta ei ole yhtään mitään apua missään.

Suunnitelmasi opintojen suhteen kuulostaa myös oikein hyvältä.

Tsemppiä ap, sä pystyt siihen!

Vierailija kirjoitti:

Kaksosten kanssa on rankkaa oli sitä ikää sitten 17 tai 37. Ja se on ihan eri asia kuin yhden lapsen kanssa, joten anna kaikkien yksi kerrallaan lapsensa tehneiden vanhempien neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pyydä ja ota vastaan apua. Monikkoperheille sitä on saatavilla. Pidä kiinni ystävistäsi, mutta älä yritäkään pitää heitä kaikkia. Vanhemmaksi tulo karsii kaverijoukkoa kovalla kädellä, mutta pari hyvää on paljon parempi kuin kasa keskinkertaisia. Monikkoperheillä on oma yhdistyksensä, suosittelen lämpimästi sitä.

Mutta kyllä sinä selviät. Ihan varmasti.

Kiitos! Pakko sanoa, että olen todella yllättynyt. Ajattelin että kaikki haukkuisivat minut täällä pystyyn ja alapeukkuja satelisi, mutta sen sijaan olen saanut rohkaisua, kannustusta, ja mittaamattoman arvokkaita neuvoja! Kiitos ihan oikeasti teille kaikille, positiiviset kommentit ja neuvonne todella auttavat minua tässä tilanteessa. 

Ap

Jos lasten isä on lähtenyt lätkimään niin ehdottomasti laita se maksamaan elareita koska se on lastesi oikeus. Ei mulla muuta.

Tässä muutama perusasia, jotka olisi ollut kiva tietää aikanaan siinä ihan alussa...

1. Vauvalla on oikeasti vain kolme pääsyytä miksi se itkee. Pääsyyt: nälkä, märkä vaippa ja väsymys. Tarkista nämä aina ensin ja hoida kuntoon.

2. Toissijaiset itkun syyt: sylin tarve ja mahan väänteet. Vauva kaipaa läheisyyttä ja syliä.

Muista AINA röyhtäyttää lapsi kun se on syönyt. Jos tarvitaan korviketta niin tässä nyt sitten ihan oikea mainos: Nutrilon Omneo muutti elämämme. Tämä on ainoa vastike, joka ei aiheuttanut mahan väänteitä kummallekaan lapsellemme. Ja esikoisen kanssa testasimme aivan jokaista tuotetta koska parin kuukauden unettomuus...

3. Syötä vauva aina kun sillä on nälkä. Vaihda vaippa kun se on märkä. Anna vauvan nukkua kun sitä unettaa. Älä seuraa mitään annosteluohjeita, pakettien ohjeistuksia tai ruokintavälejä muutoin kuin niin ettei ravinnon vuorokausiannos jää alle minimin.

4. Kun vauva itkee kokeile asioita rauhallisesti ja yksi kerrallaan. Vaikka tekisit juuri sen asian, jota hän pyytää, hän tarvitsee hetken aikaa rauhoittuakseen. Lisäksi vauva kyllä huomaa jos häsläät tolkuttomasti.

5. Itku on ainoa kieli, jonka vauva osaa. Vauva ei ikinä itke turhaan tai muita kiusatakseen. Itku on pyyntö ja vanhemman tehtävä on osata tulkita se. Parhaimmillaan alat vähän ajan päästä erottaa itkujen lajit toisistaan.

6. NUKU aina kun se on mahdollista. Et voi ikinä tietää tulevaisuudesta. Et voi tehdä päätöksiä tyyliin "huomenna nukun sitten nämä univelat pois". Huominen saattaa mennä niin sanotusti käteen.

7. Hanki taukoja hoitovastuusta tai pääsi pehmenee. Tauko ei siis ole sitä, että lepäät hetken sohvalla vaan sitä, että lapsi on jonkun toisen aikuisen vastuulla ja sinä poissa paikalta.

8. Viimeistään 4 kuukauden kohdalla yleensä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen skeptinen, että pystyt hoitamaan lukion loppuun +lapset kotona? Vuoden vanhat kaksoset ei kyllä anna sulle lukurauhaa.

Tiedän että se kuulostaa lähes mahdottomalta ajatukselta, ja se varmasti tuleekin olemaan todella haastavaa. Mutta puhuin asiasta eilen perheeni kanssa, ja vanhempani ja sisarukseni lupasivat katsoa lasten perään jotta saisin luettua. Minulla on muutenkin todella iso ja tiivis suku, ja tiedän että mummi, kummit, serkut ja muut ottavat mielellään lapseni hoitoon pariksi tunniksi jotta saan luettua. 

Nyt varmaan kuulostan siltä, etten hoida itse lapsiani vaan annan ne sukulaisteni hoidettavaksi... Ei, en tarkoittanut sitä. Tottahan se kuitenkin on, että tulen sen lukiovuoden aikana varmasti tarvitsemaan paljon apua. Onneksi se on kuitenkin vain vuosi, ja se menee nopeasti vaikka näin sanottuna kuulostaakin pitkältä ajanjaksolta. 

Voi tietenkin myös olla, etteivät suunnitelmani onnistu. Jos niin käy, niin sitten vaan pistetään suunnitelmat uusiksi. Jos perheestäni tuntuu, että he joutuvat ottamaan liian ison vastuun lapsista, niin asialle tehdään jotain, se on varma. Minun lapseni he kuitenkin ovat, eivät äitini ja isäni. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaksosten kanssa on rankkaa oli sitä ikää sitten 17 tai 37. Ja se on ihan eri asia kuin yhden lapsen kanssa, joten anna kaikkien yksi kerrallaan lapsensa tehneiden vanhempien neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pyydä ja ota vastaan apua. Monikkoperheille sitä on saatavilla. Pidä kiinni ystävistäsi, mutta älä yritäkään pitää heitä kaikkia. Vanhemmaksi tulo karsii kaverijoukkoa kovalla kädellä, mutta pari hyvää on paljon parempi kuin kasa keskinkertaisia. Monikkoperheillä on oma yhdistyksensä, suosittelen lämpimästi sitä.

Mutta kyllä sinä selviät. Ihan varmasti.

No tässäpä kypsä ja todella hyödyllinen näkemys...

Mieti nyt ihan vakavasti. Olet 17, vielä lapsi. Jos päätät jatkaa raskautta se määrää elämäsi kulun pitkälle tulevaisuuteen. Millaisia haaveita sinulla on ollut elämällesi? Haaveilitko jostain pitkistä opinnoista lukion jälkeen? Matkustelut? Biletykset? Kaikki nyt jää. Ei siinä mitään jos sen oikeasti olet pohtinut ja hyväksyt tuon. Mutta jos jo nyt tuntuu, että jä kaihertamaan elämätön nuoruud, asiat mitä et ole kerennyt tehdä miettisin vielä useamman kerran. Kaksoset noin nuorena. Päädyt erittäin varmasti yksinhuoltajaksi. Vanhempasi ovat tod näk vielä työelämässä, eivät he kykene sinua määrättömästi auttamaan ja valvomaan vauvojen kanssa. Miten jaksat, mitä teet kun suunnittelet noin vuoden ikäisten lasten kanssa muuttavasi omilleen? Missä opiskelet, onko haluamaasi koulutusta samalla paikkakunnalla missä vanhempasi asuvat vai joudutko muuttamaan lasten kanssa. Miten siellä ryhmäydyt, muut lähtevät bilettämään, sinä hyökkäät hakemaan lapsia hoidosta. Kestätkö valinnan pidemmän päälle katkeroitumatta?

Itse päädyin aborttiin 19-vuotiaana, juuri yliopisto-opinnot aloitettuani. Olisin jäänyt yksinhuoltajaksi, minulla oli kunnianhimoiset suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ja olin juuri aikuistumassa tiukkojen kotiolojen jälkeen. Päätös oli raskas mutta minulle hyvä. Tapasin nykyisen mieheni paljon myöhemmin ja opiskeltuani, matkusteltuani sain kaksi lasta yli 35-vuotiaana. En kokenut, että lapset sitoivat minua mihinkään vaan toivat paljon lisää, olin jo juoksuni juossut ja saanut elää pitkään itsekästä elämää. Tiedän, että olisin katkeroitunut jos olisin ruvennut yksinhuoltajaksi 19-vuotiaana, en olisi kovin häävi äiti ollut niin lapsellisena, kunnianhimoisena ja elämännälkäisenä. Mutta me olemme erilaisia. Mieti nyt tarkasti mitä teet, käy vaikka jonkun puolueettoman (esim. psykologi) luona selvittämässä ajatuksiasi.

Olen itsekin nuorena esikoiseni saanut, mutta en kuitenkaan kaksosia, ja vastaan nyt tähän aloitukseen sillä oletuksella, että AP on tosiaan päättänyt jatkaa raskautta :) Sain siis oman lapseni heti lukion jälkeen ja nyt olen 30. Kaksosuuden haasteissa en osaa auttaa, mutta sen tiedän, että kaikki hoitoapu tulee olemaan ehdottomasti tarpeen!

Jos vanhempasi ovat valmiita auttamaan ja lasten isäkin on kuvioissa, sinulla on todella hyvät edellytykset pärjätä lasten kanssa. Koeta hoitaa koulu niin pitkälle kuin mahdollista ennen lasten syntymää, ja jatkaa opintoja viimeistään vauvojen ollessa noin vuoden vanhoja. Suosittelen kokopäivähoitoa, jotta ehdit opiskella 8 h päivisin ja kaikki illat pystyt olemaan sitten lasten kanssa. Hyvällä tuurilla opiskelu sujuu paremmin lasten saamisen jälkeen, kun ei ole mahdollista jättää hommia viime tinkaan ja lukea kokeisiin yms. yötä myöten.

Jatko-opiskelemaan - oli sitten kyse yliopistosta tai AMK:sta - kannattaa lähteä mahdollisimman pian lukion jälkeen. Jos olet nyt vuoden tai pari poissa kuvioista, niin ehdit silti hyvin muiden matkaan kolmannen asteen opintoihin. Monille tulee välivuosia ja sellaista itsensä etsimistä muutenkin, joten et ole mitenkään poikkeuksellinen, vaikka et aloita kolmatta astetta heti 18-19-vuotiaana. Vanhempana kannattaa varautua siihen, että suurimmat opiskelijariennot ja työn tekeminen opintojen ohella saa jäädä haaveeksi. Opinnoista selviää kyllä pientenkin lasten kanssa, ja jos nostat opintolainaa sekä olet vielä asumistuen piirissä, selviät myös taloudellisesti. Todennäköisesti olet paljon kypsempi aloittamaan opinnot ja sitoutumaan niihin. Itse valmistuin maisteriksi hyvin arvosanoin ja aloitin tohtoriopinnot työn ohella, vaikka sain kaksi lasta lisää opintojen aikana.

Varaudu henkisesti siihen, että jossain tässä kolmenkympin tienoilla voi tulla jakso, jolloin kadut nuorena äidiksi ryhtymistä. Se on kuitenkin ohimenevä kriisi eikä sitä tule kaikille. Asioita helpottaa suunnattomasti, jos jo nyt asennoidut niin, että saat nyt nämä kaksoset etkä yhtään lasta enää tulevaisuudessa... :) Eli pystyt näkemään itsesi siinä tilanteessa, kun omat lapset ovat melkein täysi-ikäisiä ja muut vasta aloittelevat pikkulapsiaikaa ja ruuhkavuosia. Vaikka nuorena äitinä menettää opiskeluajan ja nuoren aikuisuuden vapauden, niin toisaalta saa olla aikuisten lasten vanhempi pidempään ja nauttia enemmän siitä ajasta, kun oma työura on hyvällä mallilla ja terveys ym. on vielä tallessa. (Tarkoituksena ei missään nimessä ole kritisoida muiden lastentekoikää vaan kannustaa ap:ta, huom.!) Toki jos haaveilet isosta perheestä ja iltatähdestä tulevaisuudessa, niin sitten et kriiseile asian kanssa kuten itse tein.

Jos todella olet valmis saamaan kaksoset nyt, niin tulet varmasti selviämään siitä! Jos lapsilla ei ole mitään pahoja sairauksia tmv. niin loppu on oikeastaan omasta asenteesta kiinni. Oman kokemuksen mukaan nuorempana jaksaa oikeasti paljon paremmin esimerkiksi valvomisia ja muutenkin. Minulle oli helpompi sopeutua äitiyteen nuorena kun ei ollut vielä ehtinyt tottua aikuisuuteen ja sen mukanaan tuomaan vapauteen - nyt voisi olla paljon hankalampaa tulla äidiksi, kun esimerkiksi oma ura vaatii paljon sitoutumista.

Tsemppiä ja kaikkea parasta raskaudellesi ja tulevaisuudelle!

14 jatkaa vielä: Ei yksinhuoltajuuskaan ole mikään mahdoton, elinikäinen taakka kannettavaksi. Olet vielä nuori, ja tosiaan on kyllä todennäköisintä että parisuhde ei tule kestämään (tilastot). Olen oman nuoren äitiyteni myötä tutustunut samassa tilanteessa olleisiin äiteihin, ja vaikka useimmat saivat lapsensa yksin, viimeistään tässä iässä kaikki ovat onnellisesti parisuhteessa taas. Tietenkin äitiys voi olla haitaksi parisuhdemarkkinoilla vaikkapa nyt 22-vuotiaana, mutta myöhemmin isot ja suht itsenäiset lapset ovat enemmänkin etu kuin haitta.

Ihana juttu, että sulla on vahva tukiverkko perheestäsi. Hyödynnä sitä ja muista antaa aikaa myös itsellesi, vaikka päävastuu vauva-arjesta onkin sinulla (ja lasten isällä).

Tsemppiä!

Pärjäät varmasti, mutta eihän se helppoa tule olemaan. Kaksosissa on se hyvä puoli, että heistä on jo varhain seuraa toisilleen - jo silloin kun vasta köllöttelevät vierekkäin. Kun alkavat liikkumaan, vielä enemmän. Aina on kaveri.

Jos haluat pitää vauvat, niin varaudu menemään vauvanhoidossa sieltä, missä aita on matalin. Tutit ja tuttipullot, purkkiruoat ja kertakäyttövaipat on tarkoitettu elämän helpottamiseksi. Kaikkia varusteita ei tietenkään ole pakko hankkia, mutta mihinkään täydelliseen luomu-lapsentahtisuus-täysimetys-äitiyteen on ihan turha pyrkiä nuorena ja vielä kaksosten kanssa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksosten kanssa on rankkaa oli sitä ikää sitten 17 tai 37. Ja se on ihan eri asia kuin yhden lapsen kanssa, joten anna kaikkien yksi kerrallaan lapsensa tehneiden vanhempien neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pyydä ja ota vastaan apua. Monikkoperheille sitä on saatavilla. Pidä kiinni ystävistäsi, mutta älä yritäkään pitää heitä kaikkia. Vanhemmaksi tulo karsii kaverijoukkoa kovalla kädellä, mutta pari hyvää on paljon parempi kuin kasa keskinkertaisia. Monikkoperheillä on oma yhdistyksensä, suosittelen lämpimästi sitä.

Mutta kyllä sinä selviät. Ihan varmasti.

No tässäpä kypsä ja todella hyödyllinen näkemys...

No joo, myönnän tuon olevan jyrkästi sanottu ja muotoilin huonosti. Tarkoitin lähinnä sitä, että omaa vanhemmuuttaan ei kannata yrittää verrata niiden tekemisiin, joilla on ollut vain yksi vauva kerrallaan. Että kun tulee sellaisia sinällään hyvää tarkoittavia vinkkejä ja näkemyksiä ja kasvatuksellisia ihanteita, jotka ei vaan kahden kanssa onnistu, niin ei kannata ottaa itseensä. Sitä luulisi, että kaksoset on niinkuin vauva, mutta vaan tuplana. Ei se ole, on ihan eri laji. Vähän niinkuin laskettelusuksetkaan ei ole kaksi lumilautaa. :)

Ja älä anna muiden tehdä iästäsi numeroa. Toki on nuo koulunkäynnit ja asumiset ja toimeentulot, jotka on kohdallasi eri juttu kuin aikuisemmalla odottajalla. Mutta siihen itse äitiyteen hyppää jokainen ensimmäisellä kerralla yhtä raakileena eikä siinä iällä ole merkitystä suuntaan tai toiseen.

Aivan varmasti selviät, muistelisin lukeneeni jostakin, että kaksosten odottaja saa jotakin apua tarvittaessa lastenhoidossa? Ainakin saat tietääkseni kaksi äitiyspakkausta. Sinun pitää vain hankkia sitten kaksi kappaletta kaikkea. Alkuun silti kannattaa ainakin sängyssä pitää yhdessä molempia. Ei ole kokemusta kaksosista, joten oikein muuta en osaa sanoa, mutta kyllä sinä selvitä. Sinänsä on hyvä, että olet nuori, jaksat paljon paremmin kuin reilu kolmekymppisenä.