Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menenkö sairaalaan että lapsiperheellisenä saan sairastaa rauhassa?
15.02.2018 |
Mulla kuumetta 39 astetta ja mies on sitä mieltä että hän ei voi töistä lähteä ja tulla lapsia hoitamaan koska lapset eivät ole kipeitä ja minä voin ottaa lääkettä. Joo voin kyllä ja olen ottanut jo kaiken mahdollisen. Piirretyt pyörii mutta lapset huomaavat että en ole kunnossa ja haluavat koko ajan huomiota, syliä yms ja ovat juuro nyt erittäin haastavia koska en jaksa kunnolla. Mies onkin näköjään naimisissa työnsä kanssa eikä minun. Menenkö lasten kanssa sairaalaan ja soitan miehelle että tulee hakemaan lapset koska heitä ei voi sinne hoitoon ottaa, vai mitä teen että saan levättyä ja paranneltua??
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täältähän löytyikin hienosti vertaistukea, kiitos kaikille empatiasta! Ei ole ketään sukulaista 500km säteellä. Ap
Ymmärrän ap sinua hyvin. Olen isoäiti, joka olen influensassa itse ja hoitanut miniää, kolmea lasta kohta kaksi viikkoa ja samaa tautia sairastava mieheni on ollut apuna.
Poika oli pari päivää hoitajana.
Meille vanhoille annettu rokote oli yhtä tyhjän kanssa, sillä v..mäinen tauti tuli , vaikka ei ole koskaan ennen rokotettuna tullut.
Huomenna vielä jaksettava.
Olet ehkä kuullutkin eri viruskannoista.
100% suojaa ei rokote takaa.
Halutessaan voi ottaa laajemman rokotteen yksityiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaalahoitoon pääsee sairauden, ei lastenhoito-ongelmien perusteella.
Ap on sairas.
Ap, et siis pääse osastolle pelkästään omasta halusta. Muille, niitä 4-valenttisia rokotteita ei juurikaan enää ole saatavissa yksityisillä lääkäriasemilla, ei niitäkään noin vain oteta.
Edes vakavasti sairaat eivät aina saa riittävän pitkää sairaalahoitoa, koska resursseja ei ole.
Kotiäiti menee hotelliin, ja maksaa itse tai mies. Tai mökille, vuokraa sellaisen jos ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen pahoillani. Mulla ei ole myöskään mitään tukiverkkoa kun kummatkaan isovanhemmat ei auta mitenkään. Ihan periaatteestakasn ei hoida lapsia, edes pientä hetkeä vaikka olis elämän ja kuoleman kysymys. Muutaman kerran on ollu oikein kunnon hätä ja kriisi, ja silloin pyysin itkien apua. Oma äitiblöi luurin korvaan ja anoppi tiuskaisi että johan olen sanonut, että autan vain omaa tytörtäni!! Silloin olisin halunnut hypätä katolta, ahdisti ja oli hirveä hätä.
Näitä hätätilanteita kolmen pienen kanssa oli useamminkin ja ikinä ei apua saanut. Se tuntuu vieläkin hirveältä. Onneksi mies auttoi minkä kerkesi mutta usein nämä hätätilanteen sattui kun mies oli työmatkalla (euroopassa).Apn tilanteessa taitaa pahinta olla se hädän tunne ja pelottava tietovsiitä että apua ei saa. En minäkään tässä 10v aikana mitä lapsia on ollut, ole niinkään ollut pettynyt tai ahdistunut siihen että sairaana pitää hoitaa lapset tai että kertaakasn ei ole ollut miehen kanssa yhteistä iltaa kaksin. Pahon on se kalvava pelko ja tieto, että tosi hädän tulken kukaan ei auta, oma suku kääntää selän ja on välinpitämätöntä. Omat vanhempani jättäisivät minut vaikka kuolemaan, heitä ei tipan vertaa kiinnosta onko ona lapsi elossa, kärsiikö tai onko sairas.
Tätä se vaan on ap. Nykypäivänä on pakko jaksaa ja pärjätä yksin. Mutta historian valossa tämä on luonnotonta, siis se että yksin pitää selvitä kaikesta ja sukua ja isovanhempia ei lapsenlapset tippaakaan kiinnosta.
No jos oma tukiverkosto on ihan täysi nolla, niin siihen kannattaa varautua jo lapsentekoa suunnitellessa, miettiä juuri miten toimia poikkeustilanteissa tai sitten jättää lapset tekemättä. Jos sukuun syntyy lapsi niin ei se velvoita ketään muita mihinkään paitsi vanhempia. Se lastenteko on oma valinta.
Tässä oikein malliesimerkki tylyttäjästä. Kyllä ne lapset moraalisestivelvoittaa, minä tunnen vastuuta suvun lapsista, naapurin lapsista, oman lapsen kaverilapsista ja jopa maailman lpsista. Autan ja turn kykyni mukasn, hoidan ja tuen (masilman lapsia kuukausilahjoittajana). Eli minun vanhempani ja appivsnhempani niitä hulluja ovat kun eivät välitä muista kuin itsestään.
T. Se tukiverkoton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen pahoillani. Mulla ei ole myöskään mitään tukiverkkoa kun kummatkaan isovanhemmat ei auta mitenkään. Ihan periaatteestakasn ei hoida lapsia, edes pientä hetkeä vaikka olis elämän ja kuoleman kysymys. Muutaman kerran on ollu oikein kunnon hätä ja kriisi, ja silloin pyysin itkien apua. Oma äitiblöi luurin korvaan ja anoppi tiuskaisi että johan olen sanonut, että autan vain omaa tytörtäni!! Silloin olisin halunnut hypätä katolta, ahdisti ja oli hirveä hätä.
Näitä hätätilanteita kolmen pienen kanssa oli useamminkin ja ikinä ei apua saanut. Se tuntuu vieläkin hirveältä. Onneksi mies auttoi minkä kerkesi mutta usein nämä hätätilanteen sattui kun mies oli työmatkalla (euroopassa).Apn tilanteessa taitaa pahinta olla se hädän tunne ja pelottava tietovsiitä että apua ei saa. En minäkään tässä 10v aikana mitä lapsia on ollut, ole niinkään ollut pettynyt tai ahdistunut siihen että sairaana pitää hoitaa lapset tai että kertaakasn ei ole ollut miehen kanssa yhteistä iltaa kaksin. Pahon on se kalvava pelko ja tieto, että tosi hädän tulken kukaan ei auta, oma suku kääntää selän ja on välinpitämätöntä. Omat vanhempani jättäisivät minut vaikka kuolemaan, heitä ei tipan vertaa kiinnosta onko ona lapsi elossa, kärsiikö tai onko sairas.
Tätä se vaan on ap. Nykypäivänä on pakko jaksaa ja pärjätä yksin. Mutta historian valossa tämä on luonnotonta, siis se että yksin pitää selvitä kaikesta ja sukua ja isovanhempia ei lapsenlapset tippaakaan kiinnosta.
No jos oma tukiverkosto on ihan täysi nolla, niin siihen kannattaa varautua jo lapsentekoa suunnitellessa, miettiä juuri miten toimia poikkeustilanteissa tai sitten jättää lapset tekemättä. Jos sukuun syntyy lapsi niin ei se velvoita ketään muita mihinkään paitsi vanhempia. Se lastenteko on oma valinta.
Niin että tukiverkottomilla ei ole oikeutta tehdä lapsia? Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas sentään, kuka ottaa maailman murheita vielä taakaksi. Ellei tukiverkostoa ole, ja sitä tarvitsee, niin jättää lapset tekemättä. Kyllä eläimistä on enemmän iloa.
Tukiverkottomat pysyköön lapsettomina, kehtaattekin valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen pahoillani. Mulla ei ole myöskään mitään tukiverkkoa kun kummatkaan isovanhemmat ei auta mitenkään. Ihan periaatteestakasn ei hoida lapsia, edes pientä hetkeä vaikka olis elämän ja kuoleman kysymys. Muutaman kerran on ollu oikein kunnon hätä ja kriisi, ja silloin pyysin itkien apua. Oma äitiblöi luurin korvaan ja anoppi tiuskaisi että johan olen sanonut, että autan vain omaa tytörtäni!! Silloin olisin halunnut hypätä katolta, ahdisti ja oli hirveä hätä.
Näitä hätätilanteita kolmen pienen kanssa oli useamminkin ja ikinä ei apua saanut. Se tuntuu vieläkin hirveältä. Onneksi mies auttoi minkä kerkesi mutta usein nämä hätätilanteen sattui kun mies oli työmatkalla (euroopassa).Apn tilanteessa taitaa pahinta olla se hädän tunne ja pelottava tietovsiitä että apua ei saa. En minäkään tässä 10v aikana mitä lapsia on ollut, ole niinkään ollut pettynyt tai ahdistunut siihen että sairaana pitää hoitaa lapset tai että kertaakasn ei ole ollut miehen kanssa yhteistä iltaa kaksin. Pahon on se kalvava pelko ja tieto, että tosi hädän tulken kukaan ei auta, oma suku kääntää selän ja on välinpitämätöntä. Omat vanhempani jättäisivät minut vaikka kuolemaan, heitä ei tipan vertaa kiinnosta onko ona lapsi elossa, kärsiikö tai onko sairas.
Tätä se vaan on ap. Nykypäivänä on pakko jaksaa ja pärjätä yksin. Mutta historian valossa tämä on luonnotonta, siis se että yksin pitää selvitä kaikesta ja sukua ja isovanhempia ei lapsenlapset tippaakaan kiinnosta.
No jos oma tukiverkosto on ihan täysi nolla, niin siihen kannattaa varautua jo lapsentekoa suunnitellessa, miettiä juuri miten toimia poikkeustilanteissa tai sitten jättää lapset tekemättä. Jos sukuun syntyy lapsi niin ei se velvoita ketään muita mihinkään paitsi vanhempia. Se lastenteko on oma valinta.
Niin että tukiverkottomilla ei ole oikeutta tehdä lapsia? Selvä.
Tahallaan haluat ymmärtää väärin? Tottakai on oikeus tehdä lapsia, mutta niinkuin sanoin, niitä tilanteita kannattaa miettiä etukäteen jos ei ole tukiverkkoa. Ei lastenteko kumminkaan ole mikään ihmisoikeus, että niitä vaan tehdään ja odotetaan, että kyllä ne hommat suttaantuu ja kaikki muut auttaa heti kun on tarve, kun valitettavasti niin ei vaan ole.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän siinä kävi että lapsetkin tulivat sairaaksi. Just mittasin molemmilta kuumeet kun nukkumaan meno oli niin vaikea. Saa jäädä iskä perheen ainoana terveenä huomenna hoitamaan meitä kaikkia :) enää ei tarvii kenenkää vinkua että ei voi vaimon sairastumisen takia olla töistä pois! Ap
Kun ei se iskä edelleenkään voi jäädä kotiin, hoitamaan edes niitä sairaita lapsia kun siellä kotona on jo samaan aikaan toinen aikuinen. Kahta ei tarvita.
Ei ainakaan lakien ja työehtosopimusten mukaan. Jos jää tilapäiselle hoitovapaalle, pitää tuoda puolison työnantajalta todistus, että puoliso on ollut töissä ko päivänä. Se, että kotona oleva puoliso on sairas, ei valitettavasti riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei saa töistä vapaata jos puoliso on kipeä. Pitäisi jonkun niistä lapsista olla.
Mutta monella työpaikalla kyllä joustavat, että saisi palkatonta tuossa tilanteessa.
Tsemppiä sinulle!
Nyt on onneksi perjantai, mutta jos tauti jatkuu ensi viikolla niin laita lapset päiväkodin tilapäishoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Selitättekö mikä logiikka siinä on, että vain siinä tapauksessa, jos vaimo käy työssä (ilmeisesti palkkatyö kelpaa vain?) saa mies jäädä hoitamaan lapsia jos lapsetkin sairastuu? Samanlaillahan se vaimo on kipeä käykö hän työssä, opiskelemassa, vapaaehtoistyössä tai on kotiäitinä?
Saa jäädä isä hoitamaan kipeää lasta, jos lasten äiti on myös kipeä. Tarvittaessa isän töihin toimitetaan myös äidin sairaustodistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän siinä kävi että lapsetkin tulivat sairaaksi. Just mittasin molemmilta kuumeet kun nukkumaan meno oli niin vaikea. Saa jäädä iskä perheen ainoana terveenä huomenna hoitamaan meitä kaikkia :) enää ei tarvii kenenkää vinkua että ei voi vaimon sairastumisen takia olla töistä pois! Ap
Kun ei se iskä edelleenkään voi jäädä kotiin, hoitamaan edes niitä sairaita lapsia kun siellä kotona on jo samaan aikaan toinen aikuinen. Kahta ei tarvita.
Ei ainakaan lakien ja työehtosopimusten mukaan. Jos jää tilapäiselle hoitovapaalle, pitää tuoda puolison työnantajalta todistus, että puoliso on ollut töissä ko päivänä. Se, että kotona oleva puoliso on sairas, ei valitettavasti riitä.
Riittää, jos kotona olevalla puolisolla on siitä todistus. Tietysti ei riitä että vaan kertoo puolison olleen sairas...
Vierailija kirjoitti:
No täältähän löytyikin hienosti vertaistukea, kiitos kaikille empatiasta! Ei ole ketään sukulaista 500km säteellä. Ap
Ollessani äitiyslomalla multa meni selkä. Kaksi lasta toinen muutaman kuukauden ja toinen 4-v. Mies töissä, en pystynyt edes nostamaan/kantamaan vauvaa. Mutta tosi asia on se, ettei puoliso voi olla töistä pois, kun vaimo on kipeä. Työaikalaki tai TES ei tällaista tilannetta tunnista. Ei ole työnantajan ongelma, että puoliso on sairas eikä kykene hoitamaan terveitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen pahoillani. Mulla ei ole myöskään mitään tukiverkkoa kun kummatkaan isovanhemmat ei auta mitenkään. Ihan periaatteestakasn ei hoida lapsia, edes pientä hetkeä vaikka olis elämän ja kuoleman kysymys. Muutaman kerran on ollu oikein kunnon hätä ja kriisi, ja silloin pyysin itkien apua. Oma äitiblöi luurin korvaan ja anoppi tiuskaisi että johan olen sanonut, että autan vain omaa tytörtäni!! Silloin olisin halunnut hypätä katolta, ahdisti ja oli hirveä hätä.
Näitä hätätilanteita kolmen pienen kanssa oli useamminkin ja ikinä ei apua saanut. Se tuntuu vieläkin hirveältä. Onneksi mies auttoi minkä kerkesi mutta usein nämä hätätilanteen sattui kun mies oli työmatkalla (euroopassa).Apn tilanteessa taitaa pahinta olla se hädän tunne ja pelottava tietovsiitä että apua ei saa. En minäkään tässä 10v aikana mitä lapsia on ollut, ole niinkään ollut pettynyt tai ahdistunut siihen että sairaana pitää hoitaa lapset tai että kertaakasn ei ole ollut miehen kanssa yhteistä iltaa kaksin. Pahon on se kalvava pelko ja tieto, että tosi hädän tulken kukaan ei auta, oma suku kääntää selän ja on välinpitämätöntä. Omat vanhempani jättäisivät minut vaikka kuolemaan, heitä ei tipan vertaa kiinnosta onko ona lapsi elossa, kärsiikö tai onko sairas.
Tätä se vaan on ap. Nykypäivänä on pakko jaksaa ja pärjätä yksin. Mutta historian valossa tämä on luonnotonta, siis se että yksin pitää selvitä kaikesta ja sukua ja isovanhempia ei lapsenlapset tippaakaan kiinnosta.
No jos oma tukiverkosto on ihan täysi nolla, niin siihen kannattaa varautua jo lapsentekoa suunnitellessa, miettiä juuri miten toimia poikkeustilanteissa tai sitten jättää lapset tekemättä. Jos sukuun syntyy lapsi niin ei se velvoita ketään muita mihinkään paitsi vanhempia. Se lastenteko on oma valinta.
Niin että tukiverkottomilla ei ole oikeutta tehdä lapsia? Selvä.
Tahallaan haluat ymmärtää väärin? Tottakai on oikeus tehdä lapsia, mutta niinkuin sanoin, niitä tilanteita kannattaa miettiä etukäteen jos ei ole tukiverkkoa. Ei lastenteko kumminkaan ole mikään ihmisoikeus, että niitä vaan tehdään ja odotetaan, että kyllä ne hommat suttaantuu ja kaikki muut auttaa heti kun on tarve, kun valitettavasti niin ei vaan ole.
Ohis, sanon vaan että sitä ei voi etukäteen aina tietää miten käy. Meillekin oli järkytys ettei kummatkaan isovanhemmat halunneet yhtään auttaa tai tukea vanhemmuudessa, eikä heitä kiinnostaneet lapsenlapset yleiselläkään tasolla(siis esim yhteyttä pitämällä tai kyläilemällä).
Nimittäin molemmat isovanhemmat oikein mankuivat lapsenlapsia, vihjailu ja painostus kesti useamman vuoden, ja niin lupailivat että autetaan, hoidetaan, viedään lapsia mökille ja kalaan, vietetään yhdessä joulut ja muut.
Kyllä oli pettymys kun isovanhempien into loppui ristiäisiin. Ristiäisjärjestelyihin sain apua ja siihen se loppui. Yhtä ainutta kertaa eivät ole lupauksista huolimatta hoitaneet.
Joten sitä voi luulla että on hyvä tukiverkko. Noin yleisellä tasolla inhoan av mammojen luokittelua että tukiverkolliset on ”hyviä” ja tukiverkottomat ”huonoja”. Sitä voi äkkiä huomata että ilman omaa syytään tippuu ”hyvästä” ”huonoksi” kädenkäänteessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen pahoillani. Mulla ei ole myöskään mitään tukiverkkoa kun kummatkaan isovanhemmat ei auta mitenkään. Ihan periaatteestakasn ei hoida lapsia, edes pientä hetkeä vaikka olis elämän ja kuoleman kysymys. Muutaman kerran on ollu oikein kunnon hätä ja kriisi, ja silloin pyysin itkien apua. Oma äitiblöi luurin korvaan ja anoppi tiuskaisi että johan olen sanonut, että autan vain omaa tytörtäni!! Silloin olisin halunnut hypätä katolta, ahdisti ja oli hirveä hätä.
Näitä hätätilanteita kolmen pienen kanssa oli useamminkin ja ikinä ei apua saanut. Se tuntuu vieläkin hirveältä. Onneksi mies auttoi minkä kerkesi mutta usein nämä hätätilanteen sattui kun mies oli työmatkalla (euroopassa).Apn tilanteessa taitaa pahinta olla se hädän tunne ja pelottava tietovsiitä että apua ei saa. En minäkään tässä 10v aikana mitä lapsia on ollut, ole niinkään ollut pettynyt tai ahdistunut siihen että sairaana pitää hoitaa lapset tai että kertaakasn ei ole ollut miehen kanssa yhteistä iltaa kaksin. Pahon on se kalvava pelko ja tieto, että tosi hädän tulken kukaan ei auta, oma suku kääntää selän ja on välinpitämätöntä. Omat vanhempani jättäisivät minut vaikka kuolemaan, heitä ei tipan vertaa kiinnosta onko ona lapsi elossa, kärsiikö tai onko sairas.
Tätä se vaan on ap. Nykypäivänä on pakko jaksaa ja pärjätä yksin. Mutta historian valossa tämä on luonnotonta, siis se että yksin pitää selvitä kaikesta ja sukua ja isovanhempia ei lapsenlapset tippaakaan kiinnosta.
No jos oma tukiverkosto on ihan täysi nolla, niin siihen kannattaa varautua jo lapsentekoa suunnitellessa, miettiä juuri miten toimia poikkeustilanteissa tai sitten jättää lapset tekemättä. Jos sukuun syntyy lapsi niin ei se velvoita ketään muita mihinkään paitsi vanhempia. Se lastenteko on oma valinta.
Niin että tukiverkottomilla ei ole oikeutta tehdä lapsia? Selvä.
Tahallaan haluat ymmärtää väärin? Tottakai on oikeus tehdä lapsia, mutta niinkuin sanoin, niitä tilanteita kannattaa miettiä etukäteen jos ei ole tukiverkkoa. Ei lastenteko kumminkaan ole mikään ihmisoikeus, että niitä vaan tehdään ja odotetaan, että kyllä ne hommat suttaantuu ja kaikki muut auttaa heti kun on tarve, kun valitettavasti niin ei vaan ole.
Jos 10 vuoden aikana on äärimmäisessä hädässä pyytänyt kaksi - siis kaksi - kertaa apua niin se on siis sun mielestä sitä että ”tekee vaan holtittomasti lapsia ja odottaa että muut hoitaa ja auttaa”? Etköhän itse ole käyttänyt sata kertaa enemmän omaa tukiverkkoasi, mutta sehän ei sitten ole ollenkaan vastuutonta se.
Tukiverkolliset on niin omahyväisiä hurskastelijoita ja toisten syyttelijöitä ettei paremmasta väliä.
T. Tukiverkoton joka ei ole yhtä ainutta kertaa sanut mitään hoitoapua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän siinä kävi että lapsetkin tulivat sairaaksi. Just mittasin molemmilta kuumeet kun nukkumaan meno oli niin vaikea. Saa jäädä iskä perheen ainoana terveenä huomenna hoitamaan meitä kaikkia :) enää ei tarvii kenenkää vinkua että ei voi vaimon sairastumisen takia olla töistä pois! Ap
Kun ei se iskä edelleenkään voi jäädä kotiin, hoitamaan edes niitä sairaita lapsia kun siellä kotona on jo samaan aikaan toinen aikuinen. Kahta ei tarvita.
Ei ainakaan lakien ja työehtosopimusten mukaan. Jos jää tilapäiselle hoitovapaalle, pitää tuoda puolison työnantajalta todistus, että puoliso on ollut töissä ko päivänä. Se, että kotona oleva puoliso on sairas, ei valitettavasti riitä.
Riittää, jos kotona olevalla puolisolla on siitä todistus. Tietysti ei riitä että vaan kertoo puolison olleen sairas...
Vaan kun ei riitä. Katsotaan, että sairasta lasta/lapsia hoitamassa riittää yksi vanhempi. Tämä aikuinen kotona voi olla sitten vaikka pää kainalossa, sillä ei ole merkitystä. Mutta jos toinen aikuinen on sairaalassa, matkoilla, töissä tms. TODISTETTAVASTI, voi toinen jäädä sairaiden lasten kanssa.
Mutta arvatkaas mitä tapahtuisi, jos MIES olisi vastaavassa tilanteessa. Ambulanssi olisi jo varmaan tilattu. Miesflunssa kun iskee( kuumetta 37) niin kuolemaa tekevät.
Mun ex mies ei suostunut tuleen hoitaan meidän lapsia, vaikka mulle oli laitettu kiireellinen lähete psykiatriselle osastolle. Mun psykologi joutui sitten etsimään lapsille väliaikaisen sijoituspaikan, se oli joku laitos. Että kyllä se yhteiskunta joutuu näköjään hoitamaan isien vastuulle kuuluvat asiat, kun joitakin isiä kiinnostaa enemmän muut asiat, kuin omat lapset.
Laittakaapas ne lapset päiväkotiin.
Alue: Aihe vapaa
No jos oma tukiverkosto on ihan täysi nolla, niin siihen kannattaa varautua jo lapsentekoa suunnitellessa, miettiä juuri miten toimia poikkeustilanteissa tai sitten jättää lapset tekemättä. Jos sukuun syntyy lapsi niin ei se velvoita ketään muita mihinkään paitsi vanhempia. Se lastenteko on oma valinta.