Petyin ystävänpäivä "lahjaan"

Mulla miesystävä toi vaan itselleen eväät, lahjoista tietoakaan XD

En tiedä millaisissa surkeissa suhteissa te elätte, mutta ei oma mieheni ainakaan mitään patalappuja kehtaisi antaa ystävänpäivänä :D 

Onko todella niin harvinaista, että mies muistaa synttärit, ystävänpäivät ja muut? Kyllä minä saan aina kukkia ja jotain romanttisempaa - ihan poikkeuksetta. Todellakin olisin loukkaantunut jostain patalapusta. Myös minä muistan miestäni tottakai. 

Onko todella niin, että suomalainen tyytyy IHAN mihin vain eikä mistään saisi pahottaa mieltänsä? Kun ihan se niin ihmeellistä, että mies kykenee edes alkeellisen lahjan hankkimaan :D säälin teitä kyllä. 

Mua niin naurattaa nämä prinsessat jotka vuodesta toiseen narisee milloin joululahjasta, äitienpäivälahjasta, ystävänpäivälahjasta.. Jos ette kertakaikkiaan ikinä saa mieleistä lahjaa (kuka aikuinen edes tarvitsee lahjomista?) niin menkää kauppaan ja ostakaa itse itsellenne mitä haluatte. Ei tule paha mieli.

Ja tosiaan kiinnostaisi kuinka moni näistä vinkujista muistaa itse sitä puolisoaan lahjalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerta laitat ruokaa, sittenhän tuoli oli hyvä ja käytännöllinen lahja. 

"pakko " perheelle on ruokaa laittaa silti odotin jotain muuta esim kukkaa tai sormusta tms.

Olen nyt ensimmäisessä vakaassa suhteessani mieheen oppinut seuraavan asian: Jos odotat mieheltä jotain (mikä on kyllä ihan sallittua ja ymmärrettävää parisuhteessa), kerro hänelle ETUKÄTEEN odotuksesi. Esim. itse sanoin miehelleni, että toivon, että hän muistaa minua ystävänpäivänä jollakin pienellä jutulla. Sain kukkia. Mieheni tietää, että pidän kukista. Mutta minun piti se hänelle kertoa aikaisemmin suhteemme aikana. Jos hän ei tietäisi, että pidän kukista, olisin sanonut senkin, että toivon juuri kukkia. Joskus nuorempana hölmösti ajattelin, että miehet tietävät (huom. lukevat ajatuksia) mitä haluan, ainakin jos tarpeeksi minusta tykkäävät. Kasasin mielessäni hurjia odotuksia romanttisista elkeistä, ja se johti aina pettymiseen, sitä kautta loukkaantumiseen ja lopulta tapailun lopettamiseen. Olisi ihana, jos me tietäisimme toistemme mielenliikkeistä kaiken kysymättäkin, tai olisimme niin romanttisia, että tekisimme kaiken aina suurielkeisesti niin kuin elokuvissa. Mutta jos haluaa olla onnellinen ihan tavis-arjessa niin on pakko luopua elokuvista opituista haavekuvista jossain määrin. Tietysti on varmaan poikkeuksiakin ihmisissä, jotkut osaavat tehdä ja sanoa oikeat asiat juuri oikealla hetkellä. Mutta suurin osa ei osaa. Nyt et loukkaannu vaan jatkossa kerrot suoraan, mikä tekisi sinut onnelliseksi. Hyvä mies kyllä toteuttaa toiveesi, jos ne eivät ole mitään mahdottomia. Kärsivällisyyttä ja tsemppiä! Ja jos kuvittelen, että oma mieheni ostaisi minulle tuollaisen lahjan, niin ajattelisin suurella hellyydellä, että hitsi mikä ihana hömppä, vaikka olisi mennytkin pieleen lahjavalinta. Se osti JOTAKIN, ja varmasti RAKKAUDELLA!

Kun minä olen kertonut esim siitä sormuksesta ja mies on sen luvannut ostaa. Mun miehelle on turha sanoa mitä haluaa lahjaksi ei se kuitenkaan sellaista osta.

Ainoa valentine-lahja oli apteekin antama pieni sievä karkkipakkaus. En osannut odottaakaan mitään.

Mitä sinä annoit miehelle lahjaksi?

Jätä se sika, hän ansaitsee parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiittämättömyys on maailman palkka.

En ymmärrä tota helvetin vinkumista, tottavasti mies jättää sut.

Tai AP miehen. Parempi ilman lahjaa kuin paska lahja! Vielä parempi ilman paskaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Mua niin naurattaa nämä prinsessat jotka vuodesta toiseen narisee milloin joululahjasta, äitienpäivälahjasta, ystävänpäivälahjasta.. Jos ette kertakaikkiaan ikinä saa mieleistä lahjaa (kuka aikuinen edes tarvitsee lahjomista?) niin menkää kauppaan ja ostakaa itse itsellenne mitä haluatte. Ei tule paha mieli.

Ja tosiaan kiinnostaisi kuinka moni näistä vinkujista muistaa itse sitä puolisoaan lahjalla?

Ensinnäkin, muistan miestäni ihan aina. Toisekseen minua on helppo miellyttää myös edullisilla lahjoilla. Mutta hei halooo, Patalappu??

Onneksi oma mies muistaa aina - ja muistan itsekin. En ole prinsessa vaan hyväasä suhteessa oleva nainen, jonka mies näkee vaivaa. Hän tienaa minua huomattavasti vähemmän, joten lahjat ovat edullisempia. Mutta se ei olekaan se pointti vaan se, että osaa ilahduttaa ajatuksella hankitulla lahjalla eikä kodinkoneilla ja siivousvälineillä. 

Patalappu- ja kinnas ovat kyllä perustarpeita huushollissa. Ne eivät ole henkilökohtaisia lahjoja. Niitä ostetaan muutenkin. Menee samaan kategoriaan, kun miehet ostavat imureita, essuja, silitysrautoja jne. vaimoilleen lahjaksi. Kuuluvat ihan molempien käyttöön, ei vain naiselle, mutta jostain syystä niitä tyrkytetään nimenomaan naisille lahjaksi joka välissä. Ystävänpäivänä voi ostaa jonkin henkilökohtaisen lahjan, jos jotain ostaa. Kyllä tuollaisesta tulee vähän tökerö olo miehestä, joka ostaa ystävänpäivä-, joulu-, synttäri- jne. lahjoiksi vaimolleen siivousvälineitä sun muita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä annoit miehelle lahjaksi?

Itse saan kukkia, en miehelle hommannut mitään. Toisaalta meillä on joka vuosi järjestetty myös Steak and Blowjob päivä, jolloin teen hänelle illallisen pihveineen (olen innostunut ruuanlaittaja), kokkailen alusvaatteissa + korkkareissa ja mies saa suihinottoja niin paljon kuin haluaa. Voin vannoa, että meillä on TODELLA hauskaa myös tuolloin! 

En ymmärrä suhteita, joissa ei koskaan tehdä mitään tällaista. Meillä kyllä tehdään ihan aktiivisesti ja siitä se suhdekin pysyy eloisana, hauskana ja hyvänä. Toki siihen tarvitaan muutakin, mutta koskaan ei ole miehellä ollut vaikka S&BJ päivän jälkeen paha fiilis. Tai itselläni ystävänpäivän jälkeen :) 

Vierailija kirjoitti:

Oisko aika opetella? Esim. ruuanlaitto yhdessä on mukavaa. 

Siinä taas yksi, jonka mielestä kaikkien pitäisi pitää niistä asioista, joista hän pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä annoit miehelle lahjaksi?

Itse saan kukkia, en miehelle hommannut mitään. Toisaalta meillä on joka vuosi järjestetty myös Steak and Blowjob päivä, jolloin teen hänelle illallisen pihveineen (olen innostunut ruuanlaittaja), kokkailen alusvaatteissa + korkkareissa ja mies saa suihinottoja niin paljon kuin haluaa. Voin vannoa, että meillä on TODELLA hauskaa myös tuolloin! 

En ymmärrä suhteita, joissa ei koskaan tehdä mitään tällaista. Meillä kyllä tehdään ihan aktiivisesti ja siitä se suhdekin pysyy eloisana, hauskana ja hyvänä. Toki siihen tarvitaan muutakin, mutta koskaan ei ole miehellä ollut vaikka S&BJ päivän jälkeen paha fiilis. Tai itselläni ystävänpäivän jälkeen :) 

Meillä ei valitettavasti koskaan ole tuollaista koska mies ei halua. Ap

Jos yhteistalous..niin voiko kalliin lahjan ostaa kumppanille.

Ylläri pylläri..lahjakortit kampaajalle ja ripsi/kynsihuoltoon....ai mikä lainan lyhennys?

Itse en euron lahjoja kaipaa..ja muuhun ei oo varaa...

poor people dont deserve gifts kirjoitti:

Jos yhteistalous..niin voiko kalliin lahjan ostaa kumppanille.

Ylläri pylläri..lahjakortit kampaajalle ja ripsi/kynsihuoltoon....ai mikä lainan lyhennys?

Itse en euron lahjoja kaipaa..ja muuhun ei oo varaa...

Olisin tyytynyt vaikka kimppuun tulppaaneita eikä mies täysin peeaa ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä annoit miehelle lahjaksi?

Itse saan kukkia, en miehelle hommannut mitään. Toisaalta meillä on joka vuosi järjestetty myös Steak and Blowjob päivä, jolloin teen hänelle illallisen pihveineen (olen innostunut ruuanlaittaja), kokkailen alusvaatteissa + korkkareissa ja mies saa suihinottoja niin paljon kuin haluaa. Voin vannoa, että meillä on TODELLA hauskaa myös tuolloin! 

En ymmärrä suhteita, joissa ei koskaan tehdä mitään tällaista. Meillä kyllä tehdään ihan aktiivisesti ja siitä se suhdekin pysyy eloisana, hauskana ja hyvänä. Toki siihen tarvitaan muutakin, mutta koskaan ei ole miehellä ollut vaikka S&BJ päivän jälkeen paha fiilis. Tai itselläni ystävänpäivän jälkeen :) 

Miksi alapeukkuja? Ai siksi, koska pidämme suhteestamme huolta myös monen vuoden jälkeen ja pidämme yhdessä hauskaa? sehän se vasta onkin hirveää ;) 

Vierailija kirjoitti:

poor people dont deserve gifts kirjoitti:

Jos yhteistalous..niin voiko kalliin lahjan ostaa kumppanille.

Ylläri pylläri..lahjakortit kampaajalle ja ripsi/kynsihuoltoon....ai mikä lainan lyhennys?

Itse en euron lahjoja kaipaa..ja muuhun ei oo varaa...

Olisin tyytynyt vaikka kimppuun tulppaaneita eikä mies täysin peeaa ole. Ap

En halua tulppaaneita!, haluan kampaajalle

Poor people are ugly kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

poor people dont deserve gifts kirjoitti:

Jos yhteistalous..niin voiko kalliin lahjan ostaa kumppanille.

Ylläri pylläri..lahjakortit kampaajalle ja ripsi/kynsihuoltoon....ai mikä lainan lyhennys?

Itse en euron lahjoja kaipaa..ja muuhun ei oo varaa...

Olisin tyytynyt vaikka kimppuun tulppaaneita eikä mies täysin peeaa ole. Ap

En halua tulppaaneita!, haluan kampaajalle

Mä kävin juuri kampaajalla. Ap

Jos mies tietää sinun vihaavan keittiöhommia, tuollaisen lahjan saadessa pitää pokkana tiedustella lahjaan sisältyvää palveluosuutta eli aikooko mies tehdä ruuat seuraavan kuukauden tms

En olisi pettynyt vaan ilahtunut, ihana<3 ps, mä en saanut mieheltä mitään, edes hyvänystävänpäiväntoivotuksia ;) Lapsiltani sain halit, todellakin riittävää.