Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö abortin jos odottaisit Down-lasta?
14.02.2018 |
Jos saisit tietää odottavasi lasta, jolla on Downin Syndooma, tekisitkö abortin? Miksi/miksi et?
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Abortti on väärin riippumatta sikiön ominaisuuksista.
Olen itse nuorena tehnyt abortin (tosin muista syistä; sikiö oli oletettavasti terve) joten en kehtaa noin vain väittää, etten "ikinä tekisi aborttia". En kuitenkaan usko, että aborttia enää tekisin. Abortti oli paitsi syntiä, sen läpikäyminen oli myös rankka kokemus minulle.
Rehellisesti arvioiden tuntisin varmaan pelkoa ja huolta, jos saisin tietää odottavani down-lasta. Sen lisäksi tuntisin iloa itse lapsesta (vaikka hänellä onkin downin oireyhtymä).
Omasta mielestäni olisi väärin antaa kehitysvammaisen syntyä tähän maailmaan kärsimään, jos olisi selvää että tämän vanhemmat eivät kykene kehitysvammaiselämään.
Pitäisikö ihmisten olla vähän valmiimpia kasvamaan ja kehittymään, pärjäämään ja ottamaan ikävämpiäkin koettelemuksia vastaan? Peppu pois sieltä kerma-astiasta, koittakaa nyt aikuistua!
Mä tekisin ehdottomasti abortin, eikä se todellakaan johtuisi siitä että olisin jotenkin kehittymätön kermakupissa köllöttelijä. Eikä johtuisi siitä että vihaan vammaisia tms. Rakastaisin varmasti sitä down-lastakin, niinkuin varmaan moni muukin tässä ketjussa aborttia kannattanut tekisi, jos siis jostain syystä down-vauvan syliinsä synnärillä saisi. Mä tekisin abortin siksi, että olen aikuinen ihminen, joka ajattelee pikemminkin sitä tulevan lapsensa elämää kuin sitä omaa haluaan saada lapsi ehdolla millä tahansa. Tämä maailma on raadollinen ja vastoinkäymisiä riittää jo terveillekin, miksi ihmeessä joku haluaa välttämättä synnyttää jonkun down-vauvan joka ei saa lähellekään samoja eväitä elämään kuin muut vauvat? Sitten nämä aikuisiksi kasvaneet vauvat lykätään kotoa laitokseen loppuiäkseen kun vanhenevat vanhemmat eivät enää jaksa/pärjää heidän kanssaan kotona. Lievemmin vammainen ymmärtää kyllä usein että on erilainen kuin muut eikä saa/pysty tekemään samoja asioita mutta ei ihan ymmärrä miksi. Vaikeammin vammaisista en edes aloita... Jos heidän syntymänsä voidaan jo sikiökaudella estää, miksi näin ei tehtäisi?
(ja vammautuminen syntymässä/myöhemmin elämässä on ihan eri asia. Miksi %*¥§#* se pitää aina vetää näihin aborttikeskusteluihin mukaan?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskoakseni tekisi. NP-ultra on ensi viikolla.
Tarja
p.s.
Ystäväni on synnyttänyt 18-trisomia-vauvan (mikä on täysin eri asia kuin down). Vauva eli 8 päivää. Ystäväni käsityksen mukaan hänen lapsensa eli täydellisen elämän (pääsi kotiin, lähimmät ihmiset tapasivat hänet ym). Itse ajattelen samansuuntaisesti: elämän arvoa ei määrää sen pituus; kesti elämä 8 päivää tai 80 vuotta; ne ovat yhtä arvokkaita.
Minunkin kaverini sai tietää odottavansa niin vammaista lasta, että ei elisi montaakaan tuntia. Eivät halunneet tappaa lastaan, vaan äiti synnytti, isä oli mukana ja pitivät rakasta lastaan syleissään kunnes hänet otettiin taivaaseen. Kaunista <3 Lapsi sai kunniallisen hautauksen, eikä viskattu roskikseen, kuten abortoidut vauvat.
Kaunista? Hiton itsekästähän tuo on, ehdoin tahdoin pitkittää kuolevan elämää siksi että vanhemmat saivat lapsen "elossa" syliinsä muutamaksi tunniksi.
Kauniit traumat myös jätti ainakin sisarelleni. Mietti myöhemmin että olisi todennäköisesti säästänyt itseään ja miestään paljon abortilla, vaikka pahalta sekin olisi tuntunut. Mutta tällaista jossittelua tässä tilanteessa, ihmiset reagoivat tietenkin eri tavalla. Joku ehkä pitää tuota kauniina muistonaan mutta siskoni mielestä tässä aiheutui vaan turhaa lisäkärsimystä kaikille. Synnyttäminen on vauvallekkin kivulias kokemus eikä vastasyntyneellä vauvalla ole asiaan samaa "henkisen kokemuksen" arvostusta kuin äidillä. Ja äiti ei toivu ikinä syliinsä kuoleesta lapsesta.
Ei ollutkaan downin syndroomaa kirjoitti:
Olemme olleet tilanteessa, että toista lasta odottaessamme testien perusteella epäiltiin kromosomihäiriötä/downin syndroomaa. Päätimme mieheni kanssa, että emme tee aborttia vaikka lapsi olisi vammainen. Halusimme silti tarkempia tutkimuksia, että voimme valmistautua tilanteeseen, eikä asia mietityttäisi koko raskausaikaa. Tutkimusten perusteella sanottiin, että kromosomihäiriö voidaan sulkea pois, mutta tietysti joku muu pulma on silti mahdollinen, jota kromosomitutkimus ei näytä. Kun tyttäremme syntyi, hän oli täysin terve.
Näitähän riittää. Aborttia vastustavalla sivustolla kerrotaan vastaavasta virheestä, jossa lapsi oli abortoitu downin takia, vaikka downia ei ollut. Siihen jäi lapsi hoitopöydälle sätkimään itsensä kuoliaaksi. Kätilö joutui itse hakemaan psykologista hoitoa sen seurauksena.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111718842601_uu.shtml
Hienoa että päädyitte oikeaan ratkaisuun. Ihmiselämä on aina arvokasta, vaikka ihmisestä ei olisi tuottavaan työhön. Tuottavuus ei itsessään tuo ihmisarvoa. Kun tämä muistetaan, niin yhteiskunnasta tulee vahvempi ja vapaampi. Ne yhteiskunnat, jotka on tappaneet "heikot" tai vammaiset lapset on kaikki tuhoutuneet. Sen kertoo historia.
Kummipoikani äidille sanottiin ultrassa, että syntyy niin vammainen että täytyy abortoida. Hän oli sitä mieltä, että tulee mitä tulee. Ja kas, täysin terve poika syntyi. Että se riski on olemassa ettei ultrassa nähdyt vammaisuudet olekaan totta.
En tekisi aborttia missään tapauksessa. Yksi sisaruksistani on keskivaikeasti kehitysvammainen, enkä ole koskaan kokenut tätä raskaana tai kuluttavana asiana. Hän pärjää tuetusti yhteiskunnassa ja on nyt saanut työpaikan, jolla täyttää paikkansa yhteiskunnan tuottavana jäsenenä (tämä tuntuu olevan tässä keskustelussa pääpointtina).
Paljon tuossa maailmassa pyörineenä olen nähnyt vammaisuuden kirjon laidasta laitaan. Ja se kirjo on valtava vaikeasti vammaisten ja lievästi vammaisten välillä, joten yleistäminen on kuin yleistäisi normikirjon ihmisiä. On moraalisesti arveluttavaa ja hyvin omanapaista arvottaa toisten .elämää, SINUN näkemyksesi hyvästä ja tuottavasta elämästä ei ole välttämättä se ainoa ja oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on sivistysvaltio. Sivistyneet ihmiset siellä hyväksyvät kuolemantuomion vain syntymättömille lapsille, jotka eivät voi millään itseänsä puolustaa. Sen sijaan tekoja kyllä puolustetaan hyvinkin paljon...
Sana kirjoitti:
Abortti on väärin riippumatta sikiön ominaisuuksista.
Olen itse nuorena tehnyt abortin (tosin muista syistä; sikiö oli oletettavasti terve) joten en kehtaa noin vain väittää, etten "ikinä tekisi aborttia". En kuitenkaan usko, että aborttia enää tekisin. Abortti oli paitsi syntiä, sen läpikäyminen oli myös rankka kokemus minulle.
Rehellisesti arvioiden tuntisin varmaan pelkoa ja huolta, jos saisin tietää odottavani down-lasta. Sen lisäksi tuntisin iloa itse lapsesta (vaikka hänellä onkin downin oireyhtymä).
Koskas tämä syntinen elämä loppui?
Oletko Lestadiolainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
En halua vammaista lasta.
En itse tiedä mitä tekisin, mutta huonoin kuulemani peruste on "En halua vammaista lasta". Kukaan ei koskaan tiedä onko lapsi vammainen vai ei kun lapsi syntyy. Täysin terveenä syntynyt voi olla muutaman vuoden kuluttua pahasti autistinen ja vammainen lapsi! Lapsi voi myös muuten vammautua vaikka tarpaturman tai sairastumisen kautta tai vaikka itse synnytyksessä. Antaisitkö pois vammaisen taaperon kun selviäisi, että lapsi olisi vammainen, vaikka syntyessään ns. täydellinen vauva.
En usko että voisin tehdä aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt. Ei ollut helppo päätös mutta loppujen lopuksi oikea.
En todellakaan, hirveä ajatuskin. Ei ketään saa tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sivistysvaltio. Sivistyneet ihmiset siellä hyväksyvät kuolemantuomion vain syntymättömille lapsille, jotka eivät voi millään itseänsä puolustaa. Sen sijaan tekoja kyllä puolustetaan hyvinkin paljon...
Jos hyväksytään syntymättömän lapsen tappaminen, niin siitä tietysti loogisesti seuraa se että pitää hyväksyä myös syntyneen lapsen tappaminen. Siitä taas seuraa se, että täytyy hyväksyä isommankin lapsen tappaminen jne.. EI ole mitään rajaa, jossa lapsi muuttuu ihmiseksi. Lapsi kehittyy asteittaisesti hedelmöittyneestä munasolusta aikuiseksi ihmiseksi.
Jos hyväksytään vammaisten tappaminen, niin sitten päädytään siihen että mikä vamma on tarpeeksi suuri että ihminen voidaan tappaa. Jos siis tapetaan down-lapset, niin pitäisikö tappaa myös yökastelijat? Näin toimittiin aikoinaan Saksassa. Tuhoaminen alotettiin vaikeasti vammaisista, mutta käsitettä laajennettin asteittaisesti. Spartassa heitettiin lapsi jyrkänteeltä alas, jos se ei huutanut syntyessään kuuluvasti. Sekö on teistä hyväksyttävää? Ettei tule sitten yhteiskunnalle kuluja.
Tekisin, en missään nimessä toivoisi sellaista lapselleni. Olen palvelutalossa nähnyt pahimpia tapauksia, eikä sitä voi elämäksi kutsua. Abortoisin sikiön, johon on tullut kromosomivirhe, jotta minun lapseni ei tarvitsisi kärsiä epäinhimillisestä elämästä, en kestäisi katsoa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset asumismuodot eivät ole laitoksia. Eivätkä laitokset ennenkään olleet teollisuushalleja, joissa sänkyriveissä makasi ihmisiä letkuissa kiinni. Tuosta laitokseen joutumisesta on siis turha puhua.
Keh.vam.hoitajaTottakai, ja tämähän on hieno asia. Arvostan valtavasti nykyisiä asumismuotoja ja hoitotyötä. Downin syndroomainen, jo lähemmäs 60-vuotias tätini asuu tällaisessa kodinomaisessa yksikössä hänen äitinsä kuoltua pari vuotta sitten yli 92-vuotiaana. Hän oli hoitanut tytärtään yksinhuoltajana tämän syntymästä asti, asuivat kehitysvammaisille tarkoitetussa vuokra-asunnossa. Hänen elämänsä on ollut hyvää, vaikka syntyikin aikaan jolloin kehitysvammaisten koulutus ja hoito oli olematonta tai lastenkengissä.
Mutta on mielestäni eri asia esimerkiksi jos down-lapsi annetaan adoptioon ja hän saattaa jäädä vaille äidinrakkautta koko elämäkseen. Abortti on mielestäni paljon parempi vaihtoehto kuin adoptio, jos ei pysty ollenkaan tarjoamaan sellaista kotia kuin kehitysvammainen tarvitsee.
Kehitysvammaisia ei voi Suomessa antaa adoptoitavaksi, vaan lapsi menee silloin aina suoraan hoitokotiin.
Voi tietenkin antaa adoptioon. Muussa tapauksessa sijaiskotiin. Ei vauvoja hoitokodissa ole.
Tekisin. Olen itse sairas ja joskus toivon etten olisi koskaan syntynytkään. Mä pystyn kyllä itsenäiseen, lähes normaaliin elämään, mutta sen verran sairaus muhun vaikuttaa, että näitä ajatuksia on. Down lapsen/aikuisen elämä olis vielä vaikeampaa kuin mun ja en halua semmoista kenellekään. Mn äiti ei mua odottaessaan tiennyt, että sairas lapsi tulossa. En toki osaa sanoa olisiko aborttiin päätynyt, jos olisi tiennyt.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin. Olen itse sairas ja joskus toivon etten olisi koskaan syntynytkään. Mä pystyn kyllä itsenäiseen, lähes normaaliin elämään, mutta sen verran sairaus muhun vaikuttaa, että näitä ajatuksia on. Down lapsen/aikuisen elämä olis vielä vaikeampaa kuin mun ja en halua semmoista kenellekään. Mn äiti ei mua odottaessaan tiennyt, että sairas lapsi tulossa. En toki osaa sanoa olisiko aborttiin päätynyt, jos olisi tiennyt.
Väärin meni. Down-lapset ja aikuiset eivät ole onnettomia elämässään vaan viettävät onnellisen elämän. Tämä ei siis ole peruste down-lapsen aborttiin. Jos itselläsi on itsetuhoisia ajatuksia, niin kehotan työstämään sitä asiaa. Vaikeasti vammainen Kalle Könkkölä harkitsi aikoinaan eutanasiaa, mutta löysi elämälleen tarkoituksen myöhemmin.
En lukenut ihan jokaista vastausta, mutta mainitsiko yksikään nainen mitään siitä mitä isä ehkä haluaisi tehtävän?
Soittaisin lapselle looppina Downia ja etenkin biisiä Bury me in smoke.
Kuulemma hoitanut syndrooman kymmeniltä lapsilta ameriiikassa.
Aivan varmasti tekisin. En halua vammaista lasta ja tiedän, etten jaksaisi henkisesti sellaisen kanssa enkä pärjäisi.
Viskattu roskikseen? Huomaa hyvin, että et tiedä mistä puhut.
Meidän vauva siunattiin kappelissa papin toimesta ja tuhkattiin. Kyseessä oli keskeytetty raskaus, viikkoja 22. Vauva olisi joka tapauksessa kuollut kohtuun tai heti syntymänsä jälkeen.
Jos ei itse järjestä hautausta, vauvat menevät yhteistuhkaukseen ja tuhkat viedään muistolehtoon.